Eilen aamulla unohdin painaa bussissa sitä kilkattavaa nappulaa, joka saa bussikuskin pysähtymään oikean pysäkin kohdalla. Seisoin sitten törppönä siinä oven edessä ja katselin, kun pysäkkini vilahti ohitse. Sain mukavan aamureippailun, kun kävelin seuraavalta pysäkiltä työpaikalleni. En ole missään määrin aamuihminen ja voitte vaan kuvitella, miten tuo tuiskussa ja sohjossa tarpominen lisäsi tavallisen aamuvitutukseni määrää. Jos tavallisena aamuna en puhu kenellekään ensimmäiseen puoleen tuntiin, niin eilen siinä meni ainakin tunti ennen kuin pystyin edes ääneen tunnustamaan, että olin joutunut köröttelemään yhtä pysäkkiä liian pitkälle. Nyt tuo tapaus kyllä naurattaa vaan.
Tänä aamuna söin Pirkka-merkkistä jogurttia, jonka maku oli eksoottinen ksylitoli-asidofilus-bifidus-mandariini. Tuntui epäilyttävältä lusikoida jotain tuollaista kupuuni, mutta ihan hyvää se oli. Ei mikään makuelämys kuitenkaan. Tuskin metsästän toista Pirkka-ksylitoli-asidofilus-bifidus-mandariinijogurttia aivan heti.
Eilen illalla luin kirjaa, josta löysin yhtäkkiä itseni. Se oli omituista. Eikä kovin imartelevaa välttämättä nähdä itsensä ulkopuolisen silmin. Kirja oli Riikka Pulkkisen Totta, joka on loistava kirja, mutta en kerro kuka niistä roolihahmoista on minä. Se on liian henkilökohtaista. Hämmentävää kuitenkin huomata, että joku on kirjoittanut kirjaan minut, tuntematta minua, osaksi yhtä kirjan hahmoista. Odotan jännityksellä mitä minulle tapahtuu kirjassa, jospa vaikka näkisin oman tulevaisuutenikin samalla.
7 kommenttia:
Harmi, että Tiina-tuntemukseni ei riitä tarpeeksi pitkälle, että pystyisin päättelemään kuka kirjan henkilöistä olet. Itsekin sen tuossa ennen joulua lukaisin ja tykkäsin.
Riikka P. olisi muuten ollut täällä kirjakaupassa pari viikonloppua sitten ja olin melkein innoissani menossa katsomaan. Mutta sitten oli pakkasta ja ois pitäny mennä bussilla ja mahaankin sattu ja kaikkee semmosta. Jospa se tulis kesällä uudestaan.
Jooh, mä luulen ja toivon, ettei kellään muullakaan ole niin hyvää Tiina-tuntemusta, että pystyisi päättelemään. Paitsi mulla itselläni tietty. Arvaillahan aina saa. :D
Tämä tunne perustui tietysti vain yhteen lukuun, joten voi olla, että se häviää tarinan jatkuessa kuin... joku, mikä häviää jonnekin tosi hyvin. :D
Pakkanen on kyllä aina ihan hyvä syy olla menemättä. Minnekään.
Voi kuule, Maarit Verronen on kirjoittanut minut vaikka kuinka moneen kirjaansa. Olikin aika jännää yks päivä huomata istuvansa Maaritin vieressä ja sanovansa: "Sä oot kulkenut mun pään läpi." Eikä se edes säikähtänyt :-)
Moni kirjailija on saanut kuulla kirjoittaneensa jonkun kirjaansa ;) Sehän on vaan hieno asia, jos kirja tulee niin lähelle. Totta on niin totta !
Tuli kommenteista mieleen leffa Stranger than Fiction (Aidosti outoa), jossa Will Ferrellin esittämä mies tajuaa olevansa hahmo kirjailijan kirjassa. Oli ihan hauska leffa, joskin odotin siltä vähän enemmänkin.
Tulipahan vaan tosiaan mieleen.
Tänä aamuna toivoin että Microsoft olisi valmistanut meitin virman kahviautomaatin. Ehkä silloin olisin voinut välttyä tapaukselta, joka tunnetaan tästä lähtien Kaakaogatena. Otin meinaan vahingossa ensimmäisenä aamulla kaakaota, enkä kahvia.
Jos kone olisi ollut windows-pohjainen, se olisi kysynyt "valitsit kaakaon. Tarkoititko "kahvi"?" tai "valitsit kaakaon. Oletko varma?"
Voi näitä aamuja O_o
Otit vahingossa ensimmäisenä kaakaota..?
Kuulostaa aika tarkalta aamurutiinilta.
Lähetä kommentti