Törmäsin tuossa uudehkoon blogiin, joka kertoo sinkkuelämästä ja deittailusta. Esimerkiksi juttu Seiskapäivää-miehestä on samaan aikaan todella viihdyttävä ja raivostuttava. Ja niin todellisesta elämästä.
Jutussa jotenkin tiivistyy se, mikä nykypäivän miehissä (joissain yksilöissä) on vialla. Tältä planeetalta tosiaankin löytyy yllättävän suuri joukko miehiä, jotka (täysin epärealistisesti) kuvittelevat kaikkien naisten lakoavan välittömästi jalkoihinsa. Varsinkin, jos nainen on miehen mielestä epäviehättävä, niin automaattisena oletuksena on, että naiselle ei saa missään nimessä olla kovin mukava, ettei se reppana nyt vaan mene ihastumaan. Ja ennen kaikkea nainen on torjuttava hyvissä ajoin. Useimmiten jo ennen kuin nainen itse edes tietää olevansa kiinnostunut miehestä.
Kerronpa pari esimerkkiä:
Olin kerran Klubilla jonkun yhtyeen keikalla, en muista enää minkä. Seuraani lyöttäytyi joku tyyppi, joka yritti tarjota minulle korvatulppiaan. Siis niitä, jotka hänellä oli sillä hetkellä korvissaan. Ensinnäkin, en ollut pyytänyt korvatulppia ja toisennakin... yäk. No eipä siinä mitään. Tyyppi jäi siihen hengailemaan ja läpisi kaikenlaista. Selkeästi tyypin jutuista kävi ilmi, että maalta sitä ollaan tultu kaupunkiin kännäämään ja kuuntelemaan musiikkia. En missään vaiheessa kiinnostunut tyypistä millään asteella. Ei sillä, että "maalaisuus" olisi ollut mikään turn-off, mutta tyyppi ei vaan sytyttänyt (en yleensäkään syty kovin helposti). Sitä paitsi en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat keikalle juomaan kännit ja sammuvat ennen keikkaa tai vähintään viettävät vessassa oksentamassa sen ajan, minkä voisi käyttää elävän musiikin kuunteluun. No joka tapauksessa, aikansa läpistyään, tuo tyyppi päättää ilmoittaa olevansa varattu. Se oli sellainen WTF moment. En missään vaiheessa ollut osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan, muuta kuin vastailemalla normaalisti ja olemalla ystävällinen häntä kohtaan, ja hänhän se oli, joka minun liiveihini päätti uiskennella. Tavallaan sain siis rukkaset siinä ihan pyytämättä. Hurmaavaa.
Toinen yhtä hauska juttu tapahtui erään hieman tutumman tyypin taholta. Ja jälleen kerran baarissa, kännissä. (Siis mies, en minä). Pidin tyyppiä hiukan vastenmielisenä, mutta jälleen, itselleni ominaiseen tapaan, olin kohteliaan ystävällinen häntä kohtaan. Yhtäkkiä tyyppi alkoi aivan puskista avautua minulle, että on pahoillaan, olisin kyllä tosi kiva tyttö, mutta valitettavasti hän tapasi siskoni ensin. Tosi harmi, mutta näin nyt vaan kävi. Ensinnäkin, tosi spesiaali olo tästä tulee luonnollisesti meille molemmille. Kun nyt kerta näki toisen ensin. Muilla ominaisuuksilla ei niin ole väliä. Ja toisennakin, kumpikaan meistä ei ollut pätkääkään kiinnostunut kyseisestä kaverista. Tosiasiassa siis tällä näkemisjärjestyksellä ei ollut minkäänlaista merkitystä meidän saati sitten tyypin maailmanjärjestykselle. Mutta hän nyt kuitenkin koki tarpeelliseksi pahoitella puuttuvia tunteitaan minua kohtaan. Ei aavistustakaan millä tavalla olin viestinyt tyypille, että haluaisin ehkä jotain enemmän kuin että hän häipyisi siitä notkumasta. Taas sain rukkaset ihan pyytämättä. Olin otettu.
Joskus olen saanut myös rukkaset ihan pyytämällä, mutta sitäkään en ymmärrä, että miksi pitää olla tyly omasta mielestään epäviehättävälle tytölle vain siksi, että tyttö on ehkä ihastunut? Mikä niissä tunteissa on niin kamalaa? Vai onko jokainen epäkiinnostava nainen potentiaalinen stalkkeri, josta ei pääse enää koskaan eroon, jos sille vahingossa antaa vähänkin siimaa? Ei ihminen ihastukselleen mitään mahda ja sitten tulee vain paha mieli, kun aletaan kohdella kuin märkää rukkasta. Itselleni ei ikinä tulisi mieleen kohdella toista ihmistä ikävästi, vaikka olisi olemassa mahdollisuus siihen, että vastapuolella olisi jotain vastakaikua saamattomia tunteita minua kohtaan.
Tässä kohtaa on tietysti erotettava toisistaan varovaisuus siitä, ettei anna toiselle turhaa toivoa, ja todellinen tylyys. Varovaisuutta on se, ettei esimerkiksi kovin usein suostu tapaamaan mahd. ihastunutta kahden kesken. Tylyyttä on se, että vaihtaa paikkaa luentosalissa, jos toinen tulee istumaan samalle riville. Vaikka tuttuja ollaan ja teoriassa jopa kavereita. Ensimmäinen on hyväksyttävää ja normaalia, jälkimmäinen ei.
Vielä nolompaa on tylyys siinä vaiheessa, kun nämä tunteet tai niiden vaara on vain kuviteltua eikä laisinkaan todellisia. Ja näitäkin tapauksia on paljon.
Ps. En väitä, etteivätkö naiset käyttäytyisi tuolla karjamarkkinoilla ihan yhtä ääliösti, mutta itselläni on kokemusta vain miesten käytöksestä.
11 kommenttia:
Tuo tylyys on todella raivostuttavaa, mahd. ihastunut tyttö yleensä (ok, ei aina, mutta yleensä) ymmärtää kyllä muutenkin melko pian, jos vastakaikua ei ole saatavilla. Tiiän yhden tyypin, joka ei edes suostu näkemään mua, jos seison noin metrin päässä. Eniten mua ihmetyttää se, miksi se enää edes kuvittelee mulla olevan mahdollisia ihastuksen tunteita. (anteeksi avautuminen)
Älä suotta pyydä anteeksi, avautuminen on jopa suotavaa!
Tunnen justiinsa tuollaisen tapauksen, tai tunsin. Siis sama tyyppi, joka vaihtoi paikkaa luentosalissa. Kerran ihan piruuttani vaihdoin perässä, vaikka todennäköisesti hän ei ymmärtänyt tekooni sisältyvää ironiaa, vaan piti minua vaan epätoivoisena ja tyhmänä.
Niin ja kun sen melko pian ymmärtää, että ei saa vastakaikua, niin minä ainakin pystyn sen jälkeen jatkamaan ihan normaalia kaveruutta, ilman että asiasta täytyy tehdä jotenkin iso numero.
Kyllä mua niin ois harmittanut, jos se tyyppi ois nähnyt sut ensin! Oisin säästynyt paljolta vaivalta. :D
Mä oon ihan tyytyväinen näin. :D
Heh, mulle tuli tästä mieleen oma kokemus vuosia sitten. Yhdessä harrastuksessa olin tosi kiinnostunut yhden pojan/nuoren miehen LINTUharrastuksesta ja kun olin vähän enemmän ottanut kontaktia ja pommittanut kysymyksillä, se yhtäkkiä vetäytyi ja alkoi vältellä minua. Olin ihan äimänä, kunnes samassa harrastuksessa ollut naispuolinen ystäväni sanoi että se varmaan luuli että olin kiinnostunut ja ahdistui. Voi hyvää päivää! Minua ei kiinnostanut se tyyppi OLLENKAAN, ihmetyttää, onko miehillä jotenkin niin paljon parempi itsetunto kuin naisilla, että heti luullaan naisen olevan lääpällään jos vähän enemmän jutellaan? :-O
Mä luulen, että miessukupuolelle on jotenkin täysin mahdotonta käsittää, että nainen voi olla kiinnostunut muutenkin kuin vain romanttisessa mielessä. Niin kuin kaverina tai vaikkapa juuri lintuharrastuksesta.
Tästä voimme varmaan päätellä millä mielellä miehet itse ovat liikkeellä, jos ottavat vähänkään välttämätöntä enemmän kontaktia...
Kiitos blogivinkistä!
Aargh. Samaa lajia on varmaan ne keski-ikäiset, pallomahaiset, punakat ja yleensä hyvin humalaiset miehet, jotka luulevat parikymppisten tyttöjen odottavan vain heitä. Ja hyvässä lykyssä ne aloittavat sanomalla, että olisit kivan näköinen tyttö, mutta hiukan liian lihava (tai milloin nyt mikäkin ulkoinen seikka häiritsee). Tai vielä parempi: menevät kertomaan tytön kaverille, mitä kaikkea tytön täytyisi tehdä näyttääkseen paremmalta (kuten laihduttaa kymmenen kiloa, alkaa käyttää piilolaseja ja värjätä tukkansa eri väriseksi). Jaa, mutta eihän ne olekaan aina keski-ikäisiä, niitähän löytyy kaikista ikäluokista!
Ei sillä, että minulla olisi kokemusta, olen vain kuullut... ;)
Julkkispostaus ja tää torjujapostaus palauttivat mieleen, että minut on joitakin kertoja torjunut julkkismies. Eli venaan kaljaa jossain keikkapaikan baaritiskillä tai festarin kaljateltassa, niin siihen tulee tuntematon mies, joka ilmoittaa olevansa varattu tai muuten ei käytettävissäni. Joskus sillain, että 'kiinnostaa, mutta en voi', ei siis aina ''hyi epätoivoinen tyttö mitä oikein kuvittelit'. Kuitenkin aina ilman minun minkäänlaista aloitettani. Ympärillä olevien kateellisista/vahingoniloisista naamoista tajuan, että mies oli julkkis. Jotkut olen tietysti itsekin tunnistanut, esim. Ville Leinosen ja Jyrki Linnankiven ja yhden Pistepirkoista. Varmaan miehillä väärät päihteet niinä iltoina. Helsingissä Loosessa pyöri joskus näitä "mä oon HIMin jätkien frendi" miehiä torjumassa naisia. Niillä varmaan kyse syvemmistäkin itsetunnon häiriöistä. Kylläpä rupes tulemaan hulluja muistoja nyt mieleen. Kiitos postauksesta!
Nimim. Miehet, jotka torjuvat naisia
Henkilökohtaisesti syytän pelimiehen oppaita.
Niissä meille opetetaan että naiset saa lankeamaan jalkojen juureen käänteisvarioimalla odotuksia toisen sukupuolen heteronormatiivisen lähestymistavan suhteen l. dissaamalla tätä jotenkin.
Lopputuloksena naisen tulisi kiinnostua meistä, ja alkaa puolustaa itseään ja näin saadaan aikaan keskustelua ja ennen kuin ehdit kuoria banaanin: wham-bam-thank-you-ma'am.
Kyllä, me olemme niin epätoivoisia että luemme jopa amerikkalaista hapatusta miten lähestyä tyttöjä.
Tylyttäminen johtuu (siis minusta, voi olla muut miehet ovat eri mieltä) että me miehet emme ymmärrä miten tuon voi tehdä "kivasti toisen tunteita ajatellen", koska...tun-teet? Voiko sitä syödä, tappaa tai rakastella?
Se että emme ala teidän kanssa ja/tai yritämme välttää teitä on meidän versiomme "se et ole sinä, se olen minä, mutta tiedä: aina kun kuulen tuulen, se kuiskaa nimeäsi".
Pelkkänä ystävänä olemiseen en osaa sanoa mitään, koska itse en ymmärrä päinvastoin sitä jos joku haluaa olla muuta kuin ystävä. (Miksi kukaan ei kertonut minulle mitä tarkoittaa cd-kokoelman tekeminen; se ei olekaan ihmisistä hyvän musiikin esittelyä ystävälle vaan joku ihmeen parittelu-kutsu. Hitsi tätä ihmissuhde-autismiani...)
Nämä pelimiehen oppaat, niin kauheita kuin ovatkin, ovat myös jonkinnäköinen vastaisku siihen tylyyn kohteluun, jota miessukupuoli on lähestymisyrityksissään monasti kokenut.
Mymskä, ne samat keski-ikäiset, punakat, pönäkät ja yleensä hyvin humalaiset miehet tulevat myös avaamaan keskustelun usein kertomalla, että olet komea nainen. Tämän voimme toki tulkata heti tarkoittamaan, että olet lihava, joskaan et aivan ämpäriruma nainen ja kun keltään muulta ei ole tänä iltana herunut, niin sulta varmaan?
Anonyymi, mä liikun varmasti aivan väärissä paikoissa, kun mua ei ole yksikään julkkismies vielä torjunut! Onhan se toki liikuttavaa, että itsetunto on kohdillaan. Onko Ville Leinosellakin tänä päivänä varaa tuollaiseen? Olen ollut samoilla kursseilla sen kanssa, mutta eikä se minua silloinkaan torjunut. Törkeätä.
Termostaattori, tavallaan lohduttaa, ettei se miehilläkään ole helppoa. Tai tavallaan kertomuksesi auttaa ymmärtämään, miksi miehet käyttäytyvät kuin älyvapautuksen elämästä saaneet.
Toivottavasti minun elämäni mies ei ole lukenut mitään pelimiehen oppaita, koska ei tule onnistumaan.
Anonyymi, kyynel. Mä kun olen luullut, että niiden tarkoitus on saada luusereille naisia eikä kostaa naisille.
Lähetä kommentti