Take the power back

Aina kun pääsee hyvään vauhtiin treenaamisessa, niin tulee jotain. Jos ei tule flunssaa, niin sitten selkä sanoo naks ja poks. Tai oikeasti se ei ole sanonut mitään, on vaan ikävän kipeä. Ollut jo pari viikkoa. Soittelin tänään YTHS:lle toiveissa saada lääkäriajan, mutta sainkin vain lämmintä kättä ja ohjeita a) syödä kipulääkettä, b) välttää istumista, c) olla nostelematta suuria painoja ja d) lukea akuutin selkäkivun itsehoito-ohjeet (pdf) YTHS:n nettisivuilta. Ironista tässä on se, että a) syön, mutta ne eivät juuri auta, b) elämä ilman istumista on kovin hankalaa, c) juuri liikunta on se, mikä helpottaa kipua ja d) ne ohjeet ovat pelkästään alaselän kivulle, itselläni kun on yläselkä kipeänä.

Ei kai tässä auta sitten muu, kuin olla jonkun aikaa treenaamatta (en tunne sellaista käsitettä kuin  puoliteho, joko nostelen niitä suuria painoja tai sitten en tee mitään) ja toivoa, että selkäkipu helpottaa. Lenkillekään en voi lähteä, koska ulkona on kylmää ja märkää. Luulotautisena kuvittelen tämän olevan kaikkea muuta kuin lihaskipua, vaikka kai se lihasjumi on kaikista loogisin vaihtoehto. Varsinkin kun hiljan lisäsin bodypumpissa sekä kyykky- että selkäkappaleissa painoja.

Huomaan myös, että synkkä ja myrskyinen syksy on tuonut uusia haasteita uuteen uhkeaan elämäntapaani. Keväällä ja kesällä suorastaan ihmettelin, miten helppoa kaiken napostelun ja herkuttelun pois jättäminen oli. Vähänpä tiesinkään. Kun illat ovat pimentyneet ja ulkona vihmoo vettä, takaraivossani joku pieni ääni naputtaa koko ajan, että haluan syödä jotain hyvää! Haluan mussuttaa epäterveellisyyksiä! Lisää sokeria! Lisää suolaa!!! Jos siitä käskystä välttää istumista voi jotain positiivista hakea, niin ainakin makuuasennossa on hankalampi syödä.

Ei pidä antaa periksi nyt, kun juuri ostin kokoa pienemmät farkut kuin mitä olen vuosiin voinut ostaa. Edessä on siis todella pitkä, pimeä ja vaikea talvi. Eikö voisi tulla jo kesä?