Ahdistaa niin sairaasti, että se huominen maailmanloppu alkaa vaikuttaa ainoalta positiiviselta vaihtoehdolta tässä elämässä. Harmi vaan, että se ei taida tulla.
Ihmiset, joilla on rahaa, sanovat että raha ei tee onnelliseksi. Ei varmaan niin, mutta harvemmin se saa myöskään olon näin epätoivoiseksi. Tässä maailmassa vaan ei pärjää ilman rahaa.
Jotenkin alkaa tuntua siltä, että koko gradu on aivan toissijainen juttu. Se saa väistyä isompien asioiden tieltä. Kuten työnhaun. Talousuutiset kertovat jatkuvista irtisanomisista. Jotenkin vaikea uskoa tulevaisuuteen enää senkään vertaa. Odotan innolla sitä luvattua työvoimapulaa, josta on jo vuosia puhuttu.
Kyllähän sitä sellaisella 10 euron viikkobudjetilla pärjäisi (paitsi jos vessapaperi loppuu, tai pyykinpesuaine, tai jos tulee joku yllättävä lasku), jos söisi vain kaurapuuroa, makaronia ja näkkileipää. Vaan tällä treenaamisella on pakko syödä kunnolla. Ja pakko saada niitä proteiineja. Tekisi tämänkin projektin kohdalla löydä hanskat naulaan ja antaa olla. Mitä väliä. Millään ei kauheasti tunnu olevan enää väliä.
Ei ole kauhean hauskaa, kun laskujen maksamisen jälkeen täytyy itkeä ja haukkoa happea ainakin tunti, että pystyy taas jotenkin jatkamaan elämää. Kituuttaen. Velka kasvaa, kun joutuu vinguttamaan visaa enemmän kuin on varaa lyhentää luottoa kuukaudessa. Noidankehä ja kamelinselkä ja mitä näitä nyt on. Ei kai tämä voi päättyä kuin katastrofiin.
Piia haastoi listaamaan asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Juuri nyt ei tule yhtään mieleen. Palaan asiaan, kun (jos) aurinko joskus pilkahtaa.
20. joulukuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Huomenna aurinko kuolee. Piste.
(Oikeesti tahtoisin sanoa jotain lohduttavaa, mutten tiedä mitä sanoa enkä tiedä auttaakse ees tollaisessa olossa. Just katoin tilin saldoa, mikä oli yli 60e miinuksella ja seuraavat rahat tulee tammikuussa. On tos toi joulukin kohta, jotain ois varmaan kiva syödä silloinkin vaikken jouluihminen ookaan. Mun työpaikka on paska, mutta se duunihan loppuukin jo toukokuussa. Mitäs täs.)
Rohkeutta. Vakuutan että siitä selviää. Kokemusta on.
Etkä luovuta! Kituutetaan yhdessä! Ei ole mullakaan yhtään sen kummempi tilanne, tilille jäi laskujen jälkeen 12e ja laskuja jäi vielä pinoon... Ei ole jouluoloa, ei.
Salilla oon sentään saanut tämän ahdistuksen purettua jotenkin ja kaupasta oon ostellut pakkaseen keltasen lapun lihoja yms. Olis se jännä elää joskus niin, että ei tarvis oikeasti sitä rahaa miettiä.
Äh. En löydä sanoja. Kyllä tähän on jokin muukin ratkaisu kuin maailmanloppu. Periksi ei anneta.
I feel ya sis! Just tossa luin Rosa Meriläisen kolumnin aiheesta.
http://www.hs.fi/elama/Pure+k%C3%A4pylehm%C3%A4%C3%A4+opiskelija/a1305629881678
Jos joku tuntee Kataisen, sanokaa sille, että ennen "työurien pidentämistä" olisi tärkeätä saada työttömille, tempputyöllistetyille ja uudelleenkoulutettaville töitä.
Työnantajathan aina vinkuvat työvoimapulasta. Se tarkoittaa:
a) Ei ole tarjolla kaksikymppisiä kolmenkymmenen vuoden kokemuksen omaavia. (Tavalliset kaksikymppiset eivät osaa mitään tai ja vanhemmille pitää maksaa liikaa.)
b) Ei löydy ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä vaativia työtehtäviä pikkurahalla tai kenties maksaa työnantajalle työn tekemisestä. (Kiittämättömille ei riitä, että tarjoaa työtä. Pitäisi muka maksaa palkkaakin! Hah!)
c) Ei löydy työntekijöitä, jotka luovuttaisivat kaiken päätäntävaltansa elämässä työnantajalleen. (Kaikkihan haluavat lähteä palkattomiin ylitöihin tai päivystää viiden minuutin varoitusajalla ilman mitään erillistä palkkiota tai uhrata lomansa talkoohengessä.)
Sitten kun ihmiset istuvat kortistossa eikä ansaitsemassa asiallista palkkaa, samat ihmiset harrastavat verosuunnittelua ja vinkuvat, miten verot ovat niin korkeat ja valtio niin velkainen.
Nii-in, mistäköhän semmoinen mahtaisi johtua?
Niin siis sanokaa Kataiselle, että palkallisia töitä ja riittävällä liksalla. Muuten ymmärtää väärin.
Lähetä kommentti