tag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post5779075271340297062..comments2023-07-08T11:05:30.733+03:00Comments on Enimmäkseen Harmiton: X-ray mindTiinahttp://www.blogger.com/profile/00166166310290683405noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-12185069739328519422011-12-15T22:18:49.372+02:002011-12-15T22:18:49.372+02:00(Jälleen kerran olen jälkijunassa, mutta tällä ker...(Jälleen kerran olen jälkijunassa, mutta tällä kertaa syytän Google Readeria, jonka mukaan julkaisit 6-7 viimeisintä kirjoitusta vasta pari päivää sitten...)<br /><br />Samanlaisia ajatuksia olen joskus itse pyöritellyt, niin kuin varmaan jokainen. Olen pohtinut myös tuota, että jos joku katselee kaikennäkevästi alas pilven reunalta, niin eihän täällä kehtaa mitään enää tehdä. Huvittavimmillaan jo pahoista ajatuksista tulee miettineeksi, että entäs jos joku kuollut ihminen pystyykin lukemaan niitä, ja sitten melkein pyytää mielessään anteeksi tai rupeaa selittelemään, että enhän minä tosissaan henkilöstä pahaa ajattele... Aika säälittävää, mutta joskus tuollaiseen ajatteluun sitä havahtuu, vaikka en kyllä oikein edes usko mihinkään jälkielämiin.<br /><br />Meinasin myös kommentoida tuota ihmisten tapaamista uudelleen tuossa useiden kumppaneiden tapauksessa, mutta olitkin jo itse kuitannut sen kommentissa. :)<br /><br />Aihe on kyllä kiinnostava, ja juuri tällä viikolla postiluukusta tipahti tilaamani Julian Barnesin Nothing to be Frightened of, jonka pitäisi kuulemani mukaan olla ihan mielenkiintoinen tutkielma aiheesta...DorianKhttps://www.blogger.com/profile/16484576108576230124noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-56648085471372985882011-12-02T23:11:38.543+02:002011-12-02T23:11:38.543+02:00Äiti kertoi että kun mummo (isän äiti) kuoli ja ne...Äiti kertoi että kun mummo (isän äiti) kuoli ja ne olivat sairaalassa sen viimeisen hetken, niin juuri ennen viimeistä henkäystä mummo avasi silmänsä ja vaikkei ollut enää päiviin ollut kovin tajuissaan katsoi heitä ja sanoi että äidillä on aina ollut niin lämpimät kädet. Se oli hyvin koskettavaa, en päässyt paikalle, en edes hautajaisiin 2000km takaa, mutta itkin kun kuulin tuosta. Nytkin meinaa melkein tulla kyynelet silmiin. Uskon että juuri ennen kuolemaa ihmisellä on jonkinlainen selvä hetki, hän näkee jotakin ja ymmärtää jotain ympäristöstään vaikkei välttämättä reagoi ääneen tai liikkeeseen.ill.https://www.blogger.com/profile/05728384705958010707noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-51631077870317259372011-12-01T14:37:25.140+02:002011-12-01T14:37:25.140+02:00Mymskä, joo, mä en kyllä missään tapauksessa usko ...Mymskä, joo, mä en kyllä missään tapauksessa usko siihen, että jossain tuolla sitten joskus tapaisi entisiä läheisiä ja tuttavia. Mieti niitäkin, jotka on jääneet leskeksi vaikka useammankin kerran, niin olisihan se sitten aika kiusallista, kun siellä jossain olisi liuta entisiä puolisoita...<br />Onhan yllätys sitten, jos olenkin väärässä.<br /><br />Bemary, niin, mä epäilen, että se tietoisuus ja kaikki sellainen on ihan kiinni näistä meidän aivoista ja muista systeemeistä. Ettei se jatku mihinkään. <br />Ehkä se on ihmiselle parempi, ettei sitä totuutta tiedetäkään, niin saa uskoa kukin siihen mikä parhaimmalta tuntuu.Tiinahttps://www.blogger.com/profile/00166166310290683405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-8844583315731269132011-11-29T17:46:43.127+02:002011-11-29T17:46:43.127+02:00Voisin allekirjoittaa Elegian kommentin täysin, si...Voisin allekirjoittaa Elegian kommentin täysin, sillä siinä kiteytyi tosi hyvin munkin näkemykseni (enkä ole koskaan nähnyt kenenkään kuolemaa omin silmin). Jotenkin on vaikea päättää uskooko jonkinlaisen tietoisuuden jatkuvan kuoleman jälkeen tai sitä haluaisiko sen ees jatkuvan. Kummallakin on tavallaan puolensa. Nää on mielenkiintoisia ja vaikeita asioita, koska totuutta voi vain arvailla, kukaan kun ei koskaan palaa kertomaan mitä oman ittensä lopullisesti kuollessa kokonaisuudessaan tapahtuu tai miltä silloin tuntuu.Bemaryhttps://www.blogger.com/profile/07414425032193132702noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-13500500728703625692011-11-29T16:50:19.821+02:002011-11-29T16:50:19.821+02:00Usein, kun kuulee jonkun kertovan kuoleman hetkest...Usein, kun kuulee jonkun kertovan kuoleman hetkestä, se on aika rauhallisen tuntuinen ja jollain lailla kauniskin. <br /><br />Minä olen myös aika paljon mielessäni askarrellut tämän asian kanssa, ja omat koukeroni johtivat siihen lopputulokseen, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään. Nuorempana "uskoin" jälleensyntymiseen, mutta se saattoi olla enemmän jonkinlaista turvallisuuden kaipuuta, kun en ehkä halunnut ajatella, että ihmisen elo nyt vain on tässä ja nyt. <br /><br />Joskus olen saanut kuulla suoranaista kauhistelua, kun olen kertonut näkemykseni. Että eikö ole kamalaa, kun ei voi uskoa iankaikkiseen elämään tai siihen, että tapaa edesmenneet ystävät tai sukulaiset vielä. Minusta on ainoastaan lohdullista ajatella, että siinä se sitten on. Ei sillä, etteikö voisi olla hauskaakin tavata joitain ihmisiä, mutta on se vähän stressaavakin ajatus, jos saa olla hiukan karkea. <br /><br />Mieleni jollain lailla rauhoittui kun tajusin, mikä on oma "uskoni". Kai se oli jonkinlainen rentoutuminen sen suhteen, että turha rimpuilla ja hötkyillä, kun millään ei niin kovin suurta merkitystä ole loppujen lopuksi. Ja tämä siis ei ole "depressiivinen" näkökulma, vaan sellainen rauhallisen toteava; ei niin, etteikö elämällä voisi olla tarkoitusta vaan niin, että se tarkoitus on olla nyt. Se tarkoitus ei vaan ulotu kuolemaa pidemmälle. <br /><br />Niin, olen toki nähnyt Ihana on elämä -elokuvan, ja uskon siihen, että jokaisen elämällä on omalla tavallaan merkitystä kaikkeen ja kaikille, mutta puhun suppealla henkilökohtaisella tasolla :)Mariahttps://www.blogger.com/profile/00987793670361003813noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-5363010168049970222011-11-29T15:57:38.335+02:002011-11-29T15:57:38.335+02:00Tuossa on kyllä ihan järkeä. Jotkuthan tietysti mu...Tuossa on kyllä ihan järkeä. Jotkuthan tietysti muistavat edellisiä elämiään, mutta sitä voi jokainen miettiä tykönään, onko ne totta vai ei. ;)Tiinahttps://www.blogger.com/profile/00166166310290683405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-26636384867977676242011-11-29T15:11:17.736+02:002011-11-29T15:11:17.736+02:00Itse ajattelen, että kuoleman jälkeen on samanlais...Itse ajattelen, että kuoleman jälkeen on samanlaista kuin ennen syntymää, ei kukaan siitäkään ajasta mitään tiedä. Ajattelen, että ne rakkaat, joista joudumme luopumaan, elävät kuitenkin muistoissamme aina ja se on tärkeää.Laizahttps://www.blogger.com/profile/01594048329322430890noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-53808849824040896892011-11-29T14:06:43.003+02:002011-11-29T14:06:43.003+02:00Sitä luulisi pelottavammaksi kuin se sitten onkaan...Sitä luulisi pelottavammaksi kuin se sitten onkaan. Siinä itse tilanteessa sitä on hämmästyttävän rauhallinen.<br />Paitsi tuossa kuvaamassani hetkessä jonkinlainen pakokauhu meinasi iskeä, ikään kuin olisin ihan fyysisesti tuntenut sen kuoleman lähellä. Onneksi en ollut paikalla yksin.<br /><br />Tuo rauhaan pääseminen ja jonkinlainen "valon" näkeminen on kyllä ajatuksena miellyttävä. Varsinkin, jos siihen ei liity mitään uskonnollista. Se minun realistinen puoleni tosin haraa tuossakin vastaan. <br /><br />Kiitos ja halaus takaisin <3Tiinahttps://www.blogger.com/profile/00166166310290683405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9208809441153536074.post-90220193113097424252011-11-29T13:57:56.782+02:002011-11-29T13:57:56.782+02:00Koskettava kirjoitus, johon en oikein osaa sanoa m...Koskettava kirjoitus, johon en oikein osaa sanoa mitään. Mutta sanopa silti.<br /><br />Kuolemaa on tullut ajateltua paljonkin, mutta en ole varsinaisesti koskaan kohdannut sitä ihan silmästä silmään. En ole istunut kenenkään vuoteen vierellä saattamassa ja se oikeastaan pelottaa minua. Pelottaa, koska tietää menettävänsä toisen. <br /><br />Jokin puoli minussa uskoo kuolemanjälkeiseen elämään (ei kuitenkaan mitään pilvenreunalla istumista), mutta sitten se ns. realistinen puoli haraa vastaan. En ole päässyt itseni kanssa selvyyteen asiasta ja tuskin koskaan pääsenkään.<br /><br />Haluan kuitenkin uskoa, että silmien avaaminen ennen kuolemaa ei liity mihinkään refleksiin, vaan johonkin ihan muuhun. Siihen, että "matkustaja" pääsee vihdoin rauhaan - pitäköön se sitten sisällään, mitä pitää.<br /><br />Halaus <3Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com