Enimmäkseen Harmiton

I got this warm and fuzzy feeling

2012-01-30T12:38:00.000+02:00

Google uudistaa 1.3. alkaen tietosuojakäytäntöjään ja käyttöehtojaan, niin että jatkossa Google kerää kaiken tiedon sähköposteista, hakutuloksista, Youtubessa katsotuista videoista, varmaan blogeistakin ja ylipäänsä kaikesta, mitä ihminen tekee Googlen tuotteilla. Näillä keräämillään tiedoilla Google sitten optimoi minulle paremman maailman.

Mietin asiaa siltä kannalta, että jos esimerkiksi katson YouTubesta sata kertaa videon aivastavasta pikkupandasta ja sen jälkeen googlaan tietoa maailmantaloudesta, niin Google voisi optimoida hakutuloksiini vain juttuja aivastavista pikkupandoista. Sen jälkeen oloni olisi jälleen lämmin ja pehmoinen, eikä enää yhtään ahdistaisi maailman taloudellinen tilanne. Aivan mahtavaa! Kiitos jo etukäteen, Google!

I can go with the flow

2012-01-28T14:03:00.001+02:00

Saan yleensä parhaat bloggausideat vessassa. Vessa on niin meditatiivinen paikka, että aivot alkavat toimia ihan uudella tasolla ja suoltavat yhtäkkiä sanaa toisensa perään. Sen takia minulla täytyisikin olla vessassa läppäri tai joku sanelukone. Yleensä se idea on jo kovasti vesittynyt siihen mennessä, kun vihdoin pääsen sieltä vessasta tähän läppärin ääreen.

En ole vielä saanut käytyä äänestämässä. Se on oikeastaan hassu ajatus, että olisi pitänyt käydä jo. Oikea äänestyspäivähän on vasta viikon päästä sunnuntaina. Silti tunnen olevani myöhässä. Ennakkoäänestyksestä on tullut minulle se juttu ihan näiden Tampereen vaalipiirijakojen takia. Onnistun aina asumaan paikassa, jossa virallinen äänestyspaikka on aivan liian pitkän matkan päässä. Ennen asuin lähes erään koulun vieressä, jossa oli äänestyspaikka, mutta eihän minua tietenkään sinne päästetty, vaan minun täytyi kulkea useiden kilometrien päähän toiseen kaupungiosaan äänestämään. Ja vaalipäivä on aina sunnuntai ja useimmiten talvella tai muuten kylmänä ja märkänä vuodenaikana. Eikä sunnuntaina ja sateella/pakkasella koskaan huvita. Yhtään. Sitten tajusin, että voin ennakkoäänestää. Ihan missä haluan, ihan milloin haluan. No ainakin melkein.

Olen jo melkein antanut anteeksi Haaviston höyrähtäneille kannattajille, joten en siis jätä ääntäni käyttämättä. Tai käy vaikkapa piirtämässä Batmania äänestyslippuseen. Suurin hehkutus on rauhoittunut ja osa tuntuu jopa tajunneen, että se heidän yrittämänsä aivopesu on vain ärsyttävää eikä lainkaan toimivaa. Tästä huolimatta on vielä jotain epätoivoisia viritelmiä, kuten että Conan O'Brienin pitäisi nyt asettua Haaviston puolelle näissä vaaleissa, koska se edellisissä vaaleissakin kannatti Halosta. Koska Halonen on hänen "kaksoisolentonsa". Haavisto ei. Get it?

Nyt se vessareissusta saatu hyvä flow loppui, joten ei mulla muuta. Moro!

(Kuva: oma)

Cause I'm a picker, I'm a grinner, I'm a lover and I'm a sinner

2012-01-24T11:56:00.002+02:00

Pari kysymystä:

Miksi torkkupeitot ovat useimmiten niin lyhyitä, että 170-senttisen ihmisen on hyvin vaikea saada sekä varpaat että hartiat pysymään samaan aikaan peiton alla? Kun otan torkut, haluan kääriytyä torkkupeittoon niin, että tiivis paketti ei pääse falskaamaan sivuilta eikä kummastakaan päästä. Suosivatko torkkupeittovalmistajat lyhyitä ihmisiä vai haluaako joku muka torkkua niin, että ruhosta on vain osa peiton alla?

Kun joku latino puhuu englantia voimakkaasti murtaen, se kuulostaa seksikkäältä. Kun suomalainen puhuu englantia omalla tavallaan, se kuulostaa kamalalta. Miksi? Renny Harlin sanoi tässä taannoin, että suomalaisten työllistymisen suurin este Hollywoodissa on voimakas aksentti. Miksei meikäläisten aksenttia voida pitää kiehtovana ja eksoottisena? Miksi se kuulostaa vain moukkamaiselta ja nololta?

Ps. Kiitokset vaan Googlelle päivän kuvamateriaalista. Yritin hakea postaukseen kuvituskuvaa, mutta en päässyt tuota pidemmälle, kun en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Pps. Enää viisi kuukautta juhannukseen.

Should I give up or should I just keep chasing pavements?

2012-01-22T23:50:00.003+02:00

Semmoinen oli presidentinvaalien ensimmäinen kierros, kuten kaikki tietävät. Oma ehdokkaani ei päässyt niin sanotusti jatkoon eli toiselle kierrokselle. En tosin odottanutkaan pääsevän enkä välttämättä edes halunnut (syystä, että hän on mies paikallaan nykyisessä jobissaan). En siitä huolimatta ruvennut taktikoimaan vaan ihan rohkeasti tunnustin väriä äänestyskopperossa. Toisella kierroksella katsotaan sitten uudestaan.

Itse asiassa totuuden nimissä on sanottava, että jos toiselle kierrokselle olisi menneet Niinistö ja Väyrynen, niin olisin jättänyt kokonaan toisen kierroksen äänioikeuteni käyttämättä. Noista kahdesta minulle olisi ollut herttaisen sama, kumpi valitaan presidentiksi enkä olisi halunnut antaa ääntäni kummallekaan. Sisäinen anarkistini olisi varmaan tehnyt siinä kohtaa itsemurhan ja sitten olisi jäänyt jäljelle pelkkä sisäinen hippini. (Niin ja se käpylehmä).

Tästä päästäänkin sitten Haaviston kannatusjoukkoihin ja esimerkiksi seuraavaan sarjakuvaan:

Sarjakuvasta (klikkaa isommaksi jos et näe) voisi tyhmempi käsittää, että Haaviston kannattajien mielestä kaikki muut, paitsi Haavistoa äänestäneet, ovat tyhmiä, sulkeutuneita ja ennakkoluuloisia. Tai kaikki muut ehdokkaat, ihan miten vaan. Ja se on sitten kyllä niin väärä, jopa omahyväinen ja minua henkilökohtaisesti ärsyttävä näkökanta.

Mielestäni Haaviston kannattajien ei ihan kauheasti tässä vaiheessa kannattaisi lähteä riekkumaan, koska he todellakin tarvitsevat meidän muiden, myös minun, äänet seuraavalla kierroksella. En tokikaan ole lahjottavissa enkä uhkailtavissa, mutta jos tämä hurmosmielinen joukko riittävästi alkaa ärsyttää, niin saatan jättää ääneni käyttämättäkin. Ei sitä koskaan tiedä.

Haavistoa vastaan minulla ei ole mitään, eikä Nexaria, mutta aina on epäilyttävää, jos joku on niin täydellinen, ihana ja paras, että häntä hehkutetaan vailla minkäänlaista kritiikkiä. En ole ollenkaan varma, onko sellainen uskottava presidentti, jos jokaiseen häntä koskevaan Facebook-päivitykseen täytyy laittaa iso liuta sydämiä. Mutta tässä hehkutuksessa on ikävämpiäkin lieveilmöitä. Olen sivusta seurannut välillä aika törkeäksi äitynyttä lobbausta, jopa painostusta. Vaikka "vitsi vitsi, enhän mä tosissani".

Toisaalta olisi kyllä ihan älyttömän siistiä, että Suomen presidenttipari olisi kaksi miestä, joista toinen vieläpä ei-niin-suomalainen. Siinäpä saisi ahdasmieliset kiemurrella ainakin seuraavat kuusi vuotta (tai muuttaa muualle). Mutta hei pliis jotain rajaa siihen hehkutukseen. Ja varsinkin siihen lempeyteen ja leikkimielisyyteen verhottuun painostukseen.

Ps. Olenko ainut, jonka mielestä Jenni Haukiolla oli lääkitys kohdallaan vaali-iltana? Hän oli niin tyyni, eleetön ja ilmeetön (paitsi se hymy oli tietysti kasvoilla syystäkin), että mielessä kävi jopa sanat huumattu sekä flegmaattinen.

Systeemin vartija se poliisin on työ, poliisi hippejä pampulla lyö

2012-01-19T17:59:00.000+02:00

Pyydän anteeksi mielikuvituksetonta osallistumistani haasteeseen, mutta tässä poliiseja oikein tuplaparein.

Sen sijaan, että Tampereelle hommattaisiin vartijat vahtimaan epäsopivaksi katsomaansa toimintaa puistoissa ja kaduilla, niin miksei täälläkin voisi poliisit jalkautua ihmisten joukkoon? Siitä minä tykkäisin. Lisää määrärahoja poliisille!

Joskus poliisi ehtii nojaillakin.

Valokuvatorstain 231. haaste.

You! Yes, you! Stand still laddy!

2012-01-19T14:27:00.000+02:00

Olen tuohtunut. Olen tuohtunut siitä, että ilmeisesti olen ilman omaa lupaani antanut markkinointiluvan matkapuhelimeeni.

Tänään aamulla heräsin siihen, että sain kännyyni jonkun mystisen tekstiviestin joltain mystiseltä Klassikolta, joka tarjosi siivousta neljä tuntia kolmen tunnin hinnalla. Viestin lopussa oli merkintä *Saunalahti, jonka päättelin tarkoittavan sitä, että he olivat saaneet yhteystietoni Saunalahdelta (jonka liittymä minulla on). En kuitenkaan muista antaneeni lupaa tekstiviestimainontaan.

Googlailin hiukan tekstiviestimainontaa koskevia säädöksiä ja kävi ilmi, että sellaisia ei saa lähetellä, ellei asiakas ole erikseen antanut siihen lupaa. Asiakkaan ei siis tarvitse erikseen kieltää markkinointia vaan se pitää erikseen hyväksyä.

Samalla googlailulla kävi ilmi, että Oma Elisan asetuksista voi muuttaa näitä Elisa-konserniin kuuluvien tahojen "asiakasviestintätietoja". Menin siis Omaan Elisaani ja löysinkin kohdan, josta pystyi muuttamaan tekstiviestimainosten laajuutta. Hyväksyin Elisa-konsernin viestit, mutta en yhteistyökumppaneiden. Vaan kas! Kohdan alta löytyikin pienellä ja vaaleanharmaalla präntillä seuraava teksti:

Huom! Jos yhteystiedoissasi oleva puhelinnumero on Saunalahden edullisen ja monipuolisen liittymän, jonka ominaisuuksiin kuuluu, että saat Elisa konsernin sekä valittujen yhteistyökumppaneiden etuja ja tarjouksia mm. tekstiviestillä, lähetämme jatkossakin viestejä tähän liittymänumeroosi. Jos jostain syystä kuitenkin haluat asettaa nyt markkinointikiellon yhteystietoihisi, niin vaihda yhteystietokenttään sellaisen GSM-liittymän numero, jossa tätä etu ja tarjousviestiominaisuutta ei ole.

Syvä huokaus. Mistäs ihmeestä minä sen tiedän, onko minulla tällainen liittymä. Vaihdoin liittymääni loppuvuodesta enkä koskaan saanut tilausvahvistusta, sillä puhelinmyyjä oli päättänyt sähköpostiosoitteeni .fi eikä .net, kuten hänelle olin artikuloinut. Kun kyselin tilausvahvistuksen perään, sain vastauksen, että sähköpostiosoite on ollut väärin ja nyt korjattu, mutta en tästä huolimatta saanut tilausvahvistusta. Olisin tietysti voinut nostaa äläkän, mutta en jaksanut.

No ei kun sitten penkomaan seuraavaksi Oma Saunalahden tietoja. Lukaisin oman liittymäni sopimusehdot lävitse. Ja sieltähän se löytyi:

Liittymään sisältyy automaattisesti palvelu, jolla asiakas saa säännöllisesti ajankohtaista tietoa Saunalahden, sen yhteistyökumppaneiden tai muiden Saunalahden valitsemien tahojen tuotteista, asiakaseduista ja tarjouksista. Markkinoinnissa voidaan hyödyntää matkaviestinverkon paikka- ja päätelaitetietoja. Tehdessään liittymäsopimuksen asiakas saa automaattisesti tiedotteita ja markkinointiviestejä myös sähköisesti, esimerkiksi tekstiviestillä, multimediaviestillä tai sähköpostilla.

Haluaisin kuitenkin erityisesti kiinnittää huomiota kohtaan:

Markkinointiluvasta ilmoitetaan sopimusta tehtäessä.

Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Sitä, että se mainitaan pienellä präntillä tilausvahvistuksessa, jota en koskaan saanut? Puhelinmyyjä ei nimittäin ainakaan sanallakaan vihjaissut mistään markkinointiluvasta.

No, enpä tällekään asialle nyt mitään voi tehdä, koska ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi liittymätyypin vaihtaminen enkä varsinaisesti sitä halua tehdä. Halusin vain nyt avautua tästä asiasta täällä ja saada tunteen, kuin olisin tehnyt jotain, vaikka ei tästä mitään hyötyä ole kenellekään. Turhaa on taistelu markkinavoimia vastaan.

En mitään (ainakaan juurikaan) inhoa niin paljoa kuin tarpeetonta tekstiviestimainontaa. Varsinkin, jos siihen herää.

Äbäläwäbälä

2012-01-17T12:14:00.001+02:00

Edellistä aihettani sivuten, myös Pasila käsittelee asiaa:

Yle Areenalta voi katsoa myös kokonaan tämän Pasilan jakson, jossa "Routalempi aloittaa blogin ja tulee trollatuksi henkiseen sikiöasentoon" (nauruntikahdus).

Kiitos Termostaattorille linkkivinkistä aika osuvaan juttuun, jonka kommenttiosastolta löytyi viite tähän Pasilan jaksoon.

Mun sydämellä on kypärä

2012-01-16T13:55:00.000+02:00

Internet on ahdistava paikka. Nettikeskustelut ja uutiskommentit pursuvat ihmisten vihamielisyyttä, pahaa oloa ja ahdasmielisyyttä. Mistä se kaikki suvaitsemattomuus ja toisten halveksunta kumpuaa? Mistä näitä oman ahtaan ja tunkkaisen napansa ympärille kietoutuneita peikkoja riittää? Tekisi mieli irrottautua tästä kaikesta.

En ole tottunut eripuraan. En ole tottunut siihen, että hyväntahtoisuus tulkitaan pahantahtoisuudeksi. En ole tottunut vihamielisyyteen. En ole tottunut keskusteluun, jossa vastapuoli haukutaan, nöyryytetään ja sen jälkeen niitataan mahdollisimman pieneksi rutuksi maanrakoon. En ole tottunut siihen, että tulen joko tahallaan tai tahattomasti väärin ymmärretyksi. Mutta sellainen on internet. On helppo irrottaa vain yksi lause asiayhteydestä ja mäiskiä sillä sitten kasvoille. On helppo saada toinen tuntemaan itsensä tyhmäksi. On jopa pelottavan helppo ymmärtää toisen asenne väärin, kun ei kuule äänensävyä eikä näe kasvojen ilmeitä. Jos vastapuoli on päättänyt, että olen pahis, niin sen jälkeen on aivan turha sanoa enää itse yhtään mitään. Se maailma on niin raadollinen ja ehdoton. En halua elää sellaisessa maailmassa.

Olen tottunut elämään hyväntahtoisten ihmisten keskellä, jotka kuuntelevat, auttavat ja ymmärtävät. Olen tottunut elämään sivistyneiden ihmisten keskellä, jotka eivät halua pahoittaa toisten mieltä, koska siihen ei ole mitään tarvetta. Olen tottunut siihen, että toiselle ei huudeta eikä toista ivata, vaikka toinen olisikin eri mieltä. Olen tottunut siihen, että väärinkäsitykset pystytään oikaisemaan. Olen tottunut siihen, että maailmassa on kaikki sateenkaaren värit, ei vain musta ja valkoinen. Sellainen on minun todellinen maailmani. Siellä on helppo nauraa. On helppo halata. On helppo pussata. On helppo sanoa kivasti ja on helppo ilahduttaa toisia ihan pienilläkin jutuilla. Ja asioista on helppo puhua, vaikka näkemyseroja löytyisikin. Tällaisessa maailmassa haluan elää.

Kuten Maija uudenvuodenlupauksessaan sanoo: "Yritän valita verkossa tarkemmin mihin aikaani käytän. Yritän välttää sanoja, jotka ovat tyhjiä, ummehtuneita, vihaa täynnä."

Niinpä.

Where will we be when the summer's gone?

2012-01-10T13:52:00.000+02:00

Katsoin ikkunasta ulos, näin kauniin lumisadepallomaisen lumisateen ja tajusin, että elämässäni on virhe.

En siedä kylmää enkä oikein luntakaan. Varsinkaan, jos se sataa hiutaleina päin pläsiä. Tänään minun piti kävellä Kelaan ja takaisin. Olin jo melkein henkisesti valmentautunut kohtaamaan kylmän, mutta sitten tuli lumisade. Sireenit alkoivat soida, hälytysvalot vilkkua ja kovaäänisistä kuului "mission abort". Päätin siirtää Kela-reissun ehkä huomiselle tai torstaille. Silloinhan voi ennakkoäänestääkin samalla eikä tarvitse kahdesti poistua kotoa.

Tästä päästään siis siihen virheeseen. Elämäni katsokaas rakentuu niin, että olen kesät töissä ja talvet enemmän tai vähemmän vailla työtä (lue: opiskelijana). Toki työtä vailla oleminen helpottaa sitä, ettei tarvitse poistua kotoa, mutta sitten taas kesäisin, kun tahtoisin kirmailla laitumella vapaana, olen pakotettu istumaan kahdeksasta neljään jäätävän kylmäksi ilmastoidussa toimistossa. Ainoa kosketuspintani kesään on se, kun painan nenäni huuruista ikkunalasia vasten ja katselen ulos. Kyllä, siellä lentää perhonen sekä kuikka.

Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus, että kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi olla töissä kesällä. Me elämme maassa, jossa vuodesta on yhdeksän kuukautta pimeätä ja kylmää. Ei kai ole väärin toivoa, että ne kolme ihanaa kesäkuukautta saisi edes nauttia elämästä?

Stranger things have happened I know

2012-01-06T14:33:00.000+02:00

Törmäsin tuossa uudehkoon blogiin, joka kertoo sinkkuelämästä ja deittailusta. Esimerkiksi juttu Seiskapäivää-miehestä on samaan aikaan todella viihdyttävä ja raivostuttava. Ja niin todellisesta elämästä.

Jutussa jotenkin tiivistyy se, mikä nykypäivän miehissä (joissain yksilöissä) on vialla. Tältä planeetalta tosiaankin löytyy yllättävän suuri joukko miehiä, jotka (täysin epärealistisesti) kuvittelevat kaikkien naisten lakoavan välittömästi jalkoihinsa. Varsinkin, jos nainen on miehen mielestä epäviehättävä, niin automaattisena oletuksena on, että naiselle ei saa missään nimessä olla kovin mukava, ettei se reppana nyt vaan mene ihastumaan. Ja ennen kaikkea nainen on torjuttava hyvissä ajoin. Useimmiten jo ennen kuin nainen itse edes tietää olevansa kiinnostunut miehestä.

Kerronpa pari esimerkkiä:

Olin kerran Klubilla jonkun yhtyeen keikalla, en muista enää minkä. Seuraani lyöttäytyi joku tyyppi, joka yritti tarjota minulle korvatulppiaan. Siis niitä, jotka hänellä oli sillä hetkellä korvissaan. Ensinnäkin, en ollut pyytänyt korvatulppia ja toisennakin... yäk. No eipä siinä mitään. Tyyppi jäi siihen hengailemaan ja läpisi kaikenlaista. Selkeästi tyypin jutuista kävi ilmi, että maalta sitä ollaan tultu kaupunkiin kännäämään ja kuuntelemaan musiikkia. En missään vaiheessa kiinnostunut tyypistä millään asteella. Ei sillä, että "maalaisuus" olisi ollut mikään turn-off, mutta tyyppi ei vaan sytyttänyt (en yleensäkään syty kovin helposti). Sitä paitsi en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat keikalle juomaan kännit ja sammuvat ennen keikkaa tai vähintään viettävät vessassa oksentamassa sen ajan, minkä voisi käyttää elävän musiikin kuunteluun. No joka tapauksessa, aikansa läpistyään, tuo tyyppi päättää ilmoittaa olevansa varattu. Se oli sellainen WTF moment. En missään vaiheessa ollut osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan, muuta kuin vastailemalla normaalisti ja olemalla ystävällinen häntä kohtaan, ja hänhän se oli, joka minun liiveihini päätti uiskennella. Tavallaan sain siis rukkaset siinä ihan pyytämättä. Hurmaavaa.

Toinen yhtä hauska juttu tapahtui erään hieman tutumman tyypin taholta. Ja jälleen kerran baarissa, kännissä. (Siis mies, en minä). Pidin tyyppiä hiukan vastenmielisenä, mutta jälleen, itselleni ominaiseen tapaan, olin kohteliaan ystävällinen häntä kohtaan. Yhtäkkiä tyyppi alkoi aivan puskista avautua minulle, että on pahoillaan, olisin kyllä tosi kiva tyttö, mutta valitettavasti hän tapasi siskoni ensin. Tosi harmi, mutta näin nyt vaan kävi. Ensinnäkin, tosi spesiaali olo tästä tulee luonnollisesti meille molemmille. Kun nyt kerta näki toisen ensin. Muilla ominaisuuksilla ei niin ole väliä. Ja toisennakin, kumpikaan meistä ei ollut pätkääkään kiinnostunut kyseisestä kaverista. Tosiasiassa siis tällä näkemisjärjestyksellä ei ollut minkäänlaista merkitystä meidän saati sitten tyypin maailmanjärjestykselle. Mutta hän nyt kuitenkin koki tarpeelliseksi pahoitella puuttuvia tunteitaan minua kohtaan. Ei aavistustakaan millä tavalla olin viestinyt tyypille, että haluaisin ehkä jotain enemmän kuin että hän häipyisi siitä notkumasta. Taas sain rukkaset ihan pyytämättä. Olin otettu.

Joskus olen saanut myös rukkaset ihan pyytämällä, mutta sitäkään en ymmärrä, että miksi pitää olla tyly omasta mielestään epäviehättävälle tytölle vain siksi, että tyttö on ehkä ihastunut? Mikä niissä tunteissa on niin kamalaa? Vai onko jokainen epäkiinnostava nainen potentiaalinen stalkkeri, josta ei pääse enää koskaan eroon, jos sille vahingossa antaa vähänkin siimaa? Ei ihminen ihastukselleen mitään mahda ja sitten tulee vain paha mieli, kun aletaan kohdella kuin märkää rukkasta. Itselleni ei ikinä tulisi mieleen kohdella toista ihmistä ikävästi, vaikka olisi olemassa mahdollisuus siihen, että vastapuolella olisi jotain vastakaikua saamattomia tunteita minua kohtaan.

Tässä kohtaa on tietysti erotettava toisistaan varovaisuus siitä, ettei anna toiselle turhaa toivoa, ja todellinen tylyys. Varovaisuutta on se, ettei esimerkiksi kovin usein suostu tapaamaan mahd. ihastunutta kahden kesken. Tylyyttä on se, että vaihtaa paikkaa luentosalissa, jos toinen tulee istumaan samalle riville. Vaikka tuttuja ollaan ja teoriassa jopa kavereita. Ensimmäinen on hyväksyttävää ja normaalia, jälkimmäinen ei.

Vielä nolompaa on tylyys siinä vaiheessa, kun nämä tunteet tai niiden vaara on vain kuviteltua eikä laisinkaan todellisia. Ja näitäkin tapauksia on paljon.

Ps. En väitä, etteivätkö naiset käyttäytyisi tuolla karjamarkkinoilla ihan yhtä ääliösti, mutta itselläni on kokemusta vain miesten käytöksestä.

Too much time on my hands

2012-01-05T13:07:00.000+02:00

Jatketaan edellisen postauksen teemaa.

No okei, ehkä vähän photoshoppasin. (Tai oikeasti en edes photoshopannut vaan tein tuon Paintilla. Laadukasta, vai mitä?) Täytyy vaan välillä auttaa Aamulehden toimittajia kirjoittamaan otsikot oikein.

Alkuperäinen juttu.

Raivo härkä, höyryää sun pää

2012-01-04T14:20:00.001+02:00

Aamulehti on aloittanut vuoden 2012 ihan raivokkaasti. Raivostuttaa niin maan perusteellisesti! Kaikki!!!

Sitä paitsi ei kai tuo jälkimmäinen mikään "ilmiö" ole, vaan ihan laki, joka pakottaa ihmiset kyselemään tupakoitaan.

LISÄYS: Aiheeseen sopiva blogikirjoitus. Hahahaa!

Ööööööööööööööö

2011-12-30T16:33:00.000+02:00

Kuuntelen hyvin harvoin radiota ja silloinkin kun kuuntelen, niin pyrin välttämään Radio Suomi"humpatihumppa"Popia. Äsken vietin kaupassa kotvan enkä päässyt pakoon kyseisen kanavan iltapäiväohjelmaa, jota juonsivat Arttu Harkki ja Rakel Liekki. Ohjelman, tai lähinnä Rakelin kuunteleminen oli niin tuskaa, että mieleni teki repiä aivoni korvien kautta ulos. Harkki puhui kuin normaali ihminen, mutta Liekin puheessa esiintyi vähintään kerran lauseessa ÖÖ. Oikeasti. Olin kaupassa ehkä viitisen minuuttia ja sinä aikana Rakel ehti sanoa vähintään sata kertaa ÖÖÖÖ. Siis öö, miten on voitu öö palkata radioon öö ihminen, joka ei öö osaa puhua sanomatta öö koko ajan öö? Ihan kauheata. No, eipä ole minun murheeni. Paitsi ehkä kaupassa käydessä. Osanottoni niille, jotka haluaisivat kuunnella Arttu Harkkia. (Tai kai siinäkin jotain vikaa on, en tiedä. Mutta ainakin ne viat jäivät kovasti Rakel Liekin jalkoihin.)

Eilen illalla eksyin Facebookissa linkin kautta toiseen ja päädyin erään nuoren naisen profiiliin. Kävi ilmi, että kyseinen tyttönen oli omalla mittapuullaan julkkis. Hänen mielestään julkkikseksi riittää esim. se, että pitää blogia, jolla on lukijoita. Tämä kai tarkoittaa sitä, että minäkin olen julkkis? Tehän tunnette minut, ettekö vaan? No, kävi sitten myös ilmi, että tytöllä oli bb-etuliite nimessään, mutta en muista ikinä nähneeni tai kuulleeni kyseisestä tytöstä. En siis tiedä minä vuonna hän on ollut Big Brotherissa (ilmeisesti tänä vuonna) ja miten hän on sijoittunut. Enkä muuten nyt muista hänen nimeäänkään enää. Taattua julkkiskamaa siis.

No kuitenkin. Katselin hänen profiilikuviansa ja rupesin ihmettelemään nykynuorten, eli sellaisten itseäni vähintään 10 vuotta nuorempien tyttöjen kauneusihannetta. Miten ihmeessä sellaiset järkyttävät töröhuulet (ja se duckface, luonnollisesti), kaksimetriset ripset, muutenkin ylimeikattu pärstä, aliravittu kroppa ja tissit tiskissä voi olla kenenkään mielestä viehättävää? Siinä on nuori, mahdollisesti jopa luonnollisena kaunis nainen, niin luonnottoman näköinen. Ihan kuin joku vahanukke. Ja joo, olen kai vaan kateellinen.

Melkein tekisi mieleni linkittään niihin kuviin, että ymmärtäisitte kouriintuntuvasti mistä puhun, mutta en viitsi, koska en halua olla niin ilkeä kuitenkaan. Kyseessä on varmasti ihan kiva joskin itsestään lievästi epävarma ihmislapsi.

Don't forget the mexican spices, without them you won't get the flavor of sunshine

2011-12-29T18:07:00.000+02:00

Unohtui tuosta edellisestä kyselystä pois yksi viime kesän kohokohtiani, mutta ehkä se ansaitseekin oman postauksen.

Istuskelin kesäkuun alkupuoliskolla kotona sohvalla, todennäköisesti tietokoneen ääressä jotain räpeltämässä. Oli kaunis, hiljenevä kesäilta ja ikkunani oli avoinna. Yhtäkkiä kadulta alkoi kuulua laulua. Laulu oli niin kaunista, että aluksi epäilin sen tulevan jostain äänitteeltä, mutta nopeasti ymmärsin joukon nuoria heleä-äänisiä naisia ihan oikeasti laulavan ikkunani alla. Eivät ne minulle tietenkään laulaneet vaan jollekin ilmeisesti täysin satunnaisesti valikoituneelle vanhalle pariskunnalle.

Esityksen jälkeen he esittelivät olevansa lauluyhtye Gello. Menin välittömästi Youtubeen ja sieltä heidän esittämänään löytyikin se samainen kappale: Chili con Carne!

Voitte kuvitella, että se kuulosti livenä vielä kauniimmalta. Aivan mahtava esitys ja uskomaton tilanne. Tuo muisto lämmittää minua tällaisena pimeänä ja sateisena talvipäivänäkin.

Another year over...

2011-12-27T17:46:00.000+02:00

Tehdäänpä taas yhteenveto kuluneesta vuodesta ennen uuden vastaanottamista. Minulla on pelottava tunne, että näistä vastauksista tulee tosi masentavia...

IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- En muistaakseni. Luulisi ystävän muistavan.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Aivan varmasti.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En ole eikä kai ole niin väliksikään.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Apua. Vuosi on niin pitkä aika, etten enää muista mikä on tapahtunut tämän vuoden aikana ja mikä viime vuonna... No kaikki musiikkikonsertit olivat erityisen mukavia, kuten Foo Fighters ja Gogol Bordello, jotka molemmat Helsingissä. Myös Yllätystytön tapaaminen oli eri hauskaa, samoin kuin muidenkin bloggaajien, mutta Ylläri taisi olla ainut jonka tapasin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. (Antakaa anteeksi, jos oli joku muukin, mutta kun nämä vuodet vaan menee sekaisin!)

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En tietääkseni.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä ja en sitten kuitenkaan. Sama itsekäs paskiainen, vaikka kokemukset ovatkin kasvattaneet.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- Ehhehen. Olen ollut oikein siivosti.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Nytpä en muista, mutta on se hyvin mahdollista. Ei kun joo, olen. Kävin katsomassa ainakin sen kotimaisen Elokuu-elokuvan ihan keskenäni. Olin ehkä vähän liian vanha (tai kyyninen) elokuvan yleisöksi.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En vieläkään. Lävistyksiä en kyllä enempää ottaisikaan (eli ei korvien ulkopuolelle), mutta kuva ois kiva.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Kehen uuteen tässä nyt olisi tutustunut? Jos voi laskea tuon edellä mainitun Yllärin uudeksi tuttavuudeksi, niin hän sitten, mutta oikeasti ollaan kyllä jollain tasolla (virtuaalisella) tunnettu jo iät ja ajat.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- :'(

Missä maissa kävit?
- En käynyt missään, valitettavasti.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Jotenkin toivoisin, että tuo kuntosaliharjoittelu sekä muu urheilu alkaisi tuottaa näkyvää tulosta. Mutta kuten personal trainer minulle sanoi: ruokavalio on 80 %. Hittohemmetti.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- Pahoin pelkään, että 29.9.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Tuntuu, etten saavuttanut yhtään mitään tänä vuonna. Helmikuussa sain yhden työprojektin päätökseen ihan yksin, mutta siitäkin jäi lähinnä paskan maku suuhun, kiitos yhden työtoverin.

...ja suurin epäonnistuminen?
- Epäonnistumisen tunteita tulee lähinnä loppuvuoden puolelta. Se, etten ollut enemmän äidin kanssa silloin kun se oli vielä mahdollista. Se, ettei sieltä yhdestä firmasta kuulunut hiiskaustakaan sen työhaastattelun jälkeen, vaikka olisin ollut siihen hommaan täydellinen. Se, ettei hauis ole kasvanut eikä muiden alueiden ympärysmitat ole kaventunut, vaikka olen urheillut aktiivisesti (flunssakausia lukuunottamatta). Ja se, etten ole jaksanut sormeanikaan heilauttaa gradun eteen.

Kärsitkö vammoista?
- Urheilija ei tervettä päivää nää, olen sen huomannut.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Sohva, ehdottomasti!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Suuret kiitokset ansaitsevat ehdottomasti ne tahot, jotka äitiä hoitivat ne viimeiset 1,5 viikkoa. Sekä tietysti kaikki, jotka ovat omalla tavallaan olleet tukemassa ennen ja jälkeen. Ja isäni ansaitsisi kunniamitalin siitä, että on ollut kuin peruskallio nämä pari vuotta.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Itseni, sehän nyt on tullut varmasti selväksi jo tässä, jos on yhtään ollut tarkkaavainen. Ja tietysti Kelan sekä kaikkien potentiaalisten työnantajien, jotka eivät ole minua halunneet palkata. Ja sen epämääräisen joukon, jota mediassa kutsutaan nimellä "suomalaiset".

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Siihenhän ne meni mihin normaalistikin, eli vuokraan, ruokaan, laskuihin... Noista kun selviytyy, niin suurinta osaa ei ole käytettävissä enää mihinkään.

Mistä innostuit eniten?
- Varmaankin liikunnasta, joskin jatkuva flunssailu on yrittänyt minua lannistaa.

Vuoden 2011 ihmiset:
- Pienet ihmiset vanhempineen.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Surullisempi. Muutamaan kuukauteen ei ole ollut sellaista hetkeä, että olisi käynyt edes mielessä määritellä itsensä onnelliseksi. Vaikka elämä ei olekaan jatkuvaa köysi kaulassa ranteiden auki viiltämistä, niin onnellisuus on silti jossain aika kaukana. Toivottavasti tulevaisuudessa kuitenkin.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Viime vuonna tähän aikaan olin hyväpalkkaisessa duunissa, joten köyhempi.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Valokuvanneeni.

...entä vähemmän?
- Sairastelleeni. En ole varma onko tämän vuoden flunssien määrä edes laskettavissa yhden käden sormilla.

Miten aiot viettää joulun?
- Vietin jo joulun isän luona syöden paljon ja löhöten ja pelaten pelejä.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Riippuu siitä olisiko minulla kyky muuttaa ihan mitä tahansa asioita maailmassa vai ainoastaan sellaisia, mihin oikeasti voisin vaikuttaa? Jos jälkimmäistä, niin tuskinpa millään yhden hetken muuttamisella olisi kovin suurta merkitystä.

Rakastuitko vuonna 2011?
- En. Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Elämässäni on ollut kaksi miestä, joihin olen rakastunut/ihastunut kovasti ilman vastakaikua tai ainakaan minkäänlaista lopputulosta, mutta joita kohtaan se tunne on kuitenkin jäänyt todennäköisesti lopuksi elämääni. Yleensä ihastuksesta selvittyäni olen jonkin ajan päästä lähinnä vain kummastellut, että mitä ihmettä olen nähnyt kyseisessä tyypissä, mutta nämä kaksi ovat poikkeuksia. Ja tämä ei liity kysymykseen varsinaisesti mitenkään, mutta halusin nyt kertoa, että ajattelen lämmöllä enkä ole yhtään särkynytsydäminen enää.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtikäs yhtään.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Jos uusintoja ei lasketa, niin... Moderni perhe on aika mukava sarja. Ja Terapiassa. Ja Conan tietysti.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaa ketään. Viha kuluttaa vain itseäni.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Tää on niin tätä, kun pitäisi kirjoittaa ylös kaikki kirjat mitä on lukenut... Viimemmäksi luetut Erlend Loen kirjat (Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa ja Muleum) olivat molemmat hyviä, joten nimetään ne nyt vaikka parhaiksi.

...entä musiikillinen löytö?
- Ihan uusista tuttavuuksista varmastikin Miss Monster Truck ja Gogol Bordello. Vanhoista pieruista löysin mm. Mudhoneyn ja ihan viimemmäksi olen tykähtänyt Frank Zappaan.

Mitä halusit ja sait?
- Jaa-a... Veronpalautuksia?

Mitä halusit, muttet saanut?
- Suuntaa elämälle.

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Pearl Jamin Twenty oli kyllä jotain suurta ja sykähdyttävää. Epädokumentaarisista elokuvista se Pussikaljaelokuva taisi vetää pisimmän korren. Harvinaista, että kotimainen elokuva on naurattanut.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin toisella paikkakunnalla enkä varsinaisesti juhlinut. Sain kyllä pari lahjaa ja minulle laulettiin.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yks plus yks on pus.

Oletko joutunut tappeluun?
- Olen hillinnyt itseni.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Mihinkäs minä lupaa keneltäkään tarvitsisin.

Oletko juonut "perseitä"?
- En. Tämä vuosi on ollut vain hillittyä tissuttelua.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?

- Jos nyt ei palata enää tuohon loppuvuoden teemaan, niin en tietääkseni. Tai siis, onhan tässä vielä muutama päivä jäljellä tätä vuotta ja mistäpä sitä tulevaisuudesta tietää, mitä sitä katuu ja kuinka kauan.

I just wanna be famous

2011-12-23T15:11:00.006+02:00

Törmäsin eilen melko sattumalta juttuun, jossa kerrottiin, millainen on hyvä bloggaaja. Tai lähinnä kai suosittu, en tiedä onko se synonyymi hyvän kanssa. Jutussa oli kymmenen kohdan lista siitä, miten tätä bloggaamista pitäisi toteuttaa. No mutta katsotaanpas...

1. Avaudu, ainakin vähän.

Olen joskus vähän avautunut. Useimmissa tapauksissa se kaduttaa jälkeenpäin. Muutenkin olen tullut siihen tulokseen, että tuollainen tavallisesta arjesta bloggaaminen ei ole minun leipälajini. Hoitakoot sen puolen ne, jotka osaavat tehdä sen kiinnostavasti.

Tämän kohdan alta löytyy myös seuraavat alakohdat:

Lisää sivupalkkiin valokuva ja lyhyt kuvaus itsestäsi ja blogisi sisällöstä.

Mielestäni sivupalkissani on kaikki oleellinen.

Mieti, mikä on sinun juttusi, ja kenelle kirjoitat. Miksi lukijat ihailevat tai vihaavat sinua? Vahvista sitä puolta blogissasi.

Toivottavasti kukaan lukijani ei erityisesti ihaile tai vihaa minua.

2. Muista, että lukija on laiska.

Pitäisi siis luoda kategorioita ja linkitellä juttusarjoja. Tämän blogin kategoriat ovat mahdollisimman sekavat eikä täällä hirveämmin ole mitään juttusarjoja.

3. Älä jää norsunluutorniin.

Tämä tahtoo nyt sanoa sitä, että pitäisi mennä mukaan joihinkin blogiportaaleihin. Niin löytyyhän tämäkin blogi Blogilistalta, vaikka itse en ole kyseiseen mestaan koskenut enää vuosiin enkä edes muista tunnuksiani sinne. Sitä paitsi ei sieltä(kään) löydy enää muita kuin muotiblogeja.

4. Näy sosiaalisessa mediassa.

Niin tämä blogihan itsessään on sitä sosiaalista mediaa. Joskus jopa harkitsin Facebook-sivun tekemistä tälle blogille, mutta arvelen sekoittavani liian helposti irl-minän ja blogiminän keskenään. Siis postailisin väärällä profiililla väärään paikkaan tai jotain. Ja sitten kukaan ei tietenkään edes tykkäisi.

Bloginäkymisessä olen nykyisin huono. En oikeastaan osaa juurikaan kommentoida kuin niille muutamalle vanhalle tutulle. Uusille tyypeille kommentointi on minulle jotenkin kauhean kömpelöä ja vaikka aikeeni on aina hyvä, niin lopputuotokseni ilmeisesti kuitenkin usein kuulostaa jotenkin tökeröltä. Todennäköisesti kuvittelen sen olevan niin, mutta jätän silti usein ne sanottavat muille, mikäli minulla ei ihan oikeasti ole jotain asiaa.

Twitter-tilihän blogiminulla on olemassa, mutta sitä ei tule käytettyä.

5. Hengaa bloggaajien kanssa.

Tätä olen toteuttanut. Viimeksi keskiviikkona. Te vain ette tiedä siitä mitään, joten en sillä tavalla ainakaan saa lisää suosiota. Sitä paitsi osa niistäkin on jo entisiä bloggaajia, joten en tiedä lasketaanko sitä.

Blogin alkuaikoina lukijoita toki sai sitä kautta, kun kommentoi hyville tyypeille, mutta se ei ole koskaan ollut kommenttieni syy vaan lähinnä seuraus. Luin tiettyjä blogeja pitkään ja kommentoinkin niihin paljon ennen kuin aloin itse blogata. Jatkoin samaa rataa bloggaajaksi ryhdyttyäni. Nykyisin noista blogeista suurin osa on kuollut ja kuopattu tai ainakin toinen jalka haudassa. Mutta koskaan en hengaisi kenenkään kanssa vain siksi, että saisin itse lisää lukijoita. Se on vastenmielistä toimintaa ja itsekin tämän blogin kulta-aikoina sain välillä kommenttilaatikkoon näitä pyrkyreitä. Sen vaan tunnistaa, kun ihminen ei ole aidosti asialla.

6. Vastaa, kun kysytään.

Yleensä kyllä vastaan, jos kysytään, mutta aika harvoin täällä kukaan minulta mitään kysyy. Olen menneisiin vuosiin verrattuna myöskin laiskempi vastailemaan kommentteihin. Joskus, kun olen oikein hyvin tässä hollilla, niin saatan vastata heti, kun kommentti sähköpostiini kilahtaa, mutta toisiaan vastauksessa saattaa vierähtää viikkokin. Mitä vanhempi postaus, niin sitä epätodennäköisemmin muistan vastata kommenttiin, mutta vakuutan, että luen joka ainoan kommentin siitä huolimatta. Tuli se sitten miten vanhaan kirjoitukseen tahansa. (Jopa ne roskakommentit...)

No, kysykää jotain, niin lupaan vastata.

7. Älä katoa.

Mihinkäs minä vanha pieru tästä katoaisin. Välillä (tai aika usein) kyllä kyseenalaistan tämän blogin olemassaolon ja saattaa olla pitkiä aikoja, että ei ole mitään sanottavaa, mutta sitten kun sitä sanottavaa tulee, niin on hyvä olla olemassa blogi, jonne sen voi sanoa. Ja sitten joskus kirjoittelen täysin turhia juttuja (kuten tämän) ihan vaan siksi, etten katoa pölykerroksen alle.

8. Palkitse lukijoitasi.

Tietysti. Palkitsen teitä kaikkia hyvällä mielellä jatkuvasti... Jutussa kehotetaan järjestämään kirppis, tekemään toivepostauksia tai järjestämään arvontoja, jos saa ilmaisia ja oikeasti kiinnostavia tuotteita. Anteeksi, mistä niitä ilmaisia tuotteita saa?

Luonnollisesti teen toivepostauksia heti, kun joku jotain toivoo! (Yksi päiväni kuvina -postaus tulossa, mutta päiväni ovat niin tylsiä, ettei niissä ole mitään kuvattavaa. Miten olisi jouluaatto kuvina? Katsotaan...)

9. Seuraa lukijamääriä.

Miksi?

Joskus vuosia, useita vuosia sitten seurasin ja silloin se merkitsikin minulle jotain, mutta nykyisin en kyllä jaksa. Tänne blogiin on asetettu parikin eri seurantakikkaretta, joista toisen tunnareita en edes muista enää. Toisesta taas toisinaan katson google-hakuja, mutta nekään eivät ole kovin hauskoja. Näin nopeasti tsekattuna blogin kävijämäärä on tasaisesti sellainen 100-150 lukijaa päivässä silloin kun kirjoitan jotakin. Mystisesti niinäkin päivinä, joina en kirjoita mitään, täällä käy sellaiset 70 tyyppiä. Eilen täällä on käynyt 101 (dalmatialaista?), vaikka ei ollut edes bloggauspäivä. Määrät ovat pysyneet suurin piirtein samoina vuosia.

Bonuksena voin kertoa, että yksi suosituimmista hakusanoista, joilla tänne tullaan, tuntuu olevan Miia Nuutilan alastomuus. Tämänkin vuorokauden aikana on haettu jo viidesti Miia Nuutilaa alasti tai Miia Nuutilan tissejä. Miia Nuutila on kyllä söpö, mutta en jakele hänen alastonkuviaan.

10. Älä varasta.

En tietenkään. No siis joskus blogipostauskuvat ovat varastettuja, mutta pyrin linkittämään lähteeseen tai vähintään ainakin varmistan, että kyseessä ei ole mikään kenenkään omin pikku kätösin ottama valokuva. Varastan siis vain rikkailta, kuten Robin Hood. Ja annan köyhille.

Voisi tietysti olla aivan huippu liikeidea kopioida vain muiden kirjoittamia tekstejä ja esittää ne täällä ihan ominaan. Joku sitä on joskus yrittänytkin.

Onkohan bloggaaja muuten nykyisin synonyymi muotibloggaajalle? Jotenkin tuntuu, että tuossa maailmassa ei tiedetä edes olevan olemassa muita kuin muotibloggaajia.

Why do you build me up buttercup baby just to let me down and mess me around

2011-12-21T11:40:00.002+02:00

Voi voi. Maailma on tullut hulluksi, jos se tästä nyt enää hullummaksi voi muuttua. Voi voi. Lehdistö aloitti jo kuukausia sitten kirjoittelun siitä, että voi loppuu! Voi voi. Nyt kirjoitetaan siitä, että voi on loppunut jo viikkoja sitten! Voi voi!

Siis ensinnäkin: Miten niin voi on loppu? Tästä ei ihan kauhean montaa päivää ole, se oli tarkalleen ottaen maanantai, kun ihan omin silmin näin kaupassa voita. Kaksi viikkoa sitten ostin itse voita eikä se silloinkaan näyttänyt olevan loppu.

Ja toisennakin: Totta hemmetissä se loppuu, jos siitä uutisoidaan vähintään kerran viikossa kissan kokoisin kirjaimin, että PULA PULA VOI LOPPUU!!! Kyllähän te tiedätte ihmiset. Jos joku uhkaa loppua, niin sitä pitää nimenomaan hamstrata itselle ihan järjettömät määrät, vaikka ei oikeasti edes tarvitsisi sitä niin paljon, sen sijaan, että ostettaisiin vain sen verran kun tarvitsee, jotta se jakaantuisi tasaisemmin. Se on vähän sama juttu kuin jos on ylimääräinen pyhäpäivä, että kaupat ovat kiinni, niin jo vain kauppojen hyllyt kaikuu tyhjyyttään, koska varmasti juuri sinä yhtenä ylimääräisenä päivänä seuraa nälkäkuolema!

Minusta tässä Brainfarts from the Balconyn kirjoituksessa aiheesta oli sanat aseteltu parhaiten kuin tästä vain voi asetella: "Pitääkö tässä nyt alkaa varautumaan siihen skenaarioon, että seuraavan kerran kuolinpesää tyhjentäessä voi nakkailla mummolasta arkkupakastimellisen vuosikertavoipaketteja mäkeen, kun oli vähän varauduttu pula-ajan uuteen tulemiseen?"

VOI VOI.

Lisäys: Nyt voin lisäksi ovat loppu sekä hehkuviini että joulupukit. Seuraavaksi loppuvat silakat. Mutta sitkeä Suomen kansa se vain porskuttaa, tästä kauheasta pulajoulusta huolimatta.

All the small things

2011-12-20T13:28:00.001+02:00

Joskus nettilehtiä seuratessa tulee mieleen, että Facebookista on ehkä tullut liian iso osa meidän elämäämme. Itsehän en ole sitä mieltä, että oikea elämä ja tämä virtuaalielämä olisivat jotenkin kaksi täysin erillistä maailmaa, joista toinen (yleensä jälkimmäinen) korvaa toisen (yleensä ensimmäisen) kokonaan. Mutta jos valtakunnan median pää-äänenkannattajakin uutisoi isolla, kun Facebookissa tapahtuu jotain muutoksia tai kun joku luulee, että siellä on tapahtunut jotain kamalaa, jota sitten ei loppujen lopuksi yleensä olekaan tapahtunut, niin kyllä vaan tuntuu vähän kummalliselta.

Katselin eilen ihan sattumalta televisiosta Ykkösdokumenttia, joka kertoi vanki-iseistä. Ei ehkä ihan ensimmäinen ohjelma, jossa odottaa näkevänsä tuttuja naamoja, mutta niinpä vaan yksi vanki-isä oli hemmo, jonka kanssa teinivuosina pyörittiin samoissa porukoissa. Minä enemmän teininä ja hän vähemmän, kun on kuitenkin jokusen vuoden minua vanhempi. Eipä sillä, en tyypin silloisilla elintavoilla ja -tyylillä yllättynyt tästä käänteestä, mutta televisiossa näkeminen oli yllätys kuitenkin. Ja tavallaan hauska myös tietää, sillä tuleehan sitä toisinaan mietittyä missä kukin kulkee. Tai on kahlittuna. Ohjelmassa tyyppi sanoi päättäneensä nyt ihan tosissaan ottaa sellaisen suunnan elämälleen, ettei tarvitsisi palata enää kiven sisään. Toivottavasti onnistuu!

Bloggerin käyttöliittymä on nyt jotenkin ihan rikki. Tässä ruudussa ei ole näiden kirjoituslaatikoiden lisäksi kuin oikoluku, kuvan lisäysmahdollisuus ja esikatselu kahteen kertaan. Ja ilmeisesti kirjoitan tätä tekstiä html-tilassa, vaihtoehtoja ei ole. Että ei sitten mitään hienosteluja, kuten lihavointia tai kursivointia saati sitten linkityksiä tällä kertaa. Toivottavasti tämä palautuu jonain päivänä, ettei tarvitse alkaa jatkossa html:ää naputella.

Do you come from a land down under?

2011-12-12T19:16:00.000+02:00

Vaikka poikakalenteri jäikin vähän vajaaksi tänä vuonna, niin vuoden viimeiseksi kuukauden mieheksi pääsee...

Charles Mesure

Charles näyttelee Täydellisissä naisissa jotain australialaishahmoa, enpä nyt muista roolihahmon nimeä. Haluaisin kovasti parittaa sarjassa tämän aussimiehen Breen kanssa, mutta jostain syystä käsikirjoittaja on päätynyt paljon tylsempään vaihtoehtoon.

Meriitiksi riittänee (kropan lisäksi), että mies on australialainen. Olen niiiiin heikkona australialaisiin miehiin. No en nyt kaikkiin tietenkään, mutta sieltä tulee aika laadukasta tavaraa. Siis jotenkin se, miten ne puhuu... Läkälääh. Vai mitä, tytöt?

On sillä ihan nätit silmätkin.

Porsaita äidin oomme kaikki

2011-12-11T13:20:00.000+02:00

Mikähän tässä maailmassa on vinksallaan, kun yllä olevasta kuvasta tulee niin monelle ensimmäisenä mieleen pedofilia? Sen sijaan, että tulisi mieleen rakastava isä pitämässä tytärtään sylissään. Kopioin (varastin, pahoittelut siitä) kuvan Radio Rockin Facebook-sivulta, jossa kuvan alle tuli paljon kommentteja, kuten "hyi *****" (valitse mieleisesi kirosana) ja "sairasta" ja "mautonta" yms. yms., mutta onneksi myös niitä, joissa kuvassa ei nähty mitään muuta kuin isä ja tytär.

Onko asiat tosiaan menneet siihen pisteeseen, että isä ei saa enää koskettaa tai pussata tytärtään ilman, että ympäristö kokee sen perverssinä ja pahana asiana? Mahtaa olla vaikeata olla mies tänä päivänä. Jokainen isä on potentiaalinen pedofiili. Entäs äidit sitten? Onko se ihan ok, että äiti halaa ja pussaa poikaansa ilman, että vieressä kukkahattutädit pitävät sitä jotenkin sairaana ja ovat soittamassa lastensuojeluviranomaisille?

Onneksi meillä Suomessa on aina ollut sauna, joka on hiukan lieventänyt tätä erkaantumista tosielämästä. Meillä ainakin oli lapsena ihan tavallista, että käytiin koko perhe, ihan isää myöten, yhdessä saunassa. Silleen ilman vaatteita. Ei siinä ollut mitään outoa tai likaista. Onkohan sekään nykypäivänä enää sopivaa?

Joku siellä kuvan kommenteissa tiesi kertoa, että H&M:llä olisi kampanja, jossa julkkismiehet poseeraisivat lastensa kanssa. Jotenkin todella rumaa ja surullista, että joidenkin ensimmäinen ajatus kuvista on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Ps. Minua ärsyttää myös ihan täydeltä laidalta nykymaailman mukahauska kaksimielisyys. Kun ihmisiltä on pilattu kaikki sanat piparista hinaajaan. Mitään ei voi enää sanoa ilman, että hih hih vähä noloo se sano pipari...

Mistä mä sen tiedän ollaanko jo siellä

2011-12-03T14:03:00.000+02:00

Nyt kun paistaa aurinko, aion lähteä käymään ulkona. Minulla on asioita tiettyyn suuntaan, joten voin kävellä auringonpaisteessa pitkin kosken ja suvannon rantaa. Tietysti tulin ensin kirjoittamaan tämän blogiin, joten varmasti ehtii alkaa sataa ennen kuin pääsen ulos oikeasti.

Viime päivät ovat olleet huteria. Veri ei kierrä kunnolla vintille, joten koko ajan on pikkuisen epätasapainoinen olo. Tai lähinnä maailma ympärilläni ei ole aivan vakaa. Syykin tähän on selvillä ja helposti torjuttavissa: puren hampaita yhteen nukkuessani. En myöskään osaa tehdä vatsalihasliikkeitä muuten kuin niskani jumittavalla tavalla.

Minulla on lempijumpanohjaaja. Tai on ollut vasta parin jumpan ajan, koska vasta muutama viikko sitten tajusin hänen lemppariutensa. Viime keskiviikkona lempijumpanohjaaja sitten sanoi, että se on hänen viimeinen jumppansa. Niin kuin koskaan. Olin musertunut. En voi löytää toista lempijumpanohjaajaa, jonka pään päällä paistaa koko ajan aurinko ja joka kuitenkin piiskaa koko ajan jaksamaan. "Enää 12 jäljellä! Vielä jaksaa! Nyt et luovuta kesken! Kohta ei enää tehdä vatsalihasliikkeitä!" Lempijumpanohjaajan jumpat eivät ole mitenkään liian raskaita, mutta ne ovat (olivat) ihan älyttömän tehokkaita. Pakarani ja reiteni olivat viime jumpan jälkeenkin ihan rautakanget pari päivää. Juuri sellainen lempijumpanohjaajan pitäisi olla.

Jumpan ~~vatsa~~vastapainoksi ostin itselleni Haribon joulukalenterin. Ensimmäisen päivän luukusta tuli pieni pussillinen nallekarkkeja. Toisen päivän luukusta tuli jotain toisia jouluisesti muotoiltuja viinikumeja. Tämän päivän luukkua en ole vielä avannut, koska saan avata sen vasta ruoan jälkeen. Ostin myös perinteisen kuvajoulukalenterin, jonka päällä on kuva joulupukista tunkeutumassa sisään johonkin taloon. Ei glitteriä. Lisäksi minulla on Aamulehden joulukalenteri (ei arvontaa tänä vuonna!!!) ja kirjakerhon joulukalenteri, jonka luukuissa saattaa olla arveluttavaa mainontaa. Kysyin tyypiltä montako joulukalenteria hänellä on. Ei kuulemma yhtään, koska hän ei ole enää tarhaiässä. Miehet ovat tylsiä...

Tämä joulukalentereiden paljous saattaa sotia vastaan aiempaa manifestiani, jossa annoin ymmärtää, etten odota joulua yhtään ja olisipa se jo ohi. Olen yhä sitä mieltä, mutta saa sitä kai tässä pakko-odotellessa vähän lapsettaa silti?

Hey little thing let me light your candle

2011-12-01T14:20:00.003+02:00

Olen valittanut tästä ennenkin, mutta mikä vaivaa nykypäivän pöytäkynttilää?

Ennen eli vanhoina hyvinä aikoina^TM kynttilät valuttivat steariinia aluslautaselle ja siihen oli kiva tökkiä sormia. Sormenpäihin jäi hauskat kuoret, joiden irtirepimisestä sai outoa tyydytystä. Vaan ei nykypäivänä.

Nykyajan kynttiät eivät valuta. Ei sitten niin millään. Sen sijaan ne palavat syvälle syvälle kuoppaan. Pettymys on tavallaan kaksinkertainen. Ensinnäkään ei saa sitä tyydytystä sormien tökkimisestä kuumaan steariiniin, mutta kynttilän tuottama ilo on myös kovin lyhytaikainen, kun eihän se liekki edes näy enää hetken päästä. Siellä se palaa loimottaa keskenään onkalossa jossain kilometrin syvyydessä.

Googlailin tätä riipivää ongelmaani ja löysin yhden ohjeen kynttilänpolttoon: "Pöytäkynttilä palaa kauneimmin kun poltat sitä n. 2 h kerrallaan jolloin reunat sulavat tasaisesti eikä kuoppaa pääse syntymään." Kaksi tuntia? Kaksi tuntia?!!? Kuka polttaa kynttilää kaksi tuntia kerrallaan? Kyllä kynttilää poltetaan koko ilta tai ainakin niin kauan kuin huvittaa ja kyllä sen pitää palaa nätisti koko sen ajan! Täällä määrään minä eikä minun kynttiläni!!!

Olen kokeillut kaikkea: Havia, Ikeaa, Pirkkaa... Jos joku tietää hyviä pöytäkynttilöitä, jotka eivät pala kuopalle, niin vinkkejä otetaan vastaan!

Kuvan kynttilä (Ikeasta) on kokenut jo väkivaltaa, sillä olen taittanut
ja katkonut noita reunoja, jotta kuoppa ei olisi niin syvä.

On se hirveätä, kun kynttilänpolttokin pilataan ihmisiltä!

You and me baby ain't nothin' but mammals

2011-11-30T13:03:00.000+02:00

Ei ehkä ole todellista. Eilen ihan muuten vaan katsoin tuolta tämän blogin valvovasta silmästä, että mistä tänne on eniten tullut liikennettä ja hämmästyin niin maan perusteellisesti. Nimittäin yksi suurimmista tulonlähteistä oli tuo ah niin ihana kaksplus.fi. Klikkasin itseni lähteeseen ja todellakin, siellä oltiin käyty lyhyt mutta ytimekäs keskustelu (ei varmaan pitäisi oikeasti linkittää, kaivan taas verta nenästäni) blogistani. Tai lähinnä blogin kirjoittajasta, eli minusta. Keskustelu on kesältä 2010. Miten en ole tiennyt tästä aikaisemmin?

Kirjoitin siis joskus sata vuotta sitten jotain siitä, että olin vahingossa päätynyt lukemaan keskustelua, jossa "kaksplus-mammat" kyselevät kokemuksia peppuseksistä ja huvituin niin paljon, että bloggasin aiheesta. Valitettavasti ketjun aloittaja ei ole osannut laittaa linkkiä suoraan siihen kirjoitukseeni enkä jaksa itse etsiä sitä. Jos joku muu jaksaa, niin be my guest.

Meinasin tukehtua nauruun tuota valitettavan lyhyttä ketjua lukiessani (olisihan se hivellyt, jos minusta oltaisiin puhuttu sivutolkulla). Kritiikki oli niin viiltävää ja paikkansapitävää, että melkein rupesi jännittämään. (Ai niin, edellinen lause oli sitä sarkasmia). Lainaan keskustelun parhaita paloja, niin teidän ei tarvitse klikata itseänne sitä lukemaan, jos ette halua.

"Ei kannattaisi avata kaikkia ketjuja/keskusteluita, sitä voi vaikka unohtua lukemaan peppuseksistä vaikka aihe ei mitenkään kiinnosta."
Tämä kommentoija on kyllä aivan oikeassa, ei kannattaisi. Valitettavasti google silloin johdatti minut väärille poluille. Ja ei, minua ei kiinnosta lukea muiden peppuseksistä. No ei kyllä omastanikaan. Kaikesta ei tarvitse lukea. Eikä kirjoittaa.

"Repesin myös, kun luin sitä hurskastelua. Jokin mystinen voima ilmeisesti pakotti siveellisen naisihmisen avaamaan (peppu)seksiketjun ja sitten tämä hypnotisoitui moisesta pahuudesta niin, että oli pakko lukea koko ketju alusta loppuun saakka".
Hurskastelua... hah hah haa... Siveellisen... hoh hoh hoo... Voin muuten kertoa, että en lukenut sitä ketjua loppuun saakka.

"Jahas. Ollaan varmaan rikottu jonkun äiti-kuva. Eihän äidit harrasta seksiä. Paitsi ehkä lähetyssaarnaajassa perjantaisin saunan jälkeen tmv."
Ei suinkaan. Lähinnä vahvistui se kuva, että joiltain äideiltä katoaa täysin itsesensuuri ja arviontikyky sen jälkeen, kun saadaan lapsia. Ei kaikkea tarvitse jakaa. Kuten ruokatunnilla lasten ulosteen koostumusta kyseisenä aamuna.

"Ilmankos tää saitti on ollu koko päivän ihan tukossa. Ilmaista mainosta rutkasti, ja seksihän myy!"
Olen imarreltu, mutta ei täällä nyt niin paljoa ole lukijoita, että saataisiin kaksplus.fi:n palvelin tukkoon.

"Tuo bloggaaja on vähän putkiaivoisen oloinen, sorry vaan. Ei mitään käsitystä internetin keskustelupalstojen luonteesta ja mm. provoilusta. Millähän perusteella hän arvioi, että keskustelu jota hän kauhistui, ei sisältänyt provoilua."
Juu, ei mitään käsitystä. Minä aina ensisijaisesti kauhistun enkä taatusti koskaan itse provosoi. Mitä siitä alkuperäisestä keskustelusta muistan, niin jos siinä oli provoilua, niin se oli sitten todella huonoa provoilua, koska se ei ollut a) hauskaa, b) ärsyttävää eikä c) siitä kukaan provosoitunut. Tai sitten jotkut saavat hupinsa siitä, mitä me normaalit ihmiset kutsumme keskusteluksi.

Muistakaahan nyt sitten mainita, että bloggaaja oli hyvin tuohtunut tämän tekstin kirjoittaessaan. Ja kauhisteli ja paheksui erittäin paljon.

X-ray mind

2011-11-29T13:39:00.001+02:00

Toivottavasti ketään ei ahdista, jos puhun kuolemasta täällä. Mutta kun se on käynyt lähellä, niin sitä tulee käsiteltyä aika paljon. Herkimpien ei välttämättä kannata lukea loppuun asti. Tai en osaa sanoa kannattaako vai ei, sillä itselleni aihe ei ole mikään tabu.

***

Mehän emme tiedä mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Jokaisella on omat teoriansa ja uskomuksensa, mutta kukaan ei ole palannut kertomaan totuutta. Itse lähtökohtaisesti uskon siihen, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään. Toisaalta olen myös hiukan buddhalaisuuteen taipuvainen ja ainakin leikillisesti uskon jälleensyntymään. Tietyt teoriani jopa tukevat tätä, mutta en rupea selittämään niitä, koska ne kuulostavat naurettavilta tullessaan ulos päästäni.

Oli miten oli. Läheisen kuoleman jälkeen ihmistä lohdutetaan sillä, että se edesmennyt kuitenkin jostain pilvenreunalta näkisi ja jollain tavalla huolehtisikin meistä tänne maankamaralle jääneistä. Se on lohdullinen ajatus tietyissä tilanteissa, mutta mihin tuo näkeminen sitten rajoittuu? Elämässäni tapahtuu nimittäin paljon asioita, joita en ole ennenkään kertonut äidille ja nyt yllättäin, kuoleman myötä, hänellä olisikin yliluonnollinen röntgenkatseen tapainen kyky nähdä mitä elämässäni tapahtuu. Olen varma, ettei äiti haluaisikaan nähdä kaikkea, mutta uteliaisuuttaan tietysti katsoisi ja katuisi.

Minulle lohtua on eniten tuonut ajatus siitä, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään. Ei surua, ei huolta, ei katkeruutta, ei mielipahaa sen enempää kuin mitään positiivisia tunteitakaan. Poden niin miljoonasta asiasta huonoa omaatuntoa, että käytännössä ainut lohtu on se, ettei sillä ole enää väliä. Äiti ei ole enää harmissaan siitä, etten käynyt tarpeeksi usein, kun kaikki oli vielä hyvin tai silloin, kun kaikki ei enää ollutkaan niin hyvin. Eikä äiti ole enää loukkaantunut siitä, kun silloinkin sanoin typerästi. Jos kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, eikä varsinkaan mitään inhimillisiä tunteita, niin voin ehkä lakata ruoskimasta itseäni näistä asioista. Jossain vaiheessa.

Äiti oli viimeisenä aamunaan suhteellisen tajuttomassa tilassa. Kiinnitin huomiota siihen, ettei hän enää räpsytellyt silmiään ollenkaan, vaikka ne olivat puoliksi auki. Muutama hetki ennen viimeistä henkäystä äidin silmät avautuivat kuitenkin täysin auki ja katse kohdistui jonnekin ylös kattoon. Nousin seisomaan äidin näkökenttään ja liikuin siinä, mutta katse ei kohdistunut minuun eikä seurannut liikettäni. Jonkun ajan päästä silmät sulkeutuivat takaisin siihen puoliksi aukinaiseen asentoon. Tilanne oli aivan järjettömän karmiva, mutta jäi silti kiinnostamaan minua.

Eilen luin blogia, jossa kirjoittajan aviomies kuoli syöpään ja hänen viimeiset hetkensä olivat aivan vastaavanlaiset. Ilmeisesti myös monilla muilla on samanlaisia kokemuksia. Tuo silmien avautuminen juuri ennen loppua on mielenkiintoinen ilmiö ja haluaisin kuulla jonkun asiantuntijalausunnon mistä se johtuu. Mitä sillä hetkellä tapahtuu ja mitä ne silmät näkevät? Tieteellinen minäni uskoo, että kyse on jostain lihasten kouristuksista ja/tai aivojen lopputoiminnasta eikä ihminen näe enää mitään. Henkinen minäni taas pohtii muita vaihtoehtoja.

Joku viisas on joskus sanonut, että ihminen kuolee aina silmät auki. Olen taipuvainen uskomaan.

I'm looking at you through the glass

2011-11-28T14:53:00.000+02:00

Mustavalkomaanantaissa yritetään kuvata mahdollisimman monia erilaisia esineitä, joiden materiaalina on lasi.

Galilein lämpömittari on tehty lasista. Kuva kertoo myös, että kotonani on aika lämmintä, koska tuo 22 asteen painokin on alhaalla samassa läjässä muiden alempien lämpötilojen painojen kanssa.

Meinasin ensin kuvata tätä esinettä, mutta sitten muistinkin osallistuneeni sillä jo kerran mustavalkohaasteeseen.

Ensilumi tulee kuudelta

2011-11-23T13:22:00.001+02:00

Voihan nenä. Ja räkä. Ja kurkkukipu. Etten sanoisi.

Eilen kaikki oli ihan hyvin. Menin iltasella jumppaan ja sielläkin kaikki oli ihan hyvin. Jaksoin ihan hyvin, tai no, niin hyvin kuin jumpassa nyt yleensäkään jaksan. Mikään ei viitannut flunssaan. Kunnes kotisohvalla hieman myöhemmin kurkku alkoi tuntua kummalta ja vielä vähän myöhemmin nenää alkoi kutittaa ja siinä se sitten oli. Flunssa. Nukuin koko yön villasukat jalassa, jos sillä saisi vielä pelastettua jotain, ja minä inhoan sukat jalassa nukkumista. Ei saanut pelastettua. Aamulla kurkku oli kipeä ja nokkakin vähän vuotaa. Mikään kovin paha tämä ei vielä ole, mutta eipä sitä tiedä mitä tuleman pitää.

Nyt on ehkä ihan hyvä hetkikin vähän aikaa kuluttaa sohvaa (ja nenäliinoja). Olen tässä kuussa tukenut VR:ää niin paljon, että en varmaan halua vähään aikaan matkustaa yhtään minnekään. Mutta kun pysähtyy, on liikaa aikaa ajatella. Tajuan, että koko tähänastinen elämäni jakautuu nyt kahteen osaan: aikaan, jolloin äiti oli, ja aikaan, jolloin äitiä ei enää ole. Mikään ei ole enää samoin. Joulu lähestyy ja se onkin ihan oma lukunsa. Kunpa sen voisi vaan skipata tänä vuonna. Haluaisin, ettei kukaan toivottaisi minulle tänä vuonna hyvää joulua. Toivottaahan ne kuitenkin ja hyvää tarkoittaa. Ehkä parempaa kuin minään jouluna koskaan tätä ennen. Mutta ei se vaan voi olla hyvä.

Jos lunta ei tulisi ollenkaan tänä talvena, niin silloin ehkä vähän tuntuisikin siltä, että tämä talvi jää välistä. Se sopisi minulle oikein hyvin. Kesän jaksaa jotenkin paremmin.

Lisäys: Ai niin, siitähän minun piti avautua tässä, ennen kuin juttu lähti sivuraiteilleen, että on ärsyttävää, kun muuten voisi vaan maata viltin alla kampaamatta naamaa tai hiuksia, mutta on pakko lähteä käymään kaupassa, koska nenäliinat loppuu ja leipä on homeessa.

Everybody knows this party sucks

2011-11-22T18:02:00.000+02:00

Tässä on hurahtanut useampi kuukausi ilman kuukauden miestä, mikä ei kai voi kertoa mistään muusta kuin julkkismiesten heikosta tasosta. Nyt tilanteeseen tulee kuitenkin muutos.

Marraskuun mies on ehdottomasti...

Eugene Hütz

Eugene on siis Gogol Bordellon laulaja ja olin eilen katsomassa heitä akustisena Tavastialla. Siis ensinnäkin... Tuo nenä! Oh mein gott, se on niin seksikäs, että housuni melkein putoavat itsellään jalastani. Eugenen silmät sopivat myös oikein hyvin kehystämään tuota nenää.

Eilisellä keikalla huomioni kiinnittyi myös Hützin lihaksiin. Ne eivät olleet mitkään pullisteltavan ylisuuret lihakset, mutta ne erottuivat jokaista yksityiskohtaa myöten ihon alta. Tyypin rasvaprosentin täytyy olla lähellä nollaa. Tuollaisesta jäntevästä lihaksikkuudesta minä tykkään. Moni suomalaisurheilija olisi varmaan kateellinen siitä kropasta.

Dalín ja Poirotin lisäksi on harvoja miehiä, joita pukee viikset. Eugene Hütz on ehdottomasti yksi niistä.

Presidenttipeliä

2011-11-20T13:49:00.000+02:00

Vaikka presidentinvaaleihin on vielä pari kuukautta, ei uutisia pysty katsomaan eikä päivän lehteä lukemaan ilman, että siellä jauhettaisiin presidenttiehdokkaista. Siksipä kannan korteni kekoon niin kuin ahkera muurahainen, joka olen.

Minusta ehkä hauskinta näissä vaaleissa on se, että ehdolla on kolme Paavoa. Olen alusta asti heittänyt vitsillä (tai ehkä en) äänestäväni Paavoa, mutta en vain tiedä ketä niistä. Teen siis pienen yhteenvedon mahdollisista Paavoista:

Väyrynen on ehdottomasti hauskin näistä kolmesta Paavosta. Väyrynen on edukseen talk show -tyyppisissä ohjelmissa ja osaa nauraa itselleenkin. Tai ainakin antaa sellaisen kuvan. Väyrysen poliittisista agendoista minulla ei ole hajuakaan, mutta ne eivät voi olla hyviä.

Lipponen on lepponen, paitsi jos suuttuu. Lipponen puhuu hitaasti, joten hänen viihdearvonsa on hiukan matalampi kuin Väyrysen. Lipponen on yhtä vanha kuin ikihonka, joten hänestä löytyisi kyllä sellaista entisaikojen presidentin karismaa ja arvovaltaa. Lipponen ei voi olla liian vanha presidentiksi, koska hänen molemmat vanhempansakin ovat vielä elossa.

Arhinmäki on hurjan nuori presidentiksi eikä varmaan olisi edes lähtenyt ehdolle, ellei omat joukot olisi kannattaneet niin kovasti. Arhinmäki on 35 vuotta Lipposta nuorempi ja varmasti itsekin tietoinen siitä, että ei tule valituksi, toisin kuin nuo kaksi muuta Paavoa. Arhinmäki jakaa Paavoista parhaiten saman arvomaailman minun kanssani.

Nämä pressanvaalit ovat itse asiassa siitäkin hassut, että melkein pitäisi päättää äänestääkö Niinistöä vai Soinia vastaan. Harmi, ettei vaaleissa voi antaa miinusääniä. Jos olisi olemassa sellainen häviävänkin pieni mahdollisuus, että Soini voittaa vaalit, niin silloin minun pitäisi äänestää Niinistöä. Mutta kun en halua.

En voi käsittää Niinistön suosiota. En näe hänessä minkäänlaista karismaa, varsinkaan sen jälkeen, kun tajusin hänen olevan joku tynnyrintapin mittainen. Olen myös kuullut luotettavalta taholta, että Niinistö on mulkku jätkä. Toisaalta Niinistön suosio tuntuu olevan niin suuri, että ei taida olla väliä pidetäänkö vaaleja ollenkaan. Niinistön voisi gallupien perusteella suoraan kruunata presidentiksi.

There are many here among us who feel that life is but a joke

2011-11-15T12:36:00.000+02:00

Mitään sanottavaahan ei ole, mutta silti tuntuu, että jotain tänne pitäisi välillä sanoa. Että ette unohtaisi minua, tai minä teitä.

Viime viikko oli niin hektinen, että en ollut yhtä kokonaista päivää kotona tai edes samalla paikkakunnalla kuin koti. Viime viikolla ei ehtinyt ajatella mitään ahdistavia ajatuksia tai surra yksinään. Viime viikolla ei myöskään ehtinyt yhtään urheilla, mistä koin pienesti huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta kaikki korvaava oli niin kivaa, ettei omatuntoni kuiskinta paljoa painanut.

Tällä viikolla ehdin olla kotona melkein joka päivä, joten hommat olisi laitettava järjestykseen. Olisi tiskattava massiivinen tiskivuori ja pestävä pyykkiä. Ja käytävä urheilemassa. Olen viime viikkoina yrittänyt käydä kahdesti viikossa kuntosalilla ja kahdesti jumpassa. Mitään tuloksia ei silti näy, mutta saapahan ainakin välillä tuulettaa korvienväliä. Tällä viikolla nimittäin ehtii myös oikein hyvin ahdistua kaikesta mahdollisesta, kuten rahattomuudesta tai tulevaisuuden näköalattomuudesta tai äidittömyydestä.

Tänäkin aamuna heräsin aivan liian aikaisin puhelimen pirinään. Tai oikeasti se ei pirise, vaan soittaa The White Stripesin Seven Nation Armya. En vastannut, koska tiesin soittajan olevan taas joku joka yrittää myydä minulle jotain, mihin minulla ei ole varaa saati kiinnostusta. Soitin jokunen viikko sitten Robinson-palveluun, joten kai niiden kohta pitäisi vaieta. Vihasin sitä puhelinmyyjää enemmän kuin ketään hetkeen, sillä heti herättyäni rupesin miettimään tilin saldoa ja laskujen yhteissummaa, eikä lopputulos ollut mitenkään positiivinen. Mutta onneksi verokarhu kohta palauttaa minulle sen, mikä minulle kuuluu.

Lähitulevaisuudessa on luvassa kummipojan ensimmäiset synttärit sitten itse syntymän sekä elämäni toinen vierailu Tavastialla. Ensimmäisen — ja tähän mennessä ainoan — kerran olin Tavastialla joskus vuosia sitten kuuntelemassa CMX:ää. Yrjänä aloitti keikan sanomalla, että "tänään soitamme pitkään" ja sen jälkeen CMX soitti tunnin, sisältäen encoren. Olin hämmentynyt. Jos tuo on helsinkiläisellä mittakaavalla pitkään, niin toivottavasti tämä seuraava Tavastian keikka on vieläkin pidempi. Mutta siitä lisää ensiviikolla, ehkä.

Nyt rupean. Ehkä.

(Kuva täältä).

Little piece of eye candy

2011-11-10T23:58:00.005+02:00

Kun nyt kerta haukuin Google Readeria tuossa taannoin, niin on nyt pakko ottaa pikkuisen myös takaisin.

Nimittäin siihen tulla tupsahti tässä joku päivitys, jonka asensin, ja noiden pikkuruisten kuvakkeiden myötä siitä tuli heti huomattavasti kivemman näköinen. Jopa iloinen. Tykkään taas.

Readerin yläosa on yhä tylsä ja väritön, mutta kuka sitä nyt katselee. On tämä ainakin parannus.

I am the sky

2011-11-07T09:10:00.000+02:00

Lovely, dramatic, passionate, restless.

Virke viikonvaihteeksi

2011-11-04T14:59:00.000+02:00

"Pelkään ettei elämäni voi muuttua enää hyväksi, että se on hajalla ja että se mikä siinä on mennyt rikki on jotain minkä on pakko toimia jotta kaiken saisi taas kuntoon, ja jos näin on, elämäni ei muutu hyväksi siltikään vaikka tapahtuisi jotain hienoa, koska hienoilla asioilla ei ole enää paikkaa johon kiinnittyä."

(Erlend Loe: Muleum)

Onko kukaan lukenut Muleumia? Tai Erlend Loen kirjoja ylipäänsä? Loella on jotenkin lapsenomainen tapa kirjoittaa ja rakentaa lauseita. Tykkään hänen kirjoistaan ihan valtavasti. Varsinkin Supernaiivia lukiessa sai nauraa räkättää oikein kunnolla. Enkä pysty enää ikinä suhtautumaan hakkaan neutraalisti.

Muleum kertoo 18-vuotiaasta Juliesta, jonka koko perhe on kuollut lento-onnettomuudessa ja Juliesta on tullut sen jälkeen varsin itsetuhoinen. Ei kuitenkaan mitenkään riipivällä ja säälittävällä tavalla, vaan varsin realistisella ja hauskalla tavalla. Mutta ei siitä sen enempää, koska en jaksa kirjoitella kirja-arvosteluja enkä halua tehdä juonipaljastuksia.

Tuo yllä siteeraamani lause vaan takertui minuun eilen illalla. Oli pakko ottaa se muistiin ja jakaa kanssanne.

Don't ask us to attend 'cos we're not all there

2011-11-03T13:56:00.000+02:00

Facebookissa ihmiset myyvät itsensä markkinavoimille aika halpaan hintaan. Jos joku yritys lupaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen rahaa, kun x kappaletta ihmisiä tykkää, niin jo vain ihmiset tykkää. Jos yritys lupaa arpoa lahjakortin tai jotain muuta tykkääjien kesken, niin heti alkaa joukkotykkääminen. Huolimatta siitä, minkälaisesta yrityksestä on kyse. Se voi olla joku pieni paja jostain takahikiältä, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta materian- tai egotrippauksen kiilto silmissä siitä silti tykätään, tai sitten kyse voi olla jostain suuresta makkaratehtaasta, jonka tuotteista kyllä tavallaan tykätään, mutta tuskin ihan siinä määrin, että tulisi ilman lahjontaa mieleen ihan Facebookissa ruveta fanittamaan. Jee, sikahyvää makkaraa! (Pun intended).

Facebookissa kohotetaan kasvojaan tuomalla esiin omia arvojaan tavalla tai toisella. Itse en ikinä osallistuisi näihin "jos niin ja niin monta ihmistä tykkää, niin lahjoitamme rahaa kohteeseen x" -juttuihin. Jos yritys haluaa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin on hyvä ja tekee sen ilman ehtoja. En myöskään lähtisi mukaan jonkun yrityksen markkinointiosaston junailemaan kampanjaan, jonkun säälittävän 25 euron lahjakortin takia.

Sama koskee tätä blogia. Minä, kuten varmasti monet muutkin bloggaajat, saan jatkuvasti sähköpostiini viestejä erilaisilta markkinointitahoilta, että nyt on tällaista kivaa, lukijasikin varmasti arvostaisivat ja haluaisivat tietää tästä fantsusta jutusta! Eikä minulle edes luvata mitään erityistä siitä hyvästä, että antaisin heille mainostilaa. Hei kamoon? Sitten kun en reagoi, ne lähettävät uuden viestin, että et ehkä huomannut sitä edellistä viestiä. Viimeisin viesti päättyi mainintaan, että jos en halua vastaanottaa viestejä aiheesta, niin vastaa tähän viestiin "ei kiitos". Kuulkaas, ei tule tapahtumaan. En aio sormeani heilauttaa noiden turhanpäiväisyyksien vuoksi (tämän enempää), joita en ole edes pyytänyt saada sähköpostiini. Enkä aio myydä halvalla tätä blogiani markkinavoimille, saati sitten antaa ilmaiseksi.

Mainostilaa saa, jos hinnasta sovitaan, mutta tämä tyttö ei ole mikään halpa!

Painukaa vittuun pakastearkut

2011-11-02T13:31:00.000+02:00

Marraskuu, se kamala ankeuttaja on taas täällä. Vuorokauden ympäri on lähes yhtä pimeätä. Jos kotona haluaa nähdä jotain, on pakko laittaa valot päälle. Keskellä päivää! Ulkona ja sisälläni on yhtä harmaata. En kuitenkaan toivo myöskään lunta, kuten monet tekevät, sillä inhoan lunta. Lunta saisi sataa joskus hiukan ennen joulua (tänä vuonna silläkään ei ole väliä) ja sulaa sitten pikkuhiljaa tammikuun aikana pois. Lumen sijasta toivon edes pikkiriikkistä auringon pilkahdusta.

Samaa harmautta ja ankeutta on näköjään myös Googlella nykyisin. Kaikki Google+:aa käyttävät tietävät, miten ankean näköinen mesta se on. No, maanantaina Google Reader muuttui yhtä ankean näköiseksi. Keksin vippaskonsteja, ettei minun tarvitse katsella sen ankeaa olemusta enää niin paljon, eli asensin siis Chromeeni apukikkareen.

Uusi ankea Google Reader

Ei siinä vielä kaikki. Tänään Gmailin, tuon iloisella teemalla varustetun piristyksen alareunaan oli ilmestynyt nappula "Vaihda uuteen ulkoasuun". Arvasin ja pelkäsin jo pahinta enkä klikannut sitä, mutta selvitin millainen se uusi ulkoasu tulisi olemaan. Aivan. Yhtä tylsä ja ankea kuin G+:n ja nyt myös Google Readerin ulkoasu.

Vanha iloinen Gmail

Haluaisin vain kysyä, että mitä hemmettiä Google? Eikö elämä ole riittävän ankeata ja väritöntä ilman, että tekin tunnustatte tästä eteenpäin harmaan ainoaksi väriksi, mitä valkoisen päälle voi laittaa?

Will you suck for candy or throw rocks at the machine?

2011-10-28T13:57:00.001+03:00

Sain joskus sata vuotta sitten tuollaisen tunnustuksen, tällä kertaa muistaakseni Ofelialta ja Acatalta. (Pahoittelen jos tuli väärät nimet, mutta siitä on kauan!) Velvollisuutena tuli kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa, minkä takia tämä asiaan reagoiminen kestikin, koska hei — miten voi keksiä itsestään enää mitään uutta sanottavaa näiden kaikkien vuosien jälkeen? No tässä kahdeksan tosi satunnaista asiaa.

Olen joskus miettinyt, että jos kroppani olisi paremmassa kuosissa, niin voisin elättää itseni seksityötä tekemällä. Oikeasti en sitä varmasti tekisi, onhan siinä ihan hirveitä riskejä kaiken muun epämiellyttävän lisäksi, mutta olisihan se ns. helppo tapa tehdä rahaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla itsemäärämisoikeus omasta kropastaan, joten jos sitä haluaa myydä, niin muilla ei pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Ihmiskauppa on sitten taas asia erikseen.
Samaan itsemääräämisoikeuteen liittyy tämäkin kohta, eli jos ihminen haluaa tunkea kitusiinsa tai suoniinsa huumaavia aineita, niin minun puolestani saisi sen tehdä. Tässä vähän aikaa sitten oli uutinen siitä, kuinka Portugalissa huumeongelma saatiin selätettyä (Hesarin termi, ei minun) poistamalla käytön rangaistavuus.
Viime aikoina minulla on alkanut tursuta tuo Roosa nauha -kampanja korvista ja silmistä. Totta kai rintasyövän vuoksi kampanjointi on hyvä asia, mutta entäs kaikki muut syövät? Eikö vaikkapa eturauhassyövän tutkimus tarvitse rahaa? Tai jonkun sukupuolineutraalin syövän tutkimus? Rintasyövästä ja sen tukemisesta on tehty niin trendiseksikäs (ja pinkki) juttu, että oikein oksettaa.
Rintoihin liittyen; itse olen aina inhonnut omia rintojani. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja jos plastiikkakirurgia ei olisi kyseisellä alueella niin paheksuttua, niin tekisin niille jotain. Olen tosin harkinnut plastiikkakirurgiaa myös "oikeaan" tarpeeseen. Kehossani sijaitsee melko näkyvällä paikalla suurehko arpi, josta haluaisin päästä eroon.
Minulla ei röntgenkuvien perusteella ole toisella puolella leukaa ollenkaan viisaudenhampaita. Toiselta puolelta ne löytyvät, mutta eivät ole puhjenneet vielä(kään). Minulla on yhä myöskin yksi maitohammas suussani.
Olen melko varmasti jossain edellisessä elämässäni näytellyt mykkäelokuvissa. Pianomusiikista tulee niin vahvasti sellainen tunne kuin sen kuuluisi soida taustalla elämässäni.
Aivastelen salmiakista ja muista väkevämmistä namuista. En pysty flunssassa syömään kurkkupastilleja, koska sen lisäksi, että ne maistuvat pahalta, ne myös lisäävät aivastelua entisestään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aivastaa ja niistää ja aivastaa ja niistää, kun nenä on jo valmiiksi kipeä.
Osaan äidinkieleni lisäksi yhtä kieltä hyvin ja ainakin kuutta kieltä tosi välttävästi. Olen siis hajauttanut jo valmiiksi huonon kielipääni sen sijaan, että olisin opetellut vain pari kieltä hyvin. Sama kuvaa kai koko elämääni: Osaan kaikkea vähän, mutta mitään en kunnolla.

I put on my best Sunday dress

2011-10-23T14:52:00.001+03:00

Walk straight into this mess of mine, jatkuu otsikon biisi (Holen Best Sunday Dress). Mikä tarkoittaa siis sitä, että pöllin ar:ltä vähän blogin täytettä.

Seuraelämä
1 Mitä mies/naiselämääsi kuuluu? » No, mieselämään sellaista tasaisen paksua, ei suuria huippuja, mutta ei mitään suurta draamaakaan. Naiselämään ihan hyvää.
2 Voisitko seurustella jonkun kanssa? » Voisin varmasti, mutta en nyt osaa nimetä ketään tällä hetkellä.
3 Ajattelet jotakuta, eikö niin? » No tietysti Annareettaa, kun poistelen sen vastauksia tässä samalla, ja sitten muutamia sukuihmisiä ja tietysti edellisten kysymysten miesihmisiä.
4 Onko parempi, että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun? » No siis en mä nyt kenenkään täysin tuntemattoman kanssa alkaisi seurustella. Siinä vaiheessa, kun seurustelusta voi puhua, niin jollain tasolla varmaan jo tuntee tyypin.
5 Onko joku ihastunut sinuun? » Öö emmää tiiä.
6 Suutelisitko henkilöä, jolle puhuit viimeisimpänä? » Taisin viimemmäksi puhua siskolle ja isälle, että tuota.
7 Luotatko helposti ihmisiin? » Hmm, kyllä kai? Ei ole ollut suuria luottamusongelmia.
8 Onko sinulla parasta ystävää? » Voisin väittää, että juu.
9 Voitko sanoa 110 % varmuudella, ettei hän kerro asioitasi eteenpäin? » Voin. Siis niitä asioita, mistä ei ole sopivaa lärppiä.

Lähiaika
1 Mitä teet parin tunnin päästä? » Ajattelin mennä kuntosalille. Tai siis parin tunnin päästä olen toivottavasti jo tulossa pois sieltä.
2 Mitä teet vielä tänään? » Syön, löhöän ja katselen laatuviihdettä televisiosta.
3 Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt luottamuksesi? » No se vähän riippuu tavasta, millä se luottamus on petetty. Kukaan ei ole koskaan sillä tavalla pettänyt luottamustani, ainakaan niin että se tietooni olisi tullut, että se olisi kerrasta poikki.
4 Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"? » Kyllä ja en. Näen sen helppona tapana päästä käsittelemästä tai kohtaamasta asioita, mutta toisinaan kyllä tuntuu siltä, että asioista seuraa aina toisia asioita, jolloin voi jälkeenpäin pitää tapahtuneella asialla olleen tarkoituksen.
5 Toivoisitko, että elämäsi olisi erilaista kuin nyt? » Erittäin paljon.
6 Mitä teet, jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä? » Kyllä kai se olisi pakko kertoa sille ystävälle, vaikka vaarana olisikin välien sotkeentuminen ainakin hetkellisesti.
7 Haluaisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi? » Itsekkäästi se olisi tietysti helpoin tapa, mutta ei taida olla mahdollista.
8 Teko, jota et uskaltanut tai uskalla tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana? » Onhan niitä paljon kaikkia lapsuuden ja teini-iän törttöilyjä, joita ei silloin muka voinut kertoa, mutta isompana niille on tullut naureskeltua. Mitään tunnustettavaa ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon.
9 Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? » En usko. Ajattelin nimittäin naapuriani (lämmöllä: "mä kuristan sen!!!"), joka on lähes joka aamu tällä viikolla herättänyt minut omituisella raaputtavalla äänellä. Ei aavistustakaan, mitä se siellä kotonaan rakentaa.

Suhteet
1 Onko sinulla monia kavereita? » Riittävästi.
2 Onko sinulla seurustelukumppania? » Ei.
3 Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? » Kyllä, varsinkin viime aikojen tapahtumat ovat avanneet silmäni ja sydämeni.
4 Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? » No kyllä ja en. Tykkään siitä, ettei tarvitse olla siinä kahdeksasta neljään -oravanpyörässä, mutta kunpa vain olisi joku muu tapa toteuttaa sitä.
5 Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero? » Hetsku.
6 Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria tai ystävää? » Kavereita joo, ystäviä ei.

Nyt
1 Mikä kappale soi? » Ei yhtään mikään. Katselin Frasieria, mutta laitoin telkun äänettömälle, kun rupesin vastailemaan näihin.
2 Mitä sinulla on päälläsi? » Yöpaita. Ajattelin vaihtaa urheiluvermeet, kunhan saan aikaiseksi.
3 Miten hiuksesi ovat? » Ponnarilla ja takussa.
4 Millainen olotila? » Vähän väljä. Pääkipu alkaa olla voitettu, en tiedä oliko se niskajumia vai pientä krapulaa.
5 Mitä ajattelet? » Että jos saisin tämän nyt valmiiksi, niin voisin lähteä sinne salille. Ja että pitäisi pestä hampaat, suussa maistuu pahalle.

Milloin viimeksi
1 Joit alkoholia? » Eilen.
2 Söit pitsaa? » Perjantai-iltana Lidlin pakastepizzaa.
3 Oksensit? » Toissa uutena vuotena.
4 Suutuit ihan tosissasi? » En edes muista. Varmaan silloin joskus, kun avauduin miesten monimutkaisuudesta täällä blogissa. En jaksa etsiä.
5 Nauroit niin, että meinasit tukehtua? » No siitäkin nyt on hetki. En ole siis hetkeen meinanut tukehtua, nauranut kyllä olen (mutta en ehkä sitten kuitenkaan niin paljoa).
6 Mille nauroit? » Enpä muista tosiaan.
7 Sait kokeesta kiitettävän? » En muista olenko saanut yliopistolla kokeesta kiitettävää, mutta kyllä kai.
8 Ikävöit jotain ihmistä liikaa? » Paljonko on liikaa? Voiko ikävöidä liikaa ihmistä, joka minut on synnyttänyt ja huolehtinut isoksi?
9 Itkit? » Äsken, vastatessani tuohon edelliseen kysymykseen.
10 Huolestuit jostain ihmisestä? » Koko ajan, vaikka ehkä turhaankin.
11 Olit hautajaisissa? » Eilen.
12 Olit ristiäisissä? » Vajaa vuosi sitten.
13 Olit häissä? » Siitä on monta monta vuotta.

Ihmisistä
1 Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? » No sisko ja isä, kuten aiemmin jo mainitsin.
2 Kuka soitti sinulle viimeksi? » Isä, kun kaupasta oli voi loppu.
3 Kuka sinulle laittoi tekstiviestin viimeksi? » Sisko.
4 Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? » Joku ihana sukulainen, kun olimme eilen koolla.
5 Keneen ärsyynnyt useimmiten? » Itseeni todennäköisesti. Olen karsinut kaikki muulla tavoin ärsyttävät hahmot elämästäni.
6 Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? » Ystävälle.
7 Milloin viimeksi annoit tai lainasit rahaa ? » En taida olla lainannut aikoihin kenellekään. Sitä ei lasketa, että jos mä maksan nyt sut, niin sä maksat sitten myöhemmin mut.
8 Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? » Nyt on tullut nähtyä paljon tärkeimpiä ihmisiä viime aikoina, mutta ystävien poikasia olisi ihana nähdä taas.
9 Kenen luona olit viimeksi yötä? » Viimeinen yökyläily on tainnut olla tädin luona, jos oikein muistan.
10 Kuka huolestui sinusta viimeksi? » En tiedä. Sukulaiset ja ystävät varmaan ihan joukolla, tai ainakin huolehtivat, jos eivät huolestuneet.

Taidan olla kauhean masentava ihminen nykyisin.

Shake Your Money Maker

2011-10-12T16:28:00.000+03:00

Pyysin ja sain Elegialta viisi sanaa.

1. Musiikki

Kaikkihan te tiedätte, että voisin paasata musiikista loputtomiin. Musiikki on todella tärkeätä sekä hyvässä että pahassa. Tällä hetkellä en pysty kuuntelemaan huonoa musiikkia yhtään. Ahdistun ja tekisi mieli alkaa paiskoa tavaroita. Esimerkiksi kaupoissa soitetaan järjestään huonoa musiikkia. Tietyissä vaatekaupoissa on melkein mahdoton asioida, kun siellä soi ihan järjetön tanssijumputus. Kuuntelin ja katselin tässä yhtenä päivänä lyhyesti jonkun Pitbullin musiikkiesitystä Conanissa ja mietin, että tuossa ei oikeasti mitään kovin ihmeellisiä lahjoja tarvita. Kuka tahansa osaa heilua lavalla ja sanoa välillä mikrofoniin että "hey babe" ja näyttää Herra 47:ltä, kun toiset tekevät duunin. (Oikeasti luulin aluksi, että tuo oli joku sketsi, mutta hetken päästä ymmärsin hemmon olevankin ihan tosissaan). Enkä oikeasti tajua tuota kummallista metallista lauluääntäkään, jota nykyisin käytetään joka toisessa biisissä. Säälin nykynuoria (tästä huomaa tulleensa vanhaksi) ja toivon, että he jossain vaiheessa löytäisivät jonkun musiikillisen järjen elämäänsä. Vaikka itsehän ovat osansa valinneet, laumasielut. Paleface sanoi eilen jossain ohjelmassa, että nykyisin tehdään musiikkia ihmisille, jotka eivät välitä musiikista. Tajuan täysin.

Mutta hyvällä musiikilla (eli sillä mitä itse kuuntelen) voi tehdä ihan mitä vaan. Voi purkaa agressioita tai suruja tai tulla hyvälle tuulelle ja joskus jopa vähän pakahtua. Toisinaan melkein turhauttaa, kun muut eivät tajua, miten mielettömän hienot kitarat tai mahtavat lauluvibat jossain tietyssä kappaleessa on. Haluaisin ruveta jonkun levy-yhtiön headhunteriksi. Minulla olisi Tampereelta jo pari bändiä, jotka ansaitsisivat kunnon levytyssopimukset.

2. Puisto

Puistosta tulee jostain syystä ensimmäisenä mieleen pussikaljat. Puistot on kyllä kivoja ilman pussikaljaakin. Tampereella on kivoja puistoja. Hämeenpuistossa on tilaa yli kilometrin verran, joten toivoisin, että sitä hyödynnettäisiin kesäisin jotenkin paremmin. Koskipuisto on ihan hyvä näin, älkää koskeko siihen.

Pussikaljasta tulee mieleen Pussikaljaelokuva, jolle hehottelen vieläkin ajatuksissani ja aion katsoa uudestaan heti kun vain mahdollista.

3. Mielipide

Joskus tuntuu, että minulla on vähän liikaakin mielipiteitä asioista. Että joskus voisi olla ihan hiljaakin ja antaa muiden pitää (väärät) mielipiteensä. Kiihdyn välillä kaikenlaisista yhteiskunnallisista ja epäyhteiskunnallisistakin asioista ja uutisista. Toisinaan ihmettelen, kun tuntuu siltä, että valtaosaa ihmisistä ei oikeasti kiinnosta muu kuin se, mitä siinä oman navan välittömässä läheisyydessä tapahtuu. Paitsi jos kyse on homoista. Koska niitähän ei tunneta, mutta halutaan siitä huolimatta päättää niiden asioista ja oikeuksista. Jotka eivät, kuten Päikkä sanoo, ole ihmisoikeuksia.

4. Vapaus

Vapaudesta tulee ensimmäisenä mieleen linnut. Linnut ovat ehkä kaikista vapaimpia olentoja tällä planeetalla. Ne voivat ottaa ja lähteä ja tulla ja mennä miten niitä huvittaa. Tai suurin osa linnuista ainakin, jos ei lasketa näitä kaupunkeihin jääviä pullasorsia ja puluja. Ihmisenä on kai aika vaikea olla vapaa. Vaikka sitä kuinka kuvittelisi olevansa anarkisti, niin silti sitä jollain tavalla kuitenkin on osa tätä koneistoa. Itse en jaksa edes yrittää, vaan menen virran mukana.

Kiinnostaisi tietää, mitä Aaro Hellaakoski ajatteli ja tarkoitti kirjoittaessaan "vapaa on vain umpihanki".

5. Onnellisuus

Onnellisuus on kai niitä asioita, joita nyt osaa arvostaa menneisyydessä. Jouluja ja syntymäpäiviä ja kesäpäiviä ja ihan tavallisia päiviä, joista tästä eteenpäin puuttuu jotain olennaista. Äiti ei varmaan koskaan ymmärtänyt, miten valtavan aukon tulee jättämään meidän elämiimme. Siksi en oikein nyt osaa sanoa onnellisuudesta sen enempää. Edessä sitä on kyllä ihan yhtä varmasti kuin onnettomuuttakin.

Eipä tämä elämä silti pelkkää itkua ole ollut. On ollut iloa ja nauruakin. Olen niin helposti huvittuva ihminen, että olisi ihan mahdotonta lakata huvittumasta asioista. Naurun täytyy päästä välillä purskahtamaan ulos, muuten se kerääntyy lantiolle.

Ps. Olisin lisännyt jonkun kivan valokuvan kuvaamaan jokaista kohtaa, mutta en jaksanut etsiä sopivia. Kuvitelkaa.

I hope it sucks you down

2011-10-08T20:43:00.000+03:00

Viime kesänä kävelin kapeata jalkakäytävää, jonka vierestä koko autotie oli tuttuun kesäiseen tapaan revitty auki. Jalkakäytävällä tuli välillä vastaan toisia ihmisiä, joten olin jo valmiiksi jalkakäytävän rotvallin puoleiseen reunaan asettuneena. Jossain vaiheessa takaani rupesi kuulumaan polkupyörän soittokellon kilinää, joten tiivistin itseäni yhä lähemmäs jalkakäytävän reunaa, jolloin toiselle puolelleni jäi tyhjää tilaa ainakin metri. Tästä huolimatta pyöräilijä ei tuntunut pääsevän ohitse vaan jatkoi kellon rinkuttamista kiivaasti takanani. Käännyin katsomaan taakseni ja siellä oli pyörän selässä ehkä itseni ikäinen naisihminen, joka pyöritteli tuskastuneena päätään ja silmiään. Tiuskaisin naiselle, että "no mene ohi!" ja osoitin kädelläni sitä metrin levyistä tyhjää väylää toisella puolellani. Nainen alkoi väkättää takanani, että "kadun puolelta ohitetaan", jolloin loin häneen yhtä aikaa niin epäuskoisen ja tarpeettomaan pilkunviilaukseen kyllästyneen ilmeen, että hän tajusi polkaista sen pyöränsä aika nopeasti ohitseni siitä ei-kadun puolelta. Voisinpa vaikka vielä lyödä vetoa, että kyseisellä jalkakäytävällä ei ole kevyen liikenteen ajoväylää, tosin ymmärrän kyllä, ettei sitä auki revittyä autotietäkään pitkin pystynyt ajamaan.

Yhtenä päivänä tällä viikolla kävin Stockmannilla. Kuten moni tietää, siellä oli (ja on) Hullut Päivät. Joten kuten pystyn ymmärtämään sen, että kotiäitinä ollessa aika tulee pitkäksi ja sinne Hulluille Päiville vain on lähdettävä niiden hyökkäysvaunujen kanssa, vaikka ne tukkivatkin sen vähäisenkin käytävätilan, mitä Stockmannilta sillä hetkellä löytyy. Mutta äideillä on yhtäläiset ihmisoikeudet meidän muiden kanssa. Tuona päivänä paikalla oli kuitenkin joku ihan ylivetoäiti. Olin lähestymässä musiikkiosastoa, kun taustalla soi joku hassunhauska musiikki ja tämä ylivetoäiti hoksasi, että hänen rattaissa istuvaa lastaan tanssitti se musiikki. Kovaan ääneen äiti huudahti lapselleen, että "tanssittaako sua?!!" ja sen jälkeen ruimaisi sen lapsen keskelle käytävää tanssimaan musiikin tahdissa. Lapsonen oli ehkä juuri kävelemään oppinut, joten hetken tanssahtelun jälkeen kaatui poikkiteloin vatsalleen siihen käytävälle suoraan jonkun miehen eteen. Ylivetoäidin mielestä se oli älyttömän hauskaa ja hän nauraa hehotteli lapselle, että "älä nyt sinne mene makaamaan, kun tanssi!!!" Mies jatkoi matkaansa, mutta kääntyi sitten takaisin nostamaan lapsen jaloilleen, koska todennäköisesti luuli itse kampanneensa tuon lapsosen. Itse pyörittelin silmiäni paheksuvasti ja loikin koko tilanteen ohitse. Ihan oikeasti, siihen lapseenhan olisi voinut vaikka sattua. Joku olisi voinut potkaista sitä tai talloa sen vahingossa. Ylivetoäiti oli kyllä ihan normaalin ihmisen näköinen. Niin se voi hämätä.

Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman tyhmiä ihmisiä.

Sure you know how to drive this thing

2011-10-03T12:33:00.000+03:00

Tuhannet kiitokset kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille. Olette ihan uskomattoman hyväsydämisiä, empaattisia ja kauniita ihmisiä. En jaksanut vastata kommentteihin yhteisesti enkä erikseen kenellekään, mutta jokainen sana on painettu korvan taakse ja muutaman vuoksi vuodatettu kyyneliäkin.

Sitten jotain vähän kevyempää välillä.

Sain Ofelialta tuollaisen ruusukimpun, kiitos vaan kovasti. Ja kuten nykyisin tuntuu tapana olevan, niin tunnustuksen myötä täytyy (saa) vastailla kysymyksiin.

1. Lempiruoka: Olen nykyisin aika kaikkiruokainen (miinus ruoat, joissa on verta tai sisäelimiä), mutta kyllä varmaankin joku oikein hyvä pihvi on parasta. Olen syönyt myös hevosen ulkofilepihvin. Ei sillä, että se olisi lempiruokani, mutta se on kiva aina mainita erinäisissä yhteyksissä.

2. Lempimakeinen: Syön loppujen lopuksi aika vähän karkkia, mutta tuota... Parasta ehkä koskaan ikinä oli kesällä ranskalaiselta torilta ostetut fudget. Makeaa ja höttöistä. Olen yrittänyt ostaa kaupoista erilaisia fudgeja, mutta yksikään niistä ei ole onnistunut tavoittamaan samaa tunnelmaa.

3. Lempiluettava: Netti, heh heh. Ei vaan, en oikein tiedä miten tähän pitäisi vastata. Siis ei kysytä lempikirjaa kuitenkaan. Lempiluettavaa on hyvät kirjat? Tällä hetkellä minulla on kesken Guns'n'Rosesin elämäkertatyyppinen kirja, jonka keskellä aloin lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista, jonka keskellä aloin lukea Satu Taskisen Täydellistä paistia, jonka keskellä aloin lukea Erlend Loen Muleumia, jota en ole vielä saanut loppuun. Olen outo, tiedän.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Jos osaan vain neuloa sukkia ja tumppuja sekä auttavasti virkata, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Tästä kysymyksestä oli joissain toisissa blogeissa olemassa myös versio mieluisimmasta paikasta tehdä käsitöitä. Se on helppo: sohva. En kerta kaikkiaan pysty neulomaan missään muualla kuin omalla sohvallani. Johtunee oudosta tavastani pidellä puikkoja, mutta ei siitä sen enempää.

5. Lempielokuva: Hmm... Amélie, Juno, mitä näitä kestosuosikkeja nyt on. Goodbye Lenin on aivan mahtava. Tuulen Viemää on suuri ja visuaalisesti kaunis elokuva. When You're Strange oli ihan mahtava elokuva Doorsista ja Pearl Jamin Twenty oli kerrassaan pakahduttava kokemus tällaiselle grunge-nuorelle. Pussikaljaelokuva oli ehkä hauskin elokuva, mitä olen pitkään aikaan nähnyt.

Olen saanut myös toisen palkinnon, joten palaan sen edellyttämiin toimenpiteisiin ensi kerralla.

Live, Love & Die

2011-10-01T12:05:00.000+03:00

Äidin kuolemasta on nyt noin kaksi vuorokautta. Kai. Päivät sekoittuvat ja menettävät merkityksensä. Ikävä on ihan hirveä. Välillä sitä voisi antaa vaikka oikean kätensä, että saisi lisää aikaa. Elämä on niin epäreilua. Reilua olisi ollut, että äiti olisi saanut elää terveenä pidempään. Reilua olisi ollut, että olisin tiennyt ajan olevan näin lyhyt. Reilua ei ollut, että kun sain tietää ajan rajallisuuden, oli kyse enää päivistä. Ei kuukausista, kuten aikaisemmin olin uskonut tai ainakin toivonut, eikä edes viikoista.

Äidin viimeisten päivien seuraaminen vierestä oli ihan kauheata. Fyysistä kipua pystytään aina lievittämään, henkisen kivun lievittäminen on hankalampaa, ellei sitten turruteta ihmistä kokonaan. Äiti ei juurikaan pystynyt enää puhumaan, mutta hereillä ollessaan silmistä näkyi hätä ja pelko. Toivon, että olisin pystynyt rauhoittamaan ja lohduttamaan paremmin. Tuntuu, että epäonnistuin. Pidin lujasti kiinni äidin olkapäästä viimeiset hetket, loppuun asti, mutta tuntuu, että olisi pitänyt pystyä tekemään jotain enemmän. Puhumaan rauhoittavasti, sanomaan asioita.

Yllättävän vaikeata oli eilen käydä kotona, siellä missä äiti viimeiset vuodet eli ja oli. Kaikki siellä muistutti äidistä. Siinä oli äidin käsirasva. Tuossa oli äidin kesken jäänyt ristisanatehtävä. Sohvassa oli melkein vielä painauma äidin jäljiltä. Eikä enää koskaan.

Miten tämmöisestä voi päästä ylitse?

It's all over

2011-09-29T20:07:00.000+03:00

Lukekaa rivien välistä, jotka osaatte.

♥

Vinkkivinkki

2011-09-20T09:04:00.003+03:00

Oletteko huomanneet, miten Bloggerin kuvat aukeavat nykyisin sellaiseen typerään mustaan kehykseen tähän blogi-ikkunan päälle eikä niitä pysty enää katsomaan omalla sivullaan luonnollisessa koossa tai muuta mukavaa? Itse ainakin inhoan tuota ominaisuutta tosi paljon. Siksipä kerronkin teille, millä pääsette halutessanne eroon tuosta ominaisuudesta!

Kopioikaa alla näkyvä skriptin pätkä blogipohjanne koodiin ennen head-osuuden lopputagia: </head> ja voilà, kuvat avautuvat jälleen kuten vanhoina hyvinä päivinä.

<script type='text/javascript'>
//<![CDATA[
function killLightbox() {
var images = document.getElementsByTagName(
'img');
for (var i = 0 ; i < images.length ; ++i) {
images[i].onmouseover=function() {
var html = this.parentNode.innerHTML;
this.parentNode.innerHTML = html;
this.onmouseover = null;
};
}
}

if (window.addEventListener) {
window.addEventListener('load',killLightbox,undefined);
} else {
window.attachEvent('onload',killLightbox);
}
//]]>
</script>

Kokeilkaa vaikka, jos ette usko:

Ps. Ohje löytyi täältä. Jos kopsaatte ohjetta eteenpäin, niin muistakaa, että Bloggeriin ei pysty suoraan kirjoittamaan html-koodia. Koodi täytyy ensin "enkoodata" Blogger-sopivaan muotoon esim. täällä (kopioikaa koodin pätkä siihen ruutuun ja painakaan encode), jonka jälkeen koodi on valmis kopioitavaksi blogiin ilman, että Blogger reagoi siihen html-koodina.

Kännissä ja kihloissa on kivaa

2011-09-17T14:35:00.001+03:00

Olen varmaan joku hyvin fossiloitunut muinaisjäänne, mutta on joitakin nykyhapatuksia, joita en oikein tajua. Kuten kihloihin meneminen. Siis kun tyypit sanoo, että "me mennään varmaan kohta kihloihin" tai "me mennään ensi kesänä kihloihin". Onko kyse siis jostain väljähtyneestä taskulämpimästä versiosta kosinnasta: "hei menisiks mun kaa kihloihin?"

Avioliitto ei sinällään ole minulle mikään itseisarvo tai kovinkaan arvokas instituutio. Esimerkiksi kun itketään, että puolet avioliitoista päättyy eroon ja ihmiset eroavat liian herkästi, niin mietin lähinnä, että mitä sitten? Miksi ei saisi erota, jos siltä tuntuu? Mutta siinä asiassa olen ilmeisesti vanhanaikainen, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Aina. Kun kositaan elikäs pyydetään toista vaimoksi/mieheksi, niin silloin kihlaudutaan. Mikä ihmeen ennakkotieto se on, että mennään ensi kesänä kihloihin eli siis tiedetään jo etukäteen, että jompi kumpi kosii seuraavana kesänä, muttei ihan vielä kuitenkaan?

Nykyisin on hyvin yleistä, että jopa lapselliset pariskunnat ovat kimpassa menemättä naimisiin, mikä on ihan ok mielestäni. Miksi siihen tarvitaan jotkut sormukset olemaan sormissa, jos ei sitten kuitenkaan aiota avioitua? Siis itse ajattelen tilanteen niin, että joko sitä seurustellaan, eletään avoliitossa tai avioliitossa tai menossa naimisiin eli kihlautuneina. Avoliitossahan voi elää ihan ilman mitään sormuksia.

Minulle on kyllä rehellisyyden nimissä ihan yksi hailee miten muut elämänsä elävät, joten älkää nyt vaan kuvitelko muuta. Mutta jos minulla itselläni olisi vakava parisuhde (aika kaukainen skenaario kylläkin), niin kai minun pitäisi varoittaa sitä miekkosta etukäteen, että jos hän pyytää minua kihloihin kanssaan, niin tulen nauramaan hänet pellolle. Kyllä sen pitää olla kunnon kosinta tai sitten ei mitään.

Niin ja siinä sormuksessa pitää olla kunnon timantti.

Ça ne fait rien... c'est la vie

2011-09-15T17:17:00.000+03:00

Näytin eilen tytöltä, joka kuuntelee Anna Puuta. Kävin kaupassa, jopa Stockmannilla asti, jossa turkisrouvat saattavat mulkoilla paheksuvasti, pukeutuneena seuraavasti: Minulla oli jalassani vaaleanpunaiset Hai-saappaat, päälläni polvimittainen hame, Indiskan retrokuvioinen tunika ja musta neuletakki sekä olkapäälläni Anna Puun -fanituotekangaskassi.

Silloin kun ostin tuon kassin, minulla ei ollut aavistustakaan, että se on Anna Puun fanituote. Jonkinlaista vihjettä olisi voinut antaa se, että kassi löytyi Anttilan musiikkiosastolta, mutta kun ei siinä sanottu mitään. Kassi on aivan ihanan pehmeätä orgaanista puuvillaa, siinä on puun kuva ja vieressä lukee "C'est la tree". Tuo olisi voinut olla toinen vihje. En silti tajunnut asiaa ennen kuin kotona vasta googlasin, mitä tämä c'est la tree merkitsee. Siis sanaleikin ymmärrän kyllä, mutta ajattelin, että sen täytyy olla joku juttu. Ja olihan se. Anna Puun fanituote. Kassi on kuitenkin ihana ja ihan lempparini nykyisin.

Ja onneksi Anna Puu on vähiten paha näistä kotimaisista listoilla pyörivistä naisartisteista.

Ps. Noiden C'est la tree -tuotteiden hinnasta osa menee Suomen metsien hyväksi. Tein siis samalla jotain hyvää vahingossa. Hyvä minä!

Pps. Postauksen kuva ei liity aiheeseen millään tapaa. Se on vain julmasti netistä varastettu tekemään tästä paikasta hiukan viihtyisämmän ja kauniimman.

Jos haluu saada on pakko antaa

2011-09-14T17:38:00.000+03:00

Voi että, kun ärsyttää sellaiset miehet(*, jotka ovat niin sitoutumiskammoisia, etteivät pysty muutamaa tuntia aikaisemmin sitoutumaan mihinkään tapaamisen tapaiseen, saati sitten vaikkapa jo edellisenä päivänä. Ihan vaan, että saattaisi sitä itselläkin olla jotain muuta tekemistä kuin pyöritellä peukaloita puhelimen vieressä. Parhaassa tapauksessa turhaan.

Yleensä näiden samaisten miekkosten mielestä ainoastaan myönteinen vastaus on ilmoittamisen arvoinen. Jos ei pääse paikalle, niin ei ole myöskään mitään raportoitavaa. Siinä sitä sitten odottaa, kunnes johonkin kellonaikaan alkaa olla melko varma, että se ei ole tulossa ja uskaltaa ehkä jopa poistua kotiovesta. Yleensä sitä myönteistä vastaustakaan ei tietenkään ilmoiteta kuin vasta ihan viime tipassa ("olen siellä kohta"), koska tottahan nainen nyt tuntee pelkällä sydämellään, miten se miehinen habitus on jo melkein kohta tulossa.(**

Kaikista ärsyttävintä on se, jos tyyppi on oikein ääneen ilmaissut, että ei pysty olemaan klo se ja se paikalla, joten itsekään ei pidä aiheellisena olla paikalla. Mutta yllättäin sitten kello se ja se alkaa tullakin puhelimeen mankunaviestejä, että olisin täällä ja harmi kun et ole paikalla ja tulisit nyt kotiin, ja raivostuttaa niin tajuttomasti, koska ihan hyvin sitä olisi voinut olla paikalla, jos äijä ei olisi itse ilmaissut, että kyseinen ajankohta ei sovi!

Kysytte varmaan nyt mielessänne, että miksi edes vaivaudun.

*) Pahoittelen, että puhun monikossa, koska yhdestä miehestähän tässä nyt vain on kyse. En kuitenkaan suostu uskomaan, että kyseessä olisi mikään uniikkikappale. Vian on pakko olla siinä y-kromosomissa.

**) Tänään oli oikeasti ihan muutamasta minuutista kiinni, etten adrenaliinia puhkuen ehtinyt lähteä jumppaan, kun sain lopulta tekstiviestitoteamukseeni "et ilmeisesti ole tulossa" puolen tunnin päästä vastauksen "kyllä mä ajattelin". Ajattelit?!! Olisiko ollut mahdotonta kertoa ääneen? Olisi varmaan pitänyt vaan mennä sinne jumppaan, ei ne tällä tavalla oikeasti koskaan opi.

Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen

2011-09-13T15:18:00.002+03:00

Jippijei! Löysin tällasen fantsun meemin. Nyt totuus paljastuu!

OLET LELLITELTY JOS SAAT 10 TAI YLI !

SINULLA ON OMA...

[x] huone (tai ainakin vuokralla)
[x] kamera (kaksi digikameraa ja kaksi filmikameraa, joista en kyllä tiedä toimiiko ne enää)
[x] lemmikki (teoriassa olen luonut omistussuhteen kissaan)
[x] kännykkä (miljoona)
[x] iso sänky (riittävän iso)
[ ] play station 2 tai 3
[ ] ja pelejä niille
[ ] luistimet
[x] tietokone (valkoinen)
[ ] videokamera
[x] mp3 (-soitin? check! -tiedostoja? check!)
[x] ipod (nano tai joku sellainen)
[] skeittilauta
[] lumilauta
[x] pankkikortti jota voit käyttää (liikaakin)
[ ] merkkivaatteita (kaikkihan ne jonkun merkkisiä on, mutta tuskin sellaisia, mitä tässä haetaan)
[ ] jotain wesc-merkkistä (mitähän se jotain voisi olla? never heard)

Sain 9 eli en ole lellitelty!!! Enkö lelli siis itseäni tarpeeksi? Minkähän noista ostaisi sitten, ehkä luistimet? Oikeastaan aika hämmentävä tulos, pitääpä raportoida isille.

Oh can't you see I'm out of my head

2011-09-08T15:01:00.000+03:00

Onko kukaan koskaan katsonut tuota tv-sarjaa nimeltänsä Edessä uusi elämä? (Alkuperäiseltä nimeltään The New Adventures of Old Christine). Siinä siis Julia Louis-Dreyfus näyttelee hahmoa nimeltä Christine, jonka ex-mies on löytänyt uuden ja nuoremman tyttöystävän, jonka nimi on myös Christine. Ja he ovat sitten Old Christine ja New Christine. Kyseessä on siis komedia, jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi.

No eipä siinä muuta, en sen ohjelman hyvyyteen tai laadukkuuteen ota kantaa se enempää, mutta sarjassa tällä vanhalla Christinellä on veli nimeltä Matthew. Siis oo... äm... gee! Se veli! Vähänks ihana! Olen ehkä rakastunut!

Veljeä näyttelee Hamish Linklater, josta olen melko vakuuttunut, että hän voisi olla elämäni mies. Jos hän vain asuisi hiukan lähempänä kuin jossain toisella mantereella (eikä olisi happily married with children). Hamish on minua kaksi vuotta vanhempi, 193 senttiä pitkä (omg! OMG!) ja sillä on tummat kiharat hiukset. Melko varmasti hän osaa myös soittaa kitaraa ja tehdä hyvää ruokaa.

Voi Hamish, jätä ne vaimo ja lapsi, ja tule Suomeen...

Ps. Edessä uusi elämä tulee Suomi TV:ltä ma, ti, to ja pe klo 19. Jos haluatte tsekata Matthewn. Eikä se sarjakaan nyt ihan paska ole.

Quidquid Latine dictum sit, altum videtur

2011-09-05T23:36:00.001+03:00

Ensinnäkin, mistä uudesta Bloggerin käyttöliittymästä useat tahot ovat valittaneet? En ole sellaista nähnyt (vielä) enkä toivottavasti näekään. Tai en tiedä, kai sitä kaikkeen uuteen tottuu. Joka tapauksessa kirjoituksenne pelottavat.

Sitten vakava(mpa)a asiaa. Viime viikkoina on ollut henkisesti todella raskasta ja se vaikeuttaa myös tätä bloggaamista. Kun potee huonoa omaatuntoa siitä, jos on hetkisen hauska tai hauskaa. Vaikka se hetken hauskuus saakin vähäksi aikaa unohtamaan tämän painajaisen, josta ei voi herätä. Enkä tiedä tarvitsenko enemmän luvan olla välillä olematta hauska ja kiva, vai sittenkin luvan välillä olla hauska.

Niin siis. Kerroin joskus toissa keväänä äidin sairastumisesta lyhyesti. Lääkitys alkoi ensin hyvin ja sitten huonommin. Vaikka siihen pahimpaan on tämän koko ajan henkisesti varautunut, niin silti se tilanteen lopullisuus muutama viikko sitten löi aika kovasti. Päässä vilisee sanoja, kuten kivunlievitys ja parantumattomasti sairas. Enkä todellakaan osaa käsitellä tätä asiaa. Joka kerta kun yritänkin, niin käteni valahtavat ihan verettömiksi. Olosuhteisiin nähden kaikki on tällä hetkellä ihan hyvin, mutta elämää ei paljoa osaa ajatella kuukautta, hyvä jos viikkoa eteenpäin.

Olen tässä muutaman viikon aikana aloittanut niin monta tekstiä aiheesta ja sitten pyyhkinyt ne pois. Tämäkin oli tavattoman vaikeata kirjoittaa, eikä vähiten siksi, että en tiedä onko oikein kertoa toistenkin yksityiselämää koskettavia asioita täällä. Joten jos näette lukea tämän, niin olen ylittänyt näääääääin suuren kynnyksen painaa tuota julkaisunappulaa.

Kirjoitin tämän nyt oikeastaan vain siksi, että halusin niiden tietävän, jotka jollain tasolla tuntevat minut ja välittävät. Tiedän, että teitä on. Missään Facebookissa en asiasta halua huudella. Ja muille, teille kasvottomille ja nimettömille tiedoksi, että sosiaaliporno päättyy tähän.

Ihmisellä koti, talossa ovi, pihassa tie, kauas se vie

2011-08-31T19:47:00.000+03:00

Asun talossa, joka on rakennettu 60-luvun alkupuolella. Tämän asunnon ovissa on luonnetta. Ovien kahvat ovat alkuperäiset, kauniit 60-lukulaiset kahvat. Jokainen ovi on luonteeltaan erilainen.

Keittokomeron ovessa on kaunis pystyraitaisesti uurrettu lasi. Keittokomeron ovi ei mene kiinni. Ei sitten millään, vaikka sitä kuinka työntäisi. Se vaan on liian iso noihin karmeihin. Ehkä se joskus on mennyt kiinni, mutta vuosien varrella sen ego on kasvanut oviaukkoa suuremmaksi.

Vaatekomeron ovi menee kiinni, mutta aueta se ei halua. Sitä täytyy joka kerta kiskaista molemmin käsin ja mielellään tukevassa asennossa, jos sen on erehtynyt työntämään kiinni asti. Joskus, varsinkin väsyneenä aamuisin, ei välttämättä osaa arvostaa tuota vaivannäköä, jonka joutuu kohtaamaan vaatteita noutaessa.

Vessan ovi menee kevyesti kiinni ja aukeaa vielä kevyemmin, vaikka sen olisi laittanut kahvasta asti kiinni. Ei tarvita kuin vaikkapa pieni pyllistys kohti vessan ovea ja naks, se aukeaa. Täytyy varoa hengittämästä raskaasti kohti ovea vessassa sisäpuolella ollessa, jos haluaa oven pysyvän kiinni.

Ulko-ovea on mahdoton saada yhdellä kädellä sisäpuolelta auki. Molempien käsien on oltava vapaana, kun täältä ulos haluaa, sillä ovea on vedettävä sisäänpäin samalla, kun kääntää lukkoa auki. Kiinni oven saa ainoastaan joko paiskaamalla kovaa, niin että koko rappu raikaa, tai sitten hiljaisemmin avaimesta tai sisäpuolen vääntönupista kääntämällä.

Muita ovia tässä asunnossa ei sitten olekaan. Ellei lasketa siivouskomeron ovea, joka avautuu ja sulkeutuu kevyesti napsahtamalla. Siinäkin on alkuperäinen kahva/lukitussysteemi, jonka nupissa lukee LEEA^(*.

Tykkään kodista, jonka ovet ovat persoonallisia ja itsepäisiä.

*) Huomasin tuon tekstin vasta äsken näitä kuvia ottaessani. Google kertoi, että kyseinen kahva on Leea-salpa ja niistä näyttää olevan kova kysyntä. Mutta minun Leea-salpojani (2 kpl) ette saa! Eipä sillä, että omistaisin tästä asunnosta neliösenttimetriäkään.

Cause I'm leavin' on a jet plane, don't know when I'll be back again

2011-08-30T00:28:00.004+03:00

Kun nostaa katseen ylös, voi nähdä vaikka mitä.

Mustavalkomaanantaissa oli aiheena tällä kertaa skywatch.

You're in suspension, you're a liar

2011-08-25T11:56:00.000+03:00

Minulla on hiukkasen tullut nyt ryppyjä rakkauteen tuon Levykauppa Äxän kanssa. Niin paljon kuin olen niistä tykännytkin ja niillä on hauskaa markkinointia ja kaikkea, niin nyt kyllä viimeinen tilaukseni heiltä on mennyt aivan persiilleen.

Tässä aikajanallisesti tapahtumien eteneminen:

16.7. tilasin viisi (5) levyä, joissa jokaisessa oli toimitusaika 2-5 päivää. Maksoin levyt verkkopankin kautta valmiiksi ja valitsin toimitustavaksi noudon Tampereen Levykauppa Äxästä.
27.7. eli yhdentoista päivän odottelun jälkeen sain noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Hakiessani levyn parin päivän päästä, kysäisin samalla koska loput levyt mahdollisesti tulevat, sillä parin viikon odottelu oli silloin mielestäni pitkä. Myyjä lupasi ainakin kahden levyn olevan tulossa seuraavassa kuormassa tukusta.
2.8., eli kaksi viikkoa ja kolme päivää tilaukseni jälkeen, sain jälleen noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Siis vain yhdestä, en kahdesta, kuten myyjä oli aiemmin lupaillut. Noudin tilauksen enkä sillä kertaa kysellyt mitään, koska arvelin loppujenkin levyjen tulevan pikkuhiljaa.
16.8. eli neljän viikon ja kolmen päivän päästä tilauksestani laitoin viestiä Levykauppa Äxän asiakaspalveluun ja kyselin jo maksamani tilauksen perään, koska nyt tilauksestani ei ollut kuulunut kahteen viikkoon yhtään mitään. Kysyin saanko rahoilleni vastinetta vai kenties rahani takaisin. Todennäköisesti aivan sattumalta sain tiedusteluni jälkeen samana päivänä sähköpostiin saapumisilmoitukset kahdesta (2) levystä. Asiakaspalvelusta en saanut vastausta.
25.8. eli tänään, viisi viikkoa ja kuusi päivää tilaukseni jälkeen, en yhäkään ole saanut sitä viidettä levyä. Enkä sen puoleen ole myöskään saanut Levykauppa Äxän asiakaspalvelusta vastausta viestiini. Eilen nuo viimeisimmät kaksi levyä noutaessani ja viimeisen levyn kohtaloa tiedustellessani sain selityksen, ettei myyjä saa tietokoneelta yhteyttä tukkuun, mutta levyn pitäisi saapua "ihan lähipäivinä". Jään jännityksellä odottamaan.

Miksi ihmeessä nettikaupassa sanotaan toimitusajan olevan 2-5 päivää, jos 2-5 viikkoa on lähempänä totuutta? Onko se joku Levykauppa Äxän standardi, että jos levy ei ole hyllyssä, niin sen toimitusaika on 2-5 päivää, ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa? En voi välttyä ajatukselta, että Amazonista tilaamalla olisin saanut levyt mahdollisesti jopa halvemmalla ja varmasti nopeammin. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mitään extra-super-spesiaali-harvinaisuuksia, mitä tilasin.

Uskon kyllä, että kukaan Levykauppa Äxän myyjä ei tahallaan pimitä minulta näitä levyjä, (josta syystä olen kyllä ollut aivan asiallinen näissä asiakaspalvelutilanteissa ja myös viestissäni, johon en koskaan saanut vastausta), mutta silti minulle on jäänyt melko vahva paskan maku suuhun tästä tilauksesta. Ehkä jos heidän asiakaspalvelunsa olisi edes vaivautunut vastaamaan minulle ja edes jollain tasolla pahoitellut tilauksen viivästymistä, niin olisin saattanut niellä jutun mukisematta. Nyt asiakaspalvelun reagoimattomuus sai lähinnä vitutuskäyräni kohoamaan entisestään.

Jos vielä joskus tulevaisuudessa tilaan jotain Levykauppa Äxästä, en todellakaan enää maksa tilaustani etukäteen. Onneksi heillä toki on mahdollisuus maksaa levyt vasta noudettaessa, joten omaa tyhmyyttänihän maksoin ne etukäteen, mutta aiemmin (pakko myöntää) kaikki on sujunut Levykauppa Äxän kanssa oikein jouhevasti. Tästä aiemmasta jouhevuudesta huolimatta taidan jatkossa käydä koluamassa ainakin Swampin ja Epesin levyhyllyt lävitse ennen kuin edes harkitsen tätä kolmatta vaihtoehtoa. Mikä taitaakin olla ihan hyvä vaihtoehto, sillä onhan paikallisia levykauppoja aina kivempi tukea kuin tuollaisia ketjuja.

I can give you what you want but you gotta come home with me

2011-08-15T13:16:00.000+03:00

Iltalehti ohjaa ja opastaa miehiä, kuinka naisiin tehdään vaikutus. Harmi, että jutussa ei mainita, onko se miehen vai naisen kirjoittama. Aion nyt kuitenkin vahvistaa tai kumota kohtien paikkansapitävyyden. (Kursiivilla toimittajan näkemys asiasta, alla minun vastineeni).

1. Kommunikointi

Kiinnostava mies osaa ilmaista itseään ja kuunnella naista. Parasta on vaikuttaa keskustelussa itsevarmalta mutta samalla empaattiselta.

Kommunikointi on kyllä aina kauhean kätevää. Helpottaa huomattavasti ihan elämääkin, kun toinen ei vain urahtele sohvan nurkassa kuin mikäkin luolamies. Toisaalta myös naisen pitää osata kommunikoida, eikä kuvitella miehen olevan ajatustenlukija.

2. Tyyli

Naiset valittavat usein, etteivät miehet kiinnitä tarpeeksi huomiota ulkonäköönsä. Hyvä tapa saada nainen kiinnostumaan on siis panostaa huoliteltuun ulkoasuun. Nainen ei välttämättä etsi tyyliniekkaa; puhtaat perustyylikkäät vaatteet ja säännölliset parturikäynnit riittävät miellyttävän ulkonäön luomiseen.

Tyyli on kyllä ehdottoman tärkeä, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin toimittaja yllä yrittää väittää. Siis ainahan sanotaan, että naiset rakastuvat renttuihin. Joten pukeutuminen voi olla sellaista tarkkaan harkitun epähuoliteltua ja parturissa voi ihan hyvin jättää käymättä. Kunhan löytyy se oma tyyli, josta nainen voi diggailla.

3. Seksi

Nainen arvostaa miestä, joka tietää mitä tehdä makuuhuoneessa. Seksi ei välttämättä aina ole itsessään tärkeää, mutta naiset suhtautuvat seksiin usein tunteellisemmin ja pitävät sitä mittarina miehen tunteille.

Allekirjoitan ensimmäisen lauseen ylläolevasta, mutta tuo loppu on vähän liirumlaarumia. Itse ainakin mittaisin tunteita jollain muulla kuin seksillä. Ellei sitten halailua, pussailua ja yleistä koskettelua lasketa seksiksi. Mutta noin muuten kyllä hyvä seksi on aika olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Vaikka eihän tässä puhuttu parisuhteesta vaan vaikutuksen tekemisestä. Ja jos vielä tullaan tänne 2010-luvulle, niin väittäisin kuitenkin, että useimmille naisillekin seksi on tärkeätä ihan seksinä? Itse ainakin tulen äkäiseksi, jos en... no niin.

4. Kädentaidot

Miesten oletetaan hallitsevan tavallisimmat remonttihommat, korjaavan vuotavat putket ja vaihtavan renkaat autoon. Mies, jolla on peukalo keskellä kämmentä, ei vetoa naisiin.

Auton renkaita ei ole tarvis vaihtaa itse, mutta miehen pitää mielellään hoitaa viemäreiden aukaisut ja sellaiset ällöttävyydet sekä pelastaa minut pelottavilta ampiaisilta ja sitä isommilta eläimiltä, jos sellaiset sattuvat minua uhkailemaan. Ja se se vasta tekisikin vaikutuksen, jos mies osaisi vaikka ommella tai neuloa.

5. Urheilullisuus

Vahva ja maskuliininen mies vakuuttaa. Siksi golf-osaaminen ei tee yhtä suurta vaikutusta naiseen kuin esimerkiksi testosteronia tihkuvan taitelulajin taitaminen.

No joo. Kyllä kai. Riippuu vähän lajista. Testosteronia voi kyllä tihkua vähän liikaakin. Mieluummin tietokonenörtti kuin joku hormoneja itseensä pumppaava kehonrakentaja.

6. Ruoanlaitto

Ei tarvitse olla huippukokki, jotta kokkaustaidot tekisivät vaikutuksen naiseen. Jokainen nainen yllättyy aina, kun mies kokkaa - vaikka vain jotakin pientä ja yksinkertaista purtavaa.

Joo! Ehdottomasti! Tämä on yksi kriteereistäni, koska omat kokkaustaitoni ovat hyvin auttavat, tai lähinnä en ole kiinnostunut ruoanlaitosta. Mies saisi siis olla. Tosin en tuosta yllätysmomentista nyt ole niin varma, eikös se ole aika tavallista, että miehet ovat hyviä kokkeja.

7. Tanssiminen

Nainen näkee miehen, joka tanssii, itsevarmana ja rentona. Tanssiva mies ei ota itseään turhan vakavasti ja osaa nauraa itselleen, vaikka ei mikään parkettien partaveitsi olisikaan.

Tämä on muuten aika hyvä. Tässä taannoin yhdellä rokkikeikalla minuun oikeasti teki vaikutuksen yksi hemmo, joka ihan todellakin tanssi hyvin musiikin mukana muiden lähinnä möllöttäessä ja nyökytellessä päätä kädet rinnalla puuskassa. Tanssimisen lisäksi tyyppi myös hymyili koko ajan. Minkähän takia muuten hymyilyä ei löydy tältä listalta? Minulta se ainakin vie usein jalat alta ja on aika tärkeä osa vaikutuksen tekemistä. Miehet, älkää vain totelko tätä artikkelia, paitsi jos haluatte tehdä itsestänne tyhmän ja tylsän.

8. Auton korjaaminen

Tämäkään ei tarkoita monimutkaisia mekaanikontaitoja. Tärkeintä on pystyä diagnosoimaan tavallisimmat viat ja korjaamaan ne.

Nääh. Boooooring...

9. Soittotaidot

Esimerkiksi kitaran- tai pianonsoittotaito kertoo naiselle miehen herkästä puolesta. Harva nainen pystyy vastustamaan pientä serenadia.

KYLLÄ!!! Kitaransoitto löytyy myös kriteerilistaltani. Serenadeista en nyt niin tiedä, mutta kyllä mies ja kitara kouraisee vatsanpohjasta. Ehkä joistain muistakin soittimista voi saada plussaa. Kuten didgeridoosta.

10. Kielitaito

Listan vaativin taito opetella, mutta kielitaito tekee vaikutuksen taatusti. Kommunikointi vieraallla kielellä kertoo, että olet jaksanut nähdä vaivaa taidon eteen ja omistautua asialle.

No kunhan nyt suomea osaa edes. Sillä tavalla, ettei tarvitse hävetä, kun tyyppi kirjoittelee yhdyssanoja erikseen tai päättää jokaisen lauseen kolmeen pisteeseen tai jättää välimerkit kokonaan pois. Kiinnitän kyllä paljon huomiota miesten oikeinkirjoitukseen ja muutenkin kauniiseen kieleen. Minun ikäluokkani miehet sentään vielä osaavat puhua jokseenkin ymmärrettävästi. Toki kielitaito on plussaa, mutta ei se minuun erityistä vaikutusta tee. Paitsi jos kuiskailee korvaani ranskaksi.

Kuva: Natalie Dee

Kysyn vaan

2011-08-09T15:33:00.000+03:00

Olen ihmetellyt jonkin aikaa sellaista yhä enenevää trendiä, että varsinkin verkkolehdet kertovat aina uutisessaan hyvin tarkasti, mikä taho on ensimmäisenä uutisoinut kyseisen uutisen. "Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti" tai joku muu lehti, monesti tämmöinen hiukan hömpämpi julkaisu, lukee melkein jokaisen uutisen perässä. Eilen oli mielestäni kaiken huippu, kun television Kymppiuutisissa (tai jossain uutisissa mitä nyt katselinkaan) kerrottiin joku uutinen ja perään toimittaja sanoi, että asiasta uutisoi ensimmäisenä Uusi Suomi.

Siis eikös uutinen ole uutinen, riippumatta siitä, kuka siitä on ensimmäisenä ehtinyt uutisoida? On käynyt sitä ja tätä ja piste. Toki monet nettiuutiset julkaistaan nykyisin lähinnä copy-paste-menetelmällä, eli uutiset ovat sanasta sanaan samat eri verkkolehdissä. Silloinhan on toki asiallista mainita lähde, jos kerta omaa tikkua ei olla vaivauduttu laittamaan ristiin uutisen vuoksi. Mutta jos vaikka Lontoossa on mellakoitu, niin mitä lisäarvoa me uutisten lukijat tai kuuntelijat saamme siitä, että meille kerrotaan, kuka siitä uutisesta nyt ensimmäisenä on kertonut?

Jotenkin todella ärsyttävä trendi. Lopettakaa heti.

Ps. Jos jatkoärsyynnytte tästä asiasta, niin muistakaa sitten mainita, että minä ärsyynnyin tästä asiasta ihan ensimmäisenä (tietääkseni)!

The Pusero

2011-08-08T22:05:00.001+03:00

Kuvitus aiempaan kirjoitukseeni. Nyt teidän ei tarvitse kuvitella minua aivan alasti.

2011-08-06T14:24:00.001+03:00

Lihansyöjäkasvi pyydysti ja söi sinitiaisen, kertoo Aamulehti. Kuva BBC:n uutisesta.

Ooooo, mä olen niin ylpeä serkkupojasta.

Terveisin, Bärtil

Ps. Nälkä.

C'est en faisant n'importe quoi qu'on devient n'importe qui

2011-08-05T14:30:00.000+03:00

Jos muotibloggaisin, niin tänään laittaisin kuvan päivän asusta. On meinaan sen verran tyylikäs vaateparsi meikäläisen päällä, että itsekin huokailen ihastuksesta aina peilikuvani nähdessäni. Eikä tämä edes ollut itseironiaa. Ainakaan ihan kokonaan.

Ostin eilen Indiskasta sellaisen ohuenohuen kukkapaidan, jossa on hörhelöhihat ja kauluksessa rusetille solmittavat nauhat. Paidan väritys on ehkä vanha roosa.

Paidan kanssa laitoin polvimittaisen farkkuhameen, jossa on napitus edessä koko hameen matkalta.

Mustat legginsit hiukan ehkä pilaavat eleganssiani, mutta uskokaa kun sanon, että kukaan ei halua nähdä paljaita sääriäni.

Kengiksi jouduin valitsemaan mustat kiilakorkoiset peep toe -sandaalit, koska en vaan löytänyt niitä kenkiä, joita etsin. Käsittämätöntä. Tiedän omistavani sellaiset about tämän paidan väriset kiilakorkosandaalit, mutta aamulla ne olivat ilmeisesti jossain toisessa ulottuvuudessa. Niitä ei löytynyt naulakkoni alta eikä myöskään vaatekomerosta. Turhauttavaa.

Kaiken tämän päällä on tietysti vielä musta neuletakki, koska ilmastointi.

Valitettavasti en löytänyt netistäkään kuvia näistä vaatteista, joten kuvitelkaa. Upeata, vai mitä?

Kärpäsiä ja muffinsseja

2011-08-01T20:55:00.001+03:00

Bärtil ei oikein välitä helteistä ja kuumasta auringonporotuksesta. Välillä se voi silminnähden huonosti, vaikka kaadan sille vettä joka päivä aluslautaselle. Pari loukkua on alkanut tummua ja osaa se sulkee ilman erityistä syytä eli saalista. No nyt kai viilenee vähän, joten ehkä Bärtilillekin koittaa lihavammat ajat. En viitsi kuitenkaan siirtää sitä pois tuosta ikkunalaudaltakaan, ettei se ala kuvitella olevan jo talvehtimisen aika.

***

Acata lahjoi minua tällaisella tunnustuksella.

Kiitos, tämä blogini on niin makea!

Sääntöihin kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluaisi käydä. (Tehtävänannon kirjoitusasu ja kielioppi ei tule minulta itseltäni. Lievästi häiriinnyin, mutta annoin olla.) Ettäpä katsotaanpas...

1) Tässä olisi helpompi ottaa sellainen poissulkutaktiikka, eli mitkä värit eivät ole lempivärejäni: ruskea, BEIGE, harmaa, luonnonvalkoinen... Tykkään väreistä paljon. Paitsi noista edellä mainituista epäväreistä, joiden kruunaamaton kuningas on beige. Ruskean ja harmaankin saa näyttämään hyvältä yhdistämällä niitä johonkin toiseen väriin, mutta beigeä ja luonnonvalkoista ei varmaan koskaan. Niin siis. Tykkään kirkkaista väreistä. Kotonani on paljon valkoista ja sen kontrastina kirkkaanpunaista ja muita värivärejä. Pukeudun mustaan (mustakin on kirkas väri, hä?) JA väreihin. Hauskin kommentti, mitä olen pukeutumisestani koskaan saanut, tuli yhdeltä entiseltä työkaverilta joskus sen jälkeen, kun emme enää olleet työkavereita. Hän sanoi uskaltaneensa alkaa pukeutua iloisen värisiin vaatteisiin sen jälkeen, kun tutustui minuun, koska olin näyttänyt niin hyvää esimerkkiä. Ooh, olin hetken jonkun tyyliguru.

2) Tämä on vaikea, koska tykkään aika monenlaisista ruokalajeista. Lapsena lempiruokani oli Saarioisten jauhelihapizza. Sittemmin makuni on kehittynyt. Aiemmin kun kyselin, millä vastustuskykyä voisi parantaa, niin joku kehotti lopettamaan lihan syömisen. Voin sanoa ihan suoraan, että ei tule tapahtumaan. Rakastan lihaa. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman lihaa. Tämä nyt suututtaa kaikki aatteen vuoksi vegetaristit tai vegaanit lukijani, mutta ei tarvitse alkaa pitää mitään luentoja tehotuotannosta yms. Tiedän kyllä, enkä itsekään tykkää siitä. Mutta lihasta tykkään. Voiko lempiruoaksi siis sanoa lihan? Ei sillä ole väliä minkä eläimen se liha on, kunhan se ei kasva kasvimaalla. Tosin, hyvin tehty kasvisruokakin on hyvää.

3) Haluaisin kiertää koko maailman. En pysty mitenkään mainitsemaan vain yhtä. Haluaisin käydä Barcelonassa ja nähdä Gaudin rakennukset ja Dalín museon. Haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa ja kaikkialla niiden välillä. Haluaisin käydä Skotlannissa ja Irlannissa ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (taivutetaanko se noin?) ja idässä ja lännessä ja etelässä ja miksei pohjoisessakin. Jo aiemmin käydyistä paikoista haluaisin palata Lontooseen, sillä sieltä jäi vielä niin paljon näkemättä.

Kaiken huipuksi tämä pitäisi jakaa eteenpäin 15 bloggaajalle. Huh huh! En ole viime vuosina jaellut enää mitään eteenpäin, kun se tuntuu niin vaivalloiselta ja epätasapuoliselta. Sitten taas jos sanoo, että jokainen halukas saa sen (tunnustuksen) ottaa, niin kukaan ei ota, koska se ei ole henkilökohtaisesti kenellekään osoitettu. Mutta jos nyt joku haluaa vastata noihin kysymyksiin, niin vastaa ja ottaa samalla tuon muffinsin mukaansa. Kerta ootte kaikki hyviä kuitenkin.

Kiitos ja hei!

Every good boy deserves fudge

2011-07-30T21:20:00.000+03:00

Istuskelin päivällä ulkosalla farkkushortseissa ja topissa. Maailma oli melkolailla raiteillaan ja kaikki vaikutti suhteellisen normaalilta. Sambakulkue oli alkamassa, joten aukiolla näkyi paljon sulkaa ja paljasta pintaa. Pikkuhiljaa väkeä kerääntyi enemmän ja enemmän. Valokuvia otettiin. Istuin nurtsilla ja katselin hyörintää niin kauan, kunnes sambaajat lähtivät aukiolta ja jatkoivat kulkuaan kohti keskustaa.

Nousin ylös keräämään kimpsuni ja kampsuni, koska auringon eteen vyöryi koko ajan valtavan kokoisia pilviä ja tuuli sai ilman tuntumaan jopa hiukan viileältä. Tässä kohtaa on mainittava, että toppini alla minulla ei ollut minkäänlaista rintoja tukevaa vaatekappaletta, joten kumartuessani taittelemaan retkihuopaani, saattoi näkymä olla jonnekin suuntaan aika avara. En välittänyt asiasta sen enempää, koska arvelin, ettei ketään kiinnosta eikä siellä suunnassa edes ketään ole. Kunnes jossain vaiheessa katsoin kadun varteen, johon oli parkkeerattu auto. Autossa istui keski-ikäinen, jos ei vanhempikin mies, kädessään digikamera suunnattuna suoraan minua kohti. Katsoin taakseni eikä takanani saati missään muuallakaan lähistöllä ollut enää yhtään sambaajaa eikä mitään muutakaan kuvattavaa. Käänsin ukolle nopeasti selkäni ja lähdin kävelemään pois päin. Vein jäätelöpaperini läheiseen roskikseen ja roskikselta vielä vilkaisin tuota autoa kohti. Miehen kamera oli yhä suunnattuna minua kohti. Painelin suorinta tietä kotiin.

Siis hyi olkoon!!! Jotenkin tosi ällöttävä olo ajatella, että jollain limaisella pervolla saattaa nyt olla minusta kuvia edestä ja takaa ja vähän sivultakin. Yritän uskotella itselleni, että se ei kuvannut minua, mutta en ole saanut itseäni vakuuttuneeksi. Ällötyksen väristyksiä kulkee kropassani ja aivoissani, kun kuvittelenkin, mitä niillä kuvilla — tai niiden kanssa — voidaan tehdä. En tosin myöskään ymmärrä, miten kukaan voisi saada mitään kiksejä ulkoisesta olemuksestani sillä hetkellä.

Yäk.

Kevennysvaroitus

2011-07-22T12:13:00.000+03:00

Amp amp, sanoi ampiainen. (Nyttemmin tuo amp-jutska on korjattu sanaksi "ja").

Tiina ja rajaamisen jalo taito. Mutta onhan se tuolleen hauskempi. Silmänihän eivät aluksi huomanneet, että uutisen otsikko jatkui vielä toisellekin riville ("talouskasvussa"), joten ihmettelin uutisen tärkeyttä. Tai siis toki, onhan se tärkeätä, että se näkyy, mutta aika itsestäänselvä asia. Ainakin ilman housuja.

Linja-autossa on myös tunnelmaa

2011-07-21T17:04:00.000+03:00

Olin bussissa ja takanani istui kaksi melkoisen pahalle haisevaa juoppoäijää. Sellaisia nelikymppisiä, sanoisin. Nousin seisomaan jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiäni, kun en jaksanut haistella ja kuunnella heitä. Seuraava keskustelu käytiin nostetuttani leivinuuniakin leveämmän ahterini penkistä.

Juoppo #1: Toi vois painaa 16 kiloa...
Juoppo #2: Ole nyt hiljaa.
J1: Ei mutku se painaa varmaan...
J2: Älä rupee huuteleen vieraisiin pöytiin.
J1: En mä kun mä vaan...
J2: Ootko ite joku adonis, kun katot peiliin?
J1: En.
J2: No niin, sitten sulla ei ole mitään varaa sanoa kellekään.
J1: Ei niin, mä vaan... Ei kun ihan saatanan hyvännäköinen mimmi. Mimmi hei, oot kaunis!
J2: Älä rupee hei huuteleen vieraisiin pöytiin. Mä en rupee sun kanssas...
J1: Mä vittuilen kaikille, jotka mä nään. Mä saan varmaan vielä turpaani. MIMMI HEI, SÄ OOT IHAN VITUN KAUNIS!!!

Onneksi bussi kurvasi tuossa vaiheessa pysäkille ja pääsin ulos. En oikein tiennyt, olisinko ollut tilanteesta enemmän vittuuntunut vai huvittunut, sen verran absurdi se oli.

Sairas ja syntinen

2011-07-21T11:11:00.001+03:00

Hei, rakkaat ystävät ja vihamiehet! Kertokaapa minulle, miten te pidätte flunssan loitolla?

Olen taas tällä hetkellä flunssassa ja omien laskujeni mukaan tämä on ainakin jo neljäs flunssa tämän vuoden puolella. Liityin yhden "kuntoklubin" jäseneksi muistaakseni huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen olen ollut jo kolmesti sairaana. Mikä tietysti estää treenaamisen ja on muutenkin erittäin inhottavaa. Olen joka päivä tällä viikolla ottanut töitten jälkeen parin tunnin iltaunoset, koska olen ajatellut, että se nopeuttaisi taudin paranemista, mutta kilin kellit! Ensin lauantai-iltana tuli kurkkukipu ja luulin jo selviäväni pelkästään sillä, kunnes tiistai-iltana alkoi nokka vuotaa ja nyt tästä selkeästi pukkaa vielä yskäkin.

Aivan käsittämätön tämä sairastelutahtini siihen verrattuna, että joskus olen saattanut olla koko vuodenkin potematta yhtä ainutta flunssaa. Vastustuskyvylleni on selkeästi tapahtunut nyt jotain, eikä se joku ole hyvää. Nyt kun taas sairastuin, päätin, että en halua flunssaa enää koskaan. Siksipä haluaisinkin vinkkejä siitä, mitä te popsitte tai miten muulla tavalla edesautatte, että vastustuskykynne pysyy hyvänä ja flunssa poissa? Alanko syödä valkosipulia joka päivä ja haista niin pahalta, ettei kukaan enää koskaan halua pussailla kanssani (tai muutenkaan olla parin metrin säteellä minusta) vai olisko jotain parempia poppaskonsteja? Kaikki hörhöneuvotkin otetaan vastaan, tänään ei tuomita ketään. Pääasia, että tämä sairastelu loppuu tähän!

Joskus (kuten tänä aamuna) mietin myöskin, että miksi sitä pitää muka aina leikkiä jotain sankaria ja käydä flunssaisenakin töissä sen sijaan, että hakisi sairauslomaa. Itsehän en yhtään tykkää tyypeistä, jotka tulevat kipeänä töihin muita tartuttamaan. (Tämä oli kyllä tod.näk. vilustus. Tarttuuko vilustustauti?)

Tyhmästä päästä kärsii koko kaupunki

2011-07-20T09:35:00.000+03:00

Ai että sain verenpaineeni taas kohoamaan heti aamusta, kun menin lukemaan Aamulehden nettisivuja. Itä-Helsingissä on jossain missä lie torilla otettu paikalle vartiointiliike rauhoittamaan paikan touhua ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. En henk.koht. tunne kyseisen alueen tilannetta, joten en siihen ota kantaa sen enempää, mutta Tampereen apulaispormestari Harri Airaksinen (kok) on nyt silmät kiiluen ilahtunut tästä asiasta. Katsokaas kun apulaispormestari saa niin kauheasti valituksia koko ajan Koskipuiston "rauhattomuudesta", että eiköhän tässä kohta saada järjestysmiehet sinnekin marssimaan 24/7.

En vaan tajua. Olen niin paljon hengaillut Koskipuistossa enkä ole koskaan törmännyt siellä minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin, etten pysty ymmärtämään, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa. Ketä siellä pelottaa ja mihin kellonaikaan? Meinaan vaan, että jos viikonloppuiltaisin ja yöaikaan onkin rauhattomampaa, niin ei kai sinne silloin tarvitse lapsiperheiden tuppautua? Ja jos taas päiväsaikaan ei uskalla mennä paikalle, niin vian täytyy olla silloin omien korvien välissä. Ihan tosi. Tuntuu kuin eläisin jossain ihan eri ulottuuvudessa näiden tyyppien kanssa.

Kirjoitin Aamulehden artikkeliin sekavan ja rönsyilevän kommentin, jonka kopioin tähän nyt kokonaisuudessaan, kun Aamulehti ei sitä kuitenkaan julkaise:

"Jos Tampereesta halutaan SIISTI kaupunki, niin ongelmakohtia on paljon pahempiakin kuin Koskipuisto. Olen itse viettänyt Koskipuistossa monet päivät pitäen kivaa eikä siellä ihan oikeasti ole mitään kovin erityistä häiriökäyttäytymistä. En ymmärrä mistä tämä meteli on oikein noussut? Kuka muka ei uskalla tulla Koskipuistoon päiväsaikaan?
Tampereen siivoamisen voisi aloittaa Raatihuoneen rappusilta (oletteko arvoisat apulaispormestarit huomanneet miten ryönäiset ne rappuset ovat, kun siinä koko päivän makaa räkä poskella jotain juoppoja?), Keskustorin kioskin viereisiltä penkeiltä ja kävelykadun penkeiltä? Nuo ovat paikkoja, joissa tavallinen tamperelainen ei viitsi hengailla, koska ns. syrjäytyneet ovat ne valloittaneet. Tuollaista ei näe oikeasti missään muualla, että juopot hengailevat kaupungin parhailla paikoilla. Koskipuistossa juopotkaan eivät haittaa mitään eikä ketään, jos siellä torkkuvat nurtsilla.
Ei missään tapauksessa ulkopuolisia vartijoita Koskipuistoon, ellei sitten haluta tyhjentää Tampereen ns. olohuone ja tehdä koko paikasta kuollut. (Tosin sitähän tässä juuri ilmeisesti halutaan).
Toivoisin, että apulaispormestarit lukisivat heräisivät tähän asiaan ja aloittaisivat "siistin Tampereen" tekemisen sieltä missä sitä oikeasti tarvittaisiin eikä nuorison eli näiden ihmisroskien silmätikuksi ottamisesta."

(Kirjoitus-/ajatusvirheet ihan omiani).

Tuntuu ihan kauhealta ajatukselta, että järjestysmiehet alkaisivat valvoa Koskipuistoa. Siis puistoa. Kaikella kunnioituksella ammattinsa osaavia vartijoita kohtaan, mutta heidän joukossaan on aika paljon hiukan virkaintoisia pikkunatseja. Luin tässä taannoin mielestäni oikein hyvän jutun, jossa oikeustieteen tohtori Kaarlo Tuori oli huolissaan ihmisten oikeusturvasta vartiointiliikkeiden alkaessa hoitaa poliisin hommia. En enää löydä sitä alkuperäistä juttua (Aamulehden viittaus juttuun), mutta siinä sanottiin näin: "Tuori on huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, mikäli turvapalveluiden yksityistäminen jatkuu. Hän muistuttaa, että poliiseilla on huomattavasti tiukemmat vaatimukset koulutuksessa kuin vartijoilla, ja poliisien työtä koskevat myös tiukemmat määräykset." Niinpä niin.

Voisiko oikeasti saada nuo kokoomuslaiset apulaispormestarit jonnekin kuuseen tuolta kaupunkin korkeimmilta palleilta?

Ps. Siisteyttä saataisin parannettua lisäämällä roskiksia. Tampereella on varmasti maailman vähiten roskiksia kadunvarsilla, puistoissa ja toreilla. Hämeenkadun lyhtypylväissä olevat roskiksetkin ovat kaikessa hiljaisuudessa kadonneet jonnekin.

Pps. Olisin halunnut laittaa kirjoituksen kuvitukseksi tämän, mutta en tohtinut rikkoa kuvan tekijänoikeuksia.

Nice boys don't play rock and roll

2011-07-18T21:40:00.002+03:00

Voi voi... Olen niin pettynyt. Incubus julkaisi edellisen levynsä Light Grenades vuonna 2006. Levy rämisi ja paukkui. Bändin laulaja Brandon Boyd julkaisi 2010 soololevynsä, joka oli jotain tilulilua eikä yhtään sytyttänyt minua. Samoihin aikoihin kerrottiin, että Incubus on levytysstudiossa. Ehdin jo innostua. Nyt heinäkuussa julkaistiin Incubusin uusi levy If not now, when? Ensimmäisen sinkun perusteella osasin jo pelätä levyn olevan samaa shittiä tuon Boydin soololevyn kanssa, mutta elättelin vielä toiveita, että siellä levyllä olisi muutama edes hitusen rock kappale. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä Spotifysta ja olen (nyt tätä kirjoittaessa) menossa viimeisessä kappaleessa. Enää en elättele toiveita. Koko levy on tylsä. Ikävä sanoa näin, mutta se on totuus. Tylsä tylsä tylsä.

Olin viime viikon torstaina Pakkahuoneella katsomassa ja kuuntelemassa vanhaa grungevääntöistä Mudhoneya. En ole juurikaan kuunnellut Mudhoneya, vaan olen keskittynyt enemmän näihin muihin seattlelaisbändeihin, mutta se keikka vaan räjäytti tajuntani. Ei Mudhoney tokikaan Alice In Chainsia tai Nirvanaa ylittänyt, mutta esim. Pearl Jamin ja Soundgardenin se ohitti tykkäysasteikollani kevyesti. Laitoin heti tilaukseen about puolet yhtyeen tuotannosta. Nyt odottelen vain levyjäni saapuvaksi Tampereen Levykauppa Äxään. Rumbassa oli hyvä arvostelu keikasta (eli toimittaja oli siis samaa mieltä kanssani). Arvostelussa sanottiin: "Ei oikeastaan ole ihme, että Mudhoney – grunge-aallon toinen koko ajan aktiivisena toiminut yhtye – ei ole suosiossa edes samassa galaksissa kuin massiivisia stadionkiertueita tekevä kollegansa Pearl Jam. Niin karskia räimintää bändin meuhkaaminen on, että ei siitä koskaan voisikaan tulla suurten massojen suosikkia." Olen aivan täydellisesti samaa mieltä. Pearl Jam on aina ollut minulle sellainen... häilyväinen. Niillä on hyviä kappaleita, mutta suurin osa yhtyeen tuotannosta on minun makuuni aivan liian tylsää.

Pakko vielä kehaista tähän loppuun Mudhoneyn jälkeen esiintynyttä tamperelaista Miss Monster Truckia. Hyvä tavaton, miten loistava bändi! Ikinä en heistä ollut kuullut tätä ennen, mutta toivon totisesti, että jatkossa tulen kuulemaan. Jos yhtään kiinnostaa kunnon räminärokki (kuten yksi heppu yleisön joukossa sen genreksi lokeroi), niin suosittelen hankkiutumaan keikalle, jos ikinä missä liikutkin lähistöllä on Miss Monster Truckin keikka. Aivan mahtava meno kerta kaikkiaan. Niin nuoriksi ja levyttämättömiksi jannuiksi bändi soitti ihan älyttömän hyvin ja musiikki oli oikeasti laatukamaa. Oikeasti! Uskotteko vai viljelenkö vielä muutaman superlatiivin tähän perään?

Kokeilin muuten niitä aiemmin mainitsemiani korvatulppia Kotiteollisuuden, joka esiintyi Miss Monster Truckin jälkeen (aika kovat odotukset tuollaisten "lämppäreiden" jälkeen, mutta tykkäsin kyllä KT:n keikastakin, joskaan en ihan samanlaiseen hypeen yltänyt enää), keikan aikana. Kyllä vain, ne (korvatulpat) pilasivat (olivat pilata) keikan. Niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Tuntui kuin olisin ottanut metri tolkulla pumpulivanua ja kietonut sen pääni ympärille. Tai ehkä bändin ympärille ja sitten ne olisivat yrittäneet soittaa sieltä pumpulin sisältä. Riivin ne tulpat hemmettiin korvistani. Mieluummin soivat korvat kuin pumpulinen rock-elämys.

Kiitos ja näkemiin.

Minä olen auto parkissa, olen täynnä sakkolappuja

2011-07-18T13:10:00.000+03:00

Kirjoitettu 12.11.2008:

***

Viikonloppuna samalla yöbussilla kanssani matkusti joku mieshenkilö, jolla oli todennäköisesti jonkinlaisia patoutumia koko maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Tyyppi huusi melkein koko matkan bussin perällä, että "mää oon pelkkää paskaa kengänpohjassa, tallokaa vähän niin, siellä mää oon, pelkkää paskaa!!!" Bussista poistuessaan tyyppi vielä julisti ettei perkele rupea kumartelemaan ketään, niin kumarrelkaa te muut vaan, minä en perkele kumartele. Toisaalta sama tyyppi teki kyllä aluksi näyttävän sisääntulon laulamalla "on vain yksi Raimo Helminen, Raimo Helminen, hei Raimo Helminen"... Joku siellä bussin etuosassa totesi sen jälkeen olevansa pakosti Tampereella.

***

Elämä on joskus kovaa.

Ai niin

2011-07-15T09:45:00.001+03:00

Minusta on tehty sarjakuva!

Klikatkaa siis kuva isommaksi, jos haluatte tutustua paremmin bloggaajanne nettikäyttäytymiseen. (Paitsi vaihtakaa sen kuuman tytön tilalle joku kuuma uros).

Pearls Before Swine

I got a feeling inside of me, it's kind of strange like a stormy sea

2011-07-14T09:23:00.001+03:00

Aamun parhaat naurut. Kiitos, Aamulehti, tätä juuri tarvitsinkin.

Ei meinaan naurata tulla töihin neljän tunnin yöunien jälkeen, vaikka ihan oma valintahan se oli. Mutta olen silti aamuäkäinen ja äkäisyyden aste nousee kääntäen verrannollisesti yöunien pituuteen nähden. Olen vanha ja väsynyt ja valitan siitä, miksi arki-iltaisin rokkikonsertit pitää olla niin tuhottoman myöhään! Vaikka miten Tammerfestit olisikin. Ei kaikki ole lomalla. Eikä Tampereen julkinen liikennekään kulje enää niin myöhään kuin tuo eilinen keikka loppui. Ei sillä, että itse tarvitsisin julkista liikennettä kotimatkaan, kun on jalat jotka vie.

Se siitä valituksesta ja sitten hyviin asioihin. Olin eilen Tullikamarilla kuuntelemassa ja katselemassa The Damnedia ja GBH:ta ja Tumppi Varosta & Problemsia. Eli ihan sikavanhoja punkkareita. Tumppi oli tuttu ja turvallinen, mutta itse taisin tykätä eniten kuitenkin GBH:sta. Damnedilla on hyviä biisejä jokunen, mutta GBH:lla oli asennetta. Ja irokeesit heiluivat lavan edessä eniten niiden keikan aikana. Punkkarit on ihania. ♥ (Muistan joskus tynnyrintapin kokoisena ihailleeni Hämeenpuistossa jotain pelottavan näköistä punkkia, jolla oli varsin kunnioitettava irokeesi. Silloin 80-luvun alkupuolella niitä oli paljon ja onneksi ne ovat taas alkaneet palailla katukuvaan Tampereellakin.)

Kunhan pääsen töistä, niin on pakko mennä kotiin vähäksi aikaa nukkumaan. Ja sitten taas temmelletään. Valitan huomenna sitten uudestaan väsymystä ja kerron tämän illan seikkailuistani.

Hyvää Tammerfestiä kaikille!

Lisäys: Ai niin, piti vielä sanoa, että korvani ovat humisseet eilisestä asti. Hei hei kuulo, tervetuloa tinnitus! Pitäisikö sitä muka oikeasti ruveta tinkimään siitä periaatteestani, että jos rokkikeikalla tarvitsee korvatulppia, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin?

It’s times like these you learn to live again

2011-07-13T08:21:00.000+03:00

Elämme tosi omituisia aikoja. Ukkoset kylvävät kauhua Tampereella (jonkun lööpin mukaan) ja varmaan muuallakin Suomessa. Vanhempia käsketään hakemaan lapset sisälle korkean uv-säteilyn vuoksi. Helteistä varoitellaan. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Ilmatieteen laitos antaa sadevaroituksia joka toinen päivä. Siis sade? Varokaa sadetta!!!

Aamulehti uutisoi tänään, miten rankkasateet kiersivät sitten kuitenkin Pirkanmaan. Pirkanmaa säästyi rankkasateilta. "Pirkanmaa sai huokaista helpotuksesta, kun pahimmat rankkasateet osuivat Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Kainuun alueelle." Siis kyllä. Suorastaan vapisin eilen, kun pelkäsin Tampereella satavan kovaa, mutta onneksi satoikin sitten ihan hiljaa vaan ja lyhyen aikaa. Aamulla herätessä huokaisin helpotuksesta, kun maailma ei ollutkaan hukkunut vedenpaisumuksen alle. Onneksi meillä Tampereella on Pyynikinharju, jonne voi kiivetä, jos oikein tiukka paikka tulee. Tosin sinne ei kyllä mahdu kaikki tamperelaiset.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kaikki on hysteeristä ylireagointia? Minne on kadonnut ihmisen kyky elää luonnon ja säätilojen kanssa? Kuka enää kohta ottaa mitään varoituksia tosissaan, kun varoitellaan näin naurettavista asioista?

Kyllä minä perkeleeni kesytän

2011-07-10T18:32:00.000+03:00

Istuskelin puistossa lukemassa Vadelmavenepakolaista. Käristin nahkaani ja syötin varpusille herneitä. Ensimmäinen varpunen luuli, että yritin heittää sitä niillä herneillä ja lensi pois. Toinen varpunen hetken tuumailun jälkeen tajusi, että tässä on joku juju. Mutta koska varpusella on niin kovin pienet aivot, niin ehkä kymmenestä maahan sen eteen heitetystä herneestä se löysi aina yhden ja lennähti kauemmas sitä mutustelemaan. Kahdesta herneestä (mikä tarkoitti kahtakymmentä maahan heitettyä hernettä) sen kupu taisikin tulla jo täyteen eikä se tullut enää hakemaan enempää. Tai sitten vihreän herneen etsiminen vihreältä nurmikolta ei motivoinut sitä. Tai sitten se vaan unohti meidän yhteisen juttumme.

Siinä Vadelmavenepakolaista lukiessani tulin ajatelleeksi, miten hieno sana perkele loppujen lopuksi onkaan. Väkevin kirosana koskaan. Paljon vakuuttavampi kuin mitkään vitut tai paskat yhteensä. Muissa kielissä löytyy saatanaa ja pirua ja paholaista, mutta perkelettä ei oikein pysty kääntämään muille kielille. Perkele tarkoittaa jotain niin paljon enemmän. Suomalaisilla on sisu ja perkele. Tai no, Wikipedian mukaan perkele löytyy myös esim. Latviasta (perkons) ja Liettuasta (perkūnas), joissa se tarkoittaa ukkosen jumalaa. En tiedä miten yleisessä käytössä kyseinen sana on noissa maissa ns. kirosanana.

Tätä asiaa pohtiessani läheisellä penkillä istuvalle nuorelle miehelle kävi joku vahinko oluttölkkinsä kanssa ja hän läikytti housuillensa. Hemmo kirosi, mitenpä muutenkaan kuin huutamalla perkele! Naurahdin yksikseni tälle sattumalle.

Pakkohan tähän loppuun on liittää vielä tuo Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon. Parasta kotimaista viihdettä hetkeen.

Ps. Blogger tökkii eikä meinannut päästää minua postaamaankaan ollenkaan. Jos runoilet jonkun kommentin, niin kannattaa copy-pasteta se talteen ennen sen kommentointinappulan painamista, kun kuitenkin tulee joku virheilmoitus ja sitten ainutlaatuiset ajatuksesi katoavat jonnekin bittitaivaan tuuliin.

Oh Lord, won't you buy me a Mercedes Benz

2011-07-08T21:06:00.001+03:00

Tampereelle on pitkästä aikaa alkanut taas tupsahdella näitä bussien aikataulunäyttöjä pysäkeille. Ne vanhathan lakkasivat toimimasta joskus viime vuonna ja systeemi on nyt uusi. Vielä se ei kovin monen bussilinjan kohdalla toimi muuta kuin arvioajan mukaan, mutta on jotenkin kivempi kuitenkin odotella bussia, kun tietää mihin aikaan sen voisi odottaa saapuvan pysäkille. On vain yksi ongelma...

Jos bussia odottelee Stockmannin edessä, niin tuosta aikataulunäytöstä ei näe kuin alaosan. Näyttö on niin kivasti laitettu puun juurelle ja riittävän korkealle, että puun oksat peittävät oikeastaan puolet koko hökötyksestä, kuten kuvasta näette (ja klikkaamalla kuvan isommaksi näette vielä paremmin). Täytyy kumarrella tai mennä aivan näytön alle seisomaan, että saa selkoa. Käsittääkseni tuolla näytön yläosassa voi joskus lukea jotain olennaista informaatiotakin.

Toivottavasti joku kohta karsii tuota puuta.

Why don't you just... fuck off!

2011-07-08T13:40:00.001+03:00

Kirjoitettu 9.8.2008:

***

Jouduin tänään ohareiden uhriksi (en toki Oharin uhriksi, sehän olisi varmasti ollut miellyttävää) ja koko päivä meni ihan pilalle siitä. Koko viikonloppu meni pilalle ja ties kuinka pitkä aika lähitulevaisuudessa. Oharit, joista minulla ei ole oikeutta edes pahoittaa mieltäni. Mutta ihan vaan tiedoksenne, että sen jälkeen minua ei kiinnostanut vittuakaan boikotoida jotain googlea. Ehkä joskus toisen kerran.

Sen sijaan vastaan haasteeseen, jonka Elegia tuossa taannoin heitti. ... Sana on "obsessed" ja koko lause tai asiayhteys menee jotensakin näin: "Chemicals is the thing of today, today I'll take as many chemicals as I can get my greasy paws on, because this scent reminds me of you. Just like they said it would in the commercial. Yesterdays scent is still here, I'm beached. Flat out and obsessed. I've got to leave because your still here in my air, fucking with my sense of smell, invading my air waves."

***

Pari kysymystä...

Miksi olisi pitänyt boikotoida Googlea? Joku Kiina-juttu vai?
Mikä ihme tuo haaste oli ja mitenkähän vastaukseni siihen vastasi? Kolme pistettä kirjoituksen keskellä tarkoittanee, että siihen on ollut tarkoitus lisätä jotain selventävää sisältöä "joskus myöhemmin". (Lainauksen mahdolliset virheet eivät ole omiani).

Ja luojan kiitos elämäni ei mennyt ainakaan kovin pitkäksi aikaa pilalle noista ohareista, koska minulla ei ole enää aavistustakaan mistä tuossa oli kyse.

Sanokaa vaan, jos näiden vanhojen epämääräisten selvitysten lueskelu ei ole hauskaa kenenkään muun kuin minun itseni mielestä.

Arkistojen aarteita, osa 1

2011-07-07T11:18:00.000+03:00

Kirjoitettu 2.2.2008:

***

Sain tuossa sähköpostia Elisalta. Posti koski jotain Elisa Avustajaa, joka auttaa ongelmatilanteissa, ainakin muka. Oikeasti taitaa olla joku Elisan vakoiluohjelma. Huvittava pätkä tuossa viestissä kuitenkin oli seuraava:

Elisa Avustajan versiossa v1.2 on nyt uutuutena "chat", jonka avulla voit keskustella Elisan teknisen asiakastuen palveluasiantuntijan kanssa reaaliaikaisesti samalla tapaa, kuin keskustelisit vaikka kaverisi kanssa MSN tai Windows Messengerissä.

No johan lupauksen tyrkkäsi. Meinasin kuolla nauruun tuon luettuani. Jos nyt kuvitellaan, että tuo palvelu todella toimisi ja Elisan teknisellä tuella olisi aikaa chattailla, niin en kai nyt hyvänen aika sentään halua jutella minkään Elisan teknisen tuen kanssa samalla tapaa kuin jonkun kaverini kanssa? Mitä siis, onko tämä joku Elisan uusi lisäpalvelu syrjäytyneille nörteille, joilla ei ole ystäviä? Tai yksinäisille vanhuksille, koska onhan niillä nörteilläkin niitä irkkikavereita. Tuossahan ei mainita mitään, että keskustelu rajoittuisi vain ongelmanratkaisutilanteisiin...

***

Tämä oli kaikista ensimmäinen kirjoitus tämän blogin historiassa, joka on jäänyt luonnokseksi. En ihmettele. One down, 163 to go.

Take the money and run

2011-07-06T10:34:00.000+03:00

Muotivinkki naisille, ja miksei myös miehille: Älä käytä ihonmyötäisiä sen värisiä vaatteita, jotka kauempaa katsottuna saattavat näyttää siltä, kuin sinulla ei olisi paitaa tai housuja päällä ollenkaan.

***

Tämä viikko on ollut ihan täydellinen, vaikka takana on vasta kaksi päivää. Sekä maanantai että tiistai ovat olleet ihan parhaita päiviä. Huonoa tässä on toki se, että voittoputki tuskin tulee jatkumaan kovin pitkään, joten loppuviikko on todennäköisesti ihan blaah tai sitten joku menee tosi pahasti pieleen.

***

Kirjauduin Google+:aan, kun sain kutsun. Palvelu on varmaan oikein kiva, jos siihen tutustuisi paremmin ja kun siellä olisi enemmän kavereita, mutta en tiedä jaksanko uutta Facebookia. Sitä paitsi en kuitenkaan poistuisi naamakirjasta vaikka alkaisinkin käyttää tätä lievästi hankalan/hölmön/tylsän nimistä uutta tekelettä, joten sitten olisi kaksi sosiaalisen median härpäkettä rinnakkain, joita täytyisi seurata. 24/7. Katsotaan.

***

Surettaa ja ihan suoraan sanottuna vituttaa Mika Myllylän kohtalo. Lehdet ja uutiset pullistelevat nyt ihmisten kommentteja siitä, miten hieno mies Myllylä oli. Missä nämä kaikki tyypit olivat silloin, kun se romahti sinne pohjalle? Silloin, kun hiihtäjät jätettiin yksin kantamaan vastuu koko doping-jutusta. Kyllähän se koko tilanne oli "tulos tai ulos". Ei urheilija omatoimisesti ja ilman valmentajien ja hiihtoliiton jehujen tietämystä ja hyväksymystä käytä mitään erikoiskeinoja tuloksen parantamiseen. Toiset käärivät rahat ja nauroivat matkalla pankkiin, ja toiset jätettiin yksin tarpomaan suohon, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Toivottavasti aika moni tunsi eilen piston sydämessään. Paavo M. Petäjäkin ääni väristen uutisissa muisteli Myllylää. Siinäkin on jo niin nilkin näköinen jätkä, että ihan varmasti sillä on näppinsä tässä sopassa. Paskiaiset.

Oh, the irony

2011-07-04T14:22:00.000+03:00

Universumilla on joskus aika hyvä huumorintaju. Ameriikoissa on ollut motoristien mielenosoitus kypäräpakkoa vastaan, ja yksi mieltään osoittanut motoristi kuoli jarrutettuaan voimakkaasti ja lennettyään ohjaustangon ylitse. Kypärä olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut miekkosen hengen.

***

Selailin äsken vähän tämän blogin kätköissä olevia tekstiluonnoksia (164 kpl), ja siellä on aika hyvää skeidaa vailla julkaisua. Haluaisitteko lukea niitä joskus? Haluaisitteko?! Joo???!!!??? (Minun ei tarvitsisi kehittää mitään uutta kirjoitettavaa, kun julkaisisin vanhoja jo kirjoitettuja juttuja).

Jesus loves you but I don't

2011-07-01T10:48:00.000+03:00

Usko minua. Jeesus Kristus luki bussin etuosassa aamulla. Se ärsytti minua. Miksi vapaa-ajattelijoiden kampanja aikanaan kiellettiin Tampereella loukkaavana, mutta kristityt saavat rellestää miten haluavat? Mikä tekee "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." -mainoksesta enemmän loukkaavan? Tampereella ja Turussa se muutettiin muotoon "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on." Eikös tuo loukkaa hinduja?

Hallitusohjelmaan ei kirjattu kohtaa sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämä oli kai kynnyskysymys kristillisdemokraateille. Päivi Räsänen kiitti toisia puolueita suvaitsevaisuudesta.

Tuputtaminen on tuputtamista, oli sitten miten hyvästä asiasta kyse. Edellisen kirjoituksen kommenteissa suorittivat esiinmarssin rintsikkaliikeuskovaiset(*. Sen johdosta itse marssin eilen Stockmannin rintaliiviosastolle, nappasin sovittamatta mukaani kahdet olkaimettomat rintaliivit merkkiä Global (valkoiset 14,90 e, mustat 16,90 e) ja ne ovat aivan hyvät. Eivät purista eivätkä törötä. Jos minulle sanoo 30 ihmistä (joskus kyllä riittää yksikin), että tee näin tee näin tee näin et voi tehdä mitään muuta kuin näin koska se on ainoa oikea tapa toimia, niin teen ihan taatusti juuri päinvastoin. Olen sillä tavalla hassu.

Asiasta toiseen. Miten sitä voikaan inhota jotain ihmistä, niin kuin minä inhoan yhtä työkaveriani. Pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa välittömän inhoreaktion aikaan minussa nykyisin. Se mies on omahyväinen mulkku. Pikku paskiainen, joka verhoaa vittuilunsa ystävällisyyden taakse. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten se taas onnistui sivaltamaan. Se möhömaha rakastaa omaa ääntää ja tuo esiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa oman ylivertaisuutensa muihin nähden. Varsinkin nuoriin naisihmisiin nähden. Yritän viimeiseen asti välttää joutumasta kontaktiin kyseisen tyypin kanssa, mutta silloin kun epäonnistun pyrinnöissäni, niin päiväni on pitkään pilalla.

Tänään ongelmani on vain se, että lähtisinkö viikonlopuksi mökille vai en. Ennusteet ovat niin epävakaita, ettei niihin yhtään voi luottaa. Lämmintä kyllä on luvassa, mutta jos sataa, niin sitten vaan vituttaa, kun sen ajan olisi voinut kotona käyttää jotenkin hyödyllisemmin kuin mökissä sisällä istumiseen.

*) Itsehän kysyin, mutta minusta tuntuu, että pointtini kääntyi jotenkin ihan vinksalleen. Minulla on siis tietty koko, mitä ostan aina kaupasta, en sovita ja ne ovat aina ihan hyvät. Uskon, että rintaliiviliikkeistä saa asiantuntevaa palvelusta ja varmasti he keksisivät, että kokoni onkin joku ihan muu kuin mitä olen melkein 20 vuotta käyttänyt. Mutta en oikein tiedä mitä lisäarvoa saisin elämääni siitä. Rintaliivit ovat minulle lähinnä sellainen välttämätön paha enkä jaksa kauheasti panostaa niihin. Ei kiinnosta. Siinähän ne kulkevat mukana. Ymmärrän kyllä, että mitä isommat rinnat, niin sitä isompi juttu on ne liivitkin.

Kesävaateblues

2011-06-29T10:29:00.000+03:00

Minulla on ongelma olkaimettomien rintsikoiden kanssa. Siis sellainen, että niitä ei oikeastaan ole. Rintsikoita siis, ongelmia kyllä on.

Oikeasti minulla on muutamat olkaimettomat rintsikat, mutta vain yksiä niistä voin käyttää. Yhdet puristavat kuin perkeleet, joten voin käyttää niitä vain, jos en halua hengittää. Mitä sitä nyt hengittämään, sehän on yliarvostettua. Ihmettelen, minkä kokotaulukon mukaan ne on tehty, kun ne ovat tismalleen saman kokoiset kuin normaalistikin rintsikkani. Kyllä ne pienemmälläkin puristamisella päällä pysyisi. Ja sitten minulla on parit olkaimettomat rintsikat, joiden etuosa jää töröttämään kuin mikäkin tarjotin. Siinäpä sitä sitten olisi rinnat kivasti kuin... no, tarjottimella.

Sitten on ne yhdet, jotka ei purista eikä törötä, mutta jotka ovat jo ainakin 10 vuotta vanhat ja alkavat olla kulahtaneet ja vastenmieliset. Ja siksi pitäisi saada jostain uudet. Sekä valkoiset että mustat mielellään. Mutta kaupoissa iskee epätoivo, kun valikoima on joko tyhmä, huono tai olematon. Ja siitä seuraakin sitten kysymys, että mistä te muut ostatte olkaimettomat rintsikkanne? Vai ettekö osta? Itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä rintsikan olkaimet spagettiolkain- tai muun avaran topin kanssa näyttävät typeriltä. Myös ne silikoniset. Tai varsinkin ne. Paitsi jos ne ovat tosi kivat ne olkaimet, harvoin ovat.

Toinen ongelma löytyy flip-flopien eli varvastossujen eli varvassandaalien saralta. En löydä enää sellaisia kaupoista!!! Siis sellaisia kunnollisia, joissa on nätit kankaiset nyörit ja muutenkin osaset paikoillaan. Kaupoissa myydään tänä kesänä vain niitä kauheita muovisia varvastossuja, jotka tappavat varpaanvälit eivätkä pysy jaloissa suorassa. Jopa luottovarvastossukauppani H&M on alkanut myydä niitä kumilärpättimiä. Itken sisäisesti tätä surkeata kohtaloani. Sillä vaikka minulla on varvastossuja paljon, niin ne eivät ihan kauhean montaa kesää kestä kävelyä. Siksi uusien tarve on jokakesäinen. Ja nyt en vaan löydä kunnollisia mistään!

Ostin pari kesää sitten Prahasta aivan ihanat lempparivarvastossuni. Valitettavasti en ostaessani tiennyt, että niistä muodostuu lempparit, sillä muuten olisin ostanut niitä heti kolmet. Tai kymmenet. Ostin kyllä toisetkin, mutta ne ovat väriltään hempeän roosat, enkä oikein välitä siitä väristä. Kyllä kunnon varvastossujen pitää olla mustat. Kaksi kesää ne lempparit ovat palvelleet oikein hyvin, mutta nyt niiden pohja alkaa olla niin ohueksi kulunut, että pienenkin kiven päälle harkitsemattomasti astuminen aiheuttaa tuskankiljahduksia.

Jos ette vielä ole ymmärtäneet, niin rakastan varvastossuja! Sen lähemmäksi paljain jaloin kävelyä ei voi päästä, paitsi kävelemällä paljain jaloin. Jos saisin päättää, käyttäisin varvastossuja vuoden ympäri. Tai saisinhan minä päättää, mutta sitten varpaat jäätyisivät. Ja putoaisivat pois. Eikä sekään olisi kovin kivaa.

Kuva: Natalie Dee

Tiina: Mikä postaus ihmetytti lukijoita? Pitkä otsikko ja sekava lopetus

2011-06-28T10:23:00.000+03:00

Tähän en tiedä vastausta, mutta siihen arvoitukseen tiedän, että mikä on sininen ja istuu puussa(*.

Otsikoiden aatelia by Aamulehti ♥

*) Vastaus löytyy kuvatiedoston nimestä.

You said that I've been away so long

2011-06-27T21:08:00.002+03:00

Eilen oli suuri Foo-tapahtuma Helsingissä ja olinhan siellä tietysti minäkin. Säätila oli mitä parhain ja kaiken lisäksi saimme kunnian viettää päivän Yllätystytön arvoisassa seurassa. Ja tapasimme päivällä myös Mymskän, joka ei suostunut kuitenkaan lähtemään mukaan Kalasatamaan.

Kun kukaan ei varmaankaan tiedä, ellen kerro, niin kerron nyt sitten, että Kalasatamassa oli neljä esiintyjää eli kyseessä oli melkeinpä pienimuotoinen festari. Ensimmäisenä esiintyi Von Hertzen Brothers. En ole heidän suuri faninsa, mutta kyllähän heitä ~~katseli~~ kuunteli. Osa kappaleista svengasi kuin hirvi, mutta osa jäi sitten jonnekin progesfääreihin lillumaan hiukkasen liian pitkäksi ajaksi. Pelasimme tyttöjen kanssa "kumman kaa" -peliä (tai tässä tapauksessa "kenen noista kolmesta kaa" -peliä) Von Hertzenin veljeksistä ja lopputulos oli Jonne 2 - Mikko 1. Olin luonnollisesti häviäjän puolella. Niin paitsi Kie ei saanut yhtään ääntä. Sori.

Ne veljekset, järjestyksessä Jonne (vas.), Kie ja Mikko.

Von Hertzen Brothersien jälkeen poistuimme lavan lähtistöltä varjoon hetkeksi hengailemaan. Purkutilanne siltä lavan lähialueen aidatulta alueelta ei oikein toiminut ja ahdistuin ja säntäilin sieltä ulos kuin peura ajovaloissa, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että siinä portilla jaettiin rannekkeita, joilla olisi päässyt takaisin sinne aidatulle alueelle. Portsari sanoi, että 2000:lle jaetaan rannekkeet (koko alueella oli kai noin 28.000 ihmisen lasta) ja loput saavat jäädä aitojen ulkopuolelle. Inisin, että mutku me tultiin tuolta, mutta portsari pysyi kovana ja sanoi, että näitä on jaettu tässä koko ajan. Ranteet auki.

Seuraavan esiintyjän eli Michael Monroen saimme siis katsella ja kuunnella kauempaa aitauksen ulkopuolelta. Sydämemme vuosivat verta, koska olimme saaneet häädön sisäpiiristä. Kamerani zoomikaan ei oikein riittänyt sieltä aitauksen ulkopuolelta. Michael Monroe oli vauhdikas ja tapansa mukaan kiipeili lavarakenteissa. Kappaleita en juurikaan tuntenut, mutta arvostin. Muut bändin jäsenet olivat pieniä mustatukkaisia menninkäisiä. Tuorein menninkäinen on kuulemma Hellacoptersin ja Backyard Babiesin entinen kitaristi. Meininki oli ihan jees, vaikka yritinkin koko ajan mielessäni palata ajassa taaksepäin ja olla mokaamatta sitä rannekehommaa siinä portilla.

Michael Monroe. Siisti saksofoni.

No mutta eikä mitä! Mustan pilven takaa pilkahti aurinko (metaforisesti puhuen, todellisuudessahan aurinko porotti koko ajan). Kun Michael Monroen keikka loppui, niin portsarit yllättäin päästivätkin lisää porukkaa sisäkehälle. Pinkaisimme joukon jatkoksi ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin aitojen sisäpuolelle! Helpotus oli hirmuinen. Emme uskaltaneet enää hievahtaakaan saavuttamiltamme paikoilta, ettemme vain enää joutuisi syrjäytetyksi Daven välittömästä läheisyydestä.

Kolmantena bändinä soitti skottilainen Biffy Clyro. Olin kuunnellut bändiä jonkin verran YouTubesta ja se kuulosti siellä aika pitkäveteiseltä, mutta livenä se rokkasikin enemmän. Ne karvaiset tatuoidut tyypit olivat kyllä ihan skotin näköisiä. Ja näytti niillä olevan fanejakin yleisön joukossa, vaikka itse en kyseistä yhtyettä ennakkoon tuntenutkaan.

Biffy Clyro.

Biffy Clyron jälkeen tunnelma alkoi tiivistyä ja lopulta, ihan vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä, lavalle säntäsi Dave Grohl. Olimme sijoittuneet lähes aivan sen lavan sellainen pitkulaisen lisäkkeen kärkeen ja siihen se juoksi, ihan meidän viereemme! Melkein olisin voinut käsin koskea Dave Grohlia! Mutta vain melkein. Koskaan en ole ollut niin lähellä jumalaa! (Pientä liioittelun makua ehkä hehkutuksen varmistamiseksi). Uskontonihan ei kiellä pitämästä montaa jumalaa.

Foo Fighters. Huomatkaa Lemmy kuvaruudussa.

Foo Fighters oli siis aivan mahtava. Kerrassaan! Vaikka muutama vuosi sitten Wembleyllä olikin ihan huikea fiilis olla siellä 86.000 tyypin joukossa, niin oli siinä jotenkin autenttisempi tunnelma seistä sardiinina muiden hiestä nihkeiden ihmisten keskellä ja laulaa ja kreisibailata Foo Fightersin tahtiin ja erottaa Daven hampaiden välitkin (jotka olivat puhtaat) hänen hymyillessään. Aloitusbiisi oli muuten Bridge Burning. Silloin Wembleyllä aloitusbiisi oli The Pretender. En tiedä miksi Foo Fightersin aloitusbiisit ovat minulla niin merkityksellisiä, että ne jäävät mieleen, koska en esimerkiksi muista yhtään millä biisillä Alice In Chains aloitti viime kesänä. Tai ehkä olin niin jossain tajunnan ulkopuolella silloin.

Dave Grohl rokkaa.

Kaikin puolin kannatti siis raahautua paikalle. Toivottavasti siellä olit sinäkin.

Ps. Juuri eilen keskustelimme siskon kanssa liian pitkistä blogikirjoituksista ja siitä, ettei niitä jaksa lukea. Niin että pahoitteluni tästä.

Soooo hömppä

2011-06-27T12:17:00.000+03:00

Mikä ihme on teinipommi? Räjähtääkö se?

Aamulehti

Google ei hyväksy, että sijaitsisin missään muualla kuin maan Sverige kaupungissa. Kai se sitten on uskottava. Ihmettelinkin, mikä tuo Ruotsin lippu on, mikä tuossa ikkunan ulkopuolella heiluu. Ja miksi Kaarle Kustaa käy koko ajan ruinaamassa minua orgioihinsa.

asafjölksfa

2011-06-23T15:10:00.000+03:00

Taloussanomien toimituksessakin ollaan taidettu korkata jo ensimmäiset jussivissyt.

Hauskaa Juhannusta kaikille teille söpöliineille!

20 syytä, miksi en kuuntele radiota

2011-06-22T08:19:00.000+03:00

Gramex on julkaissut listan viime vuonna eniten radiosoittoa saaneista yhtyeistä tai artisteista:

Kaikki kaupalliset radiot

01. Eppu Normaali 16 079
02. Madonna 15 794
03. Bruce Springsteen 15 266
04. Bon Jovi 14 697
05. Lady Gaga 13 136
06. Yö 12 757
07. Jenni Vartiainen 12 677
08. Michael Jackson 12 636
09. Robbie Williams 12 199
10. Irina 10 973

Valtakunnalliset radiosoitot

01. Eppu Normaali 10 103
02. Jenni Vartiainen 7 386
03. Bon Jovi 7 264
04. Lady Gaga 6 877
05. Juice Leskinen 6 796
06. Irina 6 718
07. PMMP 6 257
08. HIM 6 239
09. Leevi & The Leavings 6 131
10. Bruce Springsteen 6 112

Ei minulla tähän oikein ole muuta sanottavaa, kuin että... miksi?

What's the point if there's no view?

2011-06-21T11:17:00.000+03:00

Mietin tuossa aamulla töihin raahautuessani tätä elämän järjettömyyttä. Tuhlaan elämäni tekemällä kahdeksasta neljään työtä, josta en pidä, saadakseni rahaa maksaakseni laskut, joita en oikeastaan edes haluaisi maksaa. Jossain sadan vuoden päässä häämöttää eläke, joka tuskin tällä minun työurallani on edes kovin kummoinen. Jos niin vanhaksi saa edes elää. Elämme kuin robotit ja jos säkä käy, saamme olla vapaalla jalalla viisi viikkoa vuodessa.

Joo, realistina toki ymmärrän, että on pakko maksaa vuokra, sähkö jne. jotta pysyy tässä yhteiskunnassa mukana, mutta... onko tässä oikeasti mitään järkeä? Olen ehkä myöskin kaikista epäuskottavin tapaus valittamaan tästä, koska olen viettänyt aika vapaata opiskelijaelämää joidenkin mielestä varmasti liiankin pitkään. Mutta sitä suuremmalla syyllä tulevaisuuden painava taakka painaa hartioitani kasaan.

Toivon mukaan tämä tämänhetkinen hommani ei ole mikään työelämäni huippupiste, eli toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisin tehdä jotain, josta oikeasti pidän. Konttorissa istumisen sijaan upottaisin mielelläni kädet kyynärpäitä myöten paskaan (no en oikeasti, olen oksuherkkä!) ja tekisin jotain ihan konkreettista. Miksi en koskaan ole kouluttautunut sellaiselle alalle, ei voi tietää. Mutta jos tekisi työtä, joka ei tuntuisi työltä, niin silloin ei varmasti ahdistaisi yhtä paljon raahata näitä kahleita mukana. Ehkä silti olisin mieluummin vapaa. Tästä kaikesta.

Jonkin aikaa sitten oli juttua siitä, miten iso osa nuorista aikuisista on yhteiskunnalta "kateissa". He eivät siis maksa veroja eivätkä myöskään nosta sosiaalitukia. Tietysti tämä koettiin yhteiskunnan kannalta todella pahana asiana, siis miten voi olla, että joku ei suostu olemaan osa tätä koneistoa!!! Mutta voi miten vapauttavalta tuntuisikaan olla sellainen kateissa oleva ihminen.

Paljon puhetta, vähän tekoja. Niinpä niin.

Ps. Näin viime yönä unta, että painin karhun kanssa.

Hell Yeah Basically Fuck Yeah (*

2011-06-20T19:27:00.001+03:00

Ostin talvella iPodin, vanhan ja uskollisen mp3-soittimeni alettua nikotella. Vaikka vähän vastustakin sellaista Applen ylivaltaa omissa teknisissä vimpaimissani (iPhonea en ole vielä ostanut, mutta todennäköisesti vain siksi, että ne ovat niin kovin kalliita), niin täytyy myöntää, että tuon iPodin kanssa on ollut hauska leikkiä. Se tuo ihan erilaista tunnelmaa musiikin kuuntelemiseen, kun voi siinä bussissa istuessa samalla katsella kuuntelemansa bändin kuvaa tai kyseisen levyn kantta tai mitä vaan kuvaa, minkä nyt sitten sen kappaleen tietoihin on halunnut tunkeakaan.

Kaiken muun hauskuuden lisäksi iTunes osaa tehdä lataamastani ja kuuntelemastani musiikista älykkäitä soittolistoja. Pyysin iTunesia tarttumaan toimeen ja rakentamaan minun musiikkimaulleni sopivat soittolistat. Syntyi seuraavanlaista tulosta:

Klassinen punk (Sex Pistols, No Shame), Alt Metal (Tool), Hard rock & Stoner rock (Kyuss, Wolfmother) ja Mainstream rock (kaikki muu, mikä ei käy edellä mainittuihin genreihin). Suluissa olevat siis vain esimerkkejä kyseisestä genrestä.

Suorastaan hämmästyin lopputulosta! Sehän oli justiinsa eikä melkein. Jos joku jatkossa kysyy minulta, millaista musiikkia kuuntelen, aion kertoa iTunesin mielipiteen asiasta. Itse en olisi paremmin noita genrejä osannut kuvata. Siis ymmärränhän toki sen, että iTunes nimenomaan minun musiikkini perusteella nuo "miksit" teki, joten mistään ihmeteoista tässä ei tokikaan ollut kysymys. Yleensä vaan nuo mp3-tiedostojen genret ovat vähän sitä ja tätä, joten näin tarkkasilmäinen lopputulos löi minut ihan häpnaadilla!

Jos haluat tietää minkä genren musiikista itse kuuntelet, niin tule Apple-uskoon! Me tiedämme jotain, mitä muut eivät tiedä.

*) Lainaus Bam Margeralta.

Duck and cover

2011-06-19T14:54:00.001+03:00

Tänään on sellainen kesäsunnuntai, kun pitäisi:

Nauttia ulkoilmasta, kerta ei sada (suoritin tätä kohtaa jo ihan vähän)
Siivota (tätä en ole suorittanut yhtään)
Käydä kuntosalilla (mañana)
Ostaa valkoinen neuletakki ja kivat kesäkengät (sellaiset, jotka ovat kevyet ja hyvin avonaiset, mutta niillä on hyvä kävellä) (yritin suorittaa tätä kohtaa vähäsen, mutta en löytänyt toivomiani tuotteita)

Edellä mainittujen sijaan haluaisin:

Löhötä sisätiloissa
Herkutella
Lukea kirjaa
Nukkua päiväunet
Katsoa boksilta kuluneen viikon Mullan Alla -jaksoja
Pelata Angry Birds Rioa
Pussailla

Todennäköisesti vietän lopun sunnuntaita suorittamalla osaa alemman listan asioista (ihan jokaista kohtaa en voi, itsestäni riippumattomista syistä) ja poden huonoa omaatuntoa siitä, että en suorita noita ylemmän listan asioita. No, ehkä tiskata voisi jossain vaiheessa. Ehkä.

Sen verran olen kuitenkin suorittanut tänään, että kuvablogini heräsi henkiin ainakin parin päivän ajaksi. Katsotaan miten tästä eteenpäin. (Siinähän ei ole muuten mitään vikaa, mutta inhoan kuvien siirtämistä koneelle. Kunpa voisin kuvablogata suoraan kännystä!)

Livin' on the edge

2011-06-15T12:53:00.000+03:00

Positiivisten uutisten tietotoimistosta, päivää!

Tarttiskohan alkaa katsella hautapaikkaa jo jostain?

Feels just like a ball and chain

2011-06-13T11:24:00.000+03:00

Alkaa mennä paasauslinjalle tämä blogi, mutta kun ei vaan voi mitään. Kun ihmisten tyhmyys on niin pohjatonta... *silmänisku*

Aamulehdessä on hyvin provosoivasti otsikoitu juttu, tai puheenaihe: "Pitäisikö suomalaisnaistenkin pyrkiä vain miesten miellyttämiseen?" Jutussa nyt ei sinällään ole mitään naputtamista, mutta osa sen kommenteista on ihan puhdasta komiikkaa.

Esimerkiksi: "Tottakai naisen kuuluu miellyttää miestään paremmin kuin nykyisen tasa-arvo vouhotuksen aikana tapahtuu. Mies ja Nainen eivät ole samanlaisia eikä kuulukaan olla."

Olen taas varmaan vähän yksinkertainen, mutta on pakko kysyä: Missä ihmeessä on säädetty niin, että naissukupuoli on jotain palvelus- ja miellyttämisväkeä, ja miessukupuoli taas ylempää lajia, jota palvellaan ja miellytetään? Raamatussa? Ai siis siinä kirjassa, jonka ovat miehet kirjoittaneet joskus tuhansia vuosia sitten? Tämä on asia, joka ei vaan mene jakeluuni millään. Mikä selitys se on, että naiset ovat olleet tuhansia vuosia alisteisessa asemassa mieheen nähden? Ei kai kukaan selväjärkinen ihminen voi ajatella, että sen kuuluu olla niin. Se, että sukupuolet ovat erilaisia, ei minun ymmärrykseni mukaan tarkoita, että toinen olisi jonkinlaisessa palveluskoiran asemassa. Me vain olemme erilaisia. Myöskin sukupuolten sisällä.

Tämäkin oli aika hauskalla tavalla yleistävä kommentti: "Kyllä pitää. Perusteluja: 1. Nainen on valtava luonnovarojen kuluttaja shoppaillessaan - ostovoima vähenee kun nainen palaa kotiin. 2. Nainen ei jaksa työelämässä ja kuluttaa yhteiskunnan voimavaroja sairastellessaan. 3. Nainen on pääosin julkisella sektorilla työssä jossa on valtavasti karsittavaa turhassa byrokratiassa."

Mielestäni on myös silkkaa komiikkaa se, kun jotkut miehet julistavat, miten ulkomaalaiset naiset ovat kaikin puolin parempia kuin suomalaiset. Ok, toinen tykkää kissoista ja toinen koirista. Jotkut molemmista. Ihan vapaasti saa ottaa itselleen ulkomaalaisen vaimon, ei se ole minulta ollenkaan pois. En sellaista miestä haluaisi kuitenkaan. Huvittavaa tässä on se, että todennäköisesti juuri samat miehet paheksuvat kovaäänisesti sitä, jos suomalaiselle naiselle ei kelpaa suomalainen mies. Jep jep...

Onneksi me jokainen saamme valita puoliskomme. Jopa naisetkin saavat nykyään. Se näitä miehiä varmaan nyppiikin. Tunnen paljon suomalaisia meihiä, jotka tykkäävät ihan tavallisesta suomalaisesta naisesta. Ei näillä ole mitään valittamista suhteessa, vaikka nainen ei häntää heiluttaen kannakaan heille tohveleita, kun mies saapuu raskaasta työstä.

Itse kyllä oikein mielelläni miellytän miestäni niin kauan, kun tilanne on jollakin tavalla vastavuoroinen. Jos mies ei koe, että hänen tarvitsee millään tapaa miellyttää minua, niin voi olla, että heiluriovi heilahtaa aika nopeasti ja lätkäisee miestä takapuoleen tämän mennessä. Koska niin voi nykyään tehdä. Koska nainen ei ole enää miehestä riippuvainen. Thai- ja musliminaiset tietääkseni ovat aika paljon enemmän riippuvaisia miehestään kuin suomalainen nainen.

No mutta. En ehdi nyt jäsennellä ajatuksiani tai oikolukea tekstiä tämän paremmin. Ensi kerralla ehkä hömppää.

You're such a fuckin' hypocrite

2011-06-09T17:30:00.002+03:00

Suomi on epäilemättä Euroopan amerikkalaisin maa. Täällä ollaan hyvää vauhtia menossa samaan tekopyhyyteen, hurskasteluun ja ulkokultaisuuteen kuin Amerikassa, jossa koko Super Bowl -lähetys katkaistaan, kun jossain vilahtaa nänni.

Elokuvateattereissa tulee pian ensi-iltaan tanskalainen elokuva Klovni, jonka julisteessa (yllä, saa klikata isommaksi) näkyy osa tyypin sukupuolielintä. Herranjumala! Siis osa sukupuolielintä! "Lapsiperheet" ovat valittaneet mainoksesta ja nyt Finnkino peittää mustalla tarralla tuon kriittisen kohdan, jotta kukkahattutädit voivat taas hengittää rauhassa. Suomessa myöskin elokuvan ikäraja on korkeampi kuin Tanskassa, koska "komediassa on joitakin härskiksi luokiteltavia kohtauksia". Miten härskejä Tanskassa oikein sitten ollaan, kun ei ymmärretä suojella 11-vuotiaiden ihmistaimien silmiä ja mieltä moiselta härskiydeltä?

Miksi sukupuolielimen näkyminen muuten ylipäänsä järkyttää? Eikös alaston ihminen ole aika luonnollinen? Kaikillahan meillä on jonkinlainen värkki tuolla jalkojen välissä. Ja eikös varsinkin täällä Suomessa olla käyty aikojen alusta asti saunassa ilman rihmankiertämää? Missä vaiheessa alastomuudesta on tullut tabu? En vaan jaksa käsittää, en. Alastomuus ei varmaankaan järkytä lasta. Lapsi on ehkä korkeintaan utelias ja kiinnostunut ihmisvartalosta, mutta ei koe asioita sillä tavalla seksuaalisesti kuin aikuinen. Ja mitä enemmän kaikki laitetaan piiloon ja kielletään, niin sitä enemmänhän se alkaa kiinnostaa.

Olen ennenkin paasannut siitä, miten en vaan käsitä tätä nykymenoa, kun ihmiset pahoittavat mielensä milloin mistäkin. En jaksa enää pukea tätä omiksi sanoikseni, vaan lainaan tähän loppuun (ja olen saattanut lainata ennenkin) Stephen Fryn sanoja:

"The question seems flippant at first glance. Even rude. But it is a serious and profound question. Your feelings are hurt. You’ve chosen to take offence at somebody else’s words. So fucking what?

It’s an offensive world we live in. Deal with it like an adult. You have not been physically harmed. Why should your offence be more important than someone else’s freedom to express themselves?

So. Fucking. What?

Before you picket a theatre, write to your local paper, fire your AK-47 in the air, or call for someone’s head on a plate, ask yourself this question. Can you give an honest and coherent answer, explaining why your personal hurt feelings take precedence over someone else’s freedom?

Because you need to have an answer to this question. And it has to be a good one. Otherwise you will just be dismissed as an irrational, immature cry-baby with an inflated sense of the importance of your own sensibilities.

So.

Fucking.

What?"

Ps. Tämä hevosen sukupuolielin -keskustelu on jo legendaarinen.

O Romeo, Romeo, wherefore art thou Romeo?

2011-06-08T12:38:00.000+03:00

Minulla on nyt huge problem. Näin viime yönä romantillista unta yhdestä näyttelijästä, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuka tämä näyttelijä on ja miksi hän tuli uneeni. Olen siis melko varma, että kyseinen hemmo on oikeasti olemassa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä hänen nimestään. En myöskään tietoisella tasolla ole pitänyt häntä mitenkään erityisen viehättävänä. Mutta unessani hän oli kyllä todella hurmaava tapaus. Unessa myös oli huomionarvoista se, että tyyppi oli livenä viehättävämpi kuin jossain näkemässäni elokuvassa. (Jos vain tietäisin mikä se elokuva oli...)

Unessa tämä näyttelijä oli näytellyt mm. tv-sarjassa Rome ja herättyänikin olin melko varma tiedon paikkansapitävyydestä. Nyt kuitenkin kun selasin kyseisen sarjan näyttelijöitä lävitse, ei sieltä löytynyt tätä kyseistä miestä laisinkaan. Olen melko varma kuitenkin, että olen jossain (elokuvassa tai tv-sarjassa) nähnyt hänet jossain roomalaissoturin asussa tai vastaavassa. Kuka ihme se voisi olla? Vai olenko kuvitellut koko tyypin?

Unessa päädyin tämän tyypin kotiin, koska heidän asuntonsa oli siinä, missä ennen oli minun lapsuudenkotini rappukäytävä. Tai on vieläkin, mutta unessa siihen oli tehty lisäasunto. Aika ovelaa. Näyttelijä asui siellä vanhempiensa sekä siskonsa kanssa ja meni sitten rakastumaan minuun. Se oli kyllä ihan true love. Harvoin on harmittanut herätä niin paljon, kuin tänä aamuna harmitti.

Tämä vaivaa minua nyt todella. Auttakaa! Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, kuin tv-sarja nimeltä Rome? Tuon 300-elokuvan näyttelijäkaartia selasin myöskin, mutta ei sieltäkään löytynyt tätä elämäni miestä, jonka alitajuntani minulle viime yönä toi.

Ps. Lupaan laittaa kyseisen näyttelijän tämän blogin kesäkuun mieheksi, jos ikinä (kesäkuun aikana) keksin, kenestä on kyse.

Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy laulaa

2011-06-06T22:34:00.003+03:00

Työnnän tikkuni nyt jonnekin, joka ei minulle ollenkaan kuulu. Ainakaan vielä muutamaan kymmeneen vuoteen.

Negativen Jonne Aaronin isoveli Tommi seurustelee kaiketi Katri Helenan kanssa. Lehdistö on jo rauhoittunut, mutta jonkin aikaa sitten vielä lööpit kirkuivat Katri Helenan nuoresta ystävästä. Tämä toki sopi minulle, koska kyseinen Tommi on minua vanhempi. Ehkä vuoden tai jotain. Katri Helena taas on n. 65-vuotias. Mikä minua tässä kuitenkin hämmentää, on se, että olen parinkin eri keski-ikäisen naisen suusta kuullut kommentin, ettei Katri Helenan ja Tommin suhde voi olla kovin intiimi. Että he vaan ovat niitä "elämän kalakavereita" eikä siihen liity mitään seksuaalista. Olen ihmetellyt näitä lausuntoja kovasti. Onko nyt siis niin, että kuusikymppinen nainen ei halua enää seksiä? Toivon, että niin ei todellakaan ole. Sehän olisi kamalaa! Tai no, riippuu varmaan tilanteesta. Jos ei saa, on tietysti armollisempaa, jos ei myöskään halua.

No mutta nythän on sitten tämä Erinin Vanhan nainen hunningolla -kappale (jonka haukuin jo Kukkiksen blogissa). Laulu kertoo aivan päinvastaista sanomaa, vaikka eipä Erinillä varmaankaan voi olla kovin omakohtaista kokemusta aiheesta. Siinä laulussahan tuo hurvitteleva vanha nainen on ehkä joku kuusikymppinen, koska laulussa lauletaan jotain 40 vuotta saman miehen kanssa olemisesta. Googlailin biisiä ihan sen vuoksi, koska halusin tietää, mitä mieltä muut ovat siitä, eli olenko ainoa, jonka mielestä se on korkeintaan keskinkertainen eikä Erin ole mikään erinomainen (pun intended) laulaja. Siis puhun nyt täysin musiikillisesti, lyriikat nyt ovat aika yksi hailea minulle tässä tapauksessa. En siis ole tykkäämättä kappaleesta siksi, että vanha nainen paheksuttavasti ratsastaa... millä lie. Päädyin Kaksplussan keskustelupalstalle, joka on tunnettu laadukkuudestaan. Tuolla keskustelussa joka tapauksessa suurin osa tyypeistä tuntuu olevan sitä mieltä, että kyllä kuusikymppinen nainen tekee ja haluaa tehdä jos jonkinlaisia temppuja sängyssä.

En nyt oikeastaan tiedä, miksi näen vaivaa kuusikymppisten naisten seksielämästä (miehillehän se on itsestäänselvyys) niin paljon, että vaivauduin siitä oikein blogiin kirjoittamaan. Mutta tämmöistä tässä nyt mietiskelin flunssaisena, kun en lämpöisistä ilmoista jaksa uloskaan mennä nauttimaan. Ehkä palaan muutaman kymmenen vuoden päästä kertomaan teille, mikä on tässä asiassa absoluuttinen totuus.

Olen muuten sitä mieltä, että jos nainen ei halua suhteessa "antaa", niin se on miehen vika. Mies ei silloin osaa käsitellä naista niin, että nainen tuntisi itsensä haluttavaksi tai halukkaaksi. Paitsi tietysti jos nainen on perusluonteeltaan haluton. Silloinhan sille ei mitään voi. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos nainen ei anna, niin seksin hakeminen toisaalta ei ole maailman kamalin teko. Ja samat argumentit uudestaan, mutta sukupuoliroolit toisin päin. Tai miten niitä nyt haluaakaan sekoittaa.

I'm going slightly mad

2011-06-01T19:59:00.004+03:00

Olen aina (= teini-iästä lähtien) ollut huolissani ihoni kunnosta, siis lähinnä kasvojen ihon. Rasvaan ainoastaan kasvoja, käsiä (ranteista sormiin) ja jalkoja (nilkoista varpaisiin). Muuten ihoni saa elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Nykyisin olen kehittänyt lähes pakkomielteisen huolen jokaisesta näpystä ja omituisuudesta kasvoissani. Mietin lähes päivittäin finnejä, mustapäitä ja tummia silmänalusia. En tiedä miksi.

Minulle on nuorempana useamman eri tahon toimesta sanottu, että ihoni on todella hyvä. En ole koskaan ymmärtänyt näitä sanojia. Olen miettinyt ovatko he sokeita. Voisin myös epäillä sen olevan vain imartelua, mutta Joe Blascon konsultti ei ainakaan saa myytyä mitään kovin erityisiä tuotteita sanomalla, että ihoni on niin hyvä, ettei meikkivoidettakaan tarvitse laittaa kuin pieneen osaan kasvoja. Itse olen nähnyt ja näen yhäkin vaikka mitä virheitä ihossani. Se on kirjava, nenä sekä leuka keräävät mustapäitä ja poskipääni miliumeja eli luufinnejä (lähinnä linkin kuvan 1 kaltaisia, ei sentään kuvien 2 ja 3 näköisiä). En tiedä miksi.

No nythän on sitten niin, että huoleni on yhä kasvavaa, koska olen tottunut käyttämään tiettyjä kasvojenhoitotuotteita. Ensin lopetettiin kosteusvoide, jota olin tottunut käyttämään. Olen sen vuoksi ollut tuuliajolla jo monta kuukautta. Eikä se vielä riittänyt! Aivan viime aikoina lopetettiin kasvovesi, johon olin tottunut. Ostin toista kasvovettä ja sen jälkeen kasvoihini iski kasvorutto! No, ehkä saatan hiukan liioitella, mutta muutaman päivän ajan leuassani oli kutisevaa näppyä aika paljon. Sen jälkeen vaihdoin kolmanteen kasvoveteen ja vielä kolmanteen kosteusvoiteeseenkin ja voi voi kun nämä ajat ovat nyt stressaavia! Kasvorutto meni pois, mutta tänäänkin leuassa oli kaksi näppyä. En tiedä miksi.

Niin ja mikä loppuhuipennus vielä tälle tarinalle! Ostin pari päivää sitten kaupasta tuotteen, jota mainostetaan televisiossa tummille silmänaluksille!!! Eikö tämä koskaan lopu? Onko tilanne täysin menetetty? Ymmärtääkö kukaan tätä tilannettani vai olenko täysin (päänsisäisen) hoidon tarpeessa? Tytöt hei? Miten te muut saatte ihonne pysymään heleänä?

Toisenlaisten sankareiden maa

2011-05-29T13:10:00.001+03:00

Välillä, tiedättekös, ärsyttää.

Nyt, kun on nämä Perussuomalaiset, niin sitä kuulee mitä erikoisempia luonnehdintoja siitä, millaisia ovat suomalaiset. Ennen vaaleja Persut(* lässyttivät puhuvansa kansan kielellä. Ja nytkin Hesarin jutussa sanotaan Teuvo Hakkaraisesta, että hän on "värikäs ja vieläpä lähellä kansaa oleva persoona". Uuden Suomen jutussa sanotaan, että Hakkarainen edustaa "tavallisia köyhiä suomalaisia" ja hän on joutunut median pihteihin "kansanmiehen otteittensa takia".

Siis miten? Minkä? Mitä tuo kaikki tarkoittaa? Olenko minäkin niin vieraantunut elämästä, että en tajua Suomen Kansan olevan ihan oikeasti neekeriukkoja pelkääviä herra hakkaraisia? Omaan tuttavapiiriini heitä tuskin kuuluu. Eli onko Suomen Kansa nyt loppujen lopuksi vain se persuja äänestäneiden osa eli n. 20 % suomalaisista? Onko sellainen Oikea Suomalainen(** maalainen (ja tällä tarkoitan maaseudulla asuvia, en helsinkiläisten termiä "maalainen")? Että kaupunkilaiset eivät oikeastaan edusta sitä Oikeata Suomen Kansaa? Sitä paitsi minun on ihan vakavasti ottaen vaikea uskoa, että maallakaan kaikki ihmiset olisivat kuin liian monta kertaa päänsä johonkin tosi kovaan lyöneitä. Ei minun sukulaiseni ainakaan.

Suomessa Kansan kieli on siis sellainen, että puhutaan paljon, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan haluta ottaa vastuuta sanomisistaan tai jakseta ruveta mitään oikeasti muuttamaan. Kunhan on kiva valittaa ja syyttää muita siitä, että kaikki on mennyt päin persettä ja tulee jatkossakin menemään. Ja Suomalainen on siis keski-ikäinen helluntailainen, joka on ensin 20 vuotta juomatta ja sen jälkeen ratkeaa ryyppäämään niin, että tanssii ravintolassa ilman paitaa. (Eihän siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta kyllä minusta viisikymppisen ihmisen pitäisi pitää paita päällä julkisilla paikoilla). Suomen Kansalainen ilmeisesti sairastaa helposti touretten syndroomaa ja sen vuoksi huutelee holtittomasti ympäriinsä. Ja koska aapisessa on joskus lukenut, että N niin kuin neekeri, niin mahdotonhan sitä sanaa on oppia enää olemaan käyttämättä.

Otin tämän nyt vain esiin sen vuoksi, että minusta on viime aikoina alkanut tuntua, etten enää kuulu Suomen Kansaan^TM. Ei tunnu kivalta se.

*) Soini on tuohtunut Perussuomalaisten lempinimestä Persut, koska siitä tulee mieleen persaus. Hänen mielestään pitäisi sanoa Perus eikä Persu. Niin miettikääpä nyt tuotakin lausetta: Ennen vaaleja Perus... Perukset? Ei toimi, sori Timo. Lempinimeään saa harvemmin itse valita.

**) Tiedän, että kansalaisuudet kirjoitetaan pienellä, niin että työnnä se punakynäsi nyt... Isot kirjaimet toimivat tässä tehokeinona.

I am the eggman, they are the eggmen

2011-05-28T12:23:00.003+03:00

Kuin kaksi marjaa, vai pitäisikö sanoa kuin kaksi munaa...

Wolfmotherin Cosmic Egg -levyn kansi (2009)

Amorphiksen The Beginning of Times -levyn kansi (2011).

Lisäys: Täällä näköjään ollaan käyty lyhyehkö keskustelu näiden levyjen kansien samanlaisuudesta.

So what if we've seen each other naked

2011-05-25T12:36:00.000+03:00

Olen huomannut, että Aamulehden verkkolehti sensuroi kommenttiosastoaan. Mikä toki on sallittua, mutta sensuurissa omituista on se, että varsin usein minun kommenttini jäävät jonnekin sensuurin hampaisiin, kun taas kaikenlaiset trollit ja muut nettiöyhöt pääsevät kevyesti läpi. Yleensä tietysti kommenteissani on Aamulehden toimituksellista tasoa kritisoiva aspekti, mutta ihan varmasti muotoilen sanani asiallisesti ja rakentavasti.

Aamulehden verkkolehti on muuten ihan uskomatonta kuraa nykyisin. Sen lisäksi, että uutiset monesti koostuvat siitä, mitä Facebookissa tapahtuu (ja olen tätä kritisoinut ja kommenttini on jäänyt sensuurin haaviin), niin siellä ei tunnu nykyisin olevan enää ketään töissä viikonloppuisin eikä ilta-/yöaikaan. Esimerkiksi viime yönä, kun Hämeenpuistossa paloi talo (tai osa siitä), tästä löytyi uutinen ainakin Hesarin ja Iltalehden nettisivuilta, kun Aamulehdestä ei asiasta löytynyt halaistua sanaa. Sama oli silloin sen pizzeriapalon kanssa, kun yritin aamulla ennen töihin lähtöä ottaa selvää, että mitä hemmettiä tuolla tapahtuu, niin kiitos 957:n sain edes jotain tietoa siitä, uskallanko poistua kotoa ja mihin tallustelen, että pääsen bussilla työpaikalle.

Tämä harmittaa minua siksi, koska käytin ennen Aamulehden nettisivuja pääsääntöisenä uutisten hankintapaikkanani, mutta nykyisin siellä joko julkaistaan tosi vähän mitään uutisia tai sitten en vaan löydä niitä, koska nettisivu-uudistuksen jälkeen näkimiini osuu lähinnä vain jokaisen osaston 10 uusinta uutista. Ja loput sitten ovat jossain sen sekamelskan keskellä. Vaikka uudistuksesta on jo ties kuinka monta kuukautta, eivät silmäni eivätkä aivoni ole vieläkään oppineet tunnistamaan sen logiikkaa. Joten tsekkaan yleensä vain ne 10 uusinta uutista ja jos en löydä sieltä haluamaani, niin siirryn lukemaan Hesarin nettisivuja. Joissa sentään luojan kiitos on jonkinlainen selkeä kokonaisuus eikä pällijournalismi kukoista vielä liikaa. (Sitä paitsi nuo Aamulehden urlitkin ovat niin käsittämättömiä nykyään eikä kuvien katselukaan toimi Chromella, että en niistä edes rupea...)

Oikeasti minun ei pitänyt alunperin käyttää tätä palstatilaani Aamulehden haukkumiseen vaan sensuurista puhumiseen, mutta hoitakoon Anssi Kela sen puolestani. Sanoisin, että Hymy kusee tuossa kintuilleen. Samoin kuin Sonera, vaikka tämä jälkimmäinen ei sensuuriin liitykään, mutta saan sen (linkin) eteenpäin jakamisesta outoa tyydytystä.

Nirvanakevennys

2011-05-21T17:32:00.003+03:00

En todellakaan ole tiennyt, että Nevermindilla on noin paljon kappaleita!

Tuomokevennys

2011-05-20T17:08:00.002+03:00

Näin kaupassa jonkun Ilta-Sanomien tai vastaavan jääkiekko-extra-spesiaalin kannen ja näkökykyni hämärtyi osittain. Tai ainakin rajautui hyvin tehokkaasti.

Siinähän se olennaisin.

Tuomo-kulta on muuten luvannut tulla ensi maanantaina Tampereen torijuhliin. Varmaan jo odottaa tapaamistani.

Ps. Veikkaisin, että tämä postaus menee kevyesti tämän blogin parhaiden postausten top-10:een!

Leopardikevennys

2011-05-20T13:17:00.000+03:00

Ylisöpöä masuttelua!!!

Kissaeläimen vatsa on kyllä jotain sellaista, mitä ei pysty vastustamaan. Ja varsinkin pennun. Pikku pallomaha. Sitä on pakko rapsuttaa. (Tosin, kissattomille tiedoksi, ei kannata mennä rapsuttamaan kissan vatsaa ilman lupaa. Silloin tulee kynsistä. [Ja joskus tulee kynsistä luvan kanssakin.] Kissa paljastaa vatsansa sinulle vain, jos luottaa sinuun.)

Tuon amurinleopardin pennun horjuva tassuttelukin on kyllä niin söpöä, että sen seuraaminen suorastaan sulattaa sydämeni. Voi, jos ihminenkin voisi synnyttää noin söpön jälkeläisen, eikä sellaista kirkuvaa vaaleanpunaista karvatonta kakkakäärylettä. Lisääntyisin oitis! (Anteeksi ystävät, teidän jälkikasvunne on kyllä leopardinpentusöpöjä, mutta noin yleisesti ottaen ihmislapsi ei ole mikään luonnon mestariteos.)

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

2011-05-19T12:48:00.001+03:00

Tampereella käydään kovaa debattia aiheesta, pitäisikö keskustan alueelle määrätä nollatoleranssi alkoholin nauttimiseen yleisillä paikoilla eli kieltää julkijuopottelu. Tampereen pormestari Timo P. Niemisen (kok) vuonna 2007 perustama Pormestarin Siivouskampanja haluaa nyt siivota myös ilakoivat ihmiset pois kaupungin katukuvasta.

Ensinnäkin julkijuopottelun kieltäminen on mielestäni eri asia kuin nollatoleranssi. On eri asia juoda yksi siideri puistosssa kuin juopotella. Nollatoleranssi rankaisisi aivan vääriä ihmisiä. Niitä, jotka eivät muutenkaan häiriköi. Häiriökäyttäytyminen on tälläkin hetkellä järjestyslaissa kiellettyä, joten jos sitä ei nykyisellä lainsäädännöllä saada kuriin, niin lisäkiellotko siihen auttaisi? Poliisi on sanonut suoraan, että resursseja nollatoleranssin valvomiseen ei ole.

Myönnän, että tulisin koko elämäni aivan hyvin toimeen nauttimatta yhtään alkoholia, jos itse niin haluaisin päättää. Minun ei ole pakko juoda siideriä Koskipuistossa, mutta kyse on enemmänkin periaatteesta. Tehän ette sitä minulta kiellä. Jos nollatoleranssi tulisi voimaan, niin menisin aivan varmasti mielenosoituksellisesti julkijuopottelemaan jonnekin puistoon. Toivottavasti moni muu lähtisi kanssani.

Moro on kysellyt kaupunginvaltuutetuilta mielipiteitä nollatoleranssista ja siitä, pelkäävätkö he yöllä kaupungilla. Osalla kaupunginvaltuutetuista tuntuu olevan logiikka ainakin hukassa, koska he kannattavat nollatoleranssia julkijuopottelulle, mutta sallisivat kuitenkin sivistyneen alkoholin nauttimisen piknikillä. Miten erotetaan julkijuopottelun nollatoleranssi ja sivistynyt alkoholin nauttiminen? Käsitykseni mukaan nolla tarkoittaa nollaa. Vai lasketaanko puistojuopottelu sivistyneeksi, jos taskusta sattuu löytymään vaikkapa kokoomuksen jäsenkirja?

Myös juopottelija on mielestäni eri asia kuin juoppo. Moni kaupunginvaltuutettu tuntuisi haluavan juopot pois katukuvasta, mutta käyttää sanaa juopottelija. Jos julkijuopottelu on kielletty nollatoleranssilla, niin eikös poliisin pitäisi sillon korjata pois kaduilta jokainen, joka on vähänkin ottanut. Kaupungin apulaispormestari Kristiina Järvelä (kok) sanoo kauniisti, että "Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin." Apulaispormestarin mielestä osa kaupunkilaisista on siis eläviä roskia? Liikuttavaa empatiaa. Tarkoittaakohan Järvelä hanuilla näitä paikallisia kaikille tuttuja densoja vai myöskin julkijuopottelevaa nuorisoa? Entä jos ei olekaan hankkinut promillejaan julkijuopottelulla vaan ihan laillisella ja maksullisella baarijuopottelulla? Voiko silloin poliisi poistaa tämän roskan kadulta?

Kun kaupunginvaltuutetuilta kysytään, pelkäävätkö he liikkua yöllä Tampereen keskustassa, ei varmaan ole yllättävä lopputulos se, että ne pelkäävät eniten, jotka eivät edes liiku keskustassa yöllä. Aila Dündar-Järvinen (sd) sanoo, että "liikkuminen Tampereen keskustassa on yöaikaan vaarallista". Ja heti perään Aila kertoo, ettei koskaan kävele yksin yöllä kaupungin halki. Mietin, että asummeko edes samassa kaupungissa. Vai olenko vaan niin tyhmä, että en osaa pelätä? Vaikka täällä kuulemma on vaarallista. Itsehän asun täällä keskustan laitamilla, joten monestikin olen kävellyt (ja ehkä jatkossakin kävelen, Ailan pelottelusta huolimatta) kaupungin halki yksin yöllä kotiin. Kertaakaan minuun ei ole kohdistunut minkäänlaista uhkaa. Toki kerta se on ensimmäinenkin, mutta en nyt sanoisi Tampereen keskustaa kovin vaaralliseksi paikaksi. Tietysti jos pelkää kaikkea mikä vähänkin liikkuu tai pitää ääntä, niin ymmärrän pelon. Itse pelkäisin enemmän pimeitä ja hiljaisia katuja.

Jos Joonas Lepistö (sd) valitsisi puolueensa hiukan paremmin, niin lupaisin äänestää häntä jatkossa. Mutta ihan periaatteesta minulta ei ääntä heru sdp:lle, vaikka se ~~kolmesta~~ neljästä suuresta onkin varmasti se pienin paha. Päätän kuitenkin tämä vuodatukseni Joonaksen sanoihin: "Tämä maa on täynnä kieltoja jo nyt. Suomalaisella ihmisellä on rationaalinen kyky tehdä myös omia päätöksiä. Se, että puistossa ei saisi ottaa paria olutta aurinkoisena päivänä, on diktatuurista pelleilyä."

Ps. Facebookista löytyy Taistelu Tampereesta -ryhmä, johon liittymällä voi harjoittaa näennäistä aktivismia tai ainakin sen kautta saa kätevästi tietoa tilanteen kehittymisestä ja voi aina aamukahvia nauttiessa nostaa verenpaineensa niin huippuun, että siitä on pakko avautua blogiin.

Syöksylaskijoita kaikki tyynni

2011-05-17T17:37:00.000+03:00

Suomen nuoriso on nyt pois pilattu. Voimme heittää (tulevaisuuden) toivomme kaivoon ainakin parin tulevan sukupolven osalta. Suomi nimittäin voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja sitten ne pelaajat tulivat Suomeen ja oli kansanjuhla järjestetty torille ja ne oli kännissä!!! Yksi kaatui ja toinen halasi presidenttiä ja loput mokelsivat muuten vaan jotain käsittämätöntä. Ja nyt koko Suomen nuoriso kuvittelee, että sellanen on siistiä ja haluavat tehdä perässä, koska eihän nuorilla ole päässä järjen hiventä tai arviointikykyä ja kaikkihan justiinsa ottavat mallia jääkiekkoilijoista, kun on niin siistiä tapella ja hymyillä harvoilla hampailla ja hohhoijaa...

Onni onnettomuudessa on, että tällaista tapahtuu Suomessa vain noin kerran 16 vuodessa. Hyvällä säkällä jokunen sukupolvi nuorisoa säästyy turmeltumasta siinä välissä. Muistatteko kun sama tapahtui 16 vuotta sitten? Nehän olivat kännissä kuin käet silloin. Minkä ikäinen silloin olit itse? Minä olin 16-vuotias ja tässä näette lopputuloksen. Pilalle menin. Jokin lapsenusko aikuisten käyttäytymiseen ja selväpäisyyteen meni silloin sisälläni lopullisesti rikki.

Onneksi nuoriso ei sentään kuuntele mitään sellaista musiikkia, jossa laulettaisiin, että "mää oon kännissä" ja "hyvästi selvä päivä". Ei kun, hetkinen... Ei, kyllä se on nimenomaan jääkiekon mm-joukkue, joka nuoret turmelee.

Fat little parasite

2011-05-16T13:29:00.001+03:00

Mustavalkomaanantaissa oli tällä kertaa aiheena makroilu. Tämä koppiainen tuli mieleeni Jarnon kuvasta.

I don’t wanna be...

2011-05-14T13:20:00.002+03:00

Ennakoin Suomen huomista jääkiekon maailmanmestaruutta (on ne ruotsalaiset joskus ennenkin voitettu) ja julistan toukokuun miehen! Tiddididii...

Tuomo Iisakki Ruutu

Jääkiekkoilijoista tuntuu olevan mahdoton löytää oikein hyviä kuvia, mutta Tuomo on etenkin livenä (ja ilman niitä pelivarusteita) varsin herkullinen tapaus. Minä tiedän, sillä olen nähnyt.

***

Tänään Suomi myöskin voittaa Euroviisut. Vaikka Paradise Oskarin biisissä onkin hiukan kornit sanat, niin tykkään siitä, koska jannu itse on niin kauhean sympaattinen ja myöskin kappale on herttainen. Ja jää vähän liiankin helposti korvamadoksi. Sitten mennä loilotan ympäriinsä da da dam, da da dam...

Tykkään biisistä myös siksi, että se muistuttaa jollain tapaa minua Peter von Poehlin musiikista. Ja yhtymäkohtia löytyy. Da da damissa on poika, jonka nimi on Peter ja kappaleessa lauletaan parlamentista (I’ll walk my way to see the King and parliament). Peter von Poehlilla on kappale nimeltä Parliament ja sen video löytyy aivan tämän tekstin välittömästä läheisyydestä tästä alta. En käsitä miksi siinä lukee May Day, koska biisi on oikeasti Parliament. Kuunnelkaa se, Peter on niin ihana! ♥♥♥

Hyvää superviikonloppua kaikille!

Säde

2011-05-12T17:11:00.000+03:00

Prahalaisia pyhimyspatsaita Kaarlensillalla.

Valokuvatorstain 207. haaste.