Look around, leaves are brown, there's a patch of snow on the ground

Alan olla korviani myöten täynnä tätä talvea. Eikä tammikuu ole vasta kuin hädin tuskin puolessa välissä. Lumi ja liukkaus ja märkä ja kylmä ja pimeys vituttaa niin, että pää tuntuu räjähtävän ihan kohta. Tiedän, että tämä on asia, josta on ihan turha kiukutella, koska luonnon mahdeille nyt vaan ei voi mitään. Mutta vituttaa silti. Tämä tiedoksenne. Se, joka väittää tykkäävänsä talvesta, valehtelee.




Haaveilen koko ajan enenevässä määrin, että lähtisin töihin ja elämään jonnekin ulkomaille. Muualle, pois Suomesta ja muutenkin pohjoiselta pallonpuoliskolta (tai ainakin pallonneljännekseltä). Voisin lähteä Thaimaahan makaamaan riippumattoon tai Australiaan hoitamaan koaloita tai Boliviaan kasvattamaan kokaiinia tai Intiaan kävelyttämään apinoita. (Edellisellä linkityksellä en viittaa siihen, että Tyttö olisi apina, vaan tuossa postauksessa on kuva ilmoituksesta, jossa halutaan vapaaehtoisia apinankävelyttäjiä. Oletin, että kyseessä on Intia.) Mutta eipähän sitä tule lähdettyä ja sitä paitsi täällä on ihmisiä, joita tulisi ikävä, jos lähtisi.




Mutta noin muuten kuuluu kyllä ihan hyvää. Ei ole harmittanutkaan enää niin kovasti kuin tuossa edellisen postauksen tiimellyksessä. Ja olen saanut jopa vähän katsekontaktia (uuh, kinky), joka on tyydyttänyt levotonta sieluani.