27. kesäkuuta 2011

You said that I've been away so long

Eilen oli suuri Foo-tapahtuma Helsingissä ja olinhan siellä tietysti minäkin. Säätila oli mitä parhain ja kaiken lisäksi saimme kunnian viettää päivän Yllätystytön arvoisassa seurassa. Ja tapasimme päivällä myös Mymskän, joka ei suostunut kuitenkaan lähtemään mukaan Kalasatamaan.

Kun kukaan ei varmaankaan tiedä, ellen kerro, niin kerron nyt sitten, että Kalasatamassa oli neljä esiintyjää eli kyseessä oli melkeinpä pienimuotoinen festari. Ensimmäisenä esiintyi Von Hertzen Brothers. En ole heidän suuri faninsa, mutta kyllähän heitä katseli kuunteli. Osa kappaleista svengasi kuin hirvi, mutta osa jäi sitten jonnekin progesfääreihin lillumaan hiukkasen liian pitkäksi ajaksi. Pelasimme tyttöjen kanssa "kumman kaa" -peliä (tai tässä tapauksessa "kenen noista kolmesta kaa" -peliä) Von Hertzenin veljeksistä ja lopputulos oli Jonne 2 - Mikko 1. Olin luonnollisesti häviäjän puolella. Niin paitsi Kie ei saanut yhtään ääntä. Sori.


Ne veljekset, järjestyksessä Jonne (vas.), Kie ja Mikko.

Von Hertzen Brothersien jälkeen poistuimme lavan lähtistöltä varjoon hetkeksi hengailemaan. Purkutilanne siltä lavan lähialueen aidatulta alueelta ei oikein toiminut ja ahdistuin ja säntäilin sieltä ulos kuin peura ajovaloissa, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että siinä portilla jaettiin rannekkeita, joilla olisi päässyt takaisin sinne aidatulle alueelle. Portsari sanoi, että 2000:lle jaetaan rannekkeet (koko alueella oli kai noin 28.000 ihmisen lasta) ja loput saavat jäädä aitojen ulkopuolelle. Inisin, että mutku me tultiin tuolta, mutta portsari pysyi kovana ja sanoi, että näitä on jaettu tässä koko ajan. Ranteet auki.

Seuraavan esiintyjän eli Michael Monroen saimme siis katsella ja kuunnella kauempaa aitauksen ulkopuolelta. Sydämemme vuosivat verta, koska olimme saaneet häädön sisäpiiristä. Kamerani zoomikaan ei oikein riittänyt sieltä aitauksen ulkopuolelta. Michael Monroe oli vauhdikas ja tapansa mukaan kiipeili lavarakenteissa. Kappaleita en juurikaan tuntenut, mutta arvostin. Muut bändin jäsenet olivat pieniä mustatukkaisia menninkäisiä. Tuorein menninkäinen on kuulemma Hellacoptersin ja Backyard Babiesin entinen kitaristi. Meininki oli ihan jees, vaikka yritinkin koko ajan mielessäni palata ajassa taaksepäin ja olla mokaamatta sitä rannekehommaa siinä portilla.


Michael Monroe. Siisti saksofoni.

No mutta eikä mitä! Mustan pilven takaa pilkahti aurinko (metaforisesti puhuen, todellisuudessahan aurinko porotti koko ajan). Kun Michael Monroen keikka loppui, niin portsarit yllättäin päästivätkin lisää porukkaa sisäkehälle. Pinkaisimme joukon jatkoksi ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin aitojen sisäpuolelle! Helpotus oli hirmuinen. Emme uskaltaneet enää hievahtaakaan saavuttamiltamme paikoilta, ettemme vain enää joutuisi syrjäytetyksi Daven välittömästä läheisyydestä.

Kolmantena bändinä soitti skottilainen Biffy Clyro. Olin kuunnellut bändiä jonkin verran YouTubesta ja se kuulosti siellä aika pitkäveteiseltä, mutta livenä se rokkasikin enemmän. Ne karvaiset tatuoidut tyypit olivat kyllä ihan skotin näköisiä. Ja näytti niillä olevan fanejakin yleisön joukossa, vaikka itse en kyseistä yhtyettä ennakkoon tuntenutkaan.


Biffy Clyro.

Biffy Clyron jälkeen tunnelma alkoi tiivistyä ja lopulta, ihan vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä, lavalle säntäsi Dave Grohl. Olimme sijoittuneet lähes aivan sen lavan sellainen pitkulaisen lisäkkeen kärkeen ja siihen se juoksi, ihan meidän viereemme! Melkein olisin voinut käsin koskea Dave Grohlia! Mutta vain melkein. Koskaan en ole ollut niin lähellä jumalaa! (Pientä liioittelun makua ehkä hehkutuksen varmistamiseksi). Uskontonihan ei kiellä pitämästä montaa jumalaa.


Foo Fighters. Huomatkaa Lemmy kuvaruudussa.

Foo Fighters oli siis aivan mahtava. Kerrassaan! Vaikka muutama vuosi sitten Wembleyllä olikin ihan huikea fiilis olla siellä 86.000 tyypin joukossa, niin oli siinä jotenkin autenttisempi tunnelma seistä sardiinina muiden hiestä nihkeiden ihmisten keskellä ja laulaa ja kreisibailata Foo Fightersin tahtiin ja erottaa Daven hampaiden välitkin (jotka olivat puhtaat) hänen hymyillessään. Aloitusbiisi oli muuten Bridge Burning. Silloin Wembleyllä aloitusbiisi oli The Pretender. En tiedä miksi Foo Fightersin aloitusbiisit ovat minulla niin merkityksellisiä, että ne jäävät mieleen, koska en esimerkiksi muista yhtään millä biisillä Alice In Chains aloitti viime kesänä. Tai ehkä olin niin jossain tajunnan ulkopuolella silloin.


Dave Grohl rokkaa.

Kaikin puolin kannatti siis raahautua paikalle. Toivottavasti siellä olit sinäkin.

Ps. Juuri eilen keskustelimme siskon kanssa liian pitkistä blogikirjoituksista ja siitä, ettei niitä jaksa lukea. Niin että pahoitteluni tästä.

18 kommenttia:

  1. No en tosiaan tiennyt, joten kiva kun teit tämän selkokielellä! Nyt olen jo huomattavasti viisaampi.

    En muista milloin olen viimeksi käynyt keikalla. Pitäisi varmaan joskus mennä ennen kuin mummoudun ennen aikoja.

    Edes Jeesusta en tunnistanut ;D ;D

    VastaaPoista
  2. Dave Grohl on Jumala! ;D

    Oliko tää tällanen Foo Fightersin keikka for dummies? ;)
    Hyvä jos niin. Ja mene ihmeessä keikalle! Heti!!!

    VastaaPoista
  3. siis mä inhoan niin paljon foo fightersia, että en edes suostu soittamaan sitä pyydettäessä. mun työvuoroissa ei ikinä kuulla kyseistä bändiä, paitsi yhden ainoan kerran, kun ehkä maailman söpöin pikkupoika toivoi sitä miljoona kertaa ja sai mut vakuuttÄH se oli vaan liian söpö.

    mä luulen, että se inhous johtuu ennen kaikkea siitä, että dave grohl on sellainen hevosnaama, ja mulla on todella ongelma ihmisistä, joilla on hevosnaama. oikeasti. tiedän, että se on väärin ajatella noin, mutta joo. näin on. JA tämä on siis ainoa syy, miksen lukenut kokonaan.

    VastaaPoista
  4. Siis hei, minä olen paha ihminen enkä välitä yhdestäkään noista esiintyjistä joista tässä kerrottiin, mutta luin silti koko tekstin. Koska Tiinaa nyt vaan on niin kiva lukea!

    VastaaPoista
  5. Niin, ei sen mulle niin väliä ole, vaikka ette noista esiintyjistä tykkäisi, kunhan tykkäätte MINUSTA!!! :)))

    VastaaPoista
  6. Haa, komppaan Kirsikkaa. :D Tosin se täytyy sanoa, että Foo Fightersilla oli ihan hassuja musavideoita joskus silloin kauan sitten, kun tapasin vielä kiduttaa itteäni kattomalla MTV:tä lähes päivittäin.

    VastaaPoista
  7. Menin nyt juutuubiin kuuntelemaan tätä ja tykkään. En ole aiemmin tietoisesti tätä kuunnellut, mutta ainakin tämän (The Pretender) olen kuullut ennenkin - en vain ole tiennyt, mikä bändi on kyseessä :D

    Täytyy kuunnella lissää!

    VastaaPoista
  8. Joo, niiden videot on fantsuja. :)
    Tahtoisin kyllä tietää, millaista musiikkia kuuntelee tyypit, joille ei Foo Fighters kelpaa!

    VastaaPoista
  9. Elegia sinne väliin punkesi. Kyllä ihan varmasti olet kuullut Foo Fightersilta vaikka mitä. Siis jos yhtään olet ollut inessä skenessä. ;)

    VastaaPoista
  10. Joo, olen kuullut, mutta en ole tiennyt bändiä.

    Hitsi mikä mieletön video biisissä Long Road To Ruin!!!! <3

    VastaaPoista
  11. Miten voi olla ettei ihmiset tiedä Foo Fightersia? Anteeksi jos olen tapojeni mukaisesti musiikkinatsi ja muutenkin saatanallisen törkeä, mutta kyseessä on rock-musiikin yksi suurimmista nimistä.

    Itse en suhtaudu kyseiseen yhtyeeseen fanaattisesti vaikka pari levyä ja dvd:tä hyllyssä onkin, mutta kuuluuhan se nyt yleissivistykseen ja on suora jatkumo rockin historiassa Nirvanasta. Ehkä mä oon vaan tulossa vanhaksi ja siksi ahdistun kun te nuoret ette tiedä. Muistaako kukaan Gunnareita? Abba, anyone? Mozart?

    VastaaPoista
  12. Elegia, enpä nyt muista millainen video tuossa biisissä on. Tarvii yrittää muistaa kotona tsekata. :)

    Mierolainen, vanhus, nämä sivistymättömät moukat taitavat olla meidän ikäluokkaamme. Hävetkää! ;)
    En mäkään suhtaudu fanaattisesti Foo Fightersiin (vaikka se ehkä siltä voi ulospäin vaikuttaakin). Se ei siis kuulu edes mun lempparibändien top-10:een, mutta se vaan ON. Ja mitä enemmän Grohlin tekemisiä ja historiaa seuraa, niin sitä enemmän sitä tyyppiä arvostaa. Siis ihan todella. Aivan käsittämätön heppu. Oli naama sitten minkä mittainen tahansa. ;) Sitä paitsi luonto on selkeästi Davelle suotuisa ja se paranee kuin viini vanhetessaan. (Nyt mentiin jo vähän sivupoluille)...

    VastaaPoista
  13. Mikko on se, jolla on leukaperät ja vaaleampi tukka. Kuvassa oikealla, ei vasemmalla.

    VastaaPoista
  14. Heh, joo, sori. Olin kyllä ihan oikeassa tyypissä koko ajan, mutta kuvatekstiin oli tullut painovirhe. Siis piti lukea (vas.). Erotan kyllä von Hertzenin veljekset toisistaan, mutta en oikeata ja vasenta.

    VastaaPoista
  15. Voi kun olikin lystiä! Se ranteet auki- tunne oli karmea, mutta onneksi portinvartijat ymmärsivät lopulta päästää viattomat ihmislapset takaisin karja-aitaukseen. Ois ehkä muuten tullut itku. Ja siis miten lähellä se Dave sitten oikeasti olikaan. Oih.

    Miusta Jumala-Davesta puhuttaessa pitkät postaukset ovat täysin hyväksyttäviä, ehkäpä jopa pakollisia.

    (Ai niin, kymmenen vuotta sitten Kie ois saanut miun äänen. Kolme vuotta sitten Mikko. Ja nyt.. Siis nuoreneeko miun tykkäykset? Tuleeko miusta isona joku pahamainen kissaeläin-nainen???)

    VastaaPoista
  16. Hehee, joo, suunta on kyllä nähtävissä. Onkohan niillä neljättä vielä nuorempaa veljeä, että muutaman vuoden päästäkin voit tykkäillä? ;D

    Onneksi oltiin onnekkaita ja päästiin takaisin karsinaan! Voi että, kun olikin vastinetta rahalle! :)

    VastaaPoista
  17. Parhaiten käyttämäni eurot ikuna!

    (Ja tuo ajatus nuoremmasta veljestä on aika pelottava!!! :D:D:D )

    VastaaPoista

Sa sääkin ny jotain!