Istuskelin kesäkuun alkupuoliskolla kotona sohvalla, todennäköisesti tietokoneen ääressä jotain räpeltämässä. Oli kaunis, hiljenevä kesäilta ja ikkunani oli avoinna. Yhtäkkiä kadulta alkoi kuulua laulua. Laulu oli niin kaunista, että aluksi epäilin sen tulevan jostain äänitteeltä, mutta nopeasti ymmärsin joukon nuoria heleä-äänisiä naisia ihan oikeasti laulavan ikkunani alla. Eivät ne minulle tietenkään laulaneet vaan jollekin ilmeisesti täysin satunnaisesti valikoituneelle vanhalle pariskunnalle.
Esityksen jälkeen he esittelivät olevansa lauluyhtye Gello. Menin välittömästi Youtubeen ja sieltä heidän esittämänään löytyikin se samainen kappale: Chili con Carne!
Voitte kuvitella, että se kuulosti livenä vielä kauniimmalta. Aivan mahtava esitys ja uskomaton tilanne. Tuo muisto lämmittää minua tällaisena pimeänä ja sateisena talvipäivänäkin.
7 kommenttia:
Ihan huippua!
Oli. :)
Oletko laittanut ohjeen mukaana ruokaa?
iha hirveetä pasgaa!
hauskaa, miten toi soolon laulaja pompsahtaa karismallaan (läsnäolollaan, liikehdinnällään, ilmeillään, laulullaan, kauneudellaan) niin esille tosta rivistä!
Gata, ihan totta! :)
Annikki, en ole. Pitäisiköhän kokeilla? :)
Lähetä kommentti