27. helmikuuta 2012

So I just did me some talkin' to the sun

Äänistä päätellen talvi tulee kolisten katoilta alas ja räystäät tippuu. Rupesin spontaanisti pyyhkimään pölyjä, koska aurinko paistaa. Näkyvän pölyn määrä alkoi ahdistaa toden teolla. Näytti siltä, että pölyä laskeutuu pinnalle nopeampaan tahtiin kuin ehdin pyyhkiä. Melkein hairahduin myös imuroimaan, mutta joku raja sentään.

Kävin lauantaina teatterissa ja viime yönä katselin Oscar-gaalan suorana lähetyksenä ihan loppuun saakka. Molemmat tapahtumat herättivät sisälläni sellaisen pienen palon, että olisipa kiva olla päästä näyttelemään. Oikeasti en varmaan koskaan tekisi mitään sellaista, sillä lähinnä pelkään toisia ihmisiä ja inhoan huomion kohteena olemista. Mutta toisaalta näyttelijänä ei tarvitsisi olla oma itsensä ja luulen (kokeilematta) olevani hyvä eläytymään rooleihin. Varmaan jokainen meistä haaveilee joskus olevansa näyttelijä, vai mitä?

Olen hommannut itselleni lippuja tapahtumiin pitkin vuotta, jotka vaativat minulta taipumisia kaikenlaisiin erikoisiin voimisteluliikkeisiin. Siis kun mikäänhän ei voi koskaan tapahtua täällä Tampereella (paitsi Red Hot Chili Peppers ja Tammerfest), vaan kaikki on aina Helsingissä ja vieläpä keskellä viikkoa. Kesällä olisi vielä tapahtumia, jotka vaatisivat voimisteluliikkeitä Porin ja Seinäjoen suuntaan (hei haloo, Kyuss Provinssirockissa!!!), mutta niihin en ainakaan vielä ole ostanut lippuja ja voi olla, että en ostakaan. Kaikkea ei voi saada. Tosin jos minulla olisi henkilökohtainen autonkuljettaja, niin tässä ei olisi mitään ongelmaa. Pitäisikö siis epärealistisen rantakunnon sijasta ottaa tänä vuonna tavoitteeksi kesäksi oma autonkuljettaja eli kesäkolli?

Kesä tulee!

11 kommenttia:

  1. mä ainakin haluaisin olla näyttelijä, suunnilleen joka toinen päivä. niinä toisina päivinä tuntuu, että oon jo. tuu sanoo mulle moi, kun voimistelet helsinkiin, jooko.

    VastaaPoista
  2. Ei pitäisi. Mies ei ole esine.

    VastaaPoista
  3. Näytteleminen on hirmu mukavaa puuhaa, taidan olla nyt viidettä vuotta mukana paikallisen näytelmäpiirin toiminnassa. Valtavan sitouttava harrastus se kyllä on, koko alkukesä menee harjoituksista ja näytösten alettua on yleensä täysin kyllästynyt kulloiseenkin näytelmään. Porukka on kuitenkin mahtavaa ja yhdessä tekemisen meininki aika innostavaa. Suosittelen!

    VastaaPoista
  4. Mä en oo koskaan haaveillut olevani näyttelijä. Melkein kaikkea muuta kyllä. :)

    VastaaPoista
  5. Onhan sulla sisko, jolla on ajokortti. Siinä mitään miehiä tarvita...

    Nääspeksi ois sulle just oikee paikka, sinne siis!

    VastaaPoista
  6. Mitä tälle kommenttilootalle on tapahtunut? Ihan kummallisen näköinen...

    Riikka, joo, täytyisi vaan tietää koordinaatit missä sanoa moi, sitten kun tulen. :)

    Kielikepponen, no hyvä että tuli tämäkin nyt selväksi. :)

    Laiza, kuulostaa kivalta. Jos siitä vielä saisi palkan, niin ei tarvitsis käydä erikseen töissä. :)

    Puhku, sepä jännä. Olen ajatellut, että kaikki haaveilee siitä.

    Annikki, no eipä siitä pelkästä ajokortista mitään iloa ole. Minulle ainakaan.
    Ja sanon kyllä nou tuolle Nääspeksille. Ei mitään teekkarijuttuja mulle! ;)

    VastaaPoista
  7. Ei miestä eikä edes kesäsellaista kannata ottaa sen vuoksi, että siitä saisi kuskin. Ne suostuu niin kovin harvoin olemaan ajokunnossa. Mutta matkaseuraa, jopa ihan kivaa sellaista kesäkollista voisi saada.

    VastaaPoista
  8. Mulla on varmaan sitten käynyt hyvä säkä, koska mulla on miehistä enemmänkin juuri sitä kuskikokemusta. Eksä lähti minne vaan autolla, kun ehdotin, eikä se ollut juurikaan kiinnostunut alkoholista. Tällaista tyyppiä mä havittelisin nytkin.

    VastaaPoista
  9. Nyt mä olen vihreä kateudesta. Että sellaisia tyyppejä oikeasti on. Eikö ne olekaan satua? :0

    VastaaPoista
  10. Ei ollut satua, mutta luonnollisesti päästin sen menemään.

    VastaaPoista
  11. No tietenkin. Mitäs sitä nyt hyviä pitämään itsellään.

    VastaaPoista

Sa sääkin ny jotain!