Olen muistaakseni ennenkin yrittänyt elättää saintpauliaa siinä epäonnistuen. Jos joku tietää, miten sen saa pysymään tyytyväisenä, niin vinkkejä otetaan vastaan!
Ihana valinta! Mulle on opetettu, että näitä saa kastella vain aluslautaselle, ei koskaan kasvin juurelle. Liikaa vettä pitää välttää. Näillä ohjeilla on pysyneet hengissä ihan mukavasti :)
Vettä kuuluu anta lautasen kautta, ei kastelemalla juurelle. Ja kuihtuneet kukat täytyy nyppiä aina pois. Tällaisia ohjeita muistan kuulleeni joskus :)
Luin äsken jostain sivulta, että juurikin aluslautaselle vain kastellaan ja että sitä vettä saisi pitää siinä vain noin 10 minuuttia, ettei se tule ylimäräksi. Ja joka kolmannella kastelukerralla pitäisi antaa lannoitetta, joka meni jo sitten vähän yli hilseen.
Minua neuvoi mummi että pitää kastella kuumalla vedellä sinne aluslautaselle niin sitten se kukkii. Joten otin aina vedenkeittimestä sen kasteluveden ja kyllä kukki nätisti ja monta vuotta.
(Sitten tuli eka lapsi ja kuoli kukat kun ilmeisesti pystyin vastaamaan vain yhden elollislajin hengissäpysymisestä kerrallaan...)
Minäkin olen tappanut monta St. Pauliaa ja siksi en ole enää edes uskaltanut niitä hommata, vaikka monet ovat väittäneet, että on vaatimaton ja helppo rehu.
Mutta joo, luin toisten antamia ohjeita ja läysin ehkä syynkin, miksi kuukahtivat. Kastelin nimittäin AINA multaan ja melko usein vieläpä. Taisin rakastaa ne kuoliaaksi :D
Tiedän kans, että kuumalla vedellä aluslautasen kautta noita kastellaan. Ja koska sitkeästi oon kyseistä neuvoa vastaan taistellu kastellen kuten muitakin kasveja eli kaatanut viileää vettä suoraan multaan, aika monta on tullu elämän aikana tapettuakin. ;)
Mari, tossa sulla on ainakin tärkeysjärjestys ihan oikea, eli mieluummin lapset pidetään hengissä kuin kukat. :D
Elegia, niin kuin Queenkin laulaa, too much love will kill you. ;D Katsotaan miten tuon käy...
Bemary, nyt mua vielä kiinnostaisi, että miten usein tuota pitää kastella. Ja käykö hanakuuma vesi, ettei sentään keittelemään tarvi ruveta. On tää vastuullista, onneksi ei ole tullut lapsia tehtyä. ;D
Lannoittamiseen voisi kokeilla sellaisia ravinnepuikkoja, jotka tökätään sinne multaan. Niistä irtoaa lannoitetta sopivasti ja tasaisesti, niin ei tule liioiteltua annostuksessa.
Kannattaa kokeilla ihan sormella sitä multaa (vähän syvemmältä kuin vaan siitä pinnalta). Jos on vielä kostea -> ei vettä.
Hyvä mäkin olen neuvoja antamaan, itselläni ei ole ainoatakaan kasvia tässä huushollissa :D Itseäni ja satunnaisia yrttejä (kaupasta ostettuja ja muiden kasvattamia) lukuunottamatta...
Sitähän mä en tietenkään tiiä, että kuinka usein, mut se tuskin enää suuremmin yllättää ton aiemman kommenttini jälkeen. :D Hanakuuma on varmaan joka tapauksessa ihan ok. Joo, mäkin oon aatellu niin, että jos ja kun ihminen (esim. minä) ei osaa kunnolla ees kukkiaan kastella ja hoitaa, nii on ihan viisasta antaa viisaampien/vähemmän laiskojen huolehtia niistä lapsijutuistakin. ;p
Ihana valinta! Mulle on opetettu, että näitä saa kastella vain aluslautaselle, ei koskaan kasvin juurelle. Liikaa vettä pitää välttää. Näillä ohjeilla on pysyneet hengissä ihan mukavasti :)
VastaaPoistat. Kipa
Vettä kuuluu anta lautasen kautta, ei kastelemalla juurelle. Ja kuihtuneet kukat täytyy nyppiä aina pois. Tällaisia ohjeita muistan kuulleeni joskus :)
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, Kipa ja Mymskä.
VastaaPoistaLuin äsken jostain sivulta, että juurikin aluslautaselle vain kastellaan ja että sitä vettä saisi pitää siinä vain noin 10 minuuttia, ettei se tule ylimäräksi.
Ja joka kolmannella kastelukerralla pitäisi antaa lannoitetta, joka meni jo sitten vähän yli hilseen.
Minua neuvoi mummi että pitää kastella kuumalla vedellä sinne aluslautaselle niin sitten se kukkii. Joten otin aina vedenkeittimestä sen kasteluveden ja kyllä kukki nätisti ja monta vuotta.
VastaaPoista(Sitten tuli eka lapsi ja kuoli kukat kun ilmeisesti pystyin vastaamaan vain yhden elollislajin hengissäpysymisestä kerrallaan...)
Minäkin olen tappanut monta St. Pauliaa ja siksi en ole enää edes uskaltanut niitä hommata, vaikka monet ovat väittäneet, että on vaatimaton ja helppo rehu.
VastaaPoistaMutta joo, luin toisten antamia ohjeita ja läysin ehkä syynkin, miksi kuukahtivat. Kastelin nimittäin AINA multaan ja melko usein vieläpä. Taisin rakastaa ne kuoliaaksi :D
Pitkää ikää sinun rehulle! ;)
Tiedän kans, että kuumalla vedellä aluslautasen kautta noita kastellaan. Ja koska sitkeästi oon kyseistä neuvoa vastaan taistellu kastellen kuten muitakin kasveja eli kaatanut viileää vettä suoraan multaan, aika monta on tullu elämän aikana tapettuakin. ;)
VastaaPoistaMari, tossa sulla on ainakin tärkeysjärjestys ihan oikea, eli mieluummin lapset pidetään hengissä kuin kukat. :D
VastaaPoistaElegia, niin kuin Queenkin laulaa, too much love will kill you. ;D
Katsotaan miten tuon käy...
Bemary, nyt mua vielä kiinnostaisi, että miten usein tuota pitää kastella. Ja käykö hanakuuma vesi, ettei sentään keittelemään tarvi ruveta. On tää vastuullista, onneksi ei ole tullut lapsia tehtyä. ;D
Lannoittamiseen voisi kokeilla sellaisia ravinnepuikkoja, jotka tökätään sinne multaan. Niistä irtoaa lannoitetta sopivasti ja tasaisesti, niin ei tule liioiteltua annostuksessa.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla ihan sormella sitä multaa (vähän syvemmältä kuin vaan siitä pinnalta). Jos on vielä kostea -> ei vettä.
Hyvä mäkin olen neuvoja antamaan, itselläni ei ole ainoatakaan kasvia tässä huushollissa :D Itseäni ja satunnaisia yrttejä (kaupasta ostettuja ja muiden kasvattamia) lukuunottamatta...
Sitähän mä en tietenkään tiiä, että kuinka usein, mut se tuskin enää suuremmin yllättää ton aiemman kommenttini jälkeen. :D Hanakuuma on varmaan joka tapauksessa ihan ok. Joo, mäkin oon aatellu niin, että jos ja kun ihminen (esim. minä) ei osaa kunnolla ees kukkiaan kastella ja hoitaa, nii on ihan viisasta antaa viisaampien/vähemmän laiskojen huolehtia niistä lapsijutuistakin. ;p
VastaaPoista