If I tell a car I love her will it answer back?

Tälleen töissä käydessä palautuu pikkuhiljaa mieleen taas ne kaikki raivotilat, joita yksityiselämässä ei ole tarvinnut melkein pariin vuoteen kokea, kun on luopunut Windowsin käytöstä. Lääkärien pitäisi määrätä stressaantuneille ihmisille Windowsin vaihtamista johonkin toiseen käyttöjärjestelmään. Ei enää minuutteja kestävää turhauttavaa odottelua eikä hiusten repimisestä aiheutuneita kaljuja läikkiä päälaella. Microsoftin aivopesemät ihmiset pilkkaavat Macin käyttäjiä Apple-uskovaisiksi, mutta eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, jos siihen onkin ihan oikeasti joku syy, miksei Maciin vaihtanut halua enää koskaan palata Windowsiin. Ja ainahan sitä on olemassa Linux, jos pelkää vaikuttavansa liian hipsteriltä.

Lauantaina tuli koettua Provinssirock ensimmäistä kertaa ikinä ja nähtyä Seinäjoki, jonka hämärästi kyllä muistan nähneeni ennenkin. Seinäjoki oli kyllä aika nopeasti nähty. Hämmentävän kuollutta kaupungin keskustassa festariviikonlopun lauantai-iltana. Tosin en tiedä, jos kaikki seinäjokelaiset (seinäjokiset?) olivat siellä festarialueella.

Entinen Kyuss vajaamiehityksellä eli Kyuss Lives! oli mahtava livenä. En ole koskaan aiemmin päässyt livekokemaan oikein kunnon stoneria ja ne bassot sekä särinäkitarat olivat kyllä ihan... huh. Jossain suljetummassa tilassa kokemus olisi voinut olla vielä tuntuvampi. Kyussin alkuperäisistä jäsenistä matkassa ei ollut enää kuin laulaja John Garcia ja rumpali Brant Bjork, mutta ei tuo varsinaisesti tahtia haitannut. Josh Homme on haastanut Kyuss Livesin oikeuteen ja Nick Oliveri taisi jäädä henk.koht. vaikeuksiensa takia pois kiertueelta. Hommen Eagles of Death Metal esiintyi Provinssissa perjantaina ja semisti kyllä harmittaa, etten päässyt sitä näkemään. Lauantaina Garcia ei ylimääräisiä jutellut, vaan seisoi aina selin yleisöön kunnes alkoi laulaa. Mitäpä sitä suotta välispiikkaamaan tai tekemään ylimääräisiä encore-lavaltapoishyppelyjä, kun painetaan täydellä höyryllä vaan eteenpäin. Setin loppuessakin bändi vain käsimerkein osoitti yleisölle, että rock rock, kiitos ja rakastamme teitä. Tunti oli kyllä aivan liian lyhyt aika, varsinkin kun Kyussin performanssiin kuuluu pitkät kitara- ja rumpujammailut. Olisin toivonut heidän soittavan Katzenjammerin tai edes Love has passed me byn, mutta valitettavasti jäin ilman niitä. Sen sijaan kuulin kyllä monta muuta sikahyvää biisiä. Ei valittamista!

Luonnollisesti onnistuin vilustumaan sen lauantain aikana, koska ensin päivä alkoi lämpimänä ja kuivana, joka sitten myöhemmin vaihtui kylmäksi ja märäksi. Minulla oli sukat mukana, mutta tajusin laittaa ne jalkaan vasta aivan liian myöhään. Kävelimme festarialueelta tuhannelta kilometriltä tuntuvan matkan Seinäjoen keskustaan ja hermoja kysyttiin hiukan siinä vaiheessa, kun sitä matkakeskusta ei tuntunut tulevan vastaan, mutta se oltiinkin piilotettu jonnekin mutkien taakse. Meillä Tampereellahan ei ole vastaavanlaista ongelmaa, kun keskusta on käytännössä yksi suora katu, jota pitkin kulkiessa ei voi eksyä matkalla rautatieasemalle. Juna kotiin lähti vasta kahden aikaan yöllä, jolloin olin jo väsynyt sekä kylmissäni ja lisäksi junassa oli niin kylmä, että ehdin pelätä hypotermiaa ennen kuin pääsin omaan sänkyyn lämpöisen peiton alle. Kyllä taidan olla kohta liian vanha tuollaiseen touhuun. Ensi kerralla se on joko hotellihuone tai autokyyti suoraan festarialueelta omalle kotiovelle.