Amy Winehouse onnistui kuolemaan siinä legendaarisessa 27 vuoden iässä, mutta en tiedä onko hänestä nousemaan samanlaiseen puolijumalan asemaan kuin esim. Morrison ja Cobain ovat nousseet. Luin viime viikolla kolumnin Bieber-sukupolvesta, joka ei kapinoi. Siinä oli ihan hyvää pohdintaa ja kanssani yhteneväisiä näkemyksiä asioista. Olen tosin puolueellinen arvioimaan kirjoitusta tällaisena grunge-ajan lapsena.
Ehkä nykynuoret eivät tarvitse kärsivää ja nuorena kuolevaa taiteiljiaa omaksi soihdunkantajakseen. Ehkä heille Justin Bieber on justiinsa hyvä ikoni.
Olen joskus ennenkin varmasti pohtinut, millä meidän ns. y-sukupolven jälkeläiset voivat enää kapinoida, kun me olemme jo tehneet kaiken mitä voi tehdä kauhistuttaakseen vanhempiaan. No siinäpä se. Ne kuuntelevat Justin Bieberiä, pitävät muotiblogeja, kaikki on bling blingiä ja glitteriä. Kerskakulutus on mahtavaa ja tekniset vimpaimet ovat viimeisen päälle. Viihdettä tulee joka tuutista ähkyksi asti eikä minkään eteen tarvitse nähdä paljoakaan vaivaa. (Yleistyksiä, tiedän, ei kaikilla ole helppo elämä eikä kaikkien toiveammatti ole julkkis). Ei ihmekään, että nuori sukupolvi voi entistä huonommin.
Onhan se kai luonnon laki, että vanhempi sukupolvi ei koskaan ymmärrä seuraavaa sukupolvea, kapinoivat ne sitten enemmän tai vähemmän kuin vanhempansa. Mutta yksi asia on varmaa. Nimittäin tämän Bieber-sukupolven jälkeen tulee taas seuraava sukupolvi, joka ihan taatusti kapinoi vanhempiaan vastaan ja toivon mukaan vastustaa kaikkea sellaista päälle liimattua pinnallisuutta. Heihin minä luotan.
Kuvat: Funnyjunk.com
Se on täysi fakta, että vanhempi sukupolvi on aina ihmeissään mitä se "uudempi versio itestään" duunaa. Ei voi tajuta. Toi pinnallisuusilmiö on just semmonen asia, mikä eniten itellä hiertää. Kauheesti pitää "olla jotain", "omistaa uutta jotain" ja "näyttää joltain". Vaikeinta tuntuu olevan olla sellainen ku oikeesti on, koska ilmeisesti nuoret olettavat, etteivät riitä omina itsenään. Tosin se ny on saattanu olla aika yleinen omaa identiteettiään ettivän nuorison ongelma ennenkin, jos omaakin "nuoruusaikaa" miettii. Paljon sielläkin oli esittäjiä, joskaan materialismi ei tainnu olla niin vahvasti läsnä, mitä nykyään.
VastaaPoistaÄh, pitää jättää aihe hautumaan, jos kirjottais tästä iteki joskus inspiksen iskiessä. Ny ei oikein lähe tän enempää, vaikka tekis mieli avautua aiheesta enemmänkin. :p
Ihan totta on kyllä se, että tämä(kin) kirjoitus kuuluu siihen sarjaan "mistä tietää, että on tullut vanhaksi". ;)
VastaaPoistaSittenhän ovat nämä, jotka eivät sovi siihen tiettyyn pintaliitomuottiin, joita nämä nuoret sitten kutsuvat "ernuiksi" eli erilaisiksi nuoriksi. Itse olisin varmaan ollut oman aikani ernu. :D
Itsestäni ainakin tuntuu Suomen mittakaavassa suht ison kaupungin kasvattina, että jokainen sai silloin aikanaan olla ihan vapaasti oma itsensä. Kun nykyisin nuoret, varsinkin tytöt, tuntuvat olevan tosi samasta muotista veistettyjä.
Kirjoita ihmeessä pidempi pohdiskelu, jos joskus irtoaa. :)
Meinasin lisätä jo edelliseen kommenttiin maininnan siitä, että vanhaksi on vissiin tultu, ku on menny tässä jo useampi vuosi ymmärtämättä niitä "nuorten haihatuksia". :p Kammottavaa, miten tässä näin kävi?
VastaaPoistaToi "ernukin" on noita ihania "nykyajan nuorten" keksimiä termejä, jotka just ja just tämmönen vanhakin ymmärtää. Itekin olin jo teininä pesunkestävä epätyylikäs nörtti ja ernuksi varmaan olisivat haukkuneet, jos se termi ois ollu ees olemassa niin ammoisina aikoina. :D
Toisilta erilaisuus ja aitous hyväksytään, toisilta ei, eikä se aina selity järjellä kelle se lupa annetaan. Monihan valitsee sen massateiniroolin välttyäkseen esim. koulukiusaamiselta, vaikka se tarkoittaakin, ettei voi olla oma aito ittensä. Lahen kokosessa tuppukylässä eli omassa kasvuympäristössäni ei ollu lupaa erottua joukosta "väärällä tavalla", sen sain itekin kokea. Tosin siitä kokemisesta on seurannu huomattavasti enemmän hyvää kuin siitä, jos ois tullu taivuttua siihen massateinimuottiin. Että hähää, siitäpäs saivat mokomat sopulit! :D (Mut tää ny ois taas ihan uuden oman postauksen aihe. Paree lopettaa tää kommentointi, ettei vahingossakaan tuu enää uusia postausideoita, vanhojakaan ku ei ehi toteuttaa...)
Toi on muuten kyllä kanssa ihan totta, että monesti niistä ei-niin-helpon nuoruuden kokeneista hioutuu melkoisia timantteja. Harmi vaan, että teini-ikäinen ei ole itsetunnoltaan se vahvin mahdollinen, että kestäisi sen erilaisuuden ja sen seuraukset, vaan helpompi tapa on sitten olla jotain muuta kuin mitä ihan oikeasti onkaan.
VastaaPoistaOlavi Uusivirta laulaa hienosti jossain biisissään, että "eilen vielä villi lapsi, tänään oot jo aikuinen, ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus". Semmoista se on. Kovin katoavaista.
hyvä postaus. näinkin syvällisen mielenilmauksen sain tänne raapustettua. no joo, mullahan ottaa heti tulta alleen tämä muotiblogiskene ja kulutusmaailma. se, miten nämä nuoret elävät ihan oikeasti kauhean krääsämäärän keskellä (joka asuun mätsäävät glitteristä hankitut korvikset, joista lähtee maali ekalla kerralla ja ne unohtuu jonnekin sekamelskan sekaan - puhumattakaan louis vuittonista ja burberryn huiveista huoh), ahdistaa ihan vitusti. mä en oikeasti voi käsittää tota. oon vanha varmaan ja niin punavihree kolmekybänen kaupunkilainen luomutuotteineni ja kierrätyspaljuineni (läppähän se on sekin), että kauhulla odotan oman lapseni teiniytymistä. toiv. se soittaa ihan saatanan kovaa musiikkia ja kasvattaa pitkän tukan, mutisee mulle ihan jeessiä kun kuulumisia kysytään, mut lähtee aina kaveriksi levyostoksille.
VastaaPoistaMikä on kierrätyspalju?
VastaaPoistaJotenkin musta tuntuu, että jollain tavalla kotikasvatuksella voi olla vaikutusta siihen, millaiset periaatteet lapsella on isompana. Jos kotona annetaan sellainen tervehenkinen pohja, niin ehkä sitä teiniäkin kiinnostaa joku muu kuin pinnallisuus ja turha julkisuus.
Tai mistä mä tiedän, ehkä ne just kapinoi vanhempiaan vastaan ja tekee kaiken juuri päin vastoin kuin mitä äiti on opettanut. :D
Musta tuntuu, että nuorten kapina kohdistuu siihen osaan kasvatusta, joka ns. menee yli.
VastaaPoistaHyviä periaatteita jne. vastaan yleensä harvat kapinoi, ellei sitten mene vanhemmilta paasaukseksi. Jos taas kasvatus koostuu pelkästä nalkuttamisesta, tukahduttamisesta tms., ei ihminen välttämättä tajua vielä aikuisenakaan, mitä vanhemmat yrittivät opettaa.
Niin no, musta tuntuu, että monesti vanhempien ihan tavallinenkin huolehtiminen yms. tuntuu teini-iässä tukahduttamiselta. Kuuluuhan se vanhempien vastustaminen ihan normaaliin kehitykseen, surullisempia ovat ne tapaukset aikuisina, jotka ei nuorena koskaan kapinoineet.
VastaaPoistaKierrätyspalju=kierrätysastia=bioroskis, paperinkeräys, pahvinkeräys juu neim it. :D
VastaaPoistaJoo sopis toivoo, et olis kasvatuksella merkitystä. Tolla ihmisellä tuntuu olevan yhtä luupäinen kuula kuin äitillään, joten eiköhän se jotain jäynää keksi. Jos se kuvittelee järkyttävänsä mua goottityylillä, siinä se erehtyy. Mut toisaalta, se on kohdusta asti kuunnellut meillä mörinämusaa ja riemastuu edelleen 2,5-vuotiaana eniten metallimusiikista, joten tuskin se gootteiluun kääntyy, jos järkyttää haluaa. Oon siitä vitun ärsyttävä hippimutsi, et oon tosi suvaitsevainen, joten ei minkään sortin järjestötouhu tai räppääminen kummastuta. Mut hei, yhden mä keksin! Jos se keksii innostua persuista ja skineistä, sit mä saatan vittuuntua tosi pahasti.