Ramble on

Ai niin, täytyy varmaan pitää teidät kärryillä terveydentilastani. Ne tiistaina mainitsemani olot tulivat ja menivät. Nyt olo on taas siis ihan normaali. Todennäköisesti oikeassa olivat ne, jotka epäilivät nesteiden poistumista kehosta. Aika outo juttu, mutta ilmeisesti se neste poistui sitten päästä asti, heh heh. Viikonloppuna kyllä söin itseni ähkyyn useamman kerran ja sitten viikonlopun jälkeen taas en, mutta koskaan ennen kroppani ei ole reagoinut sellaiseen tuolla tavoin. Mutta ehkä tämä uusi uhkea... ei kun siis urheilullinen elämäntapani on aiheuttanut sen, että aineenvaihduntani on alkanut toimia eri tavalla ja kroppaan kerääntyneet nesteet syöksyvät Niagaran tavoin minusta ulos parin päivän ajan. Mutta ainakaan emme nyt todennäköisesti saa blogivauvaa tällä kertaa.

Uuudesta urheilullisesta elämäntavasta puheenollen, olen nyt käynyt muutaman kerran spinningissä. Pari ensimmäistä kertaa kävin puoli tuntia kestävässä kevytspinnissä ja tulin siihen tulokseen, että ei tunnu missään. Vaikka vääntäisin vastuksia isommalle, niin puoli tuntia on ihan liian lyhyt aika mihinkään. Eihän siinä ehdi edes hengästyä, kun seuraavaksi taas jo jäähdytellään. Eilen kävin 45 minuuttia kestävässä kuntospinnissä, joka oli toki raskaampi kuin kevytspin, mutta silti tunnin jälkeen oli fiilis, että tässäkö se nyt oli sitten. Olen varmaan tuolla Bodypumpissa jotenkin opettanut itseni siihen, että jos ei tunnin aikana vedä jaksamisen äärirajoilla, niin se ei ole mitään. Ei kai tässä auta muu kuin mennä seuraavaksi siihen kaikista raskaimpaan spinniin ja sen jälkeen pudota puolikuolleena satulasta.

Olen ihan kauhuissani lukenut uutisia siitä 8-vuotiaasta tytöstä, jonka isä ja isän naisystävä kiduttivat hengiltä. Vain ihminen pystyy noin puhtaaseen pahuuteen. Vaikka olen olevinani miten zen ja hyvä ihminen, etten haluaisi tappaa kärpästäkään, niin tämmöisten ihmispaskiaisten kohdalla sisäinen buddhani lakkaa kyllä hymyilemästä. En todellakaan pahastuisi, jos joku nuijisi nuo tekijät henkihieveriin (tämä ei ole kehoitus, ainoastaan mielipiteeni). Samoin toivon, että lastensuojelu joutuu edesvastuuseen asiasta. Joo, jokainen tekee virhearvioita työssään joskus, mutta jos 8-vuotias lapsi alkaa itkeä, kun kuulee joutuvansa takaisin isänsä luokse, niin eikö jonkun hälytyskellon pitäisi alkaa soida.

Tänään on viimeinen työpäiväni tältä erää, mistä olen kauhean iloinen, vaikka oikeasti kai pitäisi olla surullinen. Työpaikka olisi kyllä kiva olla olemassa, mutta ehkä joku muu, jossain muualla. Älkääkä käsittäkö väärin, tykkään työkavereistani tosi paljon, mutta täällä on niin paljon kaikkia mieltäni puuduttavia asioita. En tiedä pitäisikö laskea 1+1, kun aiemmin sain huomauttelua painoni putoamisesta ja tänään sain läksiäislahjaksi (kirjoitin ensin vahingossa että läskiäislahjaksi, mikä olisi ollut kyllä aika kuvaavaa) kauhean kasan suklaata. Vihjaavatko ne jotakin? Tykkäävätkö ne muhkummasta?

Olen myös miettinyt, että pitäisikö minun kirjoittaa yksi blogikirjoitus aina yhdestä aiheesta, jotta se olisi yleisölle helpompi käsitellä? En siis väheksy teidän älykkyytänne, mutta kun tämäkin kirjoitus rönsyili neljässä (tai nyt jo viidessä) eri aiheessa. Kommentoinninkin kannalta voisi olla helpompi keskittyä aina yhteen aiheeseen kerralla, mutta minkäs teet, kun on tippaleipäaivot. Tai sitten pitäisi kirjoittaa neljä lyhyttä kirjoitusta päivässä, mutta se tuntuisi jotenkin liioittelulta. Mutta valitkaa toki suosikkiaiheenne ja kommentoikaa sitä (jos huvittaa), tai vaikka kaikkia aiheita kerralla ja yhdessä lauseessa.