You must unlearn what you have learned

Näin unta, että olin viimeisilläni raskaana. Itse asiassa yliaikainenkin jo. Vauva oli ehkä lähtemättömästi päättänyt jäädä kohtuuni. Paniikkikin alkoi iskeä. Herätyskellon soitua oli pakko kokeilla kädellä vatsanseutua joka oli... no, ei nyt litteä, mutta litteämpi kuin viimeisillään raskaana. En ollut varma olisinko ollut helpottunut vai pettynyt. Lähinnä helpottunut.

Uutinen kertoi, että Iso-Britannian jediritarit ovat vähenemässä. Suomen tilanteesta en tiedä. Eilen ainakin akkunani alla oli auto, jonka rekisterinumero oli JED-1. On niitä täällä siis yhäkin. Saako Suomessa ilmoittaa uskonnokseen jonkun ei-niin-virallisen? Jos saa, niin alan vakavasti miettiä mikä olisi omani.

Tämä talvi on kauhean kätevää aikaa autoilijoille. Kun maahan sataa riittävästi lunta, niin parkkiruutuja ei enää näy. Silloin saa käytännössä pysäköidä ihan minne vaan. Eilen raahustaessani salilta kotiin oli joku sankari laittanut vinoparkkiin suoraan suojatien päälle. Eikä niin, että sen perä olisi vain vähän ollut ruudun ulkopuolella vaan auto oli käytännössä lähes kokonaan siinä, missä ennen oli suojatie. Jalankulkijat joutuivat kiertämään pitkän matkan. Auton lumipeitteestä päätellen se oli ollut siinä jo hetken jos toisenkin. Missä ovat kaikki parkkipirkot silloin kun niitä tarvittaisiin? Meinasin kirjoittaa tuulilasiin (lumeen), että tässä on suojatie, ääliö, mutta lumi oli liian höttöistä siihen tarkoitukseen. Olisin kyllä ripittänyt kuskin siihen paikkaan, jos olisi sattunut paikalle. Ei sattunut, harmi vaan.

Kökötän tässä sohvalla ja tapan aikaa, koska en millään jaksaisi raahautua yliopistolle. Kaikki empiirinen tutkimus liittyen graduun on nyt tehty ja olen päättänyt, että tänään on viimeinen päivä kun menen paikan päälle ihmettelemään. Tänään raahaan vinon pinon artikkeleita kotiin ja aion aloittaa gradun kirjoittamisen oman sohvan nurkassa. Pyjama päällä ja mielellään öisin. Yliopistolle ei voi mennä yöllä pyjama päällä kirjoittamaan gradua. Yö on ihmisen parasta aikaa.