Bling, bling, bling if your daddy's got cash

Disclaimer: Seuraava kirjoitus varmaankin pahoittaa jonkun mielen, vaikka aika vahvasti kyllä epäilen, ettei kukaan kyseistä kohderyhmää oleva viihdy blogissani. Jos näin kuitenkin käy, niin olen siitä jo valmiiksi pahoillani. Tarkoitukseni on käsitellä enemmänkin ilmiötä kuin kenenkään yksittäisen ihmisen blogia. Jatkakaa toki paheksunnastani huolimatta valitsemallanne tiellä.

Kuva: jostain netistä, graffiti: Banksy

Minua jotenkin huolestuttaa ahdistaa ärsyttää tämä koko ajan lisääntyvä krääsävillitys täällä blogistaniassa (ja koko maailmassa, jos niikseen tulee). Mitään tilastoja ei ole käsissäni, mutta voisin epäillä, että suurin osa blogeista palvoo nykyisin materiaa. Ostellaan vaatteita kuin heikkopäiset, että voidaan joka päivä postata uusi päivänasukuva (painotetaan päivä-nasu-kuva) ja kulutetaan mitä ihmeellisempää kosmetiikkaa, että näytettäisiin luonnollisen kauniilta.

Yleensä, kun joku luokittelee itsensä muotiblogiksi (tai lifestyle, mitä vaan), niin odottaisin heidän esittelevän jotain oikeaa muotia. Mutta ei, yleensä nämä esittelevät halpisketjujen, kuten Gina Tricotin, H&M:n tai Elloksen rääsyjä. Niistä on laatu ja yleensä myös muoti kaukana. Lapsi-/halpatyövoimasta en edes rupea, koska en ole itsekään siltä osin synneistä vapaa. Valitettavasti.

Oma ongelmani on myös se, että tämän hetken kuumin muoti on todella rumaa. En pukisi niitä vaatteita päälleni, vaikka vähän maksettaisiinkin. Tai mitenkäs se minun ongelmani on? Ei mitenkään. Mutta onpahan tällä hetkellä ainakin kohtalaisen helppoa erottua katukuvasta ja omasta mielestäni — anteeksi nyt vaan — hyvinkin edukseni. Oma lempiliikkeeni Indiska kuuluu varmasti käytännössä samaan halpisketjukategoriaan, joiden vaatteiden laatu ja eettisyys ovat arveluttavia, mutta ainakin ne näyttävät persoonallisilta verrattuna tuohon kaikkeen kasari-/ysärimassaan, mitä muut kaupat pihalle ruuttaavat.

Näiden blogien uusi (tai mistä minä tiedän onko se uusi, mutta ainakin räjähdysmäisesti kasvanut ja kaikkialta tursuava) villitys on myöskin lukijoiden kalastelu -arvonnat. Arvotaan jotain kohtuullisen vähäpätöistä krääsää, mutta arvontaan osallistumisen vaatimuksena on yleensä 1) blogin/bloggaajan nuoleskelu kommenttilaatikossa, 2) blogin lukijaksi ilmoittautuminen Bloggerin lukijat-kikkareen kautta ja 3) arvonnan järjestämän blogin mainostaminen valitsemallaan taholla. Sitten ihastellaan, miten paljon on taas tullut lukijoita niin ja niin lyhyessä ajassa, koska juuri sisällön laadun vuoksihan he ovat lukijoiksi kirjautuneet.

Ehkä tämä johtuu vielä noroviruksestani, mutta jotenkin etoo nuo orgiat.

Sitten on vielä ne kirjoitukset, joissa kehutaan jotain tuotetta, linkitetään siihen ja kun hyväuskoinen lukija klikkaa linkkiä, niin salakavalasti bloggaajan tilille kilahtaa kolikoita. Noissakaan tapauksissa en koskaan usko, että bloggaaja kehuisi tuotetta siksi, että se on oikeasti hyvä, vaan ihan puhtaasti hyötymistarkoituksessa. En tokikaan paheksu sitä, että blogillaan mahdollisesti tekee rahaa, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Tähän tosin on tullut selvästi aika laajamittainen muutos eli suurin osa taitaa ilmoittaa mainoslinkeistään selkeästi, joten lukijan pitäisi tietää linkkiä klikatessaan tuottavansa bloggaajalle rahaa (tai lisää krääsää, mitä noista nyt saakaan). Itse nykyisin aina näissä epäilyttävissä blogeissa tsekkaan linkin osoitteen enkä klikkaa, jos urlissa lukee jotain tradedoubler tai muuta arveluttavaa settiä.

No, mikäänhän ei ole niin helppoa kuin klikata selaimen ylänurkasta ruksia ja poistua paikalta, mutta ei se poista noita olemasta olemassa, että suljen niiltä silmäni. Ehkä olen ainoa, jonka mielestä noissa piirileikeissä on jotain todella kieroutunutta ja likaista. Ehkä se vähän huolestuttaa, että yleistyykö ihmisten pinnallisuus oikeasti noin huikeata tahtia vai feikataanko sitä vaan saadakseen rahaa bloggaamisesta? Ja ei, en ole kateellinen. Jotenkin kuitenkin tykkään enemmän niistä blogeista, joissa kirjoittajalla on jotain sanottavaakin.

Seuraavassa kirjoituksessa haukun sitten naapurit. Jos muistan.

Ps. Otsikko yhden Suomen parhaimpiin lukeutuvan punkbändin No Shamen yhdestä parhaasta kappaleesta Better drunk than part of the machine (Parempi kännissä ku osa niiden koneen). Biisin sanat osuu niin kuin just tähän aiheeseen. Enkä tarkoita nyt tuota kännissä olemista.