Head, shoulders, knees and toes

Vaikka Turussa toisin huhutaankin, minä en muistuta ulkomuodoltani vielä(kään) She-Hulkia. Paitsi ehkä suuttuessani ja muuttuessani vihreäksi.

Noin muutenhan lihakseni toki tuntuvat näppituntumalla ja näkyvät myös treenitulosten paranemisessa, mutta ulospäin en varsinaisesti näytä miltään muskelimimmiltä. Lihakset kyllä kasvavat ja rasva vähenee, pikku hiljaa, mutta ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä hei. Parhaiten treenaamiseni tulokset huomaan omilla silmilläni kuitenkin yläkropan alueelta.

Aiemmin olen jo lesoillut epäkkäilläni sekä hauiksillani. Viime maanantain yläkropan treenissä olisin melkein voinut suudella peilikuvaani tehdessäni vipunostoja sivulle, mikäli peili ei olisi ollut niin likainen ja täynnä toisten hikiroiskeita. Olkapääni vaan ovat nykyisin niin nätit. Siis verrattuna entiseen. Tietysti varmasti lähes jokaisella normaalilla ihmisellä on jo ihan luonnostaan paljon nätimmät olkapäät ja plaa plaa plaa, mutta tämä siis omalla vaatimattomalla mittapuullani.

Alla olevasta kuvasta olen tietysti rajannut pois ne rumat kohdat itsestäni, kuten käsivarret ja kasvot (ja tissit, ihihi!), siksi tuommoinen hieman panoramahenkinen esillepano (no pun intended). Sairaan hienoja sisustustaulujani en tietenkään tajunnut heivata taustalta pois, mutta älkää antako niiden häiritä.

Kuvassa en siis pullistele oikeasti ollenkaan mitään lihaksia, ainoastaan olen levittänyt käsivarteni sivuille. On ne siinä, olkapäät. Melkein harmittaa, etten ole joskus vaikkapa vuosi sitten tajunnut ottaa sellaisia "ennen"-kuvia, joten nyt ei ole mitään vertailukohtaa, varsinkaan teillä. Mutta eipä tämmöisiä asioita osaa ennakoida mitenkään.

Aina hetkittäin mietin, että pitäisikö perustaa erillinen treeniblogi (ja olen varmaan sitä täälläkin miettinyt), niin näitä juttuja ei tarvitsisi lukea kuin niiden, joita kiinnostaa (eli itseni). Mutta sitten taas toisaalta, kun ei tämäkään blogi varsinaisesti huku päivityksiin tällä hetkellä, niin tuskin saisin kahta erilistä blogia senkään vertaa päivitettyä. Teiltä en viitsi edes kysyä, kun vastaus on kuitenkin se "ihassama". Ja sitten taas toisaalta jos perustaisin treeniblogin, niin tekisin sen ehkä ihan omalla nimelläni ja naamallani, niin ei tarvitsisi sensuroida kuvia (paitsi niitä rumia kohtia).

Sitä paitsi näistä yksittäisistä postauksistakin tulee jo niin narsistinen olo, että jos omistaisin kokonaisen blogin tälle oman pintani palvomiselle, niin joutuisin tämän tästä uimaan tervassa ja ripottelemaan tuhkaa päälleni.

Ensi kerralla sitten pohkeet? Sitä saatte kyllä odottaa vielä hetken jos toisenkin, että ne olisivat edustuskuntoiset. Eli ei kannata pidätellä hengitystä odotellessa!