Tämä kirjoitus liittyy nyt hyvin vahvasti naisosiin ja naistenvaivoihin, joten voisin kehottaa heikoimpia (eli miehiä) skippaamaan.
Sattuneista syistä minulla ei hiljattain ollut kolmeen vuoteen kuukautisia. Se oli hyvin onnellista aikaa elämässäni. Alkuvuodesta jouduin kuitenkin lopettamaan tuon onnellisen olotilan, sillä aloin saada ikäviä sivuoireita keltarauhashormonista. Sen jälkeen elämäni onkin ollut hyvin säännöllisesti neljän viikon välein helvettiä.
Tämä on varmasti nyt joku luontoäidin henkilökohtainen kosto minulle niistä kolmesta onnellisesta ja kivuttomasta vuodesta. Koska luontoäitikin on nainen, ja nainen on naiselle susi. Kivuliaat ilmavaivat ovat ehkä paras termi kuvaamaan tämänhetkistä olotilaani. Ja kun sanon kivuliaat, tarkoitan todella kivuliaita. Jos koliikkivauvoilla on yhtään samanlainen olotila kuin minulla, niin niiden 24/7 parkuminen on vähintäänkin oikeutettua.
Toissailtana aloin jo epäillä jonkun alienin poikasen tunkeutumista vatsanahkani lävitse ja tein poistumissuunnitelman jonnekin ensiapuun. Viime yönä jopa kyljen kääntäminen oli työn ja tuskan takana, sillä paikoillaan oli hyvä, liikahtaminen paha. Onneksi kipulääkkeillä pystyy auttamaan itseään jonkun verran, mutta ihan kaikkeen nekään ei pysty. Jos en tietäisi tämän paskan menevän ohitse parissa päivässä, niin menisin välittömästi poistattamaan kaikki naisosani.
Ollaan hormonaalisesta ehkäisystä mitä mieltä tahansa, ja vaikka se sekoittaisi täysin ihmisten pariutumisen ja tappaisi pikkuhiljaa kaiken elämän maapallolta, niin on tämä luomuna eläminen kyllä ihan kamalaa. En halua mitään yhden naisen kivuliasta ja veristä taistelua maapallon pelastumisen puolesta! Siksipä tähän tulee taas stoppi ja alan kiltisti pumpata itseeni hormoneja. Tällä kertaa hiukan eri muodossa tosin, ettei ne alkuvuoden sivuoireet uusiudu.
Fyysisten oireiden lisäksi on myös pääkoppani vetänyt melkoista vuoristorataa tämän kevään, kuten ehkä olette huomanneet. Koska en yleensä olen aivan näin tuulella käyvä kuin tänä keväänä, en keksi sillekään mitään muuta selitystä kuin tuon omillani olemisen, mitä hormoneihin tulee. Nyt loppuu sekin toivottavasti. Onhan siinä tietysti oma hauskuutensa ihastua joka toiseen vastaantulevaa kaksilahkeiseen (tai ei niiden tarvitse edes tulla vastaan, riittää että ovat televisossani [ah, Alexander! ah, Guillaume!]), mutta jatkossa pystyn toivottavasti keskittymään johonkin vähän olennaisempaan(kin). Joku roti sentään.
Luvassa siis tasapainoista ja asiallista mielipidebloggaamista. Hempeilyt sikseen!
Ps. Otsikko on Pearl Jamin hienosta kappaleesta Blood.
Jep,
VastaaPoistajos olisin 15-vuotias poika, olisin nyt hyvinkin järkyttynyt. Äitini soittaisi juuri tällä hetkellä Ilta-Pulun lööppivihjepalveluun.
Sori. Kivut on aina huono, oli ne sitte missäpäin tahansa tätä meidän tomumajaa.
No, ainakin mä varoitin, joten mua ei voi laittaa siitä edesvastuuseen. ;)
VastaaPoistaKivut on kyllä inhoja. Toisissa paikoissa inhampia kuin toisissa.
Hormoonit tai niiden puute, samaa rytöä kaikki. Mulla taas melatoniinintuotanto on vissiin pysähtynyt kokonaan kun enää ei ees aamuyöstä saa aina viä unta ilman nappii.
VastaaPoistaMut tää ei koske, kiitos siitä. Rassaa muuten vaan.
Naisosien poistaminen on helpottanut elämääni jo pian 10 vuotta. Olen kovin onnellinen. Otan osaa, muistan kyllä.
VastaaPoistaNyt kun on tullut aika luopua lopuistakin naishormoneista huomaan välillä haikailevani unen perään. Mutta kaikkea ei voi saada, ainakin valvon kivutonna.
Naiseus on ihanaa. <3
VastaaPoistaMulla oli myös "muutamaan" otteeseen sen verran tuskaista kerran kuussa, että mies oli jo kyselemässä pitääkö lähteä päivystykseen. Ei sitten menty, mutta ei sekään kyllä ihan hirveästi lohduta tuskan partaalla, että tietää ettei tää nyt montaa päivää kestä...
Mutta se vähän lohduttaa, että vielä on ainakin viisi kuukautta jäljellä kuukautiskivutonta aikaa. :)