PAM! (Erästä ystävääni lainaten: se ääni, kun paska iskee tuulettimeen).
Tuo eilinen kirjoitukseni oli kuin joku itsensä toteuttava ennustus. Että aika olisi todellakin pitänyt pysäyttää siihen hetkeen, flunssasta huolimatta. Koska siitä hetkestä ei ollut suunta kuin alaspäin. Käänteet näissä asioissa näköjään ovat todella nopeita. Aivan käsittämätöntä.
Mikään ei varsinaisesti ole muuttunut, mutta — utelias kun olen — sain tietää kyseisestä hemmosta asioita, joita en olisi välttämättä halunnut tietää. Tai hyvä kai se on tietää jo ennemmin kuin myöhemmin. Lähinnä nyt vaan toivon, että niitä asioita ei olisi olemassakaan. Asioita, joista ihan oikeasti saattaa/saattaisi/olisi saattanut muodostua ylitsepääsemättömiä.
En sentään löytänyt mitään salaperhettä ja seksuaalinen suuntautuminenkin on ihan tarkoitukseeni sopiva, mutta kävi ilmi, että elämänkatsomuksemme eroavat toisistaan hyvin merkittävillä tavoilla. Eihän kenenkään tarvitse olla samaa mieltä asioista kanssani ja kukin saa uskoa taikka olla uskomatta siihen mikä itsestä parhaalta tuntuu, mutta joitain asioita ei vaan voi ylittää. Olenhan minä suvaitsevainen (vaikka kyseistä sanaa inhoankin), tai ainakin yritän olla, mutta en tiedä miten se toimii toiseen suuntaan. Ei varmaankaan kovin hyvin. Olen kuitenkin tässä elämässäni kiertänyt muutakin kuin tahkoa, jos tiedätte mitä tarkoitan, heh heh.
Tajusin tässä tänä aamuna, että jos mies on sinkku ja ihan normaali (normaalin voi tässä kukin käsittää haluamallaan tavalla), niin silloin se ei yleensä ole kovin kuuma kinkku. Jos mies taas on ihan normaali ja vieläpä kuuma, niin se ei ole sinkku. Mutta jos mies on sinkku ja kinkku, niin ihan taatusti se ei ole normaali. Kaikkea kolmea ei vaan voi saada. Olisihan minun se pitänyt tietää.
Miten kenelläkään voi olla näin huono säkä miesten suhteen? Ne harvat kerrat, kun aivan tosissani ja täysillä ihastun johonkin, niin tyyppi joko muuttaa toiselle puolelle maapalloa tai sitten rakastaa enemmän jotain toista (kuten vaimoaan taikka vaikka jumalaa). Universumi taitaa pilailla kanssani aivan toden teolla.
Enpä minä tässä nyt täysin ole heittämässä lusikkaa kaivoon, vai miten se sanonta meni. Ei parin Facebook-tykkäyksen perusteella voi olla antamatta toiselle mahdollisuutta (mikäli toinen sellaisen haluaa, tämäkin on vielä epäselvää). Nämä nyt kuitenkin ovat asioita, jotka on kai kuultava suoraan toiselta ennen kuin tietää miten asiat todella ovat. Mutta pakko myöntää, että kyllä tässä tunnelmat hiukan latistuivat.
Ps. Onneksi sain halauksen heti aamusta yhdeltä lomaltapalaajalta, niin vähän on edes parempi mieli.
14 kommenttia:
Tuohon kinkku-sinkku-normaali -probleemiin on pakko sanoa, että poikkeuksiakin on. Esim. oma mieheni, josta pitkän aikaa yritin etsiä jotain epänormaaliutta, mutta en sittten kuitenkaan löytänyt.
Eli ehkä tutkiva journalismisi on nyt jotenkin erehtynyt? Oot ymmärtänyt jotain väärin? Tai tyyppi on helposti käännytettävissä takaisin normaaliuden piiriin?
Sitä yritin vaan sanoa, että elä nyt vielä heitä mitään taloustarvikkeita kaivoon.
Joo no siis kyllähän ne normaalit kinkutkin on jossain vaiheessa tietysti sinkkuja. Täytyy vaan olla oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Mä vaan en koskaan ole. ;)
Kyllähän mulla on tässä suuret suunnitelmat miespoloisen viekoittelemisesta syntien tielle, mutta... Katotaan ny.
Onneksi tulee kohta syksy ja rauhaset taas rauhottuu. Ja kinkkuva saa joulupöydässä, niin että napa ruskaa.
Saatatpa olla hyvinkin oikeassa, vaikka toisaalta olisihan se kiva tuntea asioita silleen suurella kädellä kaikkina vuodenaikoina.
Paitsi että minulla nämä jutut ovat selvemmin riippuvaisia hormoniehkäisystä, joka on ollut vähän on/off tämän vuoden aikana.
Joulukinkku on kyllä hyvää eikä se aiheuta sydänsuruja.
Kirjoittelin taannoin siitä mielenrauhasta... ;-)
Zepa, sä olit niin oikeassa! Jatkossa sä olet mun guruni. Mä rupean zepalaiseksi nunnaksi enkä enää vilkaisekaan vastakkaiseen sukupuoleen!
zepalaiseksi nunnaksi... nyt et usko Tiina tuohon itsekään. :D
Plääh! Tylsää!
Koska en tietääkseni ole varattu, olen epänormaali ja haalea epäkinkku? Enkä ole! Joten teoriasi ei ole aukoton. Paitsi jos se koskee vain miehiä :D
Mun yksi kaveri taannoin ihmetteli, kun orastava suhde meni karille, ja mies ilmoitti syyksi elämän- tai maailmankatsomukselliset erot, joissa olivat ilmeisesti täysin vastakkaisilla rannoilla. Minä taas en osaa uskoa, että suhde voisi kantaa, jos katsomukset ovat kovin erilaiset. Että olisin ehkä sitä mieltä, että hyvä, kun tuli tämä asia selväksi ajoissa. Jos se nyt siis on selvä.
Älä heitä kaivoon mitään, pistä uutta matoa koukkuun (tällaistahan en tosissani kenellekään voi suositella, mutta niin käsittääkseni kuuluisi tehdä)!
T. Mymskä-nunna
Pitääpä lisätä tää naisen karkoitus repertuaariini.
Vaikka en minä niitä ole koskaan tarvinnu, luontainen rumuus ja tyhmyys on aina toiminu. :D
Annikki, siis mitä, et usko? Tai siis... köh... ahhehee...
Mymskä, pahoin pelkään, että olet oikeassa, vaikka kovasti toivoisinkin sun olevan väärässä. Se vaan on niin syötävän suloinen, että pistelisin poskeeni vaikka heti.
Mutta kyllä täytyisi rakastaa tosi paljon, että pystyisi kaksi ilmeisen vahvan mutta hyvin päinvastaisen näkemyksen omistavaa ihmistä olemaan ja elämään yhdessä. Voisihan sitä aluksi yrittää, mutta luulisin, että se ei pidemmän päälle toimisi. Että sikäli hyvä joo, vaikka olisihan tämä voinut tulla ilmi jo pari viikkoa tai kuukautta sitten...
Ellei sitten ole olemassa vaihtoehtoa, että jompikumpi löysäisi kannastaan, mutta minä en ainakaan ole se kumpi. Mutta ei tää nyt ihan selvä peli silti vielä ole.
Ja se teoria koskee tietysti vain miehiä, koska olenhan mäkin sinkku, kinkku ja ainakin melko normaali. ;)
Shkval, riippuu tietysti minkälaisen naisen haluat karkoittaa. Ei se kaikkiin toimi yhtä tehokkaasti kuin minuun. (Ja miksi kukaan edes haluaisi karkoittaa naisia!)
Eli se on a) perussuomalaisten kannattaja tai b) suuri päiviräsäsfani...
Eli ei a eikä b, mutta Nope. Valitettavasti Nope. ei ole asiana tuttu, joten deduktiivinen päättelyni vaatii lisäinfoa.
Paijausta.
Tietynlainen näkemysero on vaan ihan kiva kun aina saa jostain riidan aikaiseksi, mutta ymmärrän että jossain menee raja.
On joitain asioita joista itsekin olen haluton taipumaan, tai ainakin saa olla aika hitsin hyvät perustelut.
Onnea seuraavaan kertaan. Se että jaksat yhä yrittää on vaan hyvä juttu.
TV, nim. "Sinkku joka pitää itseään kinkkuna, mutta se johtuu vain siitä että on sika ;)"
Termari, darling, nää tilanteet tulee mulle eteen kyllä aina ihan yrittämättä ja pyytämättä. Sen jälkeen yritän vain pysytellä edes jotenkin järjissäni.
Joo, jos kyse onkin vain siitä, että äänestetäänkö meidän perheessä persuja vai vassareita, niin kyllä sen kestäisi, mutta tässä kohtaa saattaa olla ihan oikeasti sellaisia näkemyseroja, että juttu on ikään kuin "no go".
Toivon (yhä) että ei ole, mutta pelkään että on. (Eikä ne rajoitukset todellakaan ole minun päässäni. Mutta jos se ensin rakastuu palavasti ja sitten vasta paljastan että olen lähinnä se, josta äiti aina varoitti, niin ehkä se sitten joustaa...)
Lähetä kommentti