Vähän yli kaksi vuotta näköjään meni, kun kaivoin tämän blogin salasanan naftaliinista. Tein sen nytkin raskain sydämin, sillä rakas kanssabloggaajamme Zepa, Ana, millä nimellä hänet tunsitkin, on eilen nukkunut pois pitkän sairauden uuvuttamana, niin kuin tapana on sanoa.
Kulje valoa kohti, Ana!
***
Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen
nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
– Vuokko Laatio
Olipa kurja uutinen, mutta jotenkin sen arvasinkin kun bloginsa hiljeni täysin noin kuukausi sitten tehdyn viimeisen postauksen jälkeen.
VastaaPoistaRauha hänen muistolleen, juttujaan oli aina mukava lukea.
-S- joka ei nyt jaksa kirjautua
Voi, kiitos kun kerroit.
VastaaPoistavoi miten surullinen uutinen
VastaaPoista
VastaaPoistaKiitos, kun kerroit. Surullista. :'(
Ja vaikka olitkin suruviestin asialla, niin hyvä oli kuulla sinusta. Että olet siellä jossain. Kaikkea hyvää. <3