Miten tämä kirjoittaminen onkin niin kausiluontoista, että välillä on monta päivää putkeen sanottavaa ties mistä, joskus jopa useamman kerran päivässä, ja välillä sitten taas ei ole mitään sanottavaa eikä mielipiteitä mistään. Tai jos onkin jotain mieltä jostain, niin sitä ei jaksa pusertaa blogiin, koska plääh.
Tässä yhtenä iltana, siinä unen ja valveen rajamailla, keksin jonkun aivan älyttömän loistavan ajatuksen, josta päätin kirjoittaa heti seuraavana päivänä blogiin. Arvatkaa muuten muistinko enää seuraavana päivänä mikä se aihe oli? No en muistanut, enkä muista yhäkään, mutta varmasti se oli jotain todella kaunista ja syvällistä.
Olen tänään nukkunut osissa. Menin yöllä nukkumaan, kuten lähes joka yö (paitsi sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä, sillä pidin yhden hengen Oscar-valvojaiset(*). Asetin herätyskellon herättämään minut aamulla, koska piti raahustaa laboratorioon verikokeisiin. Verikokeista raahustin takaisin kotiin ja jatkoin nukkumista muutaman tunnin. Join aamukahvin ja söin aamupalan sitten vasta tuossa yhden aikaan iltapäivällä. Nyt makaan tässä sohvalla vieläkin jonkinlaisessa koomassa. Kohta joudun nostamaan ahterini tästä, sillä olen tänään vastuussa kissan ruokinnasta sekä yleisestä viihtymisestä.
Kilpirauhasarvoni ovat siis seurannan alla. Kävin tammikuun alussa verikokeissa, jolloin tulokset näyttivät melko selvää vajaatoimintaa, mutta lääkäri ei syistä a ja b halunnut aloittaa heti lääkitystä. Nyt syy a on hoitunut pois päiväjärjestyksestä, mutta katsotaan viikon päästä mitä mieltä lääkäri on tuloksista ja syystä b. Itse kyllä kokeilisin mielelläni lääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi niin monta asiaa ja mikä parasta, niistä asioista saattaisi päästä eroon nappaamalla nappia joka aamu.
Treenit ei oikein kulje (tai siis... en vaan jaksa mennä) ja ruokavalio on retuperällä. Voisin käydä kevätunille. Herättäkää minut sitten, kun lumet on sulaneet, kiitos!
*) Ajattelin ensin kirjoittaa Oscar-valvojaisaiheisen bloggauksen silloin yöllä, mutta en sitten siihenkään jaksanut vaivautua. Olen niin huono. Seurasin kyllä Twitterissä gaalan kommentointia koko yön ja se teki kaikesta niin paljon hauskempaa. Järkyttävintä yössä olivat ehkä väkivaltainen tissiasu ja Nelosen kommentaattorit. Ihmettelin myös mitä on tapahtunut Renee Zellwegerin silmille ja miksi Kristen Stewart on kuin väkisin lavalle pakotettu emopunkkari, joka vetää crackia? Ja miten on mahdollista, että Barbra Streisand on jo 70-vuotias?!!
27. helmikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Olin tavallaan hetken pahoillani kun en tunkenut kenenkään luo seuraamaan oscarii. Toisaalta, en seurannut edes twitteristä ja arvasin ainakin parhaan elokuvan etukäteen. JA sit se tärkee: puvut. Nekin näksii kun menis vaan kattoo asialle omistautuneita blogeja. Mutta en oo oikein jaksanut.
Kiva jos ois lääkitys ja auttais. Mutta tästä kuullaan varmaan vielä!
20 vuotta on tapahtunut Renee Zellwegerin silmille. Luomet ovat alkaneet vähän lupsattaa.
Voi ei Streisandhan ehtii kuolla ennen kuin olen kunniallisesti edes keski-iässä. Miten tällaiseen maailmanmenoon voi sopeutua, että kaikki tutut tähdet kuolee ja jotain ihan uppo-outoja tulee vaan lisää jostain tuutista?
Reneen silmät ovat pudonneet päästä?
Tervetuloa kilpirauhasen vajaatoimintakerhoon! Itsehän oon nappaillut nappeja jo 16 vuotta. Tosin vaiva löytyi ihan vahingossa, joten en itse koskaan huomaa jos lääkitys ei ole kohdallaan...
Ole tarkkana sen kilpirauhasen kans. Suomessa lekurit suhtautuvat asiaan kummallisesti. Hyvä ystäväni sai KÄRSIÄ monta vuotta liian pienestä lääkityksestä ja elämä meni vituralleen.
Suosittelen, että tutkit asiaa hiukka itse ( olet varmaan jo niin tehnyt?) ja VAADIT kunnon lääkkeet.
Vaikka Ameriikan ihmemaa ei ole kaikissa asioissa ihan kartalla, niin siellä tämä kilpirauhasen lääkitys on ihan eri levelillä kuin meillä.
Näen työssäni paljon naisia, joille olen suositellut kilpirauhaskokeita ja katso, monta kertaa syyt oireiluun löytyy sieltä. Yksi yleisin oire on tukan lähtö, siksi siihen siis törmään niin usein.
Ei kande kärsii, VAADI hoitoo ( toistan, sori.)
Tsemppii!
No veit kyllä jalat suusta jälleen eli hyvinki tuttua on toi, että kirjoitusinspis on tosi kausittaista. Ja ne parhaat ideat saa paikoissa tai hetkinä, joina niitä ei pysty blogiin näpyttämään eikä sitä samaa fiilistä saa ajatuksiinsa myöhemmin, vaikka muistaiski mistä tahtoi kirjotella. Siitä ne kuukausien mittaiset blogitauot helposti syntyy ja ylipäätään se kirjoittamisen kynnys kasvaa kasvamistaan. Itteä innostavakaan idea ei tunnu enää tarpeeks julkaisukelpoiselta...
Tiina, nyt ne Räjäyttäjät soittaa näköjään taas Tampereella! Doriksessa perjantaina 15.3., lämppärinä paikallinen The Achtungs, josta saattaisit pitää myös, ehkä jopa enemmän. Tuonne mä menisin, jos olisi veto lopussa ja jos en olisi toisella puolella Suomea yövuorossa. Toivon, että menet, itsesi ja kevääntulon takia, en mä mitään raporttipostausta kinua tekemään, toivon vain, että ehtisit kokea tuon bändin!
Zepa, yksin katsomisessa on se hyvä puoli, että voi nukahtaa ihan justiinsa silloin kun huvittaa eikä ketään haittaa. Toisaalta yksin juttujen arvostelu on aika tylsää. Mutta onneksi siihen hätään on sitten Twitter! :D
Annikki, mun mielestä kyse on siitä, että Renee poskipäät on nousseet ylöspäin, enemmän kuin että luomet olisivat laskeutuneet alaspäin. Jotain epäluonnollista siinä on. :D
Ja Barbra on sen verran ikinuoren oloinen, että eipä tiedä, vaikka kuoltaisiin ennen sitä.
Kirsikka, mullakin noi verikokeet otettiin vähän niin kuin muiden ohessa eli en sen takia hakeutunut lääkäriin. Olin tosin jo vuosia epäillyt vajautta olevan, mutta aiemmin lääkärin mielestä kaikki on aina ollut ihan ok. Pahoja oireita ei siis ole, joten en varmasti itsekään osaisi sanoa onko lääkitystä riittävästi vai ei. Mikäli siihen mennään.
Maketsu, googlailua olen suorittanut. Ihan mitään kovin pahoja kärsimyksiä minulla ei ole, joten sikäli pärjäisin varmasti ilmankin lääkkeitä. Jokunen vuosi sitten ihmettelin, kun hiuksia alkoi lähteä tavallista enemmän ja se on jatkunut tähän päivään asti, mutta koska en ole kaljuuntunut, niin en ole sen enempää huolestunutkaan. Suurin ongelma tässä on nyt todella hidas aineenvaihdunta, joka hidastaa ja vaikeuttaa painonpudotusta, ilmeisesti.
Vaadin! :)
Bemary, mulle käy tosi usein niin, että siinä vaiheessa kun pääsen julkaisu-napille asti, niin se kirjoituksen sisältö on jo jotenkin vanhentunutta tai muuten vaan menettänyt suurimman pontensa. Siksi nuo luonnokset vaan lisääntyvät koko ajan.
Anonyymi, kuulostat niin vakuuttavalta, että lupaan vakavasti harkita Dorikseen vääntäytymistä! :)
Zellwegerillä on sen verran ylimääräistä ihoa naamassa, että tuon piti tapahtua ennemmin tai myöhemmin.
Stewartin osalta en nyt oikein ymmärrä, mistä on kyse. Ainahan se on tuon näköinen. Ehkä hiukset ovat kuvassa hieman tavallistä vähemmän pöyhkeämpiä. En tosin tiedä, miltä näytti liikkuvassa kuvassa.
En oikein tahdo jaksaa katsoa noista edes vartin vertaa hauskimpia paloja Sinätuubailetin kautta.
Kristen Stewartin kohdalla kyse oli nimenomaan siitä liikkuvasta kuvasta. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että siltä se näyttää AINA. En ymmärrä.
Lähetä kommentti