The Devil Put Dinosaurs Here

Olo alkaa olla pikkuhiljaa jo aika vakaa. Keskiviikkoiltana sain kylään vieraan, joka ei esittäytynyt, mutta kutsutaan häntä nyt vaikka norovirukseksi. Sain taudin vieraillessani lapsiperheessä, mutta jostain syystä tämä tauti on kohdellut aikuisia paljon kehnommin ja lapset ovat päässeet kovin vähällä. Parempi kai niin päin.

Minulla ei ole ollut vatsatautia varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Pari kertaa olen ollut huonovointinen, mutta sitä ei ihan vatsataudiksi voi laskea, jos yhteen kertaan voi pahoin vessassa ja tilanne on ohi sen jälkeen. Myöskään krapulaa ei lasketa. Mutta oikeasti en ole varmaankaan peruskoulun jälkeen tästä taudista kärsinyt enkä voi sanoa menettäneeni juuri mitään.

Jos jotain hyvää tästä sairastelusta haetaan, niin ainakin sai kerrankin hyvällä omallatunnolla nukkua niin paljon kuin huvitti. Ja kyllä nukuttikin normaalia enemmän. Nukuin eilen kahdet ihan kohtuullisen mittaiset päiväunet ja niiden perään vielä täyspitkät yöunet. Kyllä nukkuminen on sitten mukavaa.

Toinen hyvä puoli sairaudessa oli se, että kahdessa vuorokaudessa elopainostani on lähtenyt enemmän kuin kaksi kiloa. Siis näin niin kuin jos tältä turhamaiselta rantakuntoon kesäksi 2021 -projektin kannalta ajatellaan. Uskon tosin ainakin toisen noista kiloista tulevan takaisin, kunhan nyt pikkuhiljaa yritän palailla normaaliin ruokailuun. Eilinen ravintoni kun piti sisällään lähinnä pullon Jaffaa ja kaksi purkkia viiliä. Treenaaminen saa odottaa ainakin huomiseen. Tai myöhempään.

Ehdin ennen sairastumistani käydä keskiviikkona spinnitunnilla. Että terveisiä vaan niille muille siellä samassa tilassa, tai sille joka polki spinnipyörälläni minun jälkeeni. Pyyhin kyllä ne kahvat, mutta eiköhän se noro jäänyt niihin asustelemaan. Tunsin kyllä siinä polkiessani, että nyt en ole ihan täysissä voimissani, mutta yritin uskotella itselleni vain syöneeni liian vähän. Eihän se siitä sitten ollut kiinni.

Ps. Otsikko on kuulemma toukokuussa ilmestyvän uuden Alice In Chainsin levyn nimi. Uudella viittasin uuteen levyyn, vaikka sanajärjestyksestä tuli hassu, mutta onhan bändikin tavallaan aina mielessäni kahdessa eri osassa: se vanha Layne Staleyn aikainen AIC ja tämä uusi ihan hyvä, mutta eri AIC. Levyn nimi on jotenkin erikoinen, ei ihan heti solahda sieluuni, mutta ei kai sen väliä jos levy on hyvä.