1. marraskuuta 2013

And I want to know, did you all enjoy the show?

Tarttis varmaan tehdä jotain tälle blogille. Kuten vaikka kirjoittaa tänne.

Olen erikoistunut siihen, että kun jollain on joku kysy-vastaa-tyyppinen juttu blogissaan, niin olen aina ensimmäisenä mukaanlähtöäni kiljumassa. Pyhänä tarkoituksenani on ihan oikeasti vastata niihin kysymyksiin, mutta sitten ne jää puolivalmiina tuonne luonnoksiin killumaan enkä koskaan saa vastauksiani julkaisuvalmiiksi asti. Karhu kanssani. (Bear with me).

Piti se kana kyniä sen Turun Klubin kanssa. Parisen viikkoa olen jo antanut heille aikaa vastata palautteeseeni, mutta jos ei, niin sitten ei. Oikeastihan tämä on tosi pikkujuttu, mutta eniten vituttaa just ne. Tai kaikki.

Olin siis kaksi viikkoa sitten siellä Turun Klubilla Vista Chinon keikalla. Yleensä jo keikkalipuissa lukee, jos valokuvaaminen on kiellettyä. Näissä lipuissa ei lukenut enkä kyseistä tieto sen tarkemmin etsinyt  mistään muualtakaan, koska se mitä ei ole selkeästi kielletty, on sallittua. En edes ottanut kameraa mukaan Klubille, vaan olin ihan puhelimeni varassa. Sitä paitsi Tampereen Klubilla kuvaaminen ei ole koskaan kiellettyä (Pakkahuone on eri juttu, siellä on järjestysmiehet natsisikoja, paitsi se yksi joka on ihana), joten en uskonut tuollakaan olevan.


Vista Chino on ihana

Bändi siinä sitten aloitti soittelemisen ja olin ihan fiiliksissä, niin kuin kaikki muutkin. (Paitsi se yksi selkeästi mukaan pakotettu tyttöystävä, joka seisoi vieressäni). Hassu pikku fakta tuolta keikalta oli se, että meitä naispuolisia oli ehkä 10 prosenttia koko yleisöstä. Korkeintaan. Näin ollen seisoin siis yleisön joukossa itseäni päätä pidempien miesten keskellä. Ensimmäisen biisin aikana päätin ottaa puhelimenruppanallani muutaman kuvan. Vaikka iPhonessa onkin hyvä kamera, niin ei sillä kummoisia keikkakuvia saa.


Brant Bjork on ihana

Joka tapauksessa, koska miesväki oli poikkeuksetta minua pidempää, jouduin ojentamaan käsivarteni suoriksi ylös, että saisin kuviin muutakin kuin pitkätukkien takaraivoja. Muutaman kuvan olin ehtinyt ottaa, kun tunsin jonkun koskettavan käsivarttani. Katsahdin sivulle ja siinä oli joku mustapaitainen, mahdollisesti järjestysmies, inisemässä jotain. Hemmon suu kävi tiuhaan, mutta sattuneista syistä en kuullut muuta kuin jotain epämääräistä kuvaamisesta ja internetistä ja näin tyypin nyrpeän ilmeen. Kun kysyin "MITÄ?!!" niin jantteri postui paikalta. Jäin siihen seisomaan sitten vähän sellaisessa wtf-fiiliksessä, että mitä nyt tapahtui.


Elämä on ihanaa

Hiukkasen laski fiilis (ei tosin pitkäksi aikaa, koska bändi oli niin törkeän hyvä) ja koin tulleeni jotenkin kaltoin kohdelluksi, koska en nähnyt kenenkään muun valokuvaamiseen puututtavan. Aikomukseni ei myöskään ollut taltioida koko keikkaa, ihan vaan ottaa muutama muisto itselleni. Ja vaikka treenaan, niin ei käsivarteni nyt niin massiiviset ole, että ne olisivat kenenkään näkyvyyttä kokonaan peittäneet. En siis yhäkään ymmärrä mikä se väliintulo oli ja kuka se tyyppi edes oli.


Päätön laulumies ja maailman ihanin Bruno Fevery

Voin kertoa, että yleisön joukossa ihmisillä oli ihan oikeita kameroitakin, jopa videokameroita (joiden tuotoksia bändi muuten itse jakaa mm. Facebookissa, joten tuskin ovat kuvaamisesta kovinkaan pahoillaan), mutta ymmärrän, että minun iPhoneni oli VALTAVA UHKA tapahtumanjärjestäjälle. Kukaan ei enää maksaisi Vista Chinon keikkalipuista MITÄÄN, kun MINÄ laittaisin puhelimellani näpsityt HUIPPULAADUKKAAT kuvat INTERNETIIN!


John Garciakin on ihan ihana

Että siinä. Olkaapa hyvät.

5 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Näissä kuvissa on keikkafiilis, ihan turha niitä on (ite varsinkaan) moittii! Tuon parempai oo munkaan keikkakuvat IKINÄ olleet ja ovat kelvanneet joskus lehtiinkin.

Kaisa kirjoitti...

MIKSI mä en ole kuullut Vista Chinosta ikinä aikaisemmin?! Tukka palaa, lähden levyostoksille!

Tiina kirjoitti...

Zepa, nooh... Kyllä mä yleensä saan ihan hyviä keikkakuvia sellaisella oikealla kameralla, mutta ehkä tässä nyt oli sellainen ironinen vivahde mukana. Kyllä noi mulle kelpaa.

Kaisa, no jumalauta! MIKSET?! Viimeksi Suomessa keikkaillessaan nää olivat vielä nimellä Kyuss Lives! Levy on muuten aivan törkeän hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva... kitara. Tukehdun tähän kuolan määrään. Kiitos, kun kuvasit. Lääh.

Multa on muuten kerran tultu Tampereen Klubilla kysymään henkkareita kesken keikan ja mennä narikan luo "valoisampaan paikkaan" näyttämään ajokorttia. Melko portsariottein mua sinne vietiin, kalja piti jättää. Toi kyselijä ei ollut kukaan niistä narikan hapannaamoista vaan se vanhempi hahmo. Onneksi en ole artisti, viime kesänä sama tyyppi oli siellä alakerran bäkkärillä lyönyt jotakuta bändipoikaa. Ilmeisesti päähän, kun rapussa ja pojan naamassa oli ollut verta. Ei silminnäkijöitä, ei mitään seuraamuksia.

Turun Klubilla taas on kuulemma tämän tästä sellaista, että soittaja menee ennen keikkaa röökille eikä sitä päästetä enää takas sisään. Toi firma on jotenkin niin... Kaipaa Tulliklubi-aikaa.

Tiina kirjoitti...

Ihanaa, että kiva... kitara aiheuttaa muillekin kuolan liiallista eritystä. ;)

Mulla ei Tampereen Klubilta ole mitään pahaa sanottavaa ja olen käynyt siellä kerran jos toisenkin. Niin Tulliklubin kuin nykyisenkin Klubin aikana. Kuulostaa kyllä aika eksoottiselta, että tullaan kysymään papereita siinä vaiheessa, kun on jo päästetty sisään? Järkkärithän taitaa kyllä olla ulkoistettuja eikä Klubin omia (myös Turussa), mutta ainahan noista kannattaa ainakin palautetta antaa.

Olisihan se kyllä perin mukavaa soittajapojan päästä takaisin sisälle. Varsinkin jos keikka on vielä vetämättä. :D