Näytetään tekstit, joissa on tunniste outous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste outous. Näytä kaikki tekstit
19. kesäkuuta 2012
Don't pin and drive
Seuraa kirjoitus sarjoissa "Häh, minäkö yksinkertainen, en tajuu?" ja "Olenko taas aivan yksin tässä maailmassa?".
Eli siis tuo Pinterest? Täh? Mikä juttu? Ihmiset "pinnailevat" siellä joko omia tai toisten kuvia. Miksi? Mihin tarkoitukseen? Sitten niitä floodataan toisten Facebook-uutisvirtaan. Jälleen: Miksi? Mikä pointti? Silloin kivikaudella kun minä olin nuori, niin pinnaaminen tarkoitti jotain aivan muuta!
Minua ei varsinaisesti (lue: ollenkaan) haittaa kyseinen toiminta, mutta en vaan tajua sitä. Mitä iloa voi ihminen saada jostain kuvien "pinnailusta"? Vai onko tämä vain yksi uusi tapa antaa happea sille sisäiselle narsissille, kun päästään kertomaan muille mistä tykkää tai mitä omistaa tms.?
Voin ihan avoimesti myöntää, että en ole kokeillut kyseistä toimintaa, koska se ei herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. Toisaalta en halua edes kokeilla, koska en tarvitse enää yhtään sosiaalisen median sovellusta lisää, joka liimaisi minut tähän tietokoneen ääreen taas vähän enemmän. Tosin epäilen Pinterestin olevan yhtä addiktoiva kuin Google+, eli ei ollenkaan.
Pinterestissä on kyllä yksi lieveilmiö, josta en pidä. Se on tekijänoikeuksien rikkominen. Olen omin silmin todistanut, miten eräs bloggaaja oli tehnyt "teoksen", ottanut siitä kuvan, laittanut sen blogiinsa ja jo samana päivänä joku FB-kaverini oli pinnannut sen kuvan "hauskana juttuna" ilman, että siitä Pinterest-sivusta kävi millään tapaa enää ilmi mihin se kuva liittyi tai kenelle se kuului. Jännityksellä odotan, koska törmään ensimmäiseen omaan kuvaani (ei naamakuvaani vaan itseni ottamaan) jonkun "pinnaamana".
"Pinnailkaa" te vaan illat pitkät (omia) kuvianne, minä pelaan Angry Birdsia.
Ps. Kirjoitus kuuluu myös sarjaan "Näin käytät erityispaljon lainausmerkkejä".
7. marraskuuta 2010
... for me to poop on
Eikö siitä voisi selvitä tuomiotta, jos kävisi ampumassa harppuunalla valaanpyytäjiä?
Onko väärin, jos en halua, että kukaan kristitty rukoilee minun ja minun hengellisen tilani puolesta?
Jos Mark Chapman vapautettaisiin vankeudesta, en voisi väittää, että olisin pahoillani, jos joku sen ampuisi.
Lisäksi ilahtuisin, jos joku rohkea kävisi yön pimeydessä sabotoimassa niitä aiemmin haukkumiani valomainostauluja Tampereella. En kuitenkaan yllytä ketään rikokseen.
Ja sitten kävikin ilmi, että minä itse sukkaan. Damn.
a message to all that doesn’t like Bon Jovi-YOU SUCK HARD, and have ABSOLUTELY NO IDEA what good music is. BON JOVI is the BEST!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
19. lokakuuta 2009
Twilight zone
Heräsin tänään ehkä surrealistisemmalla tavalla ikinä. Hyvin kirkas miesääni lauloi todella kuuluvalla äänellä jotain keskiaikaiselta kuulostavaa kirkkovirttä. Laulu kuului niin kirkkaasti, että olin aivan varma sen tulevan minun asunnostani. Pelästyin aivan älyttömästi. Kello oli jotain kymmentä vaille kahdeksan aamulla. Tarkistin ajan kellosta, koska epäilin tulleeni hulluksi. Heti siis sen jälkeen, kun ensin hetken ajan luulin kuolleeni ja joutuneeni taivaaseen (tai helvettiin, en ole varma). Laulu kuulosti oikeasti siltä kuin joku ikiaikainen enkelikuoro olisi vallannut asuntoni. Vähän ajan päästä ääni vaimeni ensin hiljaiseksi ja sitten lopulta lakkasi kuulumasta kokonaan. Tiedän myös olleeni ihan oikeasti hereillä, koska kävin vessassa järkytyksestä toivuttuani. Ja ei, en todellakaan tiedä mistä oli kyse. Paras arvaus tällä hetkellä on naapurin vaarin radio. Toiseksi paras arvaus on se, että minulla on todellakin alkanut vetää vintillä.
Nukuin tuon tapahtuman jälkeen vielä muutaman tunnin ja uudestaan herättyäni tapahtuma tuntui vielä oudommalta. Mutta ei se kyllä ollut unta. Ihan varmasti ei ollut!
Muuten päivä on mennyt ihan hyvin. Kurkku tuntuu jo paremmalta, valkoiset pilkut ovat vähentyneet. Olen vain lomaillut, en ole jaksanut käydä kaupassa enkä hoitamassa vapaaehtoistyötäni, koska ehkä huomennakin ehtii... Sen sijaan sain siivottua tämän aivan kauheassa kunnossa olevan sikolättini ja yllätin jopa itseni imuroimallakin vielä illalla. On aina niin paljon mukavampaa olla kotona sen jälkeen, kun on siivonnut.
Mutta ei tuollaisia herätyksiä minulle enää, kiitos!
Nukuin tuon tapahtuman jälkeen vielä muutaman tunnin ja uudestaan herättyäni tapahtuma tuntui vielä oudommalta. Mutta ei se kyllä ollut unta. Ihan varmasti ei ollut!
Muuten päivä on mennyt ihan hyvin. Kurkku tuntuu jo paremmalta, valkoiset pilkut ovat vähentyneet. Olen vain lomaillut, en ole jaksanut käydä kaupassa enkä hoitamassa vapaaehtoistyötäni, koska ehkä huomennakin ehtii... Sen sijaan sain siivottua tämän aivan kauheassa kunnossa olevan sikolättini ja yllätin jopa itseni imuroimallakin vielä illalla. On aina niin paljon mukavampaa olla kotona sen jälkeen, kun on siivonnut.
Mutta ei tuollaisia herätyksiä minulle enää, kiitos!
11. toukokuuta 2009
Pelikaanitrauma

Omituinen tilanne. Olen lukenut google readeristani kaiken. Ei yhtään lukematonta kirjoitusta. Tilannetta tietysti edesauttoi se, kun yhtenä iltana tässä vähän karsin luettavia blogejani sieltä. Poistelin sellaisia, jotka aiheuttavat lähinnä reaktion voi paska, taas se on päivittänyt. Ja ei, se et ollut sinä.
***
Pienenä luulin, että vapaakirkko on sellainen paikka, johon voi mennä kuka tahansa uskontoon katsomatta. Se oli kauhea pettymys, kun selvisi ettei näin todellakaan ole.
***
Olen nykyisin vähän traumatisoitunut pelikaaneista. Ennen pidin pelikaania hienona ja vekkulina lintuna, mutta sitten katsoin yhden pelikaaneista kertovan luontodokumentin. Dokumentissa näytettiin kun äitipelikaani ruokki poikasiaan. Mutta ne pelikaanin poikaset olivatkin niin itsekkäitä ja kiittämättömiä kakaroita, että ne halusivat varastaa äitinsäkin ruoan. Pieni pelikaani tunki sen pitkän ja terävän nokkansa väkisin äitinsä suuhun ja kurkkuun, ja kirjaimellisesti varasti ruoan äidin vatsalaukusta! Voitteko käsittää?! Pelikaaniäiti joskus jopa saattoi tukehtua tähän toimenpiteeseen. Ja tehdän tiedätte miten pelikaanin leuka sekä kaula on sellainen ohut ja elastinen, ja voitte kuvitella miten siinä dokumentissa näkyi kun se pieni pelikaanin paskiainen ronkki ja venytti sitä äitinsä kaulaa. Ja dokumentissa oikein hekumoitiin tällä tapahtumalla ja sitä toistettiin ja toistettiin ja minua ällötti aivan valtavasti!
Sen jälkeen en ole enää koskaan pystynyt katsomaan pelikaaneja kuten ennen.
Postauksen kuva: Julian Robinson
2. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)