A working class hero is something to be

Mitä minulle on tapahtunut?!

Muistan, kun vielä ihan vähän aikaa sitten, esimerkiksi viime keväänä, olin täysipäiväinen opiskelija. En käynyt töissä eikä luentojen määräkään päätä huimannut. Keksin aivan helposti muuta täytettä päiviini enkä ollut yhtään pitkästynyt, vaikka ei ollutkaan mitään "oikeata" tekemistä.

Mutta nyt. Olen tehnyt lähes yhtäsoittoisesti töitä kesäkuun alusta. Myös viikonloppuisin on ollut aika useasti jotain menoa ja meininkiä. Ja nyt on lauantai. Eikä mitään tekemistä. Ja flunssa, ettei oikein voi tai jaksakaan tehdä mitään kovin kummallista. Huomaan ahdistavan fiiliksen hiipivän vatsani pohjaan. Olen nyt jo pitkästynyt, vaikka on hädintuskin keskipäivä. Tästä taitaa tulla pitkä viikonloppu.

En enää muista, mitä tein silloin, kun sain lennellä vapaana kuin taivaan lintu. Ja parin viikon päästä tämä on taas jokapäiväistä. Tavallaan odotan jo kovasti projektin loppumista, mutta tavallaan pelkään sen myös jättävän jotenkin todella tyhjän olon. Olen ollut monta kuukautta tosi tarpeellinen. Kohta olen ihan tarpeeton. Apua! Millä täytän päiväni oikein?

Työnteko on rikkonut minut!

Koskaan ei voi tietää...

Häiriköin tuossa päivällä naapureideni^(* lepopäivän pyhittämistä ja imuroin tämän kämpän. Siirsin sohvaa, luonnollisesti, jotta voisin imuroida sen takaa myöskin. Siellä oli jotain, jota pidin ensin vain isona roskana. Hiukan ihmettelin mikä on niin iso roska, kunnes tajusin, että sillä taitaa olla jalat. Lähemmän tarkastelun jälkeen tulin tulokseen, että kyseessä on jonkinlainen koppakuoriainen. Entinen koppakuoriainen. Onneksi se oli eloton, muuten olisin saattanut kiljahtaa tai jotain.



Aika ällö ja iso. Valitettavasti en tajunnut mitata sitä tai laittaa sen viereen kuvaan mitään, mistä mittasuhteen voisi hahmottaa. Mutta voin kertoa, että se oli aika ällö ja iso. Mutta kauniita värisävyjä kuoressa kuitenkin.


Olisikohan pitänyt pitää sille arvoisensa hautajaiset, ettei minua seuraa nyt joku paha karma, kun heitin sen vaan roskikseen?

Kuvat saa klikkaamalla isommiksi. Suosittelen klikkaamaan.


^*) Mietin pitkään, että onko sanan oikea muoto "naapureideni", "naapureitteni" vai "naapurieni". Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän olin varma enää oikeasta vaihtoehdosta. Kuka tietää. Vaikeaa tämä suomen kieli!