Kävin tänään makoilemassa hammaslääkärin ihanalla sohvalla. Porattiin ilman puudutusta, mutta selvisin hengissä. Käytän hammaslääkärissä puudutuksen sijasta aina jonkinlaista ulkoistusta, ikään kuin ulkoistan itseni tilanteesta. Nyt ei sitten tarvi onneksi mennä enää hammaslääkäriin, kunnes tarkastukseen sitten ensi kerralla taas joskus. Pakko kyllä sanoa, että olen tuolla YTHS:n hammaslääkärissä saanut parempaa ja paneutuvampaa hoitoa kuin missään julkisella tai yksityisellä hammaslääkärillä ikinä. Ja halvalla.Bussissa istuessani tänään taas mietin, että minkä ihmeen takia kaikki (no ainakin jotkut) tuollaiset iältään 20+ nuoret miehet ovat niin älyttömän hyvännäköisiä nykyään? Olivatko ne silloinkin kun olin itse sen ikäinen vai mitä on tapahtunut? Minun ollessani parikymppinen katselin aina itseäni vanhempia miehiä. Nyt kun olen sitten itse itseäni vanhempi, niin olen alkanut katsella niitä parikymppisiä miehiä (muiden muassa [mikäli nyt harrastaisin sellaista miesten esineellistämistä, mitä en tietenkään tee]). Kyllä elämä on epäreilua.
Hyvännäköisistä miehistä ja epäreiluudesta tulikin mieleeni tuo leffa Public Enemies, joka tulee ensi-iltaan perjantaina. Leffan pääosissa (ainakin mainoksen mukaan) ovat Johnny Depp ja Marion Cotillard, ja jotenkin leffan mainoksessa tuntui olevan pahasti jotain vikaa, kun ainoastaan toinen heistä mainittiin Oscar-voittajana eikä se ollut Depp. Ei sillä, että olisin Cotillardilta Oscaria pois ottamassa, mutta onhan se nyt kumma, ettei sille oikeasti yhdelle parhaista näyttelijöistä saada sitä Oscaria järkättyä. Joku elämäntyö-Oscar tulee varmaankin sitten, kun se on jo liian myöhäistä. Up yours, Academy.
