Järki lähtee, piipaa piipaa

Niin paljon muistettavaa ja niin vähän aivokapasiteettia. Olen ruvennut nykyään kirjoittelemaan itselleni "to do" -listoja ihan vähäpätöisen pienistäkin asioista, joita täytyy muistaa tehdä. Toistaiseksi en ole kirjoittanut listaan mitään ruumiintoimintoihin liittyviä juttuja, vaikka "syö" ja "nuku" olisi ehkä ihan asiallista olla mukana listalla, sen verran vähiin ne ovat viime aikoina jääneet. Tai ainakin myöhään. Kello on nyt kahdeksan illalla, enkä ole aamupalan jälkeen ehtinyt tai jaksanut syödä mitään, mutta teen sen ihan kohta. Ja nukkumaan menen varmaan joskus kahden aikaan yöllä taas, vaikka huomenna pitäisi olla palaverissa jo klo 8.

Ostin maanantaina uuden sängyn itselleni, vanha kun on pituussuunnassa liian iso pieneen alkoviini, joten olen muutosta asti joutunut turhautumaan siihen, että se on sijoitettuna poikittain ja ihan väärin. Sovin tänään kuljetusliikkeen kanssa aikaa sängyn kotiinkuljetukselle, niin onnistuin hetken aikaa sinnikkäästi väittämään perjantain olevan jo huomenna. Kunnes tajusin, että tänään onkin vasta keskiviikko. Enkä silti yhtään tiedä mitä tapahtui maanantaille ja tiistaille. Miten aika voi mennä näin kauheaa vauhtia?

Lähdin tänään iltapäivällä yhteen palaveriin. Pukeuduin kotona, kuten usein tapana on, ja tarvoin hangessa palaverin paikkaan. Riisuin siellä takin päältäni ja menin vessaan. Siinä käsiä pestessäni huomasin peilistä, että kyljessäni sojotti kummallisesti joku omituinen lappu. Tutkailin hetken tilannetta ja huomasin pukeneeni neulehupparini väärin päin päälleni. Onneksi olin vessassa ja saatoin nopeasti pukea sen oikein päin päälleni, joten vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Joudun nykyisin myös monesti tarkastamaan ulos lähtiessäni, että olen muistanut pukea farkut jalkaan. Kertaakaan en ole oikeasti lähtenyt ilman housuja ulos, mutta melkein joka kerta tulee tunne, etten ole asiasta aivan varma ja joudun kurkkaamaan nilkkoihini.

Odotan todella kovasti, että tämä ja ensi viikko ovat ohitse, niin sitten minun ei tarvitse enää muistaa ja ehtiä ja osata niin paljon asioita. Tai ainakaan sillä ei ole niin kovasti väliä, vaikka en muistaisi tai ehtisi tai osaisi jotain. Sitten aion syödä kunnolla. Ja nukkua. Uudessa sängyssä. Ah.


Ps. Valokuvatorstai palaa tauolta ensi yönä. Olkaa kärppänä paikalla!

Like two berries

En nyt ehdi sanoa muuta kuin moi ja heippa! Ehkä huomenna saan ulostettua näppäimistöltäni vähän jotain muutakin, mutta nyt lähden äidin lihapatojen ääreen sekä illalla kuuntelemaan johonkin baariin jotain ennenkuulematonta bändiä. Toivottavasti on hyvä.

Rokrok!