generated by sloganizer.net

31. joulukuuta 2009

So long sucker


Koska tässä nyt viedään tämän vuoden ja myöskin vuosikymmenen viimeistä päivää, niin tehdäänpäs yhteenveto missä olin viime vuosikymmenen (ja -tuhannen vaihtuessa) eli tasan 10 vuotta sitten.
  • Asuin vielä äidin, isän ja kahden kissan kanssa samassa taloudessa.
  • Olin töissä ja taloudellinen tilanteeni oli huomattavasti turvatumpi kuin tällä hetkellä.
  • Olin juuri eronnut monivuotisesta poikaystävästäni ja olin tilanteeseen melko tyytyväinen.
  • Olin varmastikin palavasti ihastunut johonkin mieheen, mutta en muista nyt kehen. Saattoi niitä olla useampikin.
  • Juhlin Millenniumin vaihtumista Senssillä (jep, surullista mutta totta).

Ympäriinsä blogeissa on tietysti tehty myös listoja Uuden Vuoden lupauksista ja lupaamattomuuksista. Koska huhu kertoo, että Uuden Vuoden lupaukset ovat aivan älyttömän vaikeita pitää, niin itse olenkin astetta ovelampi ja yritän huijata tulevaa vuotta käänteisellä psykologialla.

Lupaan, että
  • en pidä ollenkaan kivaa ensi vuonna enkä varsinkaan naura!
  • en varmasti pussaile yhdenkään miehen kanssa, enkä etenkään kenenkään luvattoman nuoren ja kauniin pojan kanssa!
  • en tee yhtään töitä ensi vuonna enkä saa rahaa mistään!
  • en käy yhdelläkään keikalla ensi vuonna enkä osta levyjä!
  • en muutu yhtään viehättävämmäksi ja ihanammaksi kuin nyt olen, sen sijaan vain rumistun ja tyhmistyn!
  • en lue yhtään kirjaa ensi vuonna!
  • en saa kandin papereita vieläkään!
  • en tutustu uusiin ihmisiin enkä saa uusia ystäviä!
  • en varmasti ihastu korviani myöten ensi vuonna, en varsinkaan kehenkään itseni ikäiseen ja suhteellisen helppotajuiseen, mutta silti ah niin ihanaan mieheen!
  • en voita arvonnoista mitään mahtipalkintoja!

Sitten vaan vedonlyönti pystyyn, montako Uuden Vuoden lupausta jää rikkomatta ensi vuonna. Voittaja ilmoitetaan 1.1.2011!

Hyvää Uutta Vuotta vaan sitten kaikille ja nähdään ensi vuonna! Ja varovasti niiden rakettien kanssa.


Ps. En yleensä pode lainkaan morkkista itselle tekemieni lupausten rikkomisesta.

30. joulukuuta 2009

It's a very very mad world

Postausten luonnoksia syntyy nykyään enemmän kuin näitä julkaistuja postauksia. Itsesensuuri pelaa.

Hukkasin muuton yhteydessä tuoreimmat palkkalaskelmani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä missä ne voisivat olla. Muuton jälkeen myöskin Kela tietysti muisti minua kirjeellä ja pyysi selvitystä asumislisää varten. Ja, yllätys yllätys, haluavat samalla selvityksen tuloistani viimeisen 12 kk:n ajalta. Milläpäs selvitän, kun ne palkkalaskelmat on kateissa? Olen tosin selvittänyt ne ihan samat tulot jo keväällä, joten täytyy kysäistä josko Kelalle riittäisi yksi selvitys samoista tuloista. Ja sen jälkeen tietysti täytyy pyytää uudet palkkalaskelmat entiseltä työnantajalta, mikäli niitä lappusia ei todellakaan löydy mistään. Voi pyhä byrokratia...

Kävin eilen katsomassa elokuvissa Coenin veljesten uusimman, eli A Serious Man. Tykkäsin. Vaikka siinä ei varsinaisesti ollut mitään kauheata vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin tykkään aina noista Coenien leffojen tunnelmista ja huumorista. Mutta niin varmaan tykkää moni muukin, joten ei tätä tarvi sen enempää selitellä.

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin jostain miehestä, joka oli lennolla Amsterdamista Amerikkaan yrittänyt väsätä pommin mukanaan tuomista jauheista ja nesteistä, mutta homma oli kussut ja muut matkustajat olivat torpanneet hänen loputkin aikeensa. Tämän kyseisen jannun nimi oli ollut jo valmiiksi jollain terroristiyhteyksistä epäiltyjen listoilla. Niin ihmettelen vaan, että tuota... Tavallinen tallaaja ei pysty viemään lentokoneeseen edes vesipulloa, hyvä jos huulirasvan, niin miten ihmeessä tuo mies on onnistunut kiikuttamaan ne räjähteensä sinne lentokoneeseen? Kysyn vaan. Kyse taitaa kyllä oikeasti siitä, että ne jotka eivät halua räjäyttää lentokonetta, ovat rehellisiä eivätkä teippaile mitään nestepakkauksia sääriinsä. Ne taas jotka haluavat piilottaa jotain, siinä myös onnistuvat. Oikeasti turvatarkastukset toimivat siis samoin kuin cd-levyjen kopionsuojaukset: vaikeuttavat vain tavallisen ja harmittoman ihmisen elämää.

Ja jos ei tuossa ollut hulluutta tarpeeksi, niin kerrottakoon, että Matti Nykäseltä ilmestyy parisuhdeopas. Eli kaikki miehet (ja miksei naisetkin), jotka haluatte saada lähestymiskiellon puolisoltanne, niin siinäpä oiva hankinta kirjahyllyynne. Matti heittelee kirjassa viisauksia tuttuun tapaansa. En oikein ole koskaan tajunnut ihmisiä, joista ne Nykäsen jutut (fifty-sixty jne.) on oikeasti hauskoja. Joo, onhan se kiva nauraa tyhmyydelle, mutta kun mennään tällaisiin kuin "rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja loppuu", niin hei oikeesti... Tuo alkaa olla jo aika Forrest Gump -kamaa. Tuskin kovin spontaania, vaan ihan keksimällä keksittyä. Jep, melkoinen markkinointikikka se joulupäiväinen insidentti Ylöjärvellä.

En jaksa linkitellä. Jos kiinnostaa lisätieto asioista, niin kvg.

28. joulukuuta 2009

Fab Five

Murska teki oman top 5 -listansa, eli biisejä jotka sattuvat olemaan älyttömän kovia nyt tai lähiaikoina, ja sen jälkeen pakotti (no eikä kun kauniisti kehoitti) muutkin tekemään omat listansa. Minähän olen aina aika helppo näissä, koska rakastan sekä listoja että musiikkia. Eikä koskaan voi olla olemassa liian huonoa tekosyytä päästä puhumaan uusista ihastuksistaan.

Viiden tällä hetkellä kuumimman biisin löytäminen niiden monien joukosta on vähän sama kuin jos etsisi neulaa risukasasta, johon aurinko ei paista. Olisi niitä kuulemma saanut olla enemmänkin kuin viisi, mutta sittenhän tämä homma olisi lähtenyt ihan kokonaan lapasesta. Tässä siis Tiinan Top 5:


1) The Libertines - The Ha Ha Wall
Olisi varmaan pitänyt laittaa tuohon bändin koko tuotanto, koska olen sitä kuunnellut repeatilla viimeisen viikon tai kaksi. Tällä hetkellä The Ha Ha Wall on kuitenkin yksi suosikeistani. Aivan ihana biisi. Hehkutkinkin Libertinesia tuossa pari kirjoitusta takaperin, joten ehkä mennään eteenpäin. Paitsi että johonkin bändiin hurahtaminen on fiiliksenä aika lähellä sitä samaa tunnetta, kun yhtäkkiä tajuaa olevansa korviaan myöten ihastunut johonkin tyyppiin. Paitsi musiikki ei torju ketään eikä siitä tarvitse päästä ylitse.

2) Peter Doherty - Last of the English Roses
Tähänkin olisi voinut laittaa koko Grace/Wastelands -levyn (Spotify), koska on vaikea nimetä sieltä yhtä ylitse muiden. Tämä kuitenkin soi eilen nukkumaan mennessäni päässäni. Dohertyn tuotannon kuuntelemisen lisäksi katselin tuossa Youtubesta hänen haastattelujaan ja pakko sanoa, että kiitos juorulehdistön, minulla on ollut aivan vääränlainen kuva koko tyypistä. Dohertyhan vaikuttaa oikeasti kovin herttaiselta, fiksulta, herkältä ja tietysti väärin ymmärretyltä taiteilijalta (joskin kovasti päihteisiin menevältä, mutta elämä on). Sain noista haastatteluista tietysti jotain mielleyhtymiä siihen runopoikaani (joka onneksi ei ole ollenkaan päihteisiin menevä). Mutta palatakseni asiaan... Aivan mahtavaa musiikkia ja mahtava levy! Rakastan ♥

3) Oasis - Married With Children
Jatketaan brittipopin/rokin parissa. Sattuneista syistä olen kuunnellut Oasista aina välillä tässä syksyn mittaan ja sitten päätin kaivaa niiden muutaman ensimmäisen levyn Spotifysta. Niitä on nyt tullut renkutettua jonkin verran. En kovin paljon ole tuntenut aiemmin Oasiksen tuotantoa, paitsi tietysti ne radiohitit. Uusista tuttavuuksista lemppariksi on tällä hetkellä noussut ehkäpä tuo Married With Children. Siinä muuten ymmärtääkseni laulaa Noel, joka on Gallagherin veljeksistä se kivempi. There's no need for you to say I'm sorry, good bye I'm going home...

4) Jaakko & Jay - Smoke Signals
Briteistä onkin hyvä palata sitten kotimaan kamaralle ja tamperelaisuuteen. Näitäkin hemmoja olen hehkuttanut tässä loppuvuodesta aika paljon, joten mitään uutta ja yllättävää sanottavaa minulta ei enää taida löytyä. Paitsi että oli tosi vaikea valita tuoltakin levyltä parasta kappaletta. Eikä niitä löydy edes Youtubesta tai Spotifysta. Smoke Signals oli siis ainoita, joka jostain sentään löytyy ja siksi valkkasin sen. Vaikka ne muutkin on ihan huippuhyviä! Teidän ei kai auta muu kuin ostaa levy, jos haluatte kuulla ne. Tai menkää sittenkin ensin keikalle ja sen jälkeen ostakaa levy. Tirsk.

5) Alice In Chains - Check My Brain
Jotta ei menisi pelkäksi hempeilyksi ja kevyeksi rallatteluksi koko elämä, niin otetaan mukaan tämä yksi tämän vuoden parhaimpia uusia biisejä ja suurimpia ylläripylläreitä. Pakko on myöntää, etten osannut odottaa AIC:n uudelta tuotannolta kovin paljoa. Sitäkin suuremmalla syyllä meinasin pudota perseelleni, kun kuulin tämän kappaleen. Varsinkin ne kitarat siinä on jotain niin upeaa, ettei minulla edes ole sanoja kuvailemaan niitä. Nautin joka solullani.

6) Hole - Reasons To Be Beautiful
Ja jottei nyt menisi pelkäksi poikabändien ylistämiseksi, niin tasa-arvon nimissä on pakko ottaa Hole mukaan listalle. Celebrity Skin on hyvä levy ja olen kuunnellut sitä aika paljon viime aikoina. Nyt siltä levyltä valikoitui tämä kappale. Courtneylla on ihana ääni, vaikka vintillä taitaakin käydä toisinaan vähän veto.

Tuommoinen lista. En ole koskaan väittänytkään olevani aivan normaali...





Tuon videon lopussa on yhtäkkiä miesten välinen suutelukohtaus (ette kuitenkaan katselleet, niin pitää kertoa). Yhdessä katsomassani haastattelussa toimittaja kysyi tästä videon yllättävästäkin lopusta, niin Doherty vastasi: "Yeah, what the hell was THAT about?" Ollen siis itse videolla toinen näistä suutelevista osapuolista. (Hep, ei se ollutkaan itse kumpikaan niistä. Katsoin tarkemmin uudestaan.)

23. joulukuuta 2009

In the year 2009

Taas on aika tarkastella kulunutta vuotta...


IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Toivon näin. Olen saanut paljon uusia kavereita, joista yhden toivoisin jäävän ystäväksi. Aika näyttää sen sitten, vaikka skeptikkona epäilen, ettei näin tule käymään.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen joo. Kuten polttanut tupakan ja luovuttanut verta.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Ja kilin kellit.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Nooh, siis Tehiksen keikka kesällä oli aivan mahtava, kuten kaikki muutkin musiikkitapahtumat, ja muutenkin kesällä oli kivaa, ja ihanien ystävien kanssa vietetyt illat, ja sitten syyskuu ja lokakuu ja marraskuu ja kaikki liian lyhyiksi jääneet hetket...

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En ole mielestäni riitaantunut kenenkään kanssa.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Olen. Minusta oikeasti tuntuu, että olen ihan eri ihminen nyt kuin vaikkapa vuosi sitten. Jotenkin positiivisella tavalla eri ihminen. Kaikki paskakin tuntuu vahvistaneen. Tunnen itseni ehkä aikuisemmaksi (sanalla on negatiivinen kalske, mutta tarkoitan sen positiivisella tavalla) kuin koskaan ennen, mikä ehkä on tässä iässä jo pikkuhiljaa paikallaan, vaikka toisaalta olen välillä myöskin käyttäytynyt kuin pahainen teini.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- No en sentään.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Olen. Tykkään käydä elokuvissa yksin.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En taida olla. Asun tosin nykyisin aivan yhden tatskaliikkeen lähellä, joten riskinsä on olemassa. Ensi vuonna.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ettei se nyt vaan olis se nuori runopoika... Ja sitten yksi toinen poika, joka on hieno ihminen ja puhtaasti kaveri.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei tänä vuonna.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei, onneksi.

Missä maissa kävit?
- Käväisin Tsekinmaalla.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2010, joka ei onnistunut vuonna 2009?
- No... Te varmaan tiedätte jo mikä minulta ei onnistunut tänä vuonna. Valehtelisin jos väittäisin, etten haluaisi sen onnistuvan ensi vuonna. Sanotaan se nyt ääneen: haluaisin rakastua, ja siis niin että minua rakastettaisiin takaisinkin. Mutta sisäinen skeptikkoni nostaa päätään ja huutaa: HAH! Joten en halua odottaa sellaista ensi vuodelta. Haluaisin siis saada töitä. Kesätöitä. Mitä töitä tahansa. Perkele.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?
- No justiinsa ehkä muistan syntymäpäiväni ja jouluaaton, kun ne on samaan aikaan joka vuosi.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Ehkäpä kuitenkin painonpudotus, vaikka se ei tavoitteessa vielä olekaan. Tai siis ei ole mitään erityistä tavoitetta, mutta mikä nyt sitten tuntuu hyvältä.

...ja suurin epäonnistuminen?
- Kylläpä tätä epäonnistumista nyt sitten jankataan. Suurin epäonnistuminen oli se mitä tapahtui yhden ihmisen kanssa, mistä en ole täällä hiiskahtanut sanallakaan. Olisin niin maailman eniten halunnut sen onnistuvan. Eikä liity tällä kertaa siihen kauniiseen runopoikaani.

Kärsitkö vammoista?
- Vain fyysisistä ja henkisistä mustelmista.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Hmm, ostinkohan tuon uuden kameran tänä vuonna? Jos, niin se, ja sitten uusi känny ja sitten kaikki sellaiset henkistä hyvinvointia parantavat kauniit asiat tai esineet.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Itse asiassa olen tutustunut yhteen puoliksi venäläiseen poikaan ja minua hämmästyttää kerta toisensa perään miten hyvin hänet on kasvatettu. Ei siksi, että pitäisin venäläisiä huonotapaisina, vaan siksi etten ole tainnut koskaan tavata suomalaista poikaa, joka olisi yhtä kiltti, ystävällinen ja kaikki huomioon ottava kuin hän.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Saanko vastata itseni? Ja tietysti jossain määrin joidenkin poliitikkojen, mutta ehkä nämä nyt eivät ihan ahdistukseen asti pääse. Ja sitten tietysti... Niin. Joskus on vaikea ymmärtää, miten joku voi olla yhtenä hetkenä maailman ihanin, katsella silmiin ja hymyillä niin nätisti, ja toisena hetkenä olla viileä ja etäinen. Ja sama henkilö väitti, että miehet ovat yksinkertaisia. HAH!

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- No varmaan vuokraan ja ruokaan ja ylipäänsä elämiseen. Laskuihin. Olisi varmaan tosi kiva vastata tähän joskus jotain repäisevää kuten "uhkapeleihin" tai "maailmanympärimatkailuun" tai "heroiiniin".

Mistä innostuit eniten?
- Muutosta varmaan tässä loppuvuodesta ainakin. Enkä ole katunut hetkeäkään. Ja tietyistä bändeistä aina tasaisesti (kts. edellinen postaus).

Vuoden 2009 ihmiset:
- No niin, alanko toistaa itseäni? En jaksa.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Sekä että. Toisin sanoen molemmat tunteet ovat voimakkaampia tällä hetkellä. Vuosi sitten olin varmaankin tasapainoisempi. Se oli ihan hyvä silloin.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi verottajan kannalta. Rikkaampi henkisen pääoman kannalta.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Harrastanut sek... Siis pussaillut ja halaillut.

...entä vähemmän?
- Jännittänyt, pelännyt ja ollut yrittämättä. Olen myös saattanut toisinaan olla tarpeettoman ilkeä ja hankala. Blondimomenttejakin olisi voinut olla pari vähemmän.

Miten aiot viettää joulun?
- Porukoiden luona kinkkua mähkien ja joulupäivän iltana kaivaudun omaan koppaani lepäämään. Ja mähkin vielä vähän lisää kinkkua.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Hmmmm... Yhden hetken muuttaminen tuskin vaikuttaisi kovin radikaalisti mihinkään, tai kahdenkaan. Tosin voisin kelata taaksepäin ihan pari viikkoa ja muistaa kertoa yhdelle tyypille yhden jutun, joka minun piti kertoa ja jonka sitten unohdin. Mutta tämä ei ole mikään peruuttamaton vahinko, voin yrittää muistaa kertoa sen myöskin ensi vuonna.

Rakastuitko vuonna 2009?
- Kovin on suuri sana tuo.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- En harrasta. Tosin... no, en ehkä olisi tietyssä tilanteessa pistänyt vastaankaan.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Skins.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Viha ei ole kovin rakentava tunne. En vihaa ketään.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Mitähän kirjoja olisin lukenut tänä vuonna? Tosi vähän on kyllä tullut luettua, ensi vuonna voisin luvata lukea enemmän. Luinkohan sen Heroin Diaries tänä vai viime vuonna? Ei mitään hajua.

...entä musiikillinen löytö?
- Tässä on vähän sama kuin kirjoissa tai leffoissakin, että en muista onko asiat tapahtuneet tänä vai viime vuonna. Eli siis... Kyuss oli ihan aito löytö, mikäli se tapahtui tämän vuoden puolella. Sen lisäksi oli ei-ehkä-niin-löytöjä, koska olen toki tuntenut bändit jo aiemminkin, esimerkiksi Jaakko & Jay ja nyt viimemmäksi The Libertines.

Mitä halusit ja sait?
- Muuttaa keskustaan.

Mitä halusit, muttet saanut?
- Is it just me vai kääntääkö tämä kysely teidänkin mielestänne puukkoa haavassa? Oh, I'm sorry, did my back hurt your knife?

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Ääh. Pitäisi varmaan alkaa kirjata joka ainut elokuva ylös tänne blogiin, koska en ikinä muista mitä leffoja olen nähnyt. No blogi todistaa, että olen käynyt katsomassa Coenin veljesten Burn After Readingin tammikuun toisena päivänä, joka oli siis tänä vuonna, joten valitsemme sen. Minulla on myös hämärä muistikuva, että olisin ollut kesällä tai syksyllä vaikuttunut jostain elokuvasta, mutta enpä tosiaan muista mikä se olisi voinut olla. Katsoin myös dvd:ltä The Darjeeling Limited, josta tykkäsin kovasti.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- No enpä muista, mutta tarkistetaan blogista... Jaahas, olin näköjään tentissä. Näin jälkeenpäin voin kertoa, että sain kyseisestä tentistä hylätyn. Se taisikin olla ensimmäinen hylsy koko yliopisto-opiskeluni aikana ja siitäkin toki sain syyttää itseäni, koska en ollut lukenut juuri lainkaan.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Pus pus.

Oletko joutunut tappeluun?
- Aina öisin maailmaa pelastaessani.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Onko luvaton sama asia kuin laiton? Olen aikuinen, en varsinaisesti tarvi lupaa juttuihin. Lakia nyt tulee rikottua aina vähäsen.

Oletko juonut "perseitä"?
- Oh yeah. Tai lähinnä kai olen juonut alkoholia.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En kauaa. Ihan lyhyesti ja aina välillä. En kadu mitään. Oikeasti. Mitä hyötyä on katumisesta? En suinkaan kadu. Olen tehnyt jopa ehkä tervejärkisempiä tekoja kuin pitkään aikaan, tai ainakin tehnyt ylipäänsä jotakin. En kadu, ehei. (En tiedä todistelenko tätä nyt enemmän teille vai itselleni).


There you have it. Hyvää joulua kaikille!

21. joulukuuta 2009

I no longer hear the music

Minulla kun on tapana hurahtaa juttuihin ihan yhtäkkiä ja täysillä, (lähinnä siis musiikillisiin juttuihin, ei esim. mihinkään uskonnollisiin, älkää pelätkö), niin olen nyt taas hurahtanut. Olen tässä pari päivää kuunnellut repeatilla lähes pelkästään The Libertinesin musiikkia. Vähän myös Babyshamblesia ja muuta Pete Dohertyn tuotantoa, mutta jos hurahdan niihin kokonaan vasta joulun jälkeen ja pyhitän tämän joulunalusen Libertinesille. Valitettavasti kyseinen bändi ei pysynyt kasassa kuin kahden levyn ajan, joten Spotifyn soittolistani on vain 2,1 tuntia pitkä, mutta kyllä sitä kestää useammankin kierroksen päivässä.

Oli Pete Dohertyn yksityishenkilöstä mitä mieltä tahansa, niin hitsi tuo musiikki on hyvää. Rakastan aika montaa noista kappaleista jo hyvin syvästi. Muutenkin olen kovasti taipuvainen rakastamaan kaikkea brittiläistä rokkia ja punkia, siinä on joku sellainen särmä, joka muilta vaan puuttuu. Vaikka toki amerikkalaisella musiikillakin on oma vahva sijansa sydämessäni. Mutta hyvin sinne mahtuu molemmat ja vähän siltä väliltäkin. Kaikki etenee siis suunnitelmieni mukaisesti. Jätän kaikki irl-miehet rauhaan enkä tarvitse tänä jouluna kuin Pete Dohertyn ja Carl Barâtin. (Tekisi mieli lisätä tähän, että "ja Jack Daniel'sin", mutta en oikeasti juo viskiä. Sen sanominen vaan kuulostaisi jotenkin tosi siistiltä.) Kuunnelkaa vaikka!




Voiko olla maailmassa paljon parempia asioita kuin Spotify ja Levykauppa Äx? Ei minusta ainakaan kovin paljoa parempia. (Ensimmäinen tutustuttaa minut hyvään musiikkiin ja jälkimmäinen saa hankkimaan sen omaksi [tai Swamp tai Epe's], joten ei tarvitse artistienkaan itkeä etteivät saa rahoja omiin taskuihinsa). Lainaan tähän loppuun Levykauppa Äxän uutiskirjettä:

Ja muista aina, että sinua rakastetaan - senkin kakkapylly!

20. joulukuuta 2009

You can't stand me now


Hdcanis antoi minulle joulumieltä. Vuolaat kiittelyt ja ihastelut, aina nuo lämmittää mieltä niin kovin. Sääntöjen mukaan tietysti pitäisi jakaa tuota eteenpäin, mutta kun teitä on niin paljon ja aivokapasiteettiani rajallisesti, tiedättehän, ja haluaisin antaa joulumieltä jokaiselle. Siksipä minun täytynee olla tylsä ja olla nimeämättä ketään. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi ekstrajoulumieltä, niin täältä pesee!

Minä itse totisesti tarvin lisää joulumieltä ja rutkasti tällä hetkellä. Ihan rehellisesti sanottuna voisin jättää tämän joulun väliin kokonaan. Mietin tänään päivällä, että voisin olla joulun ihan yksin kotona, niin ei tarvisi feikata kenellekään iloista ja että kaikki on hyvin. Mutta enhän sitä tietenkään oikeasti voi tehdä, vaan vedän aattoaamuna sen kestohymyn kasvoille ja sinnittelen seuraavaan iltaan. Hyväähän tässä joulu(kuu)ssa ovat olleet lukuisat pikkujoulut, joissa minulla on ollut ihan oikeasti kivaa. Kuten eilenkin. Ne seuraavat päivät vaan eivät ole olleet niin kivoja. Alkoholi vähentää serotoniinin määrää aivoissa ja blaa blaa...

Ajattelin, että ehkä jätän miehet kokonaan. Mitä niillä tekee, kun minulla on kuitenkin musiikki? Musiikista saa paljon iloa ja nautintoa eikä se koskaan jätä tai petä, miehistä taas seuraa vain loputonta surua ja ikävää.





Tämäkin kappale saa minut hyvälle tuulelle. Hymy.

16. joulukuuta 2009

Maailman Paras Poikakalenteri 2010

Koska olen aina tosi tympääntynyt ja ällööntynyt markettien hyllyiltä löytyviin poikakalentereihin, tulinkin viikonloppuna miettineeksi millainen poikakalenteri minua oikein miellyttäisi. Sen pitäisi olla sellainen, että sitä voi katsella joka kuukausi suurella mielihalulla. Siitä pitäisi tulla lämpöinen ja pörröinen olo. Ja se pitäisi tehdä itse.

Ensin luulin, että tämä homma olisi kovin vaikeata, mutta loppujen lopuksi kalenteriin oli oikeastaan jopa ylitarjontaa. Osa ihanista miehistä oli pakko karsia pois. Ensinnäkin karsin pois muutaman live-elämäni söpistyksen, koska heidän laittaminen blogiin ei olisi kovin korrektia. Sitten karsin pois myös sen ehkä Suomen parhaimman näköisen tyypin siitä yhdestä Reissumies-mainoksesta, (Minh ainakin tietää kenestä puhun), koska hänestä ei vaan löydy kuvia eikä sitä mainostakaan mistään. Ja sitten karsin pakon edessä muutaman ihan muuten vaan.

Minja ehti jo postata oman vajavaisen kalenterinsa, mutta tässä siis teille minun täydellinen kahdentoista kuukauden kalenterini täynnä täydellisiä miehiä.


TAMMIKUU


Koska tammikuu on masentavaa ja pimeätä aikaa, niin kalenterin saa aloittaa Johnny Depp lempeästi soitellen pianoa. Johnny tietysti asettaa riman aika korkealle seuraavien kuukausien miehille, mutta eiköhän ne sen handlaa.

HELMIKUU


Isäni ikäinen mies, mutta jos nyt voisin mennä aikakoneella n. 40 vuotta taaksepäin, niin kyllä panisin Robert Plantia.

MAALISKUU


Paul Newman. Kuva on aika itsensä selittävä, yes?

HUHTIKUU


Layne Staley. Maailman paras ja ihanin Layne. Teinivuosina en yhtään arvostanut ulkoisesti "sitä Alice in Chainsin laulajaa", koska sillä ei ollut pitkä tukka. Vasta isona rupesin arvostamaan oikeanlaista mieskauneutta. Ja jo pelkästään Laynen vuoksi tämän pitäisi oikeastaan olla äänikalenteri.

TOUKOKUU


Aurinko alkaa pilkahdella toukokuussa ja keskitämme katseemme John "the quitter" Fruscianteen. Jotkut näyttävät paremmilta kuitenkin vaatteet päällä. John on ehkä lähempänä osastoa "suloinen" kuin "kinkku", mutta tämä kalenteri ei pelkästään esineellistä miehiä. Ei, tämä tuottaa mielihyvää (minulle) ympäri vuoden.

KESÄKUU


Ignoratkaa tuo lapsi tuossa vasemmalla ja keskittäkää katseenne mieheen kuvan keskellä. Chris Cornell. Miten hyvältä voi mies näyttää vielä 45-vuotiaanakin? Yllä vastaus. Ou mai gaad.

HEINÄKUU


Uu, Brandon Boyd. Ehkä suloisin mies ikinä. Brandon on kaunis sekä ulkoa että sisältä. Tiedän tämän, koska Incubus on perustanut jonkun hyväntekeväisyyssäätiön. Me wanna.

ELOKUU


Oikeasti tykkään vähän rosoisemmasta Adrien Brodysta, mutta tämä kuva sopi niin hyvin kalenterin teemaan. Ja minulla on aina ollut joku juttu miesten neniin. Nenän pitää olla hyvä. Adrienilla on.

SYYSKUU


Jotkut miehet on pakko ottaa puku päällä ja vähän vaarallisen näköisinä. Kuten Clive Owen.

LOKAKUU


Jotkut miehet taas on pakko ottaa virttyneessä villatakissa. Oi Kurt. He makes me feel warm and fuzzy inside...

MARRASKUU


Erik von Markovik a.k.a. Mystery the pickup artist. En varsinaisesti ole näiden pickup-taiteilijoiden suurin fani, ja niille justiinsa en lämpenisi, mutta Mysterylle antaisin kyllä mennen tullen. Hänen ei tarvisi kuin katsoa minuun, niin heittäisin housut pois.

JOULUKUU



Vuoden päättää itseoikeutetusti Jim "rockjumala" Morrison. Minulla oli selkeä visio millaisen kuvan haluan Jimistä ilman paitaa ja nahkahousuissa kalenteriini, vaan eipä Google tarjonnut minulle sellaista kuvaa. Tämä saa siis kelvata. Huomatkaa jalkaterät ja oikeaoppinen muotibloggaus-asento!

***

Jostain syystä melkein kaikki noista olivat muusikkoja tai näyttelijöitä. Ehkä jossain tiedepiireissäkin pyörii melkoisia kinkkuja, mutta en vaan satu tietämään heitä.

Tahtoisin haastaa teistä jokaisen tekemään oman poika- tai tyttökalenterinne. Tehkää, tehkää! Ja ilmoittakaa minulle, jos teette!

11. joulukuuta 2009

Maailmanpyörä palaa

Oikein suuri ja lämmin kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille. Sanoistanne tuli oikeasti parempi mieli, vaikka en niihin oikein mitään osannutkaan vastata. Olette kauhean söpöjä ja ihania.

Tunnelmat ovat melkoista vuoristorataa tällä hetkellä. Välillä kaikki on ihan tosi hyvin, välillä neutraalisti ja välillä kynnetään pohjamudissa. Onneksi jälkimmäiset hetket on vähenemään päin. Jos olisin keväällä tiennyt millainen tästä syksystä tulee, niin en tiedä olisinko kaivautunut johonkin maakuoppaan piiloon. Ehkä. Ehkä en kuitenkaan. Osa viime viikkojen tapahtumista on totaalisesti ollut tämän arvoista, osa taas ei. Päässä soi välillä repeatilla Tuomari Nurmion Maailmanpyörä palaa: "Anna silmies jo tottua pimeään, anna unelmies kuolla pois, anna sydämes jo tottua ikävään, ettei se unelmois"... Hyvä biisi muuten, harmi ettei sitä löytynyt Youtubesta. Spotifysta löytyi Sielun Veljien versio.

Ehkä tämä blogi kohta palaa taas sellaiseksi kevyen humoristiseksi ja sarkastiseksi blogiksi, jossa hehkutetaan kaikkea hyvää ja kaunista sekä haukutaan tyhmiä ihmisiä ja paskoja bändejä. Ehkä haukunkin vaikka yhden leffan tässä kohtaa.

Kävin pari päivää sitten katsomassa kotimaisen Pihalla-elokuvan. Pelkäsin, että sen rakkaustarinallisuus olisi hiukan liikaa näihin fiiliksiin, mutta ehkä se oli vähän liikaa odotettu kotimaiselta elokuvalta. Ei sydän sykähtänyt eikä alahuuli väpättänyt. Leffa kesti vaivaiset 1,5 tuntia, joista ensimmäiset 45 minuuttia tuntui ainakin kaksi tuntia pitkiltä. Tiedän tämän, koska katsoin kelloa siinä vaiheessa kun toivoin leffan olevan jo lopussa. Ensimmäinen puolisko oli oikeasti ihan juosten kusten tehty, kaikesta mentiin alitse aidan matalimmasta kohdasta. En tykkää sellaisista elokuvista, joista huomaa heti ettei ohjaaja tai käsikirjoittaja (kuka näistä nyt päättää) ole yksinkertaisesti jaksanut nähdä vaivaa edes pieneen älylliseen haasteeseen, vaan tyydytään helppoihin ratkaisuihin ja oikaistaan ihan älyttömistä kohdista. No, onneksi siinä puolivälin jälkeen elokuva sai edes jonkinlaista syvyyttä ja sen jälkimmäisen puoliskon jaksoi jopa seurata. Mutta miksi tehdä leffa, jossa alku on pelkkää paskaa ja heppoisia juonenkäänteitä? No, ehkä en vaan tajunnut. Miespääosassa oli Mikko Leppilampi, joka hänkään ei aiheuta minussa enää nykyisin minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Sekin oli jotenkin ihan älyttömän kornia, että Mikon silmät oli tietysti siinä yhdessä kohdassa rajattu jollain kajalilla, koska tyyppi oli jonkun rokkibändin laulaja. Siis hei kamoon...

Seuraavaksi menen kyllä katsomaan Joel ja Ethan Coenin uuden leffan A Serious Man. Sen on pakko olla hyvä, muuten en kestä.

8. joulukuuta 2009

And so it is


Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: sain kauniin "kiitos, mutta ei kiitos". Olen vähän siidereissäni, hieman enemmän pahoillani ja huomenna todennäköisesti paljon häpeissäni. Toisaalta... Parempi kai näin, kuin että olisin lopun elämääni pyöritellyt mielessäni kysymystä "mitä jos olisin uskaltanut".

Elämä jatkuu.





Kuva: Pon and Zi

6. joulukuuta 2009

Hei poika, hei nuori ja kaunis poika...


Tuntuu, että pitäisi saada puserrettua jotain tekstiä tänne välillä. Marraskuussa kirjoitin vain yhdeksän postausta. Lokakuussa viisitoista. Kysehän ei tokikaan ole siitä, ettenkö haluaisi blogata. Olen vain ollut huono ihminen. Eikä väkisin väännettyä tekstiä kukaan jaksa lukea.

Elämäni on heittänyt häränpyllyä viime aikoina sekä hyvässä että pahassa. Kuten tiedätte, muutin kuun vaihteessa. Kun muuttaa kuusi neliötä pienempään asuntoon, jossa on huomattavasti vähemmän kaappitilaa kuin edellisessä, tulee muuttolaatikoiden purkamisesta jokseenkin haasteellista. Siksi se homma on vielä pahasti vaiheessa. Mutta ihan hyvä tästä tulee. Itse muuttopäivä oli yksi tähänastisen elämäni ahdistavimmista päivistä helposti. Entinen vuokranantajani oli säätänyt välissä niin, että kun olin ilmoittanut itse muuttavani lauantaina pois, niin hän oli ilmoittanut uudelle asukkaalle, että lauantaina pääsee muuttamaan. Ja sitten ne tyypit norkoilivat siinä huohottamassa niskaan koko päivän. Olivat tosin hyvin mukavia ja joustavia, niin mukavia että melkein harmitti se tiukkasanainen viesti jonka lähetin, mutta kyllähän se silti vitutti.

Sitten kun saan asunnon järjestykseen, niin toivon että myös korvieni väli järjestyisi. Ja sydänparkani. Niin, hmm... Mitenkähän tämän sanoisi... Kertokaahan minulle minkä takia ihastun aina korviani myöten sellaisiin liian nuoriin runopoikiin, joiden kanssa todellisuudesta ei ikinä tulisi mitään? Olen tällä hetkellä ihan pihalla ja vähän sydänsuruinen. Loppuvuoteni kohokohta taisi olla se, kun muutama yö sitten nukuin yhden tällaisen nuoren runopojan vieressä. Siis nukuin. (Kuvitelkaa tähän kohtaan minut nirhaamassa ranteitani auki jollain hyvin tylsällä esineellä). Järkeni huutaa kuin palosireeni, että juokse juokse tässä ei hyvin käy sattuu sattuu, mutta koskapa minä olisin järkeni ääntä kuunnellut. Nenään sattuu kivasti, kun tupsahtaa nokalleen. Taas kerran.

Äh. No tästä ei voi olla suunta kuin ylös- tai alaspäin. Stay tuned.


Kuva: Natalie Dee

4. joulukuuta 2009

...

Kerta toiset osaavat asetella sanat aina paremmin kuin minä itse, niin annan puheenvuoron Samulille.





Olen surullinen aina
kun olen ilman sua
en tahdo mennä ulos
en edes pukeutua
en osaa tehdä mitään
en tahdo tehdä mitään
olen surullinen aina
kun olen ilman sua

(Zen Café - Surullinen aina)


1. joulukuuta 2009

Pikapäivitys

Tapahtunut sitten viime päivityksen:

  • Olen muuttanut. Se on ihanaa. Vieläkään ei oikein meinaa tajuta sitä, että ei tarvi kuin astua ovesta ulos ja olen käytännössä katsoen keskellä kaikkea.
  • Olen ollut ihan järkyttävän kiireinen ja asunto on sisältä vieläkin pelkkää kaaosta ja pahvilaatikko- sekä jätesäkkimerta. Se ei ole niin ihanaa. Mutta ehkä tämäkin tästä pikkuhiljaa.
  • Olen kärsinyt ehkä elämäni tähän mennessä karmivimman krapulan. Sekään ei ollut ihanaa. Kärsimyspäivä oli maanantai eli eilen.
  • Minulla on ollut kivaa ja se on ihanaa. Kaikesta tästä kivasta johtuen pelkään edessä ammottavaa tyhjyyttä ja se taas ei ole ihanaa. Kiire ja hauskanpitokin loppuu kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin.
  • MS Visva aikoo sanoa sopimuksen irti läppärini kanssa. Se on kaikkea muuta kuin ihanaa. Äskenkin buuttasin tämän varmaan viisi kertaa ennen kuin se suostui yhteistyöhön.
  • Minulla on neljät pikkujoulut edessä ennen joulua. Se on hirmu ihanaa. Kolmet niistä on nyt vajaan kahden viikon sisällä. Alkoholisoidun. Maksani piippaa ennen tammikuuta. Se on... oh well, whatever, nevermind.

Siinä taisi olla enemmän noita epäihania juttuja kuin ihania, mutta yleisfiilis on tästä huolimatta erittäin positiivinen.

Se on muuten joulukuu jo tänään. En osaa vielä asennoitua joulun odotukseen eikä ulkonakaan näytä miltään muulta kuin lokakuulta. Eikä ole joulukalenteria tänä vuonna täällä blogissa, valitettavasti.

Voikaa hyvin!