Hädässä ystävän apu on hienoo

Kuva: Babble.com

Olisiko jollain hyviä vinkkejä toimivista syötteenlukijoista? Kun Google Reader kuulemma eläköityy heinäkuun alussa, niin jotain tarttis keksiä tilalle. Tai vaihtoehtoisesti eläköityä itsekin, kun sen nyt vielä voisi tehdä arvokkaasti.

***

Jonkun aikaa sitten luin jostain blogista vinkin, että jokaisen bloggaajan kannattaisi ostaa blogilleen oma muistikirja! Siihen voisi sitten kätevästi luonnostella ja hahmotella tulevia kirjoituksia sekä pitää kirjanpitoa mistä aiheesta olisi hyvä kirjoittaa milloinkin jne. Sain melkein vatsani kipeäksi kun nauroin tuolle ajatukselle blogin omasta muistikirjasta. Joo, ehkä se joillakin toimii, mutta miettikää nyt näitä minunkin aivo-oksennuksiani. Jos rupeaisin etukäteen hahmottelemaan ja suunnittelemaan, niin te ette kyllä ikinä lukisi täältä yhtä ainutta kirjoitusta. (Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä olisiko se loppujen lopuksi lainkaan huono asia). Nytkin noita luonnoksiksi jääneitä kirjoituksia on jo ihan liikaa. Suhtauduin kyllä lievällä varauksella tuohon blogista lukemaani suositteluun, sillä bloggaaja mainitsi samalla saaneensa "blogilahjana" oman bloginsa logolla varustetun muistikirjan. Ei kai sitä turhaksi kehtaisi siinä kohtaa sanoakaan.

Olen muuten huomannut, että minun ei pitäisi koskaan sanoa, että seuraavaksi kirjoitan jostain aiheesta, koska se ei näköjään koskaan tule toteutumaan. Tässä lähiaikoina olen luvannut ainakin haukkua naapurit ja kirjoittaa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Onko näkynyt? Eipä ole. Jälkimmäinen on kyllä ollut jo viikkoja luonnoksena, ensimmäinen ei ole edes hahmotelmana aivojeni nurkassa.

Minulla on tasan kaksi tapaa kirjoittaa blogikirjoituksia. Ensimmäinen tapa on tämä mitä tässä nyt tapahtuu eli avaan Bloggerin tyhjän ruudun ja alan kirjoittaa välttämättä tietämättä mistä edes aion lopulta kirjoittaa. Silloin kirjoitusprosessi saattaa olla hidas ja mahdollisesti myös jotenkin teennäin. Tuntuu ehkä jopa vähän väkisin vääntämiseltä (nyt ei kyllä tunnu). Tällä tavalla syntyneillä teksteillä on suurin riski jäädä luonnokseksi. Tai ainakin niiden kommenttilaatikossa on melko hiljaista monesti.

Toinen tapa on se, että aivoni alkavat työstää tekstiä suoraan valmiiseen muotoon ja koko roska on parissa minuutissa valmis, kunhan ensin pääsen koneen ääreen. Näitä kutsun aivo-oksennuksiksi, koska niitä ne totisesti ovat. Esimerkkinä vaikkapa tuo maanantainen vatsamakkaroideni lyhyt historia. Silloinkin kyllä teksti jää joskus julkaisematta, jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta tai nololta. Tässä prosessissa muistikirjasta voisi olla hyötyäkin, mikäli se olisi käden ulottuvilla juuri sillä hetkellä, koska aina ei ole mahdollista istahtaa koneen ääreen juuri silloin, kun teksti alkaa pulputa ja oma muisti on pahin viholliseni. Monesti nuo prosessit käynnistyvät joko vessassa tai juuri ennen nukahtamista. Olen jokusen kerran jopa noussut sängystä kirjoittamaan, koska muuten uni ei ole pystynyt tulemaan aivojen käydessä kierroksilla. Vessaan taas olen harkinnut sanelukoneen sijoittamista. Kynällä paperille bloggaaminen tuntuisi jotenkin väärältä.

Kolmas tapa on tietysti kaikenlaiset meemit ja muut hassutukset, jotka eivät edes vaadi mitään ajatusprosessia. Niitä on kyllä aika vähän nykyisin. Bloggaajat ovat selvästi laiskistuneet, sillä nykyisin on vaan niitä "kerro x määrä juttuja itsestäsi". Easy way out.

You've got her in your pocket

Mistä tietää olevansa jo liian vanha niin kuin kaikkeen? No siitä, kun ei enää tajua, mitä nuoriso päällensä punkee ja tunkee.

No niin. Lyhyen alustuksen jälkeen isken tähän ihan suoraan kuvan, sillä kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Taskujen lerpatus farkkushortsien lahkeiden alta on tosi nättiä ja seksikästä? Vai onko tarkoitus ollakin ruma? Siis ihan oikeasti? 

Olen nähnyt näitä tuolla kadulla ihan in action eivätkä ne taatusti näytä ainakaan yhtään paremmalta kuin tuon mallin päällä kuvassa yllä.

Tässä alemmassa kuvassa nuo itse asiassa näyttää siltä kuin tuolta lahkeiden alta roikkuisi valtavan kokoiset terveyssiteet. Nättiä.

Antakaa mun kaikki kestää!

Don't pin and drive

Seuraa kirjoitus sarjoissa "Häh, minäkö yksinkertainen, en tajuu?" ja "Olenko taas aivan yksin tässä maailmassa?".

Eli siis tuo Pinterest? Täh? Mikä juttu? Ihmiset "pinnailevat" siellä joko omia tai toisten kuvia. Miksi? Mihin tarkoitukseen? Sitten niitä floodataan toisten Facebook-uutisvirtaan. Jälleen: Miksi? Mikä pointti? Silloin kivikaudella kun minä olin nuori, niin pinnaaminen tarkoitti jotain aivan muuta!

Minua ei varsinaisesti (lue: ollenkaan) haittaa kyseinen toiminta, mutta en vaan tajua sitä. Mitä iloa voi ihminen saada jostain kuvien "pinnailusta"? Vai onko tämä vain yksi uusi tapa antaa happea sille sisäiselle narsissille, kun päästään kertomaan muille mistä tykkää tai mitä omistaa tms.?

Voin ihan avoimesti myöntää, että en ole kokeillut kyseistä toimintaa, koska se ei herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. Toisaalta en halua edes kokeilla, koska en tarvitse enää yhtään sosiaalisen median sovellusta lisää, joka liimaisi minut tähän tietokoneen ääreen taas vähän enemmän. Tosin epäilen Pinterestin olevan yhtä addiktoiva kuin Google+, eli ei ollenkaan.

Pinterestissä on kyllä yksi lieveilmiö, josta en pidä. Se on tekijänoikeuksien rikkominen. Olen omin silmin todistanut, miten eräs bloggaaja oli tehnyt "teoksen", ottanut siitä kuvan, laittanut sen blogiinsa ja jo samana päivänä joku FB-kaverini oli pinnannut sen kuvan "hauskana juttuna" ilman, että siitä Pinterest-sivusta kävi millään tapaa enää ilmi mihin se kuva liittyi tai kenelle se kuului. Jännityksellä odotan, koska törmään ensimmäiseen omaan kuvaani (ei naamakuvaani vaan itseni ottamaan) jonkun "pinnaamana".

"Pinnailkaa" te vaan illat pitkät (omia) kuvianne, minä pelaan Angry Birdsia.

Ps. Kirjoitus kuuluu myös sarjaan "Näin käytät erityispaljon lainausmerkkejä".

Google knows better

Onko tämä nyt sellainen uusi, juuri minulle paremmin optimoitu hakutulos?

Cause I'm a picker, I'm a grinner, I'm a lover and I'm a sinner

Pari kysymystä:

• Miksi torkkupeitot ovat useimmiten niin lyhyitä, että 170-senttisen ihmisen on hyvin vaikea saada sekä varpaat että hartiat pysymään samaan aikaan peiton alla? Kun otan torkut, haluan kääriytyä torkkupeittoon niin, että tiivis paketti ei pääse falskaamaan sivuilta eikä kummastakaan päästä. Suosivatko torkkupeittovalmistajat lyhyitä ihmisiä vai haluaako joku muka torkkua niin, että ruhosta on vain osa peiton alla?

• Kun joku latino puhuu englantia voimakkaasti murtaen, se kuulostaa seksikkäältä. Kun suomalainen puhuu englantia omalla tavallaan, se kuulostaa kamalalta. Miksi? Renny Harlin sanoi tässä taannoin, että suomalaisten työllistymisen suurin este Hollywoodissa on voimakas aksentti. Miksei meikäläisten aksenttia voida pitää kiehtovana ja eksoottisena? Miksi se kuulostaa vain moukkamaiselta ja nololta?

Ps. Kiitokset vaan Googlelle päivän kuvamateriaalista. Yritin hakea postaukseen kuvituskuvaa, mutta en päässyt tuota pidemmälle, kun en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Pps. Enää viisi kuukautta juhannukseen.

I got a feeling inside of me, it's kind of strange like a stormy sea

Aamun parhaat naurut. Kiitos, Aamulehti, tätä juuri tarvitsinkin.

Ei meinaan naurata tulla töihin neljän tunnin yöunien jälkeen, vaikka ihan oma valintahan se oli. Mutta olen silti aamuäkäinen ja äkäisyyden aste nousee kääntäen verrannollisesti yöunien pituuteen nähden. Olen vanha ja väsynyt ja valitan siitä, miksi arki-iltaisin rokkikonsertit pitää olla niin tuhottoman myöhään! Vaikka miten Tammerfestit olisikin. Ei kaikki ole lomalla. Eikä Tampereen julkinen liikennekään kulje enää niin myöhään kuin tuo eilinen keikka loppui. Ei sillä, että itse tarvitsisin julkista liikennettä kotimatkaan, kun on jalat jotka vie.

Se siitä valituksesta ja sitten hyviin asioihin. Olin eilen Tullikamarilla kuuntelemassa ja katselemassa The Damnedia ja GBH:ta ja Tumppi Varosta & Problemsia. Eli ihan sikavanhoja punkkareita. Tumppi oli tuttu ja turvallinen, mutta itse taisin tykätä eniten kuitenkin GBH:sta. Damnedilla on hyviä biisejä jokunen, mutta GBH:lla oli asennetta. Ja irokeesit heiluivat lavan edessä eniten niiden keikan aikana. Punkkarit on ihania. ♥ (Muistan joskus tynnyrintapin kokoisena ihailleeni Hämeenpuistossa jotain pelottavan näköistä punkkia, jolla oli varsin kunnioitettava irokeesi. Silloin 80-luvun alkupuolella niitä oli paljon ja onneksi ne ovat taas alkaneet palailla katukuvaan Tampereellakin.)

Kunhan pääsen töistä, niin on pakko mennä kotiin vähäksi aikaa nukkumaan. Ja sitten taas temmelletään. Valitan huomenna sitten uudestaan väsymystä ja kerron tämän illan seikkailuistani.

Hyvää Tammerfestiä kaikille!


Lisäys: Ai niin, piti vielä sanoa, että korvani ovat humisseet eilisestä asti. Hei hei kuulo, tervetuloa tinnitus! Pitäisikö sitä muka oikeasti ruveta tinkimään siitä periaatteestani, että jos rokkikeikalla tarvitsee korvatulppia, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin?

asafjölksfa

Taloussanomien toimituksessakin ollaan taidettu korkata jo ensimmäiset jussivissyt.

Hauskaa Juhannusta kaikille teille söpöliineille!

Feels just like a ball and chain

Alkaa mennä paasauslinjalle tämä blogi, mutta kun ei vaan voi mitään. Kun ihmisten tyhmyys on niin pohjatonta... *silmänisku*

Aamulehdessä on hyvin provosoivasti otsikoitu juttu, tai puheenaihe: "Pitäisikö suomalaisnaistenkin pyrkiä vain miesten miellyttämiseen?" Jutussa nyt ei sinällään ole mitään naputtamista, mutta osa sen kommenteista on ihan puhdasta komiikkaa.

Esimerkiksi: "Tottakai naisen kuuluu miellyttää miestään paremmin kuin nykyisen tasa-arvo vouhotuksen aikana tapahtuu. Mies ja Nainen eivät ole samanlaisia eikä kuulukaan olla."

Olen taas varmaan vähän yksinkertainen, mutta on pakko kysyä: Missä ihmeessä on säädetty niin, että naissukupuoli on jotain palvelus- ja miellyttämisväkeä, ja miessukupuoli taas ylempää lajia, jota palvellaan ja miellytetään? Raamatussa? Ai siis siinä kirjassa, jonka ovat miehet kirjoittaneet joskus tuhansia vuosia sitten? Tämä on asia, joka ei vaan mene jakeluuni millään. Mikä selitys se on, että naiset ovat olleet tuhansia vuosia alisteisessa asemassa mieheen nähden? Ei kai kukaan selväjärkinen ihminen voi ajatella, että sen kuuluu olla niin. Se, että sukupuolet ovat erilaisia, ei minun ymmärrykseni mukaan tarkoita, että toinen olisi jonkinlaisessa palveluskoiran asemassa. Me vain olemme erilaisia. Myöskin sukupuolten sisällä.

Tämäkin oli aika hauskalla tavalla yleistävä kommentti: "Kyllä pitää. Perusteluja: 1. Nainen on valtava luonnovarojen kuluttaja shoppaillessaan - ostovoima vähenee kun nainen palaa kotiin. 2. Nainen ei jaksa työelämässä ja kuluttaa yhteiskunnan voimavaroja sairastellessaan. 3. Nainen on pääosin julkisella sektorilla työssä jossa on valtavasti karsittavaa turhassa byrokratiassa."

Mielestäni on myös silkkaa komiikkaa se, kun jotkut miehet julistavat, miten ulkomaalaiset naiset ovat kaikin puolin parempia kuin suomalaiset. Ok, toinen tykkää kissoista ja toinen koirista. Jotkut molemmista. Ihan vapaasti saa ottaa itselleen ulkomaalaisen vaimon, ei se ole minulta ollenkaan pois. En sellaista miestä haluaisi kuitenkaan. Huvittavaa tässä on se, että todennäköisesti juuri samat miehet paheksuvat kovaäänisesti sitä, jos suomalaiselle naiselle ei kelpaa suomalainen mies. Jep jep...

Onneksi me jokainen saamme valita puoliskomme. Jopa naisetkin saavat nykyään. Se näitä miehiä varmaan nyppiikin. Tunnen paljon suomalaisia meihiä, jotka tykkäävät ihan tavallisesta suomalaisesta naisesta. Ei näillä ole mitään valittamista suhteessa, vaikka nainen ei häntää heiluttaen kannakaan heille tohveleita, kun mies saapuu raskaasta työstä.

Itse kyllä oikein mielelläni miellytän miestäni niin kauan, kun tilanne on jollakin tavalla vastavuoroinen. Jos mies ei koe, että hänen tarvitsee millään tapaa miellyttää minua, niin voi olla, että heiluriovi heilahtaa aika nopeasti ja lätkäisee miestä takapuoleen tämän mennessä. Koska niin voi nykyään tehdä. Koska nainen ei ole enää miehestä riippuvainen. Thai- ja musliminaiset tietääkseni ovat aika paljon enemmän riippuvaisia miehestään kuin suomalainen nainen.

No mutta. En ehdi nyt jäsennellä ajatuksiani tai oikolukea tekstiä tämän paremmin. Ensi kerralla ehkä hömppää.

Postaus on poistettu

Postaus on poistettu.

Aamulehti

Ootko sä nähnyt tän apinani hienon ja lystikkään?

Luin tänään päivällä Aamulehden nettisivuilta "uutista" siitä, miten Kaksplus-lehden keskustelupalstalla äidit olivat laittaneet kuvia alapäistään nettiin ja keskustelleet niistä tyyliin "onko se ruma tai jotenkin muuten viallinen?". Uutisen alla oli linkkejä muihin samankaltaisiin uutisiin ja päädyin sitä kautta lukemaan jotain toukokuista juttua isien masentumisesta lapsen saamisen jälkeen. En päässyt juttua kovinkaan pitkälle, koska jäin kakistelemaan jo ensimmäiseen lauseeseen: "Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole vain äitien etuoikeus." Siis... häh? Etuoikeus? Onko masentuminen joku etuoikeus jonkun mielestä? Ovatko miehet olleet kateellisia naisille kautta aikain siitä, että nainen saa masentua synnytyksen jälkeen ja mies ei? No huh huh.

Palatakseni tuohon Kaksplussan keskustelupalstaan. En ole yhtään yllättynyt keskustelun tasosta siellä. Kerran googlasin jotain, en enää muista mitä se oli, mutta se ei liittynyt sen enempää peppuun kuin seksiinkään. Kuitenkin google antoi hakutuloksena Kaksplussan keskustelupalstan, jonne erehdyin itseni sitten klikkaamaan ja jouduin lukemaan tuoreiden äitien hyvin seikkaperäistä keskustelua peppuseksistä. Missä, miten, kuinka usein, miltä se tuntuu... Jäin lukemaan keskustelua ihan liian pitkäksi ajaksi ennen kuin tajusin poistua kirkuen paikalta. Saako äidiksi tuleminen naiset höyrähtämään ihan kokonaan? En tiedä yhtään epä-äitien keskustelupalstaa, jossa jaettaisiin intiimiasioita noin avoimesti.

Omg?

Pitäisiköhän huolestua Aamulehden toimittajien työolosuhteista? Onkohan niillä siellä liian kuuma ja saakohan ne riittävästi vettä? Vai onko ne kännissä heti aamusta alkaen?

Fairytale gone bad

Tämä homma meni nyt niin paljon päin persettä kuin vaan mennä saattoi. Olen lähinnä kalvavan ja kasvavan hämmennyksen vallassa.

Ensin näin sen jonkun tytön seurassa (suhteen laadusta tai syvyydestä ei tietoa). Tulin pilvilinnoistani alas niin vauhdilla, että tilannetta todistamassa olleet varmaankin kuulivat korvissaan sen ryminän. Sitten kun lopulta siitä huolimatta tai juuri siksi tein siirtoni, niin samaan aikaan tyyppi katosi kuin pieru saharaan. Ei vastausta, enkä tiedä onko viestini edes tullut luetuksi, ei jälkeäkään koko tyypistä. Yritän nyt vielä uskoa, että tähän on joku järkevä selitys, kuten kesä ja kärpäset, mutta en voi estää sitä inhottavaa tunnetta vatsani pohjassa, joka yrittää kai nyt sanoa minulle jotain...

Kaiken huipuksi koen inhottavaksi tästä asiasta kirjoittamisen tänne, mutta en osaa olla kirjoittamattakaan. Pelkään tämän menevän jo liian tunnistettavaksi, joka paljastuessaan varmasti torppaisi viimeisetkin mahdollisuuteni, jos sellaisia edes koskaan on ollut. Jos mitään olen miehistä elämäni aikana oppinut, niin sen, että asioita vatvomalla niitä ei ainakaan saa iskettyä.

En tykkää tästä nyt yhtään.

Ehkä kaikista inhottavinta kuitenkin on kai postauksen otsikoiminen Sunrise Avenuen kappaleella, mutta kun se vaan nyt sopi tähän tilaanteeseen kuin nenä päähän. Anteeksi.

Edittiä: Jostain syystä tässä postauksessa ei nyt näy kaikki kommentit, mitä tähän on tullut. En ole kuitenkaan poistanut niitä. En oikeasti. Blogger varmaan bugaa tai jotain, toivottavasti ne tulee jossain vaiheessa näkyviin. Sähköpostiin ne minulle joka tapauksessa tulevat ja ovat tulleet noteeratuksi.

En kestä

Hurja uutismaanantai:

• Matin ja Tepon keikalla joukkotappelu. Ei lisättävää.
  
  
• Ville Valo on lopettanut tupakoinnin. Mitä iloja Villen elämässä kohta enää on, kun se elää niin nuhteetonta elämää nykyisin: selibaatteja, ei juo alkoholiakaan ja nyt sitten vielä tupakkakin... Ilmestyyköhän HIMiltä taas uusi levy vai takkuaako keikkamyynti?
  
  
• Vesa Keskinen on löytänyt uuden tyttöystävän Ghanasta jonkun liikemiehen avulla. (Missään ei mainittu mikä tämän liikemiehen bisnes on, mutta ensimmäisenä mieleen tulee tyttöystävien postimyynti). Yhteyttä on pidetty vasta puhelimitse ja sähköpostilla. Nyt tytsä saapuu Suomeen äitinsä kanssa. Vesa rakastaa yhä brasilialaista eksäänsä, mutta tämä ghanalaistyttö on nyt hänen uusi rakkaansa. "Se on siinä", kommentoi Vesa tapahtunutta.

Kaiken huippu oli viikonloppuna molempien iltapäivälehtien lööpit:

Voi rikas tyttörukka! Hääonni varjostuu ja vauvahaaveet uhkaantuu. Elämä potkii päähän prinsessaa oikein kunnolla. Tosi kurjaa.

Jotenkin tuntuu kornilta edes ajatella jonkun prinsessan elämän kurjuutta ja vaikeutta. Victorian ei varmasti ole tarvinut koskaan miettiä, mistä tiristää rahaa sen verran, että saa ruokaa vielä kuun lopussakin tai millä maksaa seuraavan vuokransa tai saako hoitoa mahdollisiin (fyysisiin tai mielen-)terveydellisiin ongelmiinsa. Niin, mutta eihän se raha tuo kuitenkaan onnea. Enkä nyt väitä, että olisi helppoa olla prinsessa, kun osaansa ei saa valita, mutta hei kamoon. (En tosin hetkeäkään usko, että Victoria olisi itse ruikuttanut kurjaa osaansa).


***

Tarttis varmaan keskittyä vaan töiden tekemiseen eikä lukea mitään iltapäivälehtien nettisivuja.

Shake your dish brush, babe

Luin tämän sarjakuvan xkcd.comista (klikkaa linkkiä ja tsekkaa sarjis ennen kuin jatkat lukemista) ja tein kokeellisen kuvagooglauksen hakusanoilla "porn for women". Ja toden totta, näyttöni plätkähti täyteen kuvia miehistä tiskaamassa tai imuroimassa tai viikkaamassa pyykkiä. Öö... okei?

Ilmeisesti jossain päin maailmaa on tehty joku kirja (varmaan jo monta vuotta sitten) Porn for women, joka on täynnä kuvia miehistä tekemässä kotitöitä, kuten tämän postauksen kuvakin. (Mies boksereissa istumassa pöntöllä vessapaperirulla kädessä. En voi kuvitella mitään kiihottavampaa!) Miehet toki ovat kuvissa hyväkroppaisia ja -nnäköisiä, mutta veikkaan ettei ihan normaali nainen saa kiksejä miehestä kumihanskat kädessä tiskaamassa? Minua on kautta aikojen ottanut päähän miesten näkemykset siitä, että heidän osallistumisensa kotitöihin olisi jonkinlainen rakkaudenosoitus naista kohtaan. ("Kun mää rakastan sitä niin paljon, niin mää voin imuroida oman kotini, jossa mää asun ihan ilman äitiäni, kun oon jo näääin monta vuotta vanha"). Mutta että nyt sitten kuvitellaan vielä naisten kiihottuvan seksuaalisesti miehistä tekemässä kotitöitä? Vai onko se sittenkin totta ja minä en vaan ymmärrä? Ja mikseivät miehet ole tajunneet, että siivoajan ammatti on kaikista seksikkäin ja flaksi käy taatusti?!

Tuolle samaiselle kirjalle on muuten tehty jatko-osa, Porn for new moms, jossa on kuvia — luonnollisesti — miehistä hoitamassa lapsia.

Just shoot me.

Here I am, close your eyes and I'll be Superman

Suomeen on yhtäkkiä ilmestynyt uusi hahmo nimeltänsä Diili-Jethro. En ole ollenkaan tietoinen kuka tämä kyseinen henkilö on, mutta otsikoista päätelleen kyseessä täytyy olla jonkinlainen supersankari. Eilen Diili-Jethro oli toisen iltapäivälehden lööpin mukaan elvyttänyt jonkun mummon kadulla ja toinen lööppi taas kertoi Diili-Jethron saavan ehkä oman ohjelman televisioon. Tänään sitten Diili-Jethro on jo käräjillä bisneksistä Iltalehden lööpin mukaan.

Jos nyt äkkiä googlaa Diili-Jethron nimellä, niin löytyy mm. seuraavanlaisia otsikoita:

• Diili-Jethro mollasi pudotettua Aria (miksi se pudotettiin ja minne?)
  
• Diili-Jethro saa alastonkuvia faneiltaan (miksi?)
  
• Diili-Jethro dumppasi morsmaikun alttarille (kivat sanakäänteet toimittajalla)
  
• Diili-Jethro pelasti vanhuksen! (ja seuraavaksi koko maailman!)
  
• Diili-Jethro joutui käräjille (vähemmästäkin touhuamisesta)
  
• Diili-Jethro avaa kaksi toimistoa Helsinkiin (oh dear god no!)
  
• Diili-Jethro lupaa suoraviivaista peliä (tosi kiva)
  
• Diili-Jethro nauratti Hjallista (ihme fakiiri)
  
• Diili-Jethro laihdutti kuusi kiloa (no kukapa meistä ei olisi)
  
• Diili-Jethro: "En ymmärrä julkisuudesta paskaakaan..." (etpä...)
  
• Diili-Jethron ex-kihlattu on pornotähti (asiaa)
  
• Diili-Jethro elvytti ohikulkijan (kannattaa varoa Diili-Jethron ohi kulkemista, mikäli ei halua tulla spontaanisti elvytetyksi)

Melkoinen jäpikkä kyllä tämä Diili-Jethro, täytyy sanoa.

Twilight zone

Heräsin tänään ehkä surrealistisemmalla tavalla ikinä. Hyvin kirkas miesääni lauloi todella kuuluvalla äänellä jotain keskiaikaiselta kuulostavaa kirkkovirttä. Laulu kuului niin kirkkaasti, että olin aivan varma sen tulevan minun asunnostani. Pelästyin aivan älyttömästi. Kello oli jotain kymmentä vaille kahdeksan aamulla. Tarkistin ajan kellosta, koska epäilin tulleeni hulluksi. Heti siis sen jälkeen, kun ensin hetken ajan luulin kuolleeni ja joutuneeni taivaaseen (tai helvettiin, en ole varma). Laulu kuulosti oikeasti siltä kuin joku ikiaikainen enkelikuoro olisi vallannut asuntoni. Vähän ajan päästä ääni vaimeni ensin hiljaiseksi ja sitten lopulta lakkasi kuulumasta kokonaan. Tiedän myös olleeni ihan oikeasti hereillä, koska kävin vessassa järkytyksestä toivuttuani. Ja ei, en todellakaan tiedä mistä oli kyse. Paras arvaus tällä hetkellä on naapurin vaarin radio. Toiseksi paras arvaus on se, että minulla on todellakin alkanut vetää vintillä.

Nukuin tuon tapahtuman jälkeen vielä muutaman tunnin ja uudestaan herättyäni tapahtuma tuntui vielä oudommalta. Mutta ei se kyllä ollut unta. Ihan varmasti ei ollut!

Muuten päivä on mennyt ihan hyvin. Kurkku tuntuu jo paremmalta, valkoiset pilkut ovat vähentyneet. Olen vain lomaillut, en ole jaksanut käydä kaupassa enkä hoitamassa vapaaehtoistyötäni, koska ehkä huomennakin ehtii... Sen sijaan sain siivottua tämän aivan kauheassa kunnossa olevan sikolättini ja yllätin jopa itseni imuroimallakin vielä illalla. On aina niin paljon mukavampaa olla kotona sen jälkeen, kun on siivonnut.

Mutta ei tuollaisia herätyksiä minulle enää, kiitos!

Check my brain

EU haluaa, että mp3-soitinten melutasoa lasketaan. Komissio aikoo säätää, että EU:ssa myytävien soitinten "asetuksia rukataan" niin, että volyymitaso on alle 80 desibeliä. Kuitenkin soittimen saa säätää itse lujemmalle, mikäli kuluttaja itse niin haluaa. Miten tuo nyt kuulostaa jotenkin siltä, että siinä yritetään kantaa vettä kaivoon ämpärillä, joka on täynnä reikiä? Jos itse saa säätää omaa soitintaan, niin mikä on jutun pointti? Muuta kuin holhota meitä kuin vajaaälyisiä. Uskon kyllä, että kuulovauriot lisääntyvät koko ajan, mutta eikö olisi järkevämpää lähestyä asiaa joltain muulta kantilta kuin säätämällä jotain, joka ei oikeastaan säädä yhtään mitään. Esimerkiksi joku valistus voisi olla tehokkaampaa. Itselläni on pari kertaa soinut korva pidemmän aikaa ihan kunnolla, ja se jos mikä on inhottavaa, mutta tiedostan täydellisesti omasta tyhmyydestäni johtuvat seikat, mikäli olen rokkikeikoilla ilman korvatulppia tai kuuntelen mp3-soitintani liian isollaan. Joku tuolla Hesarin kommenteissa ehdotti, että kiellettäisiin ne soittimien alkuperäiset paskat nappikuulokkeet, joilla on pakko kuunnella täysillä kun muuten ei kuule mitään taustamelun ylitse.

Mietin, että paljonkohan 80 desibeliä on käytännössä? Miten kovallaan musiikin kuulee esim. bussissa tai liikenteen seassa, jos volumetaso ei saa ylittää 80 desibeliä? Kuinka usein ylipäänsä 80 desibeliä ylittyy ihan kaupungilla kulkiessa tai joukkoliikenteessä? Jos joku osaa kuvailla, niin olkaa niin hyvät.

Tiedättekö muuten mikä päivä on keskiviikkona? Jos ette, niin kerron sitten. Stay tuned.

Vaan meitä oli siinä ihmisiä, kameleita, kuikka, repo ja mä

Minja kirjoitti nettideittijutuista ja ajattelin työntää oman lusikkani samaan soppaan. Itse en ole kyllä ikinä hakenut seuraa mistään netin deittipalstoilta, mutta kerran laitoin ihan sellaisen viattoman kaveri-ilmoituksen. Silleen niin kuin ennen vanhaan haettiin ihan kirjekavereita, paitsi että sähköpostilla. Sitä kautta tuli muutama ihan järkevän oloinen viesti, joiden kanssa kirjoittelin vähän pidemmänkin aikaa. Kaikista hauskin oli yksi saksalainen poika, joka oli kiinnostunut Suomesta ja kielemme opiskelusta, mutta joka ei ollut ymmärtänyt ilmoituksestani muuta kuin sanan "kirjekaveri" ja päätti lähettää minulle viestin. Kirjoittelin tyypin kanssa pitkäänkin ja hän oli oikein hauska, mutta valitettavasti olen kadottanut hänet. Facebookista löytyy muutama saman niminen, mutta en oikein osaa yhdistää ketään heistä tähän kirjekaveriini enkä ole jaksanut laittaa viestiä kysyäkseni. Kerron kuitenkin nyt muutamasta omituisemmasta tyypistä, jotka vastasivat ilmoitukseeni ja joiden kanssa kirjoittelin vähän aikaa.

Ensimmäinen tapaus oli joku tamperelainen sähkömies tai vastaava, naimisissa ja minua hiukan vanhempi. Hän yleensä tapasi kehuskella viesteissä omilla seksuaalisilla kyvyillään (takasi naiselle kolme perättäistä orgasmia) ja kertoi avioliittonsa ulkopuolisista suhteista hyvin avoimesti. Kuitenkin kun esitin täysin viattoman kysymyksen miksi hän pettää vaimoaan, sain tyypiltä tulikivenkatkuisen vastauksen kuinka ei tarvi ruveta moralisoimaan jne. Ei ollut siis kanttia vastata. Tämän lisäksi tyyppi antoi ymmärtää, että oli udellut joltain koulukaveriltani millainen olen oikeasti. Hermostuttuani asiasta, hän tunnusti, ettei oikeasti ollut kysellyt keltään mitään, kuten kyllä hyvin arvasinkin. Tämän jälkeen toivotin kyseisen äijän kuitenkin vittuun enkä jaksanut enää kirjoitella hänen kanssaan.

Toinen tapaus oli joku vielä kotonaan asuva minun ikäiseni (nörtti)poika, joka kirjoitteli kilometrin mittaisia viestejä vähintään kerran päivässä. Nämä viestit koostuivat sadoista kysymyksistä, joista osa oli hyvin tekosyvällisiä ja pseudofilosofisia tyyliin "jos olisit puu, mikä puu olisit". Minä kun olin kuitenkin täysipäiväinen opiskelija niihin aikoihin (eli kävin koulua ihan oikeastikin, eikä sillä tavoin kuten nykyisin), niin en mitenkään ehtinyt vastata siihen tahtiin niihin hänen pitkiin viesteihinsä, niin paljon kuin tykkäänkin vastailla kysymyksiin (vrt. meemit). Ja tämä "hidas" vastailuni aiheutti sitten närästystä tässä jannussa ja sain vihaisia meilejä, kun en vastannut riittävän nopeasti ja riittävän pitkästi. Ja kysymyksiä kertyi ja kertyi. Lopulta poika laittoi viestin, että aikoo tavata livenä yhden nettiystävänsä, joka on tyttö ja ilmoittaa jo nyt valmiiksi, että jos hänestä ei enää kuulu, niin hän on alkanut seurustella tämän tytön kanssa. Koska eihän ole sopivaa enää kirjoitella muille, "kun tässä tuntosarvet pystyssä kuitenkin koko ajan ollaan". Vastasin tyypille, että minulla ei todellakaan ole mitkään tuntosarvet pystyssä, olen hakenut pelkästään kirjekaveria ja jos hän hakee minusta jotain muuta, niin voimme varmaan sitten saman tien lopettaa tämän yhteydenpidon. En kuullut tyypistä enää sen jälkeen.

Kolmas tapaus oli minua aika paljon vanhempi naimisissa oleva nainen, joka aloitti kirjeenvaihdon ihan viattomasti kaveripohjalta. Viesti viestiltä nainen (?) alkoi kuitenkin kertoa hiukan liikaa tapahtumista heidän aviovuoteessaan (tai oikeastaan tapahtumattomuudesta: miehen taktiikka oli nosto, pisto ja pamaus, jonka jälkeen nainen sai dildolla hoitaa itsensä loppuun) ja kyseli myöskin minun mieltymyksistäni. Muistaakseni hän jopa jossain vaiheessa sanoi, että haluaisi olla minun kanssani ystäviä kuten Sinkkuelämää-ohjelmassa ja lopulta ehkä myöskin haluaisi jonkinlaista seksuaalista kokeilua kanssani. Vastasin kertaalleen ihan ystävällisesti, että valitettavasti tarvitsen munaa siihen hommaan, naiset eivät kiinnosta. Tämä nainen tuntui ymmärtävän asian ja viestittely jatkui ihan asiallisena, kunnes yhden kerran sain häneltä viestin, jossa hän kuvaili hyvinkin yksityiskohtaisesti mitä haluaisi tehdä minulle ja millä apuvälineillä. Voitte varmaan arvata, etten vastannut enää hänen viestiinsä.

Että semmoisia tapauksia. Harmillisesti käytin tuohon aikaan hotmailin sähköpostia ja kuinkas siinä sitten kävikään, kun en 30 päivään kirjautunut sähköpostiini... Yhtään noista viesteistä ei ole enää tallessa. Nyt niille olisi nimittäin hauska naureskella.

Yummy, yummy, yummy, I got love in my tummy

Koska kaupat (ne paremmat ja lähemmät) eivät ole enää sunnuntaisin auki enkä ole pariin päivään ehtinyt tai jaksanut käydä kaupassa, kävin tänään hakemassa itselleni pizzan tuosta lähipuljusta. Siinä odotellessani luin muistaakseni viime tiistain Iltalehteä tai -Sanomia. Siellä yleisönosastolla jollain oli selkeästi mennyt taas puurot ja vellit sekaisin. Siellä oli kirjoitus siitä, jossa ihmeteltiin kun monet ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta silti syövät karkkia. Koska on todennäköisempää että ihmiselle tulee loppu karkinsyönnin kuin ilmastonmuutoksen takia. Okei...

Näkisin, että karkin syöminen ja ilmaston muuttuminen on kaksi ihan eri tason ongelmaa. Jos syö karkkia, niin saattaapi lihoa ja tulla sairauksia ja hampaat mennä paskaksi, mutta tuskin kukaan on huolissaan ilmastonmuutoksesta sen takia, että itselle käy nyt justiinsa tässä elämässä köpelösti kun ilmasto lämpenee/kylmenee/jotain muuta, mitä. Jälkipolvia taas ei varmaan kauheasti häiritse, vaikka söisin Prisman karkkihyllyn tyhjäksi. Toisessa on kyse siis ikään kuin henkilökohtaisesta lopusta ja toisessa globaalista lopusta. Paitsi tietty jos koko elämä pyörii vain oman navan ympärillä.

Toinen hiukan pölvästi mielipide samalla palstalla koski naisten alkoholin juomisen lisääntymistä. Mielipiteen kirjoittaja kertoi syynä olevan tasa-arvon. Niin. No tuohan on oikeastaan aika itsestäänselvää? Kun naisten ei tarvi enää olla nyrkin ja hellan välissä, niin voi käyttäytyä yhtä vapaasti kuin miehetkin. Tässä kohtaa tuo on ehkä enemmänkin henkilöstä eikä sukupuolesta kiinni, että juoko ja miten paljon. Ja ne kotirouvat ennen vanhaan kuitenkin tissuttelivat salaa.

O tempora, o mores

Pakko sanoa pari sanaa aiheesta, koska tämä on taas viihdyttävin juttu hetkeen. Nimittäin Johanna Tukiainen on loukkaantunut omasta Lööppijulkkis-kappaleestaan. Kolmisen kuukautta kappaletta joikattuaan Johanna on yhtäkkiä pysähtynyt kuuntelemaan laulun sanoja ja tajunnut, että ne ei ehkä mairittelekaan häntä itseään. Ja minä kun luulin, että kyseessä oli itseironia ja Johannan kyky repiä huumoria itsestään. Mutta ei. Positiivista tässä on se, ettei Tuksu aio enää koskaan esittää kyseistä kappaletta. Kiitos siitä!

Edes etäisesti samaan ei ole pystynyt aiemmin kuin Teuvo Loman, joka teki Helsinki City Boy -kappaleensa ihan tosissaan ja tajusi vasta myöhemmin, että se onkin vitsi. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan haastaako glamour-tanssija Johanna Tukiainen laulaja Johanna Tukiaisen oikeuteen herjaavan kappaleen esittämisestä.

Toinen viihdyttävä tapaus on nämä tämän Kiesin lausunnot jossain Annan erikoispainoksessa. En nyt paneudu niihin mielipiteisiin sen tarkemmin, koska muut ovat varmaankin jo sanoneet siitä kaiken tarpeellisen. Minähän en jaksa tuohtua jonkun keski-ikäisen patun ajatuksista, jotka hän perustaa vuonna 1948 painettuun Naisen oppaaseen. Sinällään tuossa ei minusta ole kellään mitään anteeksipyydeltävää, meillähän on kuitenkin vielä toistaiseksi sanan ja mielipiteen vapaus. Sen vaan sanon, että onneksi kenenkään naisen ei ole pakko hengailla tuon äijän tai hänen kaltaistensa kanssa.