Vastaus

Lähes kaikki tuohon edelliseen postaukseen vastanneet osuivat melkein oikeaan, sillä erotuksella että kyseessä ei ollut varsinaisesti säkkituoli (jos pilkkua oikein viilataan), vaan minun lehmärahini, ja se ei ollut niinkään hajonnut kuin hajotettu. Päätin nimittäin kunnostaa sen, eli sekä pestä sen päällisen että laittaa sen sisuksiin lisää täytettä. Noilla styroksipalleroilla kun on tapana mennä kasaan ajan saatossa.





Yllä olevasta kuvasta saatatte huomata, että tuo lehmäkuvioitu päällyskangas ei ollut enää mustavalkoinen vaan enemmänkin harmaavalkoinen. Siksi se piti laittaa pesuun. Jouduin kuitenkin tyhjentämään sisupussista täytettä ensin muovikassillisen verran, että sain sisuspussin ylipäänsä ulos rahin sisältä.




Jouduin hipsimään kotona vuorokauden verran hyvin varovaisesti ja yritin minimoida liikkumiseni ympäri asuntoa, koska kaikkialla näytti tältä.




Tänään sitten otin päällyskankaan narulta kuivumasta ja päätin aloittaa täyttöoperaation.




Tietysti se muovikassikin sitten kaatui ja osa sen sisällöstä levisi jo valmiiksi palleroiden vallassa olevalle matolleni.




Tuosta aukosta pitäisi saada styroksipallerot tyrkittyä rahin sisään, mutta niiden sähköisyys teki tehtävästä melko haastavan. Lattialta ei mitenkään pystynyt paljain käsin keräämään palleroita.




Keksinkin mainion konstin kerätä noita lattialle levinneitä palleroita ja kipata niitä sisuspussiin. Onkohan tämä nyt se paljon puhuttu muumimukitekniikka?





Huh huh, täyttöoperaatio on vihdoin valmis! Luulin olevani jo voiton puolella, mutta vähänpä tiesin.

*Tämä on kohta on sensuroitu lapsille sekä herkkäsieluisimmille sopimattoman kielenkäytön vuoksi.*

Uskokaa tai älkää, mutta kun oli mennyt useampi hetki, hermot, niskalihakset, kirosanoja, pari pistoa neulalla sormeen sekä kaksi imurin pölypussia, niin lopputulos oli vihdoin tämän näköinen:




Oli siinä urakka, mutta nyt voin olla taas tuohon rahiin tyytyväinen. Niitä styroksipalleroitahan löytyy täältä varmaan vielä juhannuksenakin, mutta suurimman osan sain sentään imuroitua lattialta pyörimästä.

I don't want to be anything other than what I've been tryin to be lately

Kauheasti teki mieli kirjoittaa tänne jotain, mutta jotenkin sanainen arkkuni on nyt ihan tyhjä. Taisin puristaa kaikki sanani ja luovuuteni tuohon eiliseen postaukseen, joka puristui hiilestä kovassa paineessa timantiksi! Hiukan kyllä kiehtoo ajatuksena tuo ehdotettu oman palkintogaalan pitäminen, mutta enhän minä nyt tohdi sellasta...

Eilen kun menin nukkumaan, niin olin pakotettu (henkisesti) nukkumaan oikealla kyljellä. Yritin varoa tuota tragusta, vaikkei se edes ole nyt kipeä, joten asettelin tyynyn ovelasti pääni alle. Siinä unen ja valveen rajamailla tunsin, että kaulan lihakset eivät nyt lainkaan tykkää tästä asennosta, mutta ehdin nukahtaa ennen kuin tein tilanteelle mitään korjausliikettä. No aamullahan se sitten kostautui. Tänään on niskani ollut aivan jumissa. Pää kääntyy oikealle aivan normaalisti, mutta vasemmalle kääntäessä tekee niiiiin kipeää. Pää ei siis juurikaan käänny. Kokeilin lämmintä vehnätyynyäkin, mutta ei se nyt auttanut tilanteeseen. Ainoastaan auttaa se, että en käännä päätä vasemmalle lainkaan. Toivottavasti se paranisi, tai ei ainakaan pahenisi huomiseksi, kun on luvassa jotain kivaa ja jänskäpänskää!

Niskavaivojeni vuoksi eräs ihminen ehdotti hierojan tai fysioterapeutin (vaikka lipsauttikin ensin kyllä psykoterapeutin → freudilainen lipsahdus?) puoleen kääntymistä. Olenkin käynyt hierojalla viimeksi muistaakseni toissa kesänä. Silloin hierojana oli mies, ihan hyvä tyyppi ja hieroja, mutta hän maiskutti välillä oudosti kesken hieronnan. En tosin tiedä joiko hän jotain vai mikä se maiskutus oli, kun en nähnyt. Hieman tuntui kuitenkin friikiltä se. En haluaisi mennä samalle tyypille nyt kuitenkaan ainakaan. Ehkä pitäisi kokeilla naishierojaa tällä kertaa, vaikka oman kokemushistoriani perusteella naishierojat ovat paljon kovakouraisempia ja teräväsormisempia kuin mieshierojat.

Mutta hei, nyt seuraa kysymys kaikille naispuoleisille henkilöille, jotka ovat käyneet hierojalla! Tai no, miksei miespuoleisillekin, jos niikseen tulee... Siis rintsikoilla vai ilman? Minulla on aina oikeasti ihan elämää suurempi ongelma kun menen hierojalle, että pitääkö minun ottaa rintsikat pois vai ei? Jos kysyn, niin hieroja sanoo tietysti että ihan sama, mutta kumpi oikeasti on normaali käytäntö? Ilman rintsikoita hieronta on ehkä miellyttävämpää eikä minulla ole mitään ongelmaa niiden riisumisessa, mutta olenko sitten joku kauhea friikki ja itseni paljastelija, jos heittäydyn yläosattomissa siihen pöydälle? Tai jos jätän rintsikat, niin hankaloittaako se hierojan työtä ja pitääkö hän minua tekopyhänä siveyden sipulina? Apua! Kertokaa?!?

No, onneksi ei ole tämän suurempia ongelmia elämässä kuitenkaan...