generated by sloganizer.net

30. maaliskuuta 2014

Ain't your business if I got no monkey on my back

Tein tänään jännän ihmiskokeen itselläni. Päätin olla juomatta kahvia, koska kaiken muun krempan lisäksi minulla on ollut viime aikoina inhottavaa närästystä. Tai refluksi lienee oikea termi.

En muista koska olisi viimeksi ollut päivä, kun en olisi juonut yhtään kahvia. Siitä täytyy olla vuosia. En juo kahvia mitenkään paljoa, useimmiten vain yhden kupin päivässä eli aamukahvini. En siis usko olevani mitenkään pahassa kofeiinikoukussa. En myöskään ole koskaan varsinaisesti "uskonut" kofeiinin virkistävään vaikutukseen omalla kohdallani. Kahvin juonti on siis enemmänkin vain tapa.

Paitsi että. Meinasin aamupalan jälkeen tehdä vähän kotitöitä. Jostain syystä tunsin oloni ihan käsittämättömän väsyneeksi. Mietin kaikki vaihtoehdot alhaisesta verensokerista johonkin kuolemantautiin, niin oli outo olo. Päätin luovuttaa ja lähteä ulos. Kävelin kaduilla pää ihan sumuisena enkä yhtään ymmärtänyt mistä on kyse. Kunnes tajusin... se kahvi!!!

Päätin sitten mennä istumaan hetkeksi kahvikupposen ääreen ja kas, ihme tapahtui! Sen jälkeen pääni on taas ollut aivan kirkas, ajatus selkeä eikä silmät ole luppasseet.

Herää vain kysymys: mitä hittoa?

20. maaliskuuta 2014

Arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika

Kiitos vaan tsempeistä edelliseen kommentoineille, ja sitten otetaankin komento takaisin. Ei nimittäin mennyt ihan niin kuin oltiin ajateltu.

Moni nainen tietää ne kivat kohteliaisuudet, mitä gynekologeilta voi saada, kuten että kohtu on kaunis ja munasarjat on tosi siistit. No, minä en saanut semmoisia tänään. Sain kuulla, että toinen munasarjani on iso ja omituisen näköinen. Se siitä sisäisestä kauneudesta.

Viime tsekkauksessa alle vuosi sitten kaikki oli vielä tosi hienosti ja nätisti. Nyt rupesi epäilyksiä herättämään jo heti, kun gyne alkoi kysellä, että onko kuukautiset olleet ihan tavalliset ja onko ollut jotain poikkeuksellisia kipuja? Vastasin, että ei, yhtä kivuliaat ne ovat aina. Joo ei, ei laitetakaan sitä kierukkaa vielä. Lähete labraan ja katsellaan kuukauden päästä uudestaan. Voi paska.

Kaverin endometrioosituskailuja vierestä seuranneena voin vaan toivoa, ettei nalli napsahda omaan otsaan tällä kertaa...

19. maaliskuuta 2014

Apua

Onkos siellä sankassa lukijajoukossa naisia, mielellään jopa synnyttämättömiä, joille on laitettu hormonikierukka? Koska minulla on tuo toimenpide huomenna edessä ja pelottaa aivan helsvatusti. Niin että voisitteko kertoa semmoisia onnistumiskertomuksia, että eipä sattunut juuri lainkaan eikä sen jälkeenkään ole ollut mitään ongelmia? Ei mitään semmoisia kauhutarinoita, miten ensin on puoli vuotta vuotanut kuin häränkurkusta ja sen jälkeen kierukka on lävistänyt kohdun ja mennyt aivoihin, koska niitä kertomuksia on netti pullollaan.

Itsellänihän on tilanne sellainen, että kroppani ei kerta kaikkiaan siedä enää pillereiden popsimista. Hormonikierukka on siis viimeisiä vaihtoehtoja, koska siinä hormonineritys tapahtuu niin paikallisesti tuolla alempana, että sen ei pitäisi aiheuttaa niitä samoja ongelmia kuin pillerit ovat aiheuttaneet. Ja koska tässä ei nyt perheenperustaminenkaan ole ihan näköpiirissä, niin miksipä en tekisi tämmöistä viisivuotissuunnitelmaa. Ja ainahan sen kierukan saa pois, jos joku outo pesänrakennusvietti puskisi päälle. Mutta tuskin. (Alkaa tuota ikääkin jo olla jne.)

Tämä pelkoni on jotain täysin... hmm, mikähän olisi oikea sana. No varmasti tarpeetonta, turhaa ja perusteetonta, mutta jostain syystä vaan pelkään. Pelkään sitä että sen asettaminen sattuu hirveästi. Pelkään että sen jälkeen tulee ties mitä komplikaatioita. Pelkään, että en pysty treenaamaan moneen viikkoon tai jos pystyn, niin onnistun ponnistamaan koko härpäkkeen ulos systeemistä. En millään viitsisi selittää pt:lle ensi viikolla, että jos ei kyykättäisi tänään, ettei kierukkani mene pois paikoiltaan. Johan siinä nuoren miehen herkkä sielu järkkyy. Ja koska olen vahvasti luulotautinen, niin... äh, mitähän tästä tulee.

Kaikki tulee menemään hyvin. Kaikki tulee menemään hyvin. Kaikki tulee menemään hyvin.



17. maaliskuuta 2014

Go cry on somebody else's shoulder

Kaverit aina heittää jotain kehonrakentajaläppää, tai en tiedä onko se läppää, mutta itse otan sen niin, koska en todellakaan laske itseäni kehonrakentajaksi. Tänään vaan peilistä itseäni katsoessa aloin epäillä, että rupean pikkuhiljaa kuitenkin näyttämään kehonrakentajalta. Ainakin hartia/olkapää-alueelta.

Pakkohan se sitten siinä itseäni yhtä aikaa kauhistellessani ja ihaillessani oli taas yrittää ottaa kuva ja tulla tänne lesoilemaan, koska en Facebookiinkaan kehtaa näitä laittaa. Puhelimen kamera ja kylpyhuoneen loisteputkivalaistus tekevät kuvista aina todella huonolaatuisia ja omituisen värisiä (en sairasta maksakirroosia tai muutakaan ihon keltaiseksi muuttavaa sairautta).



En siis pullistele lihaksia kuvassa ollenkaan, olen ainoastaan levittänyt käsivarret sivulle. Ei nyt ihan mikään nappiosuma, mutta kaipa siitä jotain osviittaa saa. Epäkkäät näyttävät mielestäni livenä isommilta kuin kuvassa.

Jotain kehitystä väittäisin viime vuoden toukokuulta tapahtuneen, vaikka tuossa aiemmassa kuvassa olen ottanut kuvan ihan oikean kameran ajastuksella, jolloin käteni ovat olleet vapaana, kun taas tänään otin kuvan puhelimellani, joka aiheutti sen, että vasen olkapää näyttää kuvassa pienemmältä kuin oikea.

Vielä kun nuo massiiviset lihakset leviäisivät muuallekin kroppaan kuin hartioihin. Tai tokihan ne lihakset muuallakin ovat isohkot, mutta niiden päällä on vieläkin liikaa läskiä, ettei niitä saa mitenkään näkymään kuvissa.

Ps. Parin viikon flunssa takana ja kyllä se tuntuu tehneen tehtävänsä. Tänään salilla tuntui, etten saanut rautaan liikahtamaan paljon ollenkaan. Olo oli niin voimaton, niin voimaton. No, tästä ei kai voi kuin lähteä uuteen nousuun uuden 2-jakoisen ohjelman myötä. Tällä kertaa jaotteluna yläkroppa/alakroppa. Voin siis ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, että tänään on jalkapäivä. Tai siis huomenna.

3. maaliskuuta 2014

Clap along if you feel like a room without a roof

Pidin viime yönä yhden hengen Oscar-valvojaiset. Flunssassa kun tuli nukuttua illalla muutenkin miten sattuu, niin aamuun asti valvominen ei ollut paha nakki. Tai no, kovin paha. Oli se vähän paha. Itse asiassa olin melko huonovointinen viimeisten palkintojen jaon aikaan, mikä johtui varmasti pääosin flunssan ja väsymyksen yhdistelmästä. Mutta sinnittelin loppuun asti.

Gaalasta ei ole hirveästi sanottavaa, paitsi että on sittenkin muutama asia:

Ellen DeGeneres oli aivan huippu valinta juontajaksi. Harvoin kuulee amerikkalaisen ääntävän englantia niin selkeästi, että ilman tekstitystä ei ollut pienintäkään vaikeutta ymmärtää vitsejä. Hyvän artikuloinnin lisäksi Ellenin läpät olivat oikeasti hauskoja. Suurin osa toki käsikirjoitettuja, mutta oli siellä sellaisia improvisoituja helmiäkin joukossa, uskoisin näin. Varmasti nekin vitsit jakoivat mielipiteitä, mutta minä viihdyin. Olisin katsellut Ellenin juontoa enemmänkin.

Jared Leto sai Oscarin. En ole miehen suurfani, mutta ilahduin kyllä tästä palkinnosta. Jos tykkäisin 30 Seconds to Marsista ja olisin menossa ensi viikonloppuna heidän keikalleen Helsinkiin, niin hehkuttaisin ihan täysillä olevani Oscar-voittajan keikalla. Sellaista ei usein tapahdu. Eikä tapahdu nytkään. Mutta jos tapahtuisi... no joo. Jared kuulemma jakaa myös palkintoja ensi perjantain Emma-gaalassa.

Christian Bale. Siis ou mai gaad. Miten joku voi olla niin äksy ja niin kuuma samaan aikaan? Christian sivuutettiin gaalassa lähes kokonaan, edes Ellen ei heittänyt mitään läppää hänestä, vaikka tyyppi oli ehdolla miespääosa-Oscarin saajaksi. Mutta luulen, etteivät ne uskaltaneet. Suurin piirtein ainoa hetki, kun Balea edes näytettiin, oli se miespääosa-Oscarin jakohetki (silloin se sentään hymyili), ja sekin meni Christianilta sivu suun. Koko American Hustle jäi täysin ilman palkintoja. Minä olisin kyllä antanut Balelle Oscarin, mutta en American Hustlesta (koska en edes ole nähnyt sitä, sillä se tulee Suomessa ensi-iltaan vasta tällä viikolla), vaan Out of the Furnacesta, joka ei edes ollut ehdokkaana. Minulle Christian Balen roolisuoritus jälkimmäisessä oli niin hengästyttävä, etten ole toipunut siitä oikein vieläkään.

Leonardo DiCaprio, ressukka, jäi taas ilman Oscaria. Se on hämmentävää, miten monesti ne lahjakkaimmat näyttelijät eivät noita palkintoja saa, kunnes sitten vasta toinen jalka haudassa ollessaan heille ojennetaan se elämäntyö-Oscar. Että kiitos ja näkemiin.


"If only Bradley's arm was longer. Best photo ever." 

Itsehän seurasin gaalaa samanaikaisesti myös Twitteristä kahdella eri häshtägillä: #oscarit (Ylen virallinen tagi) ja #ChristianBale, koska... no, tämähän ei vaadi selityksiä. Ellenin twiittama kuva (yllä) sai pari miljoonaa retweettiä tunnissa ja kaatoi hetkeksi koko Twitterin. Sen lyhyen hetken tunsin itseni yksinäiseksi.

Oscar-gaala tulee tänään Teemalta klo 16.55 uusintana, jos kiinnostaa etkä yöllä jaksanut valvoa.

1. maaliskuuta 2014

I’m a loser baby, so why don’t you kill me?

Voihan hellanduudelis sentään:

"Aamulehden toimitukseen otti yhteyttä lukija, jonka lapsi osallistui perjantaina sotilasvala- ja vakuutustilaisuuteen Panssariprikaatissa Parolassa. Lukijan mukaan alokkaat joutuivat seisomaan ulkona, hyytävässä säässä, kauan aikaa kevyessä vaatetuksessa. Yhteydenottajan tietojen mukaan moni alokas on sairastunut perjantain jälkeen."

Oikeasti joku äiti (tai isä) kehtaa soittaa lehteen sen takia, että oma (täysi-ikäinen) lapsi ei osaa pukeutua sään mukaisesti. Että armeijassa pitäisi kädestä pitäen näyttää mitä aikuisen ihmisen pitää pukea päälleen sääolosuhteisiin nähden?

"Alokkailla on samat mahdollisuudet pukea vaatteita ja vaikka pitkät kalsarit, väliasu ja villasukat lisäksi. Normaalijärkisen ihmisen pitää tajuta, että laittaa muutakin kuin t-paidan takin alle."

Olen kyllä joutunut todistamaan ihan omassa tuttavapiirissänikin tapauksia, joissa äiti paapoo aikuista poikaansa ihan liikaa. Ja kyseessä on aina poika, ei koskaan tytär. Äidit, tehkää pojillenne palvelus ja lakatkaa paapomasta.

"Panssariprikaatiin ei ole tullut palautetta asiasta, joten Viitalalle selvisi vasta Aamulehden yhteydenotosta, että osa alokkaista oli sotilasvalan aikaan kylmissään."

Jos nyt tulisi sota, niin me kuoltaisiin kaikki.

Aamulehti