Elämä on kuin pikaruoka, koskaan ei tiedä mitä saa

Muistatteko vielä viimekeväisen kokeiluni HK:n kananpoikaa pestolla -mikroaterian kanssa? Ei se mitään. Nyt tuo ateria on näköjään löytänyt voittajansa HK:n jauheliha-kasvispaistoksesta.

Klikatkaa linkkejä, niin näette kuvat. Mutta omalla vastuulla, saatatte menettää niistä ruokahalunne ikuisiksi ajoiksi. En viitsi laittaa kuvia näkyviin tähän postaukseen, kun toinen ei ole omani ja toinen on jo täällä nähty.

Haluaisin vaan kysyä, että... mitä yrität, HK?

***

Tästä tulikin mieleeni yksi juttu, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo kaaaaaauan sitten, mutta se on unohtunut!

Ostin joskus McDonaldsista Fiestasalaatin, jota ei näköjään enää ole edes valikoimassa. Otin kuitenkin tuotteen mainoskuvan silloin talteen ja se näytti tältä:

Vähän pieni kuva, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla.

Harmi, etten tuolloin ottanut talteen kuvausta salaatin sisällöstä, mutta salaatin ja nachojen lisäksi siinä luvattiin olevan jotain erityishyvin maustettua jauhelihaa. Siis huom: jauhelihaa. Todellisuus oli tämä:

Sen lisäksi, että salaatin muhkeus ei varsinaisesti vastannut mainoskuvaa, salaatissa ei myöskään todellakaan ollut jauhelihaa, vaan siihen oli revitty hampurilaispihvi (no, jauhelihaahan sekin, mutta odotin saavani sen hiukan erilaisessa muodossa). Sellainen samanlainen, mikä löytyy jokaisen BigMacin ja perushampurilaisen välistä McDonaldsissa. Eipä sillä, ei se juurikaan salaatin makua pahentanut, mutta näky sai aikaan useamman hallitsemattoman naurunpyrskähdyksen, kun salaattilootan kannen olin avannut.

Osa salaatinlehdistä oli myös hieman kyseenalaisia:

Ja ei, en jaksanut mennä silloin valittamaan asiasta McDonaldsiin. Sen sijaan ajattelin valittaa siitä blogissa, minkä nyt teinkin, vain puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen.

***

Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä ihan itse ruokansa, niin saa sitä mitä tilaakin.

Tie naisen vatsaan käy silmien kautta

Yritän lisätä kasviksien määrää ruokavaliossani, joten kokeilen erilaisia miellyttäviä tapoja suoriutua siitä. En ole mikään Kokki Kolmonen, joten hyvin harvoin vaivaudun itse laittamaan itselleni ruokaa, ainakaan mitään kovin haastavaa sellaista. Tai tekemäni ruoka on kyllä yleensä ihan hyvää, mutta olen patalaiska enkä viitsi nähdä kovasti vaivaa ruoanlaiton suhteen. Tämä esipuhe valmistelkoot teidät seuraavaan.

Löysin kaupasta tämmöisen HK:n kananpoikaa grillatuilla kasviksilla ja pestolla. Kuulosti hyvältä ja pakkauksen päällä kuva oli melko herkullisen näköinen. Ostin sen ja kotona iskin pakkauksen mikroon neljäksi minuutiksi.

Kun lämmityksen jälkeen avasin pakkauksen, järkytys oli melkoinen:

Kuulin vatsalaukkuni päästävän pelästyneen vingahduksen ja samalla se yritti paeta vuorille.

Eikä ateria lautaselle siirrettynä kovin paljon herkullisemmalta näyttänyt:

Annos ei loppujen lopuksi maistunut yhtä kamalalta kuin näytti, mutta en voi väittää, että sitä olisi siltikään tehnyt mieli syödä. Lappasin suuhuni melkein koko annoksen, koska syötävä oli. Yritin vähän lisätä jotain maustetta tuon epämääräisen läjän päälle, mutta se ei varsinaisesti auttanut asiaa. Annoksessa oli välillä jopa jotain ihan hyviä makuvivahteita, mutta valitettavasti en saanut selville mistä se maku oli lähtöisin, kun kaikki oli yhtä löllyvää läjää.

Olen muutenkin melko neuroottinen siinä, että ruoka-ainesten pitäisi olla jotenkin selkeästä erotettavissa toisistaan (yksi kaverini joskus sotki porkkanaraasteen perunamuussiin ja minä pöydän toisella puolella menetin ruokahaluni), joten voin vannoa, että en tule ostamaan tätä valmisannosta enää koskaan.