Kirjoituksia kellarista

Tänään:

• ilahdutti, kun naapurin papparainen kehui päässeensä samaan hissiin kauniin naisen kanssa (eli minun, jos ette tajunneet) ja arveli sen tuovan hänelle onnea veikkauksen pitkävedossa.

• tuntui hyvältä käydä hierojalla.

• oli hirveän syksyinen ilma, mutta en vieläkään laittanut sukkia jalkaan kerta on elokuu.

• ahdisti, kun rupesin tekemään opintosuunnitelmaa.

• lakkasi ahdistamasta, kun sain opintosuunnitelman tehtyä ja tajusin, ettei kandin tutkinnostani puutu enää kuin muutama hassu kurssi.

• ahdisti hiukan lisää, kun tajusin, että yksi niistä muutamasta hassusta kurssista on java-ohjelmointia.

• ajattelin tarjota jollekin nörtille tilaisuuden tehdä pusua vastaan ohjelmoinnin harkkatyöni keväällä.

• lakkasi ahdistamasta, kun huomasin, miten vähän laskuja oli tässä kuussa maksettavana.

• on ihan hyvä fiilis tulevaisuuden suhteen.

• enää tarvii muutaman sadan lukijan pyrähtää tänne, niin 100.000 kävijää on täynnä!
  

Fear of the dark

Aiemmin tällä viikolla julkistettiin tulokset tutkimuksesta (pdf), jossa selvitettiin miten turvalliseksi tai turvattomaksi suomalaiset tuntevat kotikuntansa. Pirkanmaalla kaikista suurinta turvattomuutta tunnetaan Hämeenkyrössä, Nokialla, Pirkkalassa, Valkeakoskella ja tietysti Tampereella. Eniten ihmisiä pelottaa kaupungin keskustassa ja oma asuinalue taas tunnetaan turvallisemmaksi. Ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä enemmän pelkää liikkua keskustassa etenkin viikonloppuiltaisin.

Mietin vaan, että onko ihmisillä oikeasti jotain todellista aihetta tuntea itsensä kovin turvattomaksi Tampereen keskustassa vai onko se vaan sellainen oletus, että kun on iso kaupunki, niin siellä tapahtuu kaikkea pelottavaa ja vaarallista? Minä kun itse en oikein ikinä ole osannut pelätä yöaikaankaan Tampereen keskustassa. Siellä kun liikkuu niin paljon muitakin ihmisiä, niin olo tuntuu paljon turvallisemmalta. Toki joskus jotain aina tapahtuu ja jos omalle kohdalle sitten sattuisi, niin varmasti alkaisin pelätä enemmän. Mutta toistaiseksi olen sitten ehkä tyhmänrohkea enkä osaa pelätä. Tietysti terve itsesuojeluvaisto on aina paikallaan, mutta eihän siitä mitään tulisi jos pelkäämään rupeaisi.

Itse asiassa enemmän minua pelottaa yöaikaan kulkea yksin bussipysäkiltä kotiin täällä hyvinkin rauhallisessa lähiössä, kun useimmiten saa kulkea täysin yksin eikä ketään muuta näy missään. Silloin kuuntelenkin yleensä mp3-soitinta isollaan ja uskon, että se mitä en näe enkä kuule, ei voi olla olemassa. Mutta en muista kyllä ikinä kuulleeni, että täällä olisi mitään tapahtunut. Mitä nyt välillä lähikuppiloissa remutaan.


Aamulehti

Predator

Tarina jatkuu suurin piirtein siitä, mihin eilen jäätiin. Olin tänään koko päivän poissa kotoa. Palasin tuossa noin tunti sitten ja keittiössä käydessäni vilkaisin Bärtiliä. Ja mitä ihmettä! Bärtil on napannut saaliin ihan omin avuin ensimmäistä kertaa ikinä!



Ei mitään hajua mikä tuo on, mutta selvästi tuolta loukun välistä näkyy jotain (kuva klik isoksi). Huono puoli tuossa tosin on se, että saalis ei tosiaan ole kokonaan loukun sisällä, joten on olemassa jonkinlainen mädäntymisriski, joka taas saattaa aiheuttaa koko Bärtilille äkkikuoleman, mutta katsellaan nyt. Leikkaan sitten loukun pois, jos se alkaa mädäntyä.

Seuraava kirjoitus koskee sitten jotain aivan muuta. Lupaan.

Kaksi kärpästä toukan hinnalla

Tampereella oli tänään kuninkaallisia, joten ajattelin käydä pällistelemässä itsekin paikalla. Bussi oli niin tyhjä, että epäilin keskustassakin olevan rauhallista. Myöhemmin huomasin olevani väärässä. Liikenne oltiin katkaistu Hämeenpuistosta juuri, kun yritin mennä Keskustorille, joten bussikuski päästi halukkaat pois kyydistä liikennevaloissa Hämeenpuistossa. Ja siinä samassa tapahtuikin jotain. Poliisisaattue ja ilmeisesti arvovieraat myöskin ajoivat ohitseni.



Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Jossain noista autoista oli Ruotsin kuningaspari. Ehkä tuossa bussissa, jonka perä näkyy kuvan reunassa.



Siitä kipitin sitten Keskustorille, jossa oli "pari" muutakin ihmistä. Tässä kuvassa Raatihuoneen rappusilla taitaa näkyä Kuningas Kaarle Kustaan ja Pentti Arajärven takaraivot sekä Tampereen pormestarin Timo P. Niemisen naama heidän välissään.



Ensin parvekkeella näkyi pelkkä käsi ja olin ihan että jes, hyvin näkyy!



Mutta tulivat he sitten vilkuttelemaan minunkin puolelleni parveketta.



Ja rahvas vilkuttaa takaisin.

Tuo oli päivän jännittävin tapahtuma, kunnes... Tuossa illemmalla tiskailin aivan rauhassa keittiössäni, kun jostain syystä kiinnitin huomiota kiinanruusuni varressa olevaan tummaan kohtaan. Tarkensin katsettani ja tajusin, että kiinanruusun rungossa oli toukka!



Siis toukka! Minun kiinanruusussani! Minulla kotona sisällä! Toukka!!!



Tässä vielä lähikuva toukasta. Klikkaamalla kuvan isoksi sen näkee vielä paremmin. Jos joku kertoo mikä tuo oikein on toukkiaan ja miten se on minulla sisällä kotona kiinanruusun varressa, niin saa taas kunniamaininnan. Siis tuo kiinanruusu ei ole lähelläkään avointa ikkunaa ja ikkunassakin on vielä hyönteisverkko. En siis voi käsittää laisinkaan! Yh...

Meinasin ensin heittää sen toukan pihalle, mutta kun sorkkiessani sitä se veti itsensä pieneen kippuraan, jostain sainkin sitten ajatuksen... Vaikka toukka oli varmaan jotain pari senttiä pitkä, niin kippurassa se mahtuisi juuri sopivaan paikkaan...



Tadaa! Siellä se on Bärtilin loukussa! Aika hankalaa oli kyllä saada kippurassa oleva toukka kärpäsloukun kitaan, joten ensin laukesi turhaan tuo vasemmanpuoleinen loukku. Toukka on sisällä oikeanpuoleisessa loukussa. Kuvasta sen saattaa hämärästi havaitakin, jos klikkaa kuvan isommaksi.



Tämä kuva havainnollistaa näppärästi sen, miten Bärtil toimii, kun on saanut saaliin pyydystettyä. Vasemman puoleinen tyhjä loukku pysyy väljästi auki, mutta saaliin rimpuilu ja kiemurtelu saa kärpäsloukun puristamaan loukun yhä tiukempaan kiinni. Kuten kuvasta näette, oikeanpuoleinen loukku on tiukasti kiinni hitsautunut. Ensin vähän pelkäsin, että toukka syö tiensä ulos Bärtilin kidasta, mutta kyllä se näyttäisi siellä pysyneen. Toivottavasti se on kelvollista ravintoa ja maittaa Bärtilille!

Juonipaljastuksia

Ajattelin kertoa teille reaaliaikaisesti mitä BB-talossa tapahtuu. Halusitte tai ette. Lisäilen tähän sitä mukaan kunnes kaikki on talossa sisällä. Jaa miten niin tylsää, minullako?


19.37 talo alkoi näkyä, kamera zoomasi oveen.
Eka asukas tulee taloon, joku ikivanha nainen, blondi mustapronssikrumeluurisessa mekossa, puhuu itsekseen ja rupesi selostamaan talon sisustusta.

19.40 tulee joku nuori mies, varmaan homo, käy ilmi että kyseessä on italialainen Aso(?), joka puhuu hiukan huonoa suomea. Naisen nimeksi ilmenee Terttu.

19.42 Aso onkin Iranista eikä Italiasta. Ehkä. Asuu Turussa. Terttu on Joensuusta.

19.43 tuli joku nuori blondi tyttö. Lotta. Teinipissis ehkä? Niskassa lävistyksiä. Lotta ei ymmärrä. Lotta on Helsingistä. Lotta ei yhtään ymmärrä.

19.47 tulee joku blondi nuori kaveri violetissa pitkässä turkistakissa. Joku vaihtoehtonuori. Nimestä ei mitään käsitystä. Voi vitsi kun pääsis tupakalle. Lotta on seurannut kaikki BB:n tuotantokaudet tarkkaan, koska heittelee kommentteja "kaikki aina puhuu täällä yksikseen" ja "kaikki aina sanoo, että tää näyttää pienemmältä tää talo" ja "mun mielestä niitä on aina ollu 12". Nimetön jannu kertoo turkin olevan huumoriturkki.

19.50 tulee toinen blondi tyttö. Joku Kadi 2.0. Uusi tyttö on Helsingin karsinnoista. Nimeltään Kätlin (!!!). Hehe. Nimettömän pojan nimi onkin Nino.

19.54 tuli joku ponnaripäinen silmälasipäinen tummatukkainen poika. Esa..? Tyypit yrittävät opetella muistamaan toistensa nimiä. Kätlinin lempinimi on Kätä.

19.57 tuli joku itämaisen (japani tai vastaava) näköinen nuori tyttö. Musta pitkä pörröinen tukka. Nimi meni kyllä taas ohi. Lady Gaga? Gaga meinaa pökrätä ja istui alas. Ai se olikin Dana. Dana on sieltä mistä Boratkin on, Kazakstanista, miten se kirjoitetaan... Kätällä on hiki käsissä ja jaloissa.

20.03 tuli ensimmäinen kuulutus, että rikotte sääntöjä. Tuotannosta puhuminen on kielletty!

20.04 tuli toinen kuulutus. Tämä on Big Brother, rikotte sääntöjä, tuotannosta puhuminen on kielletty! Terttu luulee että kavereille puhuminen ulkomaailmaan rikkoo sääntöjä ainoastaan, jos puhuu niistä pahaa.

20.05 tuli punapipoinen ja leveähymyinen Sampo. Tummat kikkarat näkyy pipon alta. Olisko tässä tämän vuoden kinkku? Ehkä ei. Hiukan liikaa sellasen skeittaripojan näköinen meitsin makuun. Taas ne puhuu tuotannosta. Dorkat.

20.08 tulee joku hädissään huitova brunette. Huohottaa ja hihittää niin, ettei puheesta saa selvää. Ilmeisesti Helena tai Jelena. Joo, Jelena Jiillä. Talossa on muuten taas yläkerta, mutta ovi on lukossa. Ason tekee ihan hirveästi mieli tupakkaa. Kätlin todella kirjoitetaan Kätlin.

20.12 tuli joku lippispäinen skeittaripoika. Ragnar. Köyhän miehen Sauli. Pinkki paita, yyyyhh... Ragnar on pakosti homo. Ragnaria voi sanoa Raksuksi. Raksukin on vissiin Virosta kotoisin, kuten Kätäkin. Montako niitä jo tuolla on?

20.15 tuli joku tosi vaalea nuori tyttönen, Tuija. Silmälasipäinen. Tuija vaikuttaa naisista täysipäisimmältä tähän mennessä. Ensivaikutelma toki voi hämätä. Tuija on Riihimäeltä, tai sitten joku muu noista tytöistä.

20.19 sisään asteli joku melko komea (tyttöjen mielestä) nuori hiukan ujon oloinen poika. Pieni leukaparta. Nimen missasin jälleen. Ai tääkin on Esa. Nyt on kaksi Esaa. Tyypit miettivät miten Esat erottaa toisistaan. Joko niitä on 12? En osaa laskea. Kaikki muut on jotain parikymppisiä paitsi Terttu.

20.22 sisään asteli joku tumma etutukkainen kaunotar. Hampaat on ainakin valkoiset. Nimeltänsä Minna. Jokohan ne on siellä kaikki? Ainakin joku noista osaa laskea, koska naisia todettiin olevan seitsemän ja poikia yksi vähemmän. Tästä päättelen, että yhteisluku on 13.

20.26 tuli sisään tämän vuoden rokkari. Nahkatakkinen ja ponnaripäinen Sami. Samilla on vaaleanpunainen kravatti. Nyt niitä on sitten kai neljätoista. Talossa on ehkä vain yksi makuuhuone?

20.30 vaikuttaa siltä, että asukkaiden mielestä ainakin kaikki on jo koossa, koska kokoontuivat sohvalle ja alkoivat esittelykierroksen.

20.34 Sami kertoo olevansa karaokeisäntä Kokkolasta. 30-vuotias. Pelaa jalkapalloa tosi hyvin, kuulemma. Terttu on 61-vuotias. (Sisäpiirin tietona voin kertoa, että Tertun kutsumanimi Joensuussa on "saamarin akka").

20.40 tää pinkkipaitainen homopoika on muotibloggaaja! Olikos tää se Raksu? Kuka löytää blogin ekana, saa kunniamaininnan. Työkseen Raksu toimii baarimikkona ja mallina. Lotta lukee Raksun blogia ja se on Lotasta tosi noloa. Lotta on kampaaja. Miksi noi haluaa tietää kaikkien horoskooppimerkit?

20.43 Aso on viimeisen vuoden aikana vaihtanut punttisalin juopotteluun. Aso on 23-vuotias ja asunut Suomessa vuodesta 2000. Puhuu myös kurdia. Tuijan lempinimi on Tiko. Tiko on Hyvinkään Prisman kassaneiti.

20.49 Nino on lähihoitaja ja sillä on varmaan se helvetin ikäkriisi. Nino pitää jotain kerhotoimintaa eka- ja tokaluokkalaisille. Ja tekee pellen hommia. Nino taitaa ollakin paikan pelle, kun sillä on se huumoriturkkikin ja joku naisten toppi päällä.

20.51 makuuhuoneen (siis yhdenkö vaan?) ovi aukesi. Siellä on yksi iso sänky. Siis pelkästään. Siskonpetiin vaan kaikki. Jokohan tällä tuotantokaudella saataisiin siitettyä ensimmäinen bb-vauva?

20.59 yleistä hälinää ja pälinää. Eiköhän tää ollut tässä. Päivitän enää vain, jos jotain jännittävää tapahtuu. Mitä epäilen. Kohta ne varmaan saa alkoholia ja loppuilta onkin sitten yhtä puuroa.

01.25 yöhuomautus: Tyypit on kännissä. Aso rupeaa riehumaan, koska tyypit luulivat sitä homoksi. Aso vakuuttelee nyt omaa heterouttaan sellaisella kiivaudella, että taitaa olla tosi kaappihomo, itseltäänkin vielä kaapissa. Sen sijaan se huumoriturkkinen tyyppi, Nino, ilmeisesti on homo.

01.42 Sami on ehkä suosikkini tällä hetkellä. Joku pojista tiedusteli Samin seksuaalista suuntautumista (koska homous selkeästi on päivän puheenaihe talossa), niin Sami vastasi: "Mä voin olla ihan mitä vaan. Mä voin olla sulle homo, jos sä haluat." Terttu tuli paplarit päässä katsastamaan nuorison juhlat, vaikka ei itse osallistukaan juominkeihin.

Bonussektori: Ragnarin blogi löytyy osoitteesta http://fashfashfash.blogspot.com! Kiitokset ja kultaa ja kunniaa ja muuta suitsutusta Neolle salapoliisintyöstä! :)

Ps. Kauhea epäkohta! Talossa ei ole tänä vuonna yhtään tamperelaista!!!

Kärpäsloukku nälässä, Bärtil hädässä!

No ei tässä oikeasti mikään hätä ole. Kunhan herätin huomionne. Bärtil voi oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy. Ruokaa vaan ei ole ollut tarjolla yhtään tänä kesänä. Ilmeisesti hyönteisverkot ikkunoissani ovat alkaneet vihdoin toimia vähän liiankin hyvin. Onko kellään mitään ideoita kärpäsloukun ruokkimiseksi? Eläinkaupasta ei mitään toukkiakaan viitsi käydä ostamassa, kun ei niitä tarvi kuin yhden kerralla ja se yksikään ei voi olla kovin iso, kun nuo loukutkaan ei ole kauhean isoja. Ainut vaihtoehto on ehkä kohta lähteä pyydystämään pihalta kärpäsiä? Kuulostaa vaativalta tehtävältä. Onneksi nuo kärpäsloukut kuulemma pärjäävät hyvin pitkiäkin aikoja ilman naposteltavaa.

Ps. Keksinpä taas svengaavan otsikon.

Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku

Helsingissä oli kai eilen Taiteiden Yö ja olen suorastaan hämmästynyt siitä, miten negatiivisesti helsinkiläiset/pk-seutulaiset blogeissa ja muuallakin suhtautuvat tähän tapahtumaan. Tuntuu melkein olevan yhtä trendikästä sanoa, että Taiteiden Yö ei tosiaankaan kiinnosta, kuin että ei lue Seiskaa tai katsele Big Brotheria. En ole ikinä ollut Helsingin Taiteiden Yössä, joten voihan se sitten todella olla ihan paska tapahtuma, en käy väittämään. Tampereen Tapahtumien Yössä olen ollut useasti nuorempana ja nyt tänä kesänä taas pitkästä aikaa, ja tykkään siitä kyllä ihan tosi paljon. Oikeastaan ei tapahdu mitään ja samalla kuitenkin niin paljon kaikkea, jos tietää mihin mennä. Esimerkiksi se capoeira-esitys Mustanlahden satamassa oli ihan tosi hieno. Harmi vaan, että suurin osa tapahtumista loppuu jo viimeistään puoliltaöin ja Kaupin tähtitornikin on liian kaukana jalkaisin kulkevalle. Viimeksi nimittäin olisi ollut aivan mielettömän hieno tähtitaivas juuri Tapahtumien Yönä. Jotkut tietysti näkevät aina kaikissa tapahtumissa känniördäämisen paikan, mutta ohitan heidät viileän välinpitämättömästi.




Tuomari Nurmion huippu biisi ja Otto. ♥

Multa lähtee järki vaikkei sitä ollutkaan

Varoitus: Luvassa hyvin sekavaa avautumista ja täysin käsittämättömiä kiertoilmauksia!

***

Pakko purkautua tänne, etten purkaudu vahingossa jonnekin aivan väärään paikkaan ja aiheuta tarpeetonta draamaa... Sanotaanko nyt vaikka näin, että tiedän henkilöstä A jotain, mitä hän ei tiedä minun tietävän. Tai oikeastaan henkilöiden A ja B välisistä tapahtumista. Itse en ole kumpikaan näistä henkilöistä. Olen vaikkapa henkilö C, vaikka minua ei tässä mainitakaan. Päästäni meinaa katketa verisuoni joka kerta, kun näen henkilö A:n naaman. Henkilö A:n naamassa per se ei ole mitään erityistä vikaa, mutta en kestä sitä, miten kyseinen henkilö esiintyy ja tulee nähdyksi selväjärkisenä ja jopa herttaisena henkilönä ympäriinsä. Ja minun tekisi mieleni kiljua kaikille, että ettekö te nää, että henkilö A:lla käy vintillä veto! Nyt oli yksi kommentti yhdessä blogissa niin lähellä, ettenkö räväyttänyt tietämystäni kyseisen henkilön ja muiden lähistöllä pyörivien kasvoille. Verenpaineeni nousi hyvin korkealle ja joudun ihan tosissaan istumaan käsieni päällä, etten lauo muutamia totuuksia asioista. Mutta henkilö B:n vuoksi olen hiljaa. Ja siksi tämä teidän mielestänne ehkä täysin käsittämätön postaus.

Menen huutamaan tyynyyni. Aaaaaaaaaaaaaaarghhhhhhhh...

Sateenkaari

Valokuvatorstain 136. haaste.

Alla sama vähän kauempaa kuvattuna, josta tilanteen hahmottaa ehkä hiukan paremmin. Sateenkaari on muuten tässä jälkimmäisessä näköjään siirtynyt hiukan oikealle, kauemmas suihkulähteestä, teatterin katon taakse.



Kuvat otettu 1.8. Tampereen Keskustorilla Kukkaisviikolla. Klikatkaa isommaksi.

Mustan kissan paksut posket

Kiertelin noita Valokuvatorstain osallistujien blogeja lävitse ja yritin jopa kommentoida jokaiselle jotakin. Vaan kylläpä olikin vaikea kommentoida Vuodatuksen blogeihin. Jos jotenkin sai klikattua itsensä niihin kommenttiosaston kenttiin, niin piti vielä onnistua painamaan sitä lähetä-nappulaa. Kun/jos sen kommentin sai vihdoin useamman klikkauksen ja muun kikkakolmosen jälkeen lähtemään, niin sitten vielä tämä:



Tiedänhän minä, etten kovin asiaa ikinä lörpötä, mutta että vielä roskaa... Pah!

Kas kuusen latvassa oksien alla

Hei, maukas käpy!




Mums mums mums...




Äh, mä lähden meneen!





Kuvailin tänään oravan touhuja männyn latvassa keittiöni ikkunan läpi.

Good riddance

Kävinpäs tänään värväytymässä yhteen vapaaehtoistyöhön. Palkkaahan siitä ei tietenkään saa (kuten ei vapaaehtoistyöstä yleensäkään), mutta se ei vie kuin ehkä yhden päivän viikostani ja siitä yhdestä päivästäkin vain muutaman tunnin, joten ajattelin, että miksipä ei. Homma vaikuttaa ihan kivalta. En nyt vaan valitettavasti viitsi kertoa mistä toiminnasta on kyse, etten vahingossa paljasta itseäni tässä samalla.

Siinä palkattoman työn saamisen huumassa kävin sitten hiukan shoppailemassa. Tai ei minun ollut tarkoitus käydä shoppailemassa muuta kuin euron hedelmiä Anttilasta, mutta koska sää oli sateinen, niin kävelin KappAhlin lävitse ja... No tiedättehän te miten siinä kävi. KappAhlissa on nykyisin kauhean paljon niin ihania (eli minun tyylisiäni) paitoja, tunikoita ja mekkoja, että se on jo lähes rikos ihmisyyttä vastaan. Tai ainakin minun rahattomuuttani vastaan. Kaikista ihanista ostoksistani ihanin oli kuvassa alla oleva mekko (klik isommaksi). Se näyttää livenä vielä nätimmältä kuin tuossa kuvassa ja istui päälleni täydellisesti. Ostin myös yhden mustan kirjaillun hippitunikan (intianpuuvillaa) ja toisen semmoisen hässäkän, mikä näyttää neuletakilta ja ruudulliselta topilta, mutta ovatkin yhtä ja samaa puseroa. Nättejä olivat, mutta elin taas tietysti yli varojeni. Minun vieläpä piti maksaa ostokset visalla (jotenkin visalaskua voi muka maksella sitten kun on rahaa), mutta hämäännyin kassalla kun siinä ei ollutkaan sellaista korttipäätettä vaan myyjä vingutti korttia ja kysyi, että laitetaanko pankille ja minä tyttö vastaamaan siihen, että joo. No, onneksi tilillä oli rahaa.




Tilasin muuten tuossa itselleni jo valmiiksi BB 24/7 -kanavan, ensi viikollahan se kai alkaa. Kerron tämän tässä nyt näin julkisesti, jotta osa voi sitten lähteä täältä blogista jo perinteeksikin muodostuneen tavan mukaisesti ovet paukkuen tuolla kommenttiosastolla. Tälle ihmistyypillehän ei käy, että lakkaisivat vain vähin äänin lukemasta, jos ei miellytä, vaan se on tehtävä suureen ääneen kommentoimalla niin, ettei blogin kirjoittajallekaan jää epäselväksi miten halveksuttavaa Big Brotherin katseleminen on ja miten blogin taso laski nyt ihan pelkästä ajatuksesta jo.

Tervetuloa 2000-luvulle

Oli ihan pakko ensin tarkistaa kalenterista onko nyt aprillipäivä, mutta ei tosiaan ollut.




Olisipa hauska tietää syy tuolle kiellolle, mutta Nokia Mission mainitseminen uutisessa antaa asialle aika pikantin vivahteen. Siis ei jumalauta, tuossahan sanotaan ihan suoraan, että kiellon syyt ovat tuon Tampereen vitun Areenan kristilliset arvot! Miten olis ollut vaikka se jäähalli ihan siinä naapurissa?

No tulipahan Cooper nähtyä jo muutama vuosi sitten, mutta hei vähänx noloo...


Radio 957

Parasta kesässä

Valokuvatorstain kesähaaste. (Klikatkaa isommaksi).


Olipa tosi vaikea valinta! Tähän olisi voinut valita sata muutakin kesän aikana otettua kuvaa, mutta tuossa kai yhdistyy kaikki olennainen: aurinko, järvi, luonto...

Yhteiskunnan viholliset

Kävin tänään makoilemassa hammaslääkärin ihanalla sohvalla. Porattiin ilman puudutusta, mutta selvisin hengissä. Käytän hammaslääkärissä puudutuksen sijasta aina jonkinlaista ulkoistusta, ikään kuin ulkoistan itseni tilanteesta. Nyt ei sitten tarvi onneksi mennä enää hammaslääkäriin, kunnes tarkastukseen sitten ensi kerralla taas joskus. Pakko kyllä sanoa, että olen tuolla YTHS:n hammaslääkärissä saanut parempaa ja paneutuvampaa hoitoa kuin missään julkisella tai yksityisellä hammaslääkärillä ikinä. Ja halvalla.

Bussissa istuessani tänään taas mietin, että minkä ihmeen takia kaikki (no ainakin jotkut) tuollaiset iältään 20+ nuoret miehet ovat niin älyttömän hyvännäköisiä nykyään? Olivatko ne silloinkin kun olin itse sen ikäinen vai mitä on tapahtunut? Minun ollessani parikymppinen katselin aina itseäni vanhempia miehiä. Nyt kun olen sitten itse itseäni vanhempi, niin olen alkanut katsella niitä parikymppisiä miehiä (muiden muassa [mikäli nyt harrastaisin sellaista miesten esineellistämistä, mitä en tietenkään tee]). Kyllä elämä on epäreilua.

Hyvännäköisistä miehistä ja epäreiluudesta tulikin mieleeni tuo leffa Public Enemies, joka tulee ensi-iltaan perjantaina. Leffan pääosissa (ainakin mainoksen mukaan) ovat Johnny Depp ja Marion Cotillard, ja jotenkin leffan mainoksessa tuntui olevan pahasti jotain vikaa, kun ainoastaan toinen heistä mainittiin Oscar-voittajana eikä se ollut Depp. Ei sillä, että olisin Cotillardilta Oscaria pois ottamassa, mutta onhan se nyt kumma, ettei sille oikeasti yhdelle parhaista näyttelijöistä saada sitä Oscaria järkättyä. Joku elämäntyö-Oscar tulee varmaankin sitten, kun se on jo liian myöhäistä. Up yours, Academy.

Enimmäkseen Harmiton jokainen kai meistä on

Kävin tänään mattopyykillä. Pesin yhden pienen ja kaksi isoa räsymattoa. Se oli mukavaa. Seuraavaksi pitäisi sitten tietysti pestä lattiat, että ne puhtaat matot tohtii laittaa takaisin lattialle. Mutta sen teen vasta ehkä huomenna tai ylihuomenna...

Pari kertaa pesuhetkeni aikana satoi vettä, mutta se ei haitannut, koska olin onnistunut kastelemaan itseni muutenkin. Opinkin, että mattopyykille mentäessä kannattaa ottaa mukaan 1) housut, joista ei huomaa, vaikka ne olisivat ihan läpimärät (mustat siis) ja 2) juotavaa. Meinasin kuolla janoon, kun aurinko porotti ja oli kuuma ja olin rehannut niiden mattojen kanssa. En voinut käydä kaupastakaan ostamassa juotavaa, koska en ollut ottanut rahaa mukaan enkä niissä läpimärissä housuissa olisi kehdannut kauppaan mennäkään. Pesu-urakan jälkeen kuivattelin housujani penkillä (jalassa siis yhä) ja mietin jo mäntysuovan juomista janooni ja toivoin, että Näsijärvessä olisi juotavaa vettä. Kyllä sitä joku koira kävi hörppimässä siinä rannassa, joten kaipa minäkin olisin voinut sitä juoda. Mutta ehkä en ollut vielä niin äärimmäisessä hädässä.

No, nyt matot ovat tuossa pihalla kuivumassa. Yöksi on luvattu sadetta, joten täytyy kohta käydä hakemassa ne sisälle. Käyn ehkä hakemassa ne vasta pimeän turvin, niin ei tarvi vaihtaa mitään sivistyneempiä vaatteita päällä. Tällä hetkellä kun olen pukeutunut toppiin ja pyjamahousuihin. Naapurien juorukerhokin on taas partiossa tuossa pihalla.

Asiasta toiseen. Tinka ystävällisesti vinkkasi minulle Metuja-nimisen bändin uudesta levystä. Ei siksi, että musiikki olisi niin hyvää, vaan siksi, että levyn nimi on Enimmäkseen Harmiton. Ja tietysti levyltä löytyy saman niminen kappalekin. Otsikko on siitä lainattu. Pakkohan se oli käydä myspacessa kuuntelemassa (käykää tekin, linkki tuossa bändin nimen takana). Otan tuon nyt tietenkin jonkinlaisena tribuuttina itselleni tai blogilleni. Hehee.

Instant Karma's gonna get you

Laittakaa siitä video pyörimään taustalle ja jatkakaa lukemista. Olkoon tämä muuten samalla vaikkapa sunnuntaiklassikko (vaikka onkin maanantai).

Viikonloppu meni mökkeillessä. Oli oikein lämmintä ja aurinkoista, kuten KESÄLLÄ kuuluukin olla. Tuli saunottua ja uitua ja rusketuttua ja grillattua ja juotua siideriä, kuten mökillä kuuluukin tehdä. Muuten oli ihan kiva viikonloppu, paitsi kissa aiheutti perjantai-iltana ja -yönä pientä (no okei, SUURTA) huolestumista. Yöunet jäivät aika lyhyiksi miettiessä kissan terveydentilaa, mutta onneksi kyseessä taisi olla vain joku lyhytaikainen ähky tai muu vatsavaiva ja aamulla kaikki oli jo ihan hyvin.

Sain perjantaina uuden pakastimen. Vanhassakaan ei varsinaisesti ollut muuta vikaa kuin että se oli tosi vanha ja todennäköisesti kulutti sähköä ihan älyttömästi. Tämän uuden pitäisi kuluttaa paljon vähemmän sähköä, tietysti. Ainut huono puoli siinä tuntuu näillä näkymin olevan omituinen plopsahtava ääni, kun pakastin alkaa käydä tai lakkaa käymästä. Ehkä ne on ne plussa-pallot, jotka plopsahtelee.

Olen kärsinyt viime päivinä kummallisista vatsavaivoista. Oikeaan kylkeen pistää välillä ja säteilee siitä selkään. Arvelen, että kyseessä on jonkinlaiset ruoansulatukselliset vaivat (niitähän minulla aina on), mutta voitte tietysti tehdä jotain pelottavia diagnooseja, jos haluatte ruokkia luulosairauttani. Toivon, että se menee itsellään ohi, ettei tarvisi lääkäriin lähteä. Olen tänään syönyt kaurapuuroa ja juonut paljon vettä.

Sitä vaan ihmettelen, että miksi tuo yksi (Yoko Ono?) tuossa videolla neuloo jotain side silmillä?

STFU

Mistähän se johtuu, että Suomessa ihmisillä on melko vinksahtanut suhtautuminen kesään? (Retorinen kysymys, kyllähän minä tiedän mistä se johtuu).

Kesää odotetaan melkein koko vuosi ja sitten kun se kesä vihdoin on täällä, niin aletaan pelätä sen loppumista niin, että koko kesä meneekin melkein huomaamatta ohi. Kesäkuu ensin valitetaan sitä että on kylmää ja sataa vettä. Sitten heinäkuussa, kun alkaa lämpöisemmät ilmat, ollaan ehkä viikon verran ihan euforiassa ja osa alkaa jo valittaa sitä miten on liian kuuma ja sataakin tarvisi välillä. Heinäkuussa tyypit alkavat nähdä syksynmerkkejä siellä ja täällä, ja viimeistään elokuun alussa aletaan jo puhua kesän loppumisesta ja loppukesästä. Loputtomiin.

Miksei kukaan ikinä puhu lopputalvesta? En muista juuri koskaan kuulleeni minkäänlaista keskustelua siitä, että kun talvi nyt loppuu ja ihan kohta tulee kevät. Kielessämme ei oikeastaan ole edes ilmaisuja alku-, keski- tai lopputalvi. Kaikki kaksitoista kuukautta ovat aikaa jolloin joko odotetaan kesää, surraan kesän loppumista tai muuten vaan valitetaan kesän laadusta. Anteeksi nyt vaan, mutta minua ärsyttää ihan oikeasti.

Mutta koska minulla on nyt vielä ihan kesä, kuten säätilastakin voi päätellä, niin minä lähden nyt kesämökille!

Menee toraillessa tiistaipäivä, mykkäkoulussa keskiviikko, torstai on epätoivoa täynnä ja perjantaikin kovin pitkä.

Poden ilmeisesti huonoa omaatuntoa siitä etten pariin päivään ole kirjoittanut tänne mitään, sillä näin untakin siitä miten kirjoitin blogiin ja selitin, etten oikein ole jaksanut kirjoittaa viime päivinä. (Tähän tulisi sellainen naurunaama, ellen periaatteellisesti olisi laittamatta niitä postauksiin). No, kesä nyt on tällaista aikaa ja varmaan syksyllä sitten taas ehdin nähdä vaivaa enemmän asioista ja nillittää tänne tiuhempaan.

Olenpa todella iloinen sitten, kun tuo Madonnan konsertti on ohitse. Tässä on nyt pari kuukautta vouhotettu asiasta ja tänään on kai se h-hetki. Jos huomisen jälkeen sitten riittäisi tuo loputon Madonna-uutisointi. Meinasin kirjoittaa siitä, miten Madonna tulee minulta jo korvista ja miten yliarvostettu hän on, mutta Elma sanoi sen kaiken paremmin. (Edit: Ja Lehti vielä paremmin).

Tänään on taas niitä päiviä, kun pitäisi vähän siivoskella kotona (saan mahd. uuden pakastimen jonain päivänä ja se aiheuttaa pieniä raivaustoimenpiteitä) ja samaan aikaan tekisi mieli vain laiskotella, mutta kesä ja säätila tuntuvat vaativan lähtemään ulos. Hankalaa. Onneksi helteitä näyttäisi jatkuvan koko loppuviikon, joten ei yhdellä keskiviikolla niin väliä ole. Mañana.

My Milk Toof on ehkä ihanin blogi ikinä. Katsokaa ja ihastukaa!

Iso O

Nyt olen lomani lusinut ja kaupungissakin pyörinyt jo reilun vuorokauden verran. Mökkeilystä ajattelin postata kuvien kera tuonnempana, mutta nyt on tärkeämpää asiaa!

Ennen lomaa törmäsin interwebin ihmeellisessä maailmassa Googlen uuteen (ainakin minulle uuteen) yhteisölliseen palveluun. Kyseessä on ilmeisesti joku Facebookin kaltainen mesta, jossa voi tavata uusia kavereita ja ylläpitää jo olemassa olevia ystävyyssuhteita. Ja uskokaa tai älkää, mutta tuon paikan nimi on Orkut. Kuulin noista Orkuista ihan sattumalta jostain ja oli aivan pakko tarkistaa kuulinko oikein. Kyllä kuulin, Orkut se on. Ehkä kertoo jotain henkisestä kypsymättömyydestäni, että hihittelin yhteisön nimelle kuin pahainen teini. Eipä tiennyt Google...

Yhteisö on muuten oikeasti nimetty luojansa Orkut Büyükköktenin mukaan. Voi miesparkaa, toivottavasti ei harkitse muuttoa Suomeen.