generated by sloganizer.net

30. tammikuuta 2012

I got this warm and fuzzy feeling

Google uudistaa 1.3. alkaen tietosuojakäytäntöjään ja käyttöehtojaan, niin että jatkossa Google kerää kaiken tiedon sähköposteista, hakutuloksista, Youtubessa katsotuista videoista, varmaan blogeistakin ja ylipäänsä kaikesta, mitä ihminen tekee Googlen tuotteilla. Näillä keräämillään tiedoilla Google sitten optimoi minulle paremman maailman.

Mietin asiaa siltä kannalta, että jos esimerkiksi katson YouTubesta sata kertaa videon aivastavasta pikkupandasta ja sen jälkeen googlaan tietoa maailmantaloudesta, niin Google voisi optimoida hakutuloksiini vain juttuja aivastavista pikkupandoista. Sen jälkeen oloni olisi jälleen lämmin ja pehmoinen, eikä enää yhtään ahdistaisi maailman taloudellinen tilanne. Aivan mahtavaa! Kiitos jo etukäteen, Google!


28. tammikuuta 2012

I can go with the flow


Saan yleensä parhaat bloggausideat vessassa. Vessa on niin meditatiivinen paikka, että aivot alkavat toimia ihan uudella tasolla ja suoltavat yhtäkkiä sanaa toisensa perään. Sen takia minulla täytyisikin olla vessassa läppäri tai joku sanelukone. Yleensä se idea on jo kovasti vesittynyt siihen mennessä, kun vihdoin pääsen sieltä vessasta tähän läppärin ääreen.

En ole vielä saanut käytyä äänestämässä. Se on oikeastaan hassu ajatus, että olisi pitänyt käydä jo. Oikea äänestyspäivähän on vasta viikon päästä sunnuntaina. Silti tunnen olevani myöhässä. Ennakkoäänestyksestä on tullut minulle se juttu ihan näiden Tampereen vaalipiirijakojen takia. Onnistun aina asumaan paikassa, jossa virallinen äänestyspaikka on aivan liian pitkän matkan päässä. Ennen asuin lähes erään koulun vieressä, jossa oli äänestyspaikka, mutta eihän minua tietenkään sinne päästetty, vaan minun täytyi kulkea useiden kilometrien päähän toiseen kaupungiosaan äänestämään. Ja vaalipäivä on aina sunnuntai ja useimmiten talvella tai muuten kylmänä ja märkänä vuodenaikana. Eikä sunnuntaina ja sateella/pakkasella koskaan huvita. Yhtään. Sitten tajusin, että voin ennakkoäänestää. Ihan missä haluan, ihan milloin haluan. No ainakin melkein.

Olen jo melkein antanut anteeksi Haaviston höyrähtäneille kannattajille, joten en siis jätä ääntäni käyttämättä. Tai käy vaikkapa piirtämässä Batmania äänestyslippuseen. Suurin hehkutus on rauhoittunut ja osa tuntuu jopa tajunneen, että se heidän yrittämänsä aivopesu on vain ärsyttävää eikä lainkaan toimivaa. Tästä huolimatta on vielä jotain epätoivoisia viritelmiä, kuten että Conan O'Brienin pitäisi nyt asettua Haaviston puolelle näissä vaaleissa, koska se edellisissä vaaleissakin kannatti Halosta. Koska Halonen on hänen "kaksoisolentonsa". Haavisto ei. Get it?

Nyt se vessareissusta saatu hyvä flow loppui, joten ei mulla muuta. Moro!

(Kuva: oma)

24. tammikuuta 2012

Cause I'm a picker, I'm a grinner, I'm a lover and I'm a sinner


Pari kysymystä:


  • Miksi torkkupeitot ovat useimmiten niin lyhyitä, että 170-senttisen ihmisen on hyvin vaikea saada sekä varpaat että hartiat pysymään samaan aikaan peiton alla? Kun otan torkut, haluan kääriytyä torkkupeittoon niin, että tiivis paketti ei pääse falskaamaan sivuilta eikä kummastakaan päästä. Suosivatko torkkupeittovalmistajat lyhyitä ihmisiä vai haluaako joku muka torkkua niin, että ruhosta on vain osa peiton alla?

  • Kun joku latino puhuu englantia voimakkaasti murtaen, se kuulostaa seksikkäältä. Kun suomalainen puhuu englantia omalla tavallaan, se kuulostaa kamalalta. Miksi? Renny Harlin sanoi tässä taannoin, että suomalaisten työllistymisen suurin este Hollywoodissa on voimakas aksentti. Miksei meikäläisten aksenttia voida pitää kiehtovana ja eksoottisena? Miksi se kuulostaa vain moukkamaiselta ja nololta?

Ps. Kiitokset vaan Googlelle päivän kuvamateriaalista. Yritin hakea postaukseen kuvituskuvaa, mutta en päässyt tuota pidemmälle, kun en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Pps. Enää viisi kuukautta juhannukseen.

22. tammikuuta 2012

Should I give up or should I just keep chasing pavements?

Semmoinen oli presidentinvaalien ensimmäinen kierros, kuten kaikki tietävät. Oma ehdokkaani ei päässyt niin sanotusti jatkoon eli toiselle kierrokselle. En tosin odottanutkaan pääsevän enkä välttämättä edes halunnut (syystä, että hän on mies paikallaan nykyisessä jobissaan). En siitä huolimatta ruvennut taktikoimaan vaan ihan rohkeasti tunnustin väriä äänestyskopperossa. Toisella kierroksella katsotaan sitten uudestaan.

Itse asiassa totuuden nimissä on sanottava, että jos toiselle kierrokselle olisi menneet Niinistö ja Väyrynen, niin olisin jättänyt kokonaan toisen kierroksen äänioikeuteni käyttämättä. Noista kahdesta minulle olisi ollut herttaisen sama, kumpi valitaan presidentiksi enkä olisi halunnut antaa ääntäni kummallekaan. Sisäinen anarkistini olisi varmaan tehnyt siinä kohtaa itsemurhan ja sitten olisi jäänyt jäljelle pelkkä sisäinen hippini. (Niin ja se käpylehmä).

Tästä päästäänkin sitten Haaviston kannatusjoukkoihin ja esimerkiksi seuraavaan sarjakuvaan:



Sarjakuvasta (klikkaa isommaksi jos et näe) voisi tyhmempi käsittää, että Haaviston kannattajien mielestä kaikki muut, paitsi Haavistoa äänestäneet, ovat tyhmiä, sulkeutuneita ja ennakkoluuloisia. Tai kaikki muut ehdokkaat, ihan miten vaan. Ja se on sitten kyllä niin väärä, jopa omahyväinen ja minua henkilökohtaisesti ärsyttävä näkökanta.

Mielestäni Haaviston kannattajien ei ihan kauheasti tässä vaiheessa kannattaisi lähteä riekkumaan, koska he todellakin tarvitsevat meidän muiden, myös minun, äänet seuraavalla kierroksella. En tokikaan ole lahjottavissa enkä uhkailtavissa, mutta jos tämä hurmosmielinen joukko riittävästi alkaa ärsyttää, niin saatan jättää ääneni käyttämättäkin. Ei sitä koskaan tiedä.

Haavistoa vastaan minulla ei ole mitään, eikä Nexaria, mutta aina on epäilyttävää, jos joku on niin täydellinen, ihana ja paras, että häntä hehkutetaan vailla minkäänlaista kritiikkiä. En ole ollenkaan varma, onko sellainen uskottava presidentti, jos jokaiseen häntä koskevaan Facebook-päivitykseen täytyy laittaa iso liuta sydämiä. Mutta tässä hehkutuksessa on ikävämpiäkin lieveilmöitä. Olen sivusta seurannut välillä aika törkeäksi äitynyttä lobbausta, jopa painostusta. Vaikka "vitsi vitsi, enhän mä tosissani".

Toisaalta olisi kyllä ihan älyttömän siistiä, että Suomen presidenttipari olisi kaksi miestä, joista toinen vieläpä ei-niin-suomalainen. Siinäpä saisi ahdasmieliset kiemurrella ainakin seuraavat kuusi vuotta (tai muuttaa muualle). Mutta hei pliis jotain rajaa siihen hehkutukseen. Ja varsinkin siihen lempeyteen ja leikkimielisyyteen verhottuun painostukseen.

Ps. Olenko ainut, jonka mielestä Jenni Haukiolla oli lääkitys kohdallaan vaali-iltana? Hän oli niin tyyni, eleetön ja ilmeetön (paitsi se hymy oli tietysti kasvoilla syystäkin), että mielessä kävi jopa sanat huumattu sekä flegmaattinen.

19. tammikuuta 2012

Systeemin vartija se poliisin on työ, poliisi hippejä pampulla lyö

Pyydän anteeksi mielikuvituksetonta osallistumistani haasteeseen, mutta tässä poliiseja oikein tuplaparein.



Sen sijaan, että Tampereelle hommattaisiin vartijat vahtimaan epäsopivaksi katsomaansa toimintaa puistoissa ja kaduilla, niin miksei täälläkin voisi poliisit jalkautua ihmisten joukkoon? Siitä minä tykkäisin. Lisää määrärahoja poliisille!



Joskus poliisi ehtii nojaillakin.

You! Yes, you! Stand still laddy!

Olen tuohtunut. Olen tuohtunut siitä, että ilmeisesti olen ilman omaa lupaani antanut markkinointiluvan matkapuhelimeeni.

Tänään aamulla heräsin siihen, että sain kännyyni jonkun mystisen tekstiviestin joltain mystiseltä Klassikolta, joka tarjosi siivousta neljä tuntia kolmen tunnin hinnalla. Viestin lopussa oli merkintä *Saunalahti, jonka päättelin tarkoittavan sitä, että he olivat saaneet yhteystietoni Saunalahdelta (jonka liittymä minulla on). En kuitenkaan muista antaneeni lupaa tekstiviestimainontaan.

Googlailin hiukan tekstiviestimainontaa koskevia säädöksiä ja kävi ilmi, että sellaisia ei saa lähetellä, ellei asiakas ole erikseen antanut siihen lupaa. Asiakkaan ei siis tarvitse erikseen kieltää markkinointia vaan se pitää erikseen hyväksyä.

Samalla googlailulla kävi ilmi, että Oma Elisan asetuksista voi muuttaa näitä Elisa-konserniin kuuluvien tahojen "asiakasviestintätietoja". Menin siis Omaan Elisaani ja löysinkin kohdan, josta pystyi muuttamaan tekstiviestimainosten laajuutta. Hyväksyin Elisa-konsernin viestit, mutta en yhteistyökumppaneiden. Vaan kas! Kohdan alta löytyikin pienellä ja vaaleanharmaalla präntillä seuraava teksti:

Huom! Jos yhteystiedoissasi oleva puhelinnumero on Saunalahden edullisen ja monipuolisen liittymän, jonka ominaisuuksiin kuuluu, että saat Elisa konsernin sekä valittujen yhteistyökumppaneiden etuja ja tarjouksia mm. tekstiviestillä, lähetämme jatkossakin viestejä tähän liittymänumeroosi. Jos jostain syystä kuitenkin haluat asettaa nyt markkinointikiellon yhteystietoihisi, niin vaihda yhteystietokenttään sellaisen GSM-liittymän numero, jossa tätä etu ja tarjousviestiominaisuutta ei ole.

Syvä huokaus. Mistäs ihmeestä minä sen tiedän, onko minulla tällainen liittymä. Vaihdoin liittymääni loppuvuodesta enkä koskaan saanut tilausvahvistusta, sillä puhelinmyyjä oli päättänyt sähköpostiosoitteeni .fi eikä .net, kuten hänelle olin artikuloinut. Kun kyselin tilausvahvistuksen perään, sain vastauksen, että sähköpostiosoite on ollut väärin ja nyt korjattu, mutta en tästä huolimatta saanut tilausvahvistusta. Olisin tietysti voinut nostaa äläkän, mutta en jaksanut.

No ei kun sitten penkomaan seuraavaksi Oma Saunalahden tietoja. Lukaisin oman liittymäni sopimusehdot lävitse. Ja sieltähän se löytyi:

Liittymään sisältyy automaattisesti palvelu, jolla asiakas saa säännöllisesti ajankohtaista tietoa Saunalahden, sen yhteistyökumppaneiden tai muiden Saunalahden valitsemien tahojen tuotteista, asiakaseduista ja tarjouksista. Markkinoinnissa voidaan hyödyntää matkaviestinverkon paikka- ja päätelaitetietoja. Tehdessään liittymäsopimuksen asiakas saa automaattisesti tiedotteita ja markkinointiviestejä myös sähköisesti, esimerkiksi tekstiviestillä, multimediaviestillä tai sähköpostilla.

Haluaisin kuitenkin erityisesti kiinnittää huomiota kohtaan:

Markkinointiluvasta ilmoitetaan sopimusta tehtäessä.

Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Sitä, että se mainitaan pienellä präntillä tilausvahvistuksessa, jota en koskaan saanut? Puhelinmyyjä ei nimittäin ainakaan sanallakaan vihjaissut mistään markkinointiluvasta.

No, enpä tällekään asialle nyt mitään voi tehdä, koska ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi liittymätyypin vaihtaminen enkä varsinaisesti sitä halua tehdä. Halusin vain nyt avautua tästä asiasta täällä ja saada tunteen, kuin olisin tehnyt jotain, vaikka ei tästä mitään hyötyä ole kenellekään. Turhaa on taistelu markkinavoimia vastaan.

En mitään (ainakaan juurikaan) inhoa niin paljoa kuin tarpeetonta tekstiviestimainontaa. Varsinkin, jos siihen herää.

17. tammikuuta 2012

Äbäläwäbälä

Edellistä aihettani sivuten, myös Pasila käsittelee asiaa:





Yle Areenalta voi katsoa myös kokonaan tämän Pasilan jakson, jossa "Routalempi aloittaa blogin ja tulee trollatuksi henkiseen sikiöasentoon" (nauruntikahdus).

Kiitos Termostaattorille linkkivinkistä aika osuvaan juttuun, jonka kommenttiosastolta löytyi viite tähän Pasilan jaksoon.

16. tammikuuta 2012

Mun sydämellä on kypärä


Internet on ahdistava paikka. Nettikeskustelut ja uutiskommentit pursuvat ihmisten vihamielisyyttä, pahaa oloa ja ahdasmielisyyttä. Mistä se kaikki suvaitsemattomuus ja toisten halveksunta kumpuaa? Mistä näitä oman ahtaan ja tunkkaisen napansa ympärille kietoutuneita peikkoja riittää? Tekisi mieli irrottautua tästä kaikesta.

En ole tottunut eripuraan. En ole tottunut siihen, että hyväntahtoisuus tulkitaan pahantahtoisuudeksi. En ole tottunut vihamielisyyteen. En ole tottunut keskusteluun, jossa vastapuoli haukutaan, nöyryytetään ja sen jälkeen niitataan mahdollisimman pieneksi rutuksi maanrakoon. En ole tottunut siihen, että tulen joko tahallaan tai tahattomasti väärin ymmärretyksi. Mutta sellainen on internet. On helppo irrottaa vain yksi lause asiayhteydestä ja mäiskiä sillä sitten kasvoille. On helppo saada toinen tuntemaan itsensä tyhmäksi. On jopa pelottavan helppo ymmärtää toisen asenne väärin, kun ei kuule äänensävyä eikä näe kasvojen ilmeitä. Jos vastapuoli on päättänyt, että olen pahis, niin sen jälkeen on aivan turha sanoa enää itse yhtään mitään. Se maailma on niin raadollinen ja ehdoton. En halua elää sellaisessa maailmassa.

Olen tottunut elämään hyväntahtoisten ihmisten keskellä, jotka kuuntelevat, auttavat ja ymmärtävät. Olen tottunut elämään sivistyneiden ihmisten keskellä, jotka eivät halua pahoittaa toisten mieltä, koska siihen ei ole mitään tarvetta. Olen tottunut siihen, että toiselle ei huudeta eikä toista ivata, vaikka toinen olisikin eri mieltä. Olen tottunut siihen, että väärinkäsitykset pystytään oikaisemaan. Olen tottunut siihen, että maailmassa on kaikki sateenkaaren värit, ei vain musta ja valkoinen. Sellainen on minun todellinen maailmani. Siellä on helppo nauraa. On helppo halata. On helppo pussata. On helppo sanoa kivasti ja on helppo ilahduttaa toisia ihan pienilläkin jutuilla. Ja asioista on helppo puhua, vaikka näkemyseroja löytyisikin. Tällaisessa maailmassa haluan elää.

Kuten Maija uudenvuodenlupauksessaan sanoo: "Yritän valita verkossa tarkemmin mihin aikaani käytän. Yritän välttää sanoja, jotka ovat tyhjiä, ummehtuneita, vihaa täynnä."

Niinpä.

10. tammikuuta 2012

Where will we be when the summer's gone?

Katsoin ikkunasta ulos, näin kauniin lumisadepallomaisen lumisateen ja tajusin, että elämässäni on virhe.

En siedä kylmää enkä oikein luntakaan. Varsinkaan, jos se sataa hiutaleina päin pläsiä. Tänään minun piti kävellä Kelaan ja takaisin. Olin jo melkein henkisesti valmentautunut kohtaamaan kylmän, mutta sitten tuli lumisade. Sireenit alkoivat soida, hälytysvalot vilkkua ja kovaäänisistä kuului "mission abort". Päätin siirtää Kela-reissun ehkä huomiselle tai torstaille. Silloinhan voi ennakkoäänestääkin samalla eikä tarvitse kahdesti poistua kotoa.

Tästä päästään siis siihen virheeseen. Elämäni katsokaas rakentuu niin, että olen kesät töissä ja talvet enemmän tai vähemmän vailla työtä (lue: opiskelijana). Toki työtä vailla oleminen helpottaa sitä, ettei tarvitse poistua kotoa, mutta sitten taas kesäisin, kun tahtoisin kirmailla laitumella vapaana, olen pakotettu istumaan kahdeksasta neljään jäätävän kylmäksi ilmastoidussa toimistossa. Ainoa kosketuspintani kesään on se, kun painan nenäni huuruista ikkunalasia vasten ja katselen ulos. Kyllä, siellä lentää perhonen sekä kuikka.

Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus, että kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi olla töissä kesällä. Me elämme maassa, jossa vuodesta on yhdeksän kuukautta pimeätä ja kylmää. Ei kai ole väärin toivoa, että ne kolme ihanaa kesäkuukautta saisi edes nauttia elämästä?

6. tammikuuta 2012

Stranger things have happened I know


Törmäsin tuossa uudehkoon blogiin, joka kertoo sinkkuelämästä ja deittailusta. Esimerkiksi juttu Seiskapäivää-miehestä on samaan aikaan todella viihdyttävä ja raivostuttava. Ja niin todellisesta elämästä.

Jutussa jotenkin tiivistyy se, mikä nykypäivän miehissä (joissain yksilöissä) on vialla. Tältä planeetalta tosiaankin löytyy yllättävän suuri joukko miehiä, jotka (täysin epärealistisesti) kuvittelevat kaikkien naisten lakoavan välittömästi jalkoihinsa. Varsinkin, jos nainen on miehen mielestä epäviehättävä, niin automaattisena oletuksena on, että naiselle ei saa missään nimessä olla kovin mukava, ettei se reppana nyt vaan mene ihastumaan. Ja ennen kaikkea nainen on torjuttava hyvissä ajoin. Useimmiten jo ennen kuin nainen itse edes tietää olevansa kiinnostunut miehestä.

Kerronpa pari esimerkkiä:

Olin kerran Klubilla jonkun yhtyeen keikalla, en muista enää minkä. Seuraani lyöttäytyi joku tyyppi, joka yritti tarjota minulle korvatulppiaan. Siis niitä, jotka hänellä oli sillä hetkellä korvissaan. Ensinnäkin, en ollut pyytänyt korvatulppia ja toisennakin... yäk. No eipä siinä mitään. Tyyppi jäi siihen hengailemaan ja läpisi kaikenlaista. Selkeästi tyypin jutuista kävi ilmi, että maalta sitä ollaan tultu kaupunkiin kännäämään ja kuuntelemaan musiikkia. En missään vaiheessa kiinnostunut tyypistä millään asteella. Ei sillä, että "maalaisuus" olisi ollut mikään turn-off, mutta tyyppi ei vaan sytyttänyt (en yleensäkään syty kovin helposti). Sitä paitsi en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat keikalle juomaan kännit ja sammuvat ennen keikkaa tai vähintään viettävät vessassa oksentamassa sen ajan, minkä voisi käyttää elävän musiikin kuunteluun. No joka tapauksessa, aikansa läpistyään, tuo tyyppi päättää ilmoittaa olevansa varattu. Se oli sellainen WTF moment. En missään vaiheessa ollut osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan, muuta kuin vastailemalla normaalisti ja olemalla ystävällinen häntä kohtaan, ja hänhän se oli, joka minun liiveihini päätti uiskennella. Tavallaan sain siis rukkaset siinä ihan pyytämättä. Hurmaavaa.

Toinen yhtä hauska juttu tapahtui erään hieman tutumman tyypin taholta. Ja jälleen kerran baarissa, kännissä. (Siis mies, en minä). Pidin tyyppiä hiukan vastenmielisenä, mutta jälleen, itselleni ominaiseen tapaan, olin kohteliaan ystävällinen häntä kohtaan. Yhtäkkiä tyyppi alkoi aivan puskista avautua minulle, että on pahoillaan, olisin kyllä tosi kiva tyttö, mutta valitettavasti hän tapasi siskoni ensin. Tosi harmi, mutta näin nyt vaan kävi. Ensinnäkin, tosi spesiaali olo tästä tulee luonnollisesti meille molemmille. Kun nyt kerta näki toisen ensin. Muilla ominaisuuksilla ei niin ole väliä. Ja toisennakin, kumpikaan meistä ei ollut pätkääkään kiinnostunut kyseisestä kaverista. Tosiasiassa siis tällä näkemisjärjestyksellä ei ollut minkäänlaista merkitystä meidän saati sitten tyypin maailmanjärjestykselle. Mutta hän nyt kuitenkin koki tarpeelliseksi pahoitella puuttuvia tunteitaan minua kohtaan. Ei aavistustakaan millä tavalla olin viestinyt tyypille, että haluaisin ehkä jotain enemmän kuin että hän häipyisi siitä notkumasta. Taas sain rukkaset ihan pyytämättä. Olin otettu.

Joskus olen saanut myös rukkaset ihan pyytämällä, mutta sitäkään en ymmärrä, että miksi pitää olla tyly omasta mielestään epäviehättävälle tytölle vain siksi, että tyttö on ehkä ihastunut? Mikä niissä tunteissa on niin kamalaa? Vai onko jokainen epäkiinnostava nainen potentiaalinen stalkkeri, josta ei pääse enää koskaan eroon, jos sille vahingossa antaa vähänkin siimaa? Ei ihminen ihastukselleen mitään mahda ja sitten tulee vain paha mieli, kun aletaan kohdella kuin märkää rukkasta. Itselleni ei ikinä tulisi mieleen kohdella toista ihmistä ikävästi, vaikka olisi olemassa mahdollisuus siihen, että vastapuolella olisi jotain vastakaikua saamattomia tunteita minua kohtaan.

Tässä kohtaa on tietysti erotettava toisistaan varovaisuus siitä, ettei anna toiselle turhaa toivoa, ja todellinen tylyys. Varovaisuutta on se, ettei esimerkiksi kovin usein suostu tapaamaan mahd. ihastunutta kahden kesken. Tylyyttä on se, että vaihtaa paikkaa luentosalissa, jos toinen tulee istumaan samalle riville. Vaikka tuttuja ollaan ja teoriassa jopa kavereita. Ensimmäinen on hyväksyttävää ja normaalia, jälkimmäinen ei.

Vielä nolompaa on tylyys siinä vaiheessa, kun nämä tunteet tai niiden vaara on vain kuviteltua eikä laisinkaan todellisia. Ja näitäkin tapauksia on paljon.

Ps. En väitä, etteivätkö naiset käyttäytyisi tuolla karjamarkkinoilla ihan yhtä ääliösti, mutta itselläni on kokemusta vain miesten käytöksestä.

5. tammikuuta 2012

Too much time on my hands

Jatketaan edellisen postauksen teemaa.






No okei, ehkä vähän photoshoppasin. (Tai oikeasti en edes photoshopannut vaan tein tuon Paintilla. Laadukasta, vai mitä?) Täytyy vaan välillä auttaa Aamulehden toimittajia kirjoittamaan otsikot oikein.

Alkuperäinen juttu.

4. tammikuuta 2012

Raivo härkä, höyryää sun pää

Aamulehti on aloittanut vuoden 2012 ihan raivokkaasti. Raivostuttaa niin maan perusteellisesti! Kaikki!!!






Sitä paitsi ei kai tuo jälkimmäinen mikään "ilmiö" ole, vaan ihan laki, joka pakottaa ihmiset kyselemään tupakoitaan.