generated by sloganizer.net

30. kesäkuuta 2008

Melko pelottavaa

Just... Me heitettiin lauantaina läppää siellä Sorsapuistossa, että jos joku tunkeutuisi sinne niiden kanojen ja muiden tirppojen häkkeihin, pistäisi ne lihoiksi ja paistaisi vartaassa. Jotenkin en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luin tämän uutisen Ilta-Sanomista!





Uutinen täältä.




No huh huh.


Lisäys klo 14.55:

Iltalehdestä:



Siis ymmärsinkö nyt oikein, että Pirkkalan Toivio on Tampereella, mutta Sorsapuisto Tampereen liepeillä..?

29. kesäkuuta 2008

Sisäpiirin raporttia mölkyn SPM-kisoista *)

Kuten ehkä parista blogista on jo käynytkin ilmi, niin osallistuin eilen piknikille sekä mölkkyturnaukseen Sorsapuistossa. Paikalle itseni lisäksi saapui Wille, joka ei ollut yhtään pelottava, ja Annikki, joka olikin jo vanha tuttavuus, eikä näin ollen pelottava myöskään.




Tapahtuma oli nyyttäriluonteinen, joten jokainen toi jotain natusteltavaa. Annikki toi caesar-salaatti ja limpparia, meitsi vei pizzaa sekä valkkaria ja Wille toi ihastuttavan sydämen muotoisen mansikkakakun, jossa tosin mansikat oli korvattu karkeilla. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja kuivaa, eikä kukaan ollut sotkenut tai kaatanut mitään...




Korjasin tilanteen kuitenkin heti seuraavassa käänteessä ja kaadoin ensin viinipullon, jonka sain kuitenkin nopean alkoholinpelastus-reaktionopeuteni ansiosta säästettyä suuremmalta hukalta, tosin salaatin kustannuksella. Yllä olevasta kuvasta saatatte havaita ympäriinsä lennelleet juuston palaset sekä kirsikkatomaatit. Tämän jälkeen kippasin viinilasinikin vielä pari kertaa. Onneksi oli oma retkihupa [sic], etten sotkenut toisten vilttejä.




Pienten siivous- ja kuivaustoimenpiteiden jälkeen pääsimme vihdoin kilistämään maljaa. Willellä oli hieno paita, btw.




Kilistelyn ja alkupalojen jälkeen ruvettiin sitten heittelemään mölkkyä. Tuon pulikan pitäisi oikeasti osua noihin numeroituihin juttuihin. Ei siis noin kuin tuossa kuvassa. Mölkky on muuten tosi hauska peli, tahdon heittelemään uudestaan heti pian!




Omien aktiviteettiemme lisäksi meitä viihdytti puistossa jonkinlainen vatsatanssiryhmä. Meinattiin ehkä vähän mennä mukaan, mutta ei sitten viittittykään.




Jossain vaiheessa iltaa puiston linnuilla alkoi sitten omat bileet siinä viereisellä roskiksella.




Illan edetessä alkoi Willellä säpinät. Wille sai erään neidon jopa suorastaan syömään kädestään.




Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja pulunen jäikin lopuksi aikaa hengailemaan lähistöllemme. Ehkä se halusi krutonkeja, ehkä se vahti ettei kukaan toinen tipu lähesty Willeä epäilyttävällä tapaa, ei voi olla varma...




Sitten heiteltiin taas vähäsen mölkkyä. En nyt muista montako peliä pelattiin, mutta uskottavuuteni aloittelijana rapisi pahan kerran voitettuani lähes jokaisen pelin. (Hahaa!) Minähän siis voitin kaikki muut pelit, paitsi sen minkä Annikki voitti (ja jossa luulin minua viilattavan linssiin ihan 100-0, mutta kyllä siinä sääntökirjassa vaan sanottiin, että jos pisteet ylittävät 50, niin ne pudotetaan 25 pisteeseen) ja sen toisen (ja samalla myös viimeisen) pelin, jonka Wille voitti. Onneksi voitti, koska muuten siitä olisi tullut piiiiitkä ilta, kun eihän sieltä nyt olisi voinut poistua ennen kuin jokainen oli saanut kokea voiton huuman. Mutta niin, vähänkö olin paras! Kumartakaa mestaria!

Loppuillan kuvat eivät sitten enää läpäisseetkään sensuuria, kröh. Siinä vaiheessa kun alkoi sataa ripsutella, niin keräsimme kamppeet ja siirryimme jatkamaan sisätiloihin. Kävimme vuokraamassa Lieksan, joka oli eriskummallisuudessaan ihan hyvä ja hauska leffa kotimaiseksi. (Ulkomaiseksi se olisi todennäköisesti ollut vain outo).

Niin joo. Ja kaikille parikymppisille sinkkutytöille tiedoksi, että Wille on livenä tooosi söpö ja miellyttävä ja herttainen nuori mies, ja vieläpä vapailla markkinoillakin. Vaikea tosin uskoa, että olisi kauaa, joten kannattaa laittaa toimeksi. Nih. Ettäs tiedätte.


*) Sorsapuiston mestaruus

27. kesäkuuta 2008

Dirty little rockstar


Piirtelin äsken mustekynällä valkoiseen neuletakkiini, (kyllä, nerokasta toimintaa, ei paljon vituttanut) ja rupesin googlailemaan tahranpoisto-ohjeita. Törmäsin tällaiseen nerokkaaseen nettisivuun, jossa annetaan ohjeita "kuulakynän tahrien ja mustetahrien poistamiseen". Sivulla myös sanotaan mm. että "Vaatteille osuneiden tahrien poistamisen osalta neuvomme, missä sijaitsee sopivin kemiallinen puhdistus." Meinasin kuolla nauruun. Tahrien! Suomenkieli on taas kukkeimmillaan.

Siitä tahrista anyhoo. Työkaverin tahrinpoistokynäkin oli mennyt särki, joten aloin olla aika epäuskoinen sekä -toivoinen loppupäivän kostyymiani kohtaan. Kaiken lisäksi olin aamulla jo muutenkin alkanut epäillä kyseisen neuletakin pesuntarvetta, kun vainoharhaisena nuuskin hienhajua ympäriltäni. En se minä ollut, en voinut olla! Ajattelin kuitenkin kokeilla mustetahrin poistamista ihan käsisaippualla ja onneksi tuolla meidän vessassa on jostain syystä kynsiharja, joten noiden kahden yhdistelmällä sain kuin sainkin sen sinisen viirun siitä pois ainakin melkein lähes kokonaan. Nyt se sitten vain on vähän märkä. Se neuletakki siis. Mutta onneksi minulla oli toinenkin. (En yleensä jemmaa töissä useampaa vaatepartta, mutta ilmastoinnin takia täällä tarvitsee neuletakkeja. Tuo tahrittu oli lyhythihainen ja tämä toinen pitkähihainen). Ja mahdollinen hajuongelmakin tuli sitten ratkaistua tässä samalla. (Koska siis se oli tuo takki, en minä!) Täytyypä siis viikonloppuna pestä pyykkiä, mikäli nyt mölkyn peluultani ennätän.

Tämä työpäivä on ollut ihan uskomattoman pitkä. Tuntuu, ettei kello mene eteenpäin ollenkaan...


Ps. Otsikon biisi on muuten mielestäni ihan kohtuullisen hyvää The Cultin tuoreinta tuotantoa. Mikäli pääsyni youtubeen ei olisi estetty, niin laittaisin sen biisin tähän teille nyt. Mutta jos kiinnostaa, niin käykää itse tubettamassa.

Pps. Blind Melon taitaa olla hävinnyt jo tuon eilisen kisan, mutta vielä saa toki äänestää.

26. kesäkuuta 2008

Kasvisbattle

Kummasta tykkäätte enemmän, melonista vai kurpitsasta?





(Blind Melon - No Rain)


VS.





(The Smashing Pumpkins - Tonight, Tonight)



Äänestäkäätten parempaa biisiä kommenttiosastolla NYT!

25. kesäkuuta 2008

Tuli vaan mieleen, osa II

Kuin kaksi marjaa...



Kuka noita erottaa toisistaan? En minä ainakaan.

I'm not crazy, I'm just a little unwell

Voi jestas. Julkaisin vahingossa tämän postauksen ihan liian aikaisin ja keskeneräisenä. Toivottavasti se ei ehtinyt pätkähtää kenenkään syötteenlukijaan...

Tänään ei ole vielä satanut. Ihmeellistä. Meinasin aamulla tulla bussilla töihin, olin itse asiassa jo kävellytkin jonkin matkaa kohti bussipysäkkiä, kun havaitsin auringon paistavan jo olevan jopa melko lämmintä. Sitten teinkin uparit ja hain pyöräni. Se lämpöisyys oli kyllä jonkinlaista huijausta, koska polkiessani meinasi jäätyä varpaat, sormet ja korvat. Mutta onneksi tuo ei ole pitkä matka.

Aika mielenkiintoista seurattavaa tuo ravintola Nuevo Latinon tapaus. Itse voisin mennä syömään johonkin ravintolaan, vaikka kuulisinkin, että siellä ei tiedetä mistä Pisco Sour on tehty tai muuten joku olisi saanut huonoa palvelua. Mutta sen jälkeen, jos ravintola alkaa esittää uhkavaatimuksia julkisen arvostelun lopettamiseksi tai korvauksia huonoa palvelua saaneelta asiakkaalta, niin todennäköisesti jätän jatkossa(kin) käymättä kyseisessä paikassa. Aika omituista toimintaa ravintolan puolelta. Minä kun olen kauppiksen käynyt, niin meille opetettiin jo siellä, että hyvästä palvelusta kerrotaan yhdelle ja huonosta kymmenelle. (Ja että se on oma syy, jos asiakas on tyytymätön). Tässä tapauksessa ravintola päätti sitten itse kertoa huonosta palvelustaan sekä töykeästä asenteestaan useammalle tuhannelle samalla kertaa. Jos ne tyypit siellä pitävät mantranaan "any publicity is good publicity", niin taitavat olla väärässä.

Ja asiakaspalvelusta vielä. Kauran blogista luin, että Tampereen kaupungin liikennelaitos on kieltänyt sähköpyörätuolien kuljettamisen kaupungin busseissa, koska yhdestä bussista oli hajonnut joku luiska eikä turvavyöt pitele painavaa pyörätuolia. Ja koska "muut matkustajat hermostuvat", jos kuljettaja nousee auttamaan pyörätuolia kyytiin. Jo nyt on rumasana kummallista, millaisessa maailmassa me oikein eletään? Jos minä lähden kaupungin bussilla jonnekin, niin pidän ihan oletusarvona, että matkaan saattaa tulla viivästyksiä. Ei se ole mikään metro, joka vaan suhahtaa määrätietoisesti eteenpäin. Jos nyt joku oikeasti vääntää naamansa nurinpäin sen vuoksi, että liikuntarajoitteinen ihminen autetaan bussin kyytiin, niin on ehkä aika syventyä miettimään omaa sisintään. Sitä paitsi minun mielestäni tuo kuulostaa syrjinnältä. Voiko tuo olla edes laillista?

Nauratti tänään aamulla kun kuuntelin radiota. Siellä mainostettiin jotain allergialääkettä ja kuulin sen nimeksi "retardex". Arvelin kuulleeni väärin, koska eihän lääkkeellä voi olla noin retardia nimeä. Googlasin lääkettä, niin ilmeisesti olin kuullut väärin, koska google ei löytänyt sen nimistä allergialääkettä vaan sen sijaan suuhygienia-tuotesarjan. Tuli vaan mieleen, että mikä ihme noita suuvesien ja vastaavien tuotenimien keksijöitä vaivaa? Retardex? Listerine? Jälkimmäisestä tulee mieleen ensimmäisenä listeria-bakteeri. Tosi houkuttelevaa...















O tempora, o mores...


Edittiä myöhemmin: No nyt viimeistään katkesi verisuoni päästä. En kestä tätä maailmaa enää.

24. kesäkuuta 2008

Yötön yö

Valokuvatorstain 95. haaste.



Kuva otettu viime lauantaina (juhannuspäivänä) klo 23:53. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Mad world

Voi itku. Ei ole vanhaksi tulemista. Oli oikeasti joku juttu, josta piti kirjoittaa tänään, mutta arvatkaa kahdesti unohdinko... No eipä auta, kerron sitten jos muistan sen joskus. Varmasti paras juttu mitä olen ikinä unohtanut. Puhutaan sitten jostain muusta.

Sain pari päivää sitten sähköpostiin sellaisen kiertokirjeen otsikolla "Tärkeä viesti poliisilta". Vaikka viesti vaikuttikin joltain toiselta kieleltä melko huonosti käännetyltä, oli sen sisällössä varmasti pointti. Nykyisin on kuulemma uusi ilmiö, että perinteisten tyrmäystippojen lisäksi raiskattujen verestä on löytynyt lääkettä, joka on tarkoitettu hevosten tai muiden isojen eläinten sterilointiin. Sähköpostiviestin mukaan kyseinen lääke estää naisen tulemisen raskaaksi raiskauden yhteydessä, mutta sen lisäksi myöskin steriloi naisen lopullisesti. Kuulostaa aika hurjalta, mikäli tuo on ihan tosi juttu. (Vähän skeptinen täytyy aina olla noiden kiertokirjeiden suhteen). Tuosta tuli vaan mieleen se tapaus, kun keväällä Tampereella jonkun eläinlääkärin autosta varastettiin hänen laukkunsa, jossa oli lääkkeitä. Etsin tuon uutisen käsiini, mutta sen mukaan eläinlääkäriltä varastettiin eläinten eutanasiaan ja nukuttamiseen, ei sterilointiin tarkoitettuja lääkkeitä. Mihin varas niitä sitten tarvi, ei voi tietää.

Joka tapauksessa, mitä me tästä opimme, niin jälleen kerran sen, että ei pidä jättää juomalasia vartioimatta missään. Vanha juttu, mutta silti se ei tunnu menevän kaikille jakeluun. Tosin tiedän myöskin tapauksen, jossa juomassa oli jotain huumausainetta, vaikka ko. tyttönen ei ollut hetkeksikään jättänyt lasia yksin minnekään. En vaan pysty ymmärtämään, että miten sairas ihmisen täytyy olla saadakseen kiksinsä seksistä huumatun ja puolustuskyvyttömän naisen kanssa. Saati sitten, että vielä steriloisi uhrin siinä samalla. Pahasti täytyy viirata vintiltä, että nauttii sellaisesta.

Kävin tänään töitten jälkeen yhdellä sidukalla (en jättänyt lasia vartioimatta, tosin ei siellä tainnut minun ja sen toisen henkilön lisäksi ollakaan ketään muuta). Terassille en kuitenkaan päässyt vieläkään, koska eihän siellä tarkene. Tulis jo kesä...

23. kesäkuuta 2008

Shut up and drive

Olen nyt niin läpeeni kyllästynyt tähän kylmään ja sateiseen kesään, joten päätin ruveta edistämään sitä paljon puhuttua ilmastonlämpenemistä. Tässä on jotain mitä me kaikki voimme tehdä saadaksemme kesähelteet tännekin:

  • matkustaa mahdollisimman kauas ja mahdollisimman usein lentokoneella
  • lopettaa jätteiden lajittelu
  • unohtaa kankaiset kauppakassit ja ostaa aina muovikassi kaupasta
  • jättää valot päälle joka huoneeseen 24/7 ja pitää kaikkia laitteita (esim. useampaa tietokonetta ja televisioita) päällä koko ajan
  • ostaa paljon yksittäispakattuja ja ulkomaisia tuotteita
  • syödä ruoka kertakäyttöastioista
  • poistaa "ei mainoksia" -laput ulko-ovesta
  • lakata käyttämästä julkista liikennettä ja siirtyä yksityisautoiluun, jopa lyhyet kauppamatkat yms. omalla autolla
  • pestä pyykkiä joka päivä, vaikka olisi vain pari vaatekappaletta pestävänä
  • ostaa paljon kaikkea tarpeetonta eikä korjata mitään vielä korjattavissa olevaa

Noita vinkkejä on varmasti vielä paljon muitakin. Jo on kumma, jos ei ilmasto ala lämmetä. (Tämä oli huumoria. Älkää vaan ottako todesta ja lähtekö toteuttamaan.)

Tosi hyvin olette arvailleet noita eilisen tunnistustehtävän bändejä. Kuvassahan siis on:
  1. Audioslave
  2. Sammy Babitzin (minulla on koneella se Tuhka Tuuleen tms.)
  3. Juliet Jonesin Sydän
  4. Pearl Jam
  5. Red Hot Chili Peppers
  6. Miljoonasade
  7. Zen Café
  8. Nirvana
  9. Norah Jones
  10. Alice in Chains
  11. ?
  12. Soundgarden
  13. Bob Dylan (lasken tämänkin arvatuksi, vaikka JJ sanoikin ettei se ollutkaan Dylan)
  14. The White Stripes
  15. The Doors
Tuota 11. bändiä ei kukaan ole arvannut, enkä oikeastaan odottanutkaan kenenkään arvaavan sitä. Se on sellainen, jolta en itsekään tunne kuin tasan yhden biisin. Tuo kalju jannu siinä kuvassa on Rob Halford, mutta bändi ei ole Judas Priest.

Tänään on ollut melko hyvä päivä. Olin töissä todella aikaansaava ja töiden jälkeen sain jopa siivottua kotona! En nyt ihan imuroimaan sentään lähtenyt tälleen kylmilteen, mutta muuten täällä on nyt melko siistiä. Ei ahdista enää niin pahasti. Perusteellisemman siivouksen teen sitten viikonloppuna, kun jaksan paremmin. Mutta tänään sain hyvän alun siistiydelle. Hyvä minä.

Tässä vielä loppuun sen bändin numero 11 se ainoa biisi jonka tunnen. Oikeata videota sille ei youtubesta löydy, ainoastaan jotain tällaisia ihme juttuja. (Hassu juttu sinänsä, koska siitä on ihan satavarmasti olemassa kyllä video. Muistan sen nähneeni ja se on ollut meillä vhs:lläkin joskus.)





Mitäs tykkäsitte?

22. kesäkuuta 2008

Arvuuttelu

Sain juuri korvaani tiedon, että Kainuun Sanomat on julkaissut viikonloppuna jollain blogipalstalla pätkän tuosta plutoidi-postauksestani. Tarkemmin sanottuna sen ensimmäisen kappaleen. Mialle kiitos tiedosta. Olen huvittunut. Pitäisikö tässä nyt etsiä oikein Kainuun Sanomat käsiinsä jostain, että omin silmin näkisin päässeeni lehteen? Mutta mitäs minä sanoin, plutoidit rokkaa!

Matkin Yllätystyttöä ja tein tuollaisen kuvakollaasin. Tein siis soittolistan kaikesta musiikista mitä koneellani on ja sitten shufflella soittelin niitä. Laitoin kuvaan numerojärjestyksessä soittimessa soineet bändit ja kysynkin nyt teiltä, että tunnistatteko ne? Kuvan saa klikkaamalla isommaksi tunnistamisen helpottamiseksi. (Itsestäni tuntuu kyllä, että suurin osa noista on ihan sikahelppoja).




Tuohon juhannusgalluppiin voi vastailla vielä juhannuksen jälkeenkin, kun tiedätte jouduitteko puukkotappeluun (epäsuosituin vaihtoehto tällä hetkellä) tai muuta. Teen yhteen vedon sitten muutaman päivän päästä kun äänestysaika on päättynyt.

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille!

21. kesäkuuta 2008

Keskikesän boggaushetki

Vuorotellen paistaa aurinko ja sitten taas tulee vettä kauhealla ryminällä. Ja ukkostaa. Jätin digiboksin johdon seinään, kun eilen lähdin. Toivottavasti ei ole salama iskenyt ja boksi räkspoks huomenna kun palaan kotiin.

Jotenkin hassulla tapaa tuntuu, että juhannus on aikaistunut, mutta varmaan kesä vain on oikeasti myöhästynyt. Ennen juhannus tuntui oikeasti keskikesältä, nykyisin kesä hädintuskin on alkanut vielä juhannuksena. Toivottavasti heinäkuusta tulee kuuma ja kuiva.

Uusia perunoita, silliä, raparperikiisseliä, lättyjä, saunaa, siideriä, musiikkia... Eipä täällä muuta. Hoidan kissaani, joka on muuten todella helppohoitoinen otus. Hyvä, jos sitä edes näkee päivän aikana. Tai näkeehän sitä, jos menee saunaan istumaan. Siellä se makaa lauteilla. Taidan ottaa mallia ja oikaista itseni hetkeksi. Menen kuitenkin sänkyyn, enkä lauteille.





Rentoa juhannusta sinulle, joka tänne eksyit, ja kuvitellaan ainakin, että se asfaltti polttaa.

19. kesäkuuta 2008

Päivä sen kun paranee


Sain äsken jäätelöpuikon ja halaukset kahdelta salskealta miespuoleiselta työkaverilta. Ihan vaan juhannuksen kunniaksi.

Laitan vahingon kiertämään ja halaan teitä kaikkia! Ja toivotan myöskin hyvää juhannusta niille, ketkä poistuvat netin äärestä jo tänään.


* HUG *

Juhannusaaton aatto

Aatto on muuten melko hassu sana, kun sitä ajattelee.

Lisäsin tuohon sivuun gallupin, johon jokainen voi käydä ruksimassa omat juhannussuunnitelmansa. Tarkennuksen viimeiseen kohtaan voi laittaa tänne kommenttiosastolle. Eli juhannuksena olennaista listasta puuttuu mielestäsi? (Lisäys myöhemmin: Ei tuo nyt tainnut olla ihan kokonainen lause, mutta ymmärsitte varmaan pointin...)

Itse olen koko juhannuksen kaupungissa ja netin ulottuvilla, joten tulee tänne varmaan lässytettyä, vaikkei tätä kukaan lukisikaan. Nyt voisin kyllä työpäivän ratoksi tehdä jonkun meemin. Olisko kellään?

18. kesäkuuta 2008

Pilipilipom

Unohdinkin ihan vallan kehuskella täällä, että kävin viime perjantaina uimassa! Tai no... ainakin kastelin itseni järvessä. Mökillä saunasta on niin mukava käydä pulahtamassa järveen. Tai ainakin olisi, jos vesi olisi lämmintä. Perjantaina ilma oli melko kylmä, joten arvelin veden tuntuvan lämpöisemmältä. (Vinha logiikka?) No ei se kyllä tuntunut. Mutta sisu (gifu) ei antanut periksi, joten pakotin itseni laskeutumaan ne laiturin rappuset loppuun asti ja molskahdin veteen. Irrotin itseni jopa hetkeksi laiturista, joten sitä voidaan pitää ihan virallisena uimisenakin, mutta oli se kuulkaa ihan tajuttoman kylmää! Ihan fyysisesti sattui molempiin kylkiin noustessani vedestä, niin kylmää se oli. Onneksi ei ollut vedessä lämpömittaria, niin tuli sitten ainakin kastettua talviturkki. Vaikka olisi ollut viimeinen kerta tänä kesänä kun käyn uimassa. Yleensä pidän juhannusta ehdottomana takarajana, jolloin on talviturkki heitettävä pois, nyt ehdin jo viikkoa etuajassa.

Näyttääkin vahvasti siltä, että juhannus on kylmä ja sateinen. Mutta niinhän se on melkein aina, kai. Eipä se liiemmin haittaa, koska jään kissanhoidollisista syistä ihan kaupunkiin. Kaupungissa olemisessa on se hankala puoli, että eihän täällä kulje bussit perjantaina klo 14 jälkeen enää. Mutta jos sääennuste ei tuosta muutu mihinkään, niin eipä sitä mihinkään tarvitse neljän seinän sisältä poistuakaan.

Täällä töissä on aivan helvetin kylmä. Kuten joka kesä. Sormet ja varpaat jäätyy. Ja sukkiahan ei voi laittaa. Tarvisin sellaiset isovarvassukat, niin voisin pitää sukkia varvastossujen kanssa. Vapaaehtoisia neulomaan minulle sellaiset? Ei vaan, voisin tehdä kyllä sellaiset itsekin, jos vaan löytäisin jostain jonkun helpon ohjeen. Mutta on tässä työpaikassa (palkan lisäksi) jotain positiivistakin. Olen tänä kesänä saanut työsuhde-etuina sekä paljon leivinpaperia että kaksi nippua raparperia. Siitäpä voittekin pohtia minkä alan yritys tämä on...

Tunnin päästä voin lähteä tarpomaan kaupan kautta kotiin. Omituista, etten ole yhtään väsynyt, vaikka nukuin viime yönä vain jotain nelisen tuntia. Omituista on myös se, etten ole yhtään leipääntynyt tähän hommaan, vaikka kuvittelin vähintään vetäväni itseni jojoon allekirjoitettuani työsopimuksen. Mutta täällähän on ihan kivaa, vaihteeksi. Taidan olla tullut vanhaksi.

See ya, pals!

17. kesäkuuta 2008

Kun mikään ei riitä...

Ja kun tässä ei nyt riittävästi muuten ole ollut vastoinkäymisiä viimeisen vuorokauden sisällä, niin aamulla vaatekaappini päätti romahtaa. Siirsin pyykkitelinettä, joka oli ko. kaapin oven edessä. Kaapin ovi aukesi ihan itsellään ja koko vaatepuu vaatteineen kaikkineen lensi sievässä kaaressa eteisen lattialle. Suoraan ulko-oven eteen. Olin muutenkin jo vaarassa myöhästyä bussista siinä vaiheessa ja sitten se kaapin sisältö tukki viimeisenkin ulospääsyn mahdollisuuden. Teki melkein mieli itkeä siinä viskoessani ja potkiessani niitä vaatteita sivummalle, mutta en sitten jaksanut. Varmaan ne tässä päivän aikana tekevät jonkun taktisen siirron siellä eteisessä enkä pääse enää takaisin kotiin illalla.

Joku varmaan pilailee minun kustannuksellani nyt.


Ps. Laitan kuvallisen todisteen tapahtuneesta kuvablogin puolelle, kunhan ensin pääsen kotiin. Jos pääsen.

Naurukuolema!



Näin äsken televisiosta ehkä hulluimman mainoksen ikinä! R-Kioski mainosti: "Nyt kätevästi jääpalat ärrältä" ja ruudussa oli ihan oikeasti jääpalojen kuva ja hintana 2 €!!! Siis k-a-k-s-i e-u-r-o-a! Jääpaloista! Jäädytetystä vedestä! En ehtinyt huomata kuinka monta jääpalaa tuohon hintaan sai, mutta johan on idea. Haluan tavata sen ihmisen, joka käy ostamassa noita kahden euron jääpaloja.


16. kesäkuuta 2008

Frankly, my dear, I don't give a damn

Alcinoe kehotti laittamaan blogiinsa sen elokuvan pätkän, mihin itsensä identifioi tai mikä on kolahtanut kaikista kovimpaa. En tiedä voiko sanoa, että identifioin itseni tähän, mutta en oikeastaan nähnyt muita vaihtoehtoja. Äskenkin nousi iho kananlihalle kun katsoin tuon.





Kyseinen elokuva on kokonaisuutena jotain niin upeaa, että en kyllästy siihen varmasti ikinä.

***


Onnistuin pilaamaan ilmaston tänään lahjakkaasti. Kuvittelin tekeväni hyvän teon, joskaan en kovin pyyteettömän sellaisen. Arvelin saavani asiasta ehkä pienet torut, koska en kysynyt ennen toimimista, mutta en kuitenkaan osannut odottaa toisen osapuolen reaktion olevan sellainen kuin oli. Typerä lapsellinen innostukseni muuttui hirmuiseksi pettymykseksi ja toinen taas ärsyyntyi vähintään yhtä paljon. Ja aivan eri syystä kuin olin odottanut. Pieni lumipallo kasvoi hirmuiseksi ja muuttui lopulta lumivyöryksi ja romahti ja levisi ympäri tienoita ja nyt kaikki on paskaa. Sanovat riitelyn puhdistavan ilmaa, mutta ei sen nyt ihan näin tarvisi räjähtää kuitenkaan. Onneksi "anteeksi" on sana, joka usein korjaa aika paljon.

Jos tästä jotain positiivista pitää hakea, niin ainakin sain sen adrenaliinin voimalla pyykättyä ja tiskattua. Nyt vaan särkee päätä, joten pitäisi kai mennä nukkumaan. Nälättäiskin.

Hyvää yötä, piltit.

Here now, don’t make a sound...


Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat
piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti...
~ Muumimamma ~



Olen nyt tullut takaisin!

Vietin lähes täysin netittömän viikonlopun, jos siis ei lasketa sunnuntai-iltaa kun olin jo kotona. Sunnuntaina taisin kerran tsekata tuon plutoidi-postauksen kommentit kännykällä, kun pitkästyminen alkoi vallata mieleni, ja naureskelin teille pöhköpäille. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että plutoidi on hyvä olla. Ei siitä voi loukkaantua, jos plutoidiksi kutsutaan.

Lauantaina oli serkun rippijuhlat, jotka vietettiin heillä kotona ja minun entisessä mummolassani. Ah, sitä maalaismaisemaa ja lapsuuden nostalgiaa. Siellä kuitenkin tuli vietettyä lapsena kesät lähes kokonaan. En pysty nyt laittamaan kuvaa siitä maisemasta, koska olen töissä, mutta voitte kuvitella sellaisen oikein idyllisen suomalaisen maalaismaiseman. Ilmakin oli kuin morsian, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tämä menee kyllä nyt sitten ihan hempeilyn puolelle, mutta on pakko sanoa, että harvassa paikassa minulla on niin hyvä olla kuin siellä. Ja siinä kun istuin niiden nauravaisten ihmisten keskellä niin tuntui siltä, että näiden joukkoon minä kuulunkin. Että jos sanotte minua iloiseksi ja sympaattiseksi yms. ihmiseksi, niin tiedän ainakin mistä olen ne luonteenpiirteet perinyt.

Kotiin palatessa sunnuntaina koinkin sitten varmaan jonkun kulttuurishokin, koska aloin ahdistella (itseäni) ja vitutus pukkasi pintaan. Olen näköjään kuitenkin tosi introvertti ihminen, koska tällä hetkellä ihmisten näkeminen rasittaa ihan kympillä. Tässä on nyt ainakin kolme viikonloppua peräjälkeen, että joudun olemaan sosiaalinen ja ennen kaikkea en voi vetäytyä omaan koppaani mököttämään. Tuntuu, että kaipaan ihan hirveästi paria päivää erossa muista ihmisistä. Ja eniten tässä tietysti ahdistaa se, kuten valitin jo viime viikolla, että tuo oma luukkuni on aivan järkyttävän kaaoksen vallassa. Siivota pitäisi, mutta ei ehdi tai ei jaksa. Tänään olisi kyllä pakko edes tiskata ja pestä pyykkiä. Toivottavasti illalla sataa. (Jos asuisin maan tasalla tai omistaisin parvekkeen, niin voisin noudattaa Muumimamman toimintaohjeita ja tyrkätä astiat sekä pyykit ulos sateeseen).

Katselin eilen illalla sen Rock of Love -ohjelman, jossa Bret Michaels (Poisonin laulaja) etsii itselleen tyttöystävää. Sen ohjelman suomenkielinen nimi "Rokkarille morsian" on vissiin vähän harhaanjohtava, koska ei kai siinä haeta morsianta varsinaisesti, vaan jotain rokkenroll-tyttöystävää. Naiset siinä on bitchejä, kuten noissa ohjelmissa yleensäkin, eikä se ohjelma edes ollut mikään erityisen hyvin tehty. Pakko sitä on kuitenkin katsoa ihan nostalgiasyistä, koska Poisonia joskus teinivuosina fanitin. Silloin siis, kun musiikkimakuni ei ollut vielä erityisen jalostunut... Myötähäpeää en kyllä suostu kokemaan, eiköhän tuokin ole aika pitkälle käsikirjoitettu. (Ei kovin hyvin käsikirjoitettu, mutta käsikirjoitettu silti).

Kauhea ressi pukkaa, kun en ehdi lukea blogejakaan ja google readerissa lukemattomien hässäköiden määrä sen kuin kasvaa. Kerta töitäkin pitäisi tehdä...


Positiivisia asioita:

* viime perjantain tilipäivä
* sukubileet
* punaiset tyttökengät
* ihanat uudet farkut
* kissat
* plutoidit


Hyvää viikon alkua kaikille!


Ps. Kiitos Tiia siitä shift + enter -neuvosta, se tuntuisi toimivan! :)

13. kesäkuuta 2008

Voi miten mukavaa!


Nyt ei enää tarvitse surkutella Pluton kohtaloa. Kaikkihan me tiedämme, että joku aika sitten Pluto alennettiin planeetasta kääpiöplaneetaksi. No nyt vihdoin oikeus on voittanut ja Pluto on saanut aivan ikioman arvonimen! Pluto on tästä eteenpäin plutoidi! Nyt tämä pikku plutoidi voi näyttää pitkää nenää kaikille muille taivaankappaleille, jotka eivät ole plutoideja!

Pluton lisäksi vain toinen kääpiöplaneetta Eris sai plutoidin arvonimen. Plutoidin arvonimen edellytyksenä on, että taivaankappale omistaa oman kiertoradan, on suunnilleen pallon muotoinen ja kiertää Aurinkoa kauempana kuin Neptunus. Esimerkiksi Ceres ei saanut plutoidin arvonimeä, koska kiertää Marsin ja Jupiterin välissä.

Olisinpa minäkin plutoidi!

Don't think twice, it's all right


Eilen bussissa takanani istui vanhahko pariskunta. Koska olin jättänyt mp3-soittimeni kotiin, kuuntelin heidän jutusteluaan. Keskustelu meni jotensakin näin.


Mies: Onkos se umpisuoli oikealla puolella?
Nainen: Vasemmalla
... Hetken hiljaisuus...
Nainen: Sattuuko siihen nyt?
Mies: No koko ajanhan siihen sattuu. Mistähän tällanenkin... nyt yhtäkkiä.
Nainen: No niinhän niitä tulee.
Mies vaikenee...


Tuli vaan mieleen, että toivottavasti miesparka käy pyytämässä toisen asiantuntijan lausunnon siitä, missä se umpisuoli oikeasti sijaitsee.
Vähän myöhemmin sama pariskunta jatkaa jutustelua.



Mies: Ajaapas tämä bussi lujaa.
Nainen: Tässä on hyvä ajaa, kun on suoraa tietä eikä liikennevaloja.
Mies: Sillä on varmaan työvuoro päättymässä, niin on kiire.
Nainen: Kuinka niin?
Mies: No kello on kuusi, työvuoro päättyy.
Nainen: Keskustorillahan ne vaihtaa kuskia.
Mies: Mutta voihan se kuski asua tuolla päättärin lähellä. Pääsee kotiin...
Nainen: Keskustorilla ne vaihtaa!
Mies: Joskus aina tulee sieltä toinen kuski kyytiin, kun asuu siellä päin, mä olen nähnyt...
Nainen: Älä, älä!
Mies vaikenee...


Jälkimmäisessä tapauksessa nainen kyllä varmasti oli oikeassa, keskustorillahan ne vaihtaa. Jotenkin vaan tuli keskustelun sävystä mieleen ne useat pariskunnat, joissa vaimo tuntuu heti torppaavan kaikki miehensä jutut. Ja sitten ihmetellään, kun mies lakkaa keskustelemasta. Toisaalta on varmasti niitäkin pariskuntia, joissa mies mitätöi vaimonsa mielipiteet, että sinällään tämä ei taida olla niinkään sukupuoli- kuin persoonakysymys. Minua ärsyttää sellaiset ihmiset. Toivottavasti itsestäni ei tule isona sellaista.

Huomenna (ainakaan) en kirjoittele, koska on serkun rippijuhlat Keski-Suomessa päin ja joudun viettämään netitöntä aikaa pari päivää. Se on vaikeaa, tiedättehän. Jospa viikonloppuna saisi kuitenkin edes nukkua, olen ihan sippi kohta. Oma vikahan se on, kun en ikinä mene ajoissa nukkumaan, mutta saan silti valittaa. Kauhea stressikin pukkaa, kun koti on aivan järkyttävän kaaoksen vallassa, mutta työpäivän jälkeen ei vaan jaksa siivota ja tässä on nyt ainakin kolme viikonloppua peräjälkeen, kun en ole kotona. Mieli on yleensä yhtä sekainen kuin oma koti. Kun koti on siisti, niin olokin on paljon seesteisempi.

Tää lähtis nyt syömään. Pyttäriä, yäk...

Ps. Voi pyhä lehmä, miten päin prinkkalaa ie laittaa nämä rivinvaihdot ja kappaleasettelut. En oikein tykkää, että selain heittelee html-koodia oman päänsä mukaisesti. Jos painan enteriä, niin se on perhana vieköön enter eikä mikään kappaleen vaihto!!!

12. kesäkuuta 2008

Viikon sää ja mää


Silkkaa paskaa. Mikä ihmeen kesä se sellainen on, kun kotoa lähtiessä tekee mieli kääntyä takaisin ja käydä hakemassa talvitakki niskaan? Ja pipo. Ja kaulahuivi. En ala. Jos tämä kesä on kokonaan tällaista paskaa, niin... menen lakkoon tai jotain. Joudun kyllä varmaan kohta säästä huolimattakin lakkoon, mutta se on sitten taas ihan toinen juttu. Toivottavasti en joudu, se se vasta paskaa olisikin.

Sitten tärkeämpiin asioihin! Iso ja lämmin kiitos kaikille eilen onnitelleille. Teitä oli niin paljon, ettei pystynyt enää henk.koht. vastaamaan jokaiselle. Vaikka en ollutkaan riemuissani tästä syntymäpäivästä, niin on se aina vaan kiva saada onnitteluja. Tuo laskuri on kyllä minulle armollinen, koska sen mielestä synttäreihini on yhä 1 aamu jäljellä. Ei oikein onnistuneesti toiminut se. Siihen olisi pitänyt tulla joku teksti sitten, kun yhtään aamua ei ole enää jäljellä, mutta ei sitten.

Olen kai ollut ihan kiltti, kerta sain lahjankin. (Ei kun eihän nyt ole joulu. Synttärinähän saa lahjoja, vaikkei olisi ollut kilttikään!) Mutta Annikki oli kiltti sekä käsistään kätevä ja virkkaati-virkkasi minulle tuollaisen alla näkyvän pentapus-olion (viisi lonkeroa). Voi miten suloinen pikku veijari! En ole häntä vielä itselleni saanut, mutta sain kuitenkin kuvallisen todisteen otuksen olemassa olosta. Hii! ^_^




Olen täälläkin aika ajoin valittanut siitä, kun puren leukoja öisin yhteen niin, että aamuisin ikenet soi ja niska on ihan jumissa. No tänään vihdosta viimein sain varata ajan yths:n hammaslääkäriltä. Siis todellakin sain varata ajan, koska olin joskus keväällä soittanut sinne, jolloin minut pistettiin odottamaan jonoon pääsemistä ja eilen sitten tuli kirje, että olen jonossa ja saan armollisesti nyt varata itselleni ajan pur.fys.tarkastukseen. Sitten ne vielä ihmettelivät siellä, että miksen ole käynyt hammastarkastuksessa heillä, kun olen käynyt viime kesänä yksityisellä, ja laittoivat minut nyt jonoon odottamaan aikaa hammastarkastukseen. Jono on jotain vuoden mittainen. Vuoden päästä tulee sitten varmaan taas kirje, että saan varata ajan itselleni. Mutta sain kuitenkin tästä purentahässäkästä akuuttiajan, joka on jo elokuun alussa. Kyllähän tässä nyt pari kuukautta vielä kitkuttelee, kun jotain vuoden olen jo itkenyt asiasta tekemättä sille kuitenkaan yhtään mitään.

Väsyttää ihan sikana. Onneksi huomenna on taas perjantai.

11. kesäkuuta 2008

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Olen oikeasti nukkumassa vielä, mutta kiitos postausten ajastukselle, tulin vain kertomaan teille että...




Tasan 30 vuotta sitten tänä päivänä tähän aikaan minä putkahdin maailmaan!





Luvattiin, että kriisi on sitten huomenna ohitse. Raportoin asiasta myöhemmin.



Ottakaa kakkua kaikki!!!

10. kesäkuuta 2008

Hymy ja kyynel

Kaikenlaisia ajatuksia on pyörinyt päässä eilen ja tänään, moni asia on ahdistanut (eikä vähiten vanheneminen) ja sen jälkeen moni asia on tuntunut sitäkin ihanammalta. Ihmeellistä tunnevuoristorataa tämä elämä. Ja jostain syystä tuo otsikon kappale on soinut päässäni koko päivän tänään.

Tuli muuten hauska juttu mieleen, jotan en eilen muistanut kertoa, siitä lauantaisesta konsertista. Nimittäin viime kesänä olin Tammerfesteillä katselemassa ja kuuntelemassa Maj Karmaa ja ennen heidän keikkansa alkua teltassa soitettiin Foo Fightersin Monkey Wrench -kappale. Sanoin silloin ääneen, että olispa kiva päästä joskus Foo Fightersin keikalle, mutta silloin se tuntui vain ihan höpöpuheilta ja melko mahdottomalta ajatukselta. Lauantaina sitten siellä Wembleyllä kun Foo Fighters täräytti Monkey Wrenchin, niin sain aivan yhtäkkiä flashbackin siitä viime kesäisestä hetkestä Tammerfesteillä. Tuli aika hassu tunne. Eipä tiennyt tyttö...

Tsekkasin mitä biisejä tuon Zen Stone -soittimen sisään oli ladattu valmiiksi, mutta siellä oli vain jotain ihan outoja bändejä. Jotain syntikkamusaa ja soulahtavaa musiikkia. Ei ihan mun juttujani. Bändit olivat nimeltänsä Fin Raziel, Sound Corruption, Three Kings, Hijera, Becca Burn Band, Hilary Ganger, Mr Fogg, Parka, Sowena, The Follow ja Your Mum. Never heard mitään noista. (Näppärää finglishia!)

Pari meemiläistä (tai jotain, toinen meemi ja toinen vain matkiminen) on odottamassa vuoroaan. Molemmat kuvajuttuja, joten en ole vielä ehtinyt niitä toteuttamaan. Mañana.



Hymy ja kyynel
mun sydämen Beatles ja Rolling Stones
hymy ja kyynel
juoksee Viiltäjä-Jack seuraa Sherlock Holmes

Väliin kehdon ja kappelin
väliin kohdun ja kompostin
niitä mahtuu sadoin tuhansin

Hymy ja kyynel
kun rinta on täynnä se on läikkyäkseen
hymy ja kyynel
kun palavat päässä pienet sulakkeet

Luota suukon ja sormuksen
luokse nyrkin ja unohduksen
harhailee hymyn ja kyyneleen tie

Nyt elämälle ryyppy nostetaan
olkoon makeaa tai katkeraa
kun näätte tähtitaivaan niin muistakaa
se kauas näkyy mikä kimaltaa
hymy ja kyynel

Bensa tai diesel
jotain kärry kuin kärry polttaa käydäkseen
sen näkee kun ruuvaa
koneen hienommat osat kaiken ratkaisee

Väliin miehen ja fenderin
väliin kynän ja paperin
mahtuu niin hymy kuin kyynelkin

~ Miljoonasade ~


9. kesäkuuta 2008

Cheer up boys, your make up is running!


Täällä sitä taas ollaan! Olen nyt palannut haistelemasta Lontoon tuulia. Oli oikein kiva viikonloppu ja reissu. Pitäisi kuulemma kertoa kaikki, mutta ehkä jonkinlainen tiivistelmä on riittävä matkaraportiksi. Teksti saattaa olla muuten vähän hajanaista ja edetä epäjohdonmukaisesti, koska kirjoittelen tässä töiden ohessa, mutta pakkohan tämä on purkaa systeemeistä nythetipian!

Lauantaiaamuna siis kokoonnuttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siellä saatiin heti Fostersin vip-passit sekä keikkaliput Wembleylle. Suomen päässä jengi oli hyvin hajallaan ja mietin silloin, että näinköhän huonosti tämä homma on organisoitu, mutta kyllähän se siitä selkeämmäksi muuttui sitten lähetessämme Lontoota. Helsinki-Vantaalla hengaili myös 69 Eyes. Siis koko bändi. Eivät tulleet kuitenkaan Lontoon koneeseen meidän kanssamme, vaan matkasivat sitten jonnekin muualle. En kysynyt minne. Ensimmäiset sydämen tykytykset aiheutti kuitenkin Voicelta tuttu Jukka Rossi, koska... no onhan se vaan niin sulkku! Eikö, hä?! (Voisin kohta varmaan lisätä harrastuksiini "25-vuotiaat kiharapäät". Mitä? Kehdonryöstäjä? Minäkö?) Onneksi olin kuitenkin asiasta etukäteen varoitettu, etten ihan laskenut alleni tyypin tallustellessa näköpiiriin. Jukka tuli siis Voicen kuvaaja-duden kanssa samalle reissulle ja kuvailivat siellä jotain juttuja, joten Voicelta varmaan näkyy joskus jotain ohjelmaa Foo Fightersin keikkamatkalta. Toivottavasti minä en näy siellä kuitenkaan. En ajatellut ryhtyä julkkikseksi kuitenkaan, toisin kuin eräät.


No joo, sitten lennettiin kuitenkin Lontooseen ja Lontoossa meidät jaettiin kolmeen ryhmään: sinisiin, punaisiin ja vihreisiin. Minä olin sininen. (Tämähän on äärimmäisen tärkeä tieto teille). Busseilla matkattiin lentokentältä hotellille, joka oli ihan kivenheiton päässä Heathrowsta. Hotellissa saatiin avaimet huoneisiin (aika yllättävää) sekä sandwichit ja vesipullot. Sitten saatiinkin haahuilla pari tuntia, kunnes mentiin syömään hotellin buffettiin. Ruokakin siis meni Fostersin piikkiin, joten navan sai ahtaa ihan täyteen. Harmillista tosin, etten ole oluen ystävä, koska sitä olisi ollut tarjolla enemmän kuin esimerkiksi vettä. Ruoka oli hyvää ja palvelu vähän liiankin hyvää, sillä hakiessamme jälkiruokaa oli pöytämme jo korjattu ja se vähäinenkin vesi viety pois. Ruoan jälkeen täytyikin siirtyä sitten hotellihuoneeseen juomaan, kerta ravintolassa se tuntui olevan aika kortilla. Ruoka oli hyvää, jälkiruoka oli vielä parempaa.

Päivällisen jälkeen ehti hetken maata vatsansa vieressä, kun sitten päästiinkin lähtemään kohti Wembleyn uudenkarheaa stadionia. Stadion on siis rakennettu vasta vuosi sitten ja ensimmäinen konsertti ikinä siellä oli George Michaelin. Uu. Knoppitietoa. Wembleylle mahtuu 90.000 ihmistä kaikkiaan ja sen iltaisin valaistu kaari nousee jonnekin 140 metrin korkeuteen ja näkyy kauas. Lisää knoppitietoa. Ja kyllä se sitten olikin iso! Se stadion siis. Kesti melko kauan löytää omat paikat sieltä valtavasta katsomosta. Ehkä osin siitäkin syystä, että menimme ensin ihan väärään paikkaan, mutta kenen syy se on, jos opastus on liian kehnoa? Harmillisesti tuossa vaiheessa oli niin hässäkkää, että ohitimme vain paitojen myyntipisteet ja myöhemmin ei enää tarjoutunut tilaisuutta mennä ostamaan paitaa. No, jäin sitten paidatta. Yritän kestää tämän. Lopulta kun löysimme oikeat penkit niin kävi ilmi, että lämppärit olivat jo soittaneet. Eikä kauaa tarvinnutkaan odotella, kun Foo Fighters nousi lavalle ja loppu olikin sitten yhtä ekstaasia.

Konsertti oli oikeasti aivan tajuttoman hyvä! Bändi soitti ensinnäkin ainakin kaksi tuntia, jos ei hieman ylikin. Keikka alkoi heti rytisten The Pretenderillä ja jatkui yhtä vauhdilla. Välillä oli vähän rauhallisempi vaihe, jonka jälkeen tempo taas lisääntyi siihen malliin, että konsertin lopussa tunnelma räjähti kattoon (mikäli Wembleyllä sellainen olisi) ja ihan konkreettisestikin alkoi ilotulitukset paukkua. Enkä olisi kyllä halunnut lähteä pois. Oli aika uskomaton tunnelma olla siellä 86.000 muun ihmisen kanssa katselemassa ja kuuntelemassa Foo Fightersia. Ja taisi se Dave Grohlistakin olla aika uskomatonta, kun taisi tuo hetkeksi Best of You -biisin aikana liikuttua kyyneliin asti. Encoressa oli mukana yllätysmomenttikin, josta tosin joillain oli vihiä jo etukäteen, sillä Led Zeppelinin Jimmy Page ja John Paul Jones tulivat lavalle mukaan jammailemaan. Tyypit soittivat kaksi kappaletta. Ensimmäinen oli Rock 'n' Roll, jonka lauloi Foo Fightersin rumpali Taylor Hawkins ja Dave Grohl siirtyi hakkaamaan rumpuja. Toinen Zeppelinin kappale oli Ramble On, jonka sitten lauloi taas Dave. Ja sen jälkeen Led Zepit häippäsivät lavalta ja tuli vielä pari Foo Fightersin kappaletta, viimeisenä muistaakseni jo tuo edellä mainitsemani Best of You. Olipa muuten hengästyttävän hieno keikka, etten sanoisi. Olisittepa voineet olla mukana. ;D

Keikan jälkeen siirryttiinkin sitten yllättävän sujuvasti takaisin linja-autoille ja köröteltiin kohti hotellia alkuun vähän vähemmän sujuvasti. Bussissa alkoi nukuttaa ihan turkasesti eikä silmät enää meinanneet pysyä auki. Hotellissa sitten hetken höpöttelyn jälkeen uni tuli todella nopeasti ja aamulla heräsimme säikähtäin johonkin outoon ulinaan. Hetken siinä mietittiin, että pitäisikö juosta yöpaidassa pihalle vai mitä, mutta ulinan aiheuttaja taisikin olla good old brittiläiset vesiputket. Ihme kyllä hotellissa tuli sekä kylmä että lämmin vesi ihan samasta hanasta, joten ihan ikivanha systeemi se ei ollut. Suihkussa tosin oli mystinen alasuihku, joka ei ylttynyt päälaelle asti, jos ammeessa seisoi, ja yläsuihku, josta ei saanut tulemaan vettä mitenkään. Käänsin ja väänsin, mutta en saanut sieltä mitään ulos. Hiukset piti siis pestä melko erikoisessa kumara-asennossa...

Huoneen hintaan sisältyi aamiaisbuffet, jonka kävimme sitten hotkimassa. Kahvi oli muuten aivan järjettömän pahaa, mutta heräsi sillä ainakin. Aamiaisen jälkeen oli vapaata aikaa huuhailla. Emme sitten viitsineet lähteä käymään Lontoon keskustassa, koska se olisi vaatinut ramppaamista edes takaisin hotellilta lentokentälle ja lentokentältä metrolla keskustaan sekä sama toiseen suuntaan, ja huoneiden luovutus oli luonnollisesti jo klo 12. Check-outin jälkeen saatiin vielä yhdet sandwichit ja vesipullot, joten nälkää tuolla reissulla ei tosiaankaan tarvinut nähdä. Lontoossa oli muuten eilen tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, joten vähän sieltä harmitti lähteä niin pikaisesti. Olisiko voinut parempaa päivää olla tassutella ympäri Lontoota, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Tosin silloin sataa melko varmasti.

Sittenpä siirryimmekin taas busseilla takaisin Heathrown lentokentälle, jossa kaikki sujui hyvin jouhevasti, vaikka meitä olikin iso lössi liikkeellä. Heathrowlla parasta oli tietysti ne kaikki kaupat. Ostin viidellä punnalla union jack -kuvioidut pienet, mutta äänentoistoltaan sitäkin heikkolaatuisemmat kaiuttimet mp3-soittimeeni. Ostin myös vaahtokarkin näköiset kuulokkeet (ne on kyllä hienomman väriset livenä) samaiseen soittimeen, koska niistä Skullcandyn kuulokkeista on mennyt toinen piuha poikki. Ostin myös kirsikkahilloa (teki mieli) ja jättestoran Tobleronen. Mitäs muuta..? Niin ja hotellin giftshopista ostin Mind the gap -mukin. Muuten rahat säästyi kuitenkin aika hyvin, koska kaikki ruokailu meni muiden piikkiin. Lennolla kotiin päin saatiin vielä Fostersilta sellaiset yhden gigan Creativen Zen Stone -soittimet, joissa on valmiiksi jo jotain musiikkia sisällä. Täytyy tänään illalla tsekata mitä kaikkea sinne on ladattu oikein.

Lontoossa oli hassua muuten huomata se, miten amerikkaa sitä tulee itse puhuttua. Esimerkiksi roskista käytin sanaa "trash" eikä lentokenttävirkailija meinannut ymmärtää minua ensin, kunnes korjasi kyseessä olevan "garbage". Tietysti. Vaikka oikeasti tykkään kyllä paljon enemmän brittienkusta, mutta televisiolla on selkeästi suuri vaikutus enkun kieleeni. Enkä ikinä sano "yes" vaan suusta pullahtaa aina "yeah", mikä muuten ärsyttää itseäni aivan järjettömän paljon. Täytyy varmaan ruveta katselemaan enemmän brittiohjelmia ja käydä useammin Lontoossa. Molempia, mutta erityisesti jälkimmäistä, tekisin hyvin mieluusti.

Laittelen kuviakin ehkä jossain vaiheessa, kunhan jaksan purkaa ne koneelle ja pienennellä yms. Kuvablogista voitte vilkaista alkuun ihan paria kännyllä otettua kuvaa. Ja palaan toki vielä asiaan, jos jotain oleellista unohtui reissusta kertoa!


Tuliko nyt kuitenkin kaikille selväksi, että se keikka oli aivan järjettömän huippu?!!?



Ps. En jaksa/ehdi oikolukea, joten ohittakaa kaikki kirjoitusvirheet tai muut järjettömyydet...

6. kesäkuuta 2008

Mind the gap



Tässä sitä vielä ollaan. Muutama tunti vielä, sitten nostan kytkintä (tai siis hyppään junaan) ja suuntaan kohti Vantaata. Jossa siis yövymme, koska lentokentällä pitää olla lauantaina jo aamupäivällä. Kiva tulla sitten sunnuntaina takaisin, kun koti jäi ihan järkyttävään kaaokseen. En ensinnäkään jaksanut tiskata, joten tiskipöytä pursuaa astioista. Yritin myös eilen etsiä Lontoon karttaani heikoin tuloksin. Karttaa ei näkynyt missään, mutta tavarat sen sijaan levisivät ympäri lattiaa. Aamulla sitten päätin oikeasti löytää sen kartan ja vedin tietokonepöydän kaapin sisällön lattialle. Löytyihän se kartta sieltä, mutta en kyllä niitä tavaroita ehtinyt alkaa sulloa takaisin kaappiin, joten...

Onpa hassua, kun Facebookissa (johon en täältä töistä pääse, mur) on noita julkkiksia kavereina (tai no ainakin yksi), niin pystyy seuraamaan niidenkin elämää ja saa tietoonsa melko henkilökohtaisia asioita. Maynard James Keenanilla (se Toolin laulaja siis) oli vielä hetki sitten relationship statuksena "In A Relationship" ja tänään siinä lukikin "It's Complicated". Voi raasua, onkohan sillä sydänsuruja? Kuulitte tämän sitten ensimmäisenä minulta, eikö vaan? Pitäisiköhän soittaa Seiskaan? No ei niitä varmaan kiinnosta muut kuin turhat julkkikset...

Luin eilen taas Johanna T:n blogia ja meinasin tukehtua nauruun. Joo, tiedän, yksinkertaisia ihmisiä ei saisi pilkata, mutta kun se blogi vaan on kerrassaan niin puhdasta komiikkaa. On ihan pakko siteerata tähän vähän. Jos joku on taipuvainen pahoittamaan mielensä toisille naureskelusta, niin voi hypätä seuraavaan kappaleeseen. "Käsittääkseni Ruotsissa on myös muita eri lakeja kuin Suomessa, koskien esim. avoliittoa." Ai meillä ei olekaan identtiset lait Ruotsin kanssa... :D "Kirjoitin itse ylioppilaaksi 1997 Helsingissä. Jos olisin kirjoittanut vuotta aikaisemmin, yleisarvosanani olisi ollut Laudatur." Tätä väitettä ei perustella mitenkään, esimerkiksi että johtuuko tuo yleisestä tyhmettymisestä vai kenties eximia-arvosanasta. :D :D "Minusta on ihan hauskaa lukea jotain hyvää rakkausromaania hiekkarannalla vaikka Thaimaassa, mutta muuten edes ajatus mistään tenteistä tai ryhmätöistä tms. tuntuu suorastaan puistattavalta!" Onko tuo nyt sitä naisen logiikkaa, vai mitä? :D "Mulle riittää se, jos mies on menestyvä, itse en ole mikään hirveä uraohjus." Niinpä. "Ja kuten jo aiemmin kirjoittelin, elämäkerta kirjani on myös työn alla...." Toivottavasti sen toimittaa joku, joka osaa yhdyssanat. Joo, tiedän että olen ilkeä ja itselläni ei ole varaa ja blaa blaa...

Minulla on sellainen kakkeli tilanne, että kuukautiset on myöhässä jotain kolme viikkoa jo. Raskauden vaara ei ole välitön (lue: mahdollinen), joten odottelen niitä alkavaksi hetkenä minä hyvänsä. Minun tuurillani juuri tänä viikonloppuna. Tehostaakseni tilannetta, ja ehkä jopa maksimoidakseni kurjuuden, laitoin tänään valkoiset pellavahousut jalkaan. Mikäänhän ei ole kai varmempi konsti saada niitä alkamaan kuin valkoiset housut tai hame. No, vielä ei ainakaan vaikuta siltä. Toivokaa sormet ristissä, etteivät alakaan ennen ensi viikkoa!

Ai niin muuten! Olenkin unohtanut mainita, että sain tuossa muutama päivä takaperin sähköpostia KappAhlin kanta-asiakasjutusta. Olen siis ilmeisesti tällä kertaa hyväksytty mukaan. Damn. En ehkä voi siis enää hyödyntää sitä 20 %:n alennusta. Vaikka mitään korttia sieltä ei ole vieläkään tullut.

No niin, meikä varmaan palailee maanantaina tänne. Siihen saakka... rok rok!
Ps. Pahoittelen, jos kappaleet on jotenkin ihan vinksin vonksin, mutta tämä ie EI VAAN OSAA...

5. kesäkuuta 2008

Dramatic prairie dog

Yleisön toivomuksesta.





Dam dam daaaa!!!

It´s a beautiful day in the neighborhood


Arvelen naapurustossani kasvavan jonkun pienen, mutta lahjakkaan drama queenin alun. Otin eilen pienet torkut työpäivän päätteeksi ja näillä ilmoillahan tietenkin täytyy nukkua ikkuna auki. Välillä siitä uneni lomasta kuulin, kun joku pikkulapsi väänsi ulkona itkua, jota olisin voinut vaikka väittää tekoitkuksi. Jotenkin se ei vaan tullut ihan täydestä sydämestä. Itkua jatkui vaikka kuinka kauan ja aina välillä itkun lomasta lapsi huusi hyvin surkealla äänellä, että "ikävä tuntuu!" Ensin epäilin kuulleeni väärin, mutta se huuteli ikäväänsä siellä useampaankin kertaan, joten kai se ikävä sitten tuntui. Itkuhan siinä tulee toki isommaltakin, jos on kova ikävä. Ei saisi tietenkään nauraa toisen ahdingolle, mutta kuulostihan se melko hauskalta.

Ps. Noustuani tarkistin sitten kyllä ikkunasta, ettei lapsi yksinään siellä pihalla ole itkemässä. Joku mummo näytti siltä jotain kyselevän, joten arvelin ettei pelastusjoukkojani tarvita paikalle.

4. kesäkuuta 2008

Alive in the superunknown

Päässä napsahti ihan justiinsa. Meinasin laittaa pesukoneen pyörimään, mutta eihän minulla ollut pyykinpesuainetta! Voi argh. Olisi tässä nyt toki ehtinyt vielä käydä kaupasta hakemassa, mutta en jaksanut. Sitä paitsi värjäsin äsken hiukseni, joten olen vielä päästä märkä ja puolipukeinen. Nyt jää pyykinpesu huomiseen, mutta ei ne millään ehdi kuivua seuraavaksi aamuksi (en tosiaan omista kuivausrumpua) ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä suoraan töistä reissun päälle. Toisaalta saattaisin kyllä ehtiä käydä kodin kauttakin, jos lähden töistä hyvissä ajoin. Huomenna pitää käydä vaihtamassa valuuttaa ja tiskatakin pitäisi jaksaa jossain välissä, mutta saattaapi jäädä jaksamatta. Eipä nuo astiat täältä viikonloppuna minnekään karkaa.

Mutta kolmen päivän päästä tähän aikaan olen Wembleyllä ja Foo Fighters aloittaa soittamaan ihan kohta! Täytyy muistaa ottaa mukaan kamera ja hammasharja ja rahaa ja ehkä jopa kartta ja passikin olisi ihan kiva muistaa...

Tässä alkaa muutkin aamut käymään vähiin, mutta ei puhuta niistä vielä. Argh!





First it steals your mind and then it steals your soul...

3. kesäkuuta 2008

Itserakkauspostaus

Minä olen matkija-apina ja haluan kanssa laittaa lähikuvan näkimestäni.




Silmä on aika hieno elin, kun sitä oikein tarkkaan katsoo. Tai ei niin tarkkaankaan tarvi katsoa, onhan silmät kauniita kauempaakin. Ihmeellinen on luontoäiti.

Silmäni punoittaa silkasta väsymyksestä jo tähän aikaan illasta ja yksi ripsikin on kääntynyt ihan väärään suuntaan.

Ain laulain työtäs tee

Tärkeimmät ensiksi! Eli teidän ei tarvitse enää huolehtia tarralapputilanteestani. Olen saanut uusia, virkeitä ja vähemmän masentavia lappusia. Huh! Tämän voitte todentaa jälleen tuolta Harmittomien Kuvien puolelta.

Tuosta tulikin mieleeni, että tuon kuvablogin avainsanat ja siinä samalla myös kanavat olivat mystisesti kadonneet blogilistalta tuossa pari päivää sitten. Lisäsin ne sinne uudestaan, enkä enää jaksanut edes ihmetellä asiaa. Onneksi tuo on kuitenkin vain blogilista, joka törttöilee noin, eikä esimerkiksi joku verkkopankki. Ai niin... Ha ha. (Nordean asiakkaana on hyvä naureskella).

Toiseksi tärkein asia on se, että Kurt Cobain on nyt varastettu. Aika järkyttävää! (Jostain syystä ei kyllä oikeasti järkytä yhtään). Kurt oli siis jossain vaaleanpunaisessa käsilaukusta, jonka varkaat pöllivät. Toivottavasti edes tiesivät mitä veivät, etteivät kippaa sitä sisältöä lähimpään tuhkakuppiin. Vaikka en tiedä harmittaisiko se Kurtia laisinkaan. Varmaan vain naurattaisi. Niinhän sitä pitää lähteä kuin elääkin.

Tämä aamu oli huomattavasti parempi kuin eilinen. Suhasin töihin pyörällä ja sormet sekä varpaat meinasivat jäätyä, koska eihän sukkia voi enää tähän aikaan vuodesta käyttää. Eikä ne sukat sormia olisi lämmittäneetkään. Takapuoli on vähän arkana, mutta kyllähän se tästä taas harjaantuu.

Takapuolen harjaantumisesta tulikin mieleeni, että olen kahtena viime yönä nähnyt jonkin sorttisia seksipainoitteisia unia. Varsin miellyttävässä seurassa. Ja vieläpä samassa seurassa jopa molempina öinä. Olen jopa unissani yksiavioinen, ihanaa! Ihan kivoja unia kuitenkin. Mikähän kuunkierto nyt on menossa oikein? Varmaan ovuloin, tai jotain. :D

No niin... Jatketaas taas. (Töitä siis, että pääsee kotiinkin).

2. kesäkuuta 2008

Laadidaa


Se on aina hienoa, kun hommat menee putkeen!

Aamulla heräsin herätyskellon piipitykseen, tai oikeastaan tein parhaani olla heräämättä. Ja onnistuinkin siinä melko menestyksellisesti, kunnes heikelätailinnanahde alkoi kailottaa radiossani jotain viehkeää sekä hehkeää. No, revin sitten itseni ylös. Kahvia en viitsinyt keittää, koska tiesin saavani sitä heti ensitöikseni työpaikalla. Koska kello oli jo melko paljon, päätin jättää väliin hiustenpesun ja uskottelin itselleni, ettei tilanne oikeasti ole niin paha. No voin kertoa, että oli se. Mitään päälle pantavaakaan en meinannut löytää noista täyteen tungetuista kaapeista, koska no... niistä ei löydä mitään, koska ovat liian täysiä. Valmistauduin siis lähtemään töihin näyttäen petolinnun peräpäältä. Päätin ottaa bussin, koska olin ajatellut mennä käymään kaupungilla töiden jälkeen. Vaan sittenpä muistin että kesäaikataulut! Myöhästyin ensimmäisestä bussista ja seuraava meni vasta 20 minuutin päästä. (Tässä välissä ehdin hyvin etsiä vaatteita kaapeista, joskaan en löytänyt). Kaiken lisäksi kotonani oli ärsyttävän kuumaa ja ulkona taas oli kostean nihkeä ilma. Olin siis väsynyt, pottuuntunut, paskainen sekä nihkeä, kun raahustin töihin.

No eipä siinä vielä kaikki. Kun pääsin työpaikalleni, kello oli jo ties mitä, joka tarkoitti, että töissä tarvii myös olla pitkään. Olin viime viikolla työskennellyt sairaslomalla olleen työtoverin tietokoneella, mutta nyt kävelin "omalle" tietokoneelleni ja painoin virtanappulaa. Mitään ei tapahtunut. Painoin uudestaan. Ei yhäkään reaktiota. Kirosin ääneen. Hetken harkitsin masiinan heittämistä ikkunasta, mutta sitten satuin tsekkaamaan koneen taakse. Eihän siellä ollut piuhan piuhaa kiinni. Sain viimeisillä voimillani kiinnitettyä piuhat tietokoneeseen ja painoin virtanappulaa. Tällä kertaa rakkine jopa käynnistyi, vaan mitä tapahtui! Kone pahoitteli, ettei windows voinut käynnistyä ja kyseli että tahtoisinko käynnistää koneen kenties vikasietotilassa vaiko jatkaa normaalia käynnistystä jne. No teinpä mitä tahansa, niin hetken päästä tuli ilmoitus ties mistä korruptiosta ja kone buuttasi itsensä. Siinä se sitten leikki piirileikkejä kanssani, kunnes kutsuin atk-duden paikalle. Atk-dude sanoi asentavansa koko paskan uudelleen, jossa tietysti kesti kaikkineen useampi hetki, ja niinhän siinä sitten kävi, että pääsin tekemään töitä vasta lounaan jälkeen.

Mutta tiedättekö mikä sen kamelin selän sitten lopulta katkaisi? Ne saamarin post-it -laput! Ne samat ällöttävän harmaat ja tappavan tylsän väriset post-it -laput, jotka joku ehkä saattaa muistaa jo viime kesältä. Siinä ne uskollisina odottivat minua työpöydälläni, eivätkä olleen vähentyneet yhtään viime kesästä! Tuntui kuin ne olisivat suorastaan ilkkuneet minulle siinä. Olin jo valmis ripustamaan itseni kiikkuun. Onneksi sitten sain kuitenkin nopeasti muuta ajateltavaa ja unohdin itsetuhoiset ajatukset. Sen kyllä päätin, että aion huomenna hakea uusia ja värikkäämpiä post-it -lappuja työpöydälleni. Mikään ei minua voi estää! As god is my witness...!!!

Noita masentavia post-it -lappuja voi muuten käydä ihmettelemässä kuvablogissani.


Tänään menen kyllä ajoissa nukkumaan. Vaikka mitä hyötä siitäkään oikeasti on? Joka tapauksessa työpäivän jälkeen väsyttää, oli nukkunut sitten viisi tai kahdeksan tuntia.


Ps. Tietääkö kukaan miksi sekä se juttu joka päivällä syödään että myös ilmansuunta on nimeltään lounas? Mikä logiikka siinä oikein on?

1. kesäkuuta 2008

School's out for summer...

Mitähän sitä sanois tänään? On jotenkin väsy olo. Kai se on tää lämpö, mikä on kyllä oikein mukavaa. Kävin tänään ottamassa polkupyöräni talviteloilta. Pumppasin renkaat ja kävin Teboililla pesemässä pyörän. Renkaiden pumppaus ei ottanut kyllä ensin sujuakseen ja tuli kauheat suorituspaineet, kun ympärillä alkoi hiissata kaikenlaisia naapurin ukkoja, jotka kyselivät että no tuleeko siitä mitään ja meneekö sinne ilmaa. No ei mennyt, paitsi sitten kun venttiilistä kuului plops ja ilma alkoi vihdoin mennä renkaaseen sisäänkin. Oli kiva pyöräillä pitkästä aikaa, joskin hiukan raskasta. Lääh.

Eipä tässä oikein muuta. Tein pari testiä, jotka Sirtsukin oli tehnyt. Testejä löytyy täältä.


Mikä musiikki olen?

Olet rock!

Räväkkä asenteesi on se, joka sinussa yleensä ensimmäisenä huomataan. Sinä et paljon elämää pelkää, haluat kokea ja nähdä kaiken sen - ja pitää samalla vähän hauskaa! Olet ehdottoman aito ja ehkä vähän alkukantainenkin tyyppi. Arvostat myös muissa samoja piirteitä, hienostelu ja teeskentely joutavat mielestäsi romukoppaan! Särmikkäät rock-tyypit viihtyvät ehdottomasti parhaiten toisten rokkareiden kanssa, hämyisistä baareista saattaa seuraan joskus lyöttäytyä jazzareitakin. Kesyyntyessään rokkarit saattavat kuitenkin löytää onnensa yllättäen klassisen musiikin edustajien parista. Uskomatonta, mutta totta!


Mikä vanha suomalainen sananlasku olen?

Ahkera äiti kasvattaa laiskoja tyttäriä.

Olet oikea suomalaisen sisun perikuva: pystyt kaikeen, vähintään aina. Sinusta on varmasti väännetty monia sananlaskuja, mutta valitsimme tämän, jotta muistaisit välillä helliä itseäsi! Suomen suvi menee usein mökillä huhkiessa, vaikka miten piti löhöillä! Ota välillä lunkisti ja anna muiden hoitaa hosuminen. On hyvä muistaa, että ahkera äiti kasvattaa laiskoja tyttäriä. Älä siis tarjoudu hoitamaan kodin jokaista pikkuasiaa, ja anna sen sukankin lojua esiteinisi lattialla aivan rauhassa!
Vielä joku...

Kuka elokuvan sankaritar olen?

Olet Amélie!

Sinä olet omaperäinen Amelie, mielenkiintoinen sekoitus oveluutta, uteliaisuutta, haurautta ja herttaisuutta. Välillä saatat elää täysin omissa maailmoissasi ja olet pikkuisen erakkomainen luonne. Sinun pitäisi uskaltautua enemmän muiden joukkoon, sillä yleensä ihmiset pitävät sinusta -todella paljon!
Haluat jakaa onnea ympärillesi - ihmisille jotka sitä tuntuvat tarvitsevan. Vaikka perimmäiset ajatuksesi ovat hyviä, niin muista, ettet kuitenkaan voi aina auttaa kaikkia. Rakastuessasi olet hieman ujo, ja eräs ongelmasi onkin siinä, ettet osaa ihmissuhteissa auttaa itseäsi. Mutta usko pois, myös sinä ansaitset - ja varmasti myös saavutat -onnesi.




Ne joilla on kesäloma: iloitkaa siitä! :)





Heipparallaa!