Grumla icke flickans själ! (*

Kiva, kun noista Vuodatuksen toikkaroinneista ei pääse millään eroon, vaikka miten vähän yrittäisi olla tekemisissä sen kanssa. Nyt on readerissa paukkunut sadat ja tuhannet (no ei nyt ihan) lukemattomat kirjoitukset, kun joka ikinen Vuodatuksen blogi, oli miten vanha ja kuopattu sitten tahansa, on yhtäkkiä päivittänyt kymmenen viimeisintä kirjoitustaan uudestaan. Olen löytänyt ö-mapista sellaisia vanhoja blogeja, joiden olemassaoloa en ole muistanutkaan. Kaikista en yhäkään tiedä miksi olen joskus lukenut niitä. (Laitan readerissa ö-mappiin ne blogit, jotka eivät päivity enää. Henkiin heräämisen toivossa en halua poistaa tilausta kuitenkaan.)

Minulla on ollut muutaman päivän massiivinen niskajumi. En oikein saa sitä laukeamaan millään. Sunnuntai-iltana kaivoin vanhan ystäväni yökiskon esiin ja olen nyt pari yötä nukkunut sen kanssa, mutta sekään ei tunnu auttavan. Olen yrittänyt vältellä liiallisen kipulääkkeen syöntiä, mutta nyt aion kyllä marssia apteekkiin ja turruttaa tuskani. Eikö merde (pardon my french) voisi olla yhtään kokonaista viikkoa, että ei sattuisi jonnekin? Mitähän tämä elämä on sitten, kun olen kuusikymppinen?

Äh. Kirjoitin tähän pari kappaletta lisää valitusta, mutta pyyhin ne pois. Olisikohan välillä jotain positiivista sanottavaa? 

Ainakin kissa on ikäisekseen (16 v) terve, jos omistajansa ei olekaan. Kissalla on hammaskiveä ja hieman verenpaine kohollaan, mutta muuten kaikki on hyvin. Niin ja mahakatarri, mutta kelläpä ei olisi. Jos verenpaine on uusintamittauksen jälkeen vielä kohollaan, niin saatamme joutua alkaa lääkitä sitä. Kissa ei arvosta eläinlääkärissä käymistä, mutta onneksi se ei ole pitkävihainen. Silloin kun kissa oli pieni, kävimme eläinlääkärissä, jossa sai tutkimushuoneessa aivan vapaasti kulkea ja tutkia paikkoja. Nykyisessä eläinlääkärissä ei saa poistua tutkimuspöydältä. Kissan mielestä se on tyhmää.

Vanhin tuntemani kissa on elänyt 24-vuotiaaksi. Siinä mielessä 16 vuotta ei ole vielä mitenkään superpitkä ikä, mutta silti tuntuu, että koko ajan mennään jatkoajalla. Maksoin kissasta 20 markkaa aikanaan. On se ollut sen arvoinen ja paljon enemmänkin.

*) Suom. Älä samenna tytön sielua! 
Otsikko lainattu J. L. Runebergilta, jonka päivää vietämme tänään. Varokaahan torttuja! Itse en syö tänään runebergintorttua, sillä söin oman osuuteni (1 kpl) jo viime lauantaina. Kauas ollaan tultu näistä ajoista! (Lyhytjänteisyyteni on ollut huomattavissa jo tuolloin, sillä torttuvertailun toinen osa ei ilmeisesti koskaan ole ilmestynyt). 

Kissan viikset ja katin kontit

Tämä nuori kissaherra nimeltänsä Urpo etsii uutta kotia. Urpo on lähellä sydäntäni, koska olen blogituntenut sen ihan pennusta alkaen. Urpo on aika paras. Urpo asustelee käsittääkseni jossain Pohjanmaalla päin tällä hetkellä.

Jos haluat Urposta kaverin itsellesi, niin ota yhteyttä Henuun.

Kissa

Kissalla on tapana käydä hiekka-astialla ja sen jälkeen hypätä kävelemään olohuoneen tummalle puiselle pöydälle, kun kukaan ei ole näkemässä. Aamulla tästä todistavat vain hiekkaiset tassunjäljet pöydällä. Kissa tietää muutenkin ne paikat, joihin ei saa mennä silloin kun ihmiset näkevät. Muulloin kaikki on sallittua.

Yhtenä iltana istuin läppärin kanssa nojatuolissa ja kissa tassutteli ympäri asuntoa. Huomasin vasta pitkän ajan päästä, että kissa istui hievahtamatta pimeässä makuuhuoneessa tuijottamassa minua niin, että kiiluvat silmät vain näkyivät. En tiedä miten pitkään se oli istunut siinä katselemassa. Silloin tuli mieleen tämä.

Kissa ei ole enää kauhean nuori, joten suurimman osan ajasta se viettää nukkuen saunan lauteilla (tai kylpyhuoneen matolla, kuten kuvassa). Paitsi silloin kun se tahtoo ruokaa. Sen lempiruokaa on tonnikala ja yhtenäkin aamuna se protestoi kovaäänisesti, kun annoin väärää ruokaa. Hetkeä myöhemmin kissa kuitenkin palasi syömään hyvällä ruokahalulla antamaani ruokaa. Kunhan oli tehnyt pointtinsa selväksi. Pelkkä säilyketölkin avaaminen saa kissan lähes hepulin partaalle. Eilen illalla tein lämpimiä tonnikalavoileipiä ihmisille. Kissalla on kyky saada itsensä kuulostamaan todella surkealta ja nälkäkuoleman partaalla olevalta raasulta, joten pakkohan sillekin oli sitten antaa tonnikalaa (kissojen sellaista).

Kissa on itämaista sukua ja käyttäytyy arvonsa mukaisesti. Kissaa ei saa silittää, mikäli kissa ei halua tulla silitetyksi. Jos kissaa yrittää silittää ilman sen lupaa, se ikään kuin katoaa käden alta ja jatkaa matkaansa niin matalana kuin vain mahdollista. Mutta jos kissa haluaa silityksiä, se ilmaisee sen kyllä hyvin kovaäänisesti. Ja silityksen täytyy tapahtua eteisen käytävämatolla. Muut paikat eivät ole kelvollisia silitystoimiin.

Jos kissalle ostaa kaupasta jotain, joka kulkee nimellä "kissan lelu", se ei taatusti halua leikkiä sillä. Sen sijaan kissa innostuu suunnattomasti vaikkapa jostain pakkausmateriaaleista. Jos on kuminauha, jonka päässä on hiiri, kissa haluaa leikkiä sillä kuminauhalla. Se hiiri ei kissaa kiinnosta. Kissa kelpuuttaa uuden lelun kyllä melko nopeasti jo noin vuoden päästä sen hankkimisesta.

Jos kissaa harmittaa, se osoittaa mieltään alkamalla katsella ylös naulakkoon tai verhoihin. Kissa on opettanut meidät ihmiset niin hyvin ymmärtämään, että jos epäkohtia ei oikaista nyt heti, niin kissa aikoo kiivetä parasta takkiasi pitkin naulakon päälle.

Miten kissaa muka voisi olla rakastamatta?