generated by sloganizer.net

30. kesäkuuta 2012

30. A FRIEND


Ihmisen paras ystävä, sanovat.

I know, I know for sure that life is beautiful around the world

Koska huomenna alkaa heinäkuu, niin tässäpä heinäkuun kuva päivässä -haasteen aiheet:



Jatkan säännöllisen epäsäännöllisesti eli silloin kun huvittaa.

29. kesäkuuta 2012

Wakey wakey, rise and shine


Saatoin tänään vahingossa korjata aiemmin narisemani herätyskellon torkkunapin toimimattomuuden. Nimittäin aamulla, kun herätyskello soi, käännähdin oikealta kyljeltä vasemmalle ja kurotin painamaan torkkua, tai lähinnä valmistauduin hakkaamaan sitä useaan otteeseen, että piipitys hiljenisi. Vaan oikea käteni olikin totaalisen puutunut, joten se lätkähti herätyskellon päälle sen sijaan, että olisi normaalin käden tavoin vain sirosti painanut torkkunappia (tai minun tapauksessani hakannut sitä kuin viimeistä päivää). Hervottoman käteni lätkähdyksen painosta herätyskello lensi tatamiin. Nostettuani sen takaisin pystyyn ja saatuani sen vaimenemaan, nukahdin luonnollisesti seuraavaksi neljäksi minuutiksi. Ja kun kello alkoi uudestaan piipittää, niin katsos vain, torkkunappi toimi taas kuin unelma! Ja seuraavalla kerralla! Ja seuraavalla kerralla!

Toivon totisesti, että tämä on nyt torkkunapin pysyvä tila. Tunnen jo valmiiksi eroahdistusta herätyskellostani. Katsoin eilen sen pohjassa olevasta takuutarrasta, että olen ostanut sen vuonna 1998. Se on kaiken kaikkiaan täydellinen herätyskello ja sitä on varmasti lähes mahdoton korvata. Siinä on näppärästi torkku ja valo samassa nappulassa. Sen kellotaulun takaa loistava valo on mukavan sininen. Se on itsekin mukavan sininen. Se on merkiltänsä Citizen.

Sillä on kyllä ärsyttävä ominaisuus alkaa huutaa kuin hinaaja, jos en reagoi sen piipittämiseen riittävän nopeasti ja olenkin sille monesti vihainen aamuvarhaiseen aikaan, mutta en silti haluaisi erota siitä. Mistään ei varmasti löydy enää yhtä hyvää herätyskelloa, jos meidän rakkauteemme nyt tulee ryppy tämän torkutuserimielisyyden takia.

Nykyisin herätyskellot ovat ihan aliarvostettuja. Kaikki käyttävät vaan kännyköitä herättämiseen. Itse en uskalla laittaa kännyä yöpöydälleni herättämään, koska vaihtoehtoisesti joko heittäisin sen vahingossa kanveesiin ja hajottaisin tai sitten kaataisin sen päälle vesilasin. Kumpikaan vaihtoehto ei kiehdo.

Postauksen kuva lainattu itseltäni kesäkuun kuva päivässä -haasteen ensimmäiseltä päivältä.

28. kesäkuuta 2012

28. ON THE SHELF


Kello roikkuu hyllyn reunalta.

I will not tolerate you


Internetissä velloo taas eräänlainen homokeskustelu. Joku hahmo oli loukkaantunut, kun juhannustansseissa oltiin kehoitettu miehiä hakemaan naisia tanssimaan, koska se on niin heteronormatiivista ja vähemmistöjä syrjivää. Samoin dj tai joku vastaava oli sanonut naisten laittautuneen miehiä varten, mikä sinällään nyt voi olla joko totta tai törpösti sanottu, riippuen tapauksesta. En ota tuohon nyt kantaa sen enempää, niin moni on sanonut sanasensa asiasta jo niin paljon paremmin (ja moni myös toki paljon huonommin).

Lueskelin kuitenkin eilen iltaviihteekseni tuon kyseisen tapahtuman FB-sivulta vääntöä aiheesta. Keskustelun aloittajan tapa ilmaista itseään oli suhteellisen hyökkäävä ja syyllistävä, joten joku oli kommentoinut ketjuun, että tämän jälkeen ei ainakaan tee enää yhtään mieli suvaita(*. Tuo lause jotenkin pysäytti ja pisti miettimään.

Ei tee mieli enää yhtään suvaita. Minkälaiselle ihmiselle tulee mieleen edes sanoa tai ajatella jotain tuollaista? Sehän tarkoittaa jotakuinkin samaa, kuin että on olemassa joku vähän epämiellyttävä ryhmä, jota ei varsinaisesti hyväksy tai josta ei pidä, mutta jos ne oikein ovat kiltisti, niin ehkä niitä sitten voi suvaita. Mutta jos vähänkin sukset menee ristiin, niin ei kyllä yhtään tee mieli suvaita enää.

Suvaitseminen on itsessään jotenkin niin hölmö ja jopa vastenmielinen sana. Suvaitseminen sanana asettaa monesti suvaitsevan osapuolen suvaittujen yläpuolelle. On heteroita. On homoja. On biseksuaaleja. On miehiä. On naisia. On jotain siltä väliltä. Mikä minä muka olen suvaitsemaan kenenkään toisen olemista tai seksuaalisuutensa toteuttamista (lain rajoissa)? Tuntuisi kauhealta, että jonkun tarvitsisi suvaita minua. Pyh. Mutta kai niin kauan kuin on ahdasmielisyyttä, niin tarvitsemme myös suvaitsemista.

Tiedän siis kyllä, mikä on Unescon määritelmä suvaitsevaisuudelle ja hieno määritelmä se onkin, eli ei tarvitse tulla kertomaan. Käsittelen nyt vain sitä, miltä se fiilispohjalta tuntuu, kun joku sanoo suvaitsensa jotain toista ihmistä syystä x. Tai oikeastaan, kun ei enää huvitakaan suvaita.

En pysty linkittämään Facebookiin täältä töistä käsin, mutta Norpatin postauksesta löydätte tarvittavan infon, JOS haluatte lukea kyseisen keskustelun ettekä vielä tiedä mistä on kyse. Suosittelen oman mielenrauhanne kannalta kuitenkin harkitsemaan vakavasti väliin jättämistä. Tai jos luette, niin älkää sitten tulko minua syyttämään, kun löydätte kuontalostanne sen ensimmäisen harmaan hiuksen...

*) Sanamuoto ei ole tarkka lainaus, koska en pääse lähdettä tarkistamaan nyt. Asiasisältö on kuitenkin sama.

27. kesäkuuta 2012

27. BATHROOM


Suihkuverhokaveri.

Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi

Asioita, jotka tänään ärsyttävät:

  • Autojen tyhjäkäynti. Asun niin matalalla, että autojen äänet (ja hajut) tulevat asuntooni melko suodattamattomina. Aika usein joku älypää pitää autoa käynnissä kadun varressa useita minuutteja, jotka toisinaan tuntuvat vuosilta. Se jurnuttava ääni saa hampaani kirskumaan ja verisuonet katkeilemaan päässäni. Jos pysähdytään, niin sammutetaan se auto ja jos ei sammuteta, niin jatketaan matkaa!!!
  • Laskut, joissa lukee isolla "käyttäkää maksaessanne viitenumeroa", mutta se itse viitenumero on piilotettu pienellä präntillä johonkin ihan omituiseen kohtaan.
  • Vähintään 15 vuotta hyvin palvelleen herätyskellon torkkupainike alkaa hajota. Kuten olen joskus kertonut, olen ahkera torkuttaja ja joudun raivotiloihin heti herättyäni, jos kello ei lakkaakaan soimasta torkkua painaessa. Painiketta täytyy nykyään hakata tonnin lekalla, että herätys siirtyy taas sinne neljän minuutin päähän.
  • Omituinen kutina. Olen alkanut epäillä, että joku ruoka-aine aiheuttaa minulle kutinaa ympäri kehoa, mutta en ole löytänyt mitään yhteyttä kutinahetkien välillä. Kutisee nenänpää, korvanlehti, päänahka ja välillä joku muukin osa ruumiista.
  • Paska kesäsää (lue: kylmä ja märkä), eikä siitä voi oikein reklamoidakaan kenellekään.
  • Jatkakaa itse listaa haluamallanne tavalla.

25. kesäkuuta 2012

It's better to burn out than to fade away


Kuuntelin aamulla työmatkalla Nirvanaa ja ajattelin Kurt Cobainia ja miten mahtavaa kaikki on. No siis, Cobainin kohtalo ei tietenkään ollut mahtava, mutta rock'n'roll vaatii uhrinsa ja jokainen sukupolvi omat ikoninsa. Kurt Cobain oli meidän sukupolvemme Jim Morrison. Jäin miettimään, kuka on tämän nykyisen nuoren sukupolven ikoni?

Amy Winehouse onnistui kuolemaan siinä legendaarisessa 27 vuoden iässä, mutta en tiedä onko hänestä nousemaan samanlaiseen puolijumalan asemaan kuin esim. Morrison ja Cobain ovat nousseet. Luin viime viikolla kolumnin Bieber-sukupolvesta, joka ei kapinoi. Siinä oli ihan hyvää pohdintaa ja kanssani yhteneväisiä näkemyksiä asioista. Olen tosin puolueellinen arvioimaan kirjoitusta tällaisena grunge-ajan lapsena.

Ehkä nykynuoret eivät tarvitse kärsivää ja nuorena kuolevaa taiteiljiaa omaksi soihdunkantajakseen. Ehkä heille Justin Bieber on justiinsa hyvä ikoni.

Kun kysytään, onko Justin Bieber oman sukupolvensa Kurt Cobain, niin ensimmäinen reaktioni on voimakas vastustus. Mutta kun pääsen ylitse siitä, että ei nuorempaa sukupolvea tarvitsekaan ymmärtää eikä kukaan siloposki voi vastata Cobainia, niin ehkä tuossa ajatuksessa on itu. Tosin emmehän me tietenkään toivo, että Justin kuolisi 27-vuotiaana ja siihen on vielä niin monta vuotta aikaa, että tulemme näkemään, onko Bieberin tähti jo himmennyt siihen mennessä. Itse en kyllä tunne ketään, joka kuuntelisi Bieberiä tai Robinia tai kaltaisiaan, mutta en taida kauheasti tuntea tuon sukupolven edustajia. (Hei kamoon lapset, miten sitä voi kuunnella?)

Olen joskus ennenkin varmasti pohtinut, millä meidän ns. y-sukupolven jälkeläiset voivat enää kapinoida, kun me olemme jo tehneet kaiken mitä voi tehdä kauhistuttaakseen vanhempiaan. No siinäpä se. Ne kuuntelevat Justin Bieberiä, pitävät muotiblogeja, kaikki on bling blingiä ja glitteriä. Kerskakulutus on mahtavaa ja tekniset vimpaimet ovat viimeisen päälle. Viihdettä tulee joka tuutista ähkyksi asti eikä minkään eteen tarvitse nähdä paljoakaan vaivaa. (Yleistyksiä, tiedän, ei kaikilla ole helppo elämä eikä kaikkien toiveammatti ole julkkis). Ei ihmekään, että nuori sukupolvi voi entistä huonommin.

Onhan se kai luonnon laki, että vanhempi sukupolvi ei koskaan ymmärrä seuraavaa sukupolvea, kapinoivat ne sitten enemmän tai vähemmän kuin vanhempansa. Mutta yksi asia on varmaa. Nimittäin tämän Bieber-sukupolven jälkeen tulee taas seuraava sukupolvi, joka ihan taatusti kapinoi vanhempiaan vastaan ja toivon mukaan vastustaa kaikkea sellaista päälle liimattua pinnallisuutta. Heihin minä luotan.

Kuvat: Funnyjunk.com

24. kesäkuuta 2012

24. ON YOUR MIND


Sunnuntaisää, sunnuntaifiilis. Puita kuvattuna märän ikkunalasin lävitse.

23. MOVEMENT


Järven pinta värisi vain vähän, kun hämähäkki kipitti sitä pitkin.

Ps. Perjantain ja lauantain kuvissa on selkeästi havaittavissa jonkinlainen hämähäkkiteema, mutta mitä muutakaan sitä mökillä kuvaisi kuin hämähäkkejä.

22. FROM A HIGH ANGLE


Kuvassa on hämähäkinseitti hämähäkkeineen ja saaliineen (ja muine roskineen) kuvattuna yläpuolelta.

21. kesäkuuta 2012

You've got her in your pocket

Mistä tietää olevansa jo liian vanha niin kuin kaikkeen? No siitä, kun ei enää tajua, mitä nuoriso päällensä punkee ja tunkee.

No niin. Lyhyen alustuksen jälkeen isken tähän ihan suoraan kuvan, sillä kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:


Taskujen lerpatus farkkushortsien lahkeiden alta on tosi nättiä ja seksikästä? Vai onko tarkoitus ollakin ruma? Siis ihan oikeasti? 

Olen nähnyt näitä tuolla kadulla ihan in action eivätkä ne taatusti näytä ainakaan yhtään paremmalta kuin tuon mallin päällä kuvassa yllä.

Tässä alemmassa kuvassa nuo itse asiassa näyttää siltä kuin tuolta lahkeiden alta roikkuisi valtavan kokoiset terveyssiteet. Nättiä.




Antakaa mun kaikki kestää!

21. WHERE YOU SLEPT


Nukuin kovin yllättäin aivan omassa sängyssäni. Ikean kainalotyyny (kuvassa etuoikealla) on ihan must!

Poistun juhannukseksi internetin ulottumattomiin, joten perjantain ja lauantain kuvat ilmestyvät aikaisintaan sunnuntaina, jos ollenkaan.

Viettäkäähän kaikki itsenne näköinen ja oloinen juhannus!

20. kesäkuuta 2012

20. FAVE PHOTO YOU'VE EVER TAKEN


Ei nyt sentään liioitella, mutta kuva sorsasta on otettu päivänä, joka oli mukava, lämmin kesäpäivä ja muutenkin maailma oli silloin mallillaan. 



Molemmat kuvat on otettu toissa kesänä Tahmelan rannassa, kun Venäjän metsäpalot saivat koko taivaanrannan ihan sumuiseksi. Se oli jotenkin tunnelmallista.


Suomen kesä on jotenkin niin surullinen. Ensin sitä odottaa yhdeksän kuukautta ja sitten kun se vihdoin tulee, niin sääolosuhteet muistuttavat hetkittäin lähinnä syksyä ja minä vilustun joka ainoa kesä! Kuten nyt taas. Olen sairaslomalla pari päivää, koska keuhkot repeävät heti kun yritän liikkua ja nenäkin on tukossa.


Tulisipa jo kunnon kesä.

19. kesäkuuta 2012

Don't pin and drive


Seuraa kirjoitus sarjoissa "Häh, minäkö yksinkertainen, en tajuu?" ja "Olenko taas aivan yksin tässä maailmassa?".

Eli siis tuo Pinterest? Täh? Mikä juttu? Ihmiset "pinnailevat" siellä joko omia tai toisten kuvia. Miksi? Mihin tarkoitukseen? Sitten niitä floodataan toisten Facebook-uutisvirtaan. Jälleen: Miksi? Mikä pointti? Silloin kivikaudella kun minä olin nuori, niin pinnaaminen tarkoitti jotain aivan muuta!

Minua ei varsinaisesti (lue: ollenkaan) haittaa kyseinen toiminta, mutta en vaan tajua sitä. Mitä iloa voi ihminen saada jostain kuvien "pinnailusta"? Vai onko tämä vain yksi uusi tapa antaa happea sille sisäiselle narsissille, kun päästään kertomaan muille mistä tykkää tai mitä omistaa tms.?

Voin ihan avoimesti myöntää, että en ole kokeillut kyseistä toimintaa, koska se ei herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. Toisaalta en halua edes kokeilla, koska en tarvitse enää yhtään sosiaalisen median sovellusta lisää, joka liimaisi minut tähän tietokoneen ääreen taas vähän enemmän. Tosin epäilen Pinterestin olevan yhtä addiktoiva kuin Google+, eli ei ollenkaan.

Pinterestissä on kyllä yksi lieveilmiö, josta en pidä. Se on tekijänoikeuksien rikkominen. Olen omin silmin todistanut, miten eräs bloggaaja oli tehnyt "teoksen", ottanut siitä kuvan, laittanut sen blogiinsa ja jo samana päivänä joku FB-kaverini oli pinnannut sen kuvan "hauskana juttuna" ilman, että siitä Pinterest-sivusta kävi millään tapaa enää ilmi mihin se kuva liittyi tai kenelle se kuului. Jännityksellä odotan, koska törmään ensimmäiseen omaan kuvaani (ei naamakuvaani vaan itseni ottamaan) jonkun "pinnaamana".

"Pinnailkaa" te vaan illat pitkät (omia) kuvianne, minä pelaan Angry Birdsia.

Ps. Kirjoitus kuuluu myös sarjaan "Näin käytät erityispaljon lainausmerkkejä".

18. kesäkuuta 2012

18. SOMETHING WE DON'T KNOW ABOUT YOU


Ehkä tiedätte tai ehkä ette, että en ole koskaan ollut Turussa sillä tavalla Turussa olemisen ilosta. Olen käynyt Turussa ainoastaan pari-kolme kertaa kulkeakseni sen lävitse meriteitse erinäisiin paikkoihin, kuten Tukholmaan ja Rymättylään. Ensimmäiseen sellaisella perinteisellä kelluvalla versiolla Hotelli Vantaasta ja jälkimmäiseen Ukkopekalla.

Haasteen aihe syntyi tuosta, kun joku reppana oli ilmeisesti yrittänyt liftata Tampereelta Turkuun, mutta jäljelle oli jäänyt vain tuo surullinen kyltti. Liekö Turkuun pyrkijä tajunnut, ettei täältä kannata lähteä eikä varsinkaan Turkuun. (Hih hih).

If I tell a car I love her will it answer back?

Tälleen töissä käydessä palautuu pikkuhiljaa mieleen taas ne kaikki raivotilat, joita yksityiselämässä ei ole tarvinnut melkein pariin vuoteen kokea, kun on luopunut Windowsin käytöstä. Lääkärien pitäisi määrätä stressaantuneille ihmisille Windowsin vaihtamista johonkin toiseen käyttöjärjestelmään. Ei enää minuutteja kestävää turhauttavaa odottelua eikä hiusten repimisestä aiheutuneita kaljuja läikkiä päälaella. Microsoftin aivopesemät ihmiset pilkkaavat Macin käyttäjiä Apple-uskovaisiksi, mutta eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, jos siihen onkin ihan oikeasti joku syy, miksei Maciin vaihtanut halua enää koskaan palata Windowsiin. Ja ainahan sitä on olemassa Linux, jos pelkää vaikuttavansa liian hipsteriltä.

Lauantaina tuli koettua Provinssirock ensimmäistä kertaa ikinä ja nähtyä Seinäjoki, jonka hämärästi kyllä muistan nähneeni ennenkin. Seinäjoki oli kyllä aika nopeasti nähty. Hämmentävän kuollutta kaupungin keskustassa festariviikonlopun lauantai-iltana. Tosin en tiedä, jos kaikki seinäjokelaiset (seinäjokiset?) olivat siellä festarialueella.



Entinen Kyuss vajaamiehityksellä eli Kyuss Lives! oli mahtava livenä. En ole koskaan aiemmin päässyt livekokemaan oikein kunnon stoneria ja ne bassot sekä särinäkitarat olivat kyllä ihan... huh. Jossain suljetummassa tilassa kokemus olisi voinut olla vielä tuntuvampi. Kyussin alkuperäisistä jäsenistä matkassa ei ollut enää kuin laulaja John Garcia ja rumpali Brant Bjork, mutta ei tuo varsinaisesti tahtia haitannut. Josh Homme on haastanut Kyuss Livesin oikeuteen ja Nick Oliveri taisi jäädä henk.koht. vaikeuksiensa takia pois kiertueelta. Hommen Eagles of Death Metal esiintyi Provinssissa perjantaina ja semisti kyllä harmittaa, etten päässyt sitä näkemään. Lauantaina Garcia ei ylimääräisiä jutellut, vaan seisoi aina selin yleisöön kunnes alkoi laulaa. Mitäpä sitä suotta välispiikkaamaan tai tekemään ylimääräisiä encore-lavaltapoishyppelyjä, kun painetaan täydellä höyryllä vaan eteenpäin. Setin loppuessakin bändi vain käsimerkein osoitti yleisölle, että rock rock, kiitos ja rakastamme teitä. Tunti oli kyllä aivan liian lyhyt aika, varsinkin kun Kyussin performanssiin kuuluu pitkät kitara- ja rumpujammailut. Olisin toivonut heidän soittavan Katzenjammerin tai edes Love has passed me byn, mutta valitettavasti jäin ilman niitä. Sen sijaan kuulin kyllä monta muuta sikahyvää biisiä. Ei valittamista!

Luonnollisesti onnistuin vilustumaan sen lauantain aikana, koska ensin päivä alkoi lämpimänä ja kuivana, joka sitten myöhemmin vaihtui kylmäksi ja märäksi. Minulla oli sukat mukana, mutta tajusin laittaa ne jalkaan vasta aivan liian myöhään. Kävelimme festarialueelta tuhannelta kilometriltä tuntuvan matkan Seinäjoen keskustaan ja hermoja kysyttiin hiukan siinä vaiheessa, kun sitä matkakeskusta ei tuntunut tulevan vastaan, mutta se oltiinkin piilotettu jonnekin mutkien taakse. Meillä Tampereellahan ei ole vastaavanlaista ongelmaa, kun keskusta on käytännössä yksi suora katu, jota pitkin kulkiessa ei voi eksyä matkalla rautatieasemalle. Juna kotiin lähti vasta kahden aikaan yöllä, jolloin olin jo väsynyt sekä kylmissäni ja lisäksi junassa oli niin kylmä, että ehdin pelätä hypotermiaa ennen kuin pääsin omaan sänkyyn lämpöisen peiton alle. Kyllä taidan olla kohta liian vanha tuollaiseen touhuun. Ensi kerralla se on joko hotellihuone tai autokyyti suoraan festarialueelta omalle kotiovelle.

17. kesäkuuta 2012

16. OUT AND ABOUT


Provinssirockissa eilen.

15. kesäkuuta 2012

15. YELLOW


14. kesäkuuta 2012

14. TIME


Tänä iltana kello viisi. 

Kauko Röyhkään kirjaan perustuva Miss Farkku-Suomi oli kotimaiseksi elokuvaksi oikein kelvollinen. Seuralaiseni mielestä elokuva oli nuoremmalle yleisölle suunnattu, mutta itsehän olen vielä niin nuori, että osaan hyvin eläytyä teiniangstiin, nuoruuden haaveisiin ja kaikkeen sellaiseen. (Heh heh). Elokuvan nuoret näyttelijät olivat sata kertaa luontevampia rooleissaan kuin ne samat vanhat naamat, jotka yleensä ovat joka ainoassa kotimaisessa elokuvassa. Useamman kerran naurattikin. Voin suositella (omalla vastuulla) menemään katsomaan tuon, kunhan se elokuun alussa tulee ensi-iltaan.

13. ART


Eilen en jaksanut mitään, tänään rakastan koko maailmaa.

12. kesäkuuta 2012

12. FROM A LOW ANGLE


Tampereen Soho.

Karma's only a bitch if you are


Tiedättehän, miten Facebookissa kiertää aina mitä älykkäämpiä kiertoviestejä? Kopioi tämä statukseesi, olen varma, että et tee sitä, koska olet paha ihminen etkä välitä! Ärsyttäviä ovat.

Nyt yksi kaveri oli kopioinut itselleen tekstin "minut opetettiin tervehtimään astuessani huoneeseen, sanomaan kiitos ja ole hyvä" jne. muita käyttäytymissääntöjä, ja kopioi tämä itsellesi, jos sinutkin on kasvatettu näin. Eipä siinä mitään, hyvät käytöstavat ovat ihan hyviä juttuja, mutta yhtä kohtaa tekstistä jäin ihmettelemään. Sen mukaan "minut" on opetettu myös "sanomaan täti ja setä". Siis wtf? Onko muka jotain hyviä käytöstapoja kutsua ihmisiä tädiksi ja sedäksi, mikäli kyseessä ei oikeasti ole oma sukulaistäti tai -setä?

Olen aina pitänyt yhtenä maailman ääliömäisimmistä asioista sitä, kun vanhemmat puhuvat lapsilleen, että tuo täti tuossa tai sano sedälle kiitos. Miksei lapselle voisi puhua kuin normaalille ihmiselle? Omasta lapsuudestani en muista, että meillä kotona koskaan oltaisiin täditelty tai sedätelty ketään, eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että minut on kasvatettu huonotapaiseksi? Tuskinpa vain.

Onhan tädittely tai sedättely toki kohteliaampi tapa kuin joku vitun mulkuttelu, mutta meillä on suomenkielessä sellaisia sanoja kuin sinä, hän, nainen, mies, rouva, herra jne. joita voisi käyttää noiden vajaaälyiseltä kuulostavien tädin ja sedän sijasta.

Kertokaapa nyt minulle, olenko yksin tämän asian kanssa? Olenko jotenkin tiukkapipo tai huumorintajuton, tai vaihtoehtoisesti liian vapaan kasvatuksen hedelmä ja käytöstavaton, kun en ihan kauheasti arvosta lasta (tai hänen vanhempiaan), jos minua täditellään tuntemattomien toimesta? Enemmänkin tunnen vain itseni vanhaksi ja sitä kautta pahastun. Tai ehkä tämä ärsytys kertookin vain omista vanhenemisen peloistani ja sisäisestä Peter Panistani.

11. kesäkuuta 2012

11. DOOR


Meidän talostamme löytyy ihastuttavan vanhanaikaisen näköisiä ovia (uusittuja kahvaa ja lukkoa lukuunottamatta).

10. kesäkuuta 2012

10. BEST BIT OF YOUR WEEKEND


Parasta viikonlopussa oli kakku (kuvassa jo syöty) ja lahjat. Lahjuksiin sisältyi taskumatti ja pieni kaulaketjulla varustettu shottimuki sekä onnen nappulat vaikeisiin päätöksiin.

Ps. Onnitella/ottaa osaa ei tarvitse kuin vasta huomenna.

9. kesäkuuta 2012

9. YOUR VIEW TODAY


Näkymäni eivät ole vessassa ollenkaan paskemmat (no pun intended). Ei tarvitse olla yksin, kun Zappa istuskelee pöntöllä kanssani.

8. kesäkuuta 2012

You're so far past the line that you can't even see the line! The line is a dot to you!

Istuin äsken vessassa "lepuuttamassa silmiäni" ja katselin vessakopin sinistä kaakelilattiaa. Yhtäkkiä huomasin, että siinä liikkui joku. Se joku oli todella pieni. Niin pieni, etten erottanut siitä sen enempää jalkoja kuin silmiäkään. Se eteni kuitenkin vauhdilla ja kun tömpsäytin kenkääni lattiaan, se joku vaihtoi suuntaa 180 astetta pois päin minusta.

Tulin ajatelleeksi, että mitä jos se olikin pilkku. Jonkun työkaverin tekstistä karannut pilkku. Niin usein näkee tekstejä, joista puuttuu pilkkuja. Mitä jos ne kaikki vailla päätä ja häntää olevat ilman välimerkkejä kirjoitetut tekstit ovatkin olleet alunperin ihan selkeitä, mutta niistä on pilkut karanneet ja nyt ne juoksentelevat tuolla pitkin vessojen kaakeleita ja parhaassa tapauksessa jopa nurmella vapaana?

Onneksi en tallannut sitä pilkkua, vaan päästin sen jatkamaan. Hyvää matkaa, pilkku!

7. kesäkuuta 2012

7. DRINK


Juotu.

6. kesäkuuta 2012

6. HAT


Tää on se sellainen kukkahattutäti.


Bonuksena vielä toissapäivän minicrocsien vastakohta: jätticrocs!!!

5. kesäkuuta 2012

5. SIGN


Sinne, tänne taikka tuonne.

4. kesäkuuta 2012

4. CLOSE-UP


Ehkä maailman pienimmät Crocsit. Tai ainakin toiseksi pienimmät.

3. kesäkuuta 2012

3. ON YOUR PLATE



Chicken Tikka Masala. Yleensä pahoissa valmisruoissa on erikoinen sivuhaara thai- ja intialaisia ruokia, jotka eivät ole sen enempää mauttomia kuin pahojakaan. Vain naan-leipä puuttuu! Nam nam.

2. kesäkuuta 2012

2. EMPTY


Skumpat on juotu.

1. kesäkuuta 2012

1. MORNING


Torkku, tuo ihmisen paras ystävä aamuisin.

Ps. Kuka löytää kuvasta yhden virheen?