31. heinäkuuta 2008

It's oh so quiet


Alkaa nää aamuherätykset olla hiukan vaikeita. Onneksi huomenna on jo perjantai. Eilen illalla katselin Teemalta Sex Pistols -dokkarin The filth and the fury, joka loppui vasta 00.20. Tykkäsin kyllä siitä dokumentista, of course, mutta yöunet jäi himpsasen verran lyhyiksi. Taas. Herätyskello oli soittamassa kuudelta, radio alkoi möykätä keittiössä puoli seiskalta, minä nousin ylös vasta paria minuuttia vaille seitsemän.

Siinä sitten kun olin syönyt aamupalan ja kammannut naamani, keräilin mukaani ne tavalliset lompakon, kännyn, avaimet ja jakoavaimen. Hain pyörän varastosta ja hetken tilannetta zoomailtuani tajusin, että eihän siitä perkele mitään tule. En mitenkään saanut sitä jakoavainta tungettua siihen koloon, että olisin saanut sen pyörän jalan kiristettyä. Pyörä olisi varmaan pitänyt kääntää ihan ylösalaisin, enkä mitenkään jaksanut alkaa siihen aikaan aamusta rehata, joten päätin kyseessä olevan miesten homma. Onneksi olen hyvä delegoimaan.

Poljin töihin rämisevällä pyörälläni (tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä kuin siinä olisi pörisevä pakoputki, enkä tajunnut edes ottaa mitään nartsaa mukaan, jolla sen olisi voinut sitoa kiinni pyörän runkoon), istahdin tuoliini ja hörpin aamukahvia puoliunisena. Samaan aikaan työkaveri selitti loputtoman pitkältä tuntuvaa tarinaa jostain lapsensa (jo teini-ikäisen) harrastuksista. Tokihan mielelläni kuuntelen, mutta en siihen aikaan aamusta, enkä välttämättä ihan niin seikkaperäistä selostusta. Mutta ne ainoat lapset ovat toki aina niin ainutlaatuisia. Tarina vaan kun ei tuntunut loppuvan ikinä, niin teki mieli tehdä davegrohlit (kuvassa yllä).

Hirveä himo tuli kyllä eilen siihen Jopoon. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta, että myisin tuon vanhan pois ja ostaisin sen Jopon. Katselin vähän huuto.netistä, että mihin hintaan tuollaisen muutaman vuoden vanhan ihan hyväkuntoisen pyörän voisi myydä. Eipä siitä varmaan viittä kymppiä enempää saisi, mutta voisihan sitä kokeilla. Tai sitten ei. Kun en oikeasti tarvi uutta pyörää. Mutta kun se Jopo oli nätti kuin sika pienenä. Mutta toisaalta se on kyllä ihan turhaa rahanmenoa. Mutta onhan tässä lopputilikin vielä saamatta tältä kesältä. Mutta jos pyöräilykelitkin loppuu tähän taas tältä kesältä. Mutta olisihan se kyllä ihana. Mutta entä jos se varastetaan, kun se on niin ihana. Mutta toisaalta taas... Apua!!!

30. heinäkuuta 2008

Pahaa sutta ken pelkäisi

Pikkasen hiljasempaa täällä töissä tälleen heinäkuun lopussa. Olen niiiin pitkästynyt. Miksi pitää olla töissä sen kahdeksan tuntia, jos ei ole mitään muuta tekemistä kuin surffailla netissä? Miksei voisi samalla palkalla käydä vain tekemässä ne työt ja painua vaikka rannalle lopuksi aikaa? (Oikeasti menisin kyllä varmasti nukkumaan). Puhelutkin voisi kääntää vaikka kännykkään. (Ja laittaa känny äänettömälle). Kauhean raskasta tällainen toimetta oleminen. (Tämä kappale on kirjoitettu päivällä töissä, sittemmin olen jo siirtynyt kotikolooni).

Tuolla ystäväkirjassani oli tainnut useampikin suositella minulle luettavaksi Kurt Cobainin päiväkirjoja, joten päätin tutkailla mikä se oikein on ja mistä sellaisen saisi. Akateemisesta kirjakaupasta kyseisen kirjan olisi voinut tilata 2-3 viikon toimitusajalla hintaan 23,90 tai 28,50 (riippuen siitä olisiko halunnut britti- vai jenkkiversion kirjasta). Viime viikon tiistaina, kun oli taas yksi tylsä päivä töissä, menin tutkailemaan tilannetta Amazon.comista. Siitä seurasi visan vingahdus ja eilen kun menin kotiin, niin oven takana oli paketti odottamassa! Toimituskuluineen kirjan hinnaksi tuli noin 14 euroa (tuo on se jenkkiversio, eli kalliimpi) ja toimitusaika oli hämmästyttävä viikko. En vielä ole ehtinyt aloittaa kirjan lukemista, mutta se vaikutti aika hauskalta. Kirjan sisältöhän oli ikään kuin suora kopio Cobainin muistivihoista. Skannattuja (tai jotain) värikuvia ruutuvihkon sivuista, joihin Kurt on omalla käsialallaan raapustellut juttuja. Ilahduin suuresti, vaikka samalla tunsinkin pienen piston omassatunnossani, että onko minulla nyt lupa tirkistellä näitä toisen henkilökohtaisia papereita.



Ensin kaiken huipuksi luulin, että joku oli raapustellut sen kirjan kanteen jotain sotkuja ennen kuin tajusin, että nekin kuuluvat layoutiin. Tuo kirja on suomennettukin, mutta tuskinpa se laitos voi olla lähellekään yhtä hieno kuin tuo alkuperäinen. Kyllä tuo on pakko hankkia ja lukea alkuperäiskielellä. (Vähän kuin Jim Morrisonin runotkin, imho).




Kuvablogissa eilen kerroin ongelmista polkupyöräni kanssa. Kävin tänään töitten jälkeen rautakaupassa etsiskelemässä työkalua itselleni, jotta saisin sen tukijalan kiristettyä, ettei se enää lonksuttaisi. Tsekkailin jakoavaimia ja päädyin tähän pieneen ja nättiin, koska se on punainen. Tietysti.



En jaksanut vielä kuitenkaan käydä rukkaamassa pyörääni, joten huomenna aamulla varmaan sitten selviää, oliko vika pyörän jalassa vai jossain muualla. Toivottavasti se jalka vain on löysällä eikä muuta.

Kävin muuten tänään myös Sportiassa ja siellä oli aivan ihanan värisiä Jopoja hintaan 295 euroa. Vähänkö melkein aloin toivoa, että tuo nykyinen pyöräni hajoaisi tai varastettaisiin... :D


(Kuvan Jopo ei liity tapaukseen.)


Ps. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Pps. Tämä teksti on vähän väsyneenä kirjoitettu, joten en ota vastuuta sen enempää kirjoitus-, kielioppi- kuin ajatusvirheistäkään. En jaksa oikolukea.


29. heinäkuuta 2008

Hei, sillä laillahan se toimii...

Olkaas nyt tarkkana kaikki tytöt ja pojat, kun kerron kuinka tehdään hyvä webbipalvelu.

Ensimmäiseksi liittäkää viaton intternetin käyttäjä(tm) jollekin mystiselle postituslistalle, jolle hän ei tiedä liittyneensä. Alkakaa sen jälkeen lähetellä säännöllisesti sähköpostiin viikkokirjettä, jonka alareunassa tarjotaan näennäisesti mahdollisuutta poistua kyseiseltä postituslistalta. Pakko kun on.



Laittakaa tuo linkki osoittamaan sivulle, jolla ei ole minkäänlaista toiminnallisuutta älkääkä korjatko sitä ikinä, tai älkää ainakaan useampaan kuukauteen. Luottakaa siihen, ettei viaton intternetin käyttäjä(tm) älyä kokeilla toista konstia peruuttaa viikkokirjettä.



Jos viaton intternetin käyttäjä(tm) kuitenkin älyää mennä sähköpostin lopussa mainitulle nettisivulle, kannattaa uutiskirjeen peruutuslomake piilottaa mahdollisimman hyvin. Valitettavasti osa viattomista intternetin käyttäjistä(tm) tästä huolimatta löytää lomakkeen. Korosta ennen tilauksen peruuttamista, että uutiskirjeen Sähköpostitarjouspalvelu lopettamisen jälkeen viattomalle intternetin käyttäjälle(tm) ei enää lähetetä tarjoukset -tarjouksia, mutta viaton intternetin käyttäjä(tm) on kuitenkin yhä jäsen jossain, johon ei tiedä koskaan liittyneensäkään.



Uutiskirjeen peruuttamisen jälkeen ilmoita ykskantaan viattomalle intternetin käyttäjälle(tm), että koko jäsenyys on peruttu.




Jk. Jos mahdollista, älkää tämänkään jälkeen lakatko lähettämästä viikkokirjettä viattomalle intternetin käyttäjälle(tm).

28. heinäkuuta 2008

100 %:sti hajoava

Saako vähän urputtaa, saako?

Isoimmissa kauppaketjuissa on nyt alettu ajatella vihreästi ja on saatu neronleimaus, että muutetaan muovikassit biohajoaviksi. Ajatuksena toki kaunis, mutta käytännössä ei kovinkaan kestävä keksintö. Useimmiten käytän kankaista ostoskassia, mutta jos nyt satun olemaan esimerkiksi matkalla töistä kotiin, enkä ole aamulla varautunut ostoskassilla, haluan pakata ostokseni jotenkin niin, että saan ne yhtenäisenä eränä kuljetettua kotiin. Yleensä näiden biomuovikassien rinnalla on vaihtoehtoina ihan normaaleja muovikasseja, mutta tänään lähikaupastani kerrottiin, että Keskolta ei ole saanut muita kuin noita biohajoavia. (Toivottavasti ei ole pysyvä käytäntö). Koska siis eihän ne oikeasti kestä juuri minkäänlaista painoa tai satunnaista terävää kulmaa. Äskenkin poljin pyörällä tuosta lähikaupalta kotiin ja perille päästyäni oli tuo hemmetin biopussi jo tuon (kuvassa alla) näköinen.



Ja pistihän se hieman vituttamaan, että sen lisäksi etten saanut edes valita tavallisen ja biohajoavan muovikassin välilä, jouduin vielä maksamaan 10 senttiä enemmän tuosta muovikassintapaisesta (tavallisen muovikassin hinta 0,20 euroa, biohajoava muovikassi 0,30 euroa), jolla ei ole yhtään mitään käyttöä enää tämän jälkeen. Normaalisti sentään käytän noita muovikasseja roskapusseina, jolloin ei erikseen tarvitse ostaa roskapusseja kaupasta.

Ja jotta tyhmyys oikein vielä tiivistyisi, niin joissain kaupoissa on hedelmäpussit vaihdettu biohajoaviksi. Ostinpa kerran persikoita ja lykkäsin niitä biohajoavaan pussiin. Arvatkaa vaan oliko se biohajoaminen jo alkanut ennen kuin pääsin kotiin asti ja hedelmäpussi ihan kostea? No oli.

Ekologisuus my ass...

Summer's almost gone

No eipä ole kesä vielä ohi, tästähän se vasta alkaa. Tosin tuntuu aika hurjalta, että koulujen alkuun on enää pari viikkoa (siis peruskoulujen ja lukioiden ja sellaisten). Miten kesä tuntuikin ennen pidemmältä? Tai ehkä se noista nuoremmista tuntuu yhä yhtä pitkältä kuin ennen, minä vain itse elän sellaista sitku-elämää ja aika hujahtaa jonnekin.

Oli mukavaa olla mökillä viikonloppuna, kun aurinko paistoi ja sai saunoa ja käydä uimassa. Eilen tosin kävi niin kova tuuli koko ajan, että siinä terassilla istuessa ei oikein tajunnutkaan sitä auringon porotusta. Lopputulema on siis melko lähellä tuon kuvan (yllä) ravun väritystä. Hipiä ei kylläkään tunnu palaneelta, ei kuumota eikä tee kipeää, mutta väritys on hiukan punakka. Hieno ilma siellä tänäänkin näyttäisi olevan, mutta lienee viisainta pitää iho auringolta suojattuna ja sisätiloissa tänään. Vaikka perjantaista eteenpäin se taitaakin sitten taas sadella ja kylmetä. Toivottavasti ei. Puhutaanko säästä vielä vaikka vähän lisää...

Ei mulla nyt muuta, halusin vain kertoa olevani taas sivistyksen parissa. Illemmalla saatan laittaa hieman viikonlopun kuvasatoa. Monenlaista maan- ja vedenelävää tuli nähtyä, ja osa jopa kuvattua.

25. heinäkuuta 2008

Kesä, eikä mitään tekemistä...


Minä lähden nyt mökille möks ja palaan sunnuntaina. Paitsi etten kylläkään aio möksätä siellä möksällä.

Lämmintä viikonloppua kaikille!


(Kuva ei ole oma. Pöllin sen jostain netistä.)

24. heinäkuuta 2008

Kvg... ja minähän katsoin

Tein tällaisen meemin, vaikkei tähän minua ole haastettukaan, mutta netissähän kaikki on vapaata riistaa, yes? Via Tiia & Murska, jotka ovat molemmat näemmä ärsyttävän nuoria (kateellinen, minäkö?!).


Vastaa kysymyksiin etsimällä vastaukset Googlen kuvahaun avulla. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta. (Toim.huom: Googleen kirjoitetaan siis oma vastaus, ei kysymystä!)


1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?




2. Minne haluaisit matkustaa?




3. Lempipaikkasi?


Vaikka oma sohvani ei valitettavasti olekaan noin hieno!


4. Lempitavarasi?


Eikä läppärinikään ole noin sairaan pähee!


5. Lempiruokasi?


Lempiruokakyssärit on aina tosi vaikeita, kun tykkään tälleen isona niin monista. Mutta ehkä pizzaan tulee sellainen isoin himo aina toisinaan ja harvemmin siitä pystyy kieltäytymään.


6. Lempieläimesi?



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


7. Lempivärisi?


(RED)


8. Tämänhetkinen tunnetilasi?


En tiedä onko väsymys varsinaisesti tunnetila, mutta väsyneeltä nyt tuntuu kuitenkin. Muuten ei tunnu oikein miltään.


9. Kulkuneuvosi?




10. Mitä teit viime lauantaina?




11. Mitä teit viime sunnuntaina?




12. Keneltä näytät?


En kyllä itse ihan löydä tätä yhdennäköisyyttä, mutta en nyt muutakaan keksinyt. Ainahan se on kiva näyttää siniveriseltä. Toinen on se kakkosen meteorologi, jonka nimeä en muista.

Argh!

Mä siis oikeasti niin en kestä tällasia tyyppejä...




Niin, että tehtäis ensin lapset ja sitten kun ne olis jotain 7- ja 2-vuotiaat, ja vaimokin jo 46 (vanha kun mikä!), niin vitsit kun se elämä alkaiskin tuntua tosi tylsältä. Eikä enää vois ajaa päin seinääkään 200 km/h, niin tarttis saada vähän jotain jännitystä elämään! Nuori tyttöystäväkin olis kiva, sellanen jota kehtais näytellä kaikkialla ja joka olis sängyssäkin tosi villi! Ei tarttis koko ajan kelata niitä lapsia ja olla niiden kaa, eikä tehdä kotiasioita, kun vaimokin nalkuttaa jos ei jaksais imuroida. Ja kun musta tuntuu, etten mä nyt oo enää onnellinen, kun mun oma onnellisuushan on tietty pääasia. Joo, nyt mä sen keksin, mä hommaan uuden elämän. Sellasen uuden ja tosi jännittävän elämän!

Ai niin. Siis uutinen täällä.

23. heinäkuuta 2008

Don't shoot the messenger

Tässä on pari tuntia työaikaa jäljellä eikä oikeastaan mitään tekemistä, joten...


VÄITTEITÄ:

Sä oot sinkku.
* mä oon vinyyli

Sulla on vihreät silmät.
* on on

Sä asut vielä vanhempies kanssa.
* nope

lemmikkejä, vähintään yksi.
* no joo, mutta se asuu mun vanhempieni kanssa

Sulla soi musiikki tällä hetkellä.
* ei soi, kun oon töissä eikä täällä pidä olla kivaa

Oot kauniimman sukupuolen edustaja.
* no jos meitä tyttölöitä sanotaan kauniimmiksi, niin sitten joo

Työtön ****!
* tähti oon kyllä, mutten työtön

Et pidä itestäs, vihaat itsees.
* välillä on hetkiä kun en kauheasti pidä, mutta ehkä vihaaminen on liian voimakas ilmaisu

Oot juonut joskus niin kännit että et muista mitään.
* kyllä mä mitään muistan aina

Oot myös aika laiska.
* todella laiska

Kuka sai sinut viimeksi itkemään?
* minä itte

Kuinka lähellä kännykkäsi on sinua?
* tuossa näppiksen vieressä

Kenen kanssa asut?
* ihan yksin *sob*

Mitä söit viimeksi?

* pizzaa ja salaattia

Paljonko kello on?
* 14:55

Mistä olet iloinnut tänään?:
* no en mistään erityisesti, mutta on töissä tullut vähän kikateltua poikain kanssa

Mistä olet ollut surullinen tänään?
* välillä sitä aina ajattelee asioita, joita ei pitäisi ajatella

OLEN
( ) maannut keskellä yötä maantiellä (pitäiskö kokeilla?)
(x) nauranut niin, että olet pissannut housuihisi (ainakin pikkutyttönä)
( ) työskennellyt kasvihuoneessa
( ) saanut kunnon huudot opettajaltasi
( ) rakastunut julkkikseen (no en nyt ihan rakkaudeksi menis sanomaan)
( ) kirjoittanut rakkauskirjeen (en virallista ainakaan)
(x) saanut rakkauskirjeen (jes, jes, jeeeessss!!!!)
( ) kulkenut yöasu päällä kaupungilla täysin tavallisena päivänä
(x) fanittanut Kummeleita (jossain määrin)
(x) haaveillut osaavasi lentää (hei kuka ei?)
( ) yrittänyt lentää (vain lentokoneen kyydissä)
( ) joutunut sairaalaan, koska yritit lentää
( ) ostanut yhtä aikaa kortsuja ja kurkkuja/banaaneja (nyt ei ole hyvä hetki tunnustuksille)
( ) nähnyt PMMP:n (en onneksi)
(x) valvonut koko yötä koulutöitä tehden
(x) hypännyt ikkunasta (mummolassa, vai haaveilinko vain sittenkin?)
( ) pussannut tyttöä
(x) pussannut poikaa (oh jeah)
( ) potenut vauvakuumetta (mitään ei tunnusteta!)
( ) työskennellyt sairaalassa
( ) nähnyt auto-onnettomuuden (en kovin pahaa ainakaan)
(x) eksynyt kotikaupungissasi (ihan vähän vaan)
( ) laittanut hiustenkuivaajan päälle vain nauttiaksesi hurinasta (en nauti siitä)
( ) muuttanut täysin vieraalle paikkakunnalle
( ) juontanut jonkin tilaisuuden
( ) pelannut ei koskaan-peliä
( ) kirjoittanut lehden yleisönosastopalstalle
(x) tilannut Cosmopolitania (joskus ihan vahingossa)
(x) ostanut kerralla yli 20 eurolla karkkia (varmaan ruotsinlaivalta?)
( ) sytyttänyt tulipaloa
(x) laulanut karaokea (yritän unohtaa sen tosin)
( ) syönyt Raxissa yli 10 pizzapalaa (en tasan)
( ) tanssinut jonkun sylissä (no... en kai?)
(x) miettinyt miksi olet olemassa
( ) hukannut jotain rahallisesti arvokasta (luullut vaan)
( ) lyönyt jotakuta kunnolla
( ) heitellyt astioita tarkoituksena osuaksesi toiseen ihmiseen
( ) itkenyt yhdessä ystäväsi kanssa (yksikseni vaan itkeskelen)
(x) poistanut tikun jonkun sormesta (kai)
( ) syönyt mansikoita niin paljon, että mahasi tuli kipeäksi
( ) sylkenyt jonkun päälle yli 10-vuotiaana
( ) kokeillut isäsi kalsareita (no hyi!)
( ) maalannut taloa (maalaisin kyllä mielelläni)
( ) syönyt käpyä
( ) sytyttänyt nuotion (retkeilytaitoni ovat olemattomat)
(x) ollut poissa koulusta voidaksesi lukea seuraavan päivän kokeeseen paremmin (voi niin monta kertaa!)
( ) ollut katsomassa sählyottelua
( ) pyörinyt alasti lumihangessa
( ) lasketellut päin puuta
(x) heittänyt moottoritiellä auton ikkunasta jotakin ulos (roskan ehkä, häpeän tunnustaa)
(x) soittanut ilmakitaraa (ihan harrastusmielessä)
( ) pelannut pokeria rahasta
(x) matkustanut linja-autolla keskellä yötä (kaupungin bussilla ainakin)
( ) viettänyt joulun erossa perheestäsi
(x) puhunut vieraan ulkomaalaisen kanssa suomea (kai?)
(x) käynyt PoriJazzeilla (sure)
(x) ollut katsomssa jääkiekko-ottelua
( ) esittänyt joulupukkia
(x) pettynyt, koska sait kokeesta alle 8
( ) syönyt kalastamasi kalan
( ) kiivennyt puuhun etkä uskaltanut enää tulla alas
( ) tuhonnut tietokoneen
( ) tunnistanut vieraan ihmisen hänen galleriakuviensa perusteella (miten vieraan voi tunnistaa?)
(x) todennut, että kaikki oli ennen paremmin (niin monesti)
( ) juonut 1,5 litraa kokista putkeen (en kai)
( ) maannut koko päivän sängyssä (ei pysty koko päivää)
( ) ollut viikon käymättä suihkussa (yh)
(x) vakoillut naapuriasi (ihan vähän vaan)
(x) ollut kiinnostunut itseäsi nuoremmasta henkilöstä (kehdonryöstäjä!)
( ) käyttänyt piilolinssejä
( ) maksanut kampaajalla käymisestä yli 100 euroa (en muuten oo)
(x) saanut kukkia ilman merkittävää syytä (olen tosin itse merkittävä syy)
( ) nähnyt mäyrän

MINULLA ON
(x) oma huone (koko asunto)
(x) oma tietokone
(x) alkoholia (löytyy)
( ) musiikkia soimassa (ei yhäkään)
(x) pidän musiikin kuuntelusta (rrrrakastan!)
(x) suunnitelmia tulevalle viikonlopulle (kehkeytymässä on)
( ) valokuvia seinällä (ei täällä töissä)
( ) astioita pöydällä (ei tällä työpöydällä)
(x) enemmän kuin 10 cd:tä (pari)
(x) hiukset sekaisin (on, kun rapsutin just päänahkaa)
(x) väsynyt olo (haukotus)
(x) kivoja kavereita (tietty)
( ) sänky pedattuna (en tänään, hups)
( ) jokin paikka kipeä (ei just nyt, ihme kyllä)
(x) jokin koulutus ohi (monikin)
(x) työpaikka (kesän ajan)
( ) seurustelukumppani
(x) valtaa perheessäni (omassa pikku perheessäni)
( ) makeannälkä (ei just nyt)
(x) muistoja, jotka haluaisin unohtaa (ei nyt kovin pahoja, mutta vähän noloja)
(x) muistoja, joita en halua koskaan unohtaa (voi niin paljon!)
(x) messenger (melko huvittava lopetus :D :D :D)


Piipaa piipaa.

22. heinäkuuta 2008

Girls, girls, girls

Meillä oli eilen blogityttöjen ilta. Kutsuttuja oli jokunen tyttö ja Wille, luonnollisesti. Paikalla meitä sitten loppujen lopuksi oli vain kolme: minä, Annikki ja Alcinoe. Lopuille ei ajankohta sopinut tai olivat muuten vain kadonneet kuin pieru saharaan (mitäpä sitä suotta ilmoittamaan, jos ei ehdi/jaksa/pysty [ei pahalla]). Mutta meillä olikin varmaan paljon kivempaa kolmistaan (eikä me enää lueta teidän muiden blogeja [ei pahalla, haha]). Olikohan tämä nyt sitä sarkasmia? Minulla ainakin oli kiva ilta ja oli loistavaa nähdä Alccis livenä kaikkien näiden vuosien (tai no ainakin vuoden) jälkeen. Alccishan oli livenä oikeastaan juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Ja eihän se kaikki edes ollut pelkän kuvitelman varassa, antennit kun ovat toimineet molempiin suuntiin ja qit olleet kohdallaan. Meillä oli selkeästi joku Japani-teema, koska ensin Annikki pakotti meidät syömään misokeittoa puikoilla (Ihme kyllä saatiin kupit tyhjiksi! Ja ihan ilman haarukoita!) ja sen jälkeen pelattiin (tai ainakin yritettiin pelata) mahjongia. Ihan kiva peli, johon kestää kyllä hetki päästä kunnolla sisälle. En jaksanut eilen olla kovin looginen enkä strateginen, joten en voittanut. (Seli seli...) Kivaa oli, kiitos tytsyt! :) (No niin, joko ylitin ärsytyskynnyksen kiittelemällä ja kehumalla toisia bloggaajia, joille voisin kertoa tämän ihan privanakin?)

Lueskelin tänään ystäväkirjaani ja löysin sieltä uusia vastauksia! (Kiitos kaikille vastanneille ja loput: riprap vastailemaan!) Vastausten innoittamana päädyin kuitenkin Amazoniin shoppailemaan. Tilasin kaksi kirjaa, joista toinen oli hyvin edullinen kirja ja toinen oli aivan helvetin kallis. Ilmeisesti sitä on sen verran vähän liikenteessä, että siitä voi pyytää mitä vain. Suomesta kyseistä kirjaa ei ainakaan löydy mistään. Mutta kerron noista kirjoista enemmän sitten kun ne saapuvat. Pelkään, että jos hehkutan etukäteen, niin joku menee rökälemäisesti pieleen, eikä kirjat koskaan saavu! No, visa siinä vähän vinkui, mutta rahan menoahan ei voi estää...

Sain tänään kännyyni kuvia ystävän muutaman päivän ikäisestä pojasta. On se vaan jotenkin... ei sitä pysty edes käsittämään. Välillä on ihan pakahduttava olo, vaikken ole vielä edes tavannut sitä pikku kaveria. Enkä minä ole edes mikään erityisen vauvarakas ihminen (niin kuin en aikuisrakaskaan, hah). Missä välissä me kasvettiin oikein isoiksi?

Nyt täytyy kyllä lopettaa tai menee ihan hemppikseksi! Sitä paitsi nälkä kurnii.

Hej på er alla!

Well shake it up baby now, twist and shout

Söpöilyä tiistaiaamulle.





Tsih!


Ps. Tuon videon chinchillan nimi on muuten Mittens. Aika julmalla tavalla hauskaa. :D


Hmph, YouTubessa on nyt jotain maintenancea, ei lähde minulla ainakaan pyörimään tuo video. Jos ei toimi, niin katsokaa täältä.

21. heinäkuuta 2008

We've been dancin' with Mr. Brownstone

Tänään on oikeasti sellainen päivä, että heti kun joku aukaisee leipäläpensä tuossa lähistölläni, niin minua alkaa vituttaa se ihminen. Vika on varmasti minun korvieni välissä, mutta voi luoja miten ärsyttäviä ja typeriä ihmiset ovat tänään! (Tämä koskee tietysti vain työkavereitani, kultamussut!) Välillä tulee vaan sellainen olo, että mitä vittua täällä tapahtuu ja keitä nuo ihmiset oikein ovat...

Aamulla herätyskellon jo pariin otteeseen soitua näin jotain omituisia houreunia Alcinoesta ja Iron Maidenin maskotista Eddiestä. Jotenkin tämä liittyi myös olennaisesti heräämiseeni ja siihen voinko torkkua vielä vartin. Olisin siinä vartissa ehtinyt tehdä jotain kivaa Alcciksen ja Eddien kanssa. Voi hyvä ihme...

Vähän ahdistaa välillä. Kun on olemassa asia, jota haluaa maailman eniten, mutta sen saavuttaminen vaatii odotusta, kärsivällisyyttä, odotusta, itsehillintää, odotusta, ymmärtäväisyyttä, odotusta, odotusta ja mainitsinko jo, että odotusta. Mutta toisaalta sitä uskoo ja toivoo sen olevan kaiken sen odotuksen ja muun hässäkän arvoista. Kun vaan pystyisi vilkaisemaan tulevaisuuteen sen verran, että tietäisi ja saisi taas uutta pontta tähän odotukseen. Toisaalta jos se kerta on maailman paras asia, niin eikös sitä silloin kannata odottaa vaikka kuinka ja kauan?

Kerrankin on muuten tehty Hollannissa joku positiivinen tutkimus. Kuulostaa melko helpottavalta, näin niin kuin naisen näkökulmasta: "Tuoreen tutkimuksen mukaan ulkonäöllä ei kuitenkaan ole miehille paljon väliä, vaan kuka tahansa nainen saa heidän hormoninsa jylläämään." Ei tarvi enää panostaa vaatteisiin, hiuksiin, naamatauluun, rasvaprosenttiin (ne jutut, joita naiset eivät tietenkään tee miesten takia vaan itsensä) eikä mihinkään muuhunkaan. Riittää vain että on nainen. Toivoa siis on vielä meikäläiselläkin.

Päässäni on soinut herätyksestä asti tuo G'n'R:n Mr. Brownstone. En tiedä miksi, koska en ole mielestäni kuullut sitä vuosiin. Ehkäpä siksi, kun tuon biisin ensimmäiset rivit tuntuivat aamulla niin kovin ajankohtaisilta. Siis huom. vain alku, tunnistan kyllä heroiini-vertauksen kappaleessa, joten jätän eläytymättä loppuun ko. biisistä.


I get up around seven
I get outta bed around nine
And I don't worry about nothin', no,
because worryin's a waste of my time


Koska noin kauan minulla kestää aamuisin päästä sängystä ylös...

Olen vähän innoissani, koska kunhan kohta pääsen täältä töistä lähtemään, niin näen kivoja tyttöjä ainakin pari kappaletta. Jei!


(Melkoinen sillisalaatti tuli tästä postauksesta, toim.huom.)


Lisäys hetkeä myöhemmin: Okei, kuurouduin juuri tilapäisesti. Hyi helv...

20. heinäkuuta 2008

Kesä tulee pingviinituutista


Vietin eilen rauhallista koti-iltaa ja koska televisiosta ei tullut yhtikäs mitään katsottavaa, päätin valita digiboksiltani jonkun leffan, joita sinne on jokunen kertynyt. Päätin katsoa Le Divorcen. Itse leffa ei tainnut olla kovin kummoinen, seurasin sitä vähän toisella silmällä enkä ihan koko aikaa pysynyt kärryillä. Oletan, että jos elokuva olisi ollut loistava, se olisi temmannut minut mukaani ihan eri tavalla. Elokuva perustuu saman nimiseen Diane Johnsonin kirjaan ja tuolla kirjallahan on suuri merkitys elämässäni.

En muista enää kuinka monta vuotta siitä on, kun ostin kyseisen kirjan. Mahtoikohan se olla peräti viime vuosituhannen puolella. Olin ystäväni (sen samaisen, joka nyt sai vauvan) luona käymässä Helsingissä ja matkustin junalla yksikseni sinne ja takaisin. Se oli silloin, kun olimme nuoria, villejä ja vapaita (paitsi etten ole varma seurustelinko silloin vai en, mutta olin kuitenkin hyvää vauhtia vapautumassa ainakin). Kävin shoppailemassa ennen palaamistani junalla Tampereella ja muistaakseni Sokoksen kirjaosastolta nappasin tuon kyseisen kirjan mukaan. Muistan, että oli kesä, minulla saattoi olla jopa palkallinen kesäloma silloin, ja tunsin jotenkin silloin olevani nuori ja itsenäinen nainen. Koko maailma oli suunnilleen jalkojeni juuressa. Sitä fiilistä on mahdoton selittää, mutta koko sen kirjan lukemista sävytti sellainen hassu vapauden ja vahvuuden tunne. Tykkäsin kirjasta ja olin muutenkin siihen aikaan hurahtanut Ranskaan ja Pariisiin, joten se sopi fiilikseen kuin nenä päähän. Vaikka jonkun muun mielestä kyseinen kirja saattaa olla huono ja tylsä, niin se ei silti koskaan vie pois sitä mitä se minulle merkitsee. Ehkä se kesä oli jonkinlainen murros teinitytöstä aikuiseksi naiseksi tai jotain, en osaa sanoa. Enkä ole muuten uskaltanut lukea sitä kirjaa enää uudestaan, ettei tämä illuusioni murru. Tai en tiedä, ehkä se toisi elävästi takaisin muistot siitä kesästä.

Tuon kirjan kuvituksen (kuva postauksen alussa) on muuten tehnyt Nina Berkson. Katselin muita hänen kuviaan äsken ja jotenkin tykkään siitä tyylistä. Täältä ja täältä voi katsella niitä lisää.

Sääennusteen mukaan ensi viikonlopun pitäisi olla helteinen ja aurinkoinen. Mikäli ennuste pysyy noin hyvänä, niin ajattelin lähteä mökille. Sitä ennen pitää kuitenkin puurtaa töitä taas viisi päivää. Onneksi tässä on kaikenlaista kivaa luvassa kuitenkin viikollakin!

19. heinäkuuta 2008

Inside outside my head



No niin, oli tuossa sellainen writer's block, mutta pääsin sen yli ja palasin tänne teidän iloksenne bloggaamaan. Ette varmasti edes huomanneet, että olin poissa hetken!

Torstaina tuli sitten tosiaan lähdettyä sinne "yhdelle". Siideri maistui yllättävän hyvältä ja seura oli mukavaa. Siinä suun aukomisen ohella tuli sitten kaadettua sinne vähän juomaakin. Ensimmäinen siideri ja toinen ja jos nyt vielä kolmas, mutta sitten kyllä lähden kotiin. No mutta täytyihän siinä yksi fisu vetäistä (oli muuten melko raikasta eli kamalaa, en tajua sen juoman suosiota lainkaan). Ja koska fisu oli niin pahaa, niin sen päälle piti juoda joku mansikkainen drinksu. Se oli hyvää, mutta maitopohjaista, johon herkkä vatsani ei suhtaudu kovin hyvin. Drinksun jälkeen menin käymään vessassa ja tarkoitus oli lähteä kotiin, mutta seuralaiseni oli sillä välin tilannut toiset mansikkajutut meille. No täytyihän sekin sitten juoda, mutta sen jälkeen kyllä kotiin... Tosin ensin oli taas käytävä vessassa (kumma kun nuo juomat tulevat läpi niin nopeasti) ja seuralaiseni oli taas tilannut uudet mansikkajutut meille. Siitä kyllä kieltäydyin juomasta yhtä huikkaa enempää, koska olo alkoi olla melko hutera. Seuralaiseni lähti saatille (onneksi, olisin muuten varmaan kävellyt jonnekin lepikkoon), mutta herrasmiehenä ei pyytänyt päästä sentään sisälle. Toivotimme hyvät yöt ja sen jälkeen seuraukset onkin täällä blogissa nähtävillä. Olo oli oikeasti melko sanoin kuvailematon siinä vaiheessa, kun nukkumaan olisi pitänyt käydä. Siksipä roikuinkin netissä ja mutustelin ruisleipää, josko se olisi helpottanut nukkumista ja etenkin heräämistä. Nukuin jotain neljä tuntia ja aamulla olin melko varmasti vielä humalassa. Toivottavasti en haissut töissä kovin pahasti vanhalta viinalta. Meillä olisi ollut siellä kyllä alkometri, mutta en kehdannut käydä puhaltamassa. Siinä klo 11 aamupäivällä alkoi tuntua siltä, että pää oli täysin kirkas. Ja jos tuosta jotain positiivista pitää hakea, niin vältyin krapulalta täysin, mikä oli kyllä aika outoa tuon juomamäärän jälkeen. Mutta kerrankos sitä nyt kesässä...

Ja mikä hauskinta (no, hauskaa tai ei, en tiedä), ystäväni todellakin oli juuri samaan aikaan synnytyssalissa tositoimissa, kun minä olin kännäämässä. Otin siis hieman varaslähtöä varpajaisiin, vaikken lapsen isä olekaan. Hieman ennen neljää yöllä sieltä sitten putkahti potra poika. Oih! Harmi etten pysty lähtemään Jorviin sitä ihmettä katsomaan, mutta olen kuitenkin hengessä täällä mukana.

Kuten aiemmin mainitsinkin, niin minulla oli eilen kampaaja. Kävin nips-nips-nipsimässä vähän hiuksistani latvoja pois. Värjäyksen taas hoidin tänään ihan kotosalla. Mitään radikaalia muutosta ei tapahtunut, mutta on pää taas vaihteeksi hieman kevyemmän oloinen. Kampaajalla on kyllä mukava käydä, kun saan aina sen vajaan tunnin ajan kuulla kehuja kuontalostani. Kuinka se on paksu ja kiiltävä ja mitä kaikkea. Kampaajat ovat ehkä lempi-ihmisiäni! (Melko varmasti ne kehuvat muidenkin asiakkaiden hiuksia, mutta en anna sen häiritä). Alla kuvallinen todistus tapahtuneesta. Eron melkein huomaa... (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos jostain syystä kiinnostaa).




Luin perjantaina jostain netistä, että elokuun lopussa alkaa taas Big Brother. Loistavaa! Osa jengistä on taas ihan tuskissaan, kun ei ymmärrä tosi-tv:n hienoutta. Tällä kertaa tosin ohjelmassa on mukana joku astrologi, joka on tehnyt jokaisesta kilpailijasta jonkun profiilin ja mitä kaikkea paskaa. Antakaa mun kaikki kestää... Niin kuin siinä psykologissa ei olisi ollut tarpeeksi.

Taidan laittaa jonkun leffan pyörimään lauantai-iltani iloksi, kun ei televisiostakaan mitään tule. Olen kotona, koska ilmeisesti koko muu kaupunki on katsomassa Iron Maidenia. (En tiedä miten nämä liittyvät toisiinsa, mutta jotenkin melko varmasti).

Enkä jaksa oikolukea.


18. heinäkuuta 2008

Note to self

Hommaa läppäriin alkolukko.

Kännispostaus

Tämä on nyt melko autenttinen kännispostaus! Tämän blogin kai ensimmäinen laatuaan. En muista koska olisin viimeksi ollut näin humalassa! Tuli juotua muutama liikaa...

Yritin huudella Kamille äsken mesessä (tuhannen päissänikin mä osaan ainakin linkittää), mutta tyyppi ei välittänyt vastailla, vaan oli saattanut mennä nukkumaan. Uskomatonta.

Saatan deletoida tämän aamulla, jos riittävästi hävettää. Pakko valvoa vielä hetki, että pää selviää. Muuten on huomenna toooodella huono päivä töissä...

Nää oli varmaan jotkut varpajaiset. Toivon mukaan ystäväni on jo synnyttämässä tai jotain sinne päin.

Työkaverini! Syytän sinua!!!

Otan jotain syötävää, että pääsen nukkumaan ja huomenna töihin.

Voi apua... Pakko selvitä.


Ps. Nauran itseni kuoliaaksi, kun viimeinen tekstari puhelimessani loppuu, että Svante söi tapettia seinästä! Kelatkaa nyt! Svante! Söi tapettia! Seinästä! Tekstari! Ystävät on ihania. ^_^

Pps. Conan O'Brien on ihan helvetin hyvä ohjelma humalassa. En ole ennen tajunnutkaan, mutta nuo käsikirjoittajat taitavat olla kännissä 24/7.

17. heinäkuuta 2008

Mutsis oli kun sua teki


Elin pieniä kauhun hetkiä tuossa päivällä. Olimme ruokalassa syömässä ja siellä oli yksi äitiyslomalainen esittelemässä muksuaan. Siinä kun katselin sitä ihmistä sen lapsensa kanssa, niin yllätin itseni miettimästä, että saankohan minä ikinä tuollaista. Ja tajutessani nämä ajatukset pelästyin ihan sairaasti! Siis mitä?!!? Mikä hitto se oli? Oliko se nyt se kuuluisa biologinen kello?! Ja sitten meinasin panikoitua tuossa, kun mietin asiaa ja tajusin olevani jo melko vanha. Jos oikeasti haluaisin lapsia, niin tässähän alkaisi tulla kiire. Mutta sitten harrastin pientä googlailua ja tulin siihen tulokseen, että ensisynnyttäjän keski-ikä on nykyisin 28, enkä ole sitä kuin pari vuotta vanhempi, ja naisen hedelmällisyys laskee 35-vuotiaana, joten minulla on viitisen vuotta vielä tehokasta peliaikaa. Enkä sitä paitsi tiennyt edes haluavani lapsia ennen tätä päivää. Päätin siis lakata panikoimasta. Tilannetta (panikointia yms. hullumielisyyttä) kesti kaiken kaikkiaan jotain tunnin. Luulen, että hormonini ja biologiset munakelloni ja muut ovat nyt ihan sekaisin, kun päivittäin odottelen ystäväni vauvauutisia (joko? joko? ei vieläkään!). Ei tämä varmastikaan ole mitään vakavaa! Ja tästä ei muuten sitten puhuta tämän postauksen seinien ulkopuolella, capisce?!

Tänään kun on tukanleikkuuta harrastettu useammassakin blogissa, niin intouduin ja tilasin itselleni ajan kampaajalle. Huomasin omalla kampaamollani olevan jopa ajanvaraussysteemin netissä, joten sieltä pystyin kauhean näpsäkästi tutkailemaan vapaita aikoja ja nyt minä sitten menen huomenna leikkauttamaan näitä hapsiani! Jei! Kampaajalla on aina kiva käydä, vaikken oikeastaan edes tiedä miksi. Pitäisiköhän oikein ottaa jotkut "ennen ja jälkeen" -kuvat? Voisiko joku muuten valaista minua mistä tulee tuo termi haircut? En ole ikinä oikein tajunnut.

Jaah. Nyt puntaroin, että lähtisinkö käymään myöhemmin illalla yhdellä tuolla paikallisessa. Ei oikeastaan jaksatuttaisi, mutta mukaan pyytelevä kaveri on sen verran sitkeämpää laatua, ettei se luovuta ennen kuin joku ilta lähden.


Ps. Kylläpäs taas pisti vihaksi tämä uutinen. Oikeus on varmasti voittanut taas...

16. heinäkuuta 2008

Muumion paluu

Se aiemmin lupaamani maailman hölmöin meemi.


ALKUKYSYMYKSET
1. Syysi tämän gallupin aloittamiseen? * Odottelen, että pääsen lähtemään töistä. Hiljaista.
2. Paljonko kello on? * 15:27 (tiistaina)
3. Tämän hetken tunnelmat? * Odottavat, kuten mainitsinkin.
SITTEN SIIRRYMME VARSINAISIIN KYSYMYKSIIN:
1. Millainen on unelmiesi nenä?
- Kasvoihin sopiva.
2. Minkä muotoinen olisi unelmiesi televisio?
- Neliskanttinen on ihan hyvä muoto televisiolle.
3. Minkä väriset hampaat Marsilaisilla on mielestäsi?
- Marsissa ei ole hampaallisia olioita.
4. Tiedätkö, kuka on Vladimir Horowitz?
- En tiedä.
5. No kuka se on? Jos vastasit edelliseen kyllä, kerro ihmeessä. Jos vastasit ei, koita arvata!
- Lumi sanoi sen olevan joku pianisti tms.
6.Kenen kanssa mieluiten soutaisit Atlantin yli? Perustele.
- En soutaisi. Enkä perustele.
7. Kuka/mikä on elämäsi hyönteinen?
- Mikä ihmeen elämäni hyönteinen? Pyhä pillerinpyörittäjä.
8. Minkä antaisit nimeksi nelihäntäiselle, myrkynvihreälle hamsterillesi?
- Paroni von Hamshaussen.
9. Kenen toivoisit pumppaavan sydäntäsi, jos se ei olisi automaattinen lihas?
- Itse se olisi pumpattava, ei muihin voi luottaa niin paljoa.
10. Oletko todella elossa vai onko se vain ihmiskunnan sinuun iskostama olettamus?
- Ajattelen, siis olen.
11. Osaavatko kärpäset uida?
- Hetken aikaa ennen hukkumista.
12. Onko sinulla lempi seksifantasiaa?
- Nah... Seksihän itsessään on pelkkää fantasiaa minulle.
13. Jos on, niin kerrohan millainen?
- Wham, bam, thank you ma'am.
14. Onko isäsi fiksu mies?
- On se.
15. Oletko syönyt saippuaa?
- Vahingossa korkeintaan.
16. Ovatko Muumit pelottavia?
- Eivät ne ole. Puolustuskyvyttömiä reppanoita.
17. Mikä on maailman turhin asia?
- Tekisi mieli vastata, että tämä meemi, mutta itsehän läksin. Tupakka.
18. Mitä saat yleensä kuulla ulkonäöstäsi?
- En yleensä saa kyllä kuulla yhtään mitään. Ilmeisesti kukaan ei kehtaa sanoa.
19. Matkustaisitko Kuuhun, jos saisit tilaisuuden?
- En usko. Korviin varmaan sattuisi liikaa, kun meinaa ihan tavallinen lentokonekin olla joskus liikaa. Toisaalta harmittaisi kyllä jättää menemättäkin.
20. Oletko koskaan tuuminut millaista olisi olla sika?
- Jaa, no olen saattanut ajatellakin. Joskus lasten eläinpuistossa possukarsinan vieressä seistessäni.
21. Ovatko ruotsalaiset viisaita?
- Eiköhän ne ole suunnilleen samaa kaliiberia suomalaisten kanssa.
22. Jos kuristat smurffia, minkä väriseksi sen kasvot muuttuvat?
- En ehtisi kuristaa kovin kauaa, kun se peijakas keksisi jonkin konstin päästä pulasta.
23. Miksi kaukoäädintä painetaan kovempaa kun patterit ovat loppumassa?
- Siksi koska hermo menee. Joskus se muuten auttaakin.
24. Onko homoerotiikka mielestäsi kiihottavaa?
- En ole kokeillut.
25. Mihin avaruus loppuu?
- Ei se lopu. Se on ääretön.
26. Onko outoa rakastaa Disneyn piirrettyjä?
- Riippuu rakkauden laadusta. Jos haluaa avioitua sen kanssa, niin sitten se on outoa.
27. Mitä kirosanaa käytät kaikkein eniten? Vai kiroiletko ollenkaan?
- Vittuahan sitä tulee varmaan hoettua eniten. Se on jotenkin niin tehokas.
28. Mikä on maailman tärkein kysymys?
- Miksi? Aina pitää kyseenalaistaa asioita.
29. Kenen kanssa haluaisit harrastaa seksiä?
- En kerro.
30. Millaisessa tilanteessa on hyväksyttävää lyödä poliisia?
- En mä tiedä onko lyöminen ikinä hyväksyttävää, mutta itsepuolustustarkoituksessa tietysti, mikäli poliisi itse rikkoo lakia.
31. Ovatko delfiinit söpöjä?
- Ovat ^_^
32. Oletko koskaan puhunut vain päästääksesi ääntä?
- Viimeksi ihan hetki sitten.
33. Tajuatko edes itsekään miten typerältä se kuulostaa?
- Tajusin.
34. Puhutko paljon itseksesi?
- Töissä ainakin tulee jupistua toisinaan.
36. Mitä on tärkeintä boikotoida?
- Mä olen niin huono boikotoimaan mitään. Boikotoin esimerkiksi tupakkafirmoja vastaan olemalla polttamatta, mutta paljonpa se niitä haittaa.
37. Inhoatko kastematoja?
- En, jos nyt en rakastakaan.
38. Mille koirarodulle on ominaista sininen kieli?
- Kyl sä tiiät.
39. Valehteletko usein?
- En, mutta saatan toki jättää kertomatta osan totuutta.
40. Kenelle valehtelit viimeksi jostain asiasta?
- En mä ole nyt valehdellut oikein mistään.
41. Hyi sinua, etkö tiennyt, että valehteleminen on rumaa?
- Et sitten kuunnellut vastausta.
42. Oletko koskaan tippunut katolta?
- En onneksi.
43. Tuntuuko sinusta joskus, että avaruusoliot ovat yön aikana käyneet ryöstämässä aivosi?
- Olisivatkin.
44. Oletko rehellinen itsellesi?
- En ole aina ihan varma siitä.
45. Onko sinun koskaan tehnyt mieli vetää jonkun nalle vessanpytystä?
- Ei, vessanpyttyhän menisi tukkoon.
46. Miksi blondeja pidetään tyhminä?
- Anteeksi nyt vaan, mutta ei se varmaan ihan hatusta vedetty legendakaan ole. Poikkeus vahvistaa sääntöä, ja sitä rataa. Tietyn tyyppisten naisten syytä, luulen mä.
47. Kenen opettajan kanssa voisit asua saman katon alla, jos olisi pakko?
- Miksi olisi pakko? Entisen ranskan opettajani, joka on miellyttävä homomies.
48. Mikä on pahin syntisi?
- Laiskuus.
49. Oletko luulosairas?
- Joskus enemmän ja joskus vähemmän.
50. Pidätkö maksalaatikosta?
- En! Yöööööööööööööööööööööööööök!!!
51. Kumpi; Barbie vai Bratz?
- Barbiet on parempii.
52. Mikä on hölmöin juttu mitä olet ikinä tehnyt?
- Tämän meemin.
53. Mikä naisten rinnoissa viehättää miehiä?
- Varmaan se kun niillä ei itsellä ole sellaisia ja kun ne on yleensä piilossa.
54. Kenen kanssa haluaisit mennä naimisiin?
- Ei pysty nyt.
55. Entäpä kenet tahtoisit työntää parvekkeelta alas?
- Ei se olisi kivasti tehty.
56. Mikä on elämän tarkoitus?
- Kun tietäs.
57. Oletko kuuhullu?
- En. Plutohullu.
58. Onko Suomi hyvä maa? Perustele.
- No en ole asunut muualla, joten kyllä tämä menettelee. Ei nyt täysin ideaalinen, mutta ihan ok tietyiltä osin.
59. Kuka on maailman seksikkäin nainen?
- Hmm... Minä?
60. Entäpä seksikkäin mies?
- Kauhean vaikeita kysymyksiä, kun en tunne kaikkia maailman miehiä.
61. Miksi marsuja kutsutaan marsuiksi?
- Koska vesinokkaeläin oli jo varattu.
62. Ovatko amerikkalaiset tyhmiä?
- Osa varmaan on ja osa ei.
63. Oletko koskaan kokeillut huispausta?
- Enpä ole.
64. Tiedätkö edes mitä se on?
- Jotain Harry Potter -jutskaa.
65. Uskotko joulupukkiin?
- Riippuu siitä mitä se sanoo.
66. Onko lohikäärmeitä ollut olemassa?
- Ei, mutta dinosauruksia on.
67. Onko sinulla lyhyt pinna?
- Liian lyhyt useimmiten.
68. Mikä on mielenkiintoisin asia maailmassa?
- Luonto ja avaruus.
69. Milloin viimeksi kerroit jollekin rakastavasi häntä?
- Tänään.
70. Oletko koskaan viillellyt itseäsi?
- Korkeintaan vahingossa paperin reunalla.
71. Mikä on anteeksiantamattomin teko koko maailmassa?
- Lapsiin kohdistuva väkivalta, oli se sitten henkistä, fyysistä tai seksuaalista.
72. Mitä tekisit, jos joku opettajistasi yrittäisi iskeä sinua?
- Jos se olisi nuori ja kuuma, niin olisin ainakin imarreltu.
73. Onko appelsiinimehu hyvää?
- On, sekä tuoremehu että tiiviste. Juon päivittäin.
74. Jos avaruus on ääretön, niin mistä sen tiedetään olevan ääretön?
- Eihän sitä tiedetäkään. Tutkimukset on pahasti vaiheessa.
75. Oletko koskaan koettanut työntää päätäsi muurahaispesään?
- Ei ole ollut tarvetta.
76. Missä haluaisit harrastaa seksiä, jos saisit valita paikan?
- Sängyssä.
77. Kuinka vanhana opit lukemaan?
- Taisin oppia 6-veenä, ennen koulua kuitenkin.
78. Oletko koskaan ajatellut olevasi outo?
- Kyllä, mutta silleen sopivalla tapaa.
79. Kuka on maailman turhin julkkis?
- Kauhean laajoja kysymyksiä... Susan Ruusunen.
80. Entäpä tyylikkäin julkkis?
- Coolein ainakin on Snoop Dog.
81. Oletko koskaan imenyt suoraan maitoa lehmän utareesta?
- Ei sovi herkälle vatsalleni.
82. Mitä kieliä osaat puhua?
- No puhua oikeastaan osaan vain suomea ja englantia. Ruotsia ja ranskaa voin yrittää mongertaa ja muutamalla muulla kielellä yksittäisiä lauseita.
83. Onko Seth Green söpö?
- Kvg... No ei ihan mun makuuni.
84. Kenen kanssa menisit mieluiten alasti suihkuun?
- Kenenkään kanssa en menisi mielellään ainakaan vaatteet päällä suihkuun.
85. Millä olennolla on häntä ja sarvet?
- Etanalla.
86. Kumpi oli ensin; muna vai kana?
- Lentolisko.
87. Mikä eläin äidistäsi tulee ensimmäisenä mieleen?
- Krokotiili. No ei vaan...
88. Ovatko mursut kivoja?
- Ovatko ihmiset kivoja? Se on niin tapauskohtaista.
89. Oletko koskaan uinut järvessä vaatteet päällä?
- No t-paita tai alusvaatteet.
90. Tiedätkö, mikä on Runescape?
- Kuulostaa joltain peliltä.
91. Onko sinulla oma hengaaja joukossasi?
- Mulla on posse, joka seuraa mua kaikkialle.
92. Tekeekö mielesi Vaasan Ruispaloja juuston kera?
- Ei tee. Ei sovi herkälle vatsalleni.
93. Oletko henkisesti vai fyysisesti kiero ihminen?
- Fyysisesti ainakin melko suora, toivottavasti henkisestikin.
94. Miksi Nasse-setä on vihainen?
- Sen viina taisi olla loppu.
95. Jos murhaisit jonkun, miten tekisit sen?
- Paistinpannulla takaraivoon.
96. Uskotko keijuihin?
- Olen saanut eräänlaisia viitteitä heidän olemassaolostaan.
97. Tiesitkö, että joka kerta, kun joku kieltää uskovansa keijuihin, yksi keiju kuolee?
- En tiennyt. Tiesitkö, että joka kerta masturboidessa kissanpentu kuolee?
98. Söisitkö kuolleen Tarantellan, jos saisit vastineeksi 10 000 euroa? (Mieti tarkkaan, oletko varma pystyisitkö siihen)
- En kymppitonnista. Kerro kymmenellä, niin sitten.
99. Oletko koskaan ennemmin vastannut näin typeriin kysymyksiin?
- Harvemmin, mutta joskus typerämpiinkin.
LOPPUKYSYMYKSET:
1. Tykkäätkö roikkua pää alaspäin? * Aina kun roikun, näen painajaisia.
2. Osaatko murista? * Kuin Marge Simpson ikään.
3. Onko kaapissasi jo valmiiksi verinen kirves? * Ei, mutta vasara.
4. Oletko helpottunut, että tämä gallup loppui? * En, vaan todella murtunut.
5. Kuinka kauan sinulla kului tämän tekemiseen? * About 1,5 vuorokautta.
6. Ja olet vielä täysin järjissäsi? * En muista koska viimeksi olisin ollut.


Taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

Rakas rämä elämä

Hei ystävät ja vihamiehet, jos sellaisiakin löytyy. Se juttu minkä ehkä piti tai ei pitänyt tapahtua parin viikon päästä... Unohtakaa koko juttu. Ainakin toistaiseksi. Mikään ei ole lopullisesti peruuntunut, mutta lykkääntynyt syksympään tai jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Aika näyttää. Te muutama (3), jotka tiedätte mistä on kyse: ehkä eniten harmittaa se, että ehdin jo hehkuttaa tai ylipäänsä sanoa mitään asiasta. Mutta mikään ei kai ole niin varmaa kuin epävarma ja pahemminkin olisi voinut käydä. Pakottaahan en voi ketään tekemään mitään. Kunpa voisinkin, vaan en voi. Mutta eiköhän tämä tästä, kun nyt ensin pääsen ylös tästä valtavasta pettymyksen suosta (huom! en ole pettynyt kehenkään ihmiseen vaan ainoastaan asioihin ja olosuhteisiin). Joskus vaan tuntuu, että elämä heittelee eteeni ihan helvetin huonoja vitsejä. Mutta onhan sinne Mount Everestillekin kiivetty, niin minähän perkele valloitan tämän vuoren vielä. Gifulla mennään, niin kuin tähänkin asti. (Mites se meni iso-D: Se mikä ei tapa, sattuu ja tekee kipeää. Ja vituttaa kans.)

Mutta sitten mukavempiin asioihin, ettei mene ihan synkistelyksi tämä työpäivä. (Onneksi täällä on ihmisiä, jotka saavat hymyilemään. Nyt ei juuri muuten justiinsa naurata.) Käytiin eilen erään salaisen fellow bloggerin kanssa leffassa katsomassa Hancock. Se oli ihan hauska pätkä alkoholisoituneesta supersankarista. En vaan oikein käsitä miksi kauhean usein käy niin, että elokuva alkaa komediana ja loppuu jonain romanttisena draamana. Mutta se nyt olen vain minä, joka en halua kauheasti katsella elokuvissa mitään rakkauslässynläätä, paitsi Tuulen viemässä tietty. (Joka muuten ei ole mitään lässynläätä!)

Okei, väsytän nyt itseäni ainakin näillä jutuillani, niin parempi kai vaieta hetkeksi. Ei tässä muita mukavempia asioita olisikaan. Jos se meemi sitten illemmalla...


Mä nauran, ilakoin, riehun ja rakastun,
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn,
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla:

Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma.
Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma.
Elämä, älä jätä mua vielä tänään,
Jos jätät, niin jätä, ole lämmin ja pehmeä.
Ruma, kaunis ja rakas, elämä.
Rikas, rämä, mutta oma.
Elämä - ruma, kaunis ja rakas.
Elämä - rikas, rämä, mutta oma.
Elämä.

(Ismo Alanko - Rakas, rämä elämä)


Kauhea kynnys painaa tuota publish-nappulaa nyt, mutta menköön.

14. heinäkuuta 2008

Jee jee hyvä meininki

Enpäs olekaan tänne raportoinut mitään sitten viime kerran. Viikonloppu meni hyvin Tammerfest-painotteisesti. Tai perjantain aktiviteetti ei kyllä varsinaisesti ollut Tammerfestiä, mutta viikonloppu ja baari ja musiikki, niin kuka niitä laskee. Lauantaina hengailtiin vanhan kirjastotalon puistossa, kun siellä oli jo lähes perinteinen ilmaiskonsertti. Viime vuonna sitä ei järjestetty ja toissa vuonna sain siellä valkkarista massiivisen päänsäryn. Tänä vuonna tilaisuus olikin päihteetön, eli toisin sanoen merkatun alueen sisäpuolella ei saanut nauttia alkoholia tai muitakaan päihteitä, vaikka kukapa sitä olisi estänyt jäämästä sen nartsan ulkopuolelle. No, selvisin joka tapauksessa hedaritta tänä vuonna, kun jätin viinin alkon hyllylle ja tyydyin smurffilimsaan.




Tapahtuman pari ensimmäistä bändiä oli melko blaah ja olen nyt varmasti kauhea sovinisti, koska niissä molemmissa oli naislaulajat. Ensimmäinen taisi olla ihan vallan tyttöbändi, sitä ei oikein ehditty kuullakaan kauheasti. En vaan ymmärrä, että miksi naislaulaja on usein (huom! ei aina) synonyymi tylsälle musiikille. Kolmantena esiintyikin sitten oikein vallan piristysruiske, Jaakko & Jay, joka on kuulemma folk punkia. Tykkäsin, ainakin livenä. Poikain meininki oli niin reipasta ja välispiikitkin hauskoja, että tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa.


"Otetaanpas olutta."
"Jaa niin mutta täähän on päihteetön konsertti."

"Mutta eikös tuon narun ulkopuolella saa juoda."

"Niin muuten saakin. Lava on tällä puolen."

"Niin muuten onkin."

"Se ei ollut pelkkää tupakkaa."



Kannattaa kuunnella tuolta myspacesta, jos yhtään kiinnostaa. Ainakin biisit Burning ja Sparkplugs tempaavat minut mukaansa. Jaakon ja Jayn (minun on pakko lausua tuo "jaakko ja jei" tai sitten "tsaakko ja tsei", liian monimutkaista [tai tylsää] sanoa "jaakko ja tsei") jälkeen tulikin sitten jotain ihkuja teinifanitus-kajalrokkibändejä ja yksi tylsä, jonka olisin suonut olevan hyvä laulajan ulkoisen olemuksen vuoksi ja sitten viimeisenä jotain rytkeempääkin.



Eväänä oli mukana smurffilimsan lisäksi mm. tuoreita kirsikoita. Vähän parhaita ovat ne. Yritin ihan tosissani tehdä sitä juttuhommelia, jossa kielellä laitetaan kirsikan varsi solmuun suussa, mutta ei se oikein onnistunut. Paitsi että olen melkein ihan satavarma, että yhden kerran sain sen solmuun, mutta solmu ehti aueta ennen kuin kukaan pystyi todistamaan sitä tapahtuneeksi. Vielä mä joku päivä... Alla kuvaaja on yrittänyt hakea jotain innovatiivista näkemystä tähän kirsikka-asiaan.



Hyvä pössis oli tietenkin ja kiva kun oli lämmin sekä sateeton päivä. Vielä alkuviikosta kun sääennuste näytti kovin synkältä lauantain suhteen.



Sunnuntaina koomasinkin sitten kotona koko päivän. Sain tosin vahingossa jopa jotain hyödyllistä tehtyä, kun inventoin vaatekaapistani yhden hyllyn (se ikuisuusprojekti). Nukuin pitkät iltatorkut ja yöllä en saanut unta sitten millään. Pyörin kuumissani sängyssäni ja ajatukset puolestaan pyörivät kuumissaan päässäni. Olen ihmeen vähän väsynyt verrattuna viime yön unen määrään. Eipä tässä ihmeempiä sitten muuten kuulukaan.

Lumellahan oli joku maailman typerin meemi, johon voisin illemmalla vastailla, jos ei tässä parempaakaan tekemistä ole. :D


Ps. Noita postausten luonnoksia tuntuu kertyvän nykyään ihan sikana. Kirjoitan ensin jotain tuohtuneena ja sitten vuodatettuani koko juttu tuntuukin typerältä, enkä saa niitä ikinä julkaistua. Pitäisi varmaan ruveta julkaisemaan niitä ihan keskeneräisinä jonkun tunnisteen "typeriä luonnoksia" tms. alla.

Pps. Olen myös harkinnut pitäisikö ottaa joku sarkasmi-tunniste käyttöön näissä postauksissa. En ole läheskään vakuuttunut siitä, että kaikki ymmärtävät koska tekstini on tarkoitettu sarkastiseksi tai ironiseksi, ehkä jopa itseironiseksi, kuten esimerkiksi tuo kiitospuheeni perjantaina. Kun postauksen perään laittaisi sarkasmi-tunnisteen, niin lukija tietäisi sitten varoa ottamasta minua liian vakavasti. Maailmasta löytyy yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät tajua sarkasmia (tai ainakaan minun huumoriani, heh). Tietty se voi olla myös kirjoittajan vika, jos vitsi ei uppoa. (Tämä ihan vaan ajatelma, ei liity mihinkään lähipostaukseen millään tapaa).

12. heinäkuuta 2008

Nalkutus siitä ettei mitään tapahdu, on asenne, joka ei tiedä hauskaa

Olin eilen illalla baarissa, siitä tarkempi raportti tuolla. Tulin viimeisellä yöbussilla kotiin ja kuuntelin lujalla mp3-soitintani, joka oli ihan sattumalta mukana, koska en jaksa kuunnella niitä humalaisten jorinoita. No jäin sitten kotipysäkilläni pois ja vähän ihmettelin, kun yksi nuori sälli siinä yritti jotenkin uida liiveihini. En oikein tiedä mitä se yritti, mutta vilkuili silleen sivusilmällä ja jotenkin yritti kiilautua rinnalleni. En ollut ihan kauhean vastaanottavassa mielentilassa ja siihen aikaan yöstä mieluummin välttelee kaikkia vieraita mieshenkilöitä, kun joutuu kävelemään hämärässä yksin katuja pitkin. Jättäidyin sitten tyypin taakse ja hidastelin ja tyyppi hidasteli, mutta lopulta ilmeisesti kyllästyi hidastelemaan ja lähti risteyksestä toiseen suuntaan, jolloin minä lähdin toiseen suuntaan. Olisin siis kumpaakin reittiä päässyt kotiin, joten valitsin eri reitin kuin se tyyppi. Sain kipsutella sitten tyttökengissäni (!!!) ihan rauhassa kotiin, mutta tajusin oikeastaan vasta siinä ihan melkein kotiovella, että se tyyppi taisikin olla yksi naapureistani. Sellainen, jonka viime viikonloppuna näin hengaavan tuossa pihassa varmaan ekaa kertaa ja jonka kanssa sitten toivotimme huomenet. Kai se vaan sitten olisi halunnut kävellä kanssani yhtä matkaa kotiin tai jotain, mutta pidän sitä kyllä vieläkin vähän epäilyttävänä.

Nuo tyttökengät (hoen tuota, koska minulla ei ole ikinä ollut noin kauniita kenkiä) on muuten tosi ihanat ja niillä on hyvä kävellä, mutta jotkut geelityynyt olisi varmaan ollut kivat päkiöiden alla. En ole tottunut kävelemään tuollaisilla korkkareilla juurikaan (jalkapohjan nahka ei ehkä ole riittävän parkkiintunut) ja kotiin päästyäni päkiöiden iho oli kuin tulessa olisi ollut. Yritin välellä jäähdytellä niitä viileällä lattialla, mutta muuten ne eivät kyllä kestäneet muun kun ilman kosketusta. Yön aikana polttelu on onneksi helpottanut. Mutta taidan tänään laittaa kuitenkin ihan tennarit jalkaan, jos/kun tästä nyt taas lähtee jonnekin. Mikäli ei sada. Ei sen kyllä pitäisi, ainakaan kovin paljoa.

Nyt täytyisi tomertua ja pestä tuo kauhea tiskivuori pois (miksi sitä aina kertyykin? miksei voi tiskata vaikka joka päivä vähän?), että pääsee sitten kuuntelemaan rokkia.

Tässä teillekin jotain.





Rok rok!

11. heinäkuuta 2008

And the Oscar goes to...

Sain eilen Riikkikseltä tällaisen briljantin kunnianosoituksen, kun oon kerta paras ja kaikkee! Kiitos kiitos!



Ensimmäisenä tahtoisin kiittää raatia, joka kaikessa arvovaltaisuudessaan päätti minulle tämän palkinnon antaa. Kiitän myös isääni ja äitiäni siitä, että olette minut tänne maailman pukanneet sulostuttamaan muiden elämää. Kiitos siskolle, että olet jaksanut minua nämä ensimmäiset 30 vuotta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kiitos ystävistä parhaimmalle, joka kuitenkin luet tämän täältä, koitahan vielä sinnitellä sen suuren vatsasi kanssa. Kiitos niin peruskoulun kuin sen jälkeisten koulujenkin opettajille, te olette tehneet minusta näin valtavan älykkään ihmisen. Kiitos eksälle, joka opetti minulle, että ei pidä tyytyä vähempään kuin parhaaseen. Kiitos kaikille ystäville ja tuttaville, jotka olette vuoroin työntäneet minua ylöspäin ja lytänneet alaspäin. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: kiitos kaikille teille blogini lukijoille. Ilman teitä en olisi tässä nyt!

Ja prenikan säännöthän kuuluvat näin:

Here the rules:
Säännöt:


1. The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.


Tämä on se vaikein osuus aina, mutta onneksi tuossa luki vähintään 7 blogia. Laitan siis vahingon kiertämään seuraaville tahoille:

  • Annikki, joka jaksaa porskuttaa kaikista psykoista existä huolimatta

  • Brim, joka on selviytyjä ja ritarini

  • Alcinoe, joka on blogistanian viisaus, oikeudenmukaisuus ja lempeys

  • Sirenita, jonka ympärillä on pakko paistaa aurinko 24/7

  • DorianK, jolla on mustuudessaan kerrassaan ihastuttava huumorintaju

  • Kami, joka jaksaa vinettää päivästä toiseen

  • Elegia, joka ei suostu nielemään mitä tahansa paskaa, mitä meille ylhäältä päin syötetään

  • Wille, joka ei tajua olevansa kaikkea muuta kuin luuseri

  • Purrrrina, joka on sydikseni CoB:sta tykkäämisestään huolimatta

  • Minja, joka verisukulaisuuden lisäksi ottaa myös hienoja kuvia

  • Mimmu, joka jaksaa olla aina kaikkien kaveri

  • Annareetta, joka oikeasti on alkanut tykätä Tampereesta

Nyt loppui turnauskestävyyteni, enemmänkin noita olisin voinut jakaa. Kunniamaininta kuitenkin kaikille, jotka löytyvät tuolta sivupalkistani ja vähän sen ulkopuoleltakin. Olette niin ihania kaikki! Snif!!! Tässähän oikein tulee tippa linssiin, kun on niin herkkää!

Joo, taidan olla vähän väsynyt. Onneksi tänään on perjantai.

Viikonlopun köllykkää kaikille!

10. heinäkuuta 2008

Matematiikkaa



+




=



<3



♥ nam ♥


How to confuse an idiot

DorianKilla oli niin hauska video blogissaan, että oli ihan pakko laittaa tämä tännekin.




Hah hah! Ehkä päivän paras.

9. heinäkuuta 2008

Reippaina käymme rekkain alle

Mitenkähän sitä oikein voisi saada lomaa itsestään? On oikeasti viime päivinä ollut sellainen olo, että jos voisi rullata päänsä auki kuin sardiinipurkin, ottaa aivot hetkeksi pois sieltä ja vähän tuulettaa. Samalla voisi nollata aivoista kaiken. Ja kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin voisin vaikka ottaa välillä myös nämä leukalihaksenikin pois, alkaa tämä kiristely jo riittää. No, vajaa kuukausi hammaslääkäriin enää.

Oho, mulla oli tää auki tässä kun isäni kävi heilumassa tuossa selkäni takana, mutta ei kai se blogeista mitään tajua...

Ihan vaan sellainen tiedonanto tässä välissä kaikille Zone Alarmin käyttäjille, että tänään noissa Microsoftin päivityksissä on sellainen pätsyli (KB951748), jonka johdosta Zone Alarm estää nettiliikenteen. Vaihtoehdot on joko poistaa Zone Alarm käytöstä tai peruuttaa sen kyseisen päivityksen asennus. Tosin jos nettiyhteytesi on mennyt poikki, niin et varmaan lue tätä täältä... Etä-pelastin juuri äsken äitini kyseisestä pulasta. En tiedä koskeeko tämä kaikkia käyttiksiä vai pelkästään XP:tä, mutta olen nyt kuitenkin varoittanut.

Olenkin tainnut unohtaa mainita, että minulla on lippu Slipknotin keikalle Tampereen jäähallissa marraskuussa. (Ihan ostettu, ei voitettu, heh). Onneksi se taitaa olla istumapaikka katsomossa, eikä missään lavan edestä moshpitista. Olen nimittäin kuullut juttuja, että Slipknotin keikalla saattaapi tuo veri roiskua siellä katsomon puolella. Lämppäreinä on Machine Head (kuuntelin Youtubesta, ei vakuuttanut ihan äkkiseltään) ja Children of Bodom (yäk). Mutta ehkä nuo kestää, kerta kerrankin Tampereelle tulee joku. Ehkä jompi kumpi noista lämppäreistä on livenä edes ihan jees.

Nyt on sen verran tummia pilviä tuossa minusta katsoen etuoikealla, että kohta sataa.

8. heinäkuuta 2008

Fairweather friends of mine



Tuo eilinen vinkuvonku tuntuu nyt jo ylireagoinnilta, ja sitä se varmaan olikin. Sitä paitsi sain illalla lupauksen, ettei asia olekaan niin epätoivoinen kuin pelkäsin. Olen silti kovin skeptinen enkä oikein uskalla uskoa ennen kuin näen. Kävi niin tai näin (toivottavasti niin), niin kuulette asiasta tarkemmin varmaankin joskus parin viikon päästä. Ehkä. Toivottavasti. Argh. Mutta se siitä nyt sitten tältä erää.

Harrastin eilen vahingossa julkkisbongausta. Näin ihan lyhyen ajan sisällä ensin Marko Annalan, sitten Reidar Palmgrenin ja vielä viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä The Einarin. Oh dear. (Taitaa olla kohokohdat vähissä meikäläisen elämässä, kun tästäkin täytyi blogiin kirjoittaa)... Tänäänkin tapahtui jotain jännittävää. Aamulla kun kävelin työmaalle päin, niin joku pieni hiiri tai myyrä juoksi edestäni tien poikki! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Muuten, tatuoinneista kun oli puhe aikaisemmin (jaa oli?), niin tulin tänään siihen tulokseen, että jos jollakin on rumat tatuoinnit, niin tuolla Jackass-tyyppi Steve-O:lla. Katsokaa nyt vaikka tästä pari esimerkkiä niistä tatuoinneista: 1, 2, 3, 4 ja 5. Nuo ei ole mitään kynätöherryksiä vaan ihan oikeita tatuointeja. Ei ihmekään, että tyyppi on joutunut psykiatriseen sairaalahoitoon. Sitä tosin en tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus. Voihan sitä seota, jos joutuu päivästä toiseen kantamaan tuollaisia tatuointeja.

Latasin eilen itselleni Firefox 3:n, enkä ole nyt ihan täysin vakuuttunut tämän ihanuudesta. En jaksa ottaa selvää saako tästä pois päältä sellaisia ärsyttäviä ominaisuuksia, kuten ladattavien tiedostojen tarkistaminen virusten varalta. Sen lisäksi olen yleensä tottunut avaamaan joitain sivuja kirjoittamalla vähän sen osoitteen alkua tuohon osoiteriville ja sitten valitsemalla näppärästi koko osoitteen siitä alta kun firefox sitä tarjoaa (siis kun olen käynyt kyseisellä sivulla jo aiemmin). Nytpä tuo ei enää käykään niin näppärästi, koska tämä kolmonen etsii sitä tekstin pätkää sivujen otsikoista eikä urlista, ja ehdottelee jotain ihan päättömiä. Vituttaa. Ohjeita elämäni helpottamiseksi otetaan vastaan.

Kiitos ja anteeksi.

Tampereella tapahtuu

Tämä uutinen nyt ei sinällään ole tietenkään hauska, mutta...



Siis ensinnäkin, jaa oikein kotimaiset romaanit ovat tapelleet keskustassa? En olekaan ennen kuullut kirjojen ottavan yhteen ihan teräasein.

Ja toisennakin, "Uhri toimitettiin nopeasti ambulanssilla sairaalahoitoon ja hänelle aiheutui hengenvaarallinen tila." Jotenkin hassu lause muutenkin ja sitten vielä tulee mieleen, että se tila aiheutui siitä ambulanssikuljetuksesta. Ja sitten kuitenkin "Hän on päässyt jo sairaalasta pois." Aika nopeasti parani siitä aiheutuneesta hengenvaarallisesta tilasta, mikä on tietysti pelkästään positiivista.

Toimittajien kustannuksella on sitten hauska naureskella.

Uutinen täältä.

7. heinäkuuta 2008

Kuka lohduttaisi Nyytiä

Tunnelma laski tänään kuin lehmän häntä. Lämpöisistä fiiliksistä suoraan pakkasen puolelle. On yksi asia, jota olen odottanut enemmän kuin mitään pitkään aikaan tai ehkä ikinä. Olen laittanut kaikki pelimerkkini sille ja nyt kaikki uhkaakin mennä mönkään. Se oli siinä, ihan käteni ulottuvilla, ja nyt se meinataan viedä minulta pois. Mikään ei ole niin varmaan kuin epävarma ja muita idioottipaskoja sanontoja. Jos tämä homma ei toteudukaan, niin menen kappaleiksi ainakin hetkeksi aikaa. Ei mitään käsitystä miten siitä sitten jatkaa.

En ymmärrä ihmisiä. Itse asiassa inhoan tällä hetkellä ihmisiä. Minkä takia ihmiset ei kannusta ja rohkaise, miksi ensimmäinen asenne on heti, että no ei sitten kannata, jos ja kun. Nyt tuntuu siltä, että taistelen yksinäni tuulimyllyjä vastaan, enkä tiedä riittääkö voimat. Kiitos vaan.

On niin paska olo. Mua ei huvita nyt mikään.


Ps. Pahoittelen, etten puhu asioista niiden oikeilla nimillä, mutta nyt ei vaan pysty. Ehkä joskus myöhemmin, mutta ei nyt.

Ctuhtuthutlut 1 vee!

Tänään on meidän pikku äpärämme ensimmäinen syntymäpäivä! Meidän piti alunperin pitää juhlat koko perheen voimin, mutta — kuten usein au-lasten kohdalla — lapsen isä on jossain pitämässä kivaa. Olemme siis täällä ihan kaksin, minä ja Ctuhtuthutlut, ottamassa vastaan onnitteluja.

Lahjat voitte jättää kommenttiosastolle ja tulla kakulle sekä smurffilimpparille!

Pikku-Ctuhtuthutlut on toivonut synttärilahjaksi pikkuveljeä. Saapas nähdä toteutuuko toive...


Ps. Ystävälläni on tänään laskettu aika. Vähänkö olisi ollut söpö sattuma, jos vauva olisi syntynyt samana päivänä meidän pienen yrmypinkin örpöttäjämme kanssa, mutta niin ei nyt kuitenkaan tainnut käydä. Elämme kuitenkin jännittäviä aikoja! :)))

6. heinäkuuta 2008

Jutskat mun elämässä

No niin. Eihän tässä mennytkään kuin kuukausi, mutta hiljaa hyvä tulee, sanovat. Tiia haastoi minut joskus kauan sitten listaamaan 10 asiaa tai esinettä, joista en haluaisi millään luopua. Tämä meemi tarvitsi ihan oikeasti ajatustyötä, joten vasta eilen illalla ehdin istahtaa pohdiskelemaan mistä nyt sitten en luopuisi. Olipa muuten hankalaa. Valitsin sekä ihan konkreettisia esineitä että sitten myös hieman abstraktimpia asioita. (Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommiksi).


1. Känny. Kyllä se puhelin on vaan nykyisin tehnyt itsensä hyvin tarpeelliseksi. Sen lisäksi, että sillä voi pitää yhteyttä ihmisiin, sillä voi myös ottaa kuvia, kuunnella musiikkia (tosin ei tuolla nimenomaisella mallilla), surffailla netissä, sitä voi käyttää kalenterina ja mitä kaikkea muuta. Olo on tosi orpo, jos joskus huomaa unohtaneensa ottaa kännyn mukaan. Kivointa kännyssä on ehkä se, että voi esimerkiksi kesken tylsän luennon tai työpäivän näpytellä hassun viestin jollekin ja saa vastaukseksi yhtä hassun viestin ja sitten jaksaakin hetken taas vähän paremmin. Tämän hetkinen kännykkäni on palvellut minua hyvin jo varmaan kolme vuotta, joten en tällä hetkellä koe tarpeelliseksi vaihtaa edes uudempaan. Mukana tietysti korruptiolahja Nokialta viime yrityspäiviltä yliopistolla. (Tiesittekö muuten, että "kännykkä" oli alunperin Nokian rekisteröity tavaramerkki, mutta siitä tuli ihmisten arkikielessä niin yleinen sana, ettei se enää nauti tavaramerkin suojaa?)




2. Kamera. Milläpä muulla olisin nämäkään kuvat näpsinyt kuin kamerallani. (Paitsi tämä kameran kuva on otettu kännyn kameralla, sattuneista syistä, ja varmaan sen tasostakin huomaa). Digikamera on mitä loistavin keksintö. Ennen täytyi aina saada kuvat mahtumaan siihen 24 kuvan filmiin, joten mitään turhaa ei tullut räpsittyä, eikä aina vähemmän turhaakaan. Nykyisin oikein harmittaa, kun silloin nuorempana ei ollut digikameraa. Miten monen muiston olisi voinutkaan tallentaa muuallekin kuin vain päähän, joka vuotaa kuin seula. On nuo tämän päivän nuoret onnellisessa asemassa, perkeleet.




3. Musiikki. Elämä ilman musiikkia olisi melko kurjaa. Tapahtuisi varmasti jotain todella kamalaa, jos musiikki poistettaisiin maailmasta. Kuoltaisiin varmaan sukupuuttoon nopeampaa kuin äkkiä, mikä ei tietenkään sinällään luonnon kiertokulun kannalta olisi kovin kurja asia. (Vähän linkolalaisia mielipiteitä tähän väliin :D.) Rakkauteni musiikkiin konkretisoituu erityisesti tuossa mp3-soittimessani, josta en muuten myöskään luopuisi kovin helpolla. Se on lennellyt asfalttiin ja saanut kolhuja, mutta on onneksi pysynyt ehjänä. On se vaan hieno keksintö, tuo mukana kuljetettava musiikki.




4. Läppäri. Ja etenkin sen nettiyhteys. En tiedä tarviiko tällaisen nettiaddiktin selittää tätä sen tarkemmin. Läppärissä on vielä se hienous, että sen voi ottaa mukaansa minne vaan. Ja surffailu käy huomattavasti mukavammin sohvalta kuin työtuolissa pöydän ääressä nököttäen. Netti ja myöskin bloggaaminen ovat muuttaneet elämääni niin paljon, että ette arvaakaan. Varmastikaan kaikki muutokset eivät ole olleet positiivisia (mitä sitä tulisi tehtyä jos ei olisi nettiä?), mutta myöskin se on tuonut minulle asioita, joita en ilman nettiä olisi koskaan saanut ja joista olen hirmu onnellinen tällä hetkellä.




5. Kirjat. Rakastan kirjoja. Minulla on kirjoja tosi paljon ja ostan niitä enemmän kuin ehdin lukea. Nautin kirjojen näpertelystä, ostamisesta ja omistamisesta melkein enemmän kuin niiden lukemisesta. Tai no ehkä en, mutta hyvä kirja täytyy omistaa. Kirjastosta lainaan vain kertakäyttöisiä kirjoja. Se on vähän kuin musiikkikin. Radiosta kuuntelee kaikenlaista musiikkia, mutta sen hyvän ja itselle tärkeän haluaa omistaa. Musiikkia tosin tulee kuunneltua uudestaan tiheämmin kuin kirjoja luettua, mutta ehkä ymmärsitte pointin. Edellisessä kohdassa mainittu addiktioni on varmaan osaltaan (tai aika paljonkin) vaikuttanut siihen, että en lue enää niin paljon kuin ennen, mutta ennustan tämänkin tasoittuvan tulevaisuudessa. Onhan blogitkin tavallaan eräänlaisia kirjoja sähköisessä muodossa, vaikkakin reaaliaikaisempaa ja vuorovaikutteisempaa luettavaa kuin kirjat. Ja jotkut blogit näköjään saavat kustannussopimuksiakin. (Yleensä ne, joista minä en henk.koht. jaksa kiinnostua. Mainittakoon tässä nyt vaikka Juoppohullun päiväkirjat, Eniten vituttaa kaikki ja Sata naista. Näkeekö joku noissa muuten sen yhdistävän tekijän, että ne ovat kaikki miesten kirjoittamia? Onhan sitten tietysti Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat, jonka olenkin aikeissa lukea kohta.) Ennenhän kirjojen pelättiin aiheuttavan samanlaista tyhmettymistä ja moraalista rappiotilaa kuin netin pelätään aiheuttavan nyt. Kirjaimia paperilla tai tietokoneeni näytöllä, luen kuitenkin hyvin paljon päivittäin. Kuvassa näkyy tietysti vain murto-osa kirjoistani.




6. Hiukset. Minulle saisi kyllä maksaa todella paljon, että leikkaisin pääni kaljuksi tai edes siilitukan. Ja onhan se kiva, että on edes yksi asia tässä ulkoisessa habituksessani, josta saan toistuvasti kehuja ja kauniita sanoja. (Hieman kehuja keräävät toisinaan myös silmät, suu ja varpaat :D.) Mutta tykkään kyllä oikeasti omista hiuksistani. Paitsi nyt kun ne ovat pitkät, niin tuntuu että niitä lähtee koko ajan päästä ihan hulluna. Sitten vainoharhaisena vilkuilen peiliin ja odottelen alkavaa kaljuuntumista. Mutta kaipa se hiustenlähtö on ihan normaaleissa rajoissa, koska pälvikaljuja ei vielä näy. Minulla oli lyhyemmät hiukset vaan niin pitkään, että en ole tottunut noin isoihin hiustukkoihin kylppärin viemärissä. Olen myös tyytyväinen tämän hetkiseen hiusteni väriin, koska olen todennut sen olevan ainoa väri, jossa juurikasvu ei näytä järkyttävältä heti parin viikon päästä värjäyksestä, saati sitten vaikka sitä olisi useampikin sentti.



7. Kitara. Olen tuota kitaraani ennenkin hehkuttanut täällä. Jostain teinivuosista asti halusin omaa kitaraa ja myöskin oppia soittamaan sitä, tietysti. Jossain vaiheessa kaivoin isän vanhan kitaran jostain kaapista ja opettelin sillä itsekseni soittamaan muistaakseni Tuiki tuiki tähtösen. Sitten yhden epäonnisen kerran laitoin sen nojaamaan seinää vasten sillä seurauksella, että kitara luiskahti, kaatui rämähtäen ja sen kaula vääntyi. Olen tapahtuneesta vieläkin syvästi pahoillani, vaikka isä ei ikinä siitä minulle suuttunutkaan. Mutta sellainen hiljainen paha mieli on mielistä pahoin, kun ei voi tietää. Kitaraharrastukseni katkesi sitten siihen hetkeksi aikaa, kunnes isompana (6,5 vuotta sitten?) ostin itselleni kitaran. Sen mukana tuli muutama ilmainen soittotunti. Kävin ensimmäisellä soittotunnilla, mutta ensinnäkin opettaja oli unohtanut sovitun tapaamisen ja kun hän sitten lopulta saapui paikalle, niin opetus kesti varmaan jotain vartin ja tyyppi oli koko ajan sen oloinen, että olisi mieluummin ollut ihan missä tahansa muualla. Jätin sitten loput ilmaiset soittotunnit käyttämättä. Siitä jokusen vuoden myöhemmin päätin mennä työväenopistoon kitaratunneille ja se kannatti. Soitonopettaja oli maailman ihanin, kärsivällisin ja paras opettaja. Pari vuotta kävin hänen soittotunneillaan, mutta sitten opiskelijan budjettini pakotti minut jatkamaan harrastusta ihan vain kotioloissa.




8. Gilmoren Tytöt. Aivan ihastuttava televisiosarja. Ainut sarja, josta minulla on kaikki tuotantokaudet dvd:llä. (Ostettuina siis, Frendeistäkin taitaa olla jokainen jakso itse tallennettuna, mutta sitä ei lasketa). Ei tuohon vaan ikinä kyllästy. Sarja, johon täytyy todella keskittyä, että pysyy dialogissa mukana. Käy jääkaapilla välillä ja ole sen jälkeen pihalla kuin lumiukko. Kun nuo dvd:t on katsonut läpi, niin siihen on mennyt sen verran paljon aikaa, että voikin taas aloittaa uudestaan alusta. Ehkä se vähän jäi kaihertamaan, että Rory ja Jess eivät lopussa saaneet toisiaan, mutta onneksi Lorelai ja Luke kuitenkin päätyivät yhteen. Sitähän se koko sarja petasi alusta asti, melko tyhmää, jos näin ei olisi käynyt.




9. Hajuvesi & meikkivoide. Kosmetiikkatuotteista en keksi muuta korvaamatonta kuin Max Factorin Pan Stikin. Käytän sitä valokynän sijasta, koska se kaikista vaalein sävy ajaa saman asian täydellisesti. Käytän sitä myös meikkivoiteena kasvojen "ongelma-alueilla", koska koko naamaan laitan meikkivoidetta ainoastaan erikoistilaisuuksia varten. Se oli itse asiassa Joe Blascon tuote-esittelijä, joka sanoi ettei minun tarvitse käyttää meikkivoidetta koko naamassa, mikä oli tietysti hänen kannaltaan vikatikki. Ja tuoksuista korvaamaton on tuo J Lo'n Glow. Kerrankin olen löytänyt tuoksun, joka tuntuu ihan omalta, joten en enää uskalla ostaa mitään muuta, enkä halua siitä luopua ennen kuin on ihan pakko. Sitä paitsi tuo pullokin on kovin kaunis.




10. Valoisuus/luonto. Minulle on ihan älyttömän tärkeätä, että kotonani on valoisaa. Tulisin varmasti hulluksi asunnossa, jossa verhot täytyisi pitää koko ajan kiinni sen vuoksi, että naapuritalo on siinä käsivarren mitan päässä. Olen melko pienestä pitäen inhonnut sitä, että verhot on kiinni, jos kerta on päivä eikä enää nukuta. Kaikista eniten ehkä inhoan sitä, että verhot on kiinni ja valoa luodaan kelmeällä keinovalolla. Minulla on muutenkin kauheita antipatioita tavallisin hehkulampuin luotua keinovaloa kohtaan. Se on jotenkin ahdistavaa ja liian keltaista. Siksipä olenkin onnellinen tuosta halogeenivalolla varustetusta jalkalampustani. Enpä ole juuri tavallista kattolamppua pitänyt päällä tuon jalkalampun hankkimisen jälkeen. Ei ole tarvinut. Valoisuuden lisäksi on myös ihanaa, kun ikkunasta näkyy luontoa (puita, lintuja, mitä vaan). Tämä on tietysti pienessä ristiriidassa sen kanssa, että haluaisin mielelläni asua lähellä keskustaa. Mutta ainakin Tampereella löytyy hyvinkin läheltä keskustaa hyvin vehreitä maisemia. Tuossa kuvassa on siis se maisema mikä ikkunastani tässä asunnossa näkyy.




Siinäpä ne. Tuosta jäi pois tietysti kaikki sellaiset itsestäänselvyydet, kuten ystävät, kissa (josta luopuminen on asia, jota en suostu nyt edes ajattelemaan), muistot, aistit jne. Nämä olivat vähän sellaisia pinnallisempia asioita, koska niiden listaaminen on hauskempaa. En rupea haastamaan ketään tiettyä tähän, mutta kaikki asiasta innostuneet saavat jatkaa. Se on jopa suotavaa. Kunhan käy huikkaamassa tuolla kommenttiosastolla, niin tulen sitten katsomaan.

Huomenna on taas maanantai. Tylsää.