generated by sloganizer.net

31. toukokuuta 2009

Arma-goddamn-motherfuckin-geddon

Heipä hei, hyvää iltaa! Olen taasen palannut takaisin. Reissu oli oikein kiva. Voin jonain päivänä laittaa vähän kuvia reissusta, mikäli haluatte nähdä. Tänään on kyllä aivan liian kuuma siihen touhuun. Täällä Suomessa onkin ollut tosi hieno ilma siitä lähtien kun palasin, eli eilisestä ainakin. Prahassa oli perjantai ja kai lauantaikin melko viileää ja sateista. Onneksi keskiviikkona ja osittain torstainakin oli tosi hieno ilma, joten ei mennyt ihan koko reissu värjöttelyksi.

On jotenkin ihan hassu tunne palata taas arkeen. Tai ei oikein ole mitään arkea mihin palata. Normaalina kesänä aloittaisin maanantaina kesätyöt, mutta nyt ei olekaan töitä. Parin viikon päästä on yksi tentti, mutta sitten ei ole mitään. Mikä on oikeastaan aika mukavaa. Tai ainakin olisi, jos sisäinen luterilaiseni ei potisi huonoa omaatuntoa lorvailusta. Toivottavasti kesäsäät ainakin suosii tänä vuonna.

Ennen kuvamateriaalin näyttämistä voin kertoa reissun materialistisesta puolesta. Ostin prahasta muutamia iloisen värisiä villalankakeriä (sen värisiä mitä suomesta ei löydy, kovin helposti ainakaan), kahdet varvastossut (niitähän ei Suomessa myydä, ei toki) sekä yhdet aivan ihanat nahkaiset lipokkaat. Kuva niistäkin voi tulla myöhemmin. Ostin myös muutaman t-paidan (yhden Prahan linnasta, yhden Hard Rock Cafésta koska olen niin turisti ja yhden ihan muuten vaan) sekä tosi hienon Kaffee mit Kafka -kahvimukin. Kuva linkin takana ei ole itse ottamani, mutta muki on ihan samanlainen. Prahan merkkihenkilöitä tai -hahmoja tuntuivat olevan Kafka, golem ja Krtek. Lentokentältä ostin tanskalaista mustaherukkavodkaa (miksi en ostanut kannabisvodkaa, kun sellaista olisi ollut, en tiedä) ja Calvin Kleinin One -hajuvettä, jonka pakkauksen mukana tuli todella näppärä ja laadukas (heh) kaiutin mp3-soittimelle. Siinäpä ne tärkeimmät taisi ollakin.

Sitten asiasta aivan toiseen. Kuulin eilen radiosta, että Marilyn Mansonilta on ilmestynyt ihan juuri uusi levy. Mikäli sattuu tykkäämään Mansonin musiikista, niin tykkää varmaan tästä uudesta sinkustakin. Minusta ainakin tämä kuulostaa oikein hyvältä ja lupaavalta. Pitää varmaan hommata se koko levy.





Heippa!

26. toukokuuta 2009

Ahoj! Jak se máte? (*


Tuossa yllä on kuva vielä tuosta kiinanruususta sellaisena kuin se on tänään esiintynyt.

Tulin vain sanomaan, että en nyt sitten kirjoittele muutamaan päivään tänne mitään, koska olen Prahassa. Alunperin piti lähteä jo tänään illalla reissuun (pk-seudulle), mutta tuli pieniä mutkia matkaan ja muutoksia aikatauluihin, joten huomenna sitten aamulla aivan liian aikaisin on noustava ja lähdettävä.

Mutta voikaa te hyvin täällä tai siellä tai missä ikinä olettekaan! Minä palaan sitten taas nopeammin kuin ehditte kaivatakaan. Mikäli Prahassa ei ole liian kivaa, niin että päätänkin jäädä sinne.

Hei hei, pupuset!


*) "Hei! Mitä kuuluu?" tsekiksi.

BB-Biko


Jep jep...


Maanantain loppukevennyksestä kiitos Iltalehdelle.

25. toukokuuta 2009

La vie en rose

Kiinanruusu kukkii.



18.5.2009



25.5.2009



Valokuvatorstain 132. haaste: Ennen - Nyt.

24. toukokuuta 2009

Aye mate!

Eipä ole montaa noin ärsyttävää tv-hahmoa kuin Dr Phil. Joskus vuosia sitten kun katsoi Dr Philiä, niin hän saattoi vielä olla empaattinen, itseironinen ja antaa jopa hyviä neuvoja. No varmasti se antaa hyviä neuvoja yhäkin, mutta muuten koko ukko on kyllä niin omahyväinen, jopa ylimielinen ja patrioottinen. Ylimielinen niitä kohtaan, joiden ongelmaa hän ei hyväksy, ja kovin ymmärtäväinen ja lempeä niitä kohtaan, joiden puolella hän. Eihän psykiatrin psykologin (kiitos Susa oikaisusta) pitäisi toimia niin?

Katselin viime yönä kakkoselta Rock in Rio 2008 -konserttitaltiointia, jossa oli ihan ok bändejä ja Bon Jovi. En käsitä miten Bon Jovi voikaan aiheuttaa minussa niin voimakkaita vastenmielisyyden tunteita. Varmaan heti hyvänä kakkosena Dr Philin jälkeen. En vaan kestä sitä musiikkia. Olen aiemmin ilmaissut mielipiteeni niistä lyriikoista täällä, joten niistä en sano nyt tällä kertaa mitään.

Samaisessa konsertissa esiintyi myös Offspring. Luulin ensin, että bändi on vaihtanut laulajaa tai se on joku läppä. Minun täytyi oikein hieraista silmiä pariin kertaan. Katsokaa vaikka alta. Klikatkaan kuva isommaksi, niin näette seikkaperäisemmin. Mitä hemmettiä on tapahtunut Dexter Hollandille??? On se kauheata, kun punkkarikin vanhenee.




Kriisipuurosta luin, että Ruotsissa on yritetty sabotoida Piraattipuolueen ääniä jopa äänestyspaikalla. Tuolta linkin takaa löytyy myös video, josta voi kuulla (mikäli ymmärtää ruotsia, minä en) miten vaalivirkailija kieltäytyy ottamasta vastaan Piraattipuolueen äänestysseteliä. Tästä minulle selvisi myös, että Ruotsissa tosiaan äänestetään jollain äänestysseteleillä. Jos haluaa antaa äänensä suoraan jollekin henkilölle, täytyy äänestää puolueen äänestyssetelillä, josta ruksitaan sitten ehdokkaan nimi. On myös mahdollista äänestää ns. tyhjällä äänestyssetelillä, johon kirjoitetaan äänestämänsä puolueen nimi, mutta tällöin ääni menee vain puolueelle eikä suoraan kellekään ehdokkaalle. Kuulostaapa epäilyttävältä tuo Ruotsin systeemi. Minun mielestäni tuo jopa jossain määrin rikkoo vaalisalaisuutta ja mahdollistaa myöskin tietyn puolueen äänien sabotoimisen, kuten Ruotsissa on yritettykin tehdä (myös jo ennen Piraattipuoluetta).

Olen tuosta Piraattipuolueesta vähän epävarma. En ole tutustunut heidän toimintaperiaatteisiinsa riittävän hyvin, mutta puolueen nimi antaisi ymmärtää, että he ajavat piratismia. Näin ei kai kuitenkaan ole, vaan he ainakin väittävät ajavansa sen heikomman osapuolen asiaa, eli kuluttajan. Vaikka saatan toisinaan itsekin rikkoa tekijänoikeuksia, en missään tapauksessa halua kannattaa piratismia. Mutta! Pidän Lex Karpelaa aivan älyttömänä ja kuluttajan varpaille astuvana. En pysty hyväksymään missään tapauksessa sitä, että jos ostan levyn itselleni, niin rikon lakia muuttamalla sen sisällön mp3-muotoon ja siirtämällä omaan mp3-soittimeeni. Tuommoiset jutut ja muutenkin nykyisten puolueiden yleinen velttous sekä paskanjauhanta saa ihmiset kannattamaan Piraattipuoluetta.

Ja Piraattipuolueesta pääsemmekin kätevästi aasinsillalla tämän illan Nelosen leffaan, eli Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu. Katsokaa, kerta siinä on Captain Jack Sparrow. Alkoi jo, en ehdi oikolukea!

23. toukokuuta 2009

Mitä en ole koskaan ennen tehnyt, osa 358


Minulla on siideri, minulla on läppäri, minulla on langaton netti ja istun parvekkeella kirjoittamassa tätä tekstiä. Otin siitä kännyllä todisteeksi oheiset kuvat. Pöytää minulla tosin ei ole täällä parvekkeella, joka vaikeuttaa huomattavasti siiderinjuontia, kännyllä kuvaamista ja kuvien siirtämistä läppäriin sekä bloggaamista samanaikaisesti. Mutta mitäpä elämä olisi ilman pieniä haasteita.




Kesä

22. toukokuuta 2009

Eikä mikään ole vaikeampaa kuin otsikon keksiminen

Ei ole kovin hyvä ollut tuo google reader viime päivinä, kun ei se tahdo päivittää kenenkään blogeja pitkiin aikoihin. Tein pahimmissa vieroitusoireissani hiukan lisätilauksia blogilistalla, kun näinä päivinä näemmä se on luotettavampi. Tai ainakin toimivampi. No, ehkä tämä tästä.

Käytiin tänään Mimmun kanssa kirpputoreilla (ja syömässä ja aivan superhyvällä italialaisella jäätelöllä). En kyllä rahatilanteen enkä muunkaan vuoksi ostellut kirppiksiltä paljon mitään, paitsi yhden kesälaukun 50 sentillä.



Tuo on vaan pesua vailla. Ja sisävuoresta(kin) päätelleen kyseessä on oikeasti lasten laukku, mutta kun se oli niin pirtsakka ja ennen kaikkea halpa, niin ostin.




Ai niin, siitä Jari Sillanpään paidasta Euroviisuissa kun nousi kauhea kohu (olihan se jotenkin tacky), niin nyt se on sitten myynnissä huuto.netissä. Tällä hetkellä korkein huuto näyttäisi olevan 559 euroa. Sillanpää laittaa sitten paidan tuoton johonkin nenäpäivä-keräykseen. Ihan hauska ajatus kääntää koko juttu huumoriksi ja ottaa siitä hyöty irti.

Prahan reissu lähestyy ja tässä olisi kaikkea ärsyttävää hoidettava ennen sitä, joista unohdan varmaan puolet. Tuntuu että toukokuu loppuu ihan kesken!

21. toukokuuta 2009

Kevätmyrskyjä ja googlepeikkoja


Muistatte varmasti kaikki sen ikävän välikohtauksen, kun muumipeikkoa vastaan hyökättiin brutaalisti Tampereella viime vuoden keväällä? Tietysti muistatte, sehän oli yksi pahimpia Tamperetta kohdanneita katastrofeja tällä vuosituhannella. No tämän päivän Morosta selviää tuon muumipeikon pahoinpitelijän (joka on 27-vuotias nokialaismies, tietysti) saama tuomio. Tyyppi sai törttöilystään 60 päiväsakkoa ja joutui maksamaan kaupungille korvauksia 5000 euroa. Ei kannata käydä muumipeikolle ryttyilemään.

Ja iloksemme saamme muumipeikon, uuden sellaisen koska vanhalle kävi lopullisesti, takaisin omalle paikalleen! Muumin ympärille ei aiota rakentaa mitään turvaverkkoa, koska muumia täytyy päästä silittelemään. Mutta jos joku vielä käy muumin nenille hyppimään (kirjaimellisesti), niin hattivattien kosto saattaa olla hirmuinen.

***

T:n mielenkiinnottomasta bloggauksesta tuli mieleen yksi tapaus, kun tuossa pari kesää sitten olin töissä. Silloiset työkaverini, sellaiset keski-ikäiset naiset, äityivät ihmettelemään miten se google onkin niin ihmeellinen. Että on siinä täytynyt olla homma, kun sinne on laitettu se kaikki tieto. Poistuin paikalta hymähtäen ja menin vessaan nauramaan. Jonain muuna päivänä olisin ehkä jaksanut alkaa valistaa hakukoneiden rakenteesta, mutta en silloin.

***

Tampereella oli ukkoskuuro tänään ja hetken aikaa satoi rakeita aika kovastikin. Näpsäilin valokuvia taivaanrannasta, mutta yhtään salamaa en saanut ikuistettua. Kevätmyrsky noteerattiin Iltalehdessäkin.

20. toukokuuta 2009

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä taloon jota kodiksi kutsutaan, vaikka siellä ei ole minulle ketään, olen yksin tällä tyhjällä tiellä



Laittakaa tuosta soimaan taustamusiikiksi.


Kopsasin tämmöisen meemin amimorphisista. Positiivisuus on perseestä, nääs.


Mikä on paskaa...

1. Nimessäni:

Sukunimestäni en ole ikinä tykännyt, se on pitkä ja siinä on rumia kirjaimia, joita on ruma kirjoittaa. Vaikka kai sitä pitäisi arvostaa kun meitä on niin kovin vähän. Suvussa taitaa olla tällä hetkellä kaksi poikaa, jotka ehkä joskus jatkavat tätä ylvästä sukua. Ja yksi pikkuserkku on lisääntynyt, mutta ovat niin kaukaisia, etten oikein näe sitä meidän suvun jatkamisena. Ehkä parempikin vaan, jos loputaan.

2. Kasvoissani:

Iho on ihan perseestä ja tummat silmänympärykset ja kaikki karvat ja nenäkin on kamala ja aika paljon oikeastaa kaikki on vialla.

3. Vartalossani:

No siinä vasta kaikki onkin vialla. Varpaat on kuulemma söpöt, joten siitä ylöspäin kaikki muu on ihan paskaa. Tämän kaiken kauheuden keskellä on vielä iso arpi, josta en tykkää sitten niin yhtään.

4. Luonteessani:

Olen herkkänahkainen ja omahyväinen pikku paskiainen.

5. Vaatekaapissani:

Ne on aivan liian täynnä kaikkea käyttökelvotonta. Sitä paitsi ne on aivan älyttömän tyhmästi suunniteltu. Isoja syviä hyllyjä, joissa taaimmaiset vaatteet jää auttamatta hävöksiin. Etenkin kun hyllyt on aivan täyteen puristetut.

6. Kotonani:

Ahtaus. Sekasotku. Kuumuus. Ei ole vaatehuonetta eikä parvekettakaan. Eteinen vie suhteettoman suuren tilan näistä vähistä neliöistä. Tapetit on rumat ja likaiset. Puolet kaappien ovista ei pysy kunnolla kiinni. Lattian muovimattokin on ihan tosi ruma.

7. Työssäni:

No ensimmäisenä nyt tulee mieleen se, että sitä EI OLE. Btw, boikotoikaa kaikki tänä kesänä Koffin tuotteita.

8. Ystävissäni:

Selkäänpuukottavia paskiaisia. No ei vaan, on muutama ämmä ja yksi ee, joihin tiedän voivani luottaa. Muiden ystävyydestä en ole niin vakuuttunut. Ylipäänsä pidän ennakko-oletuksena, ettei minusta oikeasti pidetä, vaan seurassani ollaan ehkä velvollisuudesta tai tottumuksesta. Tästä seuraa noidankehä, että pidän lähes kaikki käsivarren mitan päässä itsestäni, jolloin en pääse kiintymään kehenkään eikä kukaan pääse kiintymään minuun, jolloin taas oletan ettei minusta oikeasti pidetä.

9. Perheessäni:

Vanhemmat nyt on aina vähän rasittavia kaikessa hyväntahtoisuudessaankin. Välillä tuntuu, etten ole saanut napanuoraa vieläkään katkaistua ja se ahdistaa.

10. Harrastuksissani:

Se, etten ikinä jaksa harrastaa mitään. Ja se, että niitä ylipäänsä kysytään. Kitaraakaan en ole soittanut pieneen ikuisuuteen, vaikka muutama viikko sitten kyllä vaihdoin kielen ja viritin sen, joten taitoni ovat ihan ruosteessa.

11. Kumppanissa?

Palataan tähän kohtaan joskus myöhemmin.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:

No tietty ensimmäisenä se, että ne vanhenee ja kuolee, tai sairastuu ja kuolee. Ja ettei lemmikkini varsinaisesti enää ole minun lemmikkini, koska näemme niin harvoin. Paitsi loppuviikon hengailemme yhdessä. Ja täytyy myöntää, että välillä ärsyttää ihan älyttömästi se, että täytyy mennä sinne eteisen käytävämatolle silittelemään ja rapsuttelemaan. Tulisi syliin niin kuin muutkin kissat. Tai edes olohuoneen puolelle.

13. Kielenkäytössäni:

Puhutaanko tässä nyt verbaalisesta vai fyysisestä kielenkäytöstä? Todennäköisesti se, etten osaa ymmärtää miksi joku toinen sana olisi rumempi kuin toinen. Kiroilu on tosi hyvä tapa purkaa agressioita. Jos lyö varpaan kipeästi, niin yksi kunnon aivittuperkelesaatana helpottaa kummasti. Lasten ja vanhusten kuullen tosin yritän olla puhumatta rumia, ja muutenkin tilannetaju on ihan kova juttu.

14. Musiikkimaussani:

No nyt tuli paha... Se on liian suppea. Enkä tarkoita suppeaa siinä mielessä, että haluaisin tykätä jostain Sunrise Avenuesta tai Tapani Kansasta, vaan siinä mielessä, että hyvää musiikkia on niin pajon enkä tunne siitä kuin ihan pienen murto-osan.

15. Kotikaupungissani:

Tamperehan on itse täydellisyys, mutta... Ensimmäisenä tulee mieleen elokuvatarjonta. Finnkino hallitsee parilla elokuvateatterilla Tampereen leffaskeneä ja päättää mitä täällä näytetään. Kaikki isot Hollywood-leffat pyörii taatusti, mutta pienemmän mittakaavan leffoja on vaikea nähdä, ellei sitten Niagara satu ottamaan ohjelmistoonsa niitä. Niin joo, ja mustamakkara tietysti. Yäk. Siitä ei tamperelainen pääse ikinä eroon. Missään.

16. Ruokavaliossani:

Yksipuolisuus. Olen todella laiska laittamaan ruokaa.

17. Lapsissani:

Tähänkin voidaan palata myöhemmin, mutta jos niitä olisi, niin ne olisivat varmasti täydellisiä maailman kauneimpia ja fiksuimpia enkeleitä. En käsitä miten muiden lapset ei ole yhtä täydellisiä kuin omani.

18. Naapureissani:

Vitsit. Oikeasti. Joillain naapureista on niin kuluneet vitsit, joita ne sitten kerta toisensa perään toiselevat kun törmätään hississä ja pitää smalltalkata. Uteliaisuus myös jossain määrin.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:

Voiko tätä edes sanoa elämäntilanteeksi? Minusta tämä on hyvin elämätön ja etenkin tilanteeton kohta aikajanassa.

20. Tulevaisuudessa:

En ole ennustaja, mutta uskoisin että kyllä sieltä jotain pientä ja kivaa tulee lentämään tuulettimeen. Ja kohta tässä pitäisi hypätä siihen oravanpyörään lopuksi elämääni. Ajatus ei yhtään houkuttele. Jos nyt onni käy, että ylipäänsä edes saisin töitä.


Ps. Olikohan historian pisin postauksen otsikko?

Pps. Julkaisin tämän vahingossa ennen aikojaan jollain kätevällä näppäinyhdistelmällä, mutta menköön nyt sitten. Korjailen kirjoitusvihreitä jälkikäteen.

19. toukokuuta 2009

Pikku B


Yleisön pyynnöstä Bärtilin kuulumisia taasen. No, eipä sille ihmeitä kuulu, tuossa se kököttää. Kolme loukkua on tällä hetkellä kasvanut jo melko isoiksi. Täytyy muistaa laittaa se viikonlopun ajaksi isompaa vesiastiaan, ettei pääse kuivumaan, kun en itse ole kotosalla sitä kastelemassa.



Kuvista tarkkasilmäisimmät näkee tyngän siitä kukinnosta, jonka leikkasin pois. Kukasta en valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa, mutta eipä se nyt ollutkaan ehtinyt kehittyä vielä kovin kukkamaiseksi. Bärtil on cd-levypinon päällä siksi, että se saisi vähän paremmin aurinkoa. Ylimmäisenä Zen Cafén Vuokralainen.




Tässä taas Bärtil nauraa.

18. toukokuuta 2009

Puh, sanoi Puh

Osallistukaa blogin sisällöntuotantoon ja kertokaa mistä kirjoittaisin? Oma pääni on tällä hetkellä aivan tyhjä. Yritin etsiä jotain kivaa meemiäkin, mutta nekin on kaikki joko ihan tyhmiä tai jo tehty.

17. toukokuuta 2009

Nuff said

Euroviisut... Ne olivat... sanoinkuvailemattomat. Ehkä parhaiten Euroviisut pystyy tiivistämään Chris Cornellin Twitterissä esittämään arvioon niistä: "Wow! Scary!" (Fyi, Chris on perheineen Pariisissa tällä hetkellä. Euroviisuja ei siis vieläkään näytetä Amerikassa. Ihme kyllä.) Vaikka se äänestys olisi ollut ilmainen, niin en olisi pystynyt äänestämään yhtäkään kappaletta. Jokainen oli sitä samaa paskaa eri paketissa. Ei siitä sen enempää. Potuttaa vieläkin ettei se Signmark päässyt edustamaan Suomea...

Olen hyvin yksinkertainen ihminen, enkä aina tajua ihan asioita. Esimerkiksi tuossa jääkiekon MM-kisojen loputtua (Suomen osalta) oli joku Suomen jääkiekkopelaajista näyttänyt persettä linja-auton ikkunasta. Joku herkkäsieluinen Suomalainen toimittaja oli nähnyt sen ja ilmeisesti järkyttynyt sydänjuuriaan myöten, koska siitä nousi niin kauhea meteli. Tai ehkä herkkäsieluisia olivat aivan muut ihmiset kuin se toimittaja, en tiedä, kun en ole seurannut asiaa sen tarkemmin. Tilanteesta kuitenkin seurasi se, että kyseinen jääkiekkoilija esitti anteeksipyynnön pyllistyksestään. Suomen jääkiekkoliitto julkaisi oikein tiedotteen, jossa pyllistänyt pahoitteli tapahtunutta. Jotenkin tuntuu, että tässä on taas todellisuudentaju lähtenyt lapasesta ja kovaa. Aikuinen mies näyttää persettä ja aikuinen nainen näkee tapauksen. Seuraa julkinen anteeksipyyntö. Täysin loogista. Vähän samaa sarjaa sen kanssa, kun Ilkka Kanerva pyysi anteeksi Suomen kansalta tekstailtuaan jonkun... kenen kanssa se edes oli? Tukiaisen?

Sen sijaan en ainakaan ole kuullut enkä nähnyt minkäänlaista anteeksipyyntöä kansanedustaja Pentti Oinoselta, joka vertasi tai ei verrannut homoseksuaalien adoptio-oikeutta eläimiinsekaantumiseen. (Ainoastaan eduskunnan puhemies Niinistö kertoi Oinosen olevan syvästi pahoillaan, jos joku loukkaantui hänen sanoistaan). Tosin Oinonen on maalainen, joten häneltä ei pidä odottaa minkäänlaista järjenjuoksua tai hienotunteisuutta. Ilmeisesti. Jos tarkkaan ajattelee, niin Oinonenhan on nyt loukannut sekä homoja, koiria että maalaisia. Se mieshän on suorastaan liekeissä!


Ps. Jotenkin ihan pimeätä seurata tuota keskustelua samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta käsittelevissä jutuissa. Miten ahdasmielistä porukkaa tästä maailmasta löytyykään.

15. toukokuuta 2009

Near death experience

Mää melkein kuolin eilen. Katsokaas kun kävelin siinä jalkakäytävää pitkin ihan tyynesti ja eikö siitä autotietä pitkin sitten ajanut iso rekka tosi kovaa. Onneks siinä ei sitten käyny kovin pahasti, kun jäin seisomaan siihen jalkakäytävälle ja se rekka meni ehkä kolmen metrin päästä ohi. Mutta siinä olis voinut käydä pahasti. Olisin voinut vaikka kuolla!


Ai niin, siis Tukiainen levyttää. Kuunnelkaa ihmeessä.


(Via Elegia.)

13. toukokuuta 2009

You know I cherish you my love

Kun on kasari ja ysäri, niin 2000-luvulle ei taida olla vielä omaa ärsyttävää lempinimeä? No oli miten oli, tässä on nyt sitten 2000-luvun keskiviikkokappale.





Olen niin työllistetty kouluhommien kanssa näinä päivinä, ettei oikein synny mitään verbaaliakrobatiani ilotulitusta tänne (kuten tästä lauseesta voitte huomata), joten kuunnelkaa vaan hyvää musiikkia.

Hymyä.

12. toukokuuta 2009

Voi taivas!







11. toukokuuta 2009

Pelikaanitrauma


Omituinen tilanne. Olen lukenut google readeristani kaiken. Ei yhtään lukematonta kirjoitusta. Tilannetta tietysti edesauttoi se, kun yhtenä iltana tässä vähän karsin luettavia blogejani sieltä. Poistelin sellaisia, jotka aiheuttavat lähinnä reaktion voi paska, taas se on päivittänyt. Ja ei, se et ollut sinä.

***

Pienenä luulin, että vapaakirkko on sellainen paikka, johon voi mennä kuka tahansa uskontoon katsomatta. Se oli kauhea pettymys, kun selvisi ettei näin todellakaan ole.

***

Olen nykyisin vähän traumatisoitunut pelikaaneista. Ennen pidin pelikaania hienona ja vekkulina lintuna, mutta sitten katsoin yhden pelikaaneista kertovan luontodokumentin. Dokumentissa näytettiin kun äitipelikaani ruokki poikasiaan. Mutta ne pelikaanin poikaset olivatkin niin itsekkäitä ja kiittämättömiä kakaroita, että ne halusivat varastaa äitinsäkin ruoan. Pieni pelikaani tunki sen pitkän ja terävän nokkansa väkisin äitinsä suuhun ja kurkkuun, ja kirjaimellisesti varasti ruoan äidin vatsalaukusta! Voitteko käsittää?! Pelikaaniäiti joskus jopa saattoi tukehtua tähän toimenpiteeseen. Ja tehdän tiedätte miten pelikaanin leuka sekä kaula on sellainen ohut ja elastinen, ja voitte kuvitella miten siinä dokumentissa näkyi kun se pieni pelikaanin paskiainen ronkki ja venytti sitä äitinsä kaulaa. Ja dokumentissa oikein hekumoitiin tällä tapahtumalla ja sitä toistettiin ja toistettiin ja minua ällötti aivan valtavasti!

Sen jälkeen en ole enää koskaan pystynyt katsomaan pelikaaneja kuten ennen.



Postauksen kuva: Julian Robinson

10. toukokuuta 2009

The denial twist

Tämä päivä ei välttämättä ole ollut niitä elämäni kohokohtia, vaikka onhan tässä hyvät puolensakin ollut.

Aamulla kuulin huonohkoja uutisia, mutta arvelin asioiden järjestyvän tämän päivän aikana. Hengailin kotosalla jonkin aikaa ja lähdin sen jälkeen onnittelemaan äitiäni. Laitoin jalkaani ne punaiset tyttökengät, kun oli niin hieno ilma. Poimin matkan varrelta valko- ja sinivuokkoja äidille, ja yritin kipsutella tyttökengissäni nopeasti, etten myöhästy bussista. (Kengät on olennaista tässä, koska noilla ei juosta yhtä kovaa kuin tennareissa). Bussipysäkille päästyäni tajusin, että olin aivan lauantain bussiaikatauluissa ja tänäänhän on sunnuntai. Onneksi oli hieno ilma, joten istuin bussipysäkillä kuuntelemassa musiikkia sen aikaa, kunnes seuraava bussi tuli.

Bussissa huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaan avaimet vanhempieni luokse. No eipä siinä, onhan siellä toisen puolen ovet auki ja ovikello, mutta ärsytti se silti vähän, koska se tarkoitti lisämetrejä matkaani. Jäin bussista pois ja kävelin vanhempieni taloa kohti, niin jouduin joidenkin Bandidosten vuoksi tyttökengissäni kiertämään melkein ojan kautta, koska Bandidokset olivat vallanneet kävelytien yhdestä kohtaa kokonaan! Tyypeillä oli siinä keskellä kävelytietä iso Mersun pakettiauto, josta oli molemmin puolin ovet aivan apposellaan, joten kukaan muu ei mahtunut käyttämään sitä kävelytietä vaan nurmikon puolelle oli pompittava. Tyypit työntelivät siinä sitten moottoripyöriään sinne Mersun perään ja olivat muutenkin ylettömän leveästi. Heitin heille vähän pahaa silmää, mutta kovin pahasti en uskaltanut mulkoilla, kerta ne oli kuitenkin Bandidoseja.

Myöhemmin vielä ne aamun huonot uutiset kulminoituivat siihen, että eräs ystävä joutui sairaalaan pariksi päiväksi. Ei mitään älyttömän vakavaa, toivottasti, mutta silti huoli ja kaikenlaiset "entä jos" -ajatukset hiipivät mieleen väkisin. Ja jotta i:n päällä olisi vielä pistekin, niin tietysti vesisade alkoi juuri silloin, kun olin lähdössä illalla kotiin tyttökengissäni! Onneksi sain sentään sateenvarjon lainaan vanhemmilta.

Niskani ja pääni ovat aivan jumissa, kun olen koko päivän taas purrut leukojani yhteen ihan hulluna. Ei vaan voi sille mitään, kun on ahihuolistressi.

Mutta muuten oli ihan hyvä päivä.


Ai niin joo, ja Bärtil on kasvattanut kukkavarren itselleen. Niin kiva kuin se kukinta olisikin ja voisin yrittää jonkinlaista pölytystä sekä kärpäsloukkujen lisääntymistä, niin joudun ilmeisesti kuitenkin leikkaamaan sen kukinnan pois siitä. Luin netistä, että kukinta rasittaa kärpäsloukkua niin paljon, että se saattaa jopa kuolla siihen. Ja mehän emme halua ottaa sellaista riskiä Bärtilin kanssa, emmehän?

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi laitan sunnuntaiklassikoihin musiikkia, joka kelpaa meillä sekä äidille että tyttärelle.





Tästä kappaleesta en löytänyt mitään alkuperäisemmän oloista musiikkivideota ja tuo pingviiniversio oli niin hauska, että päätin laittaa sen. Sitä paitsi vasta tuon videon katsottuani tajusin, mistä tämä kappale ihan oikeasti kertoo! Hahaa.

9. toukokuuta 2009

Kuin kaksi marjaa, osa 239


Olen aina ollut sitä mieltä (tai ainakin niin kauan kuin nämä molemmat hemmot ovat tietoisuudessani olleet), että Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smith ja näyttelijä Will Ferrell ovat aivan saman näköiset. Epäilen jopa, että kyseessä on syntymässä toisistaan erotetut identtiset kaksoset (vaikkakin Ferrell on kuusi vuotta nuorempi). Näköjään en ole ainut, joka on huomannut heidän yhdennäköisyytensä, koska tuota kuvaakaan ei tarvinnut tehdä itse. Ja noita oli tarjollan paaaljon.

8. toukokuuta 2009

Punaista ja makeaa

Otin tänään vähän omaa lomaa ja skippasin luennot. Minulla alkaa aina vähän piipata päässä, jos joka arkipäivä on jotain menoa ja tekemistä, eikä yhtenäkään päivänä saa olla ihan itsekseen. Työelämässä on toki pakko käydä töissä joka päivä (ma-pe), mutta tämmöisen puolihuolimattomana opiskelijana on onneksi mahdollisuus ottaa eri vapauksia itselleen. En tiedä miten tuon yhden kurssin käy, kun en ole jaksanut käydä kuin kahdella luennolla, ja sen suoritukseen tarvisi sekä kirjoittaa luentopäiväkirja että kirjatentti tai joku ihan liian monisivuinen essee. Luentopäiväkirjan nyt kirjoittaa ihan kevyesti vaikka ei olisi luennoilla käynytkään, mutta koska olen loistanut poissaolollani, niin ei ole mitään käsitystä miten ja ennen kaikkea milloin se pitäisi palauttaa.

Nollatakseni tilanteen päätin ottaa pari siideriä tänään. Ostin Golden Capin siideriuutuudet black ja red. Avasin ensin sen blackin ja vähän petyin kun se ei ollutkaan mustaa, vaan ihan tummanpunaista. Nimi black tosin varmaan tulee siitä, että tuo on maultaan blackberry-yuzu. Maku on ihan hyvä. Makeaa, ei oikeastaan kovinkaan paljoa alkoholin saati sitten siiderin makuista. Tulee se punainen smurffilimsa mieleen. Mutta ei pahaa lainkaan.




Toisena hörpin sitten sen redin. Red oli vaaleamman punainen kuin black. Red on maultansa pomegranate-ginger. Yhtä makeaa kuin tuo toinenkin, paitsi että tässä on jotenkin raikkaampi maku. Paitsi että tykkäsin silti enemmän tuosta blackin mausta. Ihan hyviä molemmat, mutta ehkä vähän sellaista limuviina-osastoa. Voisin kuvitella, että nämä menisivät hyvin kesällä jossain illanvietossa. Ulkosalla.




Kun muuten noista lainasanoista puhuttiin tuossa taannoin, niin mikä juttu sitten se on, kun jossain bussipysäkissä näin mainoksen jostain pastillista jonka maku oli "salmiak". Siis siinä rasiassa luki salmiak. Mitäs järkeä siinä on? Salmiakki on kuitenkin melko suomalainen juttu ja tuskin noitakaan pastilleja ulkomaan markkinoille on tarkoitettu, niin miksi ihmeessä askissa lukee salmiak? Onko salmiak edes oikeasti mitään kieltä? Kuulostaa ja varsinkin näyttää ihan pöntöltä.

7. toukokuuta 2009

Jumbo Blimp Jumbo


Ilmalaivoista puheenollen... Luin eilen tuolta intternetistä, että Alice In Chainsin uusi levy on valmistunut hiljan. Ilmestymispäivästä en tiedä mitään, enkä ole ottanut selvääkään, koska olen niin kahtiajakoisin tuntein tämän asian äärellä. Toisaalta, sehän voi olla ihan hyvä levy ja sille pitäisi varmasti antaa mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta... Eihän se oikeasti voi olla Alice In Chains ilman Laynea. Olisivat perhanat käyttäneet edes jotain muuta nimeä. Minun näkökulmastani katsottuna Laynen ääni oli koko Alice In Chainsin sydän, ja eihän ilman sydäntä voi olla elämää. Paitsi jonkinlaisen tekomasiinan avulla, joka pumppaa ja pitää väkisin hengissä. Toisaalta en tiedä pystynkö sulattamaan tuota uutta levyä (paitsi tietysti fyysisesti se sulaa kun on riittävän kuumaa) tai haluanko edes kuulla sitä. Mutta toisaalta kyllä toivoisin myöskin, että se uusi levy on hyvä. Ja sitten uudet sukupolvet muistavat Alice In Chainsin sinä bändinä, jossa on se tummaihoinen laulaja. Ihan varmasti siinä käy niin. Yhyy!!!

Muuten musiikista puheenollen! Ostin sen Kyussin levyn silloin hulluilta päiviltä ja lähdin kuuntelemaan sitä aika varovaisesti, koska niskaani saatettiin olla asetettu aikamoiset ennakko-odotukset täällä blogistaniassa. Ajattelin, että kauheata jos en tykkääkään siitä! Mutta heti ensimmäisenä minut vakuuttivat ne kitarasoundit. Aivan mielettömiä! Ja kuuntelin levyn kolmeen kertaan, kuten Kata viisaana osasi kehoittaa. On pakko kyllä sanoa, että se kuulostaa joka kuuntelulla yhä vain paremmalta. En edes tiennyt että sellaisia kitarasoundeja voi olla olemassa. Sehän on suorastaan orgastista kuunnella sellaista. (En tiedä olenko outo, mutta yhdistän mielessäni aina oikein hyvän musiikin oikein hyvään seksiin. Mutta tuntuuhan ne jotenkin yhtä hyvältä. Ymmärrättekö? Kukaan?!?) Ajattelin seuraavaksi laajentaa tuntemustani muihinkin Kyussin levyihin sekä Fu Manchun musiikkiin, jota last.fm on jonkin verran minulle tuputtanutkin. Vähän kyllä nolottaa tutustua näihin bändeihin ehkä jotain 20 vuotta jälkijunassa, mutta esimerkiksi Kyussin olemassa olon aikana minulla ei ole ollut hajuakaan oikeasti hyvästä musiikista, koska... no, mistä ennen nettiä ja teitä muita, ah niin ihania bloggaajia, näistä ikinä pystyi kuulemaan???

Lopuksi teillekin muillekin (bändiä tuntemattomille) hiukan Kyussia, niin tiedätte mistä täällä puhutaan! Valitettavasti ne kitarasoundit ei tuossa youtuben videossa pääse ihan oikeuksiinsa.





Suositteluja muista hyvistä bändeistä otetaan vastaan kommenttilaatikossa.


Ps. Tämä postaus on sitten kirjoitettu ihan pilke silmäkulmassa. Mikään ei ole niin vakavaa miltä se ehkä näyttää. En vaan tahdo laittaa hymiöitä.

6. toukokuuta 2009

Puhumme suomea

Luin tänään Ilta-Sanomia (varmaankin eilistä lehteä) natustaessani hampurilaista eräässä hampurilaispaikassa. Yleisönosastolla nimimerkki Liisa valitti, kun ihmisillä on nykyisin hinku käyttää outoja ulkomaankielisiä sanoja, kuten stringit, caprit, legginsit, bokserit, crocsit ja hipsterit. Good old "suomenkieli on rappeutumassa" -keskustelu. Liisan mielestä tuotteiden kauppa kävisi paremmin, kun niillä olisi suomenkieliset nimet, koska silloin ihmiset tietäisivät mitä ostaisivat. No, minä suurena ja jalomielisenä yleisönpalvelijana ajattelin keksiä noille sopivat suomenkieliset vastineet.
  • stringit = peppuvakonarualushousut
  • caprit = katkihousut
  • legginsit = tiukkikset
  • bokserit = lyhytlahkeisia-alushousuja-hiukan-pidempilahkeiset-alushousut-mutta-ei-kuitenkaan-pitkät-kalsarit
  • crocsit = helvetin-rumat-muoviläviköt
  • hipsterit = lantiomalliset-lyhytlahkeiset-alushousut
Tuosta saa otta jokainen kauppias sanat vapaasti omaan käyttöönsä. Ja kyllä kauppa käy! Uusia suomenkielisiä sanoja saa lisätilauksena.

5. toukokuuta 2009

Tilastotietoa

  • Tiedättekö mikä on kaikkein suosituin hakusana, jolla tänne ollaan tultu viimeisten 1,5 vuoden aikana? No sehän on tietysti oraakkeli. Oraakkeli ylittää suosiollaan jopa seuraavana tulevat hakusanat tiina, harmiton ja enimmäkseen. Viidenneksi suosituin hakusana on kummituseläin, mikä on aika söpöä. Hakusanojen top-10:een mahtuu vielä tatuoinnit, lempee, tatuointeja, nakkipiilo ja sanat. Suojakännit ja mummoseksi tulevat vasta kaukana noiden jälkeen.

  • Ylivoimaisesti eniten tänne päädytään Blogilistan kautta. Jopa 55 % kävijöistä tulee jotain reittiä Blogilistalta. Toiseksi eniten kävijöitä tulee Bloggerin profiilini kautta. Kolmanneksi eniten jengiä lappaa Hurmaavasta itsemurhasta ja seuraavaksi eniten Annikin blogista. Noin 27,5 % tyypeistä tulee hakukoneiden kautta ja loput omia reittejään. Tilastoja tosin vääristää se, että ilmeisesti tuo tutkaimeni laskee myös Google Readerista tulleet tyypit hakukoneen (Googlen) kautta tuleviksi.

  • Suurin osa, eli jopa 68 % teistä käyttää Firefoxia, ja vain 25 % on yhä Internet Explorerin vankeja. Mielenkiintoista on se, että täällä on käyty neljä kertaa Playstationilla. Ilmeisesti silläkin voi sitten surffailla netissä. Lähes 90 % käyttävät tuttua joskaan ei niin turvallista Windowsia. Microsoftin ei siis tarvinne pelätä monopolinsa puolesta, vaikka selaimensa onkin paska. Windowsin käyttöjärjestelmistä XP on ylivoimaisesti suosituin ja Vista tulee kakkosena, mutta vasta kaukana perässä. Mac tulee luonnollisesti kolmantena.

  • Maantieteellisesti ei ole lainkaan yllättävää, että 94,5 % tämän blogin kävijöistä ovat Suomessa. Kakkosena vain hiukan päälle prosentin osuudella (1,02 %) tulee Saksa ja kolmantena alle prosentilla (0,79 %) Eurooppa. Jänskää, nuo ovat varmaan niitä kosmopoliitteja. Neljänneksi eniten porukkaa tulee Yhdysvalloista (0,73 %) ja viidenneltä sijalta löytyy Iso-Britannia (0,72 %). On tänne eksynyt kerran joku Libanonista, Portugalista, Irakista, Ukrainasta, Maltalta, Vietnamista, Costa Ricasta, Senegalista ja Indonesiastakin. Lähes 99 % kävijöistä on Euroopasta ja loput hiukkasen päälle yksi prosentti muista maanosista.

  • Eniten lukijoita käy tiistaisin. Maanantai, keskiviikko ja torstai ovat myös aika vilkkaita päiviä, mutta loppuviikosta kävijämäärät notkahtavat. Suurin kävijäpiikki on iltaisin kl0 20-23. Kuukausissa ei ole havaittavissa samanlaista säännönmukaisuutta. Eniten kävijöitä ikinä on käynyt vuosi sitten toukokuussa ja toiseksi eniten tämän vuoden maaliskuussa. Keskimääräisesti täällä käy 152 nenua per päivä ja suurin kävijämäärä on ollut 13.5.2008, jolloin täällä kävi jopa 390 tyyppiä. Mitähän silloin on tapahtunut? *tarkistaa* Jaa, se on näköjään ollut silloin sen suuren kriisin aikaan, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti Blogigaten nimellä, kun Blogilista muutti käyttöehtojaan ja yritti vääryydellä sekä viekkaudella saada meidät myymään sielumme Sanoma Digitalille.

Siinäpä ne tärkeimmät. Olikohan tämä tämän blogin kuivin postaus ikinä?





Loppukevennys.

4. toukokuuta 2009

Raindrops keep fallin' on my head


Olen monesti kiinnittänyt huomiota television säätiedotteissa siihen, että uutistoimittaja kysyy meteorologilta joko on luvassa "parempaa säätä". Meteorologi pahoittelee kun nyt taas on valitettavasti "huono sää" tai epävakaista. Minusta on jotenkin ärsyttävää, että säätilojen ammattilainen pitää jotain säätä huonompana kuin toista. Eikös hänen pitäisi olla hyvin tietoinen siitä, että sadettakin tarvitaan tai muuten luonto kuolee hyvin äkisti. Minun mielestäni viime päivinä tai viikkoina on ollut niin kuivaa ja pölyistä, että tämän päiväinen sade on ollut oikein hyvä sää tähän kohtaan. Nurmikotkin ehkä saattaa alkaa vähän vihertää, tuon kuolleen kellanruskean sävynsä sijasta, jos pilvet sitä vähän kastelee.

Mistä oikein kumpuaa sellainen yleinen, jo meteorologien keskuuteenkin levinnyt käsite, että hyvä sää on yhtä kuin lämmin ja aurinkoinen, ja huono sää on sitten kylmä ja sateinen. Onko television uutistoimittajien ja säätiedottajien syy, että emme arvosta kuin aurinkoisia hellepäiviä, vai onko näiden ammattilaisten lätinät seurausta siitä, että kansa (taas se suuri ja yksimielinen kansa) vaatii lämmintä ja aurinkoista.

Kauheata säätilojen syrjintää mielestäni! Minun mielestäni sadesää on ihan hyvä sää, ainakin tänään. En ole sokerista enkä sula ulkona. Nih!



Ps. Tuon eilisen postaukseni tarkoitus ei sitten ihan oikeasti ollut kerjätä mitään kommentteja. Nolottaa ihan, jos joku niin käsitti. Ei kyse ollut siitä ollenkaan, ihan hyvin olette kommentoineet jatkuvasti. Kunhan vaan perustelin ääneen sen, miksi en jaksanut laittaa enempää kuvia vaikka olin niin aiemmin sanonut tekeväni.

3. toukokuuta 2009

Lyhyesti

En ole jaksanut blogata enkä jaksanut laittaa lisää kuviakaan, kun ei noihin edellisiinkään kukaan kommentoinut. Tehän tiedätte minut, pidän sitä heti merkkinä siitä, että ei kiinnosta. Olen silleen kieroutunut. Viikonloppu on mennyt miettiessä, tehdessä ja vältellessä yhtä koulun harkkatyötä. Nyt se alkaa näyttää jopa jotensakin positiiviselta. Noin muuten koko elämä tuntuu olevan levällään kuin Jokisen eväät. Miksi ne Jokisen eväät on levällään, sitä en tiedä. Sanonnat on hauskoja. Pääni sisällä on jonkinlainen kaaos. Ei tiedä mihin suuntaan lähteä pyristelemään.

Ei tässä muuta. Elossa ollaan.

***

Sunnuntaiklassikoksi voisin laittaa kaikkien klassikoiden liskokuninkaan.




Uuh. Tuo mies. Nam.

1. toukokuuta 2009

Vappukuvia, osa I

Kävin tänään kaupungilla vähän katselemassa vappuhulinaa ja siellä tuli napsittua kuvia niin paljon, että tässä ensimmäinen satsi niistä. Minä kun en osaa ikinä valita vain muutamaa parasta. Kuvat saa taasen klikkaamalla isommiksi lähempää tarkastelua varten.




Vastarannalla oli pari tyyppiä.




Koski kuohuu.



Plumpsis, sinne meni.




Ja nousi ylöskin vielä.




Juhlinnan jälkiä.




Työläismuurahaisia paistattelemassa päivää.




Hepoinen.




Sedällä oli hieno pyörä.




Suomen kansa sanoo ei Natolle, kuulemma.




Torikojuja oli paljon...




... ja ihmisiä vielä enemmän.


Huomenna ehkä lisää kuvia.

Toivottavasti teillä on ollut mukava vappu?