28. huhtikuuta 2011

Päivä 28: Sää

Ajattelin ensin lähestyä tämän päivän aihetta tamperelaisittain sinänä, mutta en sitten keksinyt oikein miten olisin sen kuvalla esittänyt. Siispä lähestymme sitä perinteisen tylsän säätilan kautta.



Tänään oli hyvä sää vaikkapa pienille pussikaljoille Koskipuistossa. Kuva on siis ihan tänään otettu. Huomaatte, että Tampereelta on lumet jo sulaneet, vaikka joskus kuukausi sitten se tuntuikin vielä aika epätoivoiselta ajatukselta.

Saatan julkaista nuo kaksi viimeistä kuvaa vasta toukokuun puolella. Lähden huomenna jonnekin kuuseen viikonlopuksi enkä välttämättä jaksa ennen sitä miettiä enää noita. Tai katsotaan. Mutta joskus ne kuitenkin tulevat ja sitten tämä onkin loppu. Onneksi, ehkä joidenkin mielestä (kuten minun).

27. huhtikuuta 2011

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Niin monesti sitä luulee lähtevänsä ihan yhdelle vaan, mutta lopputulos on aina...


... vähintään kaksi.

I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow.


Nyt on sellainen tilanne, että minulla on ollut jo vähän yli puoli vuotta lähete laboratorioon, mutta en vaan ole muistanut mennä. Ensiksi olin töissä, joten laboratoriossa käynti olisi syönyt työaikaani (omalla ajallamme meidän on terveytemme hoidettava) ja nyt sitten kun en ole töissä, niin laboratorioon meneminen edellyttäisi varhaista aamuherätystä. Tai no, näköjään labra on auki klo 12 asti, mutta jostain syystä olen pakkomieltynyt siihen, että sinne on mentävä heti kasilta kun se aukeaa.

Minun on viikon verran pitänyt laittaa sähköpostia eräälle taholle, joka teki oharit minulle (varmaankin vahingossa) viikko sitten, kun meillä oli tapaaminen. Sähköpostilla minun pitäisi siis sopia uusi tapaaminen. En vaan saa sitäkään tehtyä. Olin niin henkisesti valmentautunut viime keskiviikkona tähän tapaamiseen, että kun se meni pieleen, niin nyt ei huvita enää.

Olen vuosia roikkunut yhdessä maailman typerimmässä kirjakerhossa enkä ole saanut siitä erottua, vaikka yhdestäkään kuukauden kirjasta en ole välittänyt ja silti niitä aina tasaisin väliajoin putoilee postiluukusta. Viime perjantaina, joka oli pitkä ja pyhä, sain vihdoin raapustettua viestin kyseisen kirjakerhon asiakaspalveluun ja ihan kohta olen vapaa! Sitä ennen minun on kuitenkin käytävä palauttamassa tuo viimeinen kuukaudenkirja postiin. Arvatkaa saanko sitä tehtyä?

Ja siitä gradusta en viitsi edes alkaa puhua...


Ps. Onko ihminen, joka on taipuvainen prokrastinaatioon, diagnoosiltaan prokrastinaatti? No otsikko on lainattu ehkä tunnetuimmalta sellaiselta naatilta, Scarlett O'Haralta.

26. huhtikuuta 2011

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Minua naurattavat monet jutut. Aina.


Valaanpyynti ei naurata, mutta naurattaa, kun se kielletään Ratinan suvannossa.


Naurattaa, kun joku on ripustanut porttiin pisuaarin, jotta jengi ei kuseskelisi porttiin.


Tämä nauratti niin, että melkein tuli pissat housuun. Ainakin viime kesänä tuon liikkeen ikkunassa luki "Ravinto- ja yrityksille". En ole käynyt katsomassa, olisiko siihen korjattu sen jälkeen jo jotain järjellistä.

Tämän päivän kaikki kuvat ovat kännyllä otettuja, koska minulla on yleensä vain se mukana kamerana, kun törmään kaupungilla johonkin, mikä naurattaa.

25. huhtikuuta 2011

Päivä 25: Kaikessa kiireessä


... oravakin ehtii joskus pysähtyä poseeraamaan.

24. huhtikuuta 2011

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi


Viini tekee minut iloiseksi. Pistää hihityttämään.

23. huhtikuuta 2011

Päivä 23: Kesäkuva


Tänään ei vielä voinut ottaa kesäkuvaa, koska on ihan kevät vasta. Päivän kuva on siis otettu joskus pari kesää sitten, kun illalla tassuttelin kotiin päin auringonlaskun aikaan.

22. huhtikuuta 2011

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

I'd like to fly, but my wings have been so denied... ♩♫♪

En oikein tykännyt tästä tämän päivän aiheesta. Riippuvainen blaa blaa. Olkoon vastaus nyt sitten vaikka musiikki, kun en jaksanut miettiä enempää.

Here I am, close your eyes and I'll be superman


Spotify alkaa 1.5. alkaen rajoittaa ilmaiskuuntelijoiden asiakkuutta. Tavallaan toki ymmärrettävää, sillä miksi monikaan maksaisi palvelusta, joka toimii ilmaiseksikin? Tavallaan tilanne kuitenkin saa minut, mulle-kaikki-heti-nyt-elämään tottuneen, polkemaan jalkaa ja huutamaan, että epistä!!!

Käytän Spotifyta sen verran vähän, että 10 tunnin kuukausirajoitus ei välttämättä kiristä kauheasti enkä sen takia ole valmis maksamaan palvelun käyttämisestä sitä kymppiä kuukaudessa. Se, mikä minua kiristää, on kappaleiden kuuntelukertojen rajoittaminen maksimissaan viiteen. Siis niin kuin ikinä. Ei viisi kertaa kuussa, vaan jos olet kuunnellut jotain kappaletta sen viisi kertaa, niin et saa kunnella sitä enää koskaan Spotifyssa. Ilmaiseksi, siis.

Itse käytän Spotifyta aika paljon sellaisten levyjen kuuntelemiseen, joita minulla ei ole. Kuuntelen levyjä siis useamman kerran. Koska Spotify jatkossa tavallaan estää minulta tämän tyyppisen toiminnan, niin mietitäänpäs kahdesti kummalle mieluummin annan rahani, Spotifylle vai suoraan sille yhtyeelle, jota kuuntelen? Niin juuri, eli en edelleenkään aio maksaa 9,99 e/kk musiikista, jota voin kuunnella vain niin kauan kuin maksan kuukausimaksua, vaan mieluummin ostan ne levyt sitten itselleni. Spotifyta voin sitten jatkossa käyttää vain uuden musiikin etsimiseen ja niihin tutustumiseen, ennen ostopäätöksen tekemistä. Nyt levyjen hankintalistalle menee ainakin Guns 'n' Rosesin The Spaghetti Incident? ja Skid Rown Skid Row. (Uusinta ja kuuminta musiikkia siis).

Niin että screw you, Spotify. Vaikka niinhän se on, että mikään hyvä ei kestä ikuisesti.

21. huhtikuuta 2011

Päivä 21: Kun olin pieni


Kun olin pieni, niin koko maailma oli sävyltään kellertävä ja perhosiakin oli enemmän.


Scaramouche, scaramouche, will you do the fandango?

Katselin eilen American Idolin tuloslähetyksen ja tuli mieleeni tämä nykien etenevä vuoden 2011 poikakalenterini. Huhtikuun mies ei kuitenkaan ole Iggy Pop, vaikka hänkin ohjelmassa paidatta ketkuloitsi (ehkä 30 vuotta sitten, sorry Iggy), vaan...


Constantine Maroulis

Aah...

En yleensä lankea tuollaisiin kreikkalaishurmureihin (enkä kuuntele mitään soraääniä, etteikö Constantine muka olisi sellainen), mutta Constalla on ihan oma paikkansa sydämessäni. Ollut jo vuoden 2004 American Idolista lähtien. En yleensä myöskään lämpiä tuollaisille hiirenpyllyleuoille, mutta Constantine on niin... ihana... ja pitkä... (Kuvitelkaa tuo loppu sanottuna sellaisella henkäyksellä, kun sanoja jo kärsii pahasti hapenottokyvyn puutteesta).

Constantine vaatisi ehdottomasti kokovartalokuvan tiukoissa farkuissa leveässä haara-asennossa, mutta valitettavasti en löytänyt sellaista kuvaa. Äh. Mutta katsokaa vaikka video.




Anyway the wind blows...

20. huhtikuuta 2011

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Rahatoimikamari.

Ennen oli vähän erilaiset nimet ja kyltit virastoilla ja muilla putiikeilla.

19. huhtikuuta 2011

Päivä 19: Täällä minä asun

Tampere by night.

Kuva ei ole mitenkään erityisen hieno eikä hyväkään, mutta kai siitä Näsinneulan ainakin tunnistaa? (En tosin asu Näsinneulassa, vaan erään kirkon tapulissa).

18. huhtikuuta 2011

Päivä 18: Tunteet


Vuoristorata.

17. huhtikuuta 2011

Päivä 17: Hetki


On hetki, jolloin tuuli uinahtaa
On hetki, jolloin tuuli valvoo
On hetki ystävien
On hetki rakkauden
On hetki yksinäisen, pienen ihmisen.


(Klikatkaa kuva isommaksi. Blogger jotenkin sutturoitsee ainakin minun silmissäni tuon pienemmän kuvan.)

Yösyännä


Zepan blogissa törmäsin tällaiseen uskontotestiin ja koska en tietenkään tiedä mitä uskontoa edustan, niin täytyihän se testata. Ja tietysti jakaa tulokset teidän kanssanne.

Top 10:

1. Theravada Buddhism (100%)
2. Unitarian Universalism (86%)
3. Mahayana Buddhism (77%)
4. Liberal Quakers (68%)
5. Secular Humanism (68%)
6. Neo-Pagan (63%)
7. Taoism (63%)
8. New Age (58%)
9. Jainism (54%)
10. Hinduism (51%)

Ja ne kaikista huonoiten minulle sopivat uskonnot:

24. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (10%)
25. Jehovah's Witness (10%)
26. Eastern Orthodox (5%)
27. Roman Catholic (5%)

Joo, eipä kannata pyrkiä mormooniksi, jehovaksi, ortodoksiksi tai katoliseksi minun (oon niin yllättynyt). Sen sijaan olen kyllä viime aikoina ajatellut sellaisen hymyilevän lihavan Buddha-patsaan ostamista itselleni.

Itsekin voit koetella omaa uskoasi täällä.

16. huhtikuuta 2011

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva


Ainakin melko lähellä totuutta.

15. huhtikuuta 2011

Päivä 15: Rakkaus

Osan näistä olen varmaan julkaissut aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa? Ette te muista kuitenkaan.


Prahan rakkaudenlukot.


Eräänlainen rakkauden hedelmä tämäkin.


Kun maalipurkki kaatuu, niin rakkauttansa voi todistaa vaikkapa katukiveyksessä.

14. huhtikuuta 2011

Päivä 14: Talvikuva

Yäk. Nyt kun lumet on juuri sulaneet, niin ei voisi vähempää kiinnostaa laittaa talvikuvaa. Tai edes katsella sellaisia. Mutta minkäs teen. Kun olen leikkiin ryhtynyt, niin se leikki on kestettävä.


Tästä kuvasta tulee jotenkin mieleen, että olen joku hullu stalkkeri kameran kanssa piilossa puun takana kuvailemassa ihmisiä. Ehkä olenkin.

***

Seurasin viime yönä sitä aiemmin linkkaamaani pesäkameraa ja amurinleopardi oli niin tuskaisen oloinen, että melkein tiesi synnytyksen olevan lähellä. En malttanut olla jäämättä tuijottamaan sitä touhua, kun katti vaan pyöri ja hyöri. Lopulta kahden aikaan se kyykistyi, urahteli jokusen kerran ja synnyttää pötkäytti pienen leopardin pennun. Valitettavasti vaan ensimmäinen pentu taisi syntyä kuolleena. Seurasin alusta asti, että se ei liiku, mutta ajattelin toivorikkaana, että ehkä ne vaan ei heti ensitunteinaan liiku. Emo jaksoi tunnin verran nuolla poikasta, kunnes siirtyi vähän kauemmaksi nuolemaan itseään ja jätti pennun makaamaan elottomana. Minkäs sille mahtoi. Menin tässä kohtaa nukkumaan, koska kello oli jo kolme yöllä eikä silmäni enää pysyneet auki. Yön aikana emo oli synnyttänyt toisenkin pennun, tällä kertaa oikein eloisan, joka äskenkin piti kovaäänistä nurinaa, kun ei meinannut löytää ruokahanoja emon vatsasta. Ja se toinen makaa yhä siinä lattialla paikoillaan. Karua, mutta sellaistahan elämä on. Harmi, että elävänä syntyneellä pennulla ei ole nyt leikkikaveria, mutta ainakin meillä on taas yksi leopardeista uhanalaisin amurinleopardi enemmän tällä planeetalla.

Tiedote Tallinnan eläintarhan sivuilla:
Amur leopardess Darla gave birth to two cubs
14.4.2011

Today, in the night of 14 April, Darla gave birth to two cubs. The first was born around 2 o´clock, but unfortunately it was dead. The second was born after 4 o´clock and seems to be in good condition.

People who have watched the Amur leopard nest via webcam http://www.digisilm.ee/loomad/amur/pesakaamera.html , are worried about what will happen with the dead cub and wonder if it can be removed from the nest. As it is known that for some time after giving birth the mother cannot be disturbed, lest she make harm to her living cub, we cannot do anything but watch via webcam what will happen (we cannot exclude the possibility that the mother will eat her stillborn cub).

13. huhtikuuta 2011

Päivä 13: Teema “valo”


Minusta tuo valo jotenkin kauhean kivasti kimmeltää tuossa hämähäkinseitissä.

12. huhtikuuta 2011

Päivä 12: Arkeni


... on kuin ruusuilla tanssimista.

Ähäkutti Kattimies, salaisuus on turvassa!

Jos jotakuta kyllästyttää tämä huhtikuun kuvateema, niin älkää surko. (Niin kuin muka surisisitte!) Ilman tätä olisin tuskin saanut punnerrettua tänne yhtäkään tekstiä. Olen ollut jotenkin aivokuollut ja äärimmäisen tylsä. Jopa ihmisseurassa olen alkanut epäillä, että olen menettänyt kyvyn keskustella yhtään mistään. Uskon toukokuun muuttavan kaiken! (Hah hah, näkis vaan...)

Olen lukenut Katja Kallion Syntikirjaa ja tein havainnon, että Katja Kalliolla on samanlainen tapa kuin minulla tunkea sulkuja tekstiin. Jotkut paheksuvat sulkuja, minusta ne ovat hauskoja. Sulkuihin meidän tekstintuoton yhteneväisyydet taitavat loppuakin. Syntikirja on pitkästä aikaa sellainen kirja, jota en millään malttaisi laskea kädestäni yöllä. Sen takia olenkin varmaan päivällä sitten ihan silmät ristissä ja kuljen jossain sumussa. En tiedä onko Syntikirja varsinaisesti mikään maailman paras kirja, mutta sellainen, kuin Katja Kallion kirjat nyt yleensäkin ovat. Ihmissuhteita. Helppoa tekstiä. Jostain syystä se kuitenkin on saanut minut otteeseensa ja kohta minua jo harmittaa, että kirja loppuu.

Parissakin eri blogissa on kaivattu vinkkejä hyvistä blogeista. Ajattelin työntää lusikkani tähän soppaan ja suositella joitain lemppareitani. (Paino sanalla joitain, eli kukaan ei nyt sitten loukkaannu, jos omaa blogia ei löydy tuolta listalta. Tykkään kuitenkin.)

  • Mymskä ja Elegia ovat klassikkoja. Menevät ja tulevat kuin tuuliviirit. Tällä hetkellä molemmat ovat aktiivisia kuin Hekla.
  • ar on myöskin näitä seilaajia ja löytyy tällä kertaa tuommoisesta paikasta. Soljuvaa tekstiä rumankauniista maailmasta.
  • Tyttö sinä olet rätti ei aina päivity kauhean tiuhaan, mutta laatu korvaa määrän.
  • Termostaattori on niitä harvoja miesvahvistuksia (mutta jälleen laatu korvaa määrän) ja 3xikuisuus kertoo yksinhuoltajan fantsusta arjesta. Jostain syystä nämä kaksi vaativat päästä samaan pallukkaan.
  • Zepan blogia en osaa määritellä mihinkään tiettyyn lokeroon, mutta viihdyn aina käydessäni.
  • En muista enää miten törmäsin vähän aikaa sitten blogiin Ite puin, mutta siitä tuli oitis yksi suosikeistani. Vähä hauska!
  • Hupsistarallaa -blogissa on räiskyvää ja värikästä ja ihania sisustus- ja puvustusjuttuja. Se ei ole muotiblogi vaan näpertelyblogi. Norsis saisi sisustaa kotini (identtiseksi omansa kanssa).
  • Itkupillikin saisi sisustaa kotini. Tosin en tiedä miten nuo kaksi tyyliä istuisivat toisiinsa, joten tarvisin ehkä kaksi kotia. Toinen niistä voisikin olla Los Angelesissa. Tai ihan missä vaan, missä on lämpöisempää kuin Suomessa.

Siinä oli muutama. Huomasin muuten tässä samalla, että minun tarvitsisi aika rankalla kädellä siivota noita Google Readerini tilauksia. Suurin osa tilaamistani blogeista ei taida enää olla edes olemassakaan. Te ruojat!

Lopuksi suosittelen vielä Amurin leopardin pesäkameraa. Katti saa pentuja aivan lähiaikoina. Odottelemme melkein hengitystä pidättäen!

Ps. Loput saavat suositella itse itseään tai toisiaan kommenttilaatikossa, s'il vous plaît.

11. huhtikuuta 2011

Päivä 11: Hullua

Tuo eilinen Psycopaatti olisikin sopinut tämän päivän haasteeseen aika hyvin. No mutta tässä jotain muuta hullua.


Benji-hyppääminen on hullua!

Isommaksi klikkaamalla kuvasta saa ehkä enemmän irti.

10. huhtikuuta 2011

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi


Elämän pienet sattumukset.

9. huhtikuuta 2011

Päivä 9: Päivän asu

Päivän asuja teille esittelevät tänään Helsingin patsaat.


Aleksis Kivi suosii perinteistä miesten pukua. Suorat housut ja siisti takki.



Aleksanteri II:n mielestä lokki on erittäin tyylikäs asuste.



Rautatieaseman kivimiesten päällä on erittäin trendikäs ensi kesän hitti: tuubimekko, joka jättää ylävartalon paljaaksi.



Koska kevät on jo pitkällä, on tämä tyyppi pukeutunut tällaiseen kevyempää kietaisumalliseen kaapuun. Siinä on mukava päivisin takoa rautaa ja iltaisin lähteä radalle.



Näin lauantaisin suosituin päivän asu on kuitenkin tietenkin aataminasu.

Siitä vain rohkeasti valitsemaan oma suosikkinne ennen kuin lähdette tänään esimerkiksi ennakkoäänestämään tai Hulluille Päiville!


8. huhtikuuta 2011

Päivä 8: Suosikkikuva

Omista kuvista on vaikea valita suosikkikuva, jossa ei esiintyisi suosikki-ihmisiä. En myöskään jaksanut tänään alkaa käydä noita arkistojani läpi, joten tässä nyt yksi suosikkikuvani (tai lähinnä suosikkipaikkani) muutaman vuoden takaa.



Olin silloin vuonna 2005 viikko pommi-iskujen jälkeen Lontoossa. Samaan aikaan taisi olla myös Charlie & Chocolate Factory -elokuvan ensi-ilta. Kävelin Leicester Squaren poikki ja koko puisto oltiin koristeltu elokuvan henkeen. Puista roikkui mitä herkullisempia värillisiä ja välkkyviä lätysköitä. Melkein teki mieli kiivetä puuhun ja alkaa napostella karkkeja (ei ne tietenkään ollut oikeita karkkeja). Paikka oli aivan ihanan ja satumaisen näköinen.

Valitettavasti minulla ei ollut silloin vielä kovin hyvää kameraa enkä itsekään ollut kovin orientoitunut kuvaaja, joten tämän parempaa kuvaa minulla ei ole Leicester Squaren koristeluista.

7. huhtikuuta 2011

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut (ennen tätä)

Sellaisia kuvia on varmaan tuhansia, joita en koskaan ole julkaissut enkä koskaan tule julkaisemaankaan. Mutta kun tuossa joulukuussa tein sitä Tampere-aiheista joulukalenteria tänne blogiin, niin työpöydälleni jäi lojumaan läjäpäin kuvia, joita en sitten julkaissut. Nyt voinkin lätkäistä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja sekä vastata tämän päivän haasteeseen että siivota työpöytäni. Tässä siis muutama (7) joulukalenterin ulkopuolelle jääneistä kuvista.









Klikkaamalla saa kuvat isommiksi.

Väliaika, kahvia ja pullaa


Kovaa faktaa siitä, mitä täältä blogista eniten haetaan. Yhdistäkää oikeat sanaparit tai -ryhmät.

Ps. Tilasto-ohjelma on poistanut tuosta kaikki ääkköset, joten esim. kummituselin on ihan oikeasti kummituseläin. Niin jännittävältä kuin kummituselin kuulostaisikin...

6. huhtikuuta 2011

Päivä 6: Teema “vihreä”

Maailma näyttäisi tosi tylsältä, jos kaikki vihreä väri poistettaisiin.



Tai jos kaikki muut värit poistettaisiin, paitsi vihreä.

(Kuvat ovat suoraan kamerasta eikä niitä ole photoshopattu tai gimpattu tai mitään muutakaan vastaavaa. Olen siis vain kikkaillut kameran värijutuilla eräänä kesäisenä päivänä Keski-Suomen metsissä.)

5. huhtikuuta 2011

Päivä 5: Vanha kuva


Vanha on suhteellinen käsite. Jos kuvan on tarkoitus olla itse ottamani, niin paljon tämän vanhempia minulla ei ole digimuodossa. Tämä on otettu filmikameralla kesällä 2001 kai jossain Savonlinnassa.

4. huhtikuuta 2011

Päivä 4: Harrastus


Harrastaminen on vähän sellainen omituinen asia. Inhoan, kun jossain kysytään harrastuksia. On tosi leimiä sanoa harrastuksiksi jotain lukemista tai ulkoilua tai vaikka elokuvissa käyntiä. En varsinaisesti harrasta mitään sellaista, mitä tekisin säännöllisesti vaikka kerran viikossa tai joka päivä. (Paitsi tarkoitukseni oli alkaa käydä kuntosalilla pari kertaa viikossa ja ehdin peräti kerran käydä, kunnes sairastuin flunssaan, mutta onneksi elämä jatkuu flunssan jälkeenkin).

Villasukkien neulomista harrastan silloin kun huvittaa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Se on ehkä oudolla tavalla spesifi harrastus, sillä en harrasta käsitöitä tai neulomista sen enempää, vaan keskityn pelkästään sukkiin. Muutamat tumputkin olen neulonut, mutta enimmäkseen sukkia. Olen joskus harkinnut myös jonkun suuritöisemmän neulomista, mutta neuleohjeet ovat aina jotenkin hepreaksi kirjoitettuja (tahtoisin rautalangasta väännettyjä ohjeita "neulo kolme silmukkaa, tee kavennus" jne. eikä mitään "kavenna tasavälein kuusi silmukkaa heittäen samalla volttia ja pyörittäen vasemmalla jalalla kahdeksikkoa ilmassa") ja myöskin neulontaa harrastavat ihmiset ovat kauhean pihejä ohjeistaan. Neuleblogeihin laitetaan kuvia kivoista neulomuksista, mutta ohjeita pihdataan kuin kalleinta aarretta. Miettikää ruokablogeja, joissa olisi kuvia ruoka-annoksista tai vaikka leivonnaisista, mutta niille ei annettaisi ohjeita ollenkaan. En käsitä.

No mutta se siitä selittämisestä ja palataan itse asiaan eli päivän kuvaan...



Tällä hetkellä työn alla ovat tällaiset ihanat sateenkaari- eli homosukat. Lanka on siis Novitan 7 veljestä -raitalankaa ja ohje on 7 veljestä -langan kääreestä. Vakio-ohjeeni, jossa annetaan kunnolliset "villasukat for dummies" -neuvot. Kärjen tosin teen sädekavennuksena kaventamalla jokaisen puikon lopusta enkä sellaista ankannokkakavennusta 1. ja 3. puikon lopusta ja 2. ja 4. puikon alusta, kuten ohjeessa käsketään. Capisce?

Myöskin valokuvaaminen, jota suoritin näitä kuvia ottaessani, on eräänlainen harrastus.

3. huhtikuuta 2011

Päivä 3: Perheenjäsen


Perheenjäsenen jäljet lumessa.



Perheenjäsen poistuu kameran edestä.

2. huhtikuuta 2011

Päivä 2: Suosikkitavara


Siinä nyt ainakin pari.

1. huhtikuuta 2011

Päivä 1: Omakuva


Minä itse kuvattuna kesällä laiturin reunalta järven heijastuksesta.

Tänään en ole yhtään kuvauksellinen, joten en todellakaan edes yrittänyt ruveta ottamaan jotain taiteellista näkemystä omakuvasta. Olen ollut koko viikon jonkun köhän kourissa. Eilen luulin jo lähes parantuneeni ja olin pakotettu hoitelemaan muutamia asioita ympäri kaupunkia. Tauti taisi ottaa moisesta ennenaikaisesta rehkimisestä nokkiinsa, koska nyt on kurkku vähän kipeä ja nenä enemmän tukossa kuin koko viikolla. Voi voi. Mutta eiköhän tämä tästä taas.

Aiheen joka päivälle voi käydä lunttaamassa siis täältä, en jaksa listata niitä enää toistamiseen, ja samalla sieltä kommenttilaatikosta voi myös käydä tsekkaamassa muita mukaan lupautuneita.

Niin ja koska päivien 10 ja 24 aihe on sama, eli tämä tekee minut iloiseksi, niin ehkä vaihdan toisen niistä aiheeksi tämä tekee minut surulliseksi. Ehkä. Jos keksin jotain kuvauksellista, josta tulen surulliseksi. Tai sitten olen vaan kahdesti iloinen. Mikä on tietysti kivempaa.