generated by sloganizer.net

31. joulukuuta 2009

So long sucker


Koska tässä nyt viedään tämän vuoden ja myöskin vuosikymmenen viimeistä päivää, niin tehdäänpäs yhteenveto missä olin viime vuosikymmenen (ja -tuhannen vaihtuessa) eli tasan 10 vuotta sitten.
  • Asuin vielä äidin, isän ja kahden kissan kanssa samassa taloudessa.
  • Olin töissä ja taloudellinen tilanteeni oli huomattavasti turvatumpi kuin tällä hetkellä.
  • Olin juuri eronnut monivuotisesta poikaystävästäni ja olin tilanteeseen melko tyytyväinen.
  • Olin varmastikin palavasti ihastunut johonkin mieheen, mutta en muista nyt kehen. Saattoi niitä olla useampikin.
  • Juhlin Millenniumin vaihtumista Senssillä (jep, surullista mutta totta).

Ympäriinsä blogeissa on tietysti tehty myös listoja Uuden Vuoden lupauksista ja lupaamattomuuksista. Koska huhu kertoo, että Uuden Vuoden lupaukset ovat aivan älyttömän vaikeita pitää, niin itse olenkin astetta ovelampi ja yritän huijata tulevaa vuotta käänteisellä psykologialla.

Lupaan, että
  • en pidä ollenkaan kivaa ensi vuonna enkä varsinkaan naura!
  • en varmasti pussaile yhdenkään miehen kanssa, enkä etenkään kenenkään luvattoman nuoren ja kauniin pojan kanssa!
  • en tee yhtään töitä ensi vuonna enkä saa rahaa mistään!
  • en käy yhdelläkään keikalla ensi vuonna enkä osta levyjä!
  • en muutu yhtään viehättävämmäksi ja ihanammaksi kuin nyt olen, sen sijaan vain rumistun ja tyhmistyn!
  • en lue yhtään kirjaa ensi vuonna!
  • en saa kandin papereita vieläkään!
  • en tutustu uusiin ihmisiin enkä saa uusia ystäviä!
  • en varmasti ihastu korviani myöten ensi vuonna, en varsinkaan kehenkään itseni ikäiseen ja suhteellisen helppotajuiseen, mutta silti ah niin ihanaan mieheen!
  • en voita arvonnoista mitään mahtipalkintoja!

Sitten vaan vedonlyönti pystyyn, montako Uuden Vuoden lupausta jää rikkomatta ensi vuonna. Voittaja ilmoitetaan 1.1.2011!

Hyvää Uutta Vuotta vaan sitten kaikille ja nähdään ensi vuonna! Ja varovasti niiden rakettien kanssa.


Ps. En yleensä pode lainkaan morkkista itselle tekemieni lupausten rikkomisesta.

30. joulukuuta 2009

It's a very very mad world

Postausten luonnoksia syntyy nykyään enemmän kuin näitä julkaistuja postauksia. Itsesensuuri pelaa.

Hukkasin muuton yhteydessä tuoreimmat palkkalaskelmani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä missä ne voisivat olla. Muuton jälkeen myöskin Kela tietysti muisti minua kirjeellä ja pyysi selvitystä asumislisää varten. Ja, yllätys yllätys, haluavat samalla selvityksen tuloistani viimeisen 12 kk:n ajalta. Milläpäs selvitän, kun ne palkkalaskelmat on kateissa? Olen tosin selvittänyt ne ihan samat tulot jo keväällä, joten täytyy kysäistä josko Kelalle riittäisi yksi selvitys samoista tuloista. Ja sen jälkeen tietysti täytyy pyytää uudet palkkalaskelmat entiseltä työnantajalta, mikäli niitä lappusia ei todellakaan löydy mistään. Voi pyhä byrokratia...

Kävin eilen katsomassa elokuvissa Coenin veljesten uusimman, eli A Serious Man. Tykkäsin. Vaikka siinä ei varsinaisesti ollut mitään kauheata vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin tykkään aina noista Coenien leffojen tunnelmista ja huumorista. Mutta niin varmaan tykkää moni muukin, joten ei tätä tarvi sen enempää selitellä.

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin jostain miehestä, joka oli lennolla Amsterdamista Amerikkaan yrittänyt väsätä pommin mukanaan tuomista jauheista ja nesteistä, mutta homma oli kussut ja muut matkustajat olivat torpanneet hänen loputkin aikeensa. Tämän kyseisen jannun nimi oli ollut jo valmiiksi jollain terroristiyhteyksistä epäiltyjen listoilla. Niin ihmettelen vaan, että tuota... Tavallinen tallaaja ei pysty viemään lentokoneeseen edes vesipulloa, hyvä jos huulirasvan, niin miten ihmeessä tuo mies on onnistunut kiikuttamaan ne räjähteensä sinne lentokoneeseen? Kysyn vaan. Kyse taitaa kyllä oikeasti siitä, että ne jotka eivät halua räjäyttää lentokonetta, ovat rehellisiä eivätkä teippaile mitään nestepakkauksia sääriinsä. Ne taas jotka haluavat piilottaa jotain, siinä myös onnistuvat. Oikeasti turvatarkastukset toimivat siis samoin kuin cd-levyjen kopionsuojaukset: vaikeuttavat vain tavallisen ja harmittoman ihmisen elämää.

Ja jos ei tuossa ollut hulluutta tarpeeksi, niin kerrottakoon, että Matti Nykäseltä ilmestyy parisuhdeopas. Eli kaikki miehet (ja miksei naisetkin), jotka haluatte saada lähestymiskiellon puolisoltanne, niin siinäpä oiva hankinta kirjahyllyynne. Matti heittelee kirjassa viisauksia tuttuun tapaansa. En oikein ole koskaan tajunnut ihmisiä, joista ne Nykäsen jutut (fifty-sixty jne.) on oikeasti hauskoja. Joo, onhan se kiva nauraa tyhmyydelle, mutta kun mennään tällaisiin kuin "rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja loppuu", niin hei oikeesti... Tuo alkaa olla jo aika Forrest Gump -kamaa. Tuskin kovin spontaania, vaan ihan keksimällä keksittyä. Jep, melkoinen markkinointikikka se joulupäiväinen insidentti Ylöjärvellä.

En jaksa linkitellä. Jos kiinnostaa lisätieto asioista, niin kvg.

28. joulukuuta 2009

Fab Five

Murska teki oman top 5 -listansa, eli biisejä jotka sattuvat olemaan älyttömän kovia nyt tai lähiaikoina, ja sen jälkeen pakotti (no eikä kun kauniisti kehoitti) muutkin tekemään omat listansa. Minähän olen aina aika helppo näissä, koska rakastan sekä listoja että musiikkia. Eikä koskaan voi olla olemassa liian huonoa tekosyytä päästä puhumaan uusista ihastuksistaan.

Viiden tällä hetkellä kuumimman biisin löytäminen niiden monien joukosta on vähän sama kuin jos etsisi neulaa risukasasta, johon aurinko ei paista. Olisi niitä kuulemma saanut olla enemmänkin kuin viisi, mutta sittenhän tämä homma olisi lähtenyt ihan kokonaan lapasesta. Tässä siis Tiinan Top 5:


1) The Libertines - The Ha Ha Wall
Olisi varmaan pitänyt laittaa tuohon bändin koko tuotanto, koska olen sitä kuunnellut repeatilla viimeisen viikon tai kaksi. Tällä hetkellä The Ha Ha Wall on kuitenkin yksi suosikeistani. Aivan ihana biisi. Hehkutkinkin Libertinesia tuossa pari kirjoitusta takaperin, joten ehkä mennään eteenpäin. Paitsi että johonkin bändiin hurahtaminen on fiiliksenä aika lähellä sitä samaa tunnetta, kun yhtäkkiä tajuaa olevansa korviaan myöten ihastunut johonkin tyyppiin. Paitsi musiikki ei torju ketään eikä siitä tarvitse päästä ylitse.

2) Peter Doherty - Last of the English Roses
Tähänkin olisi voinut laittaa koko Grace/Wastelands -levyn (Spotify), koska on vaikea nimetä sieltä yhtä ylitse muiden. Tämä kuitenkin soi eilen nukkumaan mennessäni päässäni. Dohertyn tuotannon kuuntelemisen lisäksi katselin tuossa Youtubesta hänen haastattelujaan ja pakko sanoa, että kiitos juorulehdistön, minulla on ollut aivan vääränlainen kuva koko tyypistä. Dohertyhan vaikuttaa oikeasti kovin herttaiselta, fiksulta, herkältä ja tietysti väärin ymmärretyltä taiteilijalta (joskin kovasti päihteisiin menevältä, mutta elämä on). Sain noista haastatteluista tietysti jotain mielleyhtymiä siihen runopoikaani (joka onneksi ei ole ollenkaan päihteisiin menevä). Mutta palatakseni asiaan... Aivan mahtavaa musiikkia ja mahtava levy! Rakastan ♥

3) Oasis - Married With Children
Jatketaan brittipopin/rokin parissa. Sattuneista syistä olen kuunnellut Oasista aina välillä tässä syksyn mittaan ja sitten päätin kaivaa niiden muutaman ensimmäisen levyn Spotifysta. Niitä on nyt tullut renkutettua jonkin verran. En kovin paljon ole tuntenut aiemmin Oasiksen tuotantoa, paitsi tietysti ne radiohitit. Uusista tuttavuuksista lemppariksi on tällä hetkellä noussut ehkäpä tuo Married With Children. Siinä muuten ymmärtääkseni laulaa Noel, joka on Gallagherin veljeksistä se kivempi. There's no need for you to say I'm sorry, good bye I'm going home...

4) Jaakko & Jay - Smoke Signals
Briteistä onkin hyvä palata sitten kotimaan kamaralle ja tamperelaisuuteen. Näitäkin hemmoja olen hehkuttanut tässä loppuvuodesta aika paljon, joten mitään uutta ja yllättävää sanottavaa minulta ei enää taida löytyä. Paitsi että oli tosi vaikea valita tuoltakin levyltä parasta kappaletta. Eikä niitä löydy edes Youtubesta tai Spotifysta. Smoke Signals oli siis ainoita, joka jostain sentään löytyy ja siksi valkkasin sen. Vaikka ne muutkin on ihan huippuhyviä! Teidän ei kai auta muu kuin ostaa levy, jos haluatte kuulla ne. Tai menkää sittenkin ensin keikalle ja sen jälkeen ostakaa levy. Tirsk.

5) Alice In Chains - Check My Brain
Jotta ei menisi pelkäksi hempeilyksi ja kevyeksi rallatteluksi koko elämä, niin otetaan mukaan tämä yksi tämän vuoden parhaimpia uusia biisejä ja suurimpia ylläripylläreitä. Pakko on myöntää, etten osannut odottaa AIC:n uudelta tuotannolta kovin paljoa. Sitäkin suuremmalla syyllä meinasin pudota perseelleni, kun kuulin tämän kappaleen. Varsinkin ne kitarat siinä on jotain niin upeaa, ettei minulla edes ole sanoja kuvailemaan niitä. Nautin joka solullani.

6) Hole - Reasons To Be Beautiful
Ja jottei nyt menisi pelkäksi poikabändien ylistämiseksi, niin tasa-arvon nimissä on pakko ottaa Hole mukaan listalle. Celebrity Skin on hyvä levy ja olen kuunnellut sitä aika paljon viime aikoina. Nyt siltä levyltä valikoitui tämä kappale. Courtneylla on ihana ääni, vaikka vintillä taitaakin käydä toisinaan vähän veto.

Tuommoinen lista. En ole koskaan väittänytkään olevani aivan normaali...





Tuon videon lopussa on yhtäkkiä miesten välinen suutelukohtaus (ette kuitenkaan katselleet, niin pitää kertoa). Yhdessä katsomassani haastattelussa toimittaja kysyi tästä videon yllättävästäkin lopusta, niin Doherty vastasi: "Yeah, what the hell was THAT about?" Ollen siis itse videolla toinen näistä suutelevista osapuolista. (Hep, ei se ollutkaan itse kumpikaan niistä. Katsoin tarkemmin uudestaan.)

23. joulukuuta 2009

In the year 2009

Taas on aika tarkastella kulunutta vuotta...


IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Toivon näin. Olen saanut paljon uusia kavereita, joista yhden toivoisin jäävän ystäväksi. Aika näyttää sen sitten, vaikka skeptikkona epäilen, ettei näin tule käymään.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen joo. Kuten polttanut tupakan ja luovuttanut verta.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Ja kilin kellit.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Nooh, siis Tehiksen keikka kesällä oli aivan mahtava, kuten kaikki muutkin musiikkitapahtumat, ja muutenkin kesällä oli kivaa, ja ihanien ystävien kanssa vietetyt illat, ja sitten syyskuu ja lokakuu ja marraskuu ja kaikki liian lyhyiksi jääneet hetket...

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En ole mielestäni riitaantunut kenenkään kanssa.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Olen. Minusta oikeasti tuntuu, että olen ihan eri ihminen nyt kuin vaikkapa vuosi sitten. Jotenkin positiivisella tavalla eri ihminen. Kaikki paskakin tuntuu vahvistaneen. Tunnen itseni ehkä aikuisemmaksi (sanalla on negatiivinen kalske, mutta tarkoitan sen positiivisella tavalla) kuin koskaan ennen, mikä ehkä on tässä iässä jo pikkuhiljaa paikallaan, vaikka toisaalta olen välillä myöskin käyttäytynyt kuin pahainen teini.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- No en sentään.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Olen. Tykkään käydä elokuvissa yksin.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En taida olla. Asun tosin nykyisin aivan yhden tatskaliikkeen lähellä, joten riskinsä on olemassa. Ensi vuonna.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ettei se nyt vaan olis se nuori runopoika... Ja sitten yksi toinen poika, joka on hieno ihminen ja puhtaasti kaveri.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei tänä vuonna.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei, onneksi.

Missä maissa kävit?
- Käväisin Tsekinmaalla.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2010, joka ei onnistunut vuonna 2009?
- No... Te varmaan tiedätte jo mikä minulta ei onnistunut tänä vuonna. Valehtelisin jos väittäisin, etten haluaisi sen onnistuvan ensi vuonna. Sanotaan se nyt ääneen: haluaisin rakastua, ja siis niin että minua rakastettaisiin takaisinkin. Mutta sisäinen skeptikkoni nostaa päätään ja huutaa: HAH! Joten en halua odottaa sellaista ensi vuodelta. Haluaisin siis saada töitä. Kesätöitä. Mitä töitä tahansa. Perkele.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?
- No justiinsa ehkä muistan syntymäpäiväni ja jouluaaton, kun ne on samaan aikaan joka vuosi.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Ehkäpä kuitenkin painonpudotus, vaikka se ei tavoitteessa vielä olekaan. Tai siis ei ole mitään erityistä tavoitetta, mutta mikä nyt sitten tuntuu hyvältä.

...ja suurin epäonnistuminen?
- Kylläpä tätä epäonnistumista nyt sitten jankataan. Suurin epäonnistuminen oli se mitä tapahtui yhden ihmisen kanssa, mistä en ole täällä hiiskahtanut sanallakaan. Olisin niin maailman eniten halunnut sen onnistuvan. Eikä liity tällä kertaa siihen kauniiseen runopoikaani.

Kärsitkö vammoista?
- Vain fyysisistä ja henkisistä mustelmista.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Hmm, ostinkohan tuon uuden kameran tänä vuonna? Jos, niin se, ja sitten uusi känny ja sitten kaikki sellaiset henkistä hyvinvointia parantavat kauniit asiat tai esineet.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Itse asiassa olen tutustunut yhteen puoliksi venäläiseen poikaan ja minua hämmästyttää kerta toisensa perään miten hyvin hänet on kasvatettu. Ei siksi, että pitäisin venäläisiä huonotapaisina, vaan siksi etten ole tainnut koskaan tavata suomalaista poikaa, joka olisi yhtä kiltti, ystävällinen ja kaikki huomioon ottava kuin hän.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Saanko vastata itseni? Ja tietysti jossain määrin joidenkin poliitikkojen, mutta ehkä nämä nyt eivät ihan ahdistukseen asti pääse. Ja sitten tietysti... Niin. Joskus on vaikea ymmärtää, miten joku voi olla yhtenä hetkenä maailman ihanin, katsella silmiin ja hymyillä niin nätisti, ja toisena hetkenä olla viileä ja etäinen. Ja sama henkilö väitti, että miehet ovat yksinkertaisia. HAH!

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- No varmaan vuokraan ja ruokaan ja ylipäänsä elämiseen. Laskuihin. Olisi varmaan tosi kiva vastata tähän joskus jotain repäisevää kuten "uhkapeleihin" tai "maailmanympärimatkailuun" tai "heroiiniin".

Mistä innostuit eniten?
- Muutosta varmaan tässä loppuvuodesta ainakin. Enkä ole katunut hetkeäkään. Ja tietyistä bändeistä aina tasaisesti (kts. edellinen postaus).

Vuoden 2009 ihmiset:
- No niin, alanko toistaa itseäni? En jaksa.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Sekä että. Toisin sanoen molemmat tunteet ovat voimakkaampia tällä hetkellä. Vuosi sitten olin varmaankin tasapainoisempi. Se oli ihan hyvä silloin.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi verottajan kannalta. Rikkaampi henkisen pääoman kannalta.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Harrastanut sek... Siis pussaillut ja halaillut.

...entä vähemmän?
- Jännittänyt, pelännyt ja ollut yrittämättä. Olen myös saattanut toisinaan olla tarpeettoman ilkeä ja hankala. Blondimomenttejakin olisi voinut olla pari vähemmän.

Miten aiot viettää joulun?
- Porukoiden luona kinkkua mähkien ja joulupäivän iltana kaivaudun omaan koppaani lepäämään. Ja mähkin vielä vähän lisää kinkkua.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Hmmmm... Yhden hetken muuttaminen tuskin vaikuttaisi kovin radikaalisti mihinkään, tai kahdenkaan. Tosin voisin kelata taaksepäin ihan pari viikkoa ja muistaa kertoa yhdelle tyypille yhden jutun, joka minun piti kertoa ja jonka sitten unohdin. Mutta tämä ei ole mikään peruuttamaton vahinko, voin yrittää muistaa kertoa sen myöskin ensi vuonna.

Rakastuitko vuonna 2009?
- Kovin on suuri sana tuo.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- En harrasta. Tosin... no, en ehkä olisi tietyssä tilanteessa pistänyt vastaankaan.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Skins.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Viha ei ole kovin rakentava tunne. En vihaa ketään.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Mitähän kirjoja olisin lukenut tänä vuonna? Tosi vähän on kyllä tullut luettua, ensi vuonna voisin luvata lukea enemmän. Luinkohan sen Heroin Diaries tänä vai viime vuonna? Ei mitään hajua.

...entä musiikillinen löytö?
- Tässä on vähän sama kuin kirjoissa tai leffoissakin, että en muista onko asiat tapahtuneet tänä vai viime vuonna. Eli siis... Kyuss oli ihan aito löytö, mikäli se tapahtui tämän vuoden puolella. Sen lisäksi oli ei-ehkä-niin-löytöjä, koska olen toki tuntenut bändit jo aiemminkin, esimerkiksi Jaakko & Jay ja nyt viimemmäksi The Libertines.

Mitä halusit ja sait?
- Muuttaa keskustaan.

Mitä halusit, muttet saanut?
- Is it just me vai kääntääkö tämä kysely teidänkin mielestänne puukkoa haavassa? Oh, I'm sorry, did my back hurt your knife?

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Ääh. Pitäisi varmaan alkaa kirjata joka ainut elokuva ylös tänne blogiin, koska en ikinä muista mitä leffoja olen nähnyt. No blogi todistaa, että olen käynyt katsomassa Coenin veljesten Burn After Readingin tammikuun toisena päivänä, joka oli siis tänä vuonna, joten valitsemme sen. Minulla on myös hämärä muistikuva, että olisin ollut kesällä tai syksyllä vaikuttunut jostain elokuvasta, mutta enpä tosiaan muista mikä se olisi voinut olla. Katsoin myös dvd:ltä The Darjeeling Limited, josta tykkäsin kovasti.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- No enpä muista, mutta tarkistetaan blogista... Jaahas, olin näköjään tentissä. Näin jälkeenpäin voin kertoa, että sain kyseisestä tentistä hylätyn. Se taisikin olla ensimmäinen hylsy koko yliopisto-opiskeluni aikana ja siitäkin toki sain syyttää itseäni, koska en ollut lukenut juuri lainkaan.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Pus pus.

Oletko joutunut tappeluun?
- Aina öisin maailmaa pelastaessani.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Onko luvaton sama asia kuin laiton? Olen aikuinen, en varsinaisesti tarvi lupaa juttuihin. Lakia nyt tulee rikottua aina vähäsen.

Oletko juonut "perseitä"?
- Oh yeah. Tai lähinnä kai olen juonut alkoholia.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En kauaa. Ihan lyhyesti ja aina välillä. En kadu mitään. Oikeasti. Mitä hyötyä on katumisesta? En suinkaan kadu. Olen tehnyt jopa ehkä tervejärkisempiä tekoja kuin pitkään aikaan, tai ainakin tehnyt ylipäänsä jotakin. En kadu, ehei. (En tiedä todistelenko tätä nyt enemmän teille vai itselleni).


There you have it. Hyvää joulua kaikille!

21. joulukuuta 2009

I no longer hear the music

Minulla kun on tapana hurahtaa juttuihin ihan yhtäkkiä ja täysillä, (lähinnä siis musiikillisiin juttuihin, ei esim. mihinkään uskonnollisiin, älkää pelätkö), niin olen nyt taas hurahtanut. Olen tässä pari päivää kuunnellut repeatilla lähes pelkästään The Libertinesin musiikkia. Vähän myös Babyshamblesia ja muuta Pete Dohertyn tuotantoa, mutta jos hurahdan niihin kokonaan vasta joulun jälkeen ja pyhitän tämän joulunalusen Libertinesille. Valitettavasti kyseinen bändi ei pysynyt kasassa kuin kahden levyn ajan, joten Spotifyn soittolistani on vain 2,1 tuntia pitkä, mutta kyllä sitä kestää useammankin kierroksen päivässä.

Oli Pete Dohertyn yksityishenkilöstä mitä mieltä tahansa, niin hitsi tuo musiikki on hyvää. Rakastan aika montaa noista kappaleista jo hyvin syvästi. Muutenkin olen kovasti taipuvainen rakastamaan kaikkea brittiläistä rokkia ja punkia, siinä on joku sellainen särmä, joka muilta vaan puuttuu. Vaikka toki amerikkalaisella musiikillakin on oma vahva sijansa sydämessäni. Mutta hyvin sinne mahtuu molemmat ja vähän siltä väliltäkin. Kaikki etenee siis suunnitelmieni mukaisesti. Jätän kaikki irl-miehet rauhaan enkä tarvitse tänä jouluna kuin Pete Dohertyn ja Carl Barâtin. (Tekisi mieli lisätä tähän, että "ja Jack Daniel'sin", mutta en oikeasti juo viskiä. Sen sanominen vaan kuulostaisi jotenkin tosi siistiltä.) Kuunnelkaa vaikka!




Voiko olla maailmassa paljon parempia asioita kuin Spotify ja Levykauppa Äx? Ei minusta ainakaan kovin paljoa parempia. (Ensimmäinen tutustuttaa minut hyvään musiikkiin ja jälkimmäinen saa hankkimaan sen omaksi [tai Swamp tai Epe's], joten ei tarvitse artistienkaan itkeä etteivät saa rahoja omiin taskuihinsa). Lainaan tähän loppuun Levykauppa Äxän uutiskirjettä:

Ja muista aina, että sinua rakastetaan - senkin kakkapylly!

20. joulukuuta 2009

You can't stand me now


Hdcanis antoi minulle joulumieltä. Vuolaat kiittelyt ja ihastelut, aina nuo lämmittää mieltä niin kovin. Sääntöjen mukaan tietysti pitäisi jakaa tuota eteenpäin, mutta kun teitä on niin paljon ja aivokapasiteettiani rajallisesti, tiedättehän, ja haluaisin antaa joulumieltä jokaiselle. Siksipä minun täytynee olla tylsä ja olla nimeämättä ketään. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi ekstrajoulumieltä, niin täältä pesee!

Minä itse totisesti tarvin lisää joulumieltä ja rutkasti tällä hetkellä. Ihan rehellisesti sanottuna voisin jättää tämän joulun väliin kokonaan. Mietin tänään päivällä, että voisin olla joulun ihan yksin kotona, niin ei tarvisi feikata kenellekään iloista ja että kaikki on hyvin. Mutta enhän sitä tietenkään oikeasti voi tehdä, vaan vedän aattoaamuna sen kestohymyn kasvoille ja sinnittelen seuraavaan iltaan. Hyväähän tässä joulu(kuu)ssa ovat olleet lukuisat pikkujoulut, joissa minulla on ollut ihan oikeasti kivaa. Kuten eilenkin. Ne seuraavat päivät vaan eivät ole olleet niin kivoja. Alkoholi vähentää serotoniinin määrää aivoissa ja blaa blaa...

Ajattelin, että ehkä jätän miehet kokonaan. Mitä niillä tekee, kun minulla on kuitenkin musiikki? Musiikista saa paljon iloa ja nautintoa eikä se koskaan jätä tai petä, miehistä taas seuraa vain loputonta surua ja ikävää.





Tämäkin kappale saa minut hyvälle tuulelle. Hymy.

16. joulukuuta 2009

Maailman Paras Poikakalenteri 2010

Koska olen aina tosi tympääntynyt ja ällööntynyt markettien hyllyiltä löytyviin poikakalentereihin, tulinkin viikonloppuna miettineeksi millainen poikakalenteri minua oikein miellyttäisi. Sen pitäisi olla sellainen, että sitä voi katsella joka kuukausi suurella mielihalulla. Siitä pitäisi tulla lämpöinen ja pörröinen olo. Ja se pitäisi tehdä itse.

Ensin luulin, että tämä homma olisi kovin vaikeata, mutta loppujen lopuksi kalenteriin oli oikeastaan jopa ylitarjontaa. Osa ihanista miehistä oli pakko karsia pois. Ensinnäkin karsin pois muutaman live-elämäni söpistyksen, koska heidän laittaminen blogiin ei olisi kovin korrektia. Sitten karsin pois myös sen ehkä Suomen parhaimman näköisen tyypin siitä yhdestä Reissumies-mainoksesta, (Minh ainakin tietää kenestä puhun), koska hänestä ei vaan löydy kuvia eikä sitä mainostakaan mistään. Ja sitten karsin pakon edessä muutaman ihan muuten vaan.

Minja ehti jo postata oman vajavaisen kalenterinsa, mutta tässä siis teille minun täydellinen kahdentoista kuukauden kalenterini täynnä täydellisiä miehiä.


TAMMIKUU


Koska tammikuu on masentavaa ja pimeätä aikaa, niin kalenterin saa aloittaa Johnny Depp lempeästi soitellen pianoa. Johnny tietysti asettaa riman aika korkealle seuraavien kuukausien miehille, mutta eiköhän ne sen handlaa.

HELMIKUU


Isäni ikäinen mies, mutta jos nyt voisin mennä aikakoneella n. 40 vuotta taaksepäin, niin kyllä panisin Robert Plantia.

MAALISKUU


Paul Newman. Kuva on aika itsensä selittävä, yes?

HUHTIKUU


Layne Staley. Maailman paras ja ihanin Layne. Teinivuosina en yhtään arvostanut ulkoisesti "sitä Alice in Chainsin laulajaa", koska sillä ei ollut pitkä tukka. Vasta isona rupesin arvostamaan oikeanlaista mieskauneutta. Ja jo pelkästään Laynen vuoksi tämän pitäisi oikeastaan olla äänikalenteri.

TOUKOKUU


Aurinko alkaa pilkahdella toukokuussa ja keskitämme katseemme John "the quitter" Fruscianteen. Jotkut näyttävät paremmilta kuitenkin vaatteet päällä. John on ehkä lähempänä osastoa "suloinen" kuin "kinkku", mutta tämä kalenteri ei pelkästään esineellistä miehiä. Ei, tämä tuottaa mielihyvää (minulle) ympäri vuoden.

KESÄKUU


Ignoratkaa tuo lapsi tuossa vasemmalla ja keskittäkää katseenne mieheen kuvan keskellä. Chris Cornell. Miten hyvältä voi mies näyttää vielä 45-vuotiaanakin? Yllä vastaus. Ou mai gaad.

HEINÄKUU


Uu, Brandon Boyd. Ehkä suloisin mies ikinä. Brandon on kaunis sekä ulkoa että sisältä. Tiedän tämän, koska Incubus on perustanut jonkun hyväntekeväisyyssäätiön. Me wanna.

ELOKUU


Oikeasti tykkään vähän rosoisemmasta Adrien Brodysta, mutta tämä kuva sopi niin hyvin kalenterin teemaan. Ja minulla on aina ollut joku juttu miesten neniin. Nenän pitää olla hyvä. Adrienilla on.

SYYSKUU


Jotkut miehet on pakko ottaa puku päällä ja vähän vaarallisen näköisinä. Kuten Clive Owen.

LOKAKUU


Jotkut miehet taas on pakko ottaa virttyneessä villatakissa. Oi Kurt. He makes me feel warm and fuzzy inside...

MARRASKUU


Erik von Markovik a.k.a. Mystery the pickup artist. En varsinaisesti ole näiden pickup-taiteilijoiden suurin fani, ja niille justiinsa en lämpenisi, mutta Mysterylle antaisin kyllä mennen tullen. Hänen ei tarvisi kuin katsoa minuun, niin heittäisin housut pois.

JOULUKUU



Vuoden päättää itseoikeutetusti Jim "rockjumala" Morrison. Minulla oli selkeä visio millaisen kuvan haluan Jimistä ilman paitaa ja nahkahousuissa kalenteriini, vaan eipä Google tarjonnut minulle sellaista kuvaa. Tämä saa siis kelvata. Huomatkaa jalkaterät ja oikeaoppinen muotibloggaus-asento!

***

Jostain syystä melkein kaikki noista olivat muusikkoja tai näyttelijöitä. Ehkä jossain tiedepiireissäkin pyörii melkoisia kinkkuja, mutta en vaan satu tietämään heitä.

Tahtoisin haastaa teistä jokaisen tekemään oman poika- tai tyttökalenterinne. Tehkää, tehkää! Ja ilmoittakaa minulle, jos teette!

11. joulukuuta 2009

Maailmanpyörä palaa

Oikein suuri ja lämmin kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille. Sanoistanne tuli oikeasti parempi mieli, vaikka en niihin oikein mitään osannutkaan vastata. Olette kauhean söpöjä ja ihania.

Tunnelmat ovat melkoista vuoristorataa tällä hetkellä. Välillä kaikki on ihan tosi hyvin, välillä neutraalisti ja välillä kynnetään pohjamudissa. Onneksi jälkimmäiset hetket on vähenemään päin. Jos olisin keväällä tiennyt millainen tästä syksystä tulee, niin en tiedä olisinko kaivautunut johonkin maakuoppaan piiloon. Ehkä. Ehkä en kuitenkaan. Osa viime viikkojen tapahtumista on totaalisesti ollut tämän arvoista, osa taas ei. Päässä soi välillä repeatilla Tuomari Nurmion Maailmanpyörä palaa: "Anna silmies jo tottua pimeään, anna unelmies kuolla pois, anna sydämes jo tottua ikävään, ettei se unelmois"... Hyvä biisi muuten, harmi ettei sitä löytynyt Youtubesta. Spotifysta löytyi Sielun Veljien versio.

Ehkä tämä blogi kohta palaa taas sellaiseksi kevyen humoristiseksi ja sarkastiseksi blogiksi, jossa hehkutetaan kaikkea hyvää ja kaunista sekä haukutaan tyhmiä ihmisiä ja paskoja bändejä. Ehkä haukunkin vaikka yhden leffan tässä kohtaa.

Kävin pari päivää sitten katsomassa kotimaisen Pihalla-elokuvan. Pelkäsin, että sen rakkaustarinallisuus olisi hiukan liikaa näihin fiiliksiin, mutta ehkä se oli vähän liikaa odotettu kotimaiselta elokuvalta. Ei sydän sykähtänyt eikä alahuuli väpättänyt. Leffa kesti vaivaiset 1,5 tuntia, joista ensimmäiset 45 minuuttia tuntui ainakin kaksi tuntia pitkiltä. Tiedän tämän, koska katsoin kelloa siinä vaiheessa kun toivoin leffan olevan jo lopussa. Ensimmäinen puolisko oli oikeasti ihan juosten kusten tehty, kaikesta mentiin alitse aidan matalimmasta kohdasta. En tykkää sellaisista elokuvista, joista huomaa heti ettei ohjaaja tai käsikirjoittaja (kuka näistä nyt päättää) ole yksinkertaisesti jaksanut nähdä vaivaa edes pieneen älylliseen haasteeseen, vaan tyydytään helppoihin ratkaisuihin ja oikaistaan ihan älyttömistä kohdista. No, onneksi siinä puolivälin jälkeen elokuva sai edes jonkinlaista syvyyttä ja sen jälkimmäisen puoliskon jaksoi jopa seurata. Mutta miksi tehdä leffa, jossa alku on pelkkää paskaa ja heppoisia juonenkäänteitä? No, ehkä en vaan tajunnut. Miespääosassa oli Mikko Leppilampi, joka hänkään ei aiheuta minussa enää nykyisin minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Sekin oli jotenkin ihan älyttömän kornia, että Mikon silmät oli tietysti siinä yhdessä kohdassa rajattu jollain kajalilla, koska tyyppi oli jonkun rokkibändin laulaja. Siis hei kamoon...

Seuraavaksi menen kyllä katsomaan Joel ja Ethan Coenin uuden leffan A Serious Man. Sen on pakko olla hyvä, muuten en kestä.

8. joulukuuta 2009

And so it is


Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: sain kauniin "kiitos, mutta ei kiitos". Olen vähän siidereissäni, hieman enemmän pahoillani ja huomenna todennäköisesti paljon häpeissäni. Toisaalta... Parempi kai näin, kuin että olisin lopun elämääni pyöritellyt mielessäni kysymystä "mitä jos olisin uskaltanut".

Elämä jatkuu.





Kuva: Pon and Zi

6. joulukuuta 2009

Hei poika, hei nuori ja kaunis poika...


Tuntuu, että pitäisi saada puserrettua jotain tekstiä tänne välillä. Marraskuussa kirjoitin vain yhdeksän postausta. Lokakuussa viisitoista. Kysehän ei tokikaan ole siitä, ettenkö haluaisi blogata. Olen vain ollut huono ihminen. Eikä väkisin väännettyä tekstiä kukaan jaksa lukea.

Elämäni on heittänyt häränpyllyä viime aikoina sekä hyvässä että pahassa. Kuten tiedätte, muutin kuun vaihteessa. Kun muuttaa kuusi neliötä pienempään asuntoon, jossa on huomattavasti vähemmän kaappitilaa kuin edellisessä, tulee muuttolaatikoiden purkamisesta jokseenkin haasteellista. Siksi se homma on vielä pahasti vaiheessa. Mutta ihan hyvä tästä tulee. Itse muuttopäivä oli yksi tähänastisen elämäni ahdistavimmista päivistä helposti. Entinen vuokranantajani oli säätänyt välissä niin, että kun olin ilmoittanut itse muuttavani lauantaina pois, niin hän oli ilmoittanut uudelle asukkaalle, että lauantaina pääsee muuttamaan. Ja sitten ne tyypit norkoilivat siinä huohottamassa niskaan koko päivän. Olivat tosin hyvin mukavia ja joustavia, niin mukavia että melkein harmitti se tiukkasanainen viesti jonka lähetin, mutta kyllähän se silti vitutti.

Sitten kun saan asunnon järjestykseen, niin toivon että myös korvieni väli järjestyisi. Ja sydänparkani. Niin, hmm... Mitenkähän tämän sanoisi... Kertokaahan minulle minkä takia ihastun aina korviani myöten sellaisiin liian nuoriin runopoikiin, joiden kanssa todellisuudesta ei ikinä tulisi mitään? Olen tällä hetkellä ihan pihalla ja vähän sydänsuruinen. Loppuvuoteni kohokohta taisi olla se, kun muutama yö sitten nukuin yhden tällaisen nuoren runopojan vieressä. Siis nukuin. (Kuvitelkaa tähän kohtaan minut nirhaamassa ranteitani auki jollain hyvin tylsällä esineellä). Järkeni huutaa kuin palosireeni, että juokse juokse tässä ei hyvin käy sattuu sattuu, mutta koskapa minä olisin järkeni ääntä kuunnellut. Nenään sattuu kivasti, kun tupsahtaa nokalleen. Taas kerran.

Äh. No tästä ei voi olla suunta kuin ylös- tai alaspäin. Stay tuned.


Kuva: Natalie Dee

4. joulukuuta 2009

...

Kerta toiset osaavat asetella sanat aina paremmin kuin minä itse, niin annan puheenvuoron Samulille.





Olen surullinen aina
kun olen ilman sua
en tahdo mennä ulos
en edes pukeutua
en osaa tehdä mitään
en tahdo tehdä mitään
olen surullinen aina
kun olen ilman sua

(Zen Café - Surullinen aina)


1. joulukuuta 2009

Pikapäivitys

Tapahtunut sitten viime päivityksen:

  • Olen muuttanut. Se on ihanaa. Vieläkään ei oikein meinaa tajuta sitä, että ei tarvi kuin astua ovesta ulos ja olen käytännössä katsoen keskellä kaikkea.
  • Olen ollut ihan järkyttävän kiireinen ja asunto on sisältä vieläkin pelkkää kaaosta ja pahvilaatikko- sekä jätesäkkimerta. Se ei ole niin ihanaa. Mutta ehkä tämäkin tästä pikkuhiljaa.
  • Olen kärsinyt ehkä elämäni tähän mennessä karmivimman krapulan. Sekään ei ollut ihanaa. Kärsimyspäivä oli maanantai eli eilen.
  • Minulla on ollut kivaa ja se on ihanaa. Kaikesta tästä kivasta johtuen pelkään edessä ammottavaa tyhjyyttä ja se taas ei ole ihanaa. Kiire ja hauskanpitokin loppuu kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin.
  • MS Visva aikoo sanoa sopimuksen irti läppärini kanssa. Se on kaikkea muuta kuin ihanaa. Äskenkin buuttasin tämän varmaan viisi kertaa ennen kuin se suostui yhteistyöhön.
  • Minulla on neljät pikkujoulut edessä ennen joulua. Se on hirmu ihanaa. Kolmet niistä on nyt vajaan kahden viikon sisällä. Alkoholisoidun. Maksani piippaa ennen tammikuuta. Se on... oh well, whatever, nevermind.

Siinä taisi olla enemmän noita epäihania juttuja kuin ihania, mutta yleisfiilis on tästä huolimatta erittäin positiivinen.

Se on muuten joulukuu jo tänään. En osaa vielä asennoitua joulun odotukseen eikä ulkonakaan näytä miltään muulta kuin lokakuulta. Eikä ole joulukalenteria tänä vuonna täällä blogissa, valitettavasti.

Voikaa hyvin!

27. marraskuuta 2009

Yks aamu mä havahduin

Äsken tuli telkkarissa mainos siitä ohjelmasta, joka alkaa joskus alkuvuodesta ja kertoo Martina Aitolehden ja Esko Whateverin raskaudesta ja lapsen syntymästä. Martina nillitti siinä mainoksessa, että kätilö oli antanut ymmärtää, että Martina on täysin epäkypsä äidiksi eikä hänellä ole mitään valmiuksia kasvattaa lasta. Martinalla oli paha mieli näistä vääryyden sanoista. Ja seuraavaksi pikkuneiti Aitolehti-Whatever saikin 2,5 viikon ikäisenä reiät korviin.

Okei, ehkä tämä on sitä kukkahattutäti-osastoa, mutta: 1) kuka suostuu tekemään reiät 2,5 viikkoisen vauvan korviin, 2) eikö se ole jonkinlainen terveysriski, johan niin pieni vauva repii ne korut korvistaan ja 3) eikö se ole ihan helvetin irvokkaan näköistä, kun vauvalla tai pienellä lapsella (tytöllä) on koruja, meikkiä tai muuten jotain "seksikästä"? Vastenmielistä. Minun mielestäni. Miksei voitaisi antaa pikkutyttöjen olla pikkutyttöjä? Harmi, ettei vanhempiaan voi valita. No, ihan sama...

Muutettiin tänään jo ensimmäinen kuormallinen tavaroita soon-to-be uuteen kotiini. Hirmu kivaa. Tykkään siitä asunnosta ihan hirveästi ja sieltä on niin lyhyt matka kaikkialle. Asunnon edellinen asukas oli jättänyt minulle piirustuksen sinne seinälle. Ilahduin siitäkin. Nyt olen ihan poikki, mutta varmaan pitäisi vielä pakata loput rojut, jotka lojuvat ympäri kämppää ja sängyn alta. Huomenna sitten lopullinen muutto ja sen jälkeen bloggaankin jatkossa yhdeksän kilometrin päässä nykyisestä sijainnistani.

Kivaa viikonloppua Juuri Sinulle!

22. marraskuuta 2009

It's not about the smile you wear but the way we make out

Sunnuntaiklassikoissa on tällä kertaa teemana pikkujouluswing ja kysymys kuului: "mikä on se kappale, joka saa sinut hylkäämään tuopin ja rynnistämään tanssilattialle?"

Minun suurin tanssitus- ja pompituskappaleeni ei ehkä (vielä) ole klassikko, mutta hei — ei pidä kysyä, jos ei halua kuulla vastausta.

En tosin ole kertaakaan kuullut tätä kappaletta missään, missä olisi ollut tanssilattia lähellä. Kuitenkin minussa tämä kappale herättää niin hillitöntä halua ruveta hyppimään ja pomppimaan, että monesti joudun julkisilla paikoilla todella pitelemään itseäni paikoillani, kun kuulen tuon. Ei kai ole yleisien korrektiussääntöjen mukaista alkaa tanssia Keskustorilla mp3-soitin korvissa...





Let's funk it up!

19. marraskuuta 2009

Nöf-nöf-nöf-nöf-nöffii



Tein äsken hassun havainnon. Pirkka-merkkisissä c-vitamiiniporetableteissa on aivan tismalleen sama määrä c-vitamiinia kuin monivitamiiniporetableteissa. Mitä järkeä on edes ostaa pelkkää c-vitamiinia, jos samalla vaivalla saa kaikki muutkin vitamiinit ja hivenaineet? Olen tähän asti kuvitellut, että niissä pelkissä c-vitamiiniporetableteissa on enemmän potkua kuin niissä, missä on kaikki mahdollinen sekaisin.

Olen tänään harjoittanut ankarasti sikainfluenssan torjuntaa. Olen pessyt käteni ennen, jälkeen ja välilläkin, olen ottanut vitamiinilisää ja kurlannut kurkkua suolavedellä. En ole oirehtinut millään tapaa, mutta olen ollut varsinaisessa sikakarsinassa eilen tietämättäni. Ja kenenkään muunkaan tietämättä. Eilen olimme kaikki terveitä ja tänään yhdellä on hengitysvaikeuksia ja kuumetta, toisella korkea kuume ja kolmannella tavalliset flunssan oireet. Ei tässä muuten mitään, mutta nyt ei tosiaankaan ole hyvä hetki sairastua, kun muuttoon on enää reilu viikko.

Sain sähköpostissa yhtenä päivänä "luotettavalta taholta" tulleet ohjeet sikainfluenssan torjuntaan. Jaan ne teillekin nyt:

  1. Pese käsiäsi usein.
  2. "Kädet pois kasvoilta!" Vastusta kaikkia kiusauksia koskea mitää osaa kasvoistasi (muuten kuin peseytyessäsi).
  3. Kurlaa kaksi kertaa päivässä lämpimällä suolavedellä (käytä Listerin tai muuta antiseptista suuvettä , jollet luota suolaan). H1N1 -virukselta vie 2-3 päivää lisääntyä niin paljon nielussa/nenässä, että syntyy virukselle tyypillisiä oireita. Suolavedellä kurlaamisella on sama vaikutus terveeseen henkilöön kuin Tamiflulla on infektion saaneeseen henkilöön. Älä naura tälle yksinkertaiselle, halvalle ja tehokkaalle ennaltaehkäisevälle metodille.
  4. Vastaavasti voit samalla tavalla huuhdella sieraimet /nenänreiät ainakin kerran päivässä lämpimällä suolavedellä. Kaikki eivät pysty käyttämään antiseptista nesäspraytä tai -huuhtelua, mutta nenän niistäminen huolellisesti ja nenänreikien puhdistaminen puuvilla topsilla (esim. Topz), joka on kasteltu suolaveteen, on hyvin tehokas keino virusinfektioiden vähentämiseksi nenästä.
  5. Juo lämpimiä juomia (teetä, kahvia, mehua jne.) niin usein kuin voit. Lämpimien nesteiden juomisella on sama vaikutus kuin kurlaamisella, mutta se siirtää virukset vastakkaiseen suuntaan. Se huuhtelee virukset, jotka muuten lisääntyisivät, nielusta alas vatsaan. Vatsassa ne eivät voi elää, lisääntyä, eivätkä tehdä mitään vahinkoa.
  6. Vahvista luonnollista immuniteettiasi ravinnolla, joka sisältää runsaasti C-vitamiinia. Jos otat C-vitamiinitabletteja, katso että ne sisältävät myös sinkkiä lisätäksesi vitamiinien imeytymistä.

Teksti ei ole omani, vaan suora lainaus jostain sähköpostista, enkä tiedä onko se ihan höpöhöpöä. Eikä tämä ole mitään hysteriaa, mutta jos tautia voi yrittää torjua, niin miksipä ei. Tulee se kuitenkin jos on tullakseen, ja jos se ei ole kuolemaksi, niin sitten siitä paranee.

16. marraskuuta 2009

Hätäkakkapostaus

Meinasin juuri tilittää, että en saanut sympatiaa keneltäkään stressivatsani vuoksi edelliseen postaukseen, mutta viime hetkellä joku sentään oli ymmärtänyt. Elegia, great minds think alike. Vai pitäisikö sanoa, että great intestines... öö... jotain... No joka tapauksessa, vatsani on yhä ja taas kipeä. Alkaa vituttaa pikkuhiljaa. Syön illalla kaurapuuroa, kun pääsen kotiin.

Viikonloppuni oli kiva, jos ei jopa loistelias. Perjantaina päädyin yllättävällä tavalla baariin harvinaisessa, mutta sitäkin paremmassa seurassa.

Tässä kohtaa tuli vartin tauko kirjoittamisessa, kun mietin mitä voin yksityisyyteni suojista kertoa tuosta perjantai-illasta ja tulin siihen tulokseen, että en mitään. Ja miksi en muka? Minullahan olisi sanottavana pelkkiä hyviä ja kauniita asioita, jotka voisin sanoa aivan hyvin päin naamaakin noille ihmisille, ja olen osan sanonutkin. Äh. Olisiko pitänyt aikanaan ruveta bloggaamaan ihan avoimesti omalla nimellään, niin ei tarvisi miettiä kuka tunnistaa ja mistä? Voi ärsytys.

Olin sitten kuitenkin vasta neljän jälkeen aamuyöstä kotona ja seuraavana päivänä oli heikompi olo kuin pitkiin aikoihin. Lähinnä se varmaan johtui lyhyeksi jääneistä yöunista, mutta podin hetken jopa lauantai-iltana jotain morkkiksen kaltaista (ja taas: miksi??? Minullahan oli pelkästään kivaa!), jollaista en ole ikinä ennen tunnistanut itsessäni. Onko tullut vanhaksi jos alkoholi aiheuttaa morkkista? Lauantaina illalla oli sitten määrä pakata. Vanhempani tulivat käymään, auttamaan yhden kaapin purkamisessa yms., enkä välttämättä ollut edustavimmillani silloin. Puhisin ja puhkuin vaan krapulassa, kun olisi pitänyt olla reipas.

Ilmeisesti jollain muullakin on ollut rankka viikonloppu. Olen nimittäin yhdessä tietokonetilassa ja tänne tullessani herätin vahingossa yhden nukkuvan pojan. Kyseessä oli jopa tuttu nörtti, joten nauroin hänelle päin naamaa.

Mutta mitä väliä, elämä on kivaa!

13. marraskuuta 2009

I can't take it

Minulla on stressivatsa. Se ei ole kovin kivaa. Tai en tiedä, ehkä kaikilla on stressivatsa? Siis tarkoitan stressivatsalla sitä, että reagoi hyvin voimakkaasti vatsallaan tai lähinnä sen toiminnalla kaikkeen stressaavaan tai muuten tavallisesta poikkeaviin tilanteisiin.

Itse asiassa en oikeastaan edes kaulasta ylöspäin tiedosta stressaavani asioista. Minulla on pääosin todella kivaa(* (** ja kaikki tapahtuvat asiat ovat pelkästään mukavia. Mutta tiedostan vatsani ja huomaan sen stressaavan. Ja kyllä vatsa on oikeassa. Kai siinä käy niin, kun ensin on monta vuotta ettei tapahdu oikeastaan mitään ja sitten tulee syksy kun tapahtuu kaikkea kerralla ja paljon, niin vähemmästäkin alkaa kroppa ja pää käydä ylikierroksilla. Deadlinet lähestyy niin että pauke kuuluu. Koko ajan on sellainen tunne, että jotain todella tärkeää on unohtunut, ja yleensä se tunne on ihan oikeassakin. Ja kuten aiemmin olen maininnut ohimennen, niin olen myös muuttamassa kuunvaihteessa. Nämä kaikki asiat sitten yhdessä saavat aikaan sen, että herään joka aamu siihen kun vatsaa vääntää. Aivan älyttömän ärsyttävää on se. No kaipa se menee ohi ja rauhoitun jossain vaiheessa.

Stressihän ei tietenkään ole pelkästään negatiivinen asia. Itse olen sellainen, että lykkään kaiken aina viime tippaan enkä vaan saa aloitettua jos ei ole ihan pakko. Sitten viimeisenä mahdollisena iltana kehitän itselleni positiivisen stressin ja rykäisen homman kerralla ja kunnialla. Taidan työskennellä tehokkaimmin pienen paineen alle. Vatsa voisi kuitenkin lakata reistailemasta.




Onneksi kaiken tämän mylläkän ja pimeyden keskelle on tuonut positiivista energiaa Jaakko & Jay. Kuuntelen tuota levyä repeatilla niin, että pelkään kyllästyttäväni itseni siihen (tai teidät tähän hehkutukseen). Mutta eihän niin voi käydä, eihän?


*) Mietin eilen, että teen varmaan jotain väärin, koska minulla oli 9 tunnin koulupäivä ja siitä huolimatta olisin voinut kirkkain silmin väittää, että minulla oli kiva päivä. Ehkä kaksi tuntia noista yhdeksästä oli sellaisia, että olisin halunnut olla jossain muualla. Loput seitsemän tuntia oli naurua ja hengailua kivojen ihmisten (poikien) kanssa. Opiskelun ohessa tietysti...

**) Lainasin tällä kertaa tätä merkintätapaa Tytöltä, koska tuo olisi ollut liian pitkä selitys laittaa sulkuihin keskelle kappaletta itselleni tyypilliseen tapaan.

10. marraskuuta 2009

Mörkö se tahtoo piiriin

Pojat, elikäs ainakin Pni ja Benrope, olivat tehneet tällaisen meemin: "mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana. Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta."

Minä tietty kanssa, koska aina täytyy osallistua, jos on mahdollisuus puhua omista musiikillisista mieltymyksistään. Otin siis kuvakaappauksen Last.fm:n soittolistastani, joka tietysti on nähtävissä myös tuossa blogin sivupalkissa, mutta tuskin sitä kukaan seuraa kovin aktiivisesti. Siinäpä siis kymmenen viimeisintä kappaletta, jotka olen tänään kuunnellut.




Listahan on kyllä aika itsensä selittävä. Huomatkaa syrämmet. ♥

8. marraskuuta 2009

I'm small I like to sing about the small things

Olen joskus aikaisemminkin hehkuttanut täällä blogissa Jaakko & Jay -nimistä duoa. Kyseessähän on siis tamperelainen kaksikko, joka soittaa omien sanojensa mukaan folkpunkia ja mikäpä tuota musiikkia paremmin kuvaisikaan. Jaakolta ja Jaylta ilmestyi tällä viikolla ensimmäinen levy ja kävin ostamassa sen torstaina. En ollut ehtinyt aiemmin vielä kuunnella kyseistä levyä, mutta viime yönä, sen innoittamatta että olin lauantai-illan samassa baarissa Jayn kanssa (vähänkö teki mieli mennä fanittamaan in person, mutta en kehdannut, niin rupesi ujostuttamaan kun melkein kirjaimellisesti törmäsin jannuun vessan ovella), kuuntelin koko levyn kotiin päästyäni. Ja voi pojat (ja miksei tytötkin), tykkään niin paljon.

Jokaiselle suosittelen bändin tuotantoon tutustumisen aloittamista live-keikalla. Jos näette jossain esiintyvän Jaakon & Jayn, niin hinatkaa nyt hemmetissä ahterinne sinne paikalle. Jos jäätte kylmäksi, niin olette jollain tapaa syvältä sisältänne joko hyvin pahoja tai vaihtoehtoisesti hyvin tylsiä ihmisiä. Voisin tässä kehua miten loistavia ja energisiä ja iloisia tyyppejä nuo ovat livenä, mutta kyllä se on itse koettava. Menkää siis. Menkää!

Itse olen nähnyt Jaakon & Jayn livenä kahdesti Tammerfestien ilmaislavalla. Ensimmäisellä kerralla en osannut odottaa mitään, mutta olin myyty ihan heti. Toisella kertaa sitten sitten osasin jo odottaa ja kovasti odotinkin. Ihania poikia. Ihanaa musiikkia. Jotain todella piristävää vaihtelua tämän kaiken tusinatavaran keskellä.

Niin ja vaikka tyypit on livenä aivan mahtavia, niin on tuo levykin oikein hyvä. Hauska pointti tuossa levyssä on se, että sillä on itse asiassa oikeasti kaksi kappaletta enemmän kuin levyn kannet antaisivat käsittää. Ja levyn takakannessakin lukee että "13 or 14 songs against the sounds of modern society". Eli se nyt niin tarkkaa ole onko niitä kappaleita 13, 14 tai ehkä sittenkin jopa 16.

Sisäinen anarkistini tykkää ja antaa viisi tähteä.

7. marraskuuta 2009

Palstantäytettä

Kopsasin tämän yhdeltä Facebookista, mutta hei jotain rajaa mitä kerron irl-kavereilleni itsestäni.


SUKUPUOLI
[x] nainen
[] mies

IKÄ
[] 0-10
[] 10-20
[] 20-30
[x] 30-40 (näyttää pahalta)
[] 40-50
[] 50-60
[] vanhempi

USKONTO
[]kristitty
[] ortodoksi
[] ateisti
[] jonkun uskonnonlahkon jäsen (esim. helluntailaisuus, vanhoillislestadiolaisuus,
Jehovalaisuus..)
[x] joku muu, mikä? Jotain agnostikon ja pakanan välimaastosta.

SUUNTAUTUMINEN
[x] heteroseksuaali (miehet on niin ihania ♥)
[] homoseksuaali
[] bi-seksuaali
[] pan-seksuaali
[] et määrittele itseäsi
[] jokin muu?

1. Tämänhetkinen fiilis?
Vähän ehkä olis vessahätä ja sitten myös mietin, että ehtisinkö kirjoittaa tuon yhden kouluraportin ennen kuin tarvii lähteä baanalle. Mutta sen sijaan valitsinkin kirjoittaa tämän meemin. Ja oikeastaan pitäisi niistääkin, kun aivastin justiinsa.

2. Viimeisin kuuntelemasi kappale?
Ootas, katson mp3-soittimesta... Joo, Lama: Penisten vapautusrintama. En nyt väitä että tuo olisi mikään lempibiisini, mutta sen mä viimeisenä kuuntelin.

3. Oletko joskus ollut ihastunut kaverisi kumppaniin?
En nyt kyllä muista, että olisin.

4. Oletko koskaan viritellyt jotain varatun henkilön kanssa?
Jep, olen paha ihminen.

5. Oletko humaltuneena seksuaalisesti virittyneempi, kuin selvinpäin?
Joskus näin käy sopivissa nousuissa, mutta toisinaan sieltä tulee rymisemällä alas. Kerran esimerkiksi alkoi oksettaa kesken suihinoton. Pahoitteluni sille mieshenkilölle ja pahoitteluni teille, kun tässä oli varmaan liikaa informaatiota.

6. Oletko viillellyt ranteitasi tai muuta kehoasi?
En ainakaan tahallani.

7. Heittäydytkö usein marttyyriksi, jos muut eivät tee kuten haluat?
Riippuu asiasta ja niistä muista. Äitiin se toimii yleensä paremmin kuin muihin ihmisiin.

8. Millainen olet riidellessä?
Paskiainen.

9. Oletko koskaan esittänyt olevasi päihtyneempi, kuin tosiasiassa olet?
Yleensä esitän selvempää kuin olen.

10. Oletko mielestäsi kauniimpi/komeampi kuin joku ystäväsi?
En, koska kaveripiirini koostuu vain kauniista ja komeista ihmisistä.

11. Onko joku särkenyt sydämesi?
So far so good, eli ei kovin pahasti ainakaan.

12. Oletko sinä joskus särkenyt jonkun sydämen?
En voi väittää olevani ainakaan tietoinen tapahtuneesta.

13. Oletko mielestäsi seksikäs?
Aivan älyttömän.

14. Oletko käyttänyt (myös kokeilu lasketaan) huumeita?
Meitsihän ei ole siis koskaan edes maistanut tupakkaa, että tästä lähdetään.

15. ... Teetkö sitä usein?
Tihi tihi. Mistähän tässä nyt on kyse?

16. Kehutko usein tuttujasi vain mielistelläksesi heitä?
Minähän en mielistele ketään. Jos kehun, niin tarkoitan mitä sanon.

17. Vihaatko jotain henkilöä tuttavapiirissäsi, mutta et näytä sitä?
Hetkinen... Ei, en muista nyt vihaavani ketään.

18. Oletko flirttaillut pomollesi/esimiehellesi päästäksesi ylenemään "reittä pitkin"?
No en todellakaan.

19. Mitä mieltä olet homoseksuaaleista?
Joka tytöllä pitäisi olla oma paras homoystävä. Minulla olisi paikka auki. Anyone?

20. Voisitko työskennellä prostutioituna?
Jaa... Jos saisin itse kontrolloida työaikoja ja -tapoja sekä valita asiakkaani, niin ehkäpä.

21. Oletko harrastanut seksiä jonkun kaverilistallasi olevan kanssa?
Kaverilistalla, hah hah... No joo, jos Facebookin kaverilistasta on kyse, niin olen.

22. Asteikolla 1-5, kuinka hyvä itsetunto sinulla OIKEASTI on?
Se vaihtelee, sanotaan 3.

23. Kuinka sinulta saa "jalat alta"?
Hymyilemällä.

24. Paheesi?
Ei ole.

25. Vietteletkö ihmisiä vain omaa itsetuntoasi nostaaksesi?
No en kai.

26. Onko sinun sanottu olevan itsekäs?
Ei ainakaan kovin usein, kun en muista.

27. Pitävätkö ihmiset sinua ärsyttävänä?
Jotkut varmaan voi pitää. Siis ne jotka ei tunne kovin hyvin.

28. Ajeletko ihokarvojasi?
Kyllä vaan.

29. Vajoatko helposti masennukseen?
No en oikeastaan. Joskus tulee sellaisia alhoja, että mennään syvälle ja kovaa, mutta nousen niistä sitten yhtä kovaa poiskin.

30. Mikä on yleisin kohteliaisuus, jonka ihmiset sinusta sanovat?
Yleisin? Ihan niin kuin jatkuvalla syötöllä kehuttaisiin... No varmaan joku hauska tai kiva tai iloinen. Ulkoisesta habituksesta useimmin kuulen positiivista palautetta hiuksista ja silmistä.

31. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Mites se menikään, että mulla on unelmavartalo, mutta se on vain hassun näköinen.

32. Liioitteletko usein asioita, jotta siitä olisi etua sinulle muiden silmissä?
Väritän vaan vähän juttuja.

33. Milloin ja mistä syystä itkit viimeksi?
Tässä yksi ilta olin vähän turhautunut yhden ihmisen käytökseen ja yritin tiristää kyyneleen, mutta ei siitä sitten oikein mitään tullut. Ja seuraavana päivänä huomasin turhautumiseni olleenkin ihan turhaa.

34. Oletko sanonut "minä rakastan sinua" ILMAN, että olet tarkoittanut sitä?
No... tavallaan joo.

35. Miten reagoit, kun kuulet, että sinusta on puhuttu pahaa?
Sydän alkaa hakata ja silmissä mustuu ja... en tee mitään. Tulen vaan surulliseksi, mikäli pidän ko. ihmisestä, ja vihaiseksi mikäli en pidä.

36. Oletko rasistinen?
Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole. Se ei ole rasismia, jos aina ei voi miellyttää kaikkia (esim. antaa puhelinnumeroa jokaiselle tummaihoiselle miehelle joka sitä pyytää) tai se, ettei hyväksy tiettyjen kulttuurien tiettyjä piirteitä.

37. Jos joku samaa sukupuolta oleva ystäväsi tulisi luoksesi ja kertoisi olevansa homoseksuaalinen sekä kiinnostunut sinusta, miten reagoisit?
Varmaan olisin yllättynyt ja sen jälkeen sanoisin että olet ihana, mutta kumppanillani tarvii olla munaa jalkojen välissä.

38. Onko sinulla seksifantasioita?
Eikös kaikilla?

39. Näetkö usein seksiunia?
Joskus.

40. Oletko herännyt "väärästä sängystä"?
Siinä mielessä kyllä, että olisin ehkä halunnut herätä jostain toisesta sängystä, mutta en ole sinne päässyt.

[] olin täysin rehellinen tämän testin aikana
[] jotain tästä väliltä
[x] muuttelin totuutta hieman (VÄRITIN!)
[] laskettelin täyttä luikuria!


Nyt ei ehdi oikolukea. Heipparallaa ja hyvää viikonloppua!

3. marraskuuta 2009

Here I am, close your eyes and I'll be Superman

Suomeen on yhtäkkiä ilmestynyt uusi hahmo nimeltänsä Diili-Jethro. En ole ollenkaan tietoinen kuka tämä kyseinen henkilö on, mutta otsikoista päätelleen kyseessä täytyy olla jonkinlainen supersankari. Eilen Diili-Jethro oli toisen iltapäivälehden lööpin mukaan elvyttänyt jonkun mummon kadulla ja toinen lööppi taas kertoi Diili-Jethron saavan ehkä oman ohjelman televisioon. Tänään sitten Diili-Jethro on jo käräjillä bisneksistä Iltalehden lööpin mukaan.

Jos nyt äkkiä googlaa Diili-Jethron nimellä, niin löytyy mm. seuraavanlaisia otsikoita:
  • Diili-Jethro mollasi pudotettua Aria (miksi se pudotettiin ja minne?)
  • Diili-Jethro saa alastonkuvia faneiltaan (miksi?)
  • Diili-Jethro dumppasi morsmaikun alttarille (kivat sanakäänteet toimittajalla)
  • Diili-Jethro pelasti vanhuksen! (ja seuraavaksi koko maailman!)
  • Diili-Jethro joutui käräjille (vähemmästäkin touhuamisesta)
  • Diili-Jethro avaa kaksi toimistoa Helsinkiin (oh dear god no!)
  • Diili-Jethro lupaa suoraviivaista peliä (tosi kiva)
  • Diili-Jethro nauratti Hjallista (ihme fakiiri)
  • Diili-Jethro laihdutti kuusi kiloa (no kukapa meistä ei olisi)
  • Diili-Jethro: "En ymmärrä julkisuudesta paskaakaan..." (etpä...)
  • Diili-Jethron ex-kihlattu on pornotähti (asiaa)
  • Diili-Jethro elvytti ohikulkijan (kannattaa varoa Diili-Jethron ohi kulkemista, mikäli ei halua tulla spontaanisti elvytetyksi)

Melkoinen jäpikkä kyllä tämä Diili-Jethro, täytyy sanoa.

31. lokakuuta 2009

Night of the Living Dead

Kuten joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin olen syyskuun alusta asti noudattanut "terveellisiä" (tai epäterveellisiä, miten sen nyt ottaa) elämäntapoja. Toisin sanoen olen katsonut mitä suuhuni laitan ja joinain päivinä en juuri ole ehtinyt paljon mitään laittaakaan. Olen siis syönyt kuitenkin paljon vähemmän rasvaista, suolaista ja ylipäänsä hiilihydraatteja. Olen kuitenkin sallinut itselleni aina kerran kuussa jonkinlaisen herkutteluviikonlopun, koska totaalikieltäytyminen on ihan perseestä.

No, näin halloweenin kunniaksi (jota en kylläkään vietä millään tapaa) päätin tehdä pizzaa, johon laitoin kunnolla kaikkea mättöä päälle. Pizza on aivan älyttömän hyvää, silmät vetäisivät enemmän kuin vatsa jaksaa. Mutta! Voi hyvä ihme tätä väsymystä, mikä päälleni pamahti kun olin pari palaa pizzasta nauttinut! Kello on yhdeksän aikaan lauantai-iltana ja joudun lähes taistelemaan, että jaksan pitää silmäni auki. Tietysti mikä estäisi menemästä nukkumaan, mutta jos nyt en kuitenkaan ihan vielä.

Mietinkin tässä, että olenko ollut aina näin väsynyt kun olen edellisessä elämässäni (siis ennen syyskuun alkua, heh) mässytellyt jotain rasvaista mättöä vai johtuuko tämä vain siitä, että kroppa ei ole viime aikoina tottunut tämmöisiin kaloripläjäyksiin? Vai tuntuuko tämä kontrasti vaan jotenkin epätavallisen suurelta? En ole osannut tässä parin kuukauden aikana ajatella, että olisin jotenkin virkeämpi kuin ennen, koska olen ollut kiireisempi kuin moniin aikoihin. Mutta nyt kun vertaan tähän tämän hetkiseen olotilaan, niin olen siis todellakin ollut virkeämpi. (Vaikka noh, juuri aiemmin tällä viikolla valitin väsymystä, mutta se nyt johtui kai yksinkertaisesti siitä että oli niin pimeätä ja harmaata ja olin nukkunut aivan liian lyhyitä yöunia).

Varokaahan kummituksia!

29. lokakuuta 2009

Sick sad little world

Olen nyt pari päivää myöhässä tässä tuohtumuksessani, mutta se on ihan normaalia. Olen kaikesta muustakin pari päivää myöhässä nykyisin.

Aiemmin tällä viikolla jaettiin tuomioita siinä pedofiliaoikeudenkäynnissä, jossa oli mukana tämä suosikkimuusikko, kuten lehdet kyseistä tyyppiä tituleeraavat. Ensinnäkin... aika helposti saa nimityksen suosikkimuusikko tässä maassa. Voihan hän toki jonkun suosikkimuusikko olla, mutta itse en (eikä kovin moni tuttunikaan) ollut ikinä kuullut mistään Aino-bändistä. Enkä kyllä ollut menettänyt yhtään mitään, voin kertoa. Ja jos nyt on sitten soittanut jonkun Nylon Beatin tai Miljoonasateen taustalla, niin voi hurja kun onkin nyt ihan valtakunnan ykkösartisteja. Hohhoijaa.

Toisennakin tämä suosikkimuusikko oli siis osallistunut nettikameran välityksellä pikkutyttöjen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, eli suomeksi sanottuna runkannut katsellessaan tätä lapsiparkaa ja esitellyt omaa elintään sekä tehnyt törkeitä ehdotuksia tälle lapselle. Ja tämän lisäksi hän oli levittänyt lapsipornoa itsekin. Tuomio 1,5 vuotta ehdollista. Miten siitä voi saada ehdollista? Vaikka ei olisi fyysisesti kajonnut kehenkään, niin minun mielestäni tuo on jotain niin kuvottavaa ja sairasta, että ei siitä pitäisi selvitä ehdollisella. Vähintään jotain pakkohoitoa ainakin lisäksi. No, hiukan lisälohtua tuo se, että tämän kyseisen tyypin maine on varmaan hänen lopuksi elämäänsä tahrattu ja suosikkimuusikon ura voi olla aika mennyttä.

Silloin kun ko. tyypin Facebook-profiilia pääsi vielä avoimesti katsomaan, ja minähän kävin, niin siellä kaikki suosikkimuusikon kaverit, kuten Samu Haber, kilpaa vakuuttelivat tyypin syyttömyyttä ja kun ei ikinä voisi uskoa ja kauhea ajojahti ja mustamaalaus ja valehtelua! No okei, varmaan itsekään en uskoisi omasta ystävästäni ja yrittäisin tukea pahassa paikassa, eikä sitä ilmeisesti kaikista näe päällepäin että onkin ihan vitun sairas pervo. Ne ystävätkin voisivat vaan miettiä, että vangitsevatko poliisit ihmisiä ihan heppoisin perustein? Tuskin pidätysmääräyksen perusteeksi käy kateus siitä, että toinen on suosikkimuusikko.

Tuomitsen toki vielä rankemmin muut tämän vyyhdin osapuolet, jotka ovat olleet fyysisesti tekemässä pahaa niille lapsille. Tuota suosikkimuusikkoa oli nyt vaan pakko puntaroida ihan erikseen, koska hän on... no, suosikkimuusikko.

27. lokakuuta 2009

Syysväsymys

Olen ollut eilen ja tänään ihan tajuttoman väsynyt. Aamulla kampean itseni ylös sängystä väkisin ja siitä lähtien kaipaan takaisin nukkumaan. Pää on jonkinlaisessa sumussa ja luennoilla ei meinaa jaksaa pitää silmiä auki. Pitää varmaan alkaa lisäillä vitamiineja ruokavalioon, että jaksaa. Muuten minulla on kyllä ollut tosi kivaa. Mietin juuri tänään, että vastaantulijat varmaan pitävät minua vähän tärähtäneenä, kun hymyilen yksikseni. Ajattelen vaan kulkiessani niin hassuja juttuja, että alkaa naurattaa. Jonkinlaista väsymystä varmaan sekin.

Tänään kävi vähän ihmeellinen juttu. Yritin päivällä kirjautua tälle blogin sähköpostitilille, niin Gmail väitti koko ajan, että salasana on väärin. Naputtelin moneen kertaan ja ihan varmasti oikein, mutta siitä huolimatta en päässyt kirjautumaan sisään. Sitten tein salasanan palautuksen ja sen jälkeen pääsin kirjautumaan ihan normaalisti sillä uudella salasanalla. Ihan kuin joku olisi salaa vaihtanut minun salasanani. Tarkistin läppärini äsken eikä täältä ainakaan löytynyt mitään troijalaisia tai vastaavia. Peloittavaa.

Syksy lipuu liian nopeaa ohitse. Tuntuu, että pitäisi ehtiä tehdä paljon enemmän kuin mitä ehdin.



25. lokakuuta 2009

Elämä 2.0

Facebookissa alkaa ilmetä jo huvittavia piirteitä (tai kai siellä aina on ilmennyt). Tuossa taannoin, kun se koko mesta heitettiin ihan päälaelleen ja kaikki muuttui, niin protestoin itsekin sitä muutosta. En missään vaiheessa ollut tyytyväinen siihen, että etusivulla näkyi vain statuspäivitykset ja testitulokset, mutta kaikkeen tottui ja lakkasin sitten vaan julkaisemasta suurimman osan niistä testituloksista, niin hauskoja kuin ne olisivat olleetkin, mutta kun kavereina on tiukkapipoja (vitsi vitsi!). No nyt Facebookia muutettiin taas vähän, kuten varmaan kaikki siellä hengailevat ovat huomanneet. Tietysti tämä aiheutti taas hämmennystä ihmisissä, minussakin hetken, mutta tykkään kyllä nyt siitä, että live feedissä näkyy muutakin kuin vain pelkästään ne statukset ja testit, kuten nyt vaikka se että joku on kaveriutunut jonkun kanssa tai liittynyt johonkin groupiin yms. Itse arvostan noita tietoja, koska miten sieltä muuten löytäisi esim. kavereita ilman sen suurempaa vaivannäköä. No, ne koomiset piirteet syntyy kuitenkin siitä metelistä, minkä eräät tahot ovat jo nostaneet. Huvittavin ryhmä on "Change Facebook Back To Normal". Ensinnäkin tässä vaiheessa voi jo kysyä, että mikä ylipäänsä on se "normaali". Ja sitten siellä ryhmän seinällä jotkut haluavat että palattaisiin siihen edelliseen versioon, eli siihen ehkä maailman eniten parjattuun versioon. Siihen, jota nämä sama ihmiset todennäköisesti vastustivat kiivaasti. Ei ikinä! No, ihmisluonto ei tykkää ikinä muutoksista.

Toinen hauska mihin törmäsin oli ryhmä jossa vaadittiin dislike-painiketta. Sitä kyllä monesti tarvisi, mutta joku siellä ryhmän seinällä oli avautunut, että eihän tällä ryhmällä ole mitään vaikutusta Facebookiin oikeasti, mutta jos tarpeeksi moni liittyy niin ehkä Facebook tajuaa miten vihaisia me olemme. Wtf? Vihaisia? Jonkun dislike-buttonin takia? En tiedä kannattaisiko hankkia elämä tuossa kohtaa...

Oma tietotekninen päiväni alkoi melko kummallisella varoituksella (alla). En ole tuollaiseenkaan ennen törmännyt, ja olen sentään nähnyt aika paljon. Tämä läppäri (tai Vista) vetelee varmaan viimeisiään, niin kaikkia fantsuja temppuja se on tehnyt viime aikoina. Jos olisi rahaa, niin ostaisin tämän paskan Vistan tilalle sen uuden Windows 7:n. Olen saanut siihen hiukan tuntumaa ja tykkään sen graafisesta ilmeestä tosi paljon. Toiminnallisuudesta en sitten tiedä, mutta kaikki hienot efektit saa sen ainakin näyttämään siltä kuin se toimisi tosi hyvin. Windows 7:ää kyllä hehkutetaan tällä hetkellä niin paljon, että se on jopa hiukan epäilyttävää, mutta olen kuullut luotettavalta taholta sen toimivan myöskin ihan hyvin. Siis ainakin paremmin kuin Visva, josta en ole ikinä tykännyt. Joten jos se on toiminnallisuudeltaan vähintään yhtä hyvä kuin XP ja vieläpä visuaalisesti ainakin minun silmääni hivelevämpi, niin hommahan on sitten ihan bueno. Paitsi että ei ole rahaa. Damn.



Melkein tietotekniikkaa sivuten voin kertoa vielä loppukevennyksen. Olen vuonna 2001 ollut Jyväskylässä opiskelijabileissä (ainut kerta elämässäni kun olen pitänyt niitä haalareita päälläni). Siivoilin eilen kenkähyllyäni ja löysin sieltä repun, jota en ole käyttänyt kyseisesten bileiden jälkeen. Repussa oli kaksi kuittia, joiden sisällön jaan nyt teidän kanssanne.

Tampereen Stockmannin Alko 30.3.2001 klo 14:01
  • Koskenkorvan viina 20cl, hinta 39,00 mk
Jyväskylän K-Supermarket Forum, 31.3.2001 klo 15:03
  • Upcider Sweet, 3 kpl, hinta 12,90 mk/kpl
  • Pullopantti, 3 kpl, hinta 1,00 mk/kpl
  • Valio appelsiinimehu, hinta 5,50 mk
  • Muovikassi, hinta 0,80 mk
  • Saarioisten tonnikalapizza, hinta 6,90 mk

Kossun tarkoitus on varmaankin ollut peittää appelsiinimehun makua.

22. lokakuuta 2009

Hajatuksia (*

Minulta loppui aamulla teippi pakkaillessani yksiä juttuja paperin sisään. Menin etsimään keittiön kaapista lisää teippiä. Siinä etsiessäni tuli mieleeni, miten pikkutyttönä pidin ehkä yhtenä parhaista keksinnöistä ikinä sitä sellaista teippiä jonka pintaan saattaa kirjoittaa. Näkymättömäksi teipiksi sitä kutsuin lapsena, en tiedä onko se mikään oikea nimitys kyseiselle tuotteelle. Voi mitä riemua siitä sai revittyäkään, kun kirjoitti tai piirsi siihen teippiin jotain ja sitten liimaili niitä teippejä erinäisiin paikkoihin ja kuvitteli, ettei kukaan näe sitä itse teippiä. Siihen saattoi esimerkiksi piirtää sellaisen tikatun arven ja teipata sen sitten käsivarteen ja näytti muuten ihan melkein aidolta arvelta!

Aamulla myös kylppärissä tulin ajatelleeksi siivoamista ja pintojen pyyhkimistä hankaussienellä. Hankaussienen nimi on PataPata. Voiko oikeasti olla keksitty söpömpää nimeä sienelle? Patapata. Siis kahdesti vaan pata ja siitä on tullut nimi sille sienelle. Miettikää! Vähänkö ihanaa?

Lopuksi voin vielä tehdä vuotuisan inventaarion suklaarahastooni. Saldo: 7,10 euroa.

Tarkistetaanpas mikä saldo on ollut viime kerralla, ja mistäpä sen asian helpommin voisi tarkistaa kuin täältä blogista.

*armotonta googlausta tässä välissä*

Jaahas, edellinen suklaarahaston tarkistuslaskenta löytyi kahden vuoden takaa ja silloin siellä oli tasan 4 euroa. Epäilen kyllä tarkastaneeni sen tässä välissäkin joskus, mutta siitä ei löytynyt todisteita. Ihan kivasti se on kuitenkin kasvanut korkoa tässä kahdessa vuodessa. Enemmän ainakin kuin mitä pankkitilini Nordeassa kasvaa korkoa.

Hyvää yötä!


*) hajatus = hajanainen ajatus

21. lokakuuta 2009

The men don't know, but the little girls understand

Kirjoittelen aina öiseen aikaan jotain pateettisia avautumisia tänne blogiin (kuten viime yönä), jotka ajattelen julkaista sitten seuraavana päivänä. Ihan hyvä, että nukun yön yli ennen julkaisemista, koska seuraavana päivänä valoisassa ne eivät tunnu oikein enää hyviltä ideoilta eikä julkaisemisen arvoisilta. Paha tietysti niiden kannalta, jotka toivoisivat tänne jotain sosiaalipornoa tai avautumisia reaali- tai blogimaailman asioista (mutta ei niitä sellaisia taida olla olemassakaan). Bloggerissani on tällä hetkellä 52 julkaisematonta kirjoitusta, eikä minulla ole niiden sisällöstä harmaintakaan aavistusta. Käsittelen nyt kuitenkin yhden aiheen, josta olen ajatellut kirjoittaa viime viikolla ja unohtanut sitten.

Siis minua ei moni asia ärsytä yhtä paljoa kuin niistä puumista jauhaminen. (No nyt kyllä lipsahti vale. Kyllä ärsyttää. Tosi moni. Ja vielä enemmänkin.) Siis tämä puuma on joku uusi muoti-ilmaisu vanhemmille naisille, jotka "metsästävät" nuoria miehiä. Argh... Seuraavan kerran kun joku puhuu puumista jotain, niin tekisi mieleni lyödä. En nyt itse ehkä aivan vielä ole sen ikäinen, että voisin tulla leimatuksi puumaksi (tai en ainakaan näytä sen ikäiseltä, ei kai niiltä puumilta Alkossa kysytä papereita kuitenkaan?), mutta silti tuo ärsyttää. Kautta aikojen on ollut miehiä, joilla on nuorempi naisystävä. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka Sauli Niinistö. Miksikä Saulia sanotaan? No ei yhtään miksikään, paitsi ehkä vekkuliksi tai charmantiksi tai miksi ikinä. Mutta antakaas olla, jos se ikäero on toisin päin...

Itse olen henkilökohtaisessa tunne-elämässäni havainnut, että sillä iällä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. Tällä hetkellä Parhaat tuntemani mieshenkilöt ovat järjestelmällisesti minua 5-9 vuotta nuorempia. On poikia, jotka tuntuvat tosi nuorilta ja joiden kanssa ei ikinä voisi kuvitellakaan mitään sutinaa, kun sitten taas näiden Parhaiden kanssa ikäeroa ei huomaa millään tapaa. En tokikaan ole sutisemassa kaikkien niiden kanssa, mutta siihen taas on aivan muut syyt kuin se ikäero. Toisaalta olen tuntenut syvästi vetoa paljon itseäni vanhempaankin mieheen, ja yllätys yllätys, taaskaan sitä ikäeroa ei juurikaan huomannut. Väittäisin siis, että ihmisten välisissä kemioissa ikä on pelkkä numero millä ei ole mitään väliä (lain puitteissa nyt tietysti).

Ja se Atrian Fresh-mainos... Siis hui kamala. Jos siinä nyt vanhempi nainen ihastuu nuorempaan mieheen, niin mitä sitten? En tajua siitä mainoksesta syntynyttä keskustelua alkuunkaan. Toisaalta en myöskään taannoin ymmärtänyt, miksi DNA joutui lopettamaan sen partiotyttö-mainoksensa. Ehkä olenkin vain hiukan yksinkertainen.


Ps. Se Fresh-salaatti on ainakin tosi pahaa. En suosittele!

19. lokakuuta 2009

Twilight zone

Heräsin tänään ehkä surrealistisemmalla tavalla ikinä. Hyvin kirkas miesääni lauloi todella kuuluvalla äänellä jotain keskiaikaiselta kuulostavaa kirkkovirttä. Laulu kuului niin kirkkaasti, että olin aivan varma sen tulevan minun asunnostani. Pelästyin aivan älyttömästi. Kello oli jotain kymmentä vaille kahdeksan aamulla. Tarkistin ajan kellosta, koska epäilin tulleeni hulluksi. Heti siis sen jälkeen, kun ensin hetken ajan luulin kuolleeni ja joutuneeni taivaaseen (tai helvettiin, en ole varma). Laulu kuulosti oikeasti siltä kuin joku ikiaikainen enkelikuoro olisi vallannut asuntoni. Vähän ajan päästä ääni vaimeni ensin hiljaiseksi ja sitten lopulta lakkasi kuulumasta kokonaan. Tiedän myös olleeni ihan oikeasti hereillä, koska kävin vessassa järkytyksestä toivuttuani. Ja ei, en todellakaan tiedä mistä oli kyse. Paras arvaus tällä hetkellä on naapurin vaarin radio. Toiseksi paras arvaus on se, että minulla on todellakin alkanut vetää vintillä.

Nukuin tuon tapahtuman jälkeen vielä muutaman tunnin ja uudestaan herättyäni tapahtuma tuntui vielä oudommalta. Mutta ei se kyllä ollut unta. Ihan varmasti ei ollut!

Muuten päivä on mennyt ihan hyvin. Kurkku tuntuu jo paremmalta, valkoiset pilkut ovat vähentyneet. Olen vain lomaillut, en ole jaksanut käydä kaupassa enkä hoitamassa vapaaehtoistyötäni, koska ehkä huomennakin ehtii... Sen sijaan sain siivottua tämän aivan kauheassa kunnossa olevan sikolättini ja yllätin jopa itseni imuroimallakin vielä illalla. On aina niin paljon mukavampaa olla kotona sen jälkeen, kun on siivonnut.

Mutta ei tuollaisia herätyksiä minulle enää, kiitos!

18. lokakuuta 2009

Helppoo olla nuori, kaikki tai ei mitään, hei rock and roll

Otsikko ei liity mitenkään tähän kirjoitukseen koska a) en ole enää nuori, b) ei ole helppoa ja c) ei soi rokkikaan. Ainakaan tässä postauksessa. Luvassa armotonta tilitystä terveydentilastani. Skipatkaa jos ei kiinnosta.

Kuten uskollisimmat kuulijani ehkä muistavat, niin sairastuin flunssaan tuossa pari viikkoa sitten. Tauti ei ollut kovin paha ja se on ollut koko ajan paranemaan päin. Luulin jo päässeeni tosi helpolla tästä nuhailusta. Little did I know...

Eilen aamulla kurkku tuntui karhealta ja kipeältä, mutta ajattelin sen olevan vain jotain aamukankeutta. Päivällä kurkku oli kipeä, mutta jostain syystä kuvittelin sen yhä olevan vain jonkun ohimenevän vaiheen. Illalla aivolohkoni rupesivat jo rekisteröimään, että se kurkku on nyt siis ihan oikeasti kipeä. Taas. Myöhään illalla, kun pääsin palautumaan kotiin, kurkistin taskulampun kanssa kurkkuuni ja mitä näinkään! Kurkku oli ihan kirkkaanpunainen, turvoksissa (tosin tuota turvotusta on vaikea määritellä, kun sinne tulee harvemmin kurkittua jos se ei ole kipeä ja lääkärin mukaan nielurisani ovat hirmu suuret jo ihan valmiiksi) ja täynnä valkoisia pilkkuja. Tein jo pikadiagnoosin itselleni angiinasta, mutta googlailun jälkeen tulin lopputulokseen, että kyseessä on ihan joku tavallinen, ei streptokokki A-bakteerin aiheuttama nielutulehdus. Koska angiinassa on lähes poikkeuksetta vähintään 38 asteen kuume ja sitä minulla ei ole. Onneksi. Lääkäriin ei siis varmaankaan tarvitse vaivautua.

Iloisintahan tässä asiassa on se, että ensi viikko on "lomaa" (joudun kuitenkin keskiviikkona menemään koululle) ja minun oli tarkoitus siivota kaappeja hullunraivolla tulevaa muuttoa varten. Onneksi buranalla saa kurkkukivun näköjään tosi hyvin tainnutettua, eli nieleminen ei tällä hetkellä satu. Mutta miksei kaupat voisi olla sunnuntaisin auki, että voisin hakea mustaherukkamehua ja nenäliinoja?

En muutenkaan ole voinut ihan maailman parhaiten kuluneella viikolla. Olen kärsinyt naistenvaivoista, jotka tällä kertaa tulivat poikkeuksellisen pahoina. Tilanne kärjistyi siihen, että vinttini meinasi pimetä. Olin varmaankin jossain tajunnan rajamailla, kun yritin kompuroida vessasta keittiöön ottamaan aamupalaa, mutta epäonnistuin pyrinnöissäni. Puolivälissä matkaa (ja se matka on todella lyhyt näin pienessä asunnossa) jalat päättivät lakata kantamasta ja kaaduin turvalleni tuohon lattialle. Siinä sitten hetken itseäni keräilin ja ajatuksen selkiytessä huomasin kaataneeni samalla läppärin pöydän ja itse läppäri kellisteli vatsapuoli ylöspäin siinä lattialla vierelläni. Onneksi ei mennyt rikki sen enempää läppäri kuin minä itsekään.

Nooooh, rapatessa roiskuu...

15. lokakuuta 2009

Mina armastan sind



Yllä näkyvät nimikirjaimet löytyvät jalkakäytävästä Tampereen Hämeenkadun länsipäästä, noin Palatsin kohdalta.

Valokuvatorstain 144. haaste.

14. lokakuuta 2009

Connection failed


Tänään on ollut tietoteknisesti toooooodella haastava päivä minulle. Mikään ei ole toiminut tai onnistunut tai kaikki on muuten vaan jumittanut. Tänään oli myös läppärini ensimmäinen koulupäivä. Kai se siitä järkyttyneenä vaati sitten kolme tai useamman buuttauksen ennen kuin alkoi toimia kotona. Niistä muista teknisistä ongelmista en edes rupea avautumaan.

Hassu sattuma. Näin viime yönä unta, jossa olin värikuulasodassa. En ole ikinä (hereillä) harrastanut moista. Aamulla sitten kävi ilmi, että BB-talossa olivat harjoittaneet ihan oikeasti värikuulasotaa viime yönä. Enkä ihan taatusti tiennyt asiasta illalla nukkumaan mennessäni. Jos pitää olla jotain telepaattisia kykyjä, niin mieluummin tietysti toivoisin niiden yhteyksien olevan vähän jonnekin muualle kuin BB-taloon. No, aina ei voi voittaa.

Ensi viikolla on loma (ainakin melkein). Jei!

11. lokakuuta 2009

High on diesel and gasoline, psycho for drum machine

Tämä biisi on soinut päässäni koko viikonlopun ja lätkin sen Facebookin seinälleni jo viime yönä, joten laitetaan nyt se tänne Sunnuntaiklassikoksikin tänään. Voihan viime vuosikymmeneltä oleva kappalekin olla klassikko, eikö vaan?





Olen nyt kovin ihastunut tähän kappaleeseen uudestaan. ♥

Flunssakin alkaa olla jo parempi. Hyvä hyvä!