Stranger things have happened, I know

Ohari tuolla omassa blogissansa mietiskeli, että kehtaako sitä alkaa puhua vieraille ihmisille oudoissa tilanteissa. Tai lähinnä tavanomaisissa, kuten bussissa. Tiedän tunteen. Monesti tekisi mieli jollekin tuntemattomalle sanoa jotain kehuja päin naamaa, mutta pysyttelee sitten hiljaa, ettei saa kylähullun mainetta. Kaikki meistä eivät kuitenkaan tunne samaa häveliäisyyskoodistoa.

Kävipä nimittäin niin yhtenä marraskuisena iltana, kun olin ensin reilun tunnin hikoillut salilla ja tungin siinä pukuhuoneessa istuessani banaania ääniaukostani sisään odotellessani venyttelytunnin alkua, että naisten saunatiloista tuli eräs nainen. Luonnollisesti istuin hänen pukukoppinsa edessä osittain, koska aina joku haluaa juuri siihen, missä ahteriani lepuutan. Väistin ja jatkoin banaanin mutustamista. Nainen heitti pyyhkeen pois ja alkoi estottomasti rasvailla siinä itseään päästä jalkoihin. Tuijotin pitkät päällä kaukaisuuteen ja söin banaania (jos ei vielä tullut selväksi) enkä varsinaisesti noteerannut naista ennen kuin hän alkoi puhutella minua.

Jotta voitte muodostaa täydellisen kuvan tapahtuneesta verkkokalvoillenne, niin kerron kyseessä olleen keski-ikäisen naisen, kai jostain neljän-viidenkymmenen välistä. Pitkä, hoikka, mutta ei mikään viimeisen päälle trimmattu vartalo. Nainen oli siis ilman rihmankiertämää siinä, rasvasi itseään ja alkoi puhua minulle. Aihetta en varsinaisesti muista, kai se liittyi siihen itsensä rasvaamiseen, mutta jotenkin se tilanne. Aivan häpeilemättä hän oli siinä etupuoli minuun päin enkä voinut kohdistaa silmiäni minnekään muualle kuin suoraan silmiin vastaillessani jotain epämääräistä. Yleensä en tuijota niin tiukasti silmiin ketään tuntematonta tyhjänpäiväisyyksistä puhujaa, mutta nyt ei juuri ollut vaihtoehtoja. Koska siinä oli minulle näkyvissä ihan kaikki. Ilman pienintäkään häveliäisyyttä.

Lyhyen keskustelumme jälkeen nainen puki sukat jalkaan, siis pelkät sukat, ja jäi peilin eteen hiuksiaan kampaamaan. Minä uppouduin banaaniini entistä syvemmin. Tekee aina pahaa, kun joku kiskoo märkiä hiuksia harjalla tai kammalla. Heitin banaaninkuoren hänen alastoman takapuolensa ohitse roskikseen ja poistuin hierovaan tuoliin istumaan.

Yleensä en ole mitenkään alastomuudelle herkkä olento, mutta yleensä ne alastomat eivät myöskään ala jutella minulle. Pukuhuoneessa alastomuus on ihan normaalia, mutta harvemmin siitä näkee kenenkään nautiskelevan yhtä suurella intensiteetillä kuin tuon naisen. Jotenkin minusta tuntuu, että hän olisi toivonut minun katsovan jonnekin muualle kuin silmiin.