30. heinäkuuta 2011

Every good boy deserves fudge

Istuskelin päivällä ulkosalla farkkushortseissa ja topissa. Maailma oli melkolailla raiteillaan ja kaikki vaikutti suhteellisen normaalilta. Sambakulkue oli alkamassa, joten aukiolla näkyi paljon sulkaa ja paljasta pintaa. Pikkuhiljaa väkeä kerääntyi enemmän ja enemmän. Valokuvia otettiin. Istuin nurtsilla ja katselin hyörintää niin kauan, kunnes sambaajat lähtivät aukiolta ja jatkoivat kulkuaan kohti keskustaa.

Nousin ylös keräämään kimpsuni ja kampsuni, koska auringon eteen vyöryi koko ajan valtavan kokoisia pilviä ja tuuli sai ilman tuntumaan jopa hiukan viileältä. Tässä kohtaa on mainittava, että toppini alla minulla ei ollut minkäänlaista rintoja tukevaa vaatekappaletta, joten kumartuessani taittelemaan retkihuopaani, saattoi näkymä olla jonnekin suuntaan aika avara. En välittänyt asiasta sen enempää, koska arvelin, ettei ketään kiinnosta eikä siellä suunnassa edes ketään ole. Kunnes jossain vaiheessa katsoin kadun varteen, johon oli parkkeerattu auto. Autossa istui keski-ikäinen, jos ei vanhempikin mies, kädessään digikamera suunnattuna suoraan minua kohti. Katsoin taakseni eikä takanani saati missään muuallakaan lähistöllä ollut enää yhtään sambaajaa eikä mitään muutakaan kuvattavaa. Käänsin ukolle nopeasti selkäni ja lähdin kävelemään pois päin. Vein jäätelöpaperini läheiseen roskikseen ja roskikselta vielä vilkaisin tuota autoa kohti. Miehen kamera oli yhä suunnattuna minua kohti. Painelin suorinta tietä kotiin.

Siis hyi olkoon!!! Jotenkin tosi ällöttävä olo ajatella, että jollain limaisella pervolla saattaa nyt olla minusta kuvia edestä ja takaa ja vähän sivultakin. Yritän uskotella itselleni, että se ei kuvannut minua, mutta en ole saanut itseäni vakuuttuneeksi. Ällötyksen väristyksiä kulkee kropassani ja aivoissani, kun kuvittelenkin, mitä niillä kuvilla — tai niiden kanssa — voidaan tehdä. En tosin myöskään ymmärrä, miten kukaan voisi saada mitään kiksejä ulkoisesta olemuksestani sillä hetkellä.

Yäk.

22. heinäkuuta 2011

Kevennysvaroitus


Amp amp, sanoi ampiainen. (Nyttemmin tuo amp-jutska on korjattu sanaksi "ja").



Tiina ja rajaamisen jalo taito. Mutta onhan se tuolleen hauskempi. Silmänihän eivät aluksi huomanneet, että uutisen otsikko jatkui vielä toisellekin riville ("talouskasvussa"), joten ihmettelin uutisen tärkeyttä. Tai siis toki, onhan se tärkeätä, että se näkyy, mutta aika itsestäänselvä asia. Ainakin ilman housuja.

21. heinäkuuta 2011

Linja-autossa on myös tunnelmaa

Olin bussissa ja takanani istui kaksi melkoisen pahalle haisevaa juoppoäijää. Sellaisia nelikymppisiä, sanoisin. Nousin seisomaan jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiäni, kun en jaksanut haistella ja kuunnella heitä. Seuraava keskustelu käytiin nostetuttani leivinuuniakin leveämmän ahterini penkistä.

Juoppo #1: Toi vois painaa 16 kiloa...
Juoppo #2: Ole nyt hiljaa.
J1: Ei mutku se painaa varmaan...
J2: Älä rupee huuteleen vieraisiin pöytiin.
J1: En mä kun mä vaan...
J2: Ootko ite joku adonis, kun katot peiliin?
J1: En.
J2: No niin, sitten sulla ei ole mitään varaa sanoa kellekään.
J1: Ei niin, mä vaan... Ei kun ihan saatanan hyvännäköinen mimmi. Mimmi hei, oot kaunis!
J2: Älä rupee hei huuteleen vieraisiin pöytiin. Mä en rupee sun kanssas...
J1: Mä vittuilen kaikille, jotka mä nään. Mä saan varmaan vielä turpaani. MIMMI HEI, SÄ OOT IHAN VITUN KAUNIS!!!

Onneksi bussi kurvasi tuossa vaiheessa pysäkille ja pääsin ulos. En oikein tiennyt, olisinko ollut tilanteesta enemmän vittuuntunut vai huvittunut, sen verran absurdi se oli.


Sairas ja syntinen


Hei, rakkaat ystävät ja vihamiehet! Kertokaapa minulle, miten te pidätte flunssan loitolla?

Olen taas tällä hetkellä flunssassa ja omien laskujeni mukaan tämä on ainakin jo neljäs flunssa tämän vuoden puolella. Liityin yhden "kuntoklubin" jäseneksi muistaakseni huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen olen ollut jo kolmesti sairaana. Mikä tietysti estää treenaamisen ja on muutenkin erittäin inhottavaa. Olen joka päivä tällä viikolla ottanut töitten jälkeen parin tunnin iltaunoset, koska olen ajatellut, että se nopeuttaisi taudin paranemista, mutta kilin kellit! Ensin lauantai-iltana tuli kurkkukipu ja luulin jo selviäväni pelkästään sillä, kunnes tiistai-iltana alkoi nokka vuotaa ja nyt tästä selkeästi pukkaa vielä yskäkin.

Aivan käsittämätön tämä sairastelutahtini siihen verrattuna, että joskus olen saattanut olla koko vuodenkin potematta yhtä ainutta flunssaa. Vastustuskyvylleni on selkeästi tapahtunut nyt jotain, eikä se joku ole hyvää. Nyt kun taas sairastuin, päätin, että en halua flunssaa enää koskaan. Siksipä haluaisinkin vinkkejä siitä, mitä te popsitte tai miten muulla tavalla edesautatte, että vastustuskykynne pysyy hyvänä ja flunssa poissa? Alanko syödä valkosipulia joka päivä ja haista niin pahalta, ettei kukaan enää koskaan halua pussailla kanssani (tai muutenkaan olla parin metrin säteellä minusta) vai olisko jotain parempia poppaskonsteja? Kaikki hörhöneuvotkin otetaan vastaan, tänään ei tuomita ketään. Pääasia, että tämä sairastelu loppuu tähän!

Joskus (kuten tänä aamuna) mietin myöskin, että miksi sitä pitää muka aina leikkiä jotain sankaria ja käydä flunssaisenakin töissä sen sijaan, että hakisi sairauslomaa. Itsehän en yhtään tykkää tyypeistä, jotka tulevat kipeänä töihin muita tartuttamaan. (Tämä oli kyllä tod.näk. vilustus. Tarttuuko vilustustauti?)

20. heinäkuuta 2011

Tyhmästä päästä kärsii koko kaupunki


Ai että sain verenpaineeni taas kohoamaan heti aamusta, kun menin lukemaan Aamulehden nettisivuja. Itä-Helsingissä on jossain missä lie torilla otettu paikalle vartiointiliike rauhoittamaan paikan touhua ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. En henk.koht. tunne kyseisen alueen tilannetta, joten en siihen ota kantaa sen enempää, mutta Tampereen apulaispormestari Harri Airaksinen (kok) on nyt silmät kiiluen ilahtunut tästä asiasta. Katsokaas kun apulaispormestari saa niin kauheasti valituksia koko ajan Koskipuiston "rauhattomuudesta", että eiköhän tässä kohta saada järjestysmiehet sinnekin marssimaan 24/7.

En vaan tajua. Olen niin paljon hengaillut Koskipuistossa enkä ole koskaan törmännyt siellä minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin, etten pysty ymmärtämään, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa. Ketä siellä pelottaa ja mihin kellonaikaan? Meinaan vaan, että jos viikonloppuiltaisin ja yöaikaan onkin rauhattomampaa, niin ei kai sinne silloin tarvitse lapsiperheiden tuppautua? Ja jos taas päiväsaikaan ei uskalla mennä paikalle, niin vian täytyy olla silloin omien korvien välissä. Ihan tosi. Tuntuu kuin eläisin jossain ihan eri ulottuuvudessa näiden tyyppien kanssa.

Kirjoitin Aamulehden artikkeliin sekavan ja rönsyilevän kommentin, jonka kopioin tähän nyt kokonaisuudessaan, kun Aamulehti ei sitä kuitenkaan julkaise:

"Jos Tampereesta halutaan SIISTI kaupunki, niin ongelmakohtia on paljon pahempiakin kuin Koskipuisto. Olen itse viettänyt Koskipuistossa monet päivät pitäen kivaa eikä siellä ihan oikeasti ole mitään kovin erityistä häiriökäyttäytymistä. En ymmärrä mistä tämä meteli on oikein noussut? Kuka muka ei uskalla tulla Koskipuistoon päiväsaikaan?
Tampereen siivoamisen voisi aloittaa Raatihuoneen rappusilta (oletteko arvoisat apulaispormestarit huomanneet miten ryönäiset ne rappuset ovat, kun siinä koko päivän makaa räkä poskella jotain juoppoja?), Keskustorin kioskin viereisiltä penkeiltä ja kävelykadun penkeiltä? Nuo ovat paikkoja, joissa tavallinen tamperelainen ei viitsi hengailla, koska ns. syrjäytyneet ovat ne valloittaneet. Tuollaista ei näe oikeasti missään muualla, että juopot hengailevat kaupungin parhailla paikoilla. Koskipuistossa juopotkaan eivät haittaa mitään eikä ketään, jos siellä torkkuvat nurtsilla.
Ei missään tapauksessa ulkopuolisia vartijoita Koskipuistoon, ellei sitten haluta tyhjentää Tampereen ns. olohuone ja tehdä koko paikasta kuollut. (Tosin sitähän tässä juuri ilmeisesti halutaan).
Toivoisin, että apulaispormestarit lukisivat heräisivät tähän asiaan ja aloittaisivat "siistin Tampereen" tekemisen sieltä missä sitä oikeasti tarvittaisiin eikä nuorison eli näiden ihmisroskien silmätikuksi ottamisesta."

(Kirjoitus-/ajatusvirheet ihan omiani).

Tuntuu ihan kauhealta ajatukselta, että järjestysmiehet alkaisivat valvoa Koskipuistoa. Siis puistoa. Kaikella kunnioituksella ammattinsa osaavia vartijoita kohtaan, mutta heidän joukossaan on aika paljon hiukan virkaintoisia pikkunatseja. Luin tässä taannoin mielestäni oikein hyvän jutun, jossa oikeustieteen tohtori Kaarlo Tuori oli huolissaan ihmisten oikeusturvasta vartiointiliikkeiden alkaessa hoitaa poliisin hommia. En enää löydä sitä alkuperäistä juttua (Aamulehden viittaus juttuun), mutta siinä sanottiin näin: "Tuori on huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, mikäli turvapalveluiden yksityistäminen jatkuu. Hän muistuttaa, että poliiseilla on huomattavasti tiukemmat vaatimukset koulutuksessa kuin vartijoilla, ja poliisien työtä koskevat myös tiukemmat määräykset." Niinpä niin.

Voisiko oikeasti saada nuo kokoomuslaiset apulaispormestarit jonnekin kuuseen tuolta kaupunkin korkeimmilta palleilta?

Ps. Siisteyttä saataisin parannettua lisäämällä roskiksia. Tampereella on varmasti maailman vähiten roskiksia kadunvarsilla, puistoissa ja toreilla. Hämeenkadun lyhtypylväissä olevat roskiksetkin ovat kaikessa hiljaisuudessa kadonneet jonnekin.

Pps. Olisin halunnut laittaa kirjoituksen kuvitukseksi tämän, mutta en tohtinut rikkoa kuvan tekijänoikeuksia.

18. heinäkuuta 2011

Nice boys don't play rock and roll

Voi voi... Olen niin pettynyt. Incubus julkaisi edellisen levynsä Light Grenades vuonna 2006. Levy rämisi ja paukkui. Bändin laulaja Brandon Boyd julkaisi 2010 soololevynsä, joka oli jotain tilulilua eikä yhtään sytyttänyt minua. Samoihin aikoihin kerrottiin, että Incubus on levytysstudiossa. Ehdin jo innostua. Nyt heinäkuussa julkaistiin Incubusin uusi levy If not now, when? Ensimmäisen sinkun perusteella osasin jo pelätä levyn olevan samaa shittiä tuon Boydin soololevyn kanssa, mutta elättelin vielä toiveita, että siellä levyllä olisi muutama edes hitusen rock kappale. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä Spotifysta ja olen (nyt tätä kirjoittaessa) menossa viimeisessä kappaleessa. Enää en elättele toiveita. Koko levy on tylsä. Ikävä sanoa näin, mutta se on totuus. Tylsä tylsä tylsä.

Olin viime viikon torstaina Pakkahuoneella katsomassa ja kuuntelemassa vanhaa grungevääntöistä Mudhoneya. En ole juurikaan kuunnellut Mudhoneya, vaan olen keskittynyt enemmän näihin muihin seattlelaisbändeihin, mutta se keikka vaan räjäytti tajuntani. Ei Mudhoney tokikaan Alice In Chainsia tai Nirvanaa ylittänyt, mutta esim. Pearl Jamin ja Soundgardenin se ohitti tykkäysasteikollani kevyesti. Laitoin heti tilaukseen about puolet yhtyeen tuotannosta. Nyt odottelen vain levyjäni saapuvaksi Tampereen Levykauppa Äxään. Rumbassa oli hyvä arvostelu keikasta (eli toimittaja oli siis samaa mieltä kanssani). Arvostelussa sanottiin: "Ei oikeastaan ole ihme, että Mudhoney – grunge-aallon toinen koko ajan aktiivisena toiminut yhtye – ei ole suosiossa edes samassa galaksissa kuin massiivisia stadionkiertueita tekevä kollegansa Pearl Jam. Niin karskia räimintää bändin meuhkaaminen on, että ei siitä koskaan voisikaan tulla suurten massojen suosikkia." Olen aivan täydellisesti samaa mieltä. Pearl Jam on aina ollut minulle sellainen... häilyväinen. Niillä on hyviä kappaleita, mutta suurin osa yhtyeen tuotannosta on minun makuuni aivan liian tylsää.

Pakko vielä kehaista tähän loppuun Mudhoneyn jälkeen esiintynyttä tamperelaista Miss Monster Truckia. Hyvä tavaton, miten loistava bändi! Ikinä en heistä ollut kuullut tätä ennen, mutta toivon totisesti, että jatkossa tulen kuulemaan. Jos yhtään kiinnostaa kunnon räminärokki (kuten yksi heppu yleisön joukossa sen genreksi lokeroi), niin suosittelen hankkiutumaan keikalle, jos ikinä missä liikutkin lähistöllä on Miss Monster Truckin keikka. Aivan mahtava meno kerta kaikkiaan. Niin nuoriksi ja levyttämättömiksi jannuiksi bändi soitti ihan älyttömän hyvin ja musiikki oli oikeasti laatukamaa. Oikeasti! Uskotteko vai viljelenkö vielä muutaman superlatiivin tähän perään?

Kokeilin muuten niitä aiemmin mainitsemiani korvatulppia Kotiteollisuuden, joka esiintyi Miss Monster Truckin jälkeen (aika kovat odotukset tuollaisten "lämppäreiden" jälkeen, mutta tykkäsin kyllä KT:n keikastakin, joskaan en ihan samanlaiseen hypeen yltänyt enää), keikan aikana. Kyllä vain, ne (korvatulpat) pilasivat (olivat pilata) keikan. Niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Tuntui kuin olisin ottanut metri tolkulla pumpulivanua ja kietonut sen pääni ympärille. Tai ehkä bändin ympärille ja sitten ne olisivat yrittäneet soittaa sieltä pumpulin sisältä. Riivin ne tulpat hemmettiin korvistani. Mieluummin soivat korvat kuin pumpulinen rock-elämys.




Kiitos ja näkemiin.

Minä olen auto parkissa, olen täynnä sakkolappuja

Kirjoitettu 12.11.2008:

***

Viikonloppuna samalla yöbussilla kanssani matkusti joku mieshenkilö, jolla oli todennäköisesti jonkinlaisia patoutumia koko maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Tyyppi huusi melkein koko matkan bussin perällä, että "mää oon pelkkää paskaa kengänpohjassa, tallokaa vähän niin, siellä mää oon, pelkkää paskaa!!!" Bussista poistuessaan tyyppi vielä julisti ettei perkele rupea kumartelemaan ketään, niin kumarrelkaa te muut vaan, minä en perkele kumartele. Toisaalta sama tyyppi teki kyllä aluksi näyttävän sisääntulon laulamalla "on vain yksi Raimo Helminen, Raimo Helminen, hei Raimo Helminen"... Joku siellä bussin etuosassa totesi sen jälkeen olevansa pakosti Tampereella.

***

Elämä on joskus kovaa.

15. heinäkuuta 2011

Ai niin

Minusta on tehty sarjakuva!



Klikatkaa siis kuva isommaksi, jos haluatte tutustua paremmin bloggaajanne nettikäyttäytymiseen. (Paitsi vaihtakaa sen kuuman tytön tilalle joku kuuma uros).

Pearls Before Swine

14. heinäkuuta 2011

I got a feeling inside of me, it's kind of strange like a stormy sea


Aamun parhaat naurut. Kiitos, Aamulehti, tätä juuri tarvitsinkin.

Ei meinaan naurata tulla töihin neljän tunnin yöunien jälkeen, vaikka ihan oma valintahan se oli. Mutta olen silti aamuäkäinen ja äkäisyyden aste nousee kääntäen verrannollisesti yöunien pituuteen nähden. Olen vanha ja väsynyt ja valitan siitä, miksi arki-iltaisin rokkikonsertit pitää olla niin tuhottoman myöhään! Vaikka miten Tammerfestit olisikin. Ei kaikki ole lomalla. Eikä Tampereen julkinen liikennekään kulje enää niin myöhään kuin tuo eilinen keikka loppui. Ei sillä, että itse tarvitsisin julkista liikennettä kotimatkaan, kun on jalat jotka vie.

Se siitä valituksesta ja sitten hyviin asioihin. Olin eilen Tullikamarilla kuuntelemassa ja katselemassa The Damnedia ja GBH:ta ja Tumppi Varosta & Problemsia. Eli ihan sikavanhoja punkkareita. Tumppi oli tuttu ja turvallinen, mutta itse taisin tykätä eniten kuitenkin GBH:sta. Damnedilla on hyviä biisejä jokunen, mutta GBH:lla oli asennetta. Ja irokeesit heiluivat lavan edessä eniten niiden keikan aikana. Punkkarit on ihania. ♥ (Muistan joskus tynnyrintapin kokoisena ihailleeni Hämeenpuistossa jotain pelottavan näköistä punkkia, jolla oli varsin kunnioitettava irokeesi. Silloin 80-luvun alkupuolella niitä oli paljon ja onneksi ne ovat taas alkaneet palailla katukuvaan Tampereellakin.)

Kunhan pääsen töistä, niin on pakko mennä kotiin vähäksi aikaa nukkumaan. Ja sitten taas temmelletään. Valitan huomenna sitten uudestaan väsymystä ja kerron tämän illan seikkailuistani.

Hyvää Tammerfestiä kaikille!


Lisäys: Ai niin, piti vielä sanoa, että korvani ovat humisseet eilisestä asti. Hei hei kuulo, tervetuloa tinnitus! Pitäisikö sitä muka oikeasti ruveta tinkimään siitä periaatteestani, että jos rokkikeikalla tarvitsee korvatulppia, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin?

13. heinäkuuta 2011

It’s times like these you learn to live again


Elämme tosi omituisia aikoja. Ukkoset kylvävät kauhua Tampereella (jonkun lööpin mukaan) ja varmaan muuallakin Suomessa. Vanhempia käsketään hakemaan lapset sisälle korkean uv-säteilyn vuoksi. Helteistä varoitellaan. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Ilmatieteen laitos antaa sadevaroituksia joka toinen päivä. Siis sade? Varokaa sadetta!!!

Aamulehti uutisoi tänään, miten rankkasateet kiersivät sitten kuitenkin Pirkanmaan. Pirkanmaa säästyi rankkasateilta. "Pirkanmaa sai huokaista helpotuksesta, kun pahimmat rankkasateet osuivat Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Kainuun alueelle." Siis kyllä. Suorastaan vapisin eilen, kun pelkäsin Tampereella satavan kovaa, mutta onneksi satoikin sitten ihan hiljaa vaan ja lyhyen aikaa. Aamulla herätessä huokaisin helpotuksesta, kun maailma ei ollutkaan hukkunut vedenpaisumuksen alle. Onneksi meillä Tampereella on Pyynikinharju, jonne voi kiivetä, jos oikein tiukka paikka tulee. Tosin sinne ei kyllä mahdu kaikki tamperelaiset.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kaikki on hysteeristä ylireagointia? Minne on kadonnut ihmisen kyky elää luonnon ja säätilojen kanssa? Kuka enää kohta ottaa mitään varoituksia tosissaan, kun varoitellaan näin naurettavista asioista?

10. heinäkuuta 2011

Kyllä minä perkeleeni kesytän

Istuskelin puistossa lukemassa Vadelmavenepakolaista. Käristin nahkaani ja syötin varpusille herneitä. Ensimmäinen varpunen luuli, että yritin heittää sitä niillä herneillä ja lensi pois. Toinen varpunen hetken tuumailun jälkeen tajusi, että tässä on joku juju. Mutta koska varpusella on niin kovin pienet aivot, niin ehkä kymmenestä maahan sen eteen heitetystä herneestä se löysi aina yhden ja lennähti kauemmas sitä mutustelemaan. Kahdesta herneestä (mikä tarkoitti kahtakymmentä maahan heitettyä hernettä) sen kupu taisikin tulla jo täyteen eikä se tullut enää hakemaan enempää. Tai sitten vihreän herneen etsiminen vihreältä nurmikolta ei motivoinut sitä. Tai sitten se vaan unohti meidän yhteisen juttumme.

Siinä Vadelmavenepakolaista lukiessani tulin ajatelleeksi, miten hieno sana perkele loppujen lopuksi onkaan. Väkevin kirosana koskaan. Paljon vakuuttavampi kuin mitkään vitut tai paskat yhteensä. Muissa kielissä löytyy saatanaa ja pirua ja paholaista, mutta perkelettä ei oikein pysty kääntämään muille kielille. Perkele tarkoittaa jotain niin paljon enemmän. Suomalaisilla on sisu ja perkele. Tai no, Wikipedian mukaan perkele löytyy myös esim. Latviasta (perkons) ja Liettuasta (perkūnas), joissa se tarkoittaa ukkosen jumalaa. En tiedä miten yleisessä käytössä kyseinen sana on noissa maissa ns. kirosanana.

Tätä asiaa pohtiessani läheisellä penkillä istuvalle nuorelle miehelle kävi joku vahinko oluttölkkinsä kanssa ja hän läikytti housuillensa. Hemmo kirosi, mitenpä muutenkaan kuin huutamalla perkele! Naurahdin yksikseni tälle sattumalle.

Pakkohan tähän loppuun on liittää vielä tuo Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon. Parasta kotimaista viihdettä hetkeen.





Ps. Blogger tökkii eikä meinannut päästää minua postaamaankaan ollenkaan. Jos runoilet jonkun kommentin, niin kannattaa copy-pasteta se talteen ennen sen kommentointinappulan painamista, kun kuitenkin tulee joku virheilmoitus ja sitten ainutlaatuiset ajatuksesi katoavat jonnekin bittitaivaan tuuliin.

8. heinäkuuta 2011

Oh Lord, won't you buy me a Mercedes Benz

Tampereelle on pitkästä aikaa alkanut taas tupsahdella näitä bussien aikataulunäyttöjä pysäkeille. Ne vanhathan lakkasivat toimimasta joskus viime vuonna ja systeemi on nyt uusi. Vielä se ei kovin monen bussilinjan kohdalla toimi muuta kuin arvioajan mukaan, mutta on jotenkin kivempi kuitenkin odotella bussia, kun tietää mihin aikaan sen voisi odottaa saapuvan pysäkille. On vain yksi ongelma...



Jos bussia odottelee Stockmannin edessä, niin tuosta aikataulunäytöstä ei näe kuin alaosan. Näyttö on niin kivasti laitettu puun juurelle ja riittävän korkealle, että puun oksat peittävät oikeastaan puolet koko hökötyksestä, kuten kuvasta näette (ja klikkaamalla kuvan isommaksi näette vielä paremmin). Täytyy kumarrella tai mennä aivan näytön alle seisomaan, että saa selkoa. Käsittääkseni tuolla näytön yläosassa voi joskus lukea jotain olennaista informaatiotakin.

Toivottavasti joku kohta karsii tuota puuta.

Why don't you just... fuck off!

Kirjoitettu 9.8.2008:

***

Jouduin tänään ohareiden uhriksi (en toki Oharin uhriksi, sehän olisi varmasti ollut miellyttävää) ja koko päivä meni ihan pilalle siitä. Koko viikonloppu meni pilalle ja ties kuinka pitkä aika lähitulevaisuudessa. Oharit, joista minulla ei ole oikeutta edes pahoittaa mieltäni. Mutta ihan vaan tiedoksenne, että sen jälkeen minua ei kiinnostanut vittuakaan boikotoida jotain googlea. Ehkä joskus toisen kerran.

Sen sijaan vastaan haasteeseen, jonka Elegia tuossa taannoin heitti. ... Sana on "obsessed" ja koko lause tai asiayhteys menee jotensakin näin: "Chemicals is the thing of today, today I'll take as many chemicals as I can get my greasy paws on, because this scent reminds me of you. Just like they said it would in the commercial. Yesterdays scent is still here, I'm beached. Flat out and obsessed. I've got to leave because your still here in my air, fucking with my sense of smell, invading my air waves."

***

Pari kysymystä...
  1. Miksi olisi pitänyt boikotoida Googlea? Joku Kiina-juttu vai?
  2. Mikä ihme tuo haaste oli ja mitenkähän vastaukseni siihen vastasi? Kolme pistettä kirjoituksen keskellä tarkoittanee, että siihen on ollut tarkoitus lisätä jotain selventävää sisältöä "joskus myöhemmin". (Lainauksen mahdolliset virheet eivät ole omiani).
Ja luojan kiitos elämäni ei mennyt ainakaan kovin pitkäksi aikaa pilalle noista ohareista, koska minulla ei ole enää aavistustakaan mistä tuossa oli kyse.

Sanokaa vaan, jos näiden vanhojen epämääräisten selvitysten lueskelu ei ole hauskaa kenenkään muun kuin minun itseni mielestä.

7. heinäkuuta 2011

Arkistojen aarteita, osa 1

Kirjoitettu 2.2.2008:

***

Sain tuossa sähköpostia Elisalta. Posti koski jotain Elisa Avustajaa, joka auttaa ongelmatilanteissa, ainakin muka. Oikeasti taitaa olla joku Elisan vakoiluohjelma. Huvittava pätkä tuossa viestissä kuitenkin oli seuraava:

Elisa Avustajan versiossa v1.2 on nyt uutuutena "chat", jonka avulla voit keskustella Elisan teknisen asiakastuen palveluasiantuntijan kanssa reaaliaikaisesti samalla tapaa, kuin keskustelisit vaikka kaverisi kanssa MSN tai Windows Messengerissä.

No johan lupauksen tyrkkäsi. Meinasin kuolla nauruun tuon luettuani. Jos nyt kuvitellaan, että tuo palvelu todella toimisi ja Elisan teknisellä tuella olisi aikaa chattailla, niin en kai nyt hyvänen aika sentään halua jutella minkään Elisan teknisen tuen kanssa samalla tapaa kuin jonkun kaverini kanssa? Mitä siis, onko tämä joku Elisan uusi lisäpalvelu syrjäytyneille nörteille, joilla ei ole ystäviä? Tai yksinäisille vanhuksille, koska onhan niillä nörteilläkin niitä irkkikavereita. Tuossahan ei mainita mitään, että keskustelu rajoittuisi vain ongelmanratkaisutilanteisiin...

***

Tämä oli kaikista ensimmäinen kirjoitus tämän blogin historiassa, joka on jäänyt luonnokseksi. En ihmettele. One down, 163 to go.

6. heinäkuuta 2011

Take the money and run

Muotivinkki naisille, ja miksei myös miehille: Älä käytä ihonmyötäisiä sen värisiä vaatteita, jotka kauempaa katsottuna saattavat näyttää siltä, kuin sinulla ei olisi paitaa tai housuja päällä ollenkaan.

***

Tämä viikko on ollut ihan täydellinen, vaikka takana on vasta kaksi päivää. Sekä maanantai että tiistai ovat olleet ihan parhaita päiviä. Huonoa tässä on toki se, että voittoputki tuskin tulee jatkumaan kovin pitkään, joten loppuviikko on todennäköisesti ihan blaah tai sitten joku menee tosi pahasti pieleen.

***

Kirjauduin Google+:aan, kun sain kutsun. Palvelu on varmaan oikein kiva, jos siihen tutustuisi paremmin ja kun siellä olisi enemmän kavereita, mutta en tiedä jaksanko uutta Facebookia. Sitä paitsi en kuitenkaan poistuisi naamakirjasta vaikka alkaisinkin käyttää tätä lievästi hankalan/hölmön/tylsän nimistä uutta tekelettä, joten sitten olisi kaksi sosiaalisen median härpäkettä rinnakkain, joita täytyisi seurata. 24/7. Katsotaan.

***

Surettaa ja ihan suoraan sanottuna vituttaa Mika Myllylän kohtalo. Lehdet ja uutiset pullistelevat nyt ihmisten kommentteja siitä, miten hieno mies Myllylä oli. Missä nämä kaikki tyypit olivat silloin, kun se romahti sinne pohjalle? Silloin, kun hiihtäjät jätettiin yksin kantamaan vastuu koko doping-jutusta. Kyllähän se koko tilanne oli "tulos tai ulos". Ei urheilija omatoimisesti ja ilman valmentajien ja hiihtoliiton jehujen tietämystä ja hyväksymystä käytä mitään erikoiskeinoja tuloksen parantamiseen. Toiset käärivät rahat ja nauroivat matkalla pankkiin, ja toiset jätettiin yksin tarpomaan suohon, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Toivottavasti aika moni tunsi eilen piston sydämessään. Paavo M. Petäjäkin ääni väristen uutisissa muisteli Myllylää. Siinäkin on jo niin nilkin näköinen jätkä, että ihan varmasti sillä on näppinsä tässä sopassa. Paskiaiset.

4. heinäkuuta 2011

Oh, the irony

Universumilla on joskus aika hyvä huumorintaju. Ameriikoissa on ollut motoristien mielenosoitus kypäräpakkoa vastaan, ja yksi mieltään osoittanut motoristi kuoli jarrutettuaan voimakkaasti ja lennettyään ohjaustangon ylitse. Kypärä olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut miekkosen hengen.

***

Selailin äsken vähän tämän blogin kätköissä olevia tekstiluonnoksia (164 kpl), ja siellä on aika hyvää skeidaa vailla julkaisua. Haluaisitteko lukea niitä joskus? Haluaisitteko?! Joo???!!!??? (Minun ei tarvitsisi kehittää mitään uutta kirjoitettavaa, kun julkaisisin vanhoja jo kirjoitettuja juttuja).

1. heinäkuuta 2011

Jesus loves you but I don't

Usko minua. Jeesus Kristus luki bussin etuosassa aamulla. Se ärsytti minua. Miksi vapaa-ajattelijoiden kampanja aikanaan kiellettiin Tampereella loukkaavana, mutta kristityt saavat rellestää miten haluavat? Mikä tekee "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." -mainoksesta enemmän loukkaavan? Tampereella ja Turussa se muutettiin muotoon "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on." Eikös tuo loukkaa hinduja?

Hallitusohjelmaan ei kirjattu kohtaa sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämä oli kai kynnyskysymys kristillisdemokraateille. Päivi Räsänen kiitti toisia puolueita suvaitsevaisuudesta.

Tuputtaminen on tuputtamista, oli sitten miten hyvästä asiasta kyse. Edellisen kirjoituksen kommenteissa suorittivat esiinmarssin rintsikkaliikeuskovaiset(*. Sen johdosta itse marssin eilen Stockmannin rintaliiviosastolle, nappasin sovittamatta mukaani kahdet olkaimettomat rintaliivit merkkiä Global (valkoiset 14,90 e, mustat 16,90 e) ja ne ovat aivan hyvät. Eivät purista eivätkä törötä. Jos minulle sanoo 30 ihmistä (joskus kyllä riittää yksikin), että tee näin tee näin tee näin et voi tehdä mitään muuta kuin näin koska se on ainoa oikea tapa toimia, niin teen ihan taatusti juuri päinvastoin. Olen sillä tavalla hassu.

Asiasta toiseen. Miten sitä voikaan inhota jotain ihmistä, niin kuin minä inhoan yhtä työkaveriani. Pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa välittömän inhoreaktion aikaan minussa nykyisin. Se mies on omahyväinen mulkku. Pikku paskiainen, joka verhoaa vittuilunsa ystävällisyyden taakse. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten se taas onnistui sivaltamaan. Se möhömaha rakastaa omaa ääntää ja tuo esiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa oman ylivertaisuutensa muihin nähden. Varsinkin nuoriin naisihmisiin nähden. Yritän viimeiseen asti välttää joutumasta kontaktiin kyseisen tyypin kanssa, mutta silloin kun epäonnistun pyrinnöissäni, niin päiväni on pitkään pilalla.

Tänään ongelmani on vain se, että lähtisinkö viikonlopuksi mökille vai en. Ennusteet ovat niin epävakaita, ettei niihin yhtään voi luottaa. Lämmintä kyllä on luvassa, mutta jos sataa, niin sitten vaan vituttaa, kun sen ajan olisi voinut kotona käyttää jotenkin hyödyllisemmin kuin mökissä sisällä istumiseen.

*) Itsehän kysyin, mutta minusta tuntuu, että pointtini kääntyi jotenkin ihan vinksalleen. Minulla on siis tietty koko, mitä ostan aina kaupasta, en sovita ja ne ovat aina ihan hyvät. Uskon, että rintaliiviliikkeistä saa asiantuntevaa palvelusta ja varmasti he keksisivät, että kokoni onkin joku ihan muu kuin mitä olen melkein 20 vuotta käyttänyt. Mutta en oikein tiedä mitä lisäarvoa saisin elämääni siitä. Rintaliivit ovat minulle lähinnä sellainen välttämätön paha enkä jaksa kauheasti panostaa niihin. Ei kiinnosta. Siinähän ne kulkevat mukana. Ymmärrän kyllä, että mitä isommat rinnat, niin sitä isompi juttu on ne liivitkin.