I got a love that keeps me waiting

Sekä Piia että Kauko haastoivat minut pohtimaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Tehtävänkuvaus meni tarkalleen näin:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle." 

Aika monistakin ihan pienistä jutuista tulee hyvä mieli, mutta muistaako niitä silloin, kun ne pitäisi listata? Ei muista. No mutta kokeillaan.

• Treenaaminen. Vaikka olisi miten huono päivä, hampaita kiristelisi ja otsasuoni tykyttäisi, niin oikein kunnon lihasrääkin ja hikoilun jälkeen sekä fyysinen että henkinen olotila on pehmeän raukean vetelä. 
• Tulokset. Kun huomaa kehittyneensä jossain, kun vaaka tai mittanauha näyttävät pienempää lukemaa, kun huomaa voivansa lisätä painoja tai kun löytää kaiken läskin alta jonkun uuden lihaksen. Viime aikoina olen pullistellut epäkkäitäni yksinäni peilin edessä.
• Syöminen. Kun syö oikein hyvän aterian, niin tulee oikein hyvä mielikin. 
• Hymyileminen. Sanotaan, että hymyily lähettää aivoille jotain signaaleja, joiden jälkeen aivot luulevat, että nyt ollaan iloisia ja kas, seurauksena on hyvä mieli. Oikeasti tarkoitin muiden ihmisten hymyjä. Ihan satunnaisen ihmisen hymykin, vaikka kadulla tai kaupan kassalla, tuo itselleni ainakin hyvää mieltä.
• Ystävät. Ellei nyt satu riitelemään, niin ystävien kanssa vietetty aika tuo aina hyvää mieltä. Jaettiin sitten murheita tai oltiin jo alun alkaen hyvällä mielellä, niin lopputuloksena hyvä mieli on aina kuitenkin lisääntynyt eksponentiaalisesti.
• Hyvä musiikki. Parasta livenä, mutta myös kaiuttimista tai kuulokkeista kuunneltuna hyvä musiikki tuottaa hyvää mieltä. Hyvän musiikin kuuntelu on toisinaan parempaa kuin seksi ja aiheuttaa aivoissa samanlaisia reaktioita. Josta pääsemmekin seuraavaan.
• Seksi. Hyvä sellainen. Huonosta ei ole mihinkään. 
• Lahjojen antaminen. Varsinkin jos on saanut jonkun ihan älyttömän hyvän ja saajalle sopivan lahjaidean. 
• Matkustelu. Valitettavan harvoin tätä pääsee toteuttamaan, mutta on ihan mielettömän hienoa päästä näkemään uusia paikkoja ja tutustumaan uudenlaisiin kulttuureihin. 
• Kohteliaisuudet. Ainahan siitä tulee hyvä mieli, jos joku sanoo jotain kivaa tai muuten vaan huomioi erityisellä tavalla.
• Raha. Huomattavasti parempi mieli on ihmisellä, jos tilillä on rahaa edes sen verran, että pärjää.
• Känni. Sanotaan, että kännissä ja kihloissa on kivaa. Itse olen kokeillut vain ensimmäistä. Kivaa on ollut.
• Koti. Borta bra men hemma bäst. Kotiin palaaminen on aina paras hetki, vaikka olisi ollut kuinka kivaa muualla. Koti voi tarkoittaa tässä tapauksessa joko näitä omia muutamia neliöitäni tai Tamperetta. 
• Siivoamisen jälkeinen olotila. Koti ei tuota hyvää mieltä silloin, kun on kaaos eikä mahdu kävelemäänkään ilman että koko ajan meinaa astua jonkun rojun päälle. Siivoaminen on erittäin epämiellyttävää puuhaa, mutta sen jälkeen on hyvä mieli. Ainakin pari päivää.
• Kesä. Herranjestas, kesä!!! Miten tämä jäi näin loppupuolelle tätä listaa? Kesä tuo aina mukanaan hyvää mieltä. Ihmiset hymyilevät paljon enemmän eikä mikään voi vituttaa kovin pahasti kun makaa reporankana kuumassa auringonpaahteessa siideri toisessa kädessä ja toisessa kädessä älypuhelin, jolla instagrammaa kuvia koko maailman nähtäville siitä, että nyt on - jumalauta - kesä!
• Varvastossut. Varpaani inhoavat sukkia, sukkahousuja, umpikenkiä... Villasukat ovat ainoat tukahduttamisvälineet, jotka ne sulattavat, mutta mieluiten ne hengittävät raitista ilmaa ja ihmettelevät maailmaa. Viime kesä oli huono varvastossukesä. 
• Kaikki kissat ja kissaeläimet. Kissan silittäminen vähentää stressiä ja toisinaan niiden toilailuille ei voi kuin nauraa. Kauniitakin ovat.
• Tutut lapset ja koirat. Vieraat lapset ja koirat ovat lähinnä rasittavia, mutta tutut yksilöt tuottavat helposti hyvää mieltä. 
• Lauri Ihalainen. Okei, tuo kuulosti varmasti tosi oudolta, mutta joulupäivänä kuulin Laurin puhuvan televisiossa niin viisaita, että siitä tuli hyvä mieli. Että joku poliitikko edes joskus näkee maailman muualtakin kuin sieltä oman palkkapussin pieneltä suuaukolta.
• Tilannekomiikka. Kun tapahtuu jotain odottamatonta, mutta samalla niin huvittavaa. 
• Se, kun maailmassa on vielä jotain hyvyyttä jäljellä. Kun ihminen auttaa toista ihmistä täysin pyyteettömästi. Kun poliisi pysähtyy viemään siilin autotieltä turvaan tai saattaa joutsenperheen turvallisesti tien ylitse. Tai jotain muuta, keksi itse parempia.

Noin. Siinä oli Piialle kymmenen ja Kaukolle kymmenen ja vielä joku ekstrakin päälle. Itse jaan tämän saman tehtävän eteenpäin Neolle sekä viime aikoina blogiummetusta tunteneille Puhalluskukkatytölle, Artiolle, Mymskälle, Oharille, Kukkikselle ja Yllätystytölle. (Käyn huikkailemassa myöhemmin, jos ette omatoimisesti haastetta osaa täältä poimia). Muutkin, joita en nyt nimennyt tässä, saavat ottaa haasteen matkaansa jos huvittaa.

Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi musiikkivideo, josta minulle tulee aina hyvä mieli. Aion opetella nuo muuvit itsekin ja tanssia menemään kesäillassa.

I've got nothing to do today but smile

Olen viime päivinä ollut tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa. Olen jokaisen kanssa vetänyt saman rutiinin lävitse ja huomannut, miten jokaisella ihmisellä on omat pikku omituisuutensa ja vajavaisuutensa. Mutta pelkästään positiivisella tavalla. Epätäydellisyys tekee ihmisestä särmikkäämmän.

Yksi tapaamistani tyypeistä oli keskivertoa iloisempi mieshenkilö. Koko tapaamisen ajan hän hymyili suupielet korvissa. Hän oli kerrassaan ihastuttava tapaus. Olisin varmasti suostunut hänen vaimokseen, tai ainakin treffeille siinä paikassa, jos hän vain olisi pyytänyt. Ja aivan pelkän hymyn takia. Todennäköisesti emme tapaa enää koskaan eikä kyseessä edes ole mikään ihastuminen, mutta syvän vaikutuksen hän kuitenkin teki minuun.

On ollut jännä huomata, miten suurin osa ihmisistä onkin ihan tavallisia, hyviä ja kivoja ihmisiä. Tätä ahaa-elämystä on varmaankin vähän vaikea selittää muille, kuulostamatta aivan yksinkertaiselta. En ole siis tähänkään asti kuvitellut, että kaikki ihmiset olisivat pahoja. Mutta voi että, miten tykkäänkään aidosti positiivisista ja sydämellisistä ihmisistä tämän kaiken kyynsisyyden ja jatkuvan oikeassa olemisen keskellä.

Ja ei, älkää huoliko, en ole vielä niin epätoivoinen, että olisin alkanut harjoittaa sitä maailman vanhinta ammattia.

Pois alta risut ja männynkävyt!

Google oli ihana tuossa pari päivää. Nyt se ihanuus on mennyt pois. Miksi?

Käytiin tänään katsomassa Revolutionary Road elokuvissa. Se oli ihan hyvä leffa. Sellainen, hmm... mitenkähän sen kuvailisi? Surullinen... Epätoivoinen... No Ohari on sanonut sen joka tapauksessa paremmin, joten lukekaa sieltä. Ennakkotiedoista poiketen minua ei kuitenkaan itkettänyt yhtään. Olen varmaan pelkkä tyhjä ihmiskuori ja kuollut sisältä. Toisaalta samoin kävi aikanaan Brokeback Mountaininkin kanssa, kun etukäteen kehotettiin ottamaan paketti nenäliinoja mukaan ja koko leffan ajan sitten mietin, että niin missä kohtaa tässä pitikään itkeä... Minähän en itke Tuulen Viemääkään katsoessa, mikä kai rikkoo jotain yleistä direktiiviä.

Tein tänään äiti-teon. Bussin penkkien selkämyksissä oli sellaisia Unicefin kampanjatarroja, että tee ÄITI-teko ja anna lapselle lämmin huopa. No minä sitten naputtelin sen vitosen maksavan tekstarin, annoin jollekin lapselle lämpöisen huovan ja tunsin itseni hetken taas paremmaksi ihmiseksi. Äiti-tekoja voi tehdä täällä.

En muuten montaa suomenkielen lausetta vihaa yhtä paljon kuin "yhteys palvelimeen alustettiin kesken latauksen". Eihän se edes tarkoita mitään!!!

Melkein maailman parhaita uutisia!

Tehosekoitin tekee comebackin ensi kesänä!!!!






Vuonna 2004 hajonnut Tehosekoitin-yhtye palaa keikoille ensi kesänä.

Yhtye kiertää kesä–elokuussa Suomen festivaaleja, ja ensimmäiset keikat ovat juhannuksena Porissa ja Jämsän Himos Festivalilla. Tämän jälkeen yhtye nähdään ainakin Turun Ruisrockissa ja Tampereen Tammerfestissa heinäkuussa sekä Oulun Suomi-ilmiö-tapahtumassa elokuussa.






HS.fi


Siis aivan pakko päästä tuonne Tammerfestien keikalle. Mutta älkää te muut halutko sinne, että minulle riittää liput.

Kiitokset Yllärille tästä ilouutisesta! :)

Valitsemisen sietämätön vaikeus

En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta nykyisin kun menen kauppaan ruokaostoksille, niin minun ei tee mieli kerrassaan mitään. Ei niin yhtään mitään. Katselen niitä samoja hyllyjä tuossa lähikaupassa (tai ihan sama missä) ja mikään, mistä osaisin tai jaksaisin mitään valmistaa, ei houkuttele yhtään. Vaikka olisi nälkä ja tekisi mieli ruokaa, niin niiden ainesten näkeminen siellä hyllyssä ei yhtään houkuttele. Blaah. Ongelmahan toki on varmasti siinä, että minun kokkausrepertuaarini on melko suppea. Täytyisi siis opetella tekemään jotain monipuolisempia ja parempia ruokia, mutta kun en oikein jaksa. Yhdelle ihmiselle kokkailuun ei todellakaan viitsi kuluttaa enempää aikaa ja energiaa kuin mitä sen syömiseen menee (tai sen syömisestä tulee, jos energiasta puhutaan). Ihan blaah. Kaikki maistuu jotenkin puulta nykyään. Olenko vioittunut?

Mieleni tekisi hirmusti ottaa tuo joululahjakirja (Sofi Oksasen Puhdistus) ja mennä se kainalossa sänkyyn. Silti jumitan vain tässä koneen ääressä lukemassa teidän blogejanne. Senkin te! Paitsi jos nyt menisin sänkyyn lukemaan, niin nukahtaisin varmasti. Yöunet jäivät viime yönä melko lyhyiksi nimittäin. Lähes tuntui, etten nukkunut lainkaan viime yönä, pidin ainoastaan silmiä kiinni, mutta kai sen nelisen tuntia kuitenkin nukuin oikeasti. Joskaan en välttämättä kauhean syvästi. Kuudelta aamulla piti kuitenkin nousta ja lähteä suorittamaan velvollisuuksia työnantajaa kohtaan. Työpäivä meni kyllä vähän plörinäksi itsestäni riippumattomista syistä, mutta minulla oli ihan kiva päivä silti. Ja hyvä mieli silloin, nyt ja myöhemminkin. Mutta niin, kaipa sitä voisi tänään irroittaa itsensä näistä piuhoista (tietokoneen) hiukan aikaisemmin ja mennä sänkyyn lueskelemaan.

Olen muuten voinut nyt jo paljon paremmin kuin lauantaina. Kiitos vain kovasti osanotoistanne, ei ollut mukava päivä se. Jostain muustakin piti avautua tänään, mutta nyt olen niin väsy, että tuijotan vain tätä näyttöä pää tyhjänä. Palaan asiaan, jos se oli jotakin tärkeätä, ja mikäli se siis edes palaa enää mieleen.

Heippa!


(Postauksen kuva: Natalie Dee)