30. kesäkuuta 2009

Sex, Drugs and Cocoa Puffs

Lähdin eilen Anttilasta kävelemään Keskustoria kohti. Koska kävelykadulla näytti olevan tiivis muuri feissareita, päätin kulkea viereisen Hemtexin kautta. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään, kävellä vain läpi, mutta siinä ihan heti oven suussa oli aivan ihania pöytälamppuja. Alennuksessa. Hinta 5 euroa. Pakkohan se oli sitten ostaa, vaikka tiesin ettei sille ole mitään paikkaa täällä kämpässä.




Nyt se nököttää tuossa television vieressä todennäköisesti tilapäisen pysyvästi. Väriltään se kyllä sopii sisustukseen, mutta... oikeastaan sen ympärille tarvittaisiin ihan uusi asunto. No, joskus vielä.

Viime viikolla harhauduin shoppailemaan Amazoniin. Olin lukenut uusimmasta Soundista kirjasta nimeltä Sex, Drugs, and Cocoa Puffs: A Low Culture Manifesto, ja että kyseinen kirja julkaistaan piakkoin suomeksi. No, en tietenkään malttanut odottaa kallista suomennosta, vaan päätin tilata sen Briteistä enkuksi. Kirja vaikutti kovasti mielenkiintoiselta, voin kertoa enemmän sitten kun olen sen lukenut.




Samalla reissulla Amazon ehdotti minulle Red Hot Chili Peppersistä kertovaa kirjaa Me and My Friends, joka on koostettu valokuvaaja Tony Woolliscroftin kuvista sekä hänen tekstejään kuviin liittyvistä tarinoista. Pitihän sekin sitten ostaa.




Tein tilaukset viime viikon keskiviikkona joskus myöhään illalla ja molemmat kirjat tipahtivat tänä aamuna postiluukustani, eli alle viikossa. Todella nopeata toimintaa! Ja kumpikin paketti maksoi alle 10 euroa postikuluineen, RHCP-kirja jopa alle seitsemän euroa. Miksi enää edes käyttää bussia ja omia jalkojaan raahautuakseen kirjakauppaan, jossa sitten saa maksaa itsensä kipeäksi kirjoista? No, suomenkielistä kirjallisuutta tietysti löytyy helpommin kirjakaupoista kuin Amazonista. Ja tykkään hengailla kirjakaupoissa. Mutta noin teoriassa...

Tänään olen pääasiassa kävellyt ulkona ja nauttinut auringosta, ja sen jälkeen katsellut kuvia Red Hot Chili Peppersin pojista. Ei valittamista.

29. kesäkuuta 2009

I understand why they say high school never ends


Muistatteko sen Marilyn Monroen kuuluisan hamekohtauksen (kuvassa yllä)? No minä tein sen saman tänään Hämeensillalla, mutta paidan helmalla. Päälläni oli siis tuollainen hyvin väljä a-linjainen toppi ja tuuli otti ja heitti sen tuosta edestä ilmaan. Ilma oli niin lämmin, että minulla kesti pari sekuntia liian kauan tajuta olevani vatsa paljaana siinä keskellä vilkkainta katua. No, toivottavasti kovin moni ei sokeutunut.

Olen tänään ollut muutenkin sosiaalisesti todella kömpelö. Syytän tästä viime yön untani, joka oli valtavan miellyttävä sekä pääparan sekoittava vielä seuraavana päivänäkin. Kaikenlaiset kommunikointiyritykseni toisten ihmisten kanssa ovat olleet töksähtelyssään niin ensiluokkaisia, että ihan kateeksi kävisi ellen itse olisi se önkkääjä. Esimerkiksi lauseen "anteeksi mitä" sijasta olen käyttänyt naapurille tuttavallisesti sanaa "täh". Lopun aikaa olen vain tuijottanut eteenpäin tyhjä katse silmissäni enkä oikein ole tajunnut mistään mitään.

Niin siis se viime yö. Siis omg. Ehkäkö vähän pussailin Brandon Boydin kanssa. Some serious kissing, if you know what I mean... Kuulostaa tosi teinitouhulta uneksia jostain rokkilaulajasta, mutta syytän tästä näitä helteitä. Uni oli kyllä... mmmmmmmm. Voisin vaikkapa maksaa vähäsen siitä, että pääsisin toteuttamaan viime öisen ihan käytännössä. Vaikka tuskinpa Brandon maksua siitä ottaisi vastaan, että pääsisi pussailemaan minua. Haluan pussailla. Nyt! Heti!!!

Nyt on kyllä pakko käydä järvessä vähän viilentämässä itseäni. Palaan selväjärkisempänä, tai sitten en.

28. kesäkuuta 2009

I found my thrill on burberry hill

Kirjoitin jonkin aikaa sitten beigeistä ihmisistä. Tulin tuossa ajatelleeksi, että beigejä ihmisiä jopa pahempi ihmislaji on beigen alalaji burberry-ihmiset. Beiget ihmiset ovat harmittomia, koska niitä ei huomaa, mutta nämä burberry-ihmiset ovat beigejä, jotka kuitenkin yrittävät olla jotain. Burberry-ihmisen tuntee melko itsestäänselvästi burberryn ruutukuosista, joka on pohjaväriltään tietysti beige. (Muitakin variaatioita näkee, mutta se on vain naamioitumiskeino ja ihmisen sisin on kuitenkin beige). Burberry-ihmisillä on paljon rahaa, tai ainakin he haluavat näyttää siltä kuin heillä olisi paljon rahaa. Burberry-ihmiset purjehtivat, golfaavat (ei sillä että näissä harrastuksissa itsessään olisi mitään vikaa) ja haluavat elämän, joka on ylempää keskiluokkaa. Naispuoleisilla burberry-ihmisillä on asusteena pieni koira, joka myöskin pukeutuu burberryyn. Burberry-koira ei laukkaa villinä vapauteen, vaan se lähinnä kannetaan paikasta toiseen, joko kainalossa tai burberry-kuvioidussa laukussa. Miespuoleiset burberry-ihmiset eivät välttämättä käytä burberry-ruutua, mutta heidät tunnistaa vaaleanpunaisesta pikeepaidasta ja heillä on asusteenaan burberry-nainen. Burberry-mies kantaa burberry-naisensa burberry-ruudullista käsilaukkua.

Burberry-ihmiset ostavat kotiinsa kalliita design-tuotteita ja jättävät hintalaput näkösälle, koska eihän niistä muuten tietäisi, että niihin on pistetty kahden kuun palkka. Burberry-ihmisillä ei yleensä ole mielipiteitä, kuten ei beigeillä ihmisillä yleensäkään, ainakaan järkeviä sellaisia. He ovat siis beigen väristen ihmisten tyhmempi alalaji. Beiget ihmisethän eivät ole välttämättä tyhmiä, he eivät vaan välitä käyttää aivokapasiteettiaan mihinkään kovin erityiseen. Korkeintaan ristisanatehtäviin (mikä on muuten mukava harrastus). Jos sattuu niin, että burberry-ihmisellä on mielipide, se todennäköisesti koskee alemman keskiluokan kyykyttämistä ja köyhien poistamista näköpiiristä. Useimmiten burberry-ihmisten pään sisus on kuitenkin pelkkää pinnallista höttöä.

***

Oikeastaan melko turhauttavaa tuhlata näitä hienoja ajatuksiani näihin hellepäiviin, kun te olette kaikki kuitenkin jossain ulkona ettekä lukemassa nerokkaita juttujani. Jopa anonillit ovat lomalla. No, itsellenihän minä tätä blogia...

***

Heitetään tähän samaan syssyyn vielä sunnuntaiklassikko, jonka johdin hienosti aasinsillan kautta postauksen otsikosta. Minä kun niin rakastan Satchmoa!




(Louis Armstrong - A Kiss To Build A Dream On & Blueberry Hill)



***

Melkein laitoin tähän loppuun pyynnön, ettei kukaan vetäisi huumoristani herneitä nenään, mutta oikeastaan se pilaisi koko jutun idean, joten otin pois.

26. kesäkuuta 2009

Creep, osa II

Wow... Michael Jackson on kuollut. Pitäisiköhän siitä sanoa jotain? ("Ei!!!!" te huudatte kuorossa, mutta huutoanne en kuule.) En ole koskaan fanittanut Michael Jacksonia missään määrin, mutta silti tuosta uutisesta tuli jotenkin sellainen tunne, että... wow. (Enkä puhu nyt mistään nördepelistä).

Olen joskus ennen tätä päivää tai eilistä iltaa miettinyt, että mitä jos Michael Jackson kuolisi. Koska no, eiköhän se tyyppi aina ollut vähän rajalla. Jotenkin se on aina kuitenkin tuntunut melko kaukaiselta ajatukselta ja nyt kun se on totta, niin sitä on vaikea uskoa todeksi. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä Michael Jackson on ollut minulle vähän kuin Mikki Hiiri: en oikeastaan pidä siitä, mutta se on kuitenkin ollut koko elämäni ajan jonkinlaisena hassuna mustavalkoisena hahmona lehtien sivuilla.

Kuten Annareetalle aiemmin jo kommentoinkin, niin päällimmäinen tunteeni Jacksonia kohtaan on viime vuosina ollut sääli. Ei oikeasti voi olla kovin onnellinen elämä sellainen, jossa pikkupoikana jo isä pakottaa esiintymään ja tavallinen lapsuus jää kokematta ja isompana tulee vielä suurempi suosio ja kaikki repivät suuntaan ja toiseen eikä varmasti oikein kehenkään voi luottaa. Lehdissä repostellaan jokaista liikettä ja samaan aikaan tyyppi inhoaa omaa ulkonäköään niin, että tuhoaa kasvonsa täysin plastiikkakirurgilla. Uskon Jacksonin olleen loppujen lopuksi todella yksinäinen ja väärin ymmärretty.

Suhtaudun niihin pedofiliaväitteisiin myöskin hieman skeptisesti. Jos ne ovat totta, niin sehän on kamala asia, mutta toisaalta myös rahanahneus on kamala ja milläpä sitä paremmin saa tienattua itselleen sievoisen summan rahaa kuin käyttämällä lastaan pienenä välikappaleena yhden maailman rikkaimman ihmisen kynimiseen. Yhtä kauheaa on joutua tuomituksi tuollaisesta koko maailman silmissä, jos ei oikeasti ole tehnyt mitään väärää. Esimerkiksi Jacksonin entinen kokki sanoo nähneensä Jacksonin kopeloineen Macaulay Culkinia, joka taas itse sanoo, ettei Jackson ole koskaan ahdistellut häntä seksuaalisesti. Kumpaa uskomme? (Voihan se tietysti olla, että lapsi ei muista tapahtunutta, mutta Culkin oli joku 9-14-vuotias, joten todennäköisesti muistaisi jos jotain epämiellyttävää olisi tapahtunut. Korjatkaa jos olen väärässä.) Ja kun tällaisia juttuja alkaa kuulua jostain ihmisestä, niin aletaanko jo tavallista lapsen halaamista ja pussaamistakin pitää pedofiliana? Michael Jackson oli varmasti sekaisin ja pihalla, mutta en usko, että hän oli paha ihminen. Itse asiassa epäilen Jacksonin olleen täysin aseksuaalinen tai seksuaalisesti kykenemätön, joista jälkimmäinen ei tietenkään estä toisten kopelointia. Totuutta tapahtumista ei voi tietää kuin asianosaiset.

Muuten, mitähän niille Michaelin kolmelle lapselle tapahtuu tämän jälkeen? Mitenkähän sekaisin olevia aikuisia niistä kasvaa? Ja voi sitä hulabaloota mitä tästä kuolemasta seuraa! Spekulointi, salaliittoteoriat, jokainen kivi käännetään ja kaikki paska kaivetaan esiin. Keltainen lehdistö varmastikin hieroi karvaisia kämmeniään yhteen ja hykerteli dollarinkuvat silmissä, kun kuulivat uutisen.

Laitoin eilen tuon Creepin videoksi postaukseen, mutta se olisi kyllä oikeastaan sopinut tähän postaukseen vielä paremmin. Senpä vuoksi tänään on vuorossa toinen Creep.





Tuosta on joskus ollut olemassa ihan oikeakin video eikä pelkkä MTV Unplugged -versio, mutta se(kin) on kadonnut.

25. kesäkuuta 2009

Creep

Brim kirjoitti jonkin aikaa sitten omista entisistä elämistään. Ajattelin listata myös omani. Näistä ainoastaan yksi on varma ja loput mutu-tuntumalla.

  • Ainut varma tieto edellisistä elämistäni on se, että olen ollut 60-luvulla hippi. En varsinaisesti tiedä missä päin maailmaa olen hippeyttäni toteuttanut. Ehkä Amerikassa, ehkä jossain muualla. Hippielämäni päättyi eräällä epäonnisella lsd-tripillä 70-luvun puolivälissä. Tämä selittää sisäisen (ja toisinaan myös ulkoisen) hippini myös tässä nykyisessä elämässäni.
  • 1800-luvun loppupuolella olen toiminut huorana Lontoossa. Tämä menneisyyteni selittää kiinnostukseni Viiltäjä-Jackiin, en tosin usko olleeni kukaan Viiltäjä-Jackin uhreista. Kuolin todennäköisesti kuppaan joskus vuosituhannen vaihteessa. Tämä selittää myös viehtymykseni tuon ajan Lontooseen ja kyseiseen kaupunkiin ylipäänsä sekä toisinaan hyvin porttomaisen luonteeni.
  • 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa olen ollut orjana puuvillapelloilla New Orleansissa Louisianassa. Orjuudesta huolimatta elin melko onnellisen elämän ja kuolin luonnollisesti vanhuuteen. En kuitenkaan ehtinyt ikinä Yhdysvaltain sisällissotaa enkä orjien vapautusta. Tämä elämä selittää rakkauteni Tuulen Viemään sekä, öh... puuvillaan?
  • Tässä välissä on pitkä pätkä, josta en tiedä mitään. Ehkä olen ollut sen ajan vessaharjana jossain tjsp. Kuitenkin hiukan ennen ajanlaskun alkua olen elänyt Egyptissä. Ehkä Kleopatran aikana 69-30 eaa. En kuitenkaan ole ollut Egyptin kuningatar enkä Julius Ceasarin rakastaja, vaan melko varmasti olen ollut kissa. Tämä selittää suunnattoman rakkauteni kissoihin.

Voisinkin haastaa kaikki muutkin kertomaan omista entisistä elämistään, jos tiedostatte sellaisia. Ja jättäkää se kiristävä pipo naulakkoon.






But I'm a creep, I'm a weirdo, what the hell am I doin' here, I don't belong here...

24. kesäkuuta 2009

Täky

Joko on ollut tosi hiljainen uutispäivä tai sitten tämä on tosi järkyttävä uutinen, josta en vaan tajua järkyttyä! Niin siis piisamit ovat syöneet Aake Kallialan laiturin! Luin otsikosta vielä ensin, että "laturin" (lööpissä oli ilman mökki-etuliitettä) ja mietin että hoh hoh, onpas uutinen.



Mystisintä tuossa uutisessa oli se, että miten niillä piisameilla on kivitalo Saimaalla?

Lehtikin kirjoittaa ansiokkaasti aiheesta "Piisamit söivät Aake Kallialan".

Oikeasti kirjoitin tämän koko jutun siksi, että saisin tänne hakusanaosuman "piisamit söivät Aake Kallialan" ja sitten voisin nauraa hohottaa sille hämärtyvässä illassa.

23. kesäkuuta 2009

Maisemia, sorsia ja muita metsän eläimiä

Otin tänään kameran mukaan, kun menin rantsuun istuskelemaan. Tässä hiukan satoa. Klikkaamalla saa kuvat isommiksi, klik klik.



Lokit seistä jököttivät keskellä järveä.


Moottorisorsa. Vana vain jäi jälkeen.


Pilvet Tampereen yllä.


Palanen Näsijärveä.


Hienon sininen sinisorsa.


Pilvi.


Särkänniemi järveltä päin nähtynä.


Pieni polku vei suoraan järveen.


Kaveri marssii tomerana.


Luulin, että puskassa kahisi puuma, mutta ei se ollutkaan.


Ihmisen lapsi lenteli.


Västäräkki tuumailee.


Toinenkin tällainen karvainen metsän eläin.

Isä, poika ja paha henki


Busseissa ja ratikoissa ainakin Helsingissä on alkanut Jumalaa tuskin on olemassa -kampanja. Tampereen busseissa en ole noita mainoksia nähnyt. Kampanjasta noussut kohu on jokseenkin huvittavaa, vaikkakin täysin ennalta-arvattavaa. Jos kirkko olisi päättänyt kampanjoida jumalaa busseissa, ei kukaan olisi kohahtanut asiasta yhtään. Kerta olemme jumalan lampaita kaikki eikä sitä sovi kyseenalaistaa. Lampaat kulkevat massan mukana ja hätääntyvät poikkeavista tilanteista.

Minä itse ymmärrän sellaisen abstraktin jumala-käsitteen. En siis usko sellaiseen, mutta ymmärrän jos joku muu uskoo. Tai tässä tapauksessa kyse on lähinnä käsitteistä ja niiden määrittelyistä. Saatan uskoa johonkin, jonka joku toinen mieltää jumalaksi ja minä itse en. Mutta en voi ymmärtää sitä, jos joku uskoo olevan olemassa jonkun konkreettisemman jumalan, joka leijuu jossain tuolla yläpuolellamme ja tekee päätökset puolestamme. Hyvä ja Rakastava Jumala. Loukkaan ja suututan tällä nyt varmaan jonkun, mutta koen sen jonkinlaisena pelkuruutena ja jopa hölmöytenä. Kun ei uskalla kohdata tosiasioita eikä ottaa vastuuta itse elämästään, täytyy uskoa, että on olemassa joku jolla on suurempi vastuu kaikesta. Ja jota täytyy nöyristellä, että saisi sitten lopussa jonkun palkinnon. Joidenkin tutkimusten mukaan usko tekee ihmisistä onnellisempia, mikä on oikeastaan aika loogista. Tietohan (ja tietoisuus) lisää tuskaa. Kun ymmärtää (tai uskoo, ihan miten vaan), että tämä kaikki tosiaan on meidän typerien ihmisten käsissä, niin siinä alkaa olla onnellisuus kaukana. Mutta sitä voisi pohtia tietysti myös, onko elämän tarkoitus sitten edes olla onnellinen. (Kursivoidut kohdat luin tänään eräältä uskovien nettisivulta johon en linkitä, koska heilläkin on politiikkana olla linkittämättä uskonnottomien nettisivuille).

Ihailen Tšekkiä, jossa 59 % väestöstä ei tunnusta mitään uskontoa. Suomessakin todennäköisesti yhtä suuri osa on pelkkiä tapakristittyjä. Sellaisia, joille uskonto ei oikeasti merkitse mitään tai jotka eivät välitä kyseenalaistaa sitä mitä meille on peruskoulussa opetettu totuutena. Mielestäni on todella kyseenalaista, että koulussa istutetaan hyvin nuoreen maaperään totuutena tarinoita siitä, että joku mies on kävellyt vetten päällä ja ruokkinut tuhansia ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ja on noussut vieläpä kuolleistakin. Vaikka uskoisi mihin tahansa, niin ei kai kukaan järkevä aikuinen ihminen usko noita tarinoita? Lapsi ei ymmärrä, jos kyseessä onkin joku vertauskuvallinen kertomus. Lapsi käsittää, että näin on oikeasti tapahtunut, kun opettaja niin sanoo. Mielestäni kouluissa pitäisi tuon perinteisen uskonnon sijasta opettaa jonkinlaista kulttuuri- ja elämänkatsomustietoa. Kaikille lapsille siis, eikä vain niille, joiden vanhemmat sitä erikseen tahtovat. Ja valtio pitäisi erottaa kirkosta.

Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että uskonnottomuuden tuputtaminen ei ole yhtään sen parempi ajatus kuin uskonnonkaan tuputtaminen. Suurin osa ihmisistä osaa ajatella ja rakentaa omat arvonsa sen perusteella. Ja ne loput, jotka eivät ajattele, saavat minun puolestani olla ajattelematta. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä mihin kukin uskoo.

22. kesäkuuta 2009

Kesä! Loma! Aurinko! Varvastossut!

Tänään on ollut ihan tosi hieno kesäpäivä! Ehkä olette sen itsekin havainneet, mutta ajattelin nyt kertoa varmuuden varalta kuitenkin. Meinasin päivällä lähteä käymään kaupungissa, mutta bussikorttini oli mennyt vanhaksi eilen. Lähdin kävellen lataamaan bussikorttiani lähimmälle R-Kioskille, joka on siis useamman kilometrin päässä. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja kuuntelin siinä kävellessäni hyvää musiikkia mp3-soittimestani. Mikäpä siis sen mukavampaa. Sitten kävelin sen saman matkan takaisin tänne korpeeni (reittioppaan mukaan reissullani oli pituutta reilut 6 km), kävin vielä ruokakaupassa ja nyt istun tässä. Mukava päivä. Jalkapohjani tosin on hiukan hellät, koska kuljin koko matkan varvastossuilla, joissa sisäpohja on tuollaista... mitä lie olkea tuo nyt ikinä onkaan, aika karheat kuitenkin.

Vähän ihmetytti, kun kävin Ärrällä lataamassa sen bussikorttini ja yritin maksaa sen pankkikortilla, niin kassa sanoi että ei myyntioikeutta. Siis häh? Ikinä ennen ei ole pankkikortilla maksaessa tullut mitään tuollaista vastaan. Pelästyin jo ylittäneeni tilini, mutta kun tarkistin saldon, niin tilillä kyllä oli katetta. Ei tosin aivan niin paljoa mitä tuo bussikortti maksoi, mutta mistä lähtien pankkikortilla maksettaessa on tarkistettu tilin saldo? Pankkikortissahan on juuri ollut se hieno puoli, että tilipäivää edeltävänä päivänä on voinut hummailla pankkikortilla vapaasti, kun rahat on menneet tililtä vasta seuraavana arkipäivänä. Ja nyt yhtäkkiä: ei myyntioikeutta! Onneksi siinä on myös visa, että sain ostokseni kuitenkin maksettua.

Poikkesin siinä matkani varrella myöskin yhdessä kenkäkaupassa ja ostin itselleni synttärilahjan. Kerta minua oltiin lahjottu rahalla, niin mielestäni sen voi silloin käyttää johonkin epäjärkevään, mutta ah niin tarpeelliseen, kuten kenkiin. Olen tarvinut noita kenkiä niin pitkään ja nyt kun niitä kerta oli siinä kaupassa, niin tein hyvin nopean ostopäätöksen. Ja sain muuten 9 euroa alennustakin niistä ihan pyytämättä, vaikkeivät ne edes olleet oikeasti alennuksessa. Kovasti mukava myyjä, tai todennäköisesti koko kaupan omistaja. Ja ne kengäthän siis olivat nämä:

Heitin muuten talviturkkini juhannuksena. On yleensä synti ja häpeä (minulle itselleni siis), jos juhannuksenakaan ei vielä ole käynyt uimassa, ja vaikka vesi oli ihan todella kylmää, niin pakkohan sitä sitten oli saunasta pulahtaa nopeasti järvessä. Uin kuitenkin ihan oikeasti pienen lenkinkin siinä järjettömän kylmässä vedessä, enkä vain kastellut itseäni laiturin rappusilla.

Nyt jatkan hyttysenpuremieni raapimista.

Toijalan takana ei ole paljon mitään

Koska Juhannuksen jälkeen näyttäisi olevan elämää, aloittelemme tällaisella vaatimattomalla sadan kysymyksen maratonilla. Mimmulta kopsasin.

1. Selitä neljällä sanalla miksi viimeksi oksensit?
* Saattoi olla pientä pahoinvointia.

2. Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
* Onneksi en tiedä sitä.

3. Onko joku ihastunut sinuun?
* Luulisin näin.

4. Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
* Eipä tässä nyt ole iltaa ehtinyt vielä miettiä, mutta kerta ulkona näyttäisi kesäpäivältä, niin ulkona voisi pyörähtää.

5. Jos olisit sairaalassa, tulisiko joku facebook-kaverisi katsomaan sinua?
* Uskoisin niin.

6. Pyysikö sinua elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
* En nyt ihan rehellisesti osaa sanoa kuka olisi minua eniten satuttanut. Kukaan ei ainakaan ole jäänyt anteeksipyyntöä velkaa, joten lepo vaan.

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
* Rehellisesti, toimivat lihakset, jotka ei joka aamu kolottaisi jostain suunnalta. Ja olla ulkona.

8. Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
* Elämän vonkamies.

9. Onko joku jota et koskaan unohda?
* Tietysti, moniakin. Paitsi jos dementoidun pahasti.

10. Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
* Uskon näin olevan.

11. Oletko koskaan suudellut ketään joka nimi alkaa J:llä?
* Niin yleinen alkukirjain kuin J onkin miesten nimissä, niin en muista näin koskaan käyneen.

12. Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
* En tiedä itsekään niitä kaikkia enää.

13. Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?
* Siihen on vielä niin pitkä aika, mutta sääennusteesta päätelleen tulee!

14. Oletko päässyt syliin viimeisen 5 päivän aikana?
* En ole päässyt enkä joutunutkaan.

15. Missä olet kahden tunnin päästä?
* Veikkaan, että bussissa tai keskustassa.

16. Minkälaisen unen näit viimeksi?
* Sekavaa settiä, saattoi olla jotain K-18 -materiaalia.

17. Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
* Jos nyt tekee melko tarkan rajanvedon ystävän ja kaverin välille, niin alle 10.

18. Mikä on lempivaatteesi?
* Riippuu aina säästä ja ympäristöstä. Kotona joku lökömekko.

19. Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
* Voi, siitä on aikaa.

20. Montako laukkua omistat?
* Vaikee nyt lähtee arvailemaan. Onhan niitä pari... tusinaa.

21. Monetko korkokengät omistat?
* No niitä ei ole yhtä monta kuin laukkuja, suurin osa kengistäni on korottomia.

22. Koska olet viimeksi vetänyt "perskännit"?
* Siis ainahan mä olen ihan omin jaloin kotiin päässyt...

23. Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
* Hampaat. Jos miehellä on huonot hampaat (likaiset, ruskeat, mädäntyneet), niin en ikinä voisi kuvitellakaan minkäänlaista fyysistä lähentymistä hänen kanssaan.

24. Oletko nyt ihastunut?
* Toki.

25. Haluisitko seurustella?
* Tietyn ihmisen kanssa kyllä, muuten en.

26. Olitko tänä kesänä kesätöissä?
* No ei vaikuttaisi kauhean lupaavalta. Taitaa ollakin ensimmäinen sellainen kesä sitten vuoden -97. Tuntuu omituiselta.

27. Kenen kanssa tekstailet useimmin?
* Yhden M:n.

28. Miksi vietät joulua?
* Koska olen pakana ja myöskin koska on käytännössä pakko, jos ei halua pahoittaa vanhempien mieltä.

29. Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
* Mökillä, saunoen, juoden siideriä ja muuta, grillaten, syöden lettuja ja raparperikiisseliä.

30. Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
* Olen aikuinen, mutta en tiedä missä isona asun. Todennäköisesti palaisin Tampereelle, vaikka välillä kävisinkin muualla.

31. Oletko ainoa lapsi?
*En ole.

32. Nuorin perheestäsi?
* Olen, jos kissaa ei lasketa.

33. Kenelle puhuit viimeksi?
* Äidille, kun se soitti illalla.

34. Soitit viimeksi?
* Ystävälle.

35. Onko sinulla riitoja perheesi kanssa?
* Toisinaan jotain vänkytystä, mutta ei sen pahempia.

36. Onko perhe sinulle tärkeä?
* Onhan se.

37. Mitkä sukat sinulla on nyt jalassa?
* Olen ihan paljain jaloin ja aion ollakin.

38. Sataako ulkona?
* Ei sada, jee!!!

39. Mitä olet juonut tänään?
* Kahvia.

40. Mitä olet syönyt tänään?
* Ingmanin perinteistä banaanijugua.

41. Mitä teet kahdeksan päivän päästä?
* Ei voi tietää.

42. Milloin leivot seuraavan kerran?
* Tuskin ihan äkkiä. Ellen päätä tehdä sämpylöitä.

43. Oletko koskaan ollut autokolarissa?
* En onneksi.

44. Missä haluaisit olla?
* Jos ilmat olisi sellaisia kuin viimeiset pari viikkoa, niin jossain lämpöisessä, mutta kun tuo ennuste näyttä nyt lupaavalta, niin täällä on ihan hyvä.

45. Kaunein kuulemasi kappale?
* Se aina vaihtelee fiiliksen mukaan. Incubusin Love Hurts on aika kaunis rakkaudelliselta aspektilta, mutta en tiedä onko se nyt kaunein. Tuskin. Sävelkulullisesti kauneinta taas on mahdoton mainita, musiikki on itsessään niin kaunista. Note to self: Incubus on tänään Conanissa musiikkivieraana, muista katsoa!

46. Mieluisin ulkolämpötilasi?
* Siinä 25 asteen molemmin puolin.

47. Lempikarkkisi?
* Salmiakkikarkit vaihdellen.

48. Kuinka monta autoa perheelläsi on parhaimmillaan ollut samaan aikaan?
* Yhden hengen mikroperheessäni ei ole yhtään autoa, mutta joskus on ollut isällä yksi, siskolla yksi ja poikaystävälläkin omansa.

49. Haluaisitko olla joku muu?
* Ei kai se paska vaihtamalla paranisi.

50. Entä haluaisiko kukaan muu olla sinä?
* No aivan varmasti ei.

51. Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
* En kyllä ehtinyt ajatella yhtään mitään.

52. Keksi itsellesi jokin loistava lempinimi, joka alkaa etunimesi alkukirjaimella:
* Jätän väliin.

53. Mitä aiot tehdä huomenna?
* Lähden kadunkulmaan tienaamaan.

54. Kuka viimeksi soitti sinulle?
* No äiti, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

55. Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
* Blaa blaa.

56. Pisin suhteesi? Kenen kanssa?
* Alle viisi vuotta eksän kanssa.

57. Käytätkö aina turvavyötä?
* Vain ollessani autossa tai lentokoneessa.

58. Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
* Uskalla tässä mitään todennäköisyyslaskelmia tehdä.

59. Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
* Jos on tarvetta.

60. Paras naapurisi?
* Vaikea valita noista vitsikkäistä papparaisista parasta.

61. Oletko ikinä värjäyttänyt ripsiäsi?
* En ole eikä tarvi.

62. Pidätkö valokuvaamisesta?
* Pidän.

63. Oletko onnellinen?
* Aina välillä.

64. Onko footbaggaily kivaa?
* En ole kokeillut, eli ei varmaankaan.

65. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
* Ystävä on sellainen johon luottaa ja jonka seurassa voi olla ihan oma itsensä.

66. Millainen olet aamuisin?
* Kärttyinen.

67. Kuinka monta kertaa sinulle on tehty lävistys?
* Yhdesti.

68. Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
* En tiedä sanoa.

69. Omistako crocsit?
* En, luojan tähden.

70. Miten hiuksesi ovat nyt?
* Sekaisin ja mytyllä niskassa.

71. Koska joit viimeksi kaakaota?
* Prahassa Starbucksissa.

72. Onko sun sänky nyt pedattu?
* Ei ole.

73. Minkä väriset lakanat sulla just nyt on?
* Sinivihreät.

74. Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
* Ostin torstaina jotain toppeja Seppälästä "osta 3, maksa 2" -tarjouksesta, yhden hinta taisi olla jotain 7,95 euroa.

75. Onko sinulla salaisuuksia jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
* Riippuu miten siveellisiä muut ihmiset ovat.

76. Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
* Huuruinen ei kyllä kuulosta lemppariltani, mutta ei toisaalta romanttinenkaan. Ehkä huuruinen koti-ilta?

77. Luonne vai ulkonäkö?
* Ottaisin molemmat samassa paketissa. Ulkonäkökriteerinikään eivät aivan vastaa mitään Hunks-miestä.

78. Mitä kolmannessa saapuneessa viestissä kännykässäsi lukee?
* Ei kuulu teille.

79. Mitä sanoit viimeksi?
* Varmaan "moi" tai jotain sinne päin.

JOS...
80. osaisin lukea muiden ajatuksia...

* Joskus se helpottaisi, mutta useimmiten varmaan ei.

81. saisin ottaa autiolle paratiisisaarelle mukaan yhden asian/esineen...
* Läppärin. Tokihan siellä saarella olisi langaton netti ja pistorasia.

82. olisin kukka, olisin...
* Auringonkukka.

83. olisin väri, olisin...
* Punainen.

84. olisin eläin, olisin...
* Tiikeri.

85. saisin matkustaa mihin maahan tahansa, menisin...
* Australiaan.

86. voisin tehdä jotain toisin...
* En tiedä mitä tekisin.

87. saisin mahdollisuuden opiskella uuteen ammattiin, minusta tulisi...
* Ei jaksa enää opiskella.

88. voisin olla loppuelämäni ilman yhtä kotityötä, se olisi...
* Imurointi.

89. olisin auto, olisin...
* Hippikukkainen Kleinbus.

KUN...
90. olen 50-vuotias...

* Olen ehkä päässyt jo 3-kympin kriisistä yli.

91. olen vihainen...
* Kihisen ja puhisen ja syljen rumia sanoja suustani.

92. olen iloinen...
* Kikattelen ja hassuttelen.

93. olen kolmatta viikkoa kesälomalla...
* Olen onnekas.

94. olin viimeksi teatterissa, kävin katsomassa...
* John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

95. Minkälaisista elokuvista pidät eniten?
* Joskus komedioista, joskus draamoista, usein niiden välimuodoista. Erilaisista. Sellaisista joissa ei aina ole onnellinen tai ainakaan kovin ennalta-arvattava loppu.

96. Mikä radiokanava sinulla on autossa päällä?
* Ei ole autoa, mutta jos olisi, niin varmaan Radio 957 tai Rock.

97. Koska ja miten esiinnyit viimeksi julkisesti?
* Jo useampi vuosi sitten soitin kitaraa yhdessä yleisötilaisuudessa.

98. Mikä on lempipurukumimakusi?
* En syö purukumia ollenkaan. Eli joku Dumbo-purkka varmaankin, sitä oli silloin kun olin pieni.

99. Mikä on lempijäätelösi?
* Suklaapilvi.

100. Oletko tyytyväinen elämääsi?
* En tällä hetkellä oikein voi olla, mutta yritän sinnitellä.


Ei helvetti oikeesti... Meinasin kuolla pitkästymiseen jo pelkästä vastailusta, voin kuvitella miten tylsää tuon lukeminen on. Anteeksi.

18. kesäkuuta 2009

Hyvää Juhannusta!

Muistakaa syödä ja juoda paljon!



Toivottavat Bärtil ja kärpänen

17. kesäkuuta 2009

Sounds of silence


Muistatteko, kun joskus kauan sitten valitin kylpyhuoneessani jatkuvasti kuuluvasta kohinasta? No ette varmaankaan muista, enkä jaksa etsiä sitä tekstiä. Kylppärissäni kuitenkin alkoi keväällä joskus yllättäin pitkäkestoinen kohina, soitin huoltomiehen sitä kuuntelemaan ja huoltomies kysyi minulta, että voisiko se olla ilmastointi. Olin hiukan sitä mieltä että ei voisi, mutta eipä ollut minun ongelmani enää siinä kohtaa, olin sentään ainakin ilmaissut huoleni tästä kohinasta.

Noh, meillä oli sitten tänään vesikaluston tarkastus huoltoyhtiön toimesta. Heräsin aamulla varhain pukeutumaan säädyllisesti ennen kuin ne karvaiset jäärät tunkeutuisivat tänne kotiini. Tyypit tulivat, selitin mitkä omista hanoistani vuotavat ja tyypit lähtivät jatkamaan muihin asuntoihin. Jonkin ajan päästä menin vessaan ja siinä istuessani kuulin miten se kohina ensin lyhyesti taukosi kahdesti. Sen jälkeen kuului hetken aikaa kilkan kalkan ja kas, kohina lakkasi! Kokonaan! Ah mikä hiljaisuus valtasi kylpyhuoneeni! Pystyin jälleen kuulemaan äänet pääni sisällä, mikä ilon päivä! Olin iloinen ja ennen kaikkea oikeassa! Kohina siis todellakin johtui jostain vesikalusteperäisestä ongelmasta eikä ilmastoinnista. In your faces, huoltomiehet! No ei vaan, hyvä että kohinan lähde saatiin korjattua, mistä se ikinä johtuikaan (minulle ei varmaan koskaan selviä, epäilen kyllä vuotavaa vessanpönttöä), koska selkeästi se metelin lisäksi kulutti vettä ihan turhaan.

Vedenkulutuksesta tuli muuten mieleeni. Eikö se tunnukin jotenkin hurjalta kun oikein rupeaa ajattelemaan, miten jossain päin maailmaa kaikille ei riitä puhdasta juomavettä ja me täällä peseydymme ja vedämme vessamme juomakelpoisella vedellä? Mutta ehkä en ala miettiä sitä nyt, lähti aivan sivuraiteille tämä juttu...



Postauksen kuva: Toothpaste For Dinner


Ps. Sain ne Spotify-tunnarit itselleni väsättyä, no thanks to you. ;) En saanut sitä kutsua keneltäkään enkä mistään, mutta huijasin hiukan olevani britti ja sain tunnarit luotua ilmaiseksi. Toivottavasti paha ei saa palkkaansa.

Pps. En nyt sitten kirjoittele todennäköisesti enää tällä viikolla, mutta eipä täällä varmaankaan olisi lukijoitakaan. Hyvää juhannusta kaikille! Varokaa hypotermiaa.

16. kesäkuuta 2009

Pari kyssäriä

Tärkein ensin: Onko täällä lukijoissa joku, joka haluaisi paiskata minua Spotify-kutsulla? Kaikki aina puhuu siitä, niin meikäkin haluaa messiin.

Ja vähemmän tärkeä toiseksi: Onko lukijoissa joku Kelly Clarkson -fani? Voisin lahjoittaa kyseisen typykän tuoreimman levyn parhaiten tarpeensa perustelevalle ihmiselle. Anybody? Eikö kukaan?

Minulla oli tänään vähän huonompi päivä, vaikka toisaalta se oli myös ihan hyvä päivä. Ainakin onnekas. Sain nimittäin aamulla postin pakettikortin, jossa lähettäjänä oli Aller Julkaisut Oy ja sisältönä luki palkinto. Menin tietysti hippulat vinkuen hakemaan palkintoani postista. Kävi ilmi, että olin osallistunut jonkun Hot NOW-lehden sadan kesäkassin arvontaan ja voittanut sellaisen kesäkassin. Paketissa oli se kesäkassi (ylläri pylläri), pyyhe, joku hiustenhoitomömmö, tuo edellä mainittu Kelly Clarksonin levy sekä Laura Honkasalon Tyttökerho-pokkari. Väittävät lahjan arvon olevan noin 95 euroa. Pyyhkeelle nyt aina on käyttöä, hoitoaine on paksuille ja vaikeasti hallittaville hiuksille (eli selvästi minun hiuksilleni) ja tuo kirja etenkin vaikuttaa hyvältä. Sen sijaan tuo kesäkassi on kyllä itsessään aika ruma. Se on säkkikangasta, yrmypinkki väriltään ja haiseekin säkkikankaalta. Levylle ajattelin suoda yhden mahdollisuuden, mutta jotenkin epäilen, etten oikein kuulu Kelly Clarksonin kohdeyleisöön.

Huominen vielä kotosalla ja sitten pitäisi lähteä mökille juhannuksen viettoon. Voi kunpa olisi aurinkoista eikä sataisi. Turha toivo, luulen.

15. kesäkuuta 2009

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Pidin lauantaina synttärikekkerit hiukan jälkikäteen.



Väänsin oikein täytekakunkin, vaikka oikeasti salaisuuteni oli kyllä kaupan valmis kakkupohja. Kakkupohja on kyllä tosi helppo tehdä itse, mutta vihaan sitä kolmeen kerrokseen halkaisemista ja sitä paitsi kakkuvuokani on niin surkea, että siihen tarttuu kaikki aina kiinni vaikka miten voitelisi ja jauhottaisi.



Vieraitakin oli. En nyt mainitse nimeltä kuvassa näkyvää aasia (vasemmalla, siis) enkä myöskään tuota erästä bloggaajaa, jonka kanssa jaan saman geeniperimän.




Yllä pitelen halausotteessa saamaani lahjaa. Luinkin sen jo. Hauska kirja. Ja hyviä kuvia, tietty. Näytän ilmeisesti jotenkin häijyltä hymyillessäni, mikäli minusta ei näy muuta kuin silmät.

Tuollaisia kirjoja lukiessa vaan aina ahdistun, kun ärsyttää miksen itse voi osata sanailla yhtä näppärästi. Samaa ilmiötä ei esiinny lukiessani proosaa, koska en itse edes yritä kirjoittaa sellaista, mutta tuollaista päiväkirjamaista tekstiä tai erityisen hyvää blogia lukiessani tunnen aina pienen kateudenpiston jossain päin ruumistani. Ihan pakko lainata tähän yksi esimerkkikohta tuosta kirjasta, kai se on sallittua.
"Menemme parvekkeelle ja törmäämme omituiseen, primitiiviseen näkyyn. Pihalla työskentelee maalainen. Hänen maansiirtokoneensa ja kuorma-autonsa ympärillä käy kuhina, kun paikalliset, pienipäiset, hampaattomat farkkuhaalarimiehet taputtavat karvaisia käsiään banjonsoiton tahtiin. Crocs-jalkineiden kirkkaat värit välkkyvät usvaisessa aamussa. Katsomme toisiamme ja päätämme vetää sellaiset lärvit, etteivät nämä hämmentävät heimorituaalit häiritse uniamme."

Ehkä tuohon kirjaan olisi pitänyt lisätä varoitus napatyrästä tai mitä nyt ikinä voikaan seurata ylenpalttisesta hihityksestä.




Sain myös kirjan ohessa ihan älyttömän hienon onnittelukortin, tietysti lahjan teemaan sopivan. Hohoo.

No, onneksi pahin on nyt jo ohi, eikä tarvitse melkein vuoteen taas vanheta ollenkaan. Älkääkä nyt vaan enää onnitelko, kun itse epäonnisesta tapahtumasta on jo niin monta päivää.

14. kesäkuuta 2009

Kuten kuvasta näkyy


Olisihan ne voineet nyt edes yrittää photoshopata tuon näyttämään siltä kuin nuo olisivat samassa kuvassa...

Seiskalle voi tietysti antaa sen verran krediittiä tästä, että tuo salakuvat tosiaan on monikossa. Missään ei luvata yhtä yhteistä salakuvaa pariskunnasta.

Seiska.fi

Un-fucking-believable


En voi käsittää miksi katselen Dr Philiä, kun se saa aina otsasuoneni melkein poksahtamaan. Tällä kertaa vieraana oli aviopari, jossa vaimolla on ollut suhde. Mies oli viaton uhri. Vaimo sanoi, että hänen syynsä suhteeseen oli se, että hän näki sen (ainoana) keinona päästä pois avioliitostaan. Näin heti ensivilkaisulla, että mies on niljakas paskiainen. Oikein narsistin malliesimerkki. Nainen yritti toistuvasti kertoa Dr Philille, että mies kohtelee häntä kaltoin ja on sairaalloisen mustasukkainen (jo ennen tätä au-suhdetta). Yhden kerran kun nainen oli tullut kotiin (aikana ennen suhdetta) mies oli kiskonut häneltä housut jalasta ja tehnyt "sisätarkastuksen" naiselle, koska oli niin varma siitä että nainen oli ollut vieraissa. Dr Phil jankkasi naiselle koko ajan vain, että ei voi perustella pettämistä sillä, että toinen on jo valmiiksi mustasukkainen (totta kyllä, mutta selkeästi Dr Phil ei kuule naisen hätähuutoa) ja miksi nainen on sitten mennyt naimisiin tuon miehen kanssa ja tehnyt lapsia ja miksei sitten jätä sitä miestä. Voi elämä. Luulisi psykologin (ei siis psykiatrin, kuten olen harhaisesti erehtynyt aiemmin luulemaan) ymmärtävän vähän paremmin tilannetta ja näkevän sen miehen narsistisen naamarin läpi. Mutta mitä olen kuullut, niin taitaa Dr Philissä olla omassa perhe-elämässään vähän samaa vikaa.

Kaikista hauskinta tuossa oli, että Dr Phil pyysi sitä miestä rehellisesti kertomaan kohteleeko hän kaltoin vaimoaan ja lapsiin. Mies tunnusti sanovansa sarkastisia asioita ja vetoaa siihen, että hän ei ollut suhteessa se joka petti. Kyllä, narsisti varmasti kokee jonkun valaistumisen televisiokameroiden edessä ja tajuaa olevansa täysi paskiainen sekä psykopaatti. Jep jep...

No, kyllä se tohtori sitten lopussa lupasi apua tuolle pariskunnalle ja vaimolle erityisesti, jos hän oikeasti on niin kaltoin kohdeltu (engl. abused, en keksi sanalle riittävän hyvää suomenkielistä vaihtoehtoa). En vaan voi olla miettimättä miten tuolle vaimolle kävi tuon ohjelman jälkeen. Tai ehkä tilannetta auttoi se, että miljoonat ihmiset näkivät sen televisiossa, ei voi tietää.

Täten lupaan, että en enää ikinä laita televisiota kanavalle, jossa tulee Dr Phil. Ainakaan ennen ensikertaa. Taidan olla hiukan masokistinen.

12. kesäkuuta 2009

Sick sad little world

Luin Nannan blogista juttua vanhemmista ja minulle tuli mieleen yhden lapsuudenaikaisen kaverin vanhemmat. Tai lähinnä se oli kai isosiskon kaveri, mutta kuitenkin. Meinasin ensin kommentoida Nannan blogiin, mutta ajattelinkin sitten kirjoittaa sen tänne omaan blogiini.

Muistan kun kävin pienenä paljon siskon kanssa leikkimässä tämän tytön luona. Hänen äitinsä oli todella mukava ja sosiaalisen oloinen ihminen. Sen sijaan isään ei saanut ikinä mitään kontaktia. Muistan, että heillä oli yleensä aina olohuoneen ovi suljettuna eikä sinne saanut mennä, koska isä oli siellä. En tiedä mitä se isä teki siellä ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tästä jäi lapsena jotenkin pelottava olo. Minun oli hyvin vaikea ymmärtää sitä, koska meillä kotona ei ikinä suljettu lapsia tai vanhemmat sulkeutuneet minkään oven toiselle puolelle. Paitsi sitten murkkuiässä kun rupesimme itse sulkeutumaan oven taakse, heh. Myöhempinä vuosina tämä samainen kaverin isä pyöri päivät pitkät samoilla nurkilla kuin me teinit, ilmeisesti vain tappamassa aikaa tai mistä minä tiedän. Hyvin kummallinen mies kuitenkin. Jotenkin en voi olla ihmettelemättä miksi tämä sosiaalinen ja mukava nainen otti miehekseen ja lapsensa isäksi tuollaisen omituisen hiipparin. Tai jos mies ei ollut omituinen hiippari vielä heidän rakastuessaan, niin mitä jossain vaiheessa tapahtui ja miksi. Ja millaiset kotiolot tällä kaverilla oli silloin, kun muut eivät olleet näkemässä.

Eilen illalla tuli Ykköseltä dokumentti jostain brittiläisestä miehestä, joka lahjoitetun munasolun ja lainatun kohdun avulla hommasi itselleen lapsia Amerikassa ja kuljetti ne sitten sieltä Britanniaan. Kaikki sujui hyvin ja mies sai kolmoset. Tähän asti homma kuulostaa vielä melko normaalilta, mutta näiden kolmosten lisäksi mies hoiti samaan aikaan seniiliä isäänsä ja palvoi kuolleen äitinsä muistoa. Hänellä oli äidin huone täysin koskemattomana, vaikka äiti oli ollut kuolleena jo hyvän aikaa, ja hän kävi säännöllisesti äitinsä haudalla. Talossa oli huoneita, joihin kolmoset eivät saaneet mennä, ellei isä heitä sinne erikseen kutsunut. Esimerkiksi isän makuuhuoneeseen lapset pääsivät vain hyvin harvoin. Isällä oli myös Cadillac-huone, jossa oli jotain prameita nahkasohvia, Cadillac (ihan oikeasti!) ja muun muassa televisio. Sinne ei kai pojilla ollut mitään asiaa. Koko dokumentin ajan pojille myös selitettiin peniksistä ja sieltä tulevista siemenistä ja munista ja siitä miten hedelmöitys on tapahtuu. Kolmoset olivat siis tällöin 5-vuotiaita eikä heitä vähempää tuntunut kiinnostavan miten olivat maailmaan putkahtaneet. Onhan se hyvä tietysti, ettei asiaa salattu lapsilta, mutta tuntui siltä että tietoa oli ihan liian paljon niin pienille. No, enpä tiedä. Ei pitäisi kai arvostella muiden tapaa elää, mutta jotenkin vinksahtanut olo jäi siitä dokumentista.

Eipä tässä kohtaa voi kuin kiittää onneaan siitä, että olen saanut suhteellisen normaalit vanhemmat.

11. kesäkuuta 2009

Hold the wheel and drive

Vanhenin tänään taas vuodella (25) ja aamu alkoi pahoinvoinnin merkeissä. Minun piti mennä tenttiin tänään, johon tosin en ollut lukenut juuri ollenkaan, mutta vatsassa oli niin vellova tunne, että hetken meinasin jo olla menemättä. Vatsatauti, mikä ihana tekosyy... No, menin sitten kuitenkin, koska olo parani (nyt on ihan hyvä jo) ja proffa varta vasten oli pyytänyt ilmoittamaan mikäli jostain syystä en teekään kyseistä tenttiä. No mutta enpä sitä olisi tosin voinut ennustaakaan, jos olisin äkkiarvaamatta sairastunut. Tentti meni kyllä varmaan tosi huonosti, eli en usko pääseväni läpi, mutta en jaksa nyt kauheasti siitä välittääkään. Syy lukemattomuuten löytyi kyllä laiskuuden lisäksi myöskin Google Booksista. Tentin kotisivulla oli linkki kyseiseen paikkaan, joten luotin siihen että voin lukea kirjan sähköisessä muodossa. Vaan miten kävikään. Tekijänoikeuksien vuoksi Google Booksissa oli sensuroitu noin 2/3 kirjasta ellei enemmänkin. Tenti siinä nyt sitten kirja. (Tietysti sen ehkä olisi voinut lainata kirjastosta, mutta huomasin tilanteen ihan liian myöhään). Koska olen kuitenkin mestari selittämään asioita (kuten tämän kappaleen pituudesta voitte jo huomata), niin arkillisen verran kirjoitin täyttä soopaa. Melkein olisi hävettänyt palauttaa se paperi mikäli olisi jaksanut kiinnostaa.

Bussissa hämmennyin, kun sinne tuli yksi nuori mieshenkilö, ja nuorella tarkoitan nyt jotain itseni ikäistä (25). Tyypillä oli lenkkarit, vihreät farkut, sininen kauluspaita, läppärilaukku ja kaiken lisäksi huomasin, että hänellä oli vieläpä silmälasit ja aurinkolasit päällekkäin, siis kahdet sangat näkyi. Ensimmäinen reaktioni oli että wtf ja hetken päästä huomasin, että tyyppihän näyttikin todella hyvältä (ja tarkoitan tällä nyt pukeutumista sekä fyysistä olemusta). Tätä on nyt vaikea kuvailla, koska ette olleet näkemässä, mutta en yhäkään tiedä oliko tyypillä aivan mieletön tyylitaju vaiko ei mitään käsitystä siitä mitä oli päällensä laittanut. Tosin farkut taisivat olla jotkut Pepe Jeansit tai vastaavat, joka viittaisi suunnitelmallisuuteen. Joka tapauksessa, harvoin sitä jää katsomaan noin ristiriitaisen positiivisissa fiiliksissä jonkun miespuoleisen pukeutumista. En tosin kehdannut katsella kovin avoimesti, sillä meillä oli suora näköyhteys toisiimme ja ainoastaan toisella meistä oli aurinkolasit (silmälasien päällä). Nice.




Brandon Boyd ilman paitaa. Hyvää syntymäpäivää rakas minä itse!

10. kesäkuuta 2009

Sunrise, sunrise, looks like morning in your eyes...

Klikkaa isommaksi!


Heräsin joskus neljän aikaan aamuyöllä ja ihmettelin, kun sänkyni vieressä seinässä oli kirkkaanpunainen valoläikkä. Nousin ylös kurkkaamaan ikkunasta ja puiden välistä näkyi ihan mielettömän hieno auringonnousu. Aurinko oli valtavan kokoinen ja aivan kirkkaanpunainen tulipallo. Näytti melkein siltä, kuin kuuset olisivat syttyneet tuleen. Nuo kuvat saivat tallennettua varmasti vain murto-osan totuudesta.




Harmi, että olin sen verran uninen ja väsynyt, ettei tullut mieleenkään lähteä jonnekin ulos, vaan tyydyin kuvaamaan auringonnousua vain ikkunan ja puiden läpi.

Kuunnelkaa.

9. kesäkuuta 2009

The big band theory

On ollut niin kauheasti kaikkea hässäkkää, että en ole paljoa ehtinyt kirjoitella tänne. Olen tässä parin viimeisen viikon sisällä ollut kotosalla ehkä vain muutaman päivän. Olen sen verran introvertti ihminen, että alan tällaisen hulinan jälkeen kaivata jo omaa laatuseuraani aika pahasti. Kyllä se tästä.

Mutta oli minulla asiaakin. Nimittäin. Hengasin siis koko viikonlopun tuolla karjamarkkinoilla ja kehitin siellä teorian (joka tosin on hiljalleen syntynyt pääni sisällä jo vuosien ajan, ja nyt se haluaa sieltä ulos). Kun miehet nuorena alkavat haluta omaa rokkibändiä, vaikuttaa heidän fyysiset ominaisuutensa siihen, minkä roolin he bändistä valitsevat. Jos tyyppi on sellainen metrin hukkapätkä, hän rupeaa laulajaksi. Ilmeisesti koska hän haluaa pois sieltä muiden varjosta, jossa on koko ikänsä joutunut elämään. Jos tyyppi taas on pitkä ja muutenkin ihan viehättävä (minun mielestäni = totuus), hän rupeaa basistiksi. Näin on tapahtunut esimerkiksi nyt vaikka Mötley Crüessa, Amorphiksessa, Stratovariuksessa ja Sparzanzassa, mainitakseni viikonlopun aikana nähdyistä bändeistä muutaman. Ja lista varmasti jatkuu.



(Tuo kuva yllä on muuten ehdoton lempparini kaikista Saunassa otetuista kuvista. Enkä pysty edes sanoin kuvailemaan miten mahtava tuo Mötley Crüen keikka oli. Sisäinen teinini on vieläkin ihan tohkeissaan.)

En ole päässyt teoriassani vielä niin pitkälle, että tietäisin millä tavalla kitaristit, rumpalistit ja kosketinsoittajistit määräytyvät, mutta ehkä jatkan teorian kehittelyä ja löydän ratkaisun tähänkin kaavaan ja syntyy teoria, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä the ultimate rock band theory. Luonnollisesti on olemassa yhtyeitä, jotka todistavat minun olevan väärässä, mutta eikös pienet virheet vain vahvista teoriaa?

Jos tätä nyt lukee joku, joka näyttelee jossain bändissä muuta roolia kuin basistia, niin ei pidä loukkaantua. Kyllähän te tiedätte mitä basisteista sanotaan? Nättejä, mutta tyhmiä. Noin, nyt olen loukannut tasaisesti jokaista rokkibändin jäsentä. En tosin tiedä miksi, koska oikeastihan rakastan niitä kaikkia.


Ps. Voisin laittaa jonkinlaista kuvapostausta Sauna Open Airista, mutta en ole saanut niitä kuvia Prahastakaan vielä laitettua, joten pahoittelen viivästystä. Torstain jälkeen minulla alkaa loputon vapaus, joten sitten ehdin vaikka mitä. Ehkä.

6. kesäkuuta 2009

Laineilla keinui pieni lautta vain


Kun täällä kotomaassa on käyty vääntöä samansukupuolisten pariskuntien adoptio-oikeudesta, niin mitä tapahtuu samaan aikaan Saksassa? Bremenhavenin eläintarhassa elelevä homopingviinipariskunta on ottanut hoiviinsa hylätyn pingviininmunan. Z ja Vielpunkt (kuvassa) ovat hautoneet munaa ja nyt kasvattavat sitä pikkupingviiniä kuin omaansa!

"Pariskunta käyttäytyy aivan samalla tavoin kuin heteropariskunta tekisi. Kumpikin isä hoitaa tunnollisesti adoptiovauvaansa", eläintarhan tiedote kertoo.

In your face, Pentti Oinonen!!!


HS.fi

4. kesäkuuta 2009

Aina on mainio sää Saunoa

Oprahissa, jota en yleensä kylläkään katsele (niin varmaan), oli vieraana tänään amerikkalainen perhe, jossa miehellä oli kolme vaimoa. Olen ennenkin nähnyt ohjelmia, joissa haastatellaan esimerkiksi mormoniperheitä, joissa miehellä on monta vaimoa. Yhteen aikaanhan tuli se joku draamasarja Big Love, jossa miehellä oli monta vaimoa. Mietin vaan... Onko maapallolla sellaista kulttuuria, jossa naisella voisi olla monta miestä? Jossain alkuasukasheimoissa ehkä, mutta ikinä en ole telkkarissa nähty haastateltavan naista, jolla olisi monta aviomiestä. Miksi se on aina noin päin, että miehellä on monta naista? Sulattaisivatko miehet edes sen, että joutuvat jakamaan naisensa useamman miehen kesken? Noissa ohjelmissa ne jalkavaimot kyllä kertovat olevansa hyvin tyytyväisiä ja sinut tilanteen kanssa, minkä toki uskon, vaikka mieleen hiipiikin väkisin ajatuksia aivopesusta ja alista(/u)misesta. Minä itse en pystyisi ikinä sulattamaan sitä, että miehelläni olisi useampi vaimo. Enkä kyllä pystyisi myöskään olemaan useamman miehen kanssa yhtä aikaa. Yhdessäkin on toisinaan kestämistä.

Samassa jaksossa oli haastateltavana myös yksi nainen, jonka miehellä oli muistaakseni kahdeksan vaimoa ja yli viisikymmentä lasta. Tämä nainen oli paennut miehensä luota siinä vaiheessa kun hänen vanhin tyttärensä täytti 14, eli tuli naimaikään. Nainen suku äidin puolelta oli ollut monta sukupolvea polygamisissa avioliitoissa ja naiselle oltiin lapsesta pitäen kerrottu, miten muut ihmiset olivat pahoja ja hänet oltiin pidetty eristyksissä muista ja hyvin tarkassa valvonnassa jopa collegessa opiskellessaan. Vasta kun naisen yksi lapsista sairastui ja heidän täytyi viettää aikaa sairaalassa, oli tämä nainen huomannut ettei muut ihmiset olleetkaan vaarallisia, vaan yrittivät auttaa heitä, ja että oli muunkilaista elämää kuin heidän elämänsä. Tämä vain viitteenä tuohon aivopesuun, jonka mainitsin.


***

Täytyy muistaa tänään illalla ottaa säilöön niin paljon vettä kuin kykenen. Huomenna meillä on nimittäin vesikatko klo 8-16. Kiva kiva. Aamupesullakaan ei pysty käymään, ainakaan kovin hyvin. Toivottavasti sade edes vähän taukoaa huomenna, kun pitäisi lähteä Saunomaan. Voi olla, että saunon niin kovin koko viikonlopun, etten paljoa ehdi tänne kirjoitella.

Hyvää viikonloppua kaikille!

3. kesäkuuta 2009

Lasiseinä

Joskus vituttaa epäoikeudenmukaisuus niin, että tekisi mieli heittäytyä maahan ja päästää ilmoille pienet itkupotkuraivarit...

Näin tänään yhtä entistä työkaveria bussissa ja siinä matkan aikana jutskailtiin erinäisistä asioista. Minultahan meni se varma kesätyöpaikka alta tämän laman takia, kun ei voitu palkata ketään ulkopuolista. Minä olisin normaalitilanteessa lomittanut yhtä ihmistä kesän ajan ja osannut tehdä ne hommat vaikka unissani. Nyt tätä henkilöä hommattiin firman sisältä lomittamaan kaksi eri henkilöä, koska toinen osaa tehdä yhden osan hommista ja toinen jotenkuten ehkä toisen osan niistä hommista. Toinen lomittajista on nainen ja toinen mies. No, yllättäin, koska tämä mies joutuu omien hommiensa lisäksi tekemään myös muita hommia, eli juuri ne mitkä minä olisin voinut tehdä, onkin tälle miehelle nyt palkattu lomittaja firman ulkopuolelta. Sen sijaan, että oltaisiin palkattu yksi nainen (eli minut) ja kaikki olisivat tehneet niitä hommia mitkä osaavat, päätettiinkin sekottaa pakka oikein kunnolla ja palkata yksi mies, jolloin kukaan ei oikein kunnolla osaa niitä hommia mitä tekee kesällä. Toisin sanoen kyseinen firma ei säästänyt tässä kuviossa yhtään mitään, kuluja voisi arvella tulevan ehkä jopa tavallista enemmän. Kyseisessä firmassa useita vuosia työskennelleenä en mitenkään voi olla tekemättä tästä sukupuolikysymystä.

Kyllä, olen katkera.





Fuck you, fuck you very, very much... ♪♫

2. kesäkuuta 2009

Beige on mielentila


Kävin pussaamassa(* uuden muumipatsaan (kuvassa yllä) nenää.

Kaupungilla oli tänään valtavat määrät beigejä ihmisiä liikkellä. Hämeenpuistossa penkillä istui vanhahko beige mieshenkilö. Jäin odottelemaan liikennevaloihin ja hetken päästä se beige mies seisoi vierelläni. Kääntyessäni huomasinkin, että vanhahko beige mies istui yhä penkillä, joten vieressäni seisova beige mies olikin joku toinen aivan yhtä beige ihminen. Beiget ihmiset ovat niin beigejä, etteivät yleensä erotu millään tapaa taustasta. Ihmisjoukossa he ovat yhtä suurta beigeä massaa. Beigen ihmisen ei ole pakko pukeutua beigeen ollakseen beige, mutta yleensä he kyllä myös pukeutuvat beigeen. Beiget ihmiset ovat niitä, jotka järkyttyvät kun Salkkareissa räjähtää ja kun Kotikatukin on nykyisin ihan kamala. Beiget ihmiset kuuntelevat beigeä musiikkia beigessä kodissaan ja ajattelevat beigejä ajatuksia. Pahin painajaiseni olisi olla beige ihminen.

Kerran kuulin kiertotietä, että eräs ihminen oli sanonut yhden television säätiedottajan muistuttavan minua. Loukkaannuin tästä verisesti, koska kyseinen säätiedottaja oli juuri sellainen mitäänsanomaton beigen näköinen ihminen. Olin jo silloin taistellut vuosia henkilökohtaista beigeyttäni vastaan ja taistelu jatkuu. Voi tietysti olla, että olen aivan yhtä beige kuin se säätiedottajakin ja juuri sitä, mitä pahiten pelkään. Itseään kun on niin vaikea nähdä ulkopuolelta toisten silmin. Sisältä en ole beige, toivon että en ulkoakaan.


*) En mä sitä oikeasti pussannut. Sentään joku järki touhussa, kun ei tiiä mikä tahmatassu sitä on käynyt klähmimässä käpälillään.

1. kesäkuuta 2009

Näille nyt vaan on niin hauska nauraa


Vaikka otsikosta ei ihan heti uskoisi, niin uutisessa kerrotaan siitä, että Kylmäkoskella (Pirkanmaalla) pankin ryöstänyt tyyppi on saatu kiinni. Otsikosta tulee lähinnä mieleen hätäpaska. Siis että on ollut kauhea kiire saada se julkaistua, eikä mitenkään ole pystyny keksimään järjellistä suomenkielistä lausetta, joka kuvaisi uutisen sisältöä hiukan paremmin.

Tai ehkä tämä olikin toimittajan ovela tapa saada minut klikkaamaan linkkiä...