19. syyskuuta 2016

Vain elämää, ei sen enempää

Katselin eilen ensimmäisen jakson tämän uusimman tuotantokauden Vain Elämäätä ja ajattelin sanoa sanaseni näistä tähdistä.



  • Lauri Tähkä
Aloitetaan Tähkästä, koska ensimmäisessä jaksossa oli hänen päivänsä. Tähkään minulla on ollut vaihtelevainen suhtautuminen tässä vuosien varrella. Ensin fanitin Elonkerjuuta ja kävin pari kertaa heidän keikoillaan. Tokalla keikalla tosin tuli jo sellainen olo, että eiköhän tämä ole nähty, koska keikat olivat aika pitkälti yksi yhteen. Sen jälkeen tuli sitten sellainen suunnaton ärsytys. Viha olisi ehkä vähän liian vahva ilmaisu. Viime vuodet olen ollut sitten sellaisessa "ihan sama" -tilassa, eli Tähkä ei ole sen enempää kiinnostanut kuin ärsyttänytkään. Vähän aikaa sitten luin jonkun haastattelun, jossa Tähkä kertoi yksinhuoltaja-arjestaan, joka jollain tapaa nosti hänen arvostustaan minun silmissään (ei sillä, että meikäläisen arvostuksella olisi Tähkälle mitään merkitystä).

En ehtinyt katsoa Vain Elämäätä siis kuin vasta sunnuntaina, mutta jo lauantaina somessani alkoi näkyä merkkejä useammankin naispuolisen toverini näppäimistöltä, miten heidän suhtautumisensa Tähkään oli muuttunut. Positiivisempaan suuntaan siis. Ja ihan todella Tähkä vaikuttikin ohjelmassa symppikseltä ja aidolta ihmiseltä. Itse ainakin lämpenin Laurille aika paljon. Siis ihmisenä, silleen humaanilla tavalla. Tuntui aika pahalta, että tyypille oli tehty (en tiedä onko vieläkin) viharyhmiä Facebookiin. Sama koskee kaikkia julkisuuden henkilöitä. Artistin musiikista ei tarvitse tykätä, mutta henkilöön käyvä vihaaminen on aika sairasta. Henkisen kasvun paikka itsellenikin.

Lopuista tyypeistä sitten vähän lyhemmin:


  • Suvi Teräsniska
Suvin musiikki ei ole millään tavalla minun genreäni, eli en tykkää, mutta eilen ohjelmaa katsoessani kiinnitin huomiota siihen, miten tavattoman kaunis lauluääni Suvilla on. Tykkäsin! Suvi sai myös sympatiapisteitä handywoman taidoillaan ja muutenkin.


  • Mikko Kuustonen
Kuustosen tuotanto on minulle aika vierasta, mutta esim. Kaktusviinaa on yksi lallattelubiisejäni. Kesällä lallattelin Abrakadabraa ja minulle sanottiin että HYI ja vastasin, että voisi kai niitä huonompiakin biisejä olla. No, nää on näitä, makuasioita. Kuustonen on viime aikoina ollut joka toisessa ohjelmassa, mutta jotenkin siihen on kasvanut eikä se enää ärsytäkään. Vain Elämäässäkin Kuustonen on selvästi se, joka heittää vitsiläppää, kun muilla on herkkä hetki.


  • Chisu
Hmm, Chisusta minulla ei ole oikein mielipidettä noin ylipäänsä sen enempää kuin eilisen perusteellakaan. Lahjakas musiikintekijä, sen uskon. Ei toistaiseksi kutkuttele mitään aivoissani.


  • Mikael Gabriel
Mikael Gabrielia kohtaan olin etukäteen aika asenteellinen. En edelleenkään tiedä tyypin tuotantoa, paitsi ilmeisesti insertin perusteella sen biisin, missä kielletään herättämästä tai jotain. Kai niitä enemmänkin on kuullut, mutta ei tiedä kenen ne on, sitä samaa höttöä mitä muukin nuorisomusiikki. Myönnän ajatelleeni aika negsusti MG:n osallistumisesta tähän ohjelmaan, mutta ensimmäisen jakson perusteella tyyppi vaikuttikin aika symppikseltä ja osaa jopa laulaakin (toisin kuin vaikka J tai VG aiemmalla kaudella). Hänen päivästään voi tulla aika hauska, kun vanhat hipit viedään pois mukavuusalueeltaan.


  • Anna Puu
Anteeksi, mutta en tykkää. Anna Puussa närästää meikäläistä joku tosi pahasti. Olen kyllä valmis muuttamaan mielipiteeni ohjelman myötä, mutta Annan päivä pelottaa jo etukäteen, kun en oikein kovin hyvin siedä niitä biisejä. Se C'est la vie oli ihan kiva, mutta siitä eteenpäin homma on ollut alamäkeä. Tai siis ärsyttää ne kaikki säännöt rakkaudelle ja sinä halusit minut minut minut blaa blaa. Ensimmäinen jakso ei myöskään muuttanut mieltäni, sillä en tykännyt yhtään siitä Annan versiosta Suudellaan-biisistä. Mikä se särömikkihommelikin oli? (Vocoder, toim.huom.)


  • Hector
Henk.koht. tasolla luulen Hectorin päivän tulevan olemaan kaikista sykähdyttävin. Joskus vuosituhannen vaihteessa kuuntelin Hectoria paljonkin ja niihin biiseihin sisältyy aika paljon tunnelatausta ja muistoja. Mandoliinimies on yksi kauneimpia kappaleita ikinä. Hectorin folkahtava veto Tähkän biisistäkin oli kaunista kuultavaa. Ammattimies mikä ammattimies. En tiedä onko Hector jopa vähän aliarvostettu muusikko? Ehkä, en tiedä.



Vain Elämäässä ärsyttää se itkulla mässäily, varsinkin siis mediassa tätä tehdään, mutta silloin kun se on aitoa, kuten Tähkän tapauksessa eilen, niin se on ihan ok. Itse en ole mikään itkijänainen enkä aina oikein jaksa sellaista loputonta herkkyyttä, mutta näin vanhemmiten olen alkanut pehmetä. Musiikki koskettaa ja saatan jopa ymmärtää sen, miten artisti liikuttuu omasta tuotannostaan, jos on siihen sydänverensä vuodattanut. Mutta sitä en jaksa, jos se tuntuu teennäiseltä ja sitä oikein hakemalla haetaan ja zoomataan kameraa siihen silmäkulmaan, että no, no, joko se itkee?! Mutta kaiken kaikkiaan ihan kiva ohjelmakonsepti, varsinkin tallennuksena katsottuna, kun voi pikakelata huonompien kohtien ylitse.

Onneksi lukijakuntani on niin minimaalinen jo valmiiksi, ettei täältä kovin moni voi enää lähteä ovet paukkuen vaikka kirjoitinkin näin pitkän jaarituksen jostain televisio-ohjelmasta, jota ei ehkä edes ole kovin trendikästä seurata. Toista se oli silloin joskus, kun kerran mainitsin katselleeni Big Brotheria...


Ps. Seuraavaksi varmaan kirjoitan pitkän ja polveilevan raportin Bull vs. Vertti -ohjelmasta, joka alkaa TÄNÄÄN! Sitä olen odottanut kuukausia! Tai ei, ei minun tarvitse kirjoittaa pitkää kirjoitusta siitä, voin tiivistää sen jo etukäteen neljään sanaan: Vertti on niin kuuma! Ja hauska. No siinä tuli jo kuusi sanaa.

6 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Mä en ole katsonut yhtään jaksoa VainElämäätä yhdeltäkään kaudelta. Jotenkin ällötti se kaikki kohkaus joka hemmetin jakson jälkeen silloin alussa ja nyt tuntuu, että se on kaikki vaan toiston toistoa. Kuten just se itkeminenkin!

Kun joku 'uskalsi' vapautua ja avautua ja näyttää sen 'herkän' puolen itsestään silloin alussa ja sai siitä hitonmoiset lööpit aikaan, niin sen jälkeen on jokaisen ollut pakko nipistää itseään vaikka pallista salaa pöydän alla, mutta kyynel on pitänyt pystyä tiristämään tai leimautuu tympeäksi ja kylmäksi tyypiksi. Plaaaaah ja niin pois päin.

Mutta kiva lukea, mitä muut ovat mieltä. :)

Tiina kirjoitti...

Joo, mä oon kyllä aika pitkälti samaa mieltä. Pitää vaan ignorata se kohkaus, jos haluaa katsella tota sarjaa. Joku tuotantokausi tuossa välissä oli jotenkin vaivaannuttava eikä kovin kiinnostava, mutta muistaakseni viime kausi oli taas ihan kiva.
Viime tuotantokaudella niillä taisi olla joku vedonlyöntikin siitä, että joutuu maksamaan jotain, jos rupeaa itkemään, ja vähemmän siellä sitten kukaan vetistelikään. Mikä teki kaudesta vähemmän vaivaannuttavan.

Saas nähdä miten tämän kauden kanssa käy. Onneks ei oo pakko kattoo, jos alkaa ahistaa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Haha, täällä ainakin yksi pitkäaikainen lukija joka luki sitten joka sanan vaikka en edes tunnista näitä henkilöitä (no ehkä Hectorin ja Kuustosen) saatika ole nähnyt ohjelmaa kun olen asunut n. sata vuotta ulkomailla. Tulin vain sanomaan että kiva kun olet linjoilla, ja kirjoita taas! Kuten sanoin, sama mistä, minä luen.

Tiina kirjoitti...

Kiva hei, kiitos!
Mä en edes tiedä miksi koin tarvetta sanoa mielipiteeni näistä tyypeistä, mutta tulipahan edes jotain sisältöä blogiin... :D

Veela kirjoitti...

En ole vielä tänä vuonna saanut aikaiseksi katsoa näitä jaksoja. Nyt mietin, että pitäisiköhän, koska tuollahan on tosi monta ihmistä, jotka saattaisivat jollain tapaa ärsyttää minua kovin makeasti, ja sitten voisin huokailla rasittuneesti ja tuntea sosiaalista ylemmyyttä, koska en ole niin epäaito kuin tuo formaatti. Tunnen houkutusta.

kiintiömies kirjoitti...

Juu, ei kiinnosta katsoa tämmöistä tunnepornoa. Puuhastelevatko nuo tuossa ohjelmassa jotain? Juu ei. Edes tuo musiikki ei kiinnosta. Ainoa minulle mielenkiintoinen asia ohjelmassa on se, että voi nähdä, minkälaisia henkilöitä nuo "oikeasti" ovat ja sekään ei kiinnosta läheskään kaikista.

Nyt tietysti herää kysymys, miksi ylipäätään kommentoin. Kieltämättä ihmetyttää itseänikin.