generated by sloganizer.net

5. lokakuuta 2016

Ollaan vaan ihan au naturel

Luin Imagesta tämän jutun. Jos et jaksa klikata auki, niin siinä on puhetta naisten meikittömien ja meikattujen kuvien julkaisemisesta. Pähkinänkuoressa siis Anna Abreu oli julkaissut itsestään meikittömän kuvan, koska se on ok, ja bloggaaja on julkaissut itsestään meikatun kuvan, koska sekin on ok. Bloggaajalla on joku pointti siitä, miksi Annan näkemys ei välttämättä ole ok. No lukekaa tuo juttu. Olen sen kanssa sekä samaa että eri mieltä.

Rupesin miettimään tätä meikkaamisasiaa. Minähän meikkaan äärimmäisen harvoin. Tänä vuonna olen meikannut ehkä kolme kertaa. Viimeisin niistä viime lauantaina. Lopputulos oli se, että koko illan minulla oli epämukava olo, koska silmässäni hiersi jotain, ja sunnuntaina silmiäni kutisi ja kirvelsi. Osasyyllinen varmasti oli se, että ripsivärini on liian vanhaa, joten se varisi silmiini, ja pitäisi ostaa uusi. Osittain varmaan myös siksi, että silmäni ovat tottuneet olemaan au naturel.

Tunteeni meikkaamista kohtaan ovat siis ristiriitaiset. Toisaalta olen kateellinen niille naisille, jotka jaksavat laittaa naamansa nätiksi ja näyttävät hyvältä. Toisaalta taas mietin, että miksi minun tarvitsisi meikata, kun ei miestenkään tarvitse. (Toki jotkut miehet meikkaavat, mikä on sekin ihan ok, mutta jos ajatellaan nyt vain näitä ah niin perinteisiä sukupuolirooleja).

Eilen kiinnitin kaupassa huomiota nuoreen (n. 30 v) pariskuntaan, joka näytti jotenkin tosi epäsuhtaiselta, koska pariskunnan nainen oli viimeisen päälle laitettu, mies ei. Naisella oli kulmakarvat piirretty hyvin vahvasti, varmasti tekoripset laitettuna ja iho mielestäni täysin luonnottaman tummaksi puleerattu jne. Mies taas oli ihan kuin suoraan jostain raksalta tullut (ja saattoi ollakin, mistä minä tiedän), tukka epäsiistillä ponnarilla ja tuskin minkäänlaisia kauneudenhoitotoimenpiteitä kasvoihin suoritettu koskaan. Tunnistin naisen jollain tasolla ja tiedän hänen olevan kauneudenhoitoalalla töissä, joten siinä mielessä ymmärrän laittautumisen, mutta minun makuuni hän oli aivan liian meikattu. Jos se kuitenkin tekee hänet onnelliseksi, niin se on aivan ok. Pariskunnan kontrasti vain herätti huomioni.

Opiskeluaikoina minulla oli koulukaveri, joka suhtautui meikkaamiseen niinkin radikaalisti, että hän julisti jokaisen meikkaavan naisen olevan ruma. Ei kovin kiva asenne tuokaan. Sitten taas toinen ääripää ovat ne naiset, jotka eivät voi edes saunan jälkeen hetkeä esiintyä omana luonnollisena saunapuhtaana itsenään, vaikka oikeasti ovat kauniita myös ihan sellaisenaan.

Taannoin keskustelin jostain työhaastatteluihin liittyvästä (ilmeisesti siitä, etten taaskaan ollut tullut valituksi) yhden miespuolisen toverini kanssa ja hän kommentoi, että minun pitäisi panostaa ulkonäkööni ennen työhaastattelua. Siis käydä jossain kauneushoitolatyyppisessä paikassa, laittaa tekoripset ja ties mitä. Teki mieleni vedellä pitkin korvia tyyppiä. Siis ensinnäkin, millä rahalla? Ja toisennakin, miksi helvetissä? Moniko mies tulee valituksi työhön sen takia, että käynyt puunaamassa naamansa kuosiin edellisenä päivänä? Tuskin kovinkaan moni. En tiedä haluaisinko edes töihin firmaan, johon minut on valittu naamani eikä osaamiseni perusteella. Totta kai meikkaan työhaastatteluun (tässäkin: miksi totta kai?) ja laitan siistit vaatteet jne. mutta että ennen jokaista työhaastattelua kävisin jossain maksamassa naamani restauroinnista? Ei kiitos.

Vaikka olenkin tosi sinut oman itseni kanssa ja ilmeisesti itsetuntoni on ihan kohdallaan, niin en silti voi välttyä myös päinvastaisilta tunteilta. Kuten tuolla Imagen juttussakin joku kommentoi: "En meikkaa, koska musta se ei kaunista mua, on luonnotonta, vie aikaa ja rahaa ja luonnonvaroja … mut useimmiten tuntuu että pitäis, että on vaan liian ruma kaikkien meikattujen keskellä, näyttää väsyneeltä ja jotenki epätehokkaalta." Tajuan tuon täysin. Tunnen itseni usein niin vanhaksi, väsyneeksi, rumaksi ja rupsahtaneeksi laitetumpien naisten rinnalla. Silti tuntuu, että kelpaan — jopa miehille — ihan tällaisenaan. Tai jos en kelpaa, niin saan sitten olla kelpaamatta.

Olen joskus miettinytkin, että kuntosalilta olisi varmaan otollisinta pokata itselleen mies, niin ei tulisi sitten aamulla mitään yllätyksiä, kun siitä vierestä ei herääkään se viimeisen päälle puleerattu ja kukkasilta tuoksuva keijukainen. Siellä kun minut näkee trikoissa punaisena ja hikisenä ja meikittömänä, niin sen jälkeen ei voi yllättyä kuin positiivisesti.

Vai onko tämä enemmän naisten juttu eikä miehiä niin paljoa edes kiinnosta naisten meikkaaminen?


Ps. Tästä voisi jatkaa vaahtoamista vaikka kuinka pitkään ja lisätä vielä se aspekti, että miksi kauniilta näyttäminen ylipäänsä tuntuu olevan naisen pääominaisuus, oli sitten meikattu tai meikitön? Usein vasta toisena tulee se, mitä nainen tekee. Mediassa (myös sosiaalisessa) nyt ainakin. Tuolla Abreun Instagram-kuvan kommenteissakin esiintyy pääasiassa kaksi teemaa: 1) olet niin kaunis noinkin ja 2) helppohan se on noin kauniin ihmisen sanoa, että kelpaa tuollaisenaan. Ei noin.

11 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Niin.... mä luin tuon samaisin jutun jo aiemmin ja en oikein tiedä mitä mieltä olen. Itsehän meikkaan silloin kun huvittaa ja jaksan. Välillä paljonkin, välillä en ollenkaan. Meikkaaminen on kivaa, koska samanlaista maalaamistahan se on kuin muukin maalaaminen, ja maalaaminen on kivaa. Toisaalta en jaksa ottaa paineita siitä, että joka roskapussin viennillä olisi pakkelit naamassa. Jos olisin tarpeeksi viitseliäs, käyttäisin aina punaista huulipunaa. No, en ole, joten käytän sitä ehkä kerran kuussa...

Tämä on vähän vaikea asia. Toisaalta kukin tehköön miten itse tahtoo. Toisaalta taas on hirveää, miten vahva se länsimainen kauneusihanne on ja kuinka paljon se kaikkeen vaikuttaa, vaikka mitä sanottaisiin.

Että en mä tiedä mitä mieltä mä tästä(kään) olen. :)

Tiina kirjoitti...

Ymmärrän ihan täysin. :)

Mä taas en ole koskaan osannut käyttää huulipunaa. Olis varmaan kiva jos osais, mutta... aina se on yhtä epämukavaa. Huulet kuivuu ja on outo olo ja sit se puna lähtee heti pois.

Ohari kirjoitti...

En jaksa lukea noita linkkaamiasi juttuja, mutta tämä tässä on hyvä kirjoitus! Samaa mieltä! Olen aika ärsyyntynyt jatkuvaan naisten ulkonäön kommentointiin mitä kummallisimmissa asiayhteyksissä. Ja muihinkin naisiin liitettyihiin samantapaisiin järjettömiin vaatimuksiin. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidenttivaalien eräs kommentointi: "Clintonin pitäisi osoittaa pehmeyttä [on antanut itsestään kovan vaikutelman]". Kukaan ei tule vaatimaan, että miespuolisen kandidaatin pitäisi osoittaa pehmeyttä! Ja kuinka usein puhutaan Hilarysta ja Trumpista? Prkl. Kostoksi puhun Clintonista ja Donaldista. Okei, tämä lähti vähän tangentin suuntaan, mutta ehkä etäinen pointti tuli selväksi. Kaupan päälle vielä kuitenkin omakohtainen kasvutarina:

Lähdin päivänä muutamana kesken työkiireiden lounaalle. Koska teen töitä kotona, olin varmasti vähän homssuinen: tukka sojotti, vaatteet mitä sattuu eikä meikkiä. Lounaspaikassa randommies tuijotti pitkään ja oikein päästä varpaisiin. Happamasta ilmeestä luin*, että saisit sinäkin vähän tällätä. Vilkaisin ukkoa ja huomaisin ajattelevani ystävällisesti, että "sori vaan, minua ei kyllä kiinnosta vittujakaan, mitä mieltä sinä musta olet." Ah, tuli lämmin ja kiva olo :-)

*) Saatoin lukea väärinkin. Mutta tuskin.

Tiina kirjoitti...

Ja joo! Mikä ärsyttää aivan suunnattomasti! Se, kun jotenkin pidetään, että nainen "huolehtii itsestään" meikkaamalla ja puunaamalla. Aivan niin kuin se meikitön nainen ei huolehtisi itsestään. Voi luoja.

Mutta joo, mulla kanssa suurin osa elämästä menee ton "ei kiinnosta vittujakaan" -teeman parissa. Eli sinällään en kovin usein edes muista, että olen meikitön ja moni muu ei, mutta joskus tulee sitten tämmöisiä juttuja, jotka palauttaa asian mieleen.

Joku päivä just katselin jotain amerikkalaista talkshow-tyyppistä ohjelmaa, jossa näytettiin pätkää Clintonin ja Trumpin väittelystä. Siinä kiinnitettiin huomiota siihen, miten Trumpia ärsytti aivan sairaasti, kun Clinton kutsui häntä toistuvasti Donaldiksi (ja luultavasti ihan tahallaan ärsyttääkseen). Koska onhan se nyt kauheata kun kutsutaan OMALLA NIMELLÄ! :D

Ana kirjoitti...

Hyvä juttu. Pohdittua kamaa!

Kirsikka "Meikkaaminen on kivaa, koska samanlaista maalaamistahan se on kuin muukin maalaaminen" no mulla on pitkälti samaa, on vaan niin KIVAA laittaa edes naamaa kun ei muuten tule enää piirreltyä eikä maalailtua. Koska olen blondi, meikkaamisesta on selkeesti myös se hyöty, että piirteet erottuu paremmin ja naama on ikäänkuin kokonaisempi. Eli peilikuva miellyttää itteekin paremmin, kun on muutakin kuin vaalea läikkä ja sit tukka siinä ympärillä :-D

Mutta en hittovie meikkaa roskisreissulle, kauppaan, enkä sairaana enkä muutenkaan jonsei siltä tunnu. Nyt kun oon ollut saikulla pitkään, laitan kosteusvoiteen ja värjäilen kulmakarvat ja ripset lähinnä jos meen kaupungille tai duunikavereita tapaamaan. Se on hyvin vähäistä laittoa se. Sen verran että tunnistavat :)

kiintiömies kirjoitti...

Tämä voi olla aika pinnallista, mutta henk.koht. haluan kyllä nähdä toisen ilman mitään meikkejä ennen kuin voin katsoa kyseessä olevan mitään vakavaa. Yleensä kuitenkin kiinnostaa meikkejä enemmän se ihminen siellä alla. Harhaanjohtava mainonta on jo ihan tarpeeksi ikävää pelkissä esineissäkin. Samalla tavalla kiinnostaa se todellinen ulkonäkö kuin todellinen, arkipäiväinen luonnekin.

Eikös juuri ollut joku uutinen siitä, kun uusi aviomies pettyi pahasti nähdessään tuoreen vaimonsa ensi kertaa ilman meikkiä? Olisiko halunnut ihan eroa?

Tiina kirjoitti...

Ana, mä en ole ikinä löytänyt siitä hommasta sitä kivuutta. Ja sitä paitsi mulla on niin tummat ripset ja kulmakarvat valmiiksi (sekä raskaat yläluomet), että mulle on sanottu, ettei musta edes huomaa onko mulla meikkiä vai ei. :'( :D

Kiintiömies, no en mä tiedä onko se pinnallista jos haluaa nähdä miltä toinen _oikeasti_ näyttää. Mulla on ainakin se ongelma vahvasti meikkaavien miesten suhteen (ovat siis yleensä jonkun sortin rokkareita), että musta tuntuu etten mä näe miltä he oikeasti näyttävät. Ei tavallaan pysty muodostumaan mitään mielipidettä toisen ulkonäöstä, jos se on paksun pakkelin alla. Voisin kuvitella, että myös miehet haluavat nähdä miltä naiset (näin heteronormatiivisesti ajatellen) näyttävät oikeasti.
Vähän kyllä ihmettelen parisuhdetta, jos a) mies ei ole ennen häitä nähnyt naista ilman meikkiä ja b) se päättyy avioeroon toisen ulkonäön vuoksi. Kuulostaa siltä, että jotain on alun alkaenkin ollut vinksallaan ja pahasti...

Anonyymi kirjoitti...

Oletteko koskaan lukeneet Kanta.fistä, mitä terkat, hoitsut ja lääkärit ovat teistä sinne kirjanneet? Todella moni nainen on kertonut ulkonäköään kommentoidun. Uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa omia tietojani. Mulla on siellä pari rokotusta, suuhygienisti ja yleislääkärikeikka korvatulehduksen takia, ja kyllä, on kirjattu mm. klassikko "ei meikkiä, olemus huolittelematon". Kun otin tämän puheeksi töissä, naispuolinen työkaveri kertoi, että hän saa näitä päin naamaakin. Absurdeimmalta kuulosti synnytyksen jälkitarkastus, jossa terveyskeskuslääkäri oli sättinyt "liian pitkistä" alapään karvoista.

Säälin kovasti kaikkia lääkäreitä ym., jotka joutuvat työssään kohtaamaan meikittömiä karvaisia naisia. :(

:D

PS Ihana lukea pitkästä aikaa Tiinaa ja suakin tuossa yllä, Ohari! Ootte best. Tälleen syystalvella pikku hehkuviinikopsuissa sitä aina muistelee haikeana parhaita blogeja. Minh on lopettanut, Kaura suru kyllä multa hukkunut, Lostis myös... Te onneksi olemassa. Loistavia kirjoittajia, kiitos!

Tiina kirjoitti...

Apua hei, mä en edes ollut tietoinen tommoisesta kanta.fi:stä ennen! Kirjauduin sinne, mutta en löytänyt sieltä mitään tämän vuoden juttuja vanhempaa eikä niissä ollut mitään shokeeraavaa. Lähes petyin. :D

Mä olen kyllä monesti gynelle mennessäni miettinyt tota sheivaamishommelia, että a) olisiko se kohteliasta sheivata häntä varten vai b) pitääkö hän minua ihan lutkana jos olen sheivannut? Jotenkin kuitenkin olen ajatellut, että gynet näkee niin monenlaista, ettei niitä kiinnosta. Mutta jotakin on näköjään kiinnostanut...

Kiitos kehuista, olis kyllä kiva kirjoitella useamminkin, mutta jotenkin sitä on ainakin nyt vähän tämmöinen hiljaisempi kausi. Oma elämäkin on silleen seesteistä, ettei tästä saa mitään sosiaalipornoakaan revittyä. Vaikka äkkiäkös ne tilanteet muuttuu. ;) :D

Ohari kirjoitti...

Jee, pakko tulla vielä avautumaan: olen miettinyt tuota gyneasiaa myös, siis että pitääkö vai eikö pidä sheivata. Olen päätynyt siihen, että ei pidä. Gyneni on minuakin vanhempi nainen, ja jostain kumman syystä mulle on hyvin tärkeää, ettei hän pidä mua ainakaan minään hepsankeikkana. Karvaisena on siis jotenkin jos ei nyt ihan katu- niin ainakin gyneuskottava.

Emmäätiä. Kaikkea sitä näköjään voi ihminen miettiä. Eh.

kiintiömies kirjoitti...

No, siis onhan se ihan rehellisesti sanottuna pinnallista, jos haluaa nähdä, miltä joku toinen "oikeasti" näyttää, koska se on puhtaasti ulkonäkökeskeistä. Käsittääkseni ainoa ei-pinnallinen syy on terveys ja geenit ja se on ihan pirun kaukaa haettua, vaikka onkin puhdasta biologiaa.
Ja mitä edes on "oikeasti"? Jos joku ei ole koskaan ilman meikkejä, se "oikea" ulkonäkö ja persoonahan on tavallaan juuri se meikillinen.