17. elokuuta 2008

Koskaan ei voi tietää...

Häiriköin tuossa päivällä naapureideni(* lepopäivän pyhittämistä ja imuroin tämän kämpän. Siirsin sohvaa, luonnollisesti, jotta voisin imuroida sen takaa myöskin. Siellä oli jotain, jota pidin ensin vain isona roskana. Hiukan ihmettelin mikä on niin iso roska, kunnes tajusin, että sillä taitaa olla jalat. Lähemmän tarkastelun jälkeen tulin tulokseen, että kyseessä on jonkinlainen koppakuoriainen. Entinen koppakuoriainen. Onneksi se oli eloton, muuten olisin saattanut kiljahtaa tai jotain.



Aika ällö ja iso. Valitettavasti en tajunnut mitata sitä tai laittaa sen viereen kuvaan mitään, mistä mittasuhteen voisi hahmottaa. Mutta voin kertoa, että se oli aika ällö ja iso. Mutta kauniita värisävyjä kuoressa kuitenkin.


Olisikohan pitänyt pitää sille arvoisensa hautajaiset, ettei minua seuraa nyt joku paha karma, kun heitin sen vaan roskikseen?

Kuvat saa klikkaamalla isommiksi. Suosittelen klikkaamaan.


*) Mietin pitkään, että onko sanan oikea muoto "naapureideni", "naapureitteni" vai "naapurieni". Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän olin varma enää oikeasta vaihtoehdosta. Kuka tietää. Vaikeaa tämä suomen kieli!

8 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Näyttäisi olevan kultakuoriainen. Melko suurikokoinen, mutta kaunis, hyönteiseksi ainakin.

Luulenpa, että kaikki versiot naapureista ovat yhtä oikeita. ;)

Tiina kirjoitti...

Googlasin kultakuoriaista ja tuo ei ehkä ollut yhtä leveä... Mutta saattaa se ollakin kultakuoriainen, enpä noita tunne. :)

Liikaa vaihtoehtoja naapureille!

ZahirLife kirjoitti...

Kauneutta löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista :)

..suomenkielessä noita jänniä taivutusjuttuja.. koetappa taivuttaa sana enkeli samalla tavalla kuin tuo naapuri. Tulee vielä jokunen taivutusvaihtoehto lisää :D

Tiina kirjoitti...

Totta. :)

Joo, siis enkelien, enkelten, enkeleitten, enkeleiden... onko vielä lisää... :D

Riikkis kirjoitti...

Ihana avara luonto!

Minä vuosi sitten ihmettelin, että onpa iso pölypallo olkkarin lattialla ja vielä juokseekin...

Tarkempi tutkiskelu osoitti, että juokseehan se, kun se on hiiri! Pikkuinen metsähiiri oli löynnyt tiensä parvekkeen ovesta sisälle.

Sit kun olin hentomielinen ja ajattelin, etten nuiji sitä vaan yritän varovasti ohjata sen takaisin ulos, niin sepä karkasi minulta. Juoksi pitkin seiniä ja lopuksi akvaariolipaston taakse piiloon. Ja sitä lipastoa akvaarioineen ei niin vaan siirretä.

Jätin sitten oven auki kun läksin asioille ja toivoin hiirulaisen löytävän tiensä ulos. Ei ole toista kertaa vastaan tullut...

Mimmu kirjoitti...

HYI! YÖK! Mä inhoan öttiäisiä, kuolleinakin!!!!!

Tintti kirjoitti...

Onnex ei ollu isompi: http://www.youtube.com/watch?v=sOEsev0hGV0 . !!

Tiina kirjoitti...

Riikkis, ihana, juokseva pölypallo! :D :D :D
No, onneksi tuo osasi sitten omin neuvoin ulos, niin ei tarvinut turvautua pakottamiseen.

Mimmu, no kyllähän tuo vähän aiheutti inhon väristyksiä mussakin. Ihme sinänsä kyllä, kun mä olen näin iso ja se oli noin pieni.

Tintti, ah hah haa! Aivan huippu video! :D :D :D