generated by sloganizer.net

18. marraskuuta 2012

I've got nothing to do today but smile

Olen viime päivinä ollut tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa. Olen jokaisen kanssa vetänyt saman rutiinin lävitse ja huomannut, miten jokaisella ihmisellä on omat pikku omituisuutensa ja vajavaisuutensa. Mutta pelkästään positiivisella tavalla. Epätäydellisyys tekee ihmisestä särmikkäämmän.

Yksi tapaamistani tyypeistä oli keskivertoa iloisempi mieshenkilö. Koko tapaamisen ajan hän hymyili suupielet korvissa. Hän oli kerrassaan ihastuttava tapaus. Olisin varmasti suostunut hänen vaimokseen, tai ainakin treffeille siinä paikassa, jos hän vain olisi pyytänyt. Ja aivan pelkän hymyn takia. Todennäköisesti emme tapaa enää koskaan eikä kyseessä edes ole mikään ihastuminen, mutta syvän vaikutuksen hän kuitenkin teki minuun.

On ollut jännä huomata, miten suurin osa ihmisistä onkin ihan tavallisia, hyviä ja kivoja ihmisiä. Tätä ahaa-elämystä on varmaankin vähän vaikea selittää muille, kuulostamatta aivan yksinkertaiselta. En ole siis tähänkään asti kuvitellut, että kaikki ihmiset olisivat pahoja. Mutta voi että, miten tykkäänkään aidosti positiivisista ja sydämellisistä ihmisistä tämän kaiken kyynsisyyden ja jatkuvan oikeassa olemisen keskellä.

Ja ei, älkää huoliko, en ole vielä niin epätoivoinen, että olisin alkanut harjoittaa sitä maailman vanhinta ammattia.

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tuo on sellainen havainto, että se ilahduttaa joka kerta yhtä paljon. Mikä taas on aika kamalaa, on se, että kun jollekin alkaa selittää asiaa, itse ensimmäiseksi tulee ajatelleeksi,että kuulostaa urpolta.
Kyynisyys, pätemisen tarpeessa olevat ihmiset ja jopa sarkasmi (niin usein kuin se omaan nauruhermoon osuukin) alkavat väsyttää pidemmän päälle, ja sen vastapainoksi tarvitaan aitoa sydämellisyyttä.

Tajusin siis oikein hyvin, mistä tässä puhut. Enkä olisi pitänyt yksinkertaisena, vaikket olisi asiaa korjannut jo ennen kuin olisi tullut mieleenkään :)

Tiina kirjoitti...

Mäkin kyllä tykkään sarkastisesta huumorista hyvinkin usein, mutta tajuan kyllä just mitä tarkoitat. Ehkä sitäkin on eritasoista. Harmittomampaa ja sitten sellasta pidemmän päälle väsyttävää.

Toisaalta rasitan kyllä toisinaan itsekin itseäni aika paljon enkä tosiaankaan ole noista "synneistä" vapaa, mutta jotenkin sitä toivoisi, että osaisi säilyttää itsessään sellaisen sydämellisyydenkin.

Kiva kun joku tajusi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni se pätemisen tarve on tärkeää, sekä älykkyys. Kaikkihan osaavat hymyillä, ei siinä mitään erikoista ole. Jos kyselet vaikka osaako joku ratkaista integraaliyhtälöitä (mikä on hieman kinkkisempi tapaus kun pelkkä integroiminen), niin kiinnostukseni herää heti sellaisiin naisiin. Tai jos vaikkapa joku esittää ratkaisun siihen miten elää vaikka 200-vuotiaaksi (ei ole niin vaikeaa kuin luulisi).

Carl Gausskin sai opettajan haavin lähes auki, kun hän kymmenenvuotiaana tajusi oitis, että esim. summa 1+2+3+4...+100 voidaan yksinkertaisesti laskea näin:
1 + 100 = 101
2 + 99 = 101
3 + 98 = 101
...
50+ 51 = 101

Josta sitten saamme 50*101 = 5050. Muut oppilaat joutuivat laskemaan summan termi kerrallaan, aika vaivalloista käsin, ja monet tekivätkin tuossa virheitä.

Niin, että kyllä minä ainakin näin miehenä arvostan sitä että nainen osaa jotakin syvällisesti, on älykäs, ja haluaa jakaa tietonsa muidenkin kanssa.

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, asia selvä. Emme ehkä puhu ihan samasta asiasta.

Tiina kirjoitti...

Pakko lainata tähän kohtaan Bertrand Russellia:
"The fundamental cause of the trouble is that in the modern world the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt."