3. helmikuuta 2010

Järki lähtee, piipaa piipaa

Niin paljon muistettavaa ja niin vähän aivokapasiteettia. Olen ruvennut nykyään kirjoittelemaan itselleni "to do" -listoja ihan vähäpätöisen pienistäkin asioista, joita täytyy muistaa tehdä. Toistaiseksi en ole kirjoittanut listaan mitään ruumiintoimintoihin liittyviä juttuja, vaikka "syö" ja "nuku" olisi ehkä ihan asiallista olla mukana listalla, sen verran vähiin ne ovat viime aikoina jääneet. Tai ainakin myöhään. Kello on nyt kahdeksan illalla, enkä ole aamupalan jälkeen ehtinyt tai jaksanut syödä mitään, mutta teen sen ihan kohta. Ja nukkumaan menen varmaan joskus kahden aikaan yöllä taas, vaikka huomenna pitäisi olla palaverissa jo klo 8.

Ostin maanantaina uuden sängyn itselleni, vanha kun on pituussuunnassa liian iso pieneen alkoviini, joten olen muutosta asti joutunut turhautumaan siihen, että se on sijoitettuna poikittain ja ihan väärin. Sovin tänään kuljetusliikkeen kanssa aikaa sängyn kotiinkuljetukselle, niin onnistuin hetken aikaa sinnikkäästi väittämään perjantain olevan jo huomenna. Kunnes tajusin, että tänään onkin vasta keskiviikko. Enkä silti yhtään tiedä mitä tapahtui maanantaille ja tiistaille. Miten aika voi mennä näin kauheaa vauhtia?

Lähdin tänään iltapäivällä yhteen palaveriin. Pukeuduin kotona, kuten usein tapana on, ja tarvoin hangessa palaverin paikkaan. Riisuin siellä takin päältäni ja menin vessaan. Siinä käsiä pestessäni huomasin peilistä, että kyljessäni sojotti kummallisesti joku omituinen lappu. Tutkailin hetken tilannetta ja huomasin pukeneeni neulehupparini väärin päin päälleni. Onneksi olin vessassa ja saatoin nopeasti pukea sen oikein päin päälleni, joten vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Joudun nykyisin myös monesti tarkastamaan ulos lähtiessäni, että olen muistanut pukea farkut jalkaan. Kertaakaan en ole oikeasti lähtenyt ilman housuja ulos, mutta melkein joka kerta tulee tunne, etten ole asiasta aivan varma ja joudun kurkkaamaan nilkkoihini.

Odotan todella kovasti, että tämä ja ensi viikko ovat ohitse, niin sitten minun ei tarvitse enää muistaa ja ehtiä ja osata niin paljon asioita. Tai ainakaan sillä ei ole niin kovasti väliä, vaikka en muistaisi tai ehtisi tai osaisi jotain. Sitten aion syödä kunnolla. Ja nukkua. Uudessa sängyssä. Ah.


Ps. Valokuvatorstai palaa tauolta ensi yönä. Olkaa kärppänä paikalla!

8 kommenttia:

Riikkis kirjoitti...

Ihan tällei lonkalta sanoisin, että kuulostaa sterssiltä.

Alcinoe kirjoitti...

Mulla on ollut viime aikoina ongelmia hiusten kanssa. Olen muutaman viikon sisällä huomannut työpaikan vessassa, että päästäni on törröttänyt hyvä valikoima värikyniä ja toisella kertaa olin jättänyt huvikseni solmimani pampulanyssäkät päähäni.On erittäin vaikea selittää itselleen, miten näin pääsee käymään jo heti aamusta, mutta sitä olen siunaillut, ettei vielä ole tarvinnut selitellä muille. Sekin aika varmasti on jo ihan nurkan takana.

Aimo kirjoitti...

Hups, hupparin pukeminen väärinpäin vaatii jo erityistä lahjakkuutta. Mä nimittäin kuvittelen sen hupun sun leuan alle ;)

Tiina kirjoitti...

Riikkis, joo mä luulen kanssa, että nyt on pieni stressi. Mutta tän pitäis helpottaa parin viikon päästä, kun pääsen yhdestä hommelista eroon.

Alccis, haha, mulla ei sentään vielä ole sojottanut värikyniä hiuksista. :D

Aimo, no ei sentään NOIN päin. :D Oliskohan "nurinpäin" ollut oikeammin sanottu. Saumat siis vaan ulkopuolella. :D

Anonyymi kirjoitti...

Ei huolta, sähän olet ihan hyvässä vedossa vielä. Mä jo kerran unohdin pukea housut jalkaan lähtiessäni koiran kanssa lenkille. Puolessa välissä matkaa ihmettelin, kun viima käy niin pahasti jalkoihin. Sukkahousut ei paljoa tuulta pidä. Tulipahan sekin todistetuksi.

-Euggis-

Anonyymi kirjoitti...

"sitä olen siunaillut, ettei vielä ole tarvinnut selitellä muille. Sekin aika varmasti on jo ihan nurkan takana."

En olisi siitä niin varma.
Voinet kuitenkin lohduttautua sillä, ettei enää tarvitse selitellä.

ar kirjoitti...

mä ihmettelin yks ilta töissä työkaverille, kun tuntuu housut jotenkin oudolta päällä ja totesin hieman myöhemmin, että oho, johtuupi muuten siitä, että unohdin pukea pikkuhousut.
käyn kaupassakin nykyään kommandona ja kotona tulee melkein koko ajan oltua ilman alusvaatteita tai siis lähinnä jossain legginseissä vapaasti, etten ollut aluksi edes tottuneena huomannut..

DorianK kirjoitti...

To do -listat ovat mitä mainioimpia paitsi denem... mend... - no, mikä tahansa se nyt taas olikaan - hoitoon, myös sikäli, että niistä näkee asioissa edistymisen.

Tuonkin päivän listassa olisi/on kauniisti "sovi kuljetusliikkeen kanssa sängyn kotiinkuljetuksesta" yliviivattuna ja moinen ahkeruus kyllä karkottaa stressiä. Ja jos sen syömisen kirjoittaa siihen listaan, senkin saanee todennäköisesti jossain vaiheessa vedettyä yli.